Nana nuppunen

Talvikuulumisia

2012-02-13T12:22:00.000+02:00

Hoh, onpas taas päässyt vierähtämään viime päivityksestä. Laiskoteltu ei olla kuitenkaan, vaan treenattu nyt alkuvuodelle tuttuun tahtiin torstaisin ja perjantaisin. Ollaan nyt oman seuran koulutusryhmän treenien lisäksi treenattu Etelä-Suomen Shelttien järjestämässä agilitykoulutuksessa, jota on jäljellä vielä pari kertaa. Kovasti olisin tahtonut jatkaa siellä myös loppukevään, mutta työpaikalla se vaatii aika paljon järjestelyjä, kun kuitenkin työni painottuu iltaan. Kovasti ollaan kyllä opittu ja tykätty. On tuntunut kivalta, ettei joka kerta ole joutunut selittämään, millainen herkkis oma koira on ja mitä sen kanssa voi tehdä ja mitä ei.

Ehkä isoimmat edistysaskeleet agilityn saralla on puomin kontaktin vahvistuminen, kepit ja yleisesti treenaaminen häiriön alla.

Nanahan on aikaisemmin hakenut paljonkin oikeaa pysäytyskontaktin paikkaan alastulolla (vaihdellen 2 on 2 off, kaikki neljä kinttua kontaktipinnalla tai kaikki neljä kinttua ylempänä alastulolla). Oon nyt ottanut naksuttimen käyttöön merkatakseni Nanalle oikean pysähtymispaikan ja puomin kontakti alkaa olla jo melko varma myös kokonaisena estesuorituksena. Nyt vaan samaa treeniä A-esteellä... Nana kun on saanut päähänsä, että A suoritetaan juosten se läpi ja sitten palaten alastulon kontaktille. :D

Kepeistä sen verran, että Nana pujottelee! Aloitus vaatii vielä vahvistusta (kummalta puolelta eka keppi suoritetaan) ja kovin kovassa vauhdissa neiti ei vielä malta pujotella keppejä loppuun. Ollaan kuitenkin saatu häivytettyä käsiavulla vetäminen pois kokonaan. Tällä hetkellä Nanalle riittää tueksi kepeillä se, että kuljen vierellä.

Ja sitten tuo treenaaminen häiriössä. Agilitytauko teki meille kyl mielettömän hyvää, sillä Nana keskittyy paljon paremmin yhteiseen tekemiseen ja sijaistoiminta kentällä on vähentynyt hurjan paljon viime syksystä. Edelleen Nana välillä bongaa häiriötä (esim. viereisellä kentällä seisovat ihmiset joskus, viereisellä kentällä rämähtävä muuri tms.), mutta ei jää niin paljon enää jumiin häiriön vahtaamiseen, vaan malttaa tulla jatkamaan treeniä ja keskittyä siihen. Toi uusi Ojangon Vuokkoset-areena on meille kyl taivaan lahja treenikenttien umpinaisine väliseinineen! :)

Kuulumisia meillä on myös terveys-rintamalta. Nana kävi nimittäin tammikuun lopulla silmäpeilauksessa ja polvitutkimuksessa. Polvet todettiin terveiksi 0/0 ja vasemmassa silmässä todettiin lievä disthiasis (ylimääräisiä luomikarvoja). Muilta osin silmätkin terveet! Nyt pitäisi vain huolehtia luustokuvaukset kuntoon.

Vuoden eka agilitytreeni

2012-01-08T12:40:00.000+02:00

Vuoden eka agilitytreeni takana ja samalla myös eka treeni meidän 1,5 kuukauden mittaiseksi venyneen agilitytauon jälkeen. Oltiin Etelä-Suomen Shelttien järkkäämässä agilitykoulutuksessa Heli Kallioniemen koutsattavana. Ratapiirros saatiin etukäteen ja sen perusteella arvelin, että menee ihan plörinäksi, estekulmia sai hakea ja muutenkin sai pyöritellä ja kiemurrella, haastetta siis mun koordinaatiokyvylle ihan riittävästi! :D Arvelin myös, että Nanalla ei pysy pää kasassa laisinkaan näin pitkän tauon jälkeen. Edes pissalle ei lämppälenkillä malttanut, kun kova kiirus oli koko ajan takaisin hallille päin, et pääsis jo tekee aksaa. :)

Oikeastaan ainoa tavoitteeni treenille oli, että meillä molemmilla on törkeen hauskaa taas tauon jälkeen ja osaan innostaa ja kannustaa ja tsempata Nanaa. Pikkuneiti yllätti kuitenkin mut ihan! Niin hieno pieni, joka teki töitä ihan sydämellä ja tosi innoissaan. Haki esteitä oikein kivasti ja nautti ihan joka hetkestä. Enemmän meistä häsläsin minä. Kontaktiesteiden suorittamiseen en ollut tyytyväinen, mutta me ei ollakaan tehty niitä osana rataa kuin pari kertaa. Erityisesti A-esteen pysäytyskontakti on Nanalle vaikea. Se ei ehdi(/halua?) himmaamaan vauhtia tarpeeksi kontaktipinnalle tullessaan, vaan syyhkäisee vauhdilla alas.

Olin myös varma, että Nana häiriintyy hallista ympäristönä ja mahdollisesti myös uusista esteistä. Mut neitipä keskittyikin tosi hyvin ja halusi tehdä mun kanssa töitä. Pressun takana toisella puolella hallia kovaan ääneen ja melkein taukoamatta haukkuvat koirat aiheutti ainoastaan häiriötä eikä Nana olisi ollut kovin halukas mennä lähellä pressua oleville esteille.

Uskon, että meille molemmille jäi mielettömän kiva ja hyvä fiilis treenistä, oma motivaatio ainakin nousi taas potenssiin sata ja parasta on, että muistan taas paremmin, miksi ME tehdään tätä, vaikka aina ei menekään treenit lähellekään putkeen.

Nana ansaitsee ja tarvitsee mun tsemppausta radalla ja jos yhden uuden vuoden lupauksen tekisin, niin olkoon se, että pyrin siihen, etten näytä omaa turhautumistani Nanalle, vaan tsemppaan ja kannustan sitä läpi joka treenin. Se kuitenkin tykkää niin paljon ja yrittää parhaansa.

Vuosi 2011

2011-12-30T10:46:00.001+02:00

Niin se vuosi taas vierähti! Tää vuosi on ollut mulle ja Nanalle ennen kaikkea meidän tiimin yhteen hitsautumista, yhteenkuuluvuuden tunteen vahvistamista ja toisiimme tutustumista entistä syvemmin. Olen oppinut hirveästi Nanasta tämän vuoden aikana. Paljon asettelin tavoitteita meidän yhteiselle puuhastelulle. Osa toteutui, osa jäi toteutumatta. Suunnitelmissa oli perustottelevaisuuden vahvistamista, hauskanpitoa, agilityn aloittamista, etsijäkoiratoimintaan tutustumista, näyttelyitä ja terveystarkkeja.

Paljon ehdittiin puuhata yhdessä. Päästiin BAT:in agilityn alkeiskurssille ja ilmeisesti emme ole olleet koirakkona ihan toivoton tapaus, kun joulun alla meidät hyväksyttiin seuran täysivaltaisiksi jäseniksi. Agility on silti ollut paljon haastavampaa kuin odotin. Oma ohjaamiseni on usein kömpelöä ja toisaalta Nanan saatua harrastuksen myötä rutkasti itsevarmuutta lisää, on se tohtinut myös kyseenalaistaa minua niin agikentällä kuin sen ulkopuolella, mikä on tuonut omat haasteensa harrastamiseen. Yhteisen hauskan tekemisen ja rajojen kautta ollaan kuitenkin nyt lähennytty tilannetta ennen agilitya ja bossin paikka alkaa olla taas selvä meille molemmille.

Etsijäkoiraliiton alkeiskurssi olisi alkanut kesällä, kun vasta olimme päässeet tutustumaan agilityn ihmemaailmaan, joten tein tietoisen päätöksen, että keskitymme nyt siihen ja kahden uuden harrastuksen aloittaminen samaan aikaan voisi olla meille molemmille liikaa. Sen sijaan kyllä tutustuttiin vähän koiratanssiin syksyllä ESS:n lyhyellä kurssilla. Kahdessa näyttelyssä pyörähdimme, kotiin tuomisina kummastakin laatuarvostelu EH. Nana on alkanut tykkäämään esiintymisestä, erkkarissa kehään mentiin häntää liputtaen ja heiluttaen.

Erityisesti harrastusten myötä olen oppinut tuntemaan aikuistuvan Nanan paremmin. Nana on kiva harrastuskaveri, vaikka välillä kiroankin sen omapäisyyttä ja toivoisin sillä olevan edes hitusen verran enemmän miellyttämisenhalua. Meillä on ollut paljon onnistumisen hetkiä, joita yritän vaalia mielessäni myös silloin, kun ei mene ihan niin putkeen. Se on silti mulle hienoin ja ihanin kumppani, joka ei anna mitään ilmaiseksi. Tunnen tosi voimakasta kiintymystä Nanaa kohtaan.

Ensi vuodelle en aseta meille sen suurempia tavoitteita kuin säilyttää ilo ja riemu yhteisessä tekemisessä, mitä se milloinkin sitten on. Lisäksi hoidetaan kuntoon ne viralliset terveystarkastukset, jotka tänä vuonna jäivät. Agilityssa yritämme saada estesuoritukset valmiiksi ja varmoiksi (kepit ja keinu ovat vielä kesken), pitää yhdessä mielettömän lystiä ja mikäli sydänkäpyseni sietokyky häiriön suhteen kasvaa (=pää pysyy kasassa ja koira toimintakykyisenä myös kuumuessaan), niin ehkä jossain vaiheessa olisimme valmiita myös vähintään möllikisoihin... Mutta se jää nähtäväksi eikä oteta siitä sen enempää paineita tai odotuksia. Mitä tulee, on tullakseen.

Kovasti jo odotetaan ensi vuotta, että päästään treenaamaan omaan uuteen hienoon halliin!

Tahdomme toivottaa...

2011-12-22T15:16:00.000+02:00

Meidän joulukuu on kulunut enemmän ja vähemmän aktiivisissa merkeissä. Agilitykentiltä on pidetty nyt vähän lomaa, kun esteet Ojangon ulkokentiltä on kerätty pois talven ajaksi. Ollaan siis puuhasteltu enemmän kotona ja lähiympäristössä lenkkeillen. Vähän ollaan alettu treenailemaan rally-tokon alokasluokan liikkeitä. Tokoon mulla ei varmaan oma kärsivällisyys riittäisi viilaamaan liikkeitä, joten toi rally-toko on tuntunut hyvältä vaihtoehdolta. Se on kivaa puuhastelua yhdessä ja toivon sen kautta myös meidän suhteen ja yhteistyön syventyvän ja ehkä myös Nanan keskittymiskyvyn kasvavan ja neidin oppivan toimimaan oikeassa viretilassa. :)

Nanalle olen odottanut ja toivonutkin juoksua alkavaksi nyt. Käyttäytymisessä on ollut jo kuukauden päivät selviä merkkejä siitä, että juoksu pian alkaa, mutta ei sitten kuitenkaan. Harmittaa vain, kun tammikuussa jatkuvat ryhmätreenit ja olen ilmoittanut Nanan myös ESS:n agilitykurssille ja nyt näyttäisi, että juoksun alkaminen venyy ainakin vuodenvaihteeseen, voihan pöhnä!

Viime viikon perjantaina käytiin viettämässä shelttiväen pikkujouluja Konalan Koirakoulun Kompassin kisoissa! Kivaa ohjelmaakin olivat ESS:n puuhaihmiset järjestäneet. Nana kävi mm. osallistumassa nakinsyöntikisaan, mutta eipä tule meille siinä lajissa voittoa, sellainen herkuttelija ja nautiskelija Nana on. Eihän nyt nakkia voi oitis hotkaista, vaan se syödään nautiskellen ja maiskutellen! Ihana herkkusuuni! Äiti oli myös mukana Mantan ja Susulaisen kanssa ja Nana pääsi tekemään tuttavuutta pikkuneidin kanssa. Kovasti häntä heilui, saa nähdä millaista rallia jouluaattona vedetään, kun kimpassa ovat Nana, Manta, Susu ja siskon Nemi-bc. :)

Kotona ollaan valmisteltu joulua ja Nana tietysti tyypilliseen tapaan on tahtonut olla kaikessa puuhassa mukana. Neitokainen on ahkerasti mm. vaaninut, saalistanut ja kutsunut leikkiin lattiamoppia, levittänyt askartelutarvikkeita pitkin poikin, avannut lahjanarut rullistaan ympäri olohuoneen lattiaa... se on ahkera työnteko, mikä lopulta palkitaan ja Nana on selkeästi sisäistänyt asian! ;)

Naksutellaan!

2011-11-28T13:33:00.001+02:00

Me ollaan parin viime viikon aikana keskitytty ihan vain yhteiseen rauhalliseen hauskanpitoon. Ollaan lenkkeilty normaaliin tapaan paljon ja melkein joka ilta naksuteltu iltaruualla. Nana vierasti nuorempana naksuttimesta lähtevää ääntä. Nykyään naksutin on kiva kaveri, koska sehän tietää temputtelua ja namia. Namiksihan kelpaa ihan omat nappulatkin, joten iltaisin Nana on saanut iltaruuan usein temppupalkkana. Nana tykkää temputtelusta kovasti ja temppuilu tuntuu itsestäkin hurjan kivalta, kun toinen niin täpinöissään vinkuu, häntä huiskaa ja välillä tyttö intoutuu tanssimaankin tassuillaan! Innokkuudesta huolimatta toimintakyky kuitenkin säilyy, toki me ollaankin naksuteltu pääasiassa kotona eli häiriöt on minimissä. Silti kun saman moodin saisi siirrettyä myös agikentälle, niin vähänkö olisi makeeta!

Lauantaina käytiin parin viikon agilitytauon jälkeen Ojangossa treenailemassa itseksemme. Voi sitä riemun ja onnen määrää, kun päästiin kentälle! Nana oli niin tohkeissaan, iloinen ja onnellinen. Ja koska muita ei ollut, pysyi pääkin kasassa. Vahvistettiin putken hakemista vaikeista kulmista ja pidemmän lähetysmatkan päästä, hienosti neiti hakee putken! Kontakteja myös vahvisteltiin. Keppejä muistuteltiin mieleen ensin neljällä kepillä ja sitten kahdeksalla. Nana hiffaa hyvin pujottelun liikkeen, mutta tarvii vielä käsiapua keppien vierelle. Kepit on edistynyt hurjan nopeasti nyt, kun luovuttiin kujakepeistä ja alettiin treenaamaan suorilla kepeillä käsiavun kanssa. Toki tota kättä täytyy sitten häivytellä pois... Pientä häiriötreeniäkin saatiin, kun työmies kulki kentän laidalla. Nananhan piti tietysti käydä haukkumassa ja uhoilemassa jonkin matkan päässä, mutta korvat ei kadonneetkaan kokonaan, vaan pikkukettu tuli kutsuttaessa luokse. Toki kävi vielä uudelleen tuhahtelemassa, mutta kun kutsuin uudestaan luokse, tuli neiti touhottaen mun luo maiskuttelemaan namia siksi aikaa, että odotettiin miehen lähtevän kentältä. Nana pystyi myös jatkamaan treeniä välikohtauksen jälkeen lähes samalla intensiteetillä kuin ennen työmiehen ilmestymistä kentälle. Hieno tyttö! Oli kyl niin kivaa ja vaikkei meidän treenaaminen olekaan ruusuilla tanssimista kuin toisinaan, niin hirveästi sitä saa itsekin tsemppiä, kun huomaa, kuinka paljon oma rakas koira agilitysta nauttii. :)

Sit uudesta tulokkaasta... käytiin viime tiistaina äidin kanssa hakemassa vanhemmpieni kotiin uusi pentu Mantalle kaveriksi. Ihana pikkuinen tumma soopeli tyttönen! Nana ei ole vielä Susua tavannut, mutta tarkoitus olisi, että tytöt pääsisivät pian tutustumaan toisiinsa!

Häiriöherkkä

2011-11-16T15:33:00.000+02:00

Nanan kanssa treenaaminen ryhmätreeneissä on viime aikoina ollut aikamoista partaveitsen terällä taiteilua. Onnistuminen on niin pienestä kiinni. Yksikin liian suuri häiriötekijä riittää leväyttämään pakan, jota yritän epätoivoisesti sitten kasata lopputreenien ajan. Nana on niin hieno ja sen kanssa on mielettömän kivaa treenata silloin, kun neidin viretila on kohdillaan. Mutta taustalla hiipii koko ajan Nanan häiriöherkkyys.

Viime aikoina niitä häiriöitä on ollut alkusyksyä huomattavasti enemmän, kun kenttien viereen rakennetaan uutta koiraurheiluhallia. Työmiehet urakoivat myöhäiseen iltaan asti ja herkimmillään häiriöksi riittää kentän laidalla liikkuvat työmiehet. Viereisellä kentällä kovaa vauhtia treenaava agilitykoirakko on häiriöistä vaikein. Olipa agility Nanasta kuinka kivaa tahansa, silloin sen hermot ei riitä keskittymään omaan treenaamiseen ja suoritukseen, vaan viereisen kentän tapahtumia on pakko vahtia. Nyt kun neiti on saanut itseluottamustakin roppakaupalla lisää, pari kertaa on pitänyt karata ihan viereiselle kentälle asti pällistelemään toisten menoa. :(

On me silti menty pienin askelin eteenpäinkin. Lähdöissä Nana pysyy hienosti paikallaan eikä yritä enää varastaa. Toisaalta myös onnistuneet lähdöt vaatii multa itseltäni jatkuvaa ympäristön tarkkailua. Liian suuri häiriö leväyttää sen lähdönkin, sillä hetken paikallaan istuessaan Nana myös bongaa häiriöt paremmin kuin treenatessa.

On meillä joka treeneissä onnistuneitakin pätkiä, mutta välillä se ei hirveästi lohduta, kun pakka hajoaa Nanan kierrosten noustessa liian korkeiksi. Agilitykenttä jo itsessään nostaa Nanan kierroksia hurjasti, se alkaa vetää hihnassa lämppälenkillä jo hyvän matkaa ennen kuin edes tullaan kentälle. Agilityn näkeminen taas räjäyttäisi varmaan Nanan pään, jos se fyysisesti olisi mahdollista. Agilityn katsominen edes sylissä on Nanalle kovin vaikeaa, kun itse pitäisi päästä tekemään just sit heti. Lelupalkka nostaa jo ennestään korkeita kierroksia ja joudun myös miettimään, missä tilanteissa viitsin käyttää lelupalkkaa, ettei viretila nouse liiaksi. Liian korkea viretila nimittäin johtaa väistämättä siihen, että Nana on entistä herkempi reagoimaan häiriöihin. Kiva oravanpyörä. Häiriön bongatessaan Nana on välillä sellaisessa tilassa, ettei se tunnu huomaavan, näkevän tai kuulevan mua ollenkaan, yritänpä houkutella millä lelulla tai namilla tahansa tai tekisinpä agilitya sitten ihan yksikseni ilman sitä. Silloin, kun pakka hajoaa näin täydellisesti, on agitreenit meidän osaltamme usein ohi, koska Nanan viretila harvoin laskee sellaiselle tasolle harkkojen aikana, että se kykenisi keskittymään agilityyn. Ollaan sitten muiden treenatessa esteitä/rataa harjoiteltu kontaktin ylläpitämistä hihnassa.

Nanan häiriöherkkyyshän tulee esiin lähinnä ryhmätreeneissä, joissa tapahtuu koko ajan kaikenlaista. Kun treenataan kaksistaan kentällä, on Nana aivan eri koira, koska ulkopuolisten häiriöiden puuttuessa se pystyy keskittymään omaan treeniin. Se osaa myös hämmästyttävän paljon silloin, kun se keskittyy. Ryhmätreenit alkavatkin tältä syksyltä olla ohi ja nyt se mitä treenataan, treenataan niin, että ulkopuolisia häiriöitä on mahdollisimman vähän. Kohtahan Nanalla alkaa varmaan myös juoksu haisteluista ja pissailuista päätellen, joten sitten on tiedossa ihan kunnon agitauko. Ehkä se tulee tässä vaiheessa tarpeeseen...?!

Jos jollain on hyviä vinkkejä, miten häiriöherkkää koiraa opetetaan kestämään häiriötä ja työskentelemään myös häiriön alla, niin kuulen mielelläni niitä!?! Myös viretilan laskemista meidän tarvitsee opetella, sillä liian korkea viretaso on myös selkeä stressi Nanalle käytöksestä päätellen.

Meidän kepit on muuten edistyneet hyvää vauhtia! Nana pujotteli hiljattain neljä keppiä ilman käsiapua ja nyt ollaan lisätty keppien määrää kahdeksaan. Pientä käsiapua Nana tarvitsee keppien loppupuolella, mutta isompi keppimäärä on mielestäni auttanut Nanaa hahmottamaan pujottelua, kuinka kepit kuuluu suorittaa.

Ja mä oon vihdoin hiffannut pakkovalssin ohjaamisen eikä se tunnu enää niin kököltä. Nana osaa myös ohjauksen hyvin, se menee hienosti ja pienillä käännöksillä! Älyttömän hienosti mun ohjauksen tasoon nähden! Mun hieno pieni rakas!

Syksyn kuulumisia

2011-11-01T16:33:00.000+02:00

Blogin päivittäminen tuntuu olleen vähän retuperällä, mutta ei me silti olla vain laiskoteltu. Ollaan nautittu ihanista lämpimistä syyspäivistä eri tavoin! Nana oranssiin taittavassa turkissaan tuntuu maastoutuvan tämän hetkiseen luontoon ihan täysin, kun värikkäät lehdet ovat tippuneet puista maahan. Eilen nappasin kameran mukaan, kun käytiin heittämässä reipas parin tunnin lenkki syksyisellä luontopolulla. Kaikki kuvat ovat siis eiliseltä. Paljon ollaan lenkkeilty ja nautittu värikkäästä luonnosta ja syksyn tuoksuista. Kohta kaikki alkaa muuttua taas harmaaksi ja sit me toivottaisiinkin se jää tuohon meren päälle, kiitos! ;)

Agilityharkoissa ollaan käyty viikottain ja viime viikolla olikin syksyn viimeiset harkat, joihin oli hommattu kouluttaja. Loppusyksy treenaillaan sitten vapaatreeniä itseksemme niin pitkään, kun Ojangossa tarkenee ulkona treenata. Seura on toki vuokrannut joitain tunteja eri halleilta loppuvuodelle, kun odotellaan oman hallin valmistumista, mutta katsotaan tohditaanko me mennä niille, kun Nanalla ei oikein vielä kärsivällisyys riitä treenaamaan muiden kanssa samalla kentällä ja vuorothan on toki seuran kaikkien jäsenten käytössä.

Nanan kanssa olen siirtynyt opettelemaan kepit kujan sijaan käsiavun avulla. Nyt kepit onkin Nanasta huikean kiva este, kun saa syödä masun täyteen namia niitä treenatessa. Kepit onkin edistyneet nyt vauhdilla aiempaan verrattuna. Olen päässyt häivyttämään käsiapua jo tosi hyvin poiskin ja Nana pujottelee neljä keppiä melkeinpä ilman apua. :)

Uusia ohjaustekniikoitakin ollaan päästy treenailemaan nyt parin viimeisen viikon aikana ryhmätreeneissä. Sylkkäriä ja poispäinkäännöstä ollaan treenattu ilman esteitä ja Nana kääntyy aika näppärästi. Ehkä niillä koiratanssikurssilla opetelluilla kieputuksillakin on jotain tekemistä asian kanssa... :) Viime viikolla opeteltiin persjättöä putkella ja itselle se tuntui tosi hyvältä ohjaustekniikalta ja jotenkin luontevalta. Kaikkien ohjausten kohdalla ei tosiaan ole tuntunut yhtä luontevalta... mm. pakkovalssi on jotenkin tosi vaikea meikäläiselle... Nana on viime kerroilla pystynyt myös keskittymään paremmin yhdessä tekemiseen myös ryhmätreeneissä, mikä on tuntunut itsestä hyvältä ja nostanut vähän itseluottamusta, että kyllä meistä saadaan vielä ihan hyvä agilitykoirakko.

Oon myös nyt ottanut hetkeksi pallon sivuun palkkausleluna, kun Nana alkoi omia sitä huomattavasti enemmän ja rillutteli sen kanssa ympäri kenttää eikä tahtonut tulla luokse, koska voisin ottaa pallon pois. Lelupalkkana olen käyttänyt nyt köyttä ja se toimii hyvin. Nanahan ei alkuun leikkinyt köydellä vetoleikkejä agikentällä ollenkaan, vaikka kotona ne on ihanimpia leikkejä. Nykyään neiti taistelee köydestä samalla intensiteetillä niin agikentällä kuin kotona. Ihanaa!

Tänään Nanalla onkin ollut hemmottelupäivä, kun kotona kävi koirahieroja. Nanan lihaksisto tuntui hyvältä (jee, sille koiralle on oikeasti kehittynyt lihaksia). Takapää tuntui tosi hyvältä, mutta etuosassa ja lannerangassa tuntui lihaskireyttä ja -jäykkyyttä. Kipua ei kuitenkaan tuntunut olevan missään. Selkä hierottiin oikein kunnolla. Nana tajusi muutenkin nopeasti jutun juonen ja pääasiassa makoili silmät sirrillään nautiskellen hieronnasta. Välillä tosin meinasi maltti loppua ja neiti olisi könynnyt ylös. Kiltisti kuitenkin kävi takaisin makuulleen. Pikkuisen takajalan tärinästä päätellen alkuun jännitti, mutta Nana rentoutui tosi nopeasti. Nanalla ja hierojalla synkkasi heti ja Nana jakeli pusujaan avokätisesti ennen ja jälkeen hieronnan. Itselle tuli oikeastaan yllätyksenä, kuinka rauhallinen ja rento Nana hierontatilanteessa oli, vaikka tilanne oli ihan uusi. Seuraavan kerran hierotaan sitten parin kuukauden kuluttua.

Tunnustuksia

2011-10-24T16:12:00.002+03:00

Tämä blogeissa viime aikoina kiertänyt tunnustus & haaste tupsahti myös meidän kommenttiboksiin Sannalta & Taavilta ja Anulta & Rommilta & Nitrolta. Kiitos vain kunniasta haastajille! :)

Tunnustuksen/haasteen saaneen täytyy:

1. Kiittää tunnustuksen saajaa.

2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.

3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.

4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

4 tunnustusta Nanasta:

1. Nana rakastaa kinttuja! Pienestä pitäen painileikit Mantan kanssa on leikitty heittäytymällä maahan makaamaan ja näykkimään Mantan jalkoja. Myös ihmisten kintut on vastustamattomia - Nana tietää, ettei saisi, mutta innostuessa täytyy aina yrittää käydä napsaisemassa vähän meidän jommankumman nilkkaa. Harmi vain, että napsaisu johtaa joka kerta kivan loppumiseen.

2. Agility on kasvattanut hurjasti Nanan itseluottamusta, mikä näkyy valitettavasti välillä myös huonona käytöksenä, kuten mulle kukkoiluna agilitykentällä ja räksyttämisenä lenkillä (täytyyhän koko kulmakunnan kuulla ja huomata, että nyt on lähdetty ulos).

3. Nanan ruuankätkemisvietti on tosi voimakas. Nana "kaivaa" koloja sohvaan ja mattoon, tökkii pureskeltaviksi saatuja luita näihin koloihin ja peittelee piilot joko ihan oikeasti vilteillä tai jos viltit on korjattu sivuun, niin pelkkä ilmakin kelpaa nenulla tuupittavaksi piilon päälle. Koska Nana tuppaa ennemmin kätkemään kuin pureskelemaan luut, niin ollaan viime viikkojen aikana opeteltu myös harjaamaan hampaat. Nana antaa muuten harjata hampaat nykyään tosi nätisti, koska ei voi vastustaa kananmakuista hammastahnaa.

4. Agility nostattaa Nanan kierrokset vähintään viiteen tuhanteen. Se ei kestä katsoa muiden tekevän agilitya, vaan haukkuu ja vinkuu epätoivoisesti nykyään myös sylissä (aiemmin syli on ollut paikka, jossa Nana on rauhoittunut oitis). Kierrosten noustessa Nanan häiriöherkkyys tulee myös esiin, minkä vuoksi ryhmätreenit ei aina ole meille paras paikka harjoitella ainakaan uusia asioita.

4 tunnustusta minusta:

1. Pääasiassa en pidä kylmästä enkä pakkasesta. Nyt kuitenkin odotan jo mielettömästi talvea, jotta meri jäätyy ja päästään taas lenkkeilemään jäälle. Kodin lähellä kuin ei oikein voi lenkkeilyttää Nanaa irti kuin talvella jään päällä.

2. Haaveilen toisesta sheltistä, mutta tahdon toistaiseksi panostaa Nanan kanssa harrastamiseen. Pitkään ajattelin, että meidän kotiin tassuttelisi toinen sheltti ensi kesänä, mutta voi olla, ettei näin käykään. Tahtoisin meidän olevan kisavalmiista agissa Nanan kanssa ennen uutta pentua.

3. Sheltti on mun rotu, mutta mielenperukoilla kutkuttelee ajatus myös isommasta koirasta lauman jatkona. Belgi ja holsku kiinnostavat...

4. Koirat ovat olleet aina tosi tosi lähellä mun sydäntä. Pienenä luin kaikki kirjaston koirakirjat lukemattomia kertoja läpi, tunnistin pienestä pitäen koirarodut ja meidän ensimmäinen koira, Bella, oli unelmien täyttymys pienen koirahullun tytön elämässä. Omasta koirasta, jonka kanssa harrastaa, olen haaveillut teini-ikäisestä asti.

Sitten se vaikein osuus, eli kenet haastamme, kun tunnustus/haaste on pyörinyt jo niin monessa blogissa...

Haaste meiltä lähtee:

1 Zeldalle ja Fionalle

2 Pellelle ja Axelille

3 Sanille, Tipille & Saanalle

4 Taralle ja Neldalle

5 Natille ja Javalle

6 Kirpulle, Pandalle ja Hipille

7 Iipulle ja Taikalle

8 Sirulle ja Evelle

Hahaa, keksinpäs 8 haastettavaa! ;)

Kalkkikalliolla

2011-10-12T13:20:00.001+03:00

Nana kävi viime perjantaina 1-vuotisrokotuksilla. Ihanaa, kun tyttö on saanut olla terve! Pari päivää sitten katselin Nanan pentukuvia ja muistui mieleen viime syksyn sairastelut ja huoli. Nyt se tuntuu niin kaukaiselta ja terveys tavallaan taas niin itsestään selvyydeltä, vaikka sen ei pitäisi olla niin. Vuosi takaperin olin seota huolesta, kun Nana sairasti.

Rokotusten jälkeen käytiin mun vanhempien luona kaffella ja vein koirat riekkumaan syksyiseen metsään Kalkkikallioille. Meno oli kova eikä epätasainen metsämaasto paljon pidätellyt tai vauhtia hiljentänyt. Hetkeksi sain koirat pysähtymään paikoilleen, niin että sain napattua pari hyvin nopeaa kuvaa, vaikka se haasteellista olikin.

Nana ja Manta Kalkkikalliolla from Janita on Vimeo.

ESS:n kerhoilta: koirahieronta

2011-10-08T10:52:00.000+03:00

Meiltä jäi torstain agitreenit ryhmässä väliin, kun päätettiin suunnata auton nokka tällä kertaa Ojangon sijaan Konalaan Koirakoulu Kompassin tiloihin. Agility on vetänyt viime aikoina aika usein pitemmän korren, kun agijutut ja shelttiyhdistyksen jutut ovat osuneet päällekkäin. Tällä kertaa ajateltiin kuitenkin mennä moikkaamaan shelttiväkeä, kun kerhoillassakin oli itseä kovasti kiinnostava aihe - koirahieronta. Paljon juteltiin myös koiran lihashuollosta yleensä ja myös agilitysta juteltiin useampi sananen. Luennoimassa oli Timo Rannikko, joka itse on koirahieroja ja myös aktiivinen harrastaja/kilpailija useammassa koiraharrastuslajissa. Mielenkiintoisia uusia asioita ja jo ennestään tuttujen asioiden mieleenpalauttelua.

Timo näytti myös demokoiralla, kuinka itse voi varovaisesti hieroa oman koiran lihaksia ja venytellä niitä. Tämän jälkeen päästiin harjoittelemaan itse omien koiriemme kanssa. Nanalta alkoi takajaloista löytyä jo ihan kivasti lihasta, mutta etuosan lihakset on edelleen niin pienet, että hyvä kun niitä löysinkään. Toisaalta ei kai tuollaiselta kirpulta voikaan löytyä jättimuskeleita.

Tunsin kyllä pienen omantunnon pistoksen mielessäni, kun Nanan kanssa ollaan jo useampi kuukausi treenattu aika tiheällä tahdilla agilitya eikä koira ole vielä päässyt koirahierojan tsekattavaksi. Eli nyt to do -listalle koirahieronta-ajan varaaminen Nanalle. Hierojia, joista lukijoilla on hyviä kokemuksia, saa esittää!

Eikä meillä muuten torstai kerhoillasta huolimatta ollut vapaapäivä agilitysta, vaan käytiin tekemässä iltapäivällä oma vapaatreeni. Kentällä oli valmiina rata, josta tehtiin kuuden esteen mittaista pätkää. Päästiin pätkällä päästelemään ihan täysillä, mutta myös treenaamaan takaaleikkausta hypyllä. Lähdöissä malttoi odottaa pääasiassa lupaa ja tietää kyllä, että vasta luvan kanssa saa lähteä liikkeelle. Pari kertaa yritti kuitenkin varastaa, mutta palautin aina takaisin lähtöön istumaan, jossa Nana sitten malttoikin odottaa lupaa lähteä liikkeelle. Hitsi, kun lähdöt sujuisivat yhtä hyvin myös ryhmätreeneissä, kun häiriötä on paljon enemmän. Nanalla on radanlukutaito ja estehakuisuus kehittynyt huimasti tämän syksyn aikana. Mielettömästi toi neiti on edistynyt lyhyessä ajassa!

Loppuun vielä Satu Tuomelan nappaama kuva Nanasta erkkarissa.

Reenaamassa taas...

2011-10-03T10:59:00.001+03:00

Nana pääsi lepäämään erkkariväsymystä pois jo erkkari-iltana, kun ihmisväki (erityisesti minä) lähti sosialisoimaan vaihteeksi muiden kuin koiraihmisten kanssa. Oma elämä pyörii kyl nykyään niin tuon koiran ympärillä ja vapaapäivinä ja -iltoina ollaan lähes poikkeuksetta jossain jotain treenailemassa, touhuilemassa tai lenkkeilemässä... Eli eilen aamupäivällä oltiin hyvin levänneitä ja täpäkkinä lähdössä Ojankoon reenailemaan. Nanakin ekaa kertaa oli eteisessä valmiina odottamassa lähtöä, kun huomasi mun alkavan pakkailemaan treenireppua. Tavallisestihan Nana on linnoittautunut olohuoneen pöydän alle, koska treenirepun pakkaaminen tietää aina ensin inhottavaa automatkaa, ennen kuin pääsee agikentälle revittelemään.

Saatiin treenailla ihan vain kahdestaan ja tulipa huomattua, että kyllä toi koira osaa odottaa lupaa lähdössä niin halutessaan. Yhden kerran yritti varastaa ja jouduin palauttamaan sen lähtöön, muuten sain jätettyä koiran lähtöön (vaikka vähän nykienhän Nana siellä kökötti, mutta pysyi kuitenkin paikallaan) ja käveltyä itse kahden esteen päähän, josta sit aloitin ohjaamisen. Ryhmätreeneissähän ollaan viime aikoina jouduttu suosimaan lähinnä lentäviä lähtöjä, kun Nana ei pysy paikallaan itse ja toisaalta ahdistuu, jos siitä pidetään lähdössä kiinni. Ilmeisesti ryhmätreeneissä on sit vain liiaksi vielä häiriötä, ettei Nanan pää kestä sitä paikallaan odottelua, kun olisi niin paljon siistimpää päästä tekemään, kun muutkin ympärillä tekevät. Harjoittelemme siis jatkossa tylsästi ihan vain paikallaan olemista silloin, kun muut tekevät.

Saatiin tehtyä onnistunut keppitreeni, vaikka oltiinkin kahden. Palkka oli siis kannen alla, jolloin Nana ei päässyt varastamaan palkalle, ei kyllä yrittänytkään kertaakaan. Kuja on ollut nyt pari kertaa pikkasen leveämmällä kuin se on kapeimmillaan ollut ja tämä askel taaksepäin näyttää auttaneen paljon keppiongelman kanssa. Oon siis todennäköisesti itse mokannut kaventamalla kujaa liian aikaisin.

Lisäksi tehtiin pentukeinua, sitä ollaan treenailtu nyt viime kerroilla. Totutellaan nyt ensin kunnolla keinun liikkeeseen ja tömähdykseen ennen kuin aletaan treenata oikealla keinulla. Nana on nimittäin pikkuisen epävarma keinulla. Samoin juoksutin pari kertaa A:n läpi ja Nana teki hyvät kontaktit. Myös puomilla treenattiin kontakteja. Kontaktit alkaa olla jo aika varmat, tosin Nana tarvitsee vielä tueksi sen, että itse hiljennän omaa vauhtia ja tulen melko lähelle alastuloa. Otin kuitenkin ekaa kertaa puomin osana radanpätkää niin, että puomi oli viimeinen este ja palkka tuli onnistuneen kontaktin jälkeen. Nana haki hienosti puomin myös radalla ja teki hienot kontaktit alastulolla. Tehtiin kolme tosi hyvää ratasuoritusta ja sit lopetettiin, alkuun kun oltiin ehditty tehdä ratatreeniä jo ilman puomia, teemalla "lähetän vasemmalla kädellä putkeen". Huomasin viime harkoissa, että Nana hakee huonommin putken, kun ohjaan vasemmalla kuin oikealla kädellä. Kun aloin kelailemaan juttua, niin todennäköisesti johtuu ihan vain siitä, että oikea on mulle luontevampi ohjauskäsi ja olen siis varmaan tiedostamatta ohjannut enemmän sillä kädellä, jolloin vasen on jäänyt heikommaksi.

Ihan loppuun tehtiin vielä rengasta yksittäisenä esteenä. Edelleen Nana on epävarma, mikä on se kolo, mistä kuuluu mennä läpi, mutta hakeutuu kyllä renkaan läpi, kun itse näytin tarpeeksi selvästi, mistä välistä tahdon Nanan tulevan. Kertaakaan ei tullut renkaan ja kehikon välistä, suurta edistystä! :D

Huomaan, että Nanan treenikestävyys on lisääntynyt huimasti. Toki se pitkien harkkojen jälkeen lopussa alkaa väsymään ja itse onneksi tunnistan Nanasta hyvin ne merkit, jolloin tyttö alkaa olla väsy. Nykyään Nana jaksaa kuitenkin hyvin ratatreenin lisäksi treenailla myös paria yksittäistä estettä/keppejä/kontakteja treenien aikana, myös ratasuorituksia jaksaa tehdä paljon enemmän/kauemmin kuin vielä kesällä.

Tänään oli tarkoitus käydä tekemässä lyhyttä treeniä ennen mun työvuoroa, mutta ulkona sataakin vettä kaatamalla. Eilisestä treenistä jäi tosi hyvä mieli ja tuntui hyvältä huomata, kuinka paljon enemmän Nana oikeasti osaa kuin esim. ryhmätreeneissä koskaan ajattelisi, kun häiriötä on vähemmän ja Nana voi keskittyä paremmin omaan tekemiseen. :)

Sivuerikoisnäyttely

2011-10-02T11:46:00.002+03:00

Oltiin eilen shetlanninlammaskoirien sivuerikoisnäyttelyssä ja olipas kiva erkkaripäivä kokonaisuudessaan. Näyttelyhihna meillä on ollut haudattuna laatikon pohjalle elokuun puolivälin ryhmiksestä asti, joten vähän etukäteen mietin, kuinka esiintyminen tulee sujumaan... Nana muisti kuitenkin hyvin jutun juonen ja esiintyi tosi kivasti ja reippaasti, maininta siitä tuli myös arvosteluun. Neiti oli niin liikkis, kun olin hakemassa mulle ja äidille kaffetta, kun huomasin, että junioriluokka kutsutaan kehään... Yritin sit kädet täynnä pullaa ja kahvia kiirehtiä ja Nana liikuttavana ihan innoissaan, kun huomasi mun tulevan takaisin, vaikka poissa olin ehkä 20 minuuttia korkeintaan. Hyppi ja pomppi ja riehui ja itse mietin, kuinka saan sen seisomaan rauhallisesti rivissä. Mut Nana yllättikin ja sain rauhoitettua sen tosi hyvin ja siinä neiti nöpötti sit kiltisti patsaana sen ajan, kun tuomari katsoi koko luokan läpi. Myös yksilöarvostelussa esiintyi iloisesti, muutaman itsetietoinen haukkukin piti päästää ilmoille liikkeitä esittäessä. Nana oli myös pöydällä melko itsevarma ja antoi hienosti tuomarin tunnustella itseään.

Nanan arvosteluun olin itse tosi tyytyväinen. Tuomarina oli Päivi Eerola ja hän jakoi luokan koirille kyl ihan jokaista väriä. Punainen nauha ei ollut mikään itsestäänselvyys, eikä oikeastaan sininenkään. Nanan hän arvosteli eilen EH:n arvoiseksi. Arvostelu kuvaa Nanaa mielestäni aika hyvin ja siinä on kuvattu Nanaa kauniilla tavalla, myös niiden Nanan puutteiden osalta.

Päivi Eerolan näkemys Nanasta eilen:

"Siroluustoinen. Keskikokoinen. Selvä sukupuolileima. Siro kokonaisuus. Kuono-osa tulisi olla täyteläisempi. Tummat hieman pyöreät silmät. Reilusti taittuvat korvat. Lyhyt rintakehä. Raajaluusto saisi olla voimakkaampi. Lupaava karvanlaatu. Reipas esiintyminen. Kevyet liikkeet. Tarvitsee aikaa."

Kamerasta oli akku niin lopussa, että valitettavasti kaikki kuvat ovat kovin huonosti tarkentuneita, sumuisia ja rakeisia. Ensi kerralla voisi muistaa ladata sen kameran akun etukäteen, niin jälkeenpäin ei tarvitse harmitella. Alla kuitenkin pari kuvaa Nanasta viime viikon tiistailta, Nana siis noin viikon vajaa 16 kuukautta näissä kuvissa.

Koiratanssikurssi

2011-09-27T20:46:00.001+03:00

Ollaan saatu tutustua koiratanssin saloihin tässä viime viikkoina. Osallistuttiin Nanan kanssa Etelä-Suomen Shelttien järjestämälle kolmen kerran mittaiselle koiratanssikurssille, jossa kouluttajana oli Nadja Börkerman ja demokoirana Nadjan oma ihastuttava, taitava Hippi-neito. Nanallehan en ole opettanut temppuja kuin ihan muutaman, lähinnä tassun antoa ja pupu-asennossa istumista, joten meidän osalta kurssi oli pitkälti uusien temppujen opettelua. Tosi hauskaa oli joka kerta, vaikka jouduttiinkin kaksi kertaa kolmesta treenailemaan vesisateessa. Hienohelma jaksoi työskennellä hienosti myös sateessa nakkien ja lihapullien voimalla.

Nanalle on kyl mielettömän kiva opettaa uusia asioita/temppuja, koska se on niin järjettömän ahne, kun on tarjolla lihapullaa tai nakkia. Se tekee mitä vain saadakseen herkun, seisoisi varmaan päällänsäkin, jos se olisi fyysisesti mahdollista. Nana myös hiffaa useimmiten jo parista onnistuneesta palkkaan johtaneesta suorituksesta, mitä tässä nyt suunnilleen haetaan ja me saatiinkin oikeastaan kaikki opeteltavat temput hyvälle alulle. Tästä on hyvä ja kiva jatkaa kotona temppujen opettelua. Jos vaikka yrittäisi aktivoitua siinä hommassa nyt, kun syksykin näyttäisi saapuneen sateineen. Kivaa ja siistiä sisätekemistä sadeilloille!

En mä tiedä, tullaanko koskaan oikeasti kasaamaan tempuista koiratanssiesitystä, mutta kurssi oli tosi kivaa yhdessä tekemistä ja vähän vastapainoa agilitylle, missä saa painaa täysillä eteenpäin. Tässä puuhassa pääsi käyttämään aivoja ja keskittymään sekä Nana että minä. Mielettömän hienoa oli kyllä katsella Hipin ja Nadjan tekemistä, ehkä mekin joskus osataan yhtä taitavasti... tai sit ei! :D Mut hauskaa on silti temputella yhdessä! :)

Nadjalle iso kiitos kurssista!

Kuva tältä päivältä, kun oli ihanan lämmin syyspäivä. Nana "pääsi" tänään pesulle lauantain erkkaria varten. Harmiksi Nana ei ole ehtinyt kovin paljon tehdä vielä pohjavillaa takaisin karvanlähdön jälkeen, mutta on toi turkki onneksi vähän tuuheammassa kunnossa nyt kuin viime näytelmissä.

Hyviä ja huonoja treenejä

2011-09-21T12:01:00.003+03:00

Viime viikon ryhmätreenit oli ehkä meidän agilityharrastuksen kaikkien aikojen huonoimmat, keppitreeniä lukuun ottamatta. Aiheena takaaleikkaus ja rengas. Tehtiin eka rengasta ja Nana ahdistui tosi paljon kouluttajasta, joka piti siitä kiinni renkaan toisella puolella. Tyttö oli niin vaikeana siinä paikallaan ja rengastreeni muutenkin ilmeisen kurja, kun tassu tärähti rengasta vasten. Lopulta tehtiin treeniä vauvarenkaalla, jossa ei ole kehikoita. Sillä saatiinkin tehtyä ihan hyviä oikeita suorituksia. Nana ei jotenkin hahmota rengasta ollenkaan, kun tehdään ns. virallisella renkaalla, jossa on kehikko ympärillä. Tosi pahasti on hakusessa, mistä välistä silloin kuuluu tulla.

Treenien lopuksi otettiin takaaleikkaustreeniä yhdellä hypyllä. Ilmeisen tylsää taas Nanan mielestä... se jaksoi tehdä kolme suoritusta, kunnes kävi liian tylsäksi ja kivempaa tekemistä piti kehittää itse itselleen mm. pentupuomilta ja toiselta puolelta kenttää. Tässä vaiheessa myös vettä oli tullut jo pitempään kuin esterin p*rseestä, koira istui kevythäkissä uitettuna vesilätäkössä. Lievästi sanottuna neiti katsoi hyvin nuivasti sieltä mua jo, ennen kuin päästiin treenaamaan takaaleikkausta.

Jos jotain positiivista treenissä oli, niin keppitreeni meni kivasti, tosin avustajan kanssa. Ekalla kerralla yritti taas kujan ohi, mutta hiffasi jo parin ekan keppivälin kohdalla, ettei se mennytkään näin, kun palkka nostettiin pois. Mietinkin sit, että ehkä toi kuja on kuitenkin liian kapea=liian vaikea vielä... No, epäonnistuneen ekan yrityksen jälkeen tehtiin 5 hyvää, hyvällä vauhdilla tehtyä suoritusta. Nana haki oikein kivasti taas jo vähän rytmiäkin pujotteluun.

Itsehän ei koskaan pitäisi päästää itseään paskaan fiilikseen treenikentällä, mutta aika alakuloisissa fiiliksissä lähdettiin ryhmätreeneistä. Koira näytti kurjalta, rankkasade oli kurja eikä onnistunut keppitreenikään oikein fiilistä siinä vaiheessa enää auttanut.

Seuraavana päivänä olikin sit kivempi ilma ja käytiin iltapäivällä treenaamassa keskenämme, tavoitteena oikein hyvänmielen treeni, tehtäisiin vain kivoja juttuja, lähinnä siis reviteltäisiin helpolla radalla, jota Nana saisi mennä vauhdilla. Päädyttiin lopulta treenaamaan takaaleikkausta lyhyellä radanpätkällä, jossa putkea ja hyppyjä. Treeni sujuikin niin paljon paremmin kuin edellisenä päivänä! Takaaleikkauskin on huomattavasti helpompi tehdä, kun koiralla on kunnon vauhti päällä. En saa Nanaa motivoitua tekemään samanlaisella vauhdilla ohjaustreenejä yksittäisillä esteillä, mutta heti kun edellä on pari muutakin estettä, kasvaa vauhti huimasti. Vauhdikkaan ratatreenin lisäksi tehtiin pari hyvää toistoa renkaalla ja treenattiin kontakteja. Tosi kiva treeni edellispäivän treeniin verrattuna, oli kiva tehdä yhdessä, kun kummallakin näytti taas olevan hauskaa. :)

Huomisiin ryhmätreeneihin voidaankin mennä taas hyvällä tsemppimielellä! :)

Kepit

2011-09-11T20:22:00.001+03:00

Pläääh...

Mistäs sitä aloittaisi, kun jo ajatus kepeistä saa sapen kiehumaan...?!

Alkuun olin ehdottomasti sillä kannalla, että me tullaan harjoittelemaan kepit ehdottomasti kujilla. Tahdoin opetella kepit kujilla ja tahdon vieläkin, mutta totuus on, että meidän keppisuoritus on valmis ehkä vuonna 2020 tällä linjalla jatkettaessa. :(

Me ollaan treenattu keppejä kujilla aina ryhmätreeneissä eli kerran viikossa. Silloin se toimii, kun on toinen avustamassa palkan kanssa. Toisaalta eipä sitä palkkaa ole joutunut kertaakaan ottaa pois, kun ollaan treenattu avustajan kanssa. Avustajan kanssa treenatessa keppitreenit menee superhyvin! Viime kerralla Nana alkoi jo vähän hakemaan pujottelurytmiä.

Mutta ne meidän omat treenit (kerta pari viikossa), kun treenataan keppejä kahdestaan... voi itku! Nana on kerran, yhden ainoan kerran livistänyt keppien ohi ja nopeana likkana ehti tietysti palkalle ennen mua. Ja nyt se yrittää livistää joka kerta kujakeppien ohi palkalle. Oon yrittänyt lähettää Nanaa keppikujan läpi myös niin, että palkka ei ole näkyvissä, mutta se ei auta yhtään. Nana ei juokse kujakeppien läpi (myöskään), jos palkkaa ei ole näkyvissä. Oon yrittänyt jättää Nanan keppien alkuun ja mennä itse palkan luokse, ilman mainittavaa menestystä. Olen yrittänyt laittaa alkuun ohjurit, jos ne millään tavalla helpottaisi. Yhtä huonosti toimii ohjureilla ja ilman.

Tänään olin niin epätoivoinen, että harkitsin jo tosissani keppien opettamista käsiavulla. Sitä pystyisi aina harjoittelemaan yksinkin. Mutta toisaalta tahtoisin edelleen itsenäiset ja nopeat kepit Nanalle, en jaksaisi alkaa häivyttämään käsiapua...

En tahtoisi luopua noista kujakepeistä ja vaihtaa käsiapuun, mutta keppien treenaaminen on tuhottoman hidasta, jos pystytään treenaamaan niitä vain kerran viikossa. Mielessä on käynyt myös ajatus, että hommaan jostain helposti maahan iskettävät kepit, roudaan niitä muutaman kerran viikossa kodin läheiselle nurmialueelle, isken ne maahan omin lupineni ja orjuutan miehen avustajaksi keppitreenituokioihin.

Mitä mä teen väärin, kun ilman avustajaa en saa kujakeppitreeniä onnistumaan ollenkaan? Voiko toi koira oikeasti oppia ja muistaa siitä yhdestä epäonnistuneesta suorituksesta, jolloin ehti palkalle ennen mua, että kun treenataan ilman avustajaa, ei tarvitse treenata kunnolla, vaan voi livistää sivusta? Avustajan kanssa treenatessa Nana ei ole yrittänyt sitä kuin kerran ihan alussa, jolloin avustaja luonnollisesti nosti palkan pois. Jos tätä joku lukee ja keksii, tai arvelee keksivänsä, kuinka tästä edetään, niin olisin ihan suunnattoman kiitollinen kaikista neuvoista ja ajatuksista!

PS. Muuten meillä oli tänään hieno treeni! Nana oli ahkera ja teki hyvällä motivaatiolla töitä (keppejä lukuun ottamatta). Kosketusalustan häivyttäminen on hyvässä vauhdissa kontakteilla ja oikea paikkakin alkaa taas löytyä myös ilman kosketusalustan apua. Nana myös pysyi kontaktilla hyvin, vaikka itse heiluin ja tein valelähtöjä. Hienosti pikkukettu lähti liikkeelle, vasta luvan saatuaan. :) Tehtiin myös vauhdikasta radanpätkää, jossa oli mm. valssia ja takaaleikkausta. Yksittäisinä esteinä muistuteltiin mieleen A:ta ja keinua. Keinun kanssa hidastin laskeutumista reippaasti. Tehtiin A- ja keinutreeniä ihan loppuun ja vain parin suorituksen verran, koska ilma oli tosi lämmin ja Nana selvästi väsyi nopeammin. Kovasti oli myös maassa erilaisia hajuja BAT:in eilisten ja tämän päiväisten kisojen jäljiltä, lepotauoistakaan ei oikein mitään tullut, kun piti nuuskutella kenttää.

Treenipulinaa

2011-09-03T21:07:00.002+03:00

Tällä viikolla palattiin parin viikon mökkeilyn ja vähemmälle jääneen agiliitelyn jälkeen takaisin arkeen. Niin se syksy vain tulee, miehellä loppui loma torstaina ja mulla eilen, kun aloitin uudessa työpaikassa. Nanakin jäi piiitkän lomailun jälkeen eilen taas 8 tunniksi yksin kotiin, oli niin onnesta seonnutta tyttöä, kun tulin kotiin! En ehtinyt rappukäytävästä edes sisään, kun pusumaakari hyökkäsi kimppuun ovenraosta ilotansseineen. :)

Arkeen palaaminen on tarkoittanut myös paluuta treenirytmiin. Torstaina oltiin ohjatuissa harkoissa, tosin treenattiin tällä viikolla ilman kouluttajaa. Maanantaina ja tänään käytiin treenaamassa itseksemme.

Maanantain vapaatreeni

Maanantain treeni meillä jäi itse asiassa aika tyngäksi, kun mieletön sade yllätti kesken treenin. Ei se meitä alkuun haitannut, mutta lopulta kastuttiin niin likomäriksi, että karvattomampaa meistä alkoi paleltaa märissä vaatteissa liiaksi. Ehdittiin kuitenkin tehdä kuuden esteen radanpätkää, johon olin ympännyt takaakierron (meille vaikeammalta puolelta) ja eteenmenon. Tehtiin ekaa kertaa myös rengasta osana rataa (eka este) ja hyvin meni. Nana alkaa pikkasen jo hakemaan esteitä itse. Vaikka treeni jäi lyhyeksi, olin siihen tyytyväinen.

Torstain ryhmätreeni

Torstain omatoimiset ryhmätreenit oli mitä oli. Alun koin itse aika sähläyksenä, kun melkein jokainen teki jotain jossain kohti kenttää. Päälle vielä HSKH:n kentille olleet epikset kuulutuksineen, niin meillä meni alkutreeni aika plörinäksi, kun häiriötä oli vain liikaa Nanalle, joka on tosi häiriöherkkä koira. Loppua kohden saatiin kuitenkin tehtyä ihan hyviäkin suorituksia sekä valssiharjoituksessa että kepeillä. Kuja oli aiempaa vähän kapeampi, Nana joutui jo hieman hakemaan pujottelurytmiä keppien kevyesti koskettaessa koiraa.

Lauantain vapaatreeni

Tämän päiväinen vapaatreeni onkin sitten oma lukunsa... siis niin hieno hieno pikkusheltti mulla! Tehtiin ensin radanpätkää viidellä esteellä, esteinä vain hyppyjä ja putki. Kuitenkin niin, että saatiin tehtyä vähän suunnanmuutoksia ja treenattua takaakiertoa (siltä heikommalta puolelta edelleen). Nana joutui myös lukemaan mun ohjausta tarkemmin ja haki hienosti oikeat esteet. Otin samaa radanpätkää myös toiseen suuntaan ja se meni ihan yhtä hyvin. Olin jopa huomaavinani Nanasta että se katseella haki mun ohjausvihjeitä, kun itse taisin olla vähän myöhässä ohjaamisen kanssa parissa kohdassa... Nana teki tosi hyvällä tempolla ja asenteella töitä. Koska treeni sujui niin hienosti, Nana luki mun ohjausta tarkasti ja haki esteet hyvin ja oikeasti myös irtosi kunnolla ohjauksesta putkeen, päätin vaikeuttaa treeniä nostamalla esteiden määrää kahdeksaan. Ja mun hieno Nana nuppunen meni ekalla yrityksellä virheettömästi, vaikka radanpätkä oli meidän mittapuulla ehdottomasti vaikein, mitä ollaan tehty! Suunnanmuutoksia oli paljon eikä esteet olleet vain selkeässä rivissä, vaan Nana joutui funtsimaan ja seuraamaan ohjausta tarkasti löytääkseen oikeat esteet. Nana haki esteitä tosi hienosti eikä vauhti hidastunut, vaikka harjoitus vaikeutui huomattavasti. :)

Lisäksi treenattiin kontakteja. Ollaan nyt saatu häivytettyä kosketusalusta kontakteilta aika hyvin ja Nana alkaa löytää oikean pysähdyspaikan alastulolla ilman alustaakin. Meillähän on ollut häivytyksessä vähän sitä ongelmaa, että Nana pysähtyy kontaktilla puomin alastulon kontaktialueelle, mutta itse haluan 2on2off-kontaktit enkä kaikki neljä tassua puomin kontaktialueella. Tehtiin sit joitakin kertoja pentupuomia ihan kokonaisena puomisuorituksena, Nana pysähtyi joka kerta oikeaan kohtaan kontaktilla, mutta tarvitsi siinä aika vahvan käsiohjauksen vielä. Nana tipahti kerran pentupuomin ylösmenolta (itse varmaan omalla liikkeellä sähläsin jotain...), onneksi ei oltu ehditty kuin noin puoleen väliin nousua eikä Nana ollut moksiskaan tiputuksesta eikä satuttanut itseään. Oon iloinen siitä, että vaikka Nana onkin tosi herkkä ja pehmeä koira, löytyy sillä näissä kohdissa tietynlaista kovuutta, eikä se jää arkailemaan, vaan kiipeää samantien uudestaan puomille.

Neiti kiipesi ekaa kertaa myös keinulle... Toistaiseksi meidän keinutreenihän on ollut sitä, että kerran ollaan paukuteltu keinua ja oon samalla syöttänyt lihapullaa. Olin itse sen verran kaukana keinulta, etten ehtinyt jarruttamaan alastulevaa keinua, vaan se paukahti sitten just niin kovaa kuin se paukahtaa tullessaan alas vauhdilla, kun koira on kiivennyt eka vikkelästi ihan keinun päätyyn... Ehdin vain nähdä neidin "oho, se liikkuukin"-ilmeen keinun lähtiessä laskeutumaan. Seuraavaksi keinu tömähtikin vauhdilla maahan, pikkusen taisi sheltiäinen säikähtää, kun pomppasi paukahduksen jälkeen keinulta pois. Ei tullut kuitenkaan keinutraumaa, vaan tyttö oli jo kiipeämässä uudestaan keinulle. Nana meni yhtä hyvällä vauhdilla keinun päätyyn uudelleenkin, mutta itse jarrutin tokalla kerralla alastuloa, ettei paukahdus ole yhtä kova. Seisotin Nanaa maahan lasketulla keinulla ja vapautin hetken päästä. Tehtiin pari tällaista keinutoistoa vielä, kiipeilyepeli meni hyvällä vauhdilla ihan keinun päähän asti, niin kuin tahdonkin sen suorittavan keinun. Paukauttelin pari kertaa keinua maahan nähdäkseni vielä, kuinka Nana reagoi paukahdukseen. Siinä se tollotti vieressä, ehkä hivenen epäluuloisena, mutta ei säikkynyt, mikä on tärkeintä mulle. Oon miettinyt jonkin aikaa jo, kuinka opetan keinun ja että pitäisi aloittaa keinutreenikin hiljalleen, pohtinut kuinka Nana reagoi paukahdukseen. No eipä tarvitse miettiä enää, Nana päätti itse aloittaa keinutreenin. Jatketaan varmaan nyt sillä linjalla, että palkkaan ensin Nanan kiivettyä vauhdilla keinun päähän ja hiljalleen toleranssin kasvaessa päästän keinun laskeutumaan vapaammin/lujemmalla vauhdilla maahan ja palkkaan keinun laskeuduttua maahan.

Luottamus meidän osaamiseen ja kehittymiseen vahvistui taas potenssissa sata tämän päiväisen treenin seurauksena. Kyllä meistä vielä joskus tulee ihan oikea kisaava agilitykoirakko!

Mökillä

2011-08-29T19:06:00.001+03:00

Oltiin viettämässä viikonloppua mun vanhempien, siskojen ja heidän miestensä kanssa Karjalohjalla. Nana, Manta ja Nemi saivat nauttia toistensa seurasta ja vapaana juoksemisen ja riehumisen riemusta. Meidän neiti tosin vaikutti olevan vielä väsynyt edellisestä mökkireissusta. Pikkumoottorista ei löytynyt virtaa samalla tavalla kuin normaalisti. Itse käväisin lauantaina Lohjalla seuraamassa agikisoja, olisi voinut taas koko päivänkin tuijotella agiliitäviä koirakoita...

Nana ja Manta pellossa kirmaamassa

Siskon Nemi-bc:stä on kasvanut iso tyttö jo!

Kaikki kolme <3

Loput kuvat ovat toissaviikonlopulta ja viime viikonlopun alkupuolelta, kun oltiin miehen perheen mökeillä Ruokolahdella. Toisella mökillä riitti koiraseuraa bc-Nellistä ja sekarotuisesta Tytti-vanhuksesta. Toisella mökillä vietettiin vain yksi yö ja oltiinkin siellä sitten ihan kolmisin. Minä maistoin ekan kerran elämässä rapuja, Nana paljastui saunomisesta tykkääväksi sheltiksi, nautittiin lomasta, rantanuotioista ja auringonlaskuista.

Bc Nelli

Lomalainen nauttii unista, ihana pieni rakas!

Pikkuhiljaa palataankin sitten arkeen syksyn myötä...

Aksaharkkoja

2011-08-26T11:26:00.001+03:00

En olekaan vielä ehtinyt tarinoimaan meidän parista vikoista agiharkoista, mutta vitsi, kun olen niin ylpeä tuosta pikkuisesta agiketun alustani. Ollaan menty ihan hirveästi eteenpäin, ei ehkä niinkään vielä esteiden suhteen, mutta kontakti ja tekemisen meininki on niin eriä nyt kuin esimerkiksi alkeiskurssilla. Pitkin poikin kenttää härveltävästä koirasta on tullut koira, joka kuuntelee ohjeita, malttaa odottaa ja tekee YHDESSÄ mun kanssa intoa puhkuen. Alkeiskurssillahan Nanaa piti pitää kiinni lähdössä, kun ei se pysynyt paikoillaan hetkeäkään. Nyt mulla on pikkuneiti, joka malttaa istua ja odottaa lupaa lähteä liikkeelle... ainakin yleensä... Pientä varastamisongelmaa on nimittäin alkanut ilmestyä kuvioihin, kun tyty ei millään jaksaisi odottaa lupaa mennä. Mulla on myös agikoiran alku, jonka voi viedä ilman hihnaa kentän laidalta häkistä esteille ja se malttaa silti kulkea lähellä eikä lähde enää vetää omaa showtaan pitkin kenttää heti (välillä toki täytyy käydä suurimmat innot puhkumassa johonkin putkeen...).

Eilen huomasin yhden tosi suuren edistysaskeleen meidän kohdalla. Nana nimittäin keskittyy nykyään niin hyvin omaan tekemiseen, että se pystyy treenaamaan yhtä aikaa toisen koirakon kanssa kentällä eikä ota häiriötä muista. Eilen harjoiteltiin koiran lähettämistä mustaan, pimeään putkeen, palkkasin Nanaa tennispallolla sen tullessa ulos putkesta. Ulostulon lähellä oli toinen koirakko treenaamassa omiaan ja pallo piti viskata juuri heidän suuntaansa. Olin varma, että a)Nana sinkoaa samantien koirakon luokse tai b)Nana sinkoaa tennispallon kautta koirakon luokse. Mutta ei, pikkuneiti sinkosi täysillä pallon perään, vilkaisi koirakkoa ja tuli kutsusta luokse. Lelulla palkkaaminenkin helpottuu kovasti, kun ei tarvitse pelätä, että koira ensimmäisenä lelun saatuaan lähtee toiselle puolelle kenttää vetämään rallia ja luoksetulopyynnöstä lähtee vielä kauemmas, tätäkin ongelmaa meillä alussa agikentällä oli!

Teemana treeneissä meillä oli viime viikolla takaakierto ja tällä viikolla eteenmeno. Takaakierto sujuu tosi hyvin ja päästiinkin harjoittelemaan pientä rataa sen sijaan, että oltaisiin tahkottu takaakiertoa vastakkain olevilla hypyillä. Takaakiertoa oikealta puolelta tarvii kyllä vahvistaa vielä, se ei ole yhtä vahva kuin kierto vasemman kautta. Eilen harjoiteltiin eteenmenoa neljän hypyn suoralla. Harjoitus meni meiltä tosi hyvin, Nana haki hyvin kaikki hypyt matkan varrelta. Ei jäätykään sitten sen enempää jumittelemaan tohon harjoitukseen, vaan treenattiin loppuajasta keppejä, rengasta ja sitä pimeää mustaa putkea sekä pussia. Pussissa tarvittiin vähän alkuun nostoapua, mutta vikoilla kerroilla näytettiin vain palkka ensin pussin läpi ja sitten lähetin Nanan umpipussiin. Rengas, putki ja keppitreenikin meni hyvin. Kouluttajan mielestä meidän ei ole järkeä tahkoa enää pelkkiä yksittäisiä esteitä, vaan voitaisiin tehdä lyhyttä rataa aina niiden lisänä. :)

Nana oli muuten niin liikkis eilen treeneissä. Ei oltu viikkoon käyty tekemässä agia, kun ollaan oltu mökkeilemässä. Nana oli kotona aika väsy mökkireissusta ja automatkasta ja mietin jo, onko meidän järkevää edes lähteä harkkoihin. Lähdettiin kuitenkin ja neidistä katosi kyl kaikki väsymys, kun kentällä päästiin. Nana kävi ihan kuumana jo omaa vuoroa odottaessaan ja katsoessaan muiden aksaavan, hirveä räksytys ja vinku kuului häkistä! Kierroksista huolimatta Nana malttoi keskittyä esteille päästyään treeniin hyvin, eikä treenit menneet liian innostuneisuuden vuoksi plörinäksi. Oon kyl niin iloinen ja tyytyväinen meihin ja siihen, kuinka paljon meidän yhteistyö on kehittynyt. Nanan kanssa on ihanaa aksata!

Psst! Seuraavaan postaukseen lupaan oikeasti kuvia mökkireissulta, tänään lähdetään taas mökkeilemään viikonlopuksi!

Bella

2011-08-18T21:47:00.000+03:00

"Me saatiin tänään koiranpentu.

Se on niin

söpö,

pieni söpöliini."

9-vuotiaan pikkutytön sydämellä sanoitettu rakkauslaulu Bellalle

Rakastan sinua joka hetki niillä kaikilla pikkutytön, teinitytön ja nuoren naisen sydämillä. Eilen ne sydämet murtuivat ja sydämen sopukoissa painaa kaipaus, ikävä ja hellät muistot. Sinun kanssasi riemuitsin iloni, turkkiisi itkin suruni. Korviisi kuiskuttelin salaisimmat haaveeni ja pelkoni.

Ikävä on murskaava, vaikka tiedänkin, että sinun on hyvä olla.

Nuku rauhassa, rakkaani.

Bella 2.4.1996 - 17.8.2011

***

Nana niin tahtoi aina olla Bellan kaveri, vaikkei Bella vanhuuttaan enää oikein jaksanut riehuvaa kakaraa. Se komensi pentua, muttei koskaan tehnyt sille pahaa. Nana on suurin apu surussani.

Misseilemässä

2011-08-14T21:51:00.000+03:00

Käytiin viime torstaina vikoissa "missiharkoissa" mätsärissä Munkkiniemessä ennen tämän päivän ekaa virallista näyttelyä. Nana esiintyi aiempia kertoja huomattavasti rennommin ja iloisemmin ja tuloksenakin oli PUN4. Nana on alkanut sisäistää, että näyttelyhihna kun on kaulassa, niin namien eteen ei tarvitse tehdä muuta kuin seistä paikallaan. Ei tarvitse tarjota istumaan tai maahanmenoa tai muita temppuja. Myös pöydällä Nana seisoi huomattavasti rennommin kuin aiemmin.

Tänään oli sitten näyttelydebyyttipäivä! Shelttikehän aloitus venyi ja odotus oli pitkä, mutta Nana jaksoi silti kaiken odottelun ja häkissä makoilun jälkeen vielä esiintyä ihan mallikkaasti. Neiti touhotti menemään reippaasti, pari kertaa meinasi innostua ravin sekaan ottaa laukka-askelia, mutta korjasi vihjeestä takaisin raviksi. Myös pöydällä seisominen sujui hienosti, Nana ei juuri enää väistellyt tuomaria. Päivä oli pitkä, mutta mukava ja arvostelukin oli sitä, mihin arvelin Nanan rahkeiden riittävän tällä hetkellä. Sheltit tuomaroi brittiläinen kasvattajatuomari Gwen Beaden ja tuloksena meille ekasta virallisesta missikehästä EH. :)

"14 months sable who is between coats at present. Flat skull. Dark eye, correctly placed. Well used ears. Needs to fill in foreface. Good length of body. I would prefer better shoulder angulations. Needs time to develop in body."

Kyllähän tuosta Nanan tunnistaa. :) Nanahan on kehittynyt hitaassa tahdissa ja esimerkiksi tuo päänkin kehitys on selkeästi kesken ja kuono-osa/posket kaipaavat vielä minunkin mielestäni täytettä. Neiti saisi myös kasvatella vähän enemmän lihaksia siroon kroppaansa. Vaikka ennemmin mä tykkäänkin sirosta kuin kovin paljon massaa haalineesta sheltistä, sellainen kevyt sporttisheltti on kiva.

Nyt siis kasvamaan ja ennen kaikkea kasvattelemaan turkkia, joka tänään oli niin kevyessä kesälookissa, syksyn sivuerkkaria varten. :) Yllärinä muuten tuomari ei sanonut mitään Nanan raskaista korvista, vaan näki niissä sen hyvän puolen. Nanahan kantaa korviaan hyvin, korkealle pään päälle nostettuna.

Kamerassa oli säädöt päin peetä, mutta tässä nyt yksi kuva kuvituksena tämän päivän kehästä. Kun on viime aikoina ollut niin kuvattomia nämä postaukset...

Tsekkaus tavoitteisiin...

2011-08-10T04:23:00.000+03:00

Tammikuun alussa tuli asetettua lista tavoitteita Nanan ja mun yhteiselle puuhastelulle/harrastamiselle. Kalenterivuosi on jo yli puoli välin, joten ajattelin tehdä pienen tarkastuksen asetettuihin tavoitteisiin. Oikeastaan olin jo ehtinyt unohtaa koko tavoitteet, kunnes tänä yönä työvuoron tylsinä tunteina aloin miettiä tarkemmin meidän tulevaa agilitysyksyä. Aloin hahmottelemaan treenitavoitteita ja -suunnitelmaa syksylle. Mietiskelyn jälkeen paperille oli hahmottunut melko tarkkakin suunnitelma, jonkin tasoisia tavoitteita jokaiselle kuukaudelle. Mieleen muistui äkkiä alkuvuodesta hahmotellut tavoitteet. Mitähän meidän tavoitteille kuuluu tänään...?

1.Vahvistetaan perustottelevaisuutta

Tsek!

Perustottelevaisuuttahan voi vahvistaa loputtomiin. Jotain naksahti kuitenkin paikoilleen keväällä. Pienen sheltinpentusen päähän oli kasvun myötä tullut pikkuisen järkeä ja malttiakin ja yht'äkkiä mamin kanssa puuhastelu veikin voiton myös häiriön alla. Paikoilleen naksahdus myös ajoittui aika hyvään saumaan, sillä keväällä oli myös agilitykurssin hallittavuustestit ja yhteys löytyi, tai oikeammin varmaan vahvistui, juuri ennen testejä. Pian testien jälkeen tosin hormonit alkoivat viedä Nanaa aika tavalla. Luoksetulokutsun noudattaminen oli viimeinen kiinnostava asia ja Nana kokeili aika paljon rajojaan. Keskikesällä tulleen ekan juoksun jälkeen korvat ja älli onneksi löysivät taas paikkansa sheltiäisen päässä. Mitä enemmän ollaan yhdessä viime aikoina tehty, sitä vahvemmaksi on tullut meidän välinen side ja yhteys ja yhteistyö pelaa aina vain paremmin. Parasta on, että meillä on yhdessä törkeän kivaa!

2. Ohitukset kuntoon remmilenkeillä

Tsek! Hienosti menee!

3. Aloitellaan agilitya

Tsek!

Aloitettiin agility BAT ry:n alkeiskurssilla ja päästiin sen myötä seuraan koejäseniksi. Agility on niin meidän yhteinen juttu!

4. Käydään kokeilemassa näyttelyitä

Tsek!

Näyttelydebyytti on edessä ensi sunnuntaina Helsingin ryhmänäyttelyssä ja lisäksi olen ilmoittanut Nanan lokakuun alussa olevaan shetlanninlammaskoirien sivuerikoisnäyttelyyn. Muita näytelmäsuunnitelmia ei tälle syksylle ole tehty.

5. Mahdollisesti etsijäkoiraliiton alkeiskurssi, jos sellaiselle satuttaisiin pääsemään

Tsek!

Tämä varmaan toistaiseksi lykkääntyy hamaan tulevaisuuteen. Tällä hetkellä ollaan niin innostuneita agista ja koska laji on vielä uusi meille kummallekin, keskitytään tähän varmasti nyt ja mietitään sivuharrastuksia myöhemmin uudestaan.

6. Viralliset terveystarkastukset, vähintään silmät ja lonkat

Tsek!

Oon yrittänyt katsoa Nanalle joukkotarkkia pääkaupunkiseudulta syksyksi. Tarkoituksena on viedä Nana virallisiin terveystarkastuksiin syksyn aikana. Varmasti tullaan kuvaamaan silmien ja lonkkien lisäksi myös polvet ja kyynärät, sydänkuuntelua mietitään vielä.

7. Nauttia yhteisestä puuhastelusta ja toistemme seurasta, ulkoilla paljon ja tavata koirakavereita

Tsek!

Tätä me ollaan tehty ja jatkossakin yhdessä harrastamisen täytyy olla ennen kaikkea hauskaa. Meidän tärkein tavoite kaikkien muiden tavoitteiden joukossa agilitynkin suhteen on se, että meillä on yhdessä agiliitäessä sikasiistiä ja superhauskaa!

Niitä tänä yönä hahmoteltuja agilityyn liittyviä tavoitteitakin voisin kai availla joku päivä, kun ehdin. Ei sit ainakaan tule lipsuttua niin pahasti...

Ekat ryhmätreenit ja vapaatreeniä

2011-08-06T23:42:00.000+03:00

Ollaan rampattu tässä viime päivinä Ojangossa. Torstaina oli syksyn ekat ryhmätreenit ja tänään oltiin tekemässä vapaatreeniä.

1.Torstain treenit

Syksyn ekan treenin teema oli eteenmeno. Meillähän meni alkeiskurssilla eteenmenoharjoitus aikalailla puihin, kun Nana syyhkäisi kyllä kovalla vauhdilla eteen, mutta kiersi hyppyesteet. Estehakuisuus on kuitenkin kai jonkin verran ainakin kehittynyt, kun tällä kertaa Nana haki hyvin esteet reitin varrelta, ainoastaan yhden kerran teki källin ja kiersi yhden hypyn. Tehtiin treeniä siis hyppy-putki-hyppy-hyppy-suoralla. Lopussa kokeiltiin ottaa alkuun mutkaputkea, mutta Nana alkoi olla jo vähän väsynyt ja oma ohjaamiseni oli sen verran laadutonta, että Nana meinasi juosta putken ja hypyn ohi. Vika oli kai kuitenkin enimmäkseen mun ohjauksessa, koska en kääntänyt Nanan juoksulinjaa mutkaputkelta tarpeeksi suoraksi, jotta eteenmenosuoran esteet olisi helppo hakea.

Saatiin hyvä vinkki vahvistaa Nanan estehakuisuutta (eihän tuo neiti nyt niin kovin taitavasti kuitenkaan vielä esteitä hae, vaikka hakeekin niitä koko ajan enemmän itse) joko naksuttimella tai sitten merkkisanalla. Meillä naksutin ei ole oikein koskaan toiminut - Nana on aiemmin vierastanut naksun ääntä ja nyt naksutin onkin ollut haudattuna jo monta kuukautta laatikon pohjalla, kun Nana tuntui hermostuvan/jännittyvän naksuttimen äänestä aina sen avulla treenatessa. Saatiin sitten vinkki, että voisin ottaa käyttöön merkkisanan, joka toimisi naksun tapaan ja jolla voisin vahvistaa Nanan estehakuisuutta merkkaamalla sen toiminnan oikeaksi aina, kun se hakee itse esteen. Tätä täytyy kyllä ehdottomasti kokeilla.

Samoin kouluttaja kiinnitti huomiota Nanan hyppytekniikkaan, jota itse en oikein ole osannut edes tarkkailla. Nana ajautuu kuulemma hypyillä turhan lähelle estettä ja voi olla, että tullaan tarvitsemaan vielä ihan hyppytekniikkatreeniä jossain vaiheessa. On kyl niin mahtavaa, kun treenissä on mukana kouluttaja, joka näkee treenin ulkopuolisen silmin, itse kun sohlatessa ei oikein ehdi vielä kiinnittää huomiota tällaisiin seikkoihin, kun kaikki huomio menee koiran ja esteiden katsomiseen ja omaan ohjaamiseen keskittymiseen.

Eteenmenon lisäksi treenattiin vielä kontaktiasentoa, suurin osa oli onnistuneita suorituksia, mutta innostuessaan Nana alkaa helposti sähläämään ja touhottamaan niin, että tulee kontaktille niin kovalla vauhdilla, ettei ehdi enää pysähtyä.

2. Tämän päivän vapaatreeni

Treenattiin tänään viiden esteen rataa, ihan pelkkää estesuoraa ei tehty, vaan Nana joutui oikeasti seuraamaan ohjausta. Hypyltä mutkaputkelle, jonka jälkeen tein samanlaisen hyppy-putki-hyppy-kombon kuin torstain treeneissä oli. Tarkoituksena petrata omaa ohjausta niin, että Nana tulee suoremmassa linjassa mutkaputken jälkeiselle hypylle ja putkelle, jolloin sen on helpompi hakea esteet. Itse otin enemmän etäisyyttä koiraan ja annoin sille tilaa enemmän, jolloin Nana hakikin esteet hienosti. Torstaina taisin liian lyhyellä etäisyydellä tehdä tilan esteillä niin ahtaaksi, että Nanan oli niita hankala nähdä... Viimeinen hyppy tehtiin takaakiertona. Nana teki ihan upeita suorituksia ja olin tosi tyytyväinen meidän menoon!

Ohjaustreenin lisäksi tehtiin taas kontakteja. Nanna vauhtia joutuu himmaamaan helposti menemällä alastulolla koiran eteen, kun Nana innostuu treenistä niin kovasti, että noin viiden toiston jälkeen vauhti alkaa nousta niin, että neiti ei ehdi pysähtyä takajalat vielä kontaktipinnalla.

Kontaktien lisäksi muistuteltiin rengasta mieleen ja tutustuttiin A-esteeseen. Nana lähti itse yht'äkkiä kiipeämään estettä, hyvä kun ehdin tytön mukaan ja nopsasti palkkaamaan! Tehtiin estettä tällä kertaa niin, että Nana oli hihnassa, jolloin koiran menoa ja vauhtia on helpompi kontrolloida. Kiipeilyesteet tuntuu olevan Nanan lemppareita! Se innostui A:stakin niin kovasti ja olisi vain kiivennyt edestakaisin estettä, jos olisin antanut. Tehtiin muutama suoritus ihan pysäytyksillä alastulon kontaktipinnalla, makeita suorituksia ja pysähdyksiä oli. :)

Tarkoituksena oli ottaa vielä kujakeppejä, mutta Nana alkoi väsyä sen verran, että päätin jättää kepit seuraavaan kertaan.

Vuosi sitten

2011-08-04T11:01:00.000+03:00

Vuosi ja yksi päivä sitten paloi aamupuuro huolella pohjaan. Kattilaa sai liottaa monta päivää saippuavedessä, että sain sen myöhemmin puhtaaksi. Anne-kasvattajamme soitti, että hänellä olisikin pari päivää aikaisemmin luovutusikään tulleista pennuista yksi vielä kotia vailla, jos olisimme vielä kiinnostuneita. Aikaisemmin oli ollut puhetta, että tästä pentueesta kaikille pennuille on jo kodit valmiina ja minä jäisin odottamaan syksyn pentuetta ja soittelemaan uudelleen elokuun lopussa, kun pentujen olisi tarkoitus syntyä.

Pentua emme olleet nähneet aikaisemmin, sillä alun alkaen meille piti tulla pentu toisesta yhdistelmästä, mutta narttu jäikin tyhjäksi. Sovittiin, että tultaisiin seuraavana päivänä katsomaan ja tutustumaan pentuun. Mä kuljin loppupäivän 20 cm maanpinnan yläpuolella ja hihkuin miehelle ja puhelimessa äidille pennusta niin, että se puuro paloi kattilan pohjaan kiinni.

Seuraavan päivän iltana, tasan vuosi sitten, startattiin auto työpäivän jälkeen kohti Riihimäkeä. Matkalla poikettiin ihan vain varmuuden vuoksi eläinkaupassa ostamassa yksi lelu, jos pentu nyt matkaisikin mukanamme kotiin. Vaikka selväähän se oli, että jos pentu olisi terve ja luonteeltaan sellainen kuin tahdoin, matkustaisi meitä illalla kotiin kolme.

Ja kun päästiin loputtomalta tuntuneen matkan jälkeen kasvattajan pihaan, tassutteli Nana tasan vuosi sitten suoraan sydämeeni. Juteltiin parisen tuntia koirista, tästä pentueesta, pentueen vanhemmista, meidän odotuksista ja toiveista pennun suhteen ja meidän perheestä. Katseltiin pennun ja emän ja muiden aikuisten koirien leikkiä ja mä olin ihan myyty katsoessani pikkuriiviötä, joka piinasi vanhempia, ja emän ja pennun vuorovaikutusta. Mies kuiskasi jossain vaiheessa korvaan, että on tämä meidän pentu. Parin tunnin juttutuokion jälkeen Anne kysyi, olimmeko kiinnostuneita pennusta ja hän mielellään sen meille myisi.

Kirjoitettiin kauppakirjat ja kotimatka meni hetkessä pieni nukkuva koiranpentu sylissä. Tänään Nana on ollut meidän oma sydänkäpysemme tasan vuoden.

Kaikki oli lopulta tapahtunut niin äkkiä, vaikka prosessi oli pitkä. Omasta harrastuskoirasta haaveilin jo vanhempien luona asuessani ja lapsuuden kodista pois muutettuani koiraton koti tuntui tyhjältä. Kaksi vuotta ennen Nanaa surffailin usein shelttikasvattajien sivuilla. Vuoden päivät ennen Nanaa olin liki joka ilta jollain shelttiaiheisilla sivuilla, koiria ja kasvattajia tutkien, tehden listaa niistä kasvattajista ja koirista, joista olin kiinnostunut. Olin päättänyt, että syksy 2010 on pentusyksy, opinnot olivat lopuillaan ja aikaa pennulle oli paljon. Alkuvuodesta otin yhteyttä useisiin kasvattajiin ja odotin ja odotin. Ja yht'äkkiä kaikki olikin käynyt niin nopeasti ja mulla oli sylissä oma aarteeni, paras koira kaikista, kaikki odotukseni täyttänyt.

Tänään olen onnellinen, koska saan olla Nanan mami.

Kettu

2011-07-31T16:56:00.000+03:00

Oltiin tänään Viikin Gardeniassa järjestetyssä mätsärissä. Kiva, kun kerrankin on koiratapahtuma kävelymatkan päässä kotoa, samalla tuli tehtyä ihan reipas päivälenkki, kun kävelymatka suuntaansa kesti kuitenkin 45-50 minuuttia. Matkalla meitä vastaan tuli pikkupoika, joka hihkaisi äidilleen innoissaan "äiti, kato kettu!", kun tultiin Nanan kanssa vastaan. Äiti sitten selvensi, että kyseessä on koira, poika edelleen intti, että se koira näyttää ketulta. Hih, mun pikkukettuni!

Kävelymatkaa lukuun ottamatta en ollutkaan sitten kovin tyytyväinen mätsäriin. Pienten koirien kehä oli asvalttipohjalla ja kesti tuhottoman kauan. Pieniin koiriin oli ilmoitettu eniten koiria, ja silti ennen kehän alkua kisattiin samassa kehässä vielä junior handler -kisa... me odotettiin kehään pääsyä melkein kolme tuntia, ihanaa... Sanomattakin selvää, että koira oli siinä vaiheessa jo ihan kyrsiintynyt ja tylsääntynyt odotteluun ja vireeltään muistutti enemmän kuollutta kalaa kuin iloista shetlanninlammaskoiraa. Yritin temputtaa Nanaa ja siten nostaa sen virettä ennen kehään menoa. Eipä ollut temppuilusta mitään apua, Nana oli väsynyt kehään päästessään eikä sitä kiinnostanut p**kan vertaa kehäkettuilu. Liikkeissäkin koira suunnilleen raahautui perässä, vaikka normaalisti Nana menee tosi iloisesti, kun liikkeitä esitetään. Hampaat näytti kiltisti ja antoi tuomarin tunnustella varauksetta, mutta seisoi jotenkin ryhdittömästi. Tota kopelointi- ja pöytäkokemustahan me lähinnä lähdettiinkin hakemaan, mutta silti jäi jotenkin huono maku suuhun kaikesta siitä odottelusta. Sininen nauha saatiin eikä sijoituttu loppukehässäkään. Tuomarilta Nana sai kehuja hyvästä turkin laadusta, jospa se laatu sitten korvaisi puuttuvaa määrää parin viikon päästä virallisessa kehässä. Nyt tuolla parvekkeella nukkuu päivästä väsynyt pikkusheltti.

Eilen käytiin treenaamassa taas Ojangossa vähän agia. Tarkoituksena oli tehdä lyhyttä viiden esteen radan pätkää. Nana ei kuitenkaan tahtonut mennä millään ekaan putkeen, vaikka sinkoili kaikkien muiden kentällä olleiden putkien läpi. Pitkään mietin, mikä vika omassa ohjauksessa ja putkessa on, kun Nana ei sinne mene millään, vaikka putki ei edes ollut ihan pimeä ja Nana tykkää kovasti putkista. Jossain vaiheessa sitten älysin katsoa putkeen ja siellähän oli suuri lammikko, käytännössä koko putken pohja oli veden peitossa. Ei tullut kuulonkaan, että hienohelma olisi mennyt lätäkön läpi... :D Kaadoin vedet putkesta ulos, mutta eipä se siinä vaiheessa enää kovin auttanut. Tein sitten vain suunnitellusta radasta kolmen esteen loppupätkän: hyppy takaakiertona-valssilla koira mukaan seuraavalle hypylle- putki. Meni tosi tosi hyvin, Nana seurasi ohjausta taitavasti. Lisäksi tehtiin ekaa kertaa isoa puomia, jota Nana tuntui rakastavan. Mamia taisi huimata puomin korkeus koiraa enemmän. Nana olisi ravannut puomia edestakaisin eikä olisi malttanut lopettaa millään. Tehtiin myös kontakteja puomin alastulolla, hienosti Nana hakeutuu kontaktiasentoon, kun itse himmaa omaa vauhtia vain alastulolla.

Vähän reenattiin takaaleikkausta

2011-07-25T21:47:00.000+03:00

Otetaan nyt Nanan kanssa takaisin korkojen kera se agitreeni, joka jäi juoksun vuoksi treenaamatta. Tänään oltiin taas paahteisessa Ojangossa, kovinkaan kummoista treeniä ei kuuman ilman vuoksi tehty. Nanalla olisi intoa riittänyt, mutta väkisinkin koira väsyy noin kuumalla ilmalla nopeammin ja mieluummin teen sit vähemmän kuin enemmän, jolloin virheitäkin tulee herkästi enemmän, kun keskittyminen herpaantuu.

Harjoiteltiin tänään ekaa kertaa takaaleikkausta. Hyppy-putki-hyppy-hyppy-rataa tehtiin. Takaaleikkasin lähetettyäni koiran putkeen. Huomasi kyllä, että oli eka kerta kuin harjoiteltiin tätä juttua... Nana meni kyllä putkeen, mutta kun mun oma juoksusuuntani vaihtui koiran mentyä putkeen, tulikin Nana samaa tietä ulos pari kertaa. Tehtiin sit kerran putki omana suorituksenaan ja sit tyttö menikin putken läpi. Pari putkeen lähetystä sössin myös itse juoksemalla liian lähelle putkea, jolloin mun oma vauhti pysähtyy ja Nana tietysti reagoi siihen heti. Saatiin kuitenkin tehtyä useita onnistuneita ja hyviä suorituksia. Nana teki taas niin hyvällä vauhdilla, että en voi olla kuin ylpeä. Itse kun lopettaisin sen sähläämisen, niin koirakin menisi varmasti vielä paremmin. :)

Muistuteltiin mieleen myös pussia ja tehtiin taas pikkasen kujakeppejä loivista kulmista lähettäen. Kerran Nana syyhkäisi keppien ohi palkalle, tehtiin sit loput suoritukset vielä vähän loivemmista kulmista ja kivasti juoksi keppikujan läpi. Ennen lähtöä tehtiin vielä pari kertaa takaaleikkausharjoitus, jolla aloitettiin. Onnistui kivasti ja niihin oli hyvä lopettaa. Viikon loppupuolella sitten taas treenailemaan, kun työt ei estä. :)

Illalla oltiin vielä reippaalla liki 1,5 tunnin lenkillä ja nyt on väsynyttä ja tyytyväistä tyttöä kainalossa tässä soffalla! :)

Takaisin agikentille!

2011-07-24T11:41:00.001+03:00

Suunnattiin eilen iltapäivällä ekaa kertaa juoksun jälkeen Ojankoon vähän treenailemaan, kun lämpötilakin oli laskenut siedettävään +23 asteeseen. Omistajan onnea on nähdä oma koira niin onnellisena. Nana innostui ihan hulluna, kun huomasi, mihin oltiin tultu. Tehtiin lämppälenkki metsässä ja kun agikenttä tuli taas näkyviin, alkoi pikkukettu vetää ihan ohjuksena kentälle! Nanahan ei vedä hihnassa ikinä, mutta nyt tyttö ihan oikeasti veti niin onnellisena ja täysillä kentälle, niin liikkis pikkuinen! Ja kentällä oli koko ajan niin kuuliaisena, mun hieno tyttö! Ei mitään niskurointia ja omaa kivaa, vaan koko ajan malttoi tehdä tosi hienosti töitä mun kanssa ja tauoillakin koko ajan touhotti innoissaan, mitä tehdään seuraavaksi.

1.Rata

Tehtiin alkuun tosi helppoa neljän esteen radanpätkää ihan mieleen muistutuksen vuoksi. Kaksi suorassa linjassa olevaa hyppyä, loivasti kaartuva putki ja loppuun vielä hyppy, pikkuisen joutui vikalle hypylle kaartamaan, en laittanut sitä ihan suoraan linjaan putken ulostulon kanssa. Nana on kyl niin makee, heti ekalla yrittämällä meni ihan oikein, vaikka tässä on kuitenkin ollut reilu kuukauden tauko agista eikä sitä ennenkään kokemusta ehtinyt kovin paljon karttumaan. Olin tosi tyytyväinen omaan ohjaamiseen ja siihen, kuinka hienosti Nana meni ohjauksen mukana, kaikkein tyytyväisin olin kuitenkin Nanan vauhtiin. Pikkukettu teki ihan rakettivauhdilla ja silti meni ihan oikein! Tehtiin muuten ensin pari suoritusta namipalkalla ja sit kokeilin palloa palkkana ja se tuntui oikeasti toimivan tosi hyvin! Nana irtosi vikan esteen jälkeen pallon perään tosi hyvin, veti parit kunniakierrokset pallo suussa ja malttoi sitten kuitenkin tulla pallon kanssa luokse ja antoi pallon suusta mulle namia vastaan. Ehkä Nanasta saadaankin vielä lelulla palkattava koira, jeeeeee!!!

2.Kepit

Radanpätkän jälkeen muistuttelin mieleen rengasta ihan parin toiston verran. Tehtiin myös kujakeppejä n.10 toistoa. Kepit tietysti vielä ihan erillään toisistaan, alkuun joitakin toistoja ihan suoraan edestä lähettämällä. Nana meni tosi hyvällä vauhdilla kujakeppien läpi namipalkalle, joten päätin lähettää sitten loivasta kulmasta koiraa kepeille. Hyvin Nana haki kepit vähän sivummaltakin lähettämällä. Vauhdin vähän laskiessa otettiin sitten taas taukoa, jonka jälkeen käytiin tutustumassa keinuun.

3.Keinu

Meillähän jäi alkeiskurssilla välistä kerta, jolloin keinuun tutustuttiin. Otin Nanan hihnaan ja paukuttelin keinua maahan ja syötin samalla neidille lihapullia. Ajattelin alkuun Nanan säikähtävän enemmän keinun paukahdusta, Nana on välillä herkkä äkkinäisille koville äänille. Vähän neiti kyttäsi, mikä toi paukkuva juttu on ja ihan viereen en kyllä mene, mutta ei lähtenyt vetää pois keinun luota, vaan rauhallisesti vierestä katsoi keinua. :)

4. Kontaktit

Loppuun otin vielä muutaman toiston kontakteilla kosketusalustan kanssa. Nanasta huomasi, että sen keskittyminen alkoi vähän herpaantumaan ja neiti alkoi olla jo aika höynällä tuulella. Tehtiin pari onnistunutta suoritusta ja sit loppuun leikitin Nanaa hetken kentällä pallojen kanssa.

Lopuksi tehtiin vielä jäähdyttelylenkki metsässä ja kun tultiin sieltä ulos, olis neiti ollut taas ihan into päällä menossa kentälle, hihna kireällä! Agility on kyl niin meidän juttu ja ihaninta on nähdä, kuinka Nana nauttii siitä, kun tehdään yhdessä ja se saa mennä esteitä! Nana oli niin kovin hieno eilen ja olin niin tyytyväinen, miten intensiivisesti ja hyvällä tempolla se työskentelee. Kotona oli sitten väsynyttä tyttöä loppuillan. Mun hieno pikkukettu! :)

Luontopolulla + näyttelypohdintaa

2011-07-14T12:40:00.001+03:00

Oonpas ollut laiska viime aikoina, kameraa en ole ottanut lenkille mukaan varmaan pariin kuukauteen... Keväällä pokkari kulki niin näppärästi mukana taskussa, mutta nyt on muka niin vaikeaa ottaa laukkua/reppua lenkille mukaan... hohhoh! No, viime sunnuntaina kuitenkin otin, oltiin kävelemässä tossa läheisellä luontopolulla Viikki-Vanhankaupungin luonnonsuojelualueen reunoilla... Lehto kuhisi hyttysiä, jotka hyökkäsivät kimppuun samantien, kun pysähtyi hetkeksi edes kuvaamaan.

Nanalla niin "no mennään jo"-ilme! :D

Pikkuisen ollut kuivaa viime aikoina, kun Vanhankaupunginkosken vesiputouskin oli kuivunut melkein kokonaan. Tiistai-iltana putous ryöppysikin ihan toiseen malliin edellisyön ukkosmyrskyn vesimassojen jäljiltä.

Nanasta on kasvanut niin kaunis neitokainen! Ihan kesälookissahan Nana on nyt juoksun aikaisen karvanlähdön jäljiltä, mutta arpoilemiseni ekan näyttelyn suhteen päättyi siihen, että maanantaina näpyttelin Nanan ilmoittautumisen Helsingin ryhmänäyttelyyn 14.8. eli siellä sitten startataan kehäkettuilu! Munhan piti alkujaan ilmoittaa Nana jo Lohjalle tai Riihimäelle kesäkuun alussa, mutta sit se jotenkin vain jäi. Ajattelin ja ajattelen vieläkin, ettei toi koira ole vielä valmis näyttelyihin, mutta eipä se mihinkään miettimällä muutu. Nyt kun sattui näyttely ihan kotikulmille ja olen pyytänyt päivän töistäkin vapaaksi juuri siksi, että ilmoitan Nanan näyttelyyn, niin pitihän se sitten ilmoittaa. Nyt vain pitäisi treenata pöydällä seisomista, Nana ei oikein tykkää siitä, että korjailen sen asentoa ja seisominenhan ei ole millään mallilla. Nooh, kuukausi aikaa... ;)

Uimakoululainen

2011-07-11T10:19:00.000+03:00

Uimakoululainen empii, viitsiikö tassuja kastella...

Varovaisin askelin veteen...

Keppi pelastettu! Eikä nyt edes kai ällöttänyt niin pahasti...

Kuulumisia

2011-07-09T12:33:00.000+03:00

Eipä olla juuri mitään kummempaa viime aikoina puuhailtu. Nanan juoksu alkaa olla loppupuolella, vuoto on jo loppunut (jee, matot saa takaisin lattialle ja sohvalla ei tarttee enää pitää lakanoita suojana!). Eilen lenkillä käveltiin staffipentueen ohitse ja voi, kun Nanaa olisi niin kiinnostanut pikkuiset koirapentulaiset. Vielä pitkän matkan päästä katsoi haikailevasti pentuja. Saa nähdä, tuleeko Nanalle valeraskautta juoksun jälkeen. Eilen olisi antanut leikatun uroksen varmaan astua, yhtään ei näyttänyt hampaita, kun toinen yritti selkään... Tavallisestihan Nana irvistää heti, jos kukaan yhtään tungettelevammin on persuksissa.

Silloin tällöin, yleensä päivittäin ollaan treenattu lyhyesti yhtä tai kahta agilityn alkeiskurssin kotiläksyä. Pääasiassa ollaan kuitenkin keskitytty ulkoiluun, leikkimiseen ja yhdessä touhuamiseen. Oon päättänyt kokeilla tennispalloa lelupalkkana, kun päästään takaisin agilityn pariin. Nanahan tykkää kovasti vetoleikeistä, mutta jostain syystä ei oikein syty agikentällä taistelemaan lelusta. Tennispallon perään tyttö kuitenkin sinkoaa aina, voisin kuvitella sen kiinnostavan myös treeneissä. Tennispallo on varmaan parempi myös siinä mielessä, että se on elävä/liikkuva lelu verrattuna esim. köyteen. Nana kun reagoi voimakkaasti liikkeeseen, niin uskoisin tennispallon olevan ehkä kuitenkin parempi palkka agin parissa. Nana ei myöskään omi tennispalloa ihan niin voimakkaasti kuin muita leluja, vaan malttaa tulla se suussa. Tahtoisin todella nimittäin päästä palkkaamaan koiraa myös lelulla pelkkien namien sijaan.

Operaatia Nanasta uimakoira on myös edistynyt hitaasti (mutta varmasti?). Nykyään Nana menee ilman sen suurempia houkutteluja ja maanitteluja hakemaan keppiä rantavedestä ilman, että yököttyy tassujen kastumisesta. Toistaiseksi ollaan päästy sen verran syvään veteen, että vedenpinta osuu kevyesti masukarvoihin. No, kunhan mökille päästään, niin ehkä Nana innostuu ihan oikeasti uimaan, kun itsekin menee pulikoimaan veteen...

Arpoilen tässä, ilmoittaisinko Nanan elokuun 14. päivän ryhmikseen Helsinkiin. Onhan tuo vähän kesäturkissa, kun alusvilla on tippunut, mutta housuissa ja kauluksessa on silti ihan kivasti karvaa. Olisi kuitenkin kiva käydä jossain pienemmässä näyttelyssä ennen syksyn sivuerkkaria, sinne olen kuitenkin joka tapauksessa Nanan ilmoittamassa.

PS. Tylsyyksissä tuli vähän säädettyä blogin ulkoasun parissa, se edellinen oli niin tappotylsä ja sen piti olla ihan vain väliaikainen ratkaisu blogia perustettaessa, mutta niin siinä vain kesti melkein vuosi, että sain jotain vähän parempaa aikaiseksi... :D

Blaah...

2011-06-28T19:31:00.000+03:00

Odotin jo niin, että pian heinäkuun vaihduttua päästäisiin palaamaan agin pariin, mutta ilmeisesti se vuoto, jota Nanalta pari viikkoa sitten tuli useamman päivän oli jotain oikeaa juoksua edeltävää hormonivuotoa tms... Neiti alkoi nimittäin vuotamaan ihan kunnolla (=persekarvat ihan sotkussa jo nyt, näin kauniisti sanottuna) tässä toissapäivänä. Sunnuntai-iltana bongasin kotitalon hissin lattialta veritipan, joka muistutti erehdyttävästi veritippoja, joita kotoa on lattioilta löytynyt aina narttujen juoksun aikaan. Vähän huvituinkin jo ajatuksesta, kuinka siitä punaisesta jäljestä nyt niin tuli heti mieleen narttukoiran juoksu. Jotenkin ei enää huvittanutkaan niin, kun eilen aamulla Nana kelli selällään ketarat ojossa pyytäen masurapsutuksia ja huomasin takapään olevan veressä... et se siitä pikaisesta agilitykentillä paluusta. :( Nooh, ehditään me onneks vähän heinäkuun lopulla treenailee itseksemme, ennen kuin ohjatut treenit jatkuvat.

Nyt sit jatketaan vielä kotona takaakierron, eteenmenon ja kontaktiasennon vahvistamista muutaman viikon verran ennen esteille palaamista. Treenattiin tänään kontakteja ja näin kotioloissa ne onnistuu jo tosi hyvin. Ollaan siis harjoiteltu kosketusalustan ja matalan pahvilaatikon avulla kontaktiasentoa. Aikaisemmin ollaan treenattu oikeastaan vain niin, että itse oon kyykyssä kosketusalustan vieressä valmiina palkkaamaan, mutta tänään päätin yhden tällaisen mieleenmuistutustoiston jälkeen treenata kontaktiasentoon lähettämistä kauempaa. Skeptisenä tietysti epäilin, että juttu olis liian hankala. Hyi mua, kun niin aliarvioin koiraani. :( Nana nimittäin pyyhälsi noin metrin päästä lähetettyäni samantien oikeaan asentoon oikealle paikalle ja jäi siihen takatassut laatikon ja etutassut kosketusalustan päällä odottamaan palkkaa. Niin hieno taitava pikkuinen! :)

Niin hienoa aina havaita pientäkin edistystä ja se tuo taas intoa jatkaa tätä kotona treenailua. Välillä alkaa nimittäin takaakierto- ja eteenmenoharjoitukset maistua niin puulta. Nana tietysti innostuu aina kun huomaa, että nyt aletaan treenailemaan, mutta mua välillä turhauttaa tehdä samoja juttuja... Erityisesti kontaktien treenailusta Nana tykkää kovasti, se innostuu ihan hulluna aina, kun otan kosketusalustan esiin. Niin ihana hassu ja intoa täynnä!

Juhannustervehdys!

2011-06-23T20:04:00.001+03:00

Me tahdotaan Nanan kanssa tämän kesäisen kuvasarjan myötä toivottaa hyvää juhannusta kaikille blogissa piipahtaville!!

Eilen oltiin pitkästä aikaa moikkaamassa Mantaa ja Bellaa vanhempieni luona. Bussimatka sujui tosi hienosti, vaikka ei olla moneen kuukauteen bussilla mihinkään liikuttu, kun hankittiin tuo oma auto. Tytöt (Nana ja Manta) ilahtuivat paljon toistensa näkemisestä. Bellaa nyt tuntui lähinnä ärsyttävän, että riiviökakara tuli taas kylään ja häiritsemään hänen rauhaansa. Nana on kyl niin liikkis, kun se niin kovin tahtoisi olla Bellan kaveri ja mielistelee sitä oikein (ja se on aika paljon se, sillä normaalisti Nana ei mielistele, vaan on oma röyhkeä itsensä) ja silti Bella vain murahtelee. Vein koirat pitkälle kävelylenkille ja vähän riskillä laskin ne vapaaksi leikkimään isolla peltoalueella. Riskillä siis siinä mielessä, että Nanallahan on edelleen juoksu. Periaatteessa en Nanasta uskoisi, että se karkaisi sulhon etsintään, mutta toisen koiran perään se ehkä voisi oikein omapäiselle tuulelle satuttuaan lähteä... Mantakin olisi ilmeisesti kelvannut kyläilyn loppupuolella, niin neiti käänsi häntää sivuun Mantan haistellessa takapuolta... Kamera jäi harmittavasti taas kotiin, tyttöjen menoa olisi ollut kiva kuvata ja ottaa videollekin.

Tänään käytiin Nanan kanssa ekaa kertaa oikealla juoksulenkillä. Jos sitä pitkästä aikaa taas lämmittelisi tuota omaa juoksuharrastusta... Viimeksi olen juossut lenkkiä kunnolla viime kesänä ennen Nanan muuttoa meille. Sen jälkeen lenkkarit ovat ottaneet osumaa baby-sheltin ja vähän vanhemmankin sheltin hampaista (Nana oli järjestänyt pikku yllärin tässä erään yön aikana syömällä lenkkarin nauhat katki) ja kuluneet metsässä rämpiessä... Nyt kun juoksuinnostus on taas alkanut heräilemään, niin kävin tänään lenkkarikaupoilla ja pitihän niitä uusia kenkiä käydä heti vähän testaamassa. Samalla tuli testattua Nanalle jonkin aikaa sitten ostamani Joken joustotalutin, joka on muuten just passeli talutin kevyille juoksulenkeille. Se antaa kivasti myöten koiran liikkeille, vaikka tosi nätisti Nana suurimman osan ajasta ravasi vierellä. Välillä toki innostui pomppimaan ja vähän nilkkojakin näykkimään, mutta käskystä lopetti ja malttoi laskea kierroksia. Nana reagoi mun liikkeisiin (esim. agikentällä) tosi voimakkaasti ja siitä huomasi kyl, kuinka ihanaa on ravata yhdessä. Taidettiin me molemmat tytöt nauttia aika paljon yhteisestä menosta! :)

Agikärpäsen puraisu

2011-06-21T17:24:00.001+03:00

Agikärpänen on päässyt puraisemaan mua kyllä tosi kovasti alkeiskurssin myötä! Parasta tietysti, että myös Nana nauttii tekemisestä hirveästi. Nyt kun ei olla pariin viikkoon päästy treenaamaan, niin polttelee jo hirveesti päästä taas esteiden ääreen! Oonkin ollut ihan pistoksissa pari päivää, kun olen odotellut ilmoitusta siitä, hyväksyttiinkö meidät mukaan seuran toimintaan... Mies on varmasti ollut vain kiitollinen, että oon ollut koko alkuviikon käytännössä katsoen vain töissä, niin en ole ehtinyt kiukkuilla jännityksen vuoksi. :D Sähköpostia oon käynyt kurkkailemassa tyyliin puolen tunnin välein. Ja tänään aamupäivällä se jännityksellä odotettu sähköpostiviesti sitten tuli ja...

SUPERJEEEEEEEEEE!!!!!!!!!!!!

Päästiin siis koejäseniksi seuraan (jonka jälkeen pääsee sitten varsinaiseksi jäseneksi, kunhan osoittautuu sitoutuneensa seuran toimintaan) ja tiedossa siis myös koko ensi kaudelle treenipaikka ohjatussa agiryhmässä!! Niin niiin niiin makeeta! Elokuussa jatkuu ohjatut treenit, mutta me kyl suunnataan heti heinäkuun aikana jo treenaamaan itseksemme vapaaharjoitteluvuorolle!

Agilityn alkeiskurssi, viimeiset harkat

2011-06-19T19:53:00.000+03:00

Tänään oli agilityn alkeiskurssin vika kerta. Harmitti taas lähteä ilman Nanaa. Odotan niin paljon, että päästään taas yhdessä treenailemaan. Nyt vaan jännäillään, päästäänkö seuraan koejäseniksi vai pitääkö alkaa katsella muita seuroja vai miten tästä jatketaan. Treenipaikka ohjatussa ryhmässä olisi tietysti ihan mielettömän makeeta!

Vikalla treenikerralla meillä oli leikkimielinen kilpailu ja lisäksi sai tehdä itsenäisesti kilparataa tai sen pätkiä sekä treenata keppejä ja kontaktia puomin alastulolla. Mä olin siis lähinnä kuuntelu- ja katseluoppilaana. Kisaan pääsin osallistumaan, kun sain lainata taas toisen kouluttajan koiraa. Tai siis pääsin tekemään kisarataa, meidän suoritusta ei otettu mukaan kisaan, kun luonnollisesti on vähän eriä tehdä jo kisanneella koiralla kuin alkeiskurssin käyneellä koiralla. Vaikka mielettömän hyviä suorituksia oli monilla kurssilaisillakin, ettei sen puoleen. Oon tietysti tosi kiitollinen, että sain lainata kouluttajan koiraa, mutta olisihan se ollut kivointa tehdä Nanan kanssa. Nanakin on niin etevä, että on yllättänyt mut monta kertaa ja osannutkin paljon enemmän kuin olen itse ajatellut!

Nyt sit vain jännäilemään ja odottamaan ensi viikkoa... lupasivat ilmoitella vielä ennen juhannusta koejäseniksi hyväksytyistä.

Agilityn alkeiskurssi, 6. harkat

2011-06-13T12:52:00.001+03:00

Eilen oli agilityn alkeiskurssin toiseksi viimeinen kerta. Tehtiin taas radanpätkää, jossa rengasta, putkea, hyppyä ja pussia, ohjauskuvioista harjoiteltiin takaakierrolle lähettämistä ja takaaleikkausta. Uutena esteenä oli keinu ja lisäksi puomin alastulon kontaktia treenattiin. Nanan jouduin jättämään kotiin ja siis olla treeneissä enimmäkseen kuunteluoppilaana. Nana on jo pari kuukautta pissaillut sinne tänne lenkillä ja nyt viikko sitten merkkaillut vielä enemmän (siis ihan joka paikka on merkittävä!). Viime viikonloppuna alapää oli myös turvoksissa. Perjantaina paperilla koittaessa Nanalta sitten tulikin haaleaa rusehtavaa vuotoa, jota on jatkunut... Varmuuden vuoksi siis jätin koiran kotiin, jos nämä nyt ovat ne ensimmäiset juoksut... Silti täytyy varmaan tarkkailla tuota vuotoa, kun se ei tosiaan ole selvästi punaista ja paljon vähäisempääkin kuin mihin olen muiden koirien kohdalla tottunut...

Radanpätkää tehdessä sain lainata toisen kouluttajan koiraa, joten vähän pääsin ohjaamaan itsekin. Ja oli muuten aika makeeta ohjata koiraa, joka osaa esteet ja menee ihan mielettömällä vimmalla (itse sai ihan tosissaan spurttailla, että ehti koiraa ohjata siinä vauhdissa). Ei mut olisin mä silti kyllä tehnyt mieluummin Nanan kanssa ja harmitti paljon, kun oma koira oli kotona eikä päässyt sen kanssa treenaamaan. Mutta tätähän tämä leikkaamattoman narttukoiran kanssa on. Kiva kuitenkin, että sain mahdollisuuden ohjata toista koiraa, kun omaa en ollut voinut mukaan ottaa. Kuulemma mun ohjauksesta huomaa, että ohjaan minikoiraa, kun ohjaan niin matalalla, nyt siis pääsin kokeilemaan rataa maksikoiran kanssa.

Agilityn alkeiskurssi, 5. harkat

2011-06-07T11:22:00.001+03:00

Sunnuntaina oli alkeiskurssin 5. treenikerta. Tehtiin yhtä/kahta radanpätkää, rengasta, pussia ja uutena esteenä tuli kepit. Oli tosi kuuma ilma ja vaikka oltiin lepäilty päivällä eikä tehty mitään maraton-lenkkejä, huomasi Nanasta, että se ei kuumuudessa jaksanut keskittyä ihan niin hyvin kuin normaalisti. Ihan hyvät treenit oli silti. :)

1. Rata

Tehtiin siis yhtä/kahta radanpätkää. Osa siis pääsi yhdistämään kaksi 3 esteen radanpätkää yhdeksi 6 esteen radaksi. Harjoiteltiin radoilla valssia ja eteenmenoa. Me tehtiin rataa kahtena erillisenä harjoituksena. Valssiharjoituksessa oli käyrä putki, jonka ulostuloa ei sisäänmenolta näkynyt. Me oltiin aiemmin tehty vain suoraa putkea ja ihan putken suulta, joten putki ei sujunutkaan ihan ensi yrittämällä. Tehtiin pariin kertaan pelkkää putkea ja reippaasti Nana-neitonen meni pimeään putkeen, mutta vauhtia ei ollut ihan niin paljon kuin suoran putken suorittamisessa on ollut. Saatiin myös kasvatettua etäisyyttä, jolta lähetin Nanan putkeen. Käyrä putki oli kuitenkin selvästi suoraa putkea jännempi ja vaikeampi, joten tehtiin rataa kahdessa osassa. Valssiharjoituksessa siis kutsuttiin koira hypyn yli ja lähetettiin putkeen ja valssin kautta vaihdettiin ohjauskäsi koiran tullessa putkessa ja putken perään sit vielä hyppy. Ihan jees meni, mutta tavalliseen tapaan Nanasta huomasi, että nyt oli taas jotain uutta...

Toisessa radanpätkässä harjoiteltiin eteenmenoa hyppysuoralla. Nanan eteenmeno oli oikein vauhdikas, kun namikipolle oli niin kiire! :D

2. Rengas ja pussi

Rengasta ja pussia harjoiteltiin erillisinä estesuorituksina. Kumpikin meni ok, pussista Nana taitaa pitää erityisesti, niin järjettömällä vauhdilla tyttö sukeltaa sen läpi. :) Hieman vielä nostettiin pussin reunaa, mutta ensi kerralla päästään varmaan treenaamaan jo ilman nostamista.

3. Kepit

Uutena esteenä tuli siis kepit ja tehtiin kujana niitä. Nana tuli niin kovalla vauhdilla heti ekalla kerralla keppikujan läpi, että päästiin kasvattamaan lähetysetäisyyttä kepeille tosi paljon ja joka suoritus meni yhtä kovalla vauhdilla ja varmuudella. Lähetyskulmia ei kuitenkaan vielä treenattu.

Nana rakas 1v!!!

2011-06-05T17:08:00.001+03:00

Pikkukettu, prinsessa, kullannuppu, muru, nana nuppunen, väpä, kulta... meidän niin rakkaalla ja tärkeällä tytöllämme on niin monta hellittelynimeä ja tänään niin suuri päivä!

Onnea Nana-rakas 1-vuotissyntymäpäivän johdosta!

Aika kuluu niin kovin nopeasti...

Pikkusheltin kokoinen siansaparo

2011-06-02T14:41:00.000+03:00

Oli siinä ihmeteltävää ja ihasteltavaa, kun läheisen eläinkaupan luuhyllystä löytyi jättimäisiä siansaparoita. Koko on pienen sheltin mielestä kohdallaan - saparo häviää vain parilla sentillä pituuskilpailussa.

Tänään oltiin treenaamassa match showssa kehäkettuilua, jos loppukesästä sitten uskaltautuisi ihan virallisiin näyttelykehiin... treeniä me kyllä tarvitaan vielä. Tänään irtosi punainen nauha mätsärikehästä, mutta loppukehässä ei sijoituttu. No, treeniä, treeniä... Nana antoi tuomarin myös katsoa hampaat ja kopeloida, tuosta hampaiden katsomisesta en ollut niin varma, antaako neiti tuomarin sen tehdä, mutta nätisti antoi.

Agilityn alkeiskurssi, 4. harkat

2011-05-29T21:08:00.000+03:00

Neljäs treenikerta takana... vettä tuli ripotellen eli ei meidän kummankaan lempisää, mutta ihan kivasti meni silti. Uutena esteenä otettiin rengas ja sitten harjoiteltiin takaakiertoa hypyllä. Lopuksi treenattiin taas pikkuisen puomia/kontaktia esteellä. Nana lähti pariin kertaa taas huitelemaan omille teilleen kentällä, mutta tuli kuitenkin takaisin, kun hetken juoksuttelin sitä perässäni. Seikkailullaan haki myös itsenäisesti putkeen eli en voinut ihan hirveästi hermostua! ;)

1.Rengas

Huomasi taas selkeästi, että nyt tehdään uutta estettä. Nana oli huomattavasti epävarmempi tekemisestään kuin tutuilla esteillä. Reippaasti kuitenkin hyppi renkaan läpi ja saatiin ihan hyviä suorituksia. Jätettiin rengas hautumaan...

2. Takaakierto hypyllä

Tehtiin lyhyttä kahden hypyn radan pätkää. Toka aika hypättiin takaakierron kautta. Me ollaan treenattu takaakiertoa kotona joka päivä ja ollaan saatu kasvatettua jonkin verran lähetysmatkaa. Ollaan saatu lisättyä myös itsenäisyyttä liikkeeseen. Saatiin tehtyä tosi hyviäkin suorituksia, mutta pari suoritusta sössin omalla huonolla ohjauksella. Nana luki taas niin herkästi mun vartalon ohjausta ja rintamasuuntaa... sitten kun itse oon jotenkin vinossa tai liian suorassa tai ohjaan muuten vain päin persettä, niin Nana myös menee väärin eikä osaa pelkän käskysanan turvin suorittaa estettä oikein, kun mun vartalo ja heiluminen kertoo ihan muuta. Oon niin tauno ja pitäisi yrittää kiinnittää niin paljon enemmän huomiota omaan ohjaamiseen! Mutta tosi hyvä fiilis jäi. Silloin kun mäkin osasin ohjata, niin Nana meni mahtavasti ja takaakierrot oli tosi onnistuneita suurin osa.

3. Kontakti puomilla

Tehtiin kerran mielen muistutteluksi puomi talutettuna läpi ja Nana meni taas tosi vauhdilla. Se eka kokonainen suoritus oli myös ehkä makein kaikista. Nana pysähtyi myös kontaktille hienosti käskystä. Sit kun treenattiin pelkkää kontaktia, meinasi toinen takatassu tippua koko ajan sivulta alas ja mä kun tahdon, että Nana suorittaa kontaktit niin, että kumpikin takajalka on alastulolla... Treenikerran päätteeksi pyysinkin vielä, että voidaan tehdä pari suoritusta niin, että nostetaan hypyn siivekkeet alastulon laidoille niin, ettei tassu voi tippua sivulta. Saatiinkin hyviä ja oikeita suorituksia niin. Nana ymmärsi nyt hakeutua alastulolla kosketusalustalle vihjesanasta, kun viimeksihän neiti ei millään hiffannut kosketusalustaa yhdistettynä alastuloon. Eli selkeästi joka iltaisesta treenistä kosketusalustan ja kirjan kanssa on ollut hyötyä. :) Kiva huomata, että noista kotiläksyjen treenaamisista on hyötyä, kun välillä niiden teko tuntuu vähän puuduttavalta ja tappotylsältä. :D

Kotiin tultua tehtiin vielä kahta takaakiertoa putkeen kasikuviolla ja otettiin välissä valssi. Tähän astihan ollaan tehty vain yhtä takaakiertoa, mutta eipä lihapulla-ahmatti tosta hämääntynyt, kun tiedossa oli herkuista herkuinta palkkaa. Eli hienosti meni! :)

Agilityn alkeiskurssi, 3. harkat

2011-05-22T20:45:00.000+03:00

Siis Nana on niin mielettömän makee, ettei mitään rajaa!! Eli siis takana ihan mahtiharkat! Nana hiffasi heti autosta päästyään, mihin on tultu. Ensin alkoi hillitön huulien lipominen ( =tämä on se mesta, missä saa ihania nameja) ja seuraavaksi neiti lähti vetemään hihna kireällä ja hirveällä vauhdilla esteille ( =jee, pääsee tekemään duunia ja herkuttelemaan). Häkkiin joutuessaan neitihän huusi kuin hyeena, kun niin paljon siistimpää olisi vain tehdä ja tutkia. Tosin Nana osaa onneksi myös rauhoittua häkissä, kun tietää, että kohta pääsee kuitenkin taas tekemään.

Nana on reipastunut hurjasti ekasta kerrasta ja silloin kouluttajille selittelinkin, että Nana tarvitsee sen kerran tai kaksi tutustuakseen eka uuteen ympäristöön ja tekemiseen ennen kuin syttyy. Nyt kouluttajiltakin sateli kehuja, kuinka reipas tyttö Nana onkaan. Hih, kyllä mä tyttöni tunnen! Nana sai kehuja kovasti myös siitä, kuinka taitavasti se lukee mun ohjausta ja on tosi motivoitunut ja innostunut työskentelemään mun kanssa. En keksi, voitaisiinko saada mitään parempaa palautetta tässä vaiheessa kurssia! :)

Tänään tehtiin uutena esteenä puomia, treenattiin takaakiertoa ja pientä parin esteen rataa, johon yhdistettiin ohjauskuvioista valssi.

1. Puomi

Nana kerran epäröi puomille kiipeämistä (tehtiin pentupuomia), mutta lähti namikäden perään sitten ennakkoluulottomasti. Kerran vilkaisi puomilta alaspäin, että mistäs tästä hypättäisiin, mutta jatkoi sitten namikäden seuraamista. Ja meni niin lujalla vauhdilla, että ohjaaja ja kouluttaja (piti hihnasta kiinni) sai melkein juosta mukana. Pari kertaa mentiin puomi läpi ja treenattiin vähän myös pysäyttämistä kontaktille. Nanahan hakee kontaktialustan tosi taitavasti maatasossa, mutta ei nyt oikein hiffannut alastulolla hakeutua alustalle. Saatiin kotiläksyksi treenata kontaktialustaa niin, että takajalat ovat etujalkoja korkeammalla. Uskoisin, että Nana hakee pian kontaktialustan myös alastulolla, kun vain jaksetaan vähän treenata tota alustaa peräpää koholla.

2. Takaakierto

Seuraavaksi tsekattiin viime kerran kotiläksyä, takaakiertoa. Ollaan treenattu liikettä vain kotona sisätiloissa ja mietin, osaisiko Nana liikkeen myös ulkona ja hypyn siivekkeellä... mut neiti meni kuin vanha tekijä. Vinkkiä saatiin lähinnä palkkaukseen, kuinka liikkeestä sen avulla saa itsenäisemmän. Uutena kotiläksynä tuli eteen lähettäminen.

3. Radan pätkä + valssi

Vikana sit tehtiin radan pätkää ja yhdistettiin siihen valssiharjoitus. Muuthan teki jo viimeksi lyhyttä rataa, mutta me vahvistettiin vielä silloin yksittäisiä esteitä, kun Nana oli ekalla kerralla niin stressaantunut. Nyt tehtiin mekin kahta hyppyä hyppysuoralla ja vikan hypyn jälkeen käännettiin koira valssilla toiseen suuntaan. Osa lähetti siitä vielä koiran putkeen, mutta me ei vielä. Itse halusin varmistaa, että saadaan varmoja ja onnistuneita suorituksia eikä edetä liian nopeasti, ettei mene liian vaikeaksi, vaikka Nana putkesta tykkääkin.

Mullahan ei ohjauskuviot ole aiemmin ollut yhtään hallussa, kun laji tosiaan on mullekin ihan uusi. Tietämättä oltiin kuitenkin treenattu valssia jo takaakiertoläksyssä koko viikko, kun olen vaihtanut ohjauskäden lähetettyäni koiran takaakierrolle ja ottaessani sen sit vastaan toisella kädellä. Samaa vinkkasivat nyt ohjaajat, että niin voi tehokkaasti treenata takaakiertoa ja valssia samanaikaisesti. :D

Meidän "ongelmahan" tässä oli lähinnä ohjaajan eli mun heiluminen ja valssaaminen liian aikaisin, jolloin Nana kääntyi pari kertaa mun vartalon ohjauksen mukana ennen tokaa hyppyä. Pitää vaan kiinnittää extra paljon huomiota omaan vartalonkäyttöön, kun Nana lukee jo nyt vartalon ohjausta niin herkästi. Oon kyl tosi iloinen ja ylpeä siitä, kuinka taitavasti Nana lukee myös vartalon ohjausta eikä mene vain sanallisen ohjauksen perusteella, mutta täytyy vain itse muistaa se ja yrittää muistaa kiinnittää huomiota siihen, kuinka itse heiluu, ettei koira joutuisi ristiriitaisen ohjauksen vuoksi kovin paljon arpomaan, mitä se akka nyt haluaa. :D Heh, osuu kyl pilkka nyt omaan nilkkaan, kun oon aina miettinyt esim. muiden blogipäivityksiä/tuskailuja lukiessani, että voiko se ohjaaminen nyt muka niin vaikeaa olla. Mut kyl se voi eikä se agiliitely ookaan pelkkää "vähän nyt juoksentelen tääl koiran kanssa"-puuhastelua! :D

Agilityn alkeiskurssi, 2. harkat

2011-05-16T10:29:00.000+03:00

Oltiin eilen toisissa agiharkoissa ja Nana oli mahtava tyttö! Jatkettiin putkea ja hyppyä ja uusina esteinä otettiin muuri ja pussi. Nana teki tosi hyvällä fiiliksellä ja innostui vain lisää loppua kohden. Pieni epävarmuus neidistä ajoittain huokui, mutta treenattiin lyhyissä sarjoissa, joiden välissä Nana pääsi aina lepäämään häkkiin. Häkistä kun tytsyn haki, niin koko ajan veti vain kovempaa esteille eikä vilkuillutkaan muita kurssin koirakoita, vaikka ihan vierestä kuljettiin.

1. Putki ja hyppy

Osa koirakoista teki pientä kahden tai kolmen esteen sarjaakin jo, mutta he ovat tehneet putkea ja hyppyä jo ennen kurssia. Meille kun kaikki on vielä niin uutta ja Nana viimeksi paineistui hypyllä, niin päätettiin, ettei vielä lähdetä yhdistämään, vaan vahvistetaan yksittäisiä suorituksia. Tosi hienosti menikin ja nimenomaan näitä esteitä treenattiin niin, että tehtiin aina yhteensä noin kymmenkunta toistoa enintään ja sitten Nana pääsi hetkeksi häkkiin lepäämään ja sulattelemaan asiaa. Nana sai erityiskehuja, kuinka hyvällä vauhdilla se tulee putkesta. Hih, neidillä on kiire nameille. Palkattiin tälläkin kertaa nameilla, koska lelun kanssahan meillä on sitä ongelmaa, että Nana omii lelun ja lähtee haneen sen kanssa. Näin ei tarvitse munkaan paineistua siitä, kuinka saan koiran esteelle. Saatiin kyllä myös hyviä vinkkejä siihen, miten voitaisiin tota meidän leikkimisprobleemaa lähteä työstämään.

Tosi hienosti meni siis niin putki kuin hyppykin. Hyppy meni niin paljon paremmin kuin viimeksi ja Nana oli paljon varmempi ja luottavaisempi. Saatiin tehtyä paljon hyviä oikeita suorituksia, mutta vauhtia toki toivoisin lisää hyppyyn...

2. Muuri

Hetken mietin, mitenhän muuri tulee onnistumaan, kun hyppy oli viimeksi se hankalin juttu. Hienosti neiti kuitenkin meni namikupille muurin yli eikä yrittänyt lähteä kiertämään estettä tms.

3. Pussi

Pussikin hieman mua mietitytti, vaikka putki menikin viimeksi tosi hyvin. Turhaan kuitenkin taisin miettiä, neiti singahti pussiin heti luvan saatuaan, tosin pikkuisen nostettiin pussin helmaa, että ihan pimeään ei tarvinnut ensikertalaisen sukeltaa. Saatiin tehtyä hyviä suorituksia ja Nana meni tosi hyvällä vauhdilla myös pussin läpi.

Kaiken kaikkiaan oli tosi kivat treenit ja olin iloinen siitä, kuinka hyvällä mielellä Nana teki ja oli oikeasti motivoitunut tekemään!! Namipalkkaus on meille varmasti näin alkuun ainakin parempi, koska Nana on äärettömän ahne herkkujen suhteen ja toiseksi silloin mun ei pidä stressata, miten saan koiran takaisin esteelle sen retuuttaessa ja omiessa lelua toisella puolella kenttää. Kotiläksynä jatketaan kosketusalustan treenaamista (meidän kohdalla käskysanan yhdistämistä ja kosketusalustalle lähettämistä) ja uutena takaakiertoa.

Luontopolulla

2011-05-09T20:09:00.000+03:00

Me kuljetaan useamman kerran viikossa, oikeastaan melkein päivittäin luontopolkulenkki, joka kulkee tässä lähellä. Se on sellainen mukava reilun tunnin mittainen lenkki, jonka ehtii hyvin kävellä ennen iltavuoroon menoa tai samantien aamuvuorosta kotiin tultua. Talvella saatiin kulkea usein ihan rauhassa, nyt kevään tullen vastaan on tullut enemmän lintubongareita ja muita luonnossa liikkujia. Nana saa kulkea yleensä aina vapaana, kun näkyvyys on kuitenkin sen verran hyvä, että ehdin kutsua neidin luokse, jos muita ihmisiä tai koiria tulee vastaan.

Kuvat on otettu perjantaina, kun kamera oli lenkillä messissä. Kuvista huomaa, kuinka lehdet on puhjenneet kolmessa päivässä, kuvissa kun lehdet ovat vasta silmuilla...

Tuolla luontopolun varrella on paljon katkenneita ohuita puita ja oksia. Polun sivusta osui silmään tarpeeksi ohut = matala oksa, mutta kuitenkin sen verran painava, että tukevasti pysyi paikalleen ja otettiinkin vähän hyppyharjoituksia. Nana teki hienosti ja keskittyi hienosti ja tehtiin tosi onnistuneita suorituksia. Neiti malttoi pitää pepunkin maassa niin pitkään, että annoin luvan/käskyn hypätä.

Nana kävi muuten tänään pesulla, kun jouduttiin peppupesulle joka tapauksessa. Mun on pitänyt pestä jo useamman viikon ajan Nana, kun turkki tuntuu niin likaiselta ja rasvaiselta. No nyt on puhdas tyttö! Ihan älytöntä, millainen luikku rotta rääpäle tuuhean turkin alta paljastuu, kun karva roikkuu märkänä kylkiä vasten. Koskaan uskoisi ensi näkemältä tuosta koirasta, kuinka pieni se oikeasti on.

Agilityn alkeiskurssi, 1. harkat

2011-05-08T21:57:00.000+03:00

Tänään päästiin vihdoin treenaamaan ekaa kertaa esteitä! Alkeiskurssihan alkoi teoriakerralla, mutta nyt päästiin vihdoin tositoimiin! Tehtiin tänään putkea ja hyppyä.

1. Putki

Alkuunhan olin ihan varma, että Nana ei tod. suostu menemään putkeen ja saan itse ryömiä sen läpi ja houkutella koiraa tulemaan perässä. Pikkuisen epäröidenhän neiti sitä katseli, mutta meni kuitenkin läpi, kun lähetin koiran ihan putken suulta! Alkuun tehtiin putkea vedetyn lelun perässä, mutta koska Nana ei oikein syttynyt lelusta putkesta päästyään, niin otettiin sit myös namipalkalla. Tuli pikkuisen vipinää kinttuihin, kun herkkupeppu huomasi, että palkkakupissa odottaa nakkia! Käytännössähän tämän jälkeen Nanaa joutui pitelemään kiinni putken suulla, kun neiti olisi syöksynyt suinpäin putken läpi palkalle.

2. Hyppy

Hypyssä Nana paineistui selkeästi enemmän. Varmasti mun omalla jännityksellä oli suuri vaikutus. Luulen kuitenkin tytön stressanneen vähän myös häkissä oloa, vaikka ollaankin sitä harjoiteltu ja häkki on Nanasta ok. Lisäbonuksena sitten vielä varautuneisuus, joka tulee esiin uusissa tilanteissa ja asioissa. Nanahan on alkuun melko pidättyväinen ja varautunut uusissa tilanteissa. Kehujen ja kannustuksen kautta saatiin kuitenkin onnistuneita suorituksia. Lelustahan Nana ei hypyn yhteydessä innostunut edes sitä vähää, mitä putken kohdalla, mutta nakit kelpasivat edelleen. Onneksi on koirana shelttinarttu, jolle herkut kyl kelpaavat! :D Tosi jännittynythän Nana oli, ei yhtään oma itsensä ja kouluttajakin sanoi, että vaikuttaa ihan eri koiralta kuin testeissä. Varmasti paljon on vikaa mussa ja jatkossa pitää yrittää olla itse stressaamatta/jännittämättä ja innostaa ja kannustaa Nanaa enemmän tekemään ja tehdä myös itse innostuneesti ja iloisesti. :)

3. Kontaktien harjoitteleminen

Lopuksi katsottiin vielä jokaisen koirakon kohdalla, kuinka kontakteja lähdetään harjoittelemaan. Me lähdetään treenaamaan kosketusalustan kautta, vaikka tokihan varmasti jossain vaiheessa tulee olemaan haasteena kosketusalustan häivyttäminen kontakteista... Me ollaan treenattu aiemmin etutassujen nostoa korkean kirjan päälle ja Nana osasi yhdistää sen heti kosketusalustaan, kun samalla idealla toimivat, vaikka aiemmin ollaan treenattu korkealla alustalla litteän sijaan.

Näin niin kuin palkkausta ajatellen, vähän ongelmanahan meillä on se, että Nana mielellään lähtee huitelemaan lelun kanssa pidemmän matkan päähän. Siksi lelupalkan käyttöäkin joutuu miettiä, kun Nana tahtoisi omia lelun ja toisaalta se rakastaa takaa-ajoleikkejä ja viemällä lelun kauemmas, yrittää saada mut perään. Leluahan se ei haluaisi millään palauttaa = ongelma saada koira takaisin luokse. Tänäänkin pariin kertaan neitokainen lähti huitelemaan esteeltä ja kirmailemaan ympäri kenttää ja mä sit yritän pitää pään kylmänä ja olla hermostumatta, vaikka koira viilettää omia menojaan ja houkuttelut ja kutsut kaikuu kuuroille korville. Ärsyä! :(

Loppujen lopuksi kuitenkin jäi hyvä mieli ja Nanastakin huomasi, että tyttö rentoutui heti, kun päästiin tuttuun kotiympäristöön ja touhotti omana itsenään ja leikkiinkin kutsui tavalliseen tapaan vähän väliä iltalenkillä. Nyt sit neito onkin lepäillyt koko illan! Innolla ja positiivisella mielellä odotan ensi sunnuntaita!

Kevätpäivä

2011-04-22T19:08:00.000+03:00

Kuvia viime maanantailta. Lenkillä pärjäsi pelkällä fleece-takilla. Oltiin kävelyllä Viikissä. Tänään oltiin ulkona yhdessä siskoni ja Mantan kanssa. Harmitti, että kamera jäi kotiin. Pienet sheltiäiset tuntuivat nauttivan kovasti, kun pääsivät kirmaamaan vapaana metsässä.

Jeeeeeee! x 2!!

2011-04-17T18:26:00.000+03:00

Tuplajee! Agikurssin paikka irtosi siis myös BAT ry:stä. Tämän paikan otimmekin vastaan ja luovuin sitten siitä TUUKK:n kurssipaikasta. Reiluuden vuoksi koin, että meille riittää yksi alkeiskurssipaikka ja nyt yhdellä koirakolla enemmän on mahdollisuus päästä aloittamaan lajin harrastus. :) TUUKK:n kurssihan olisi alkanut heti ensi viikolla, tuo meidän vastaanottamamme BATin kurssi vasta parin viikon päästä. Nyt sitten vain jännäillään, että neiti aloittaisi ekat juoksunsa joko nyt heti tai vasta sitten kurssin loputtua! Harmi, jos kovin monta kurssikertaa jää juoksun takia välistä...

BATin testeissähän oltiin siis perjantaina. Testit meni tosi tosi hyvin, paremmin kuin Tuusulassa ja kovasti meitä kehuttiin, mutta tietysti silti jännitti kovasti, oltaisiinko niiden 8 parhaan joukossa, jotka kurssille mukaan mahtuivat, vaikka testeistä mielettömän hyvä fiilis jäikin.

Testit erosivat vähän Tuusulan testeistä. Ekaksi koirakkojen piti kulkea samalla alueella ja piti tietysti pyrkiä pitämään kontakti ja koiran huomio itsessään. Nana selviytyi erinomaisen hienosti ja nautti, kun sai temppuilla ja leikkiä mamin kanssa, eikä vilkuillutkaan muita koiria. Seuraavaksi oli sitten jokaisella yksilöjuttuja, jossa muut koirat olivat häiriönä hieman kauempana. Testattiin koiran motivoitumista nameilla ja kuinka koira lähtee leikkimään, lisäksi myös paikallaan oloa ja luoksetuloa erilaisilla lähdöillä. Luoksetulokin meni tosi hienosti tällä kertaa, kun oli yksi päivä aikaa harjoitella paikallaan oloa myös niin, että siitä saa kutsusta lähteä liikkeelle eikä tarvitse odottaa, että mami tulee luokse vapauttamaan. Nanan liikkeelle lähtö mun liikkeen mukana sai erityiskehuja! :)

Muutenkin saatiin paljon positiivista palautetta meidän suhteesta ja siitä, kuinka osaan innostaa Nanaa toimimaan mun kanssa. Toinen oli niin liikkis, kun niin täpinöissään t-y-ö-s-k-e-n-t-e-l-i mamin kanssa, silloin kun pyysin, ja kaikki muu ympärillä unohtui, vaikka muuten sitten uteliaana katsoikin, mitä muita kivoja kavereita mukana oli. Oon ollut Nanasta viime päivinä niin ylpeä ja jotenkin silmätkin auennut sille, kuinka paljon se oikeasti osaa ja tahtoo tehdä, vaikka välillä onkin ollut pikkuriiviö, joka ei ole kuunnellut ollenkaan... ehkä mun pikkupentu on kypsymässä ja kasvamassa murkkuiästä ulos...?!

Jeeeeeee!

2011-04-14T18:14:00.001+03:00

Otsikostakin ehkä voisi joku päätellä, että meidät hyväksyttiin sinne agilityn alkeiskurssille Tuusulaan!! Oon niiin niiin niiin happy happy!

Nanastahan sain olla ihan mielettömän ylpeä, tyttö selviytyi tehtävistä hienosti, vaikka alkuun uusi kenttä ja kaikki ne hajut kiehtoi niin ja jännittikin vähän, kun paikalla oli niin paljon koiria, isoja ja pieniä ja ihan kaikennäköisiä. Yksi toinen shelttikin oli testeissä. Vähän jo säikähdinkin, että meidän testit kosahtaa siihen. Nanasta muut sheltit vain ovat niin ylivertaisen ihania ja niitä on ihan pakkopakko päästä aina moikkaamaan ja leikittämään. Hienosti Nana malttoi kuitenkin keskittyä tehtäviä tehdessä vain minuun ja testien jälkeen pääsi sit moikkaamaan sitä ihanaa toista shelttiäkin!

Testeissähän meillä oli kolme tehtävää.

1. tehtävässä testattiin paikallaan oloa ja luoksetuloa häiriön alla. Koira jätettiin siis paikalleen odottamaan ja itse käveltiin pois päin koiran luota. Kouluttajan antaessa luvan sai koiran kutsua luokse. Nana oli alkuun vähän liiankin tunnollinen paikallaan olija... Meidän on tarvinnut työstää tota paikallaan oloa aika paljon, kun Nana ei ole aiemmin millään malttanut pysyä aloillaan. Ollaan siis vahvistettu paljon paikka-käskyä ja olen vapauttanut Nanan vasta palattuani sen luo ja palkattuani sen. Neiti ei meinannut millään alkuun ymmärtää, että nyt saakin liikkua ennen kuin mami palaa takaisin. Lähti sitten kuitenkin salamana perään, kun kutsuin luokse ja kävelin pois päin. Tämä oli ainut pikkuasia, joka eilen illalla vähän harmitti, vaikka kouluttaja Nanan paikallaan oloa kehui kovasti.

2. tehtävässä testattiin seuraamista häiriön alla. Nana ei olisi voinut suoriutua paremmin. Tyttö piti kontaktin koko ajan yllä eikä vilkuillut vähän matkan päässä olevia koiria ollenkaan, vaan nätisti tapitti silmiin. Nanan seuraaminen on kehittynyt ihan huimasti viimeisen kuukauden aikana. Nykyään ohitellaan jo koiriakin toisinaan niin, että Nana katsoo minua eikä ohikulkevaa koiraa!

3. tehtävässä piti pujotella muiden koirakoiden väleistä oman koiran kanssa. Koirakoiden välit olivat sen verran lyhyet, että aika läheltä sai kiertää ja meidän ringissä oli sitten tietysti extrahaasteena se toinen sheltti. Nana yllätti mamin kuitenkin täysin, en olisi ihanimmissa unissakaan uskonut tytön pujottelevan koirakoiden väleistä vilkuilematta kertaakaan muita koiria. Katse pysyi kuitenkin tiukasti minussa, mitä nyt sen toisen sheltin kohdalla kuono hetkeksi kääntyi haistelemaan ilmaa koiran suunnasta. Nana korjasi toimintaansa kuitenkin heti huomautuksesta ja otti taas kontaktin. Mami oli haljeta ylpeydestä pikkuketun kulkiessa niin hienosti muiden koirakoiden väleistä huomioimatta niitä laisinkaan!

Ensi keskiviikkona alkaa sitten kurssi!

Pitäkää peukkuja!

2011-04-13T15:15:00.001+03:00

Ääääk, hirveän jännä ilta meillä edessä! Mennään nimittäin Tuusulan Kennelkerhon järjestämään agilityn alkeiskurssin testitilaisuuteen. Perjantaina sitten vuorostaan edessä BAT ry:n vastaavat testit... Paljonhan Nana on kehittynyt viimeisen kuukauden aikana kontaktin ja hallittavuuden suhteen, mutta jännät paikat on silti edessä, kun ei tuo koiruus ihan aina kuitenkaan malta keskittyä pelkästään mamiin... Kun vain pystyisin pitämään itseni rauhallisena, ettei oma jännitys tartu Nanaan, ettei se muutu sähläksi. Pitäkäähän meille peukkuja, tarvitaan niitä varmasti!

Aprillipäivä

2011-04-04T09:46:00.001+03:00

Kamera muistui perjantaina pitkästä aikaa mukaan, kun lähdettiin Nanan kanssa lenkkeilemään. Kuvat on otettu yhdeltä meidän vakkarilenkkipolulta, jossa pystyy noin puolet matkasta antaa Nanan kulkea vapaana.

Muuten meille ei mitään ihmeempiä ole sattunut tai tapahtunut, tavallista arkea ollaan eletty. Nyt ollaan treenattu tehostetusti paikallaan oloa myös ulkona vapaana, kun ensi viikolla (kääk, niin nopeasti) ollaan menossa kahteen hallittavuustestiin ja tietysti toivoisin ihan superpaljon, että läpäistäisiin testi ja saataisiin alkeiskurssipaikka joltakin agikurssilta!

Maaliskuun loppupuolella oltiin ESS:n kerhoillassa, jossa aiheena oli koiran siistiminen/kunnostaminen näyttelyyn ja vähän kehässä liikkumistakin harjoiteltiin. Nanahan oli niin onnellinen, kun ympärillä oli toistakymmentä muuta pientä shelttiläistä. Melko rauhallisena malttoi kuitenkin hihnassakin olla, joten ajattelin, että voin varmasti päästää Nanan hetkeksi vapaaksi... Pikkukettu villiintyi kuitenkin samantien riehumaan pitkin tilaa ja villitsi muitakin leikkiin mukaan. Pakko oli ottaa koira takaisin hihnaan. Näyttelykehäähän me ei olla treenattu oikeastaan ollenkaan ja etenkin seisomisessa se näkyy. Heh, muut seisoivat nätisti, mutta Nana laski peppunsa maahan samantien ja tarjosi koko ajan kontaktia namin toivossa. Liikkuminen sen sijaan onnistui ihan hyvin odotuksiini nähden. Odotin siis Nanan tempoilevan hihnassa muiden koirien luo, mutta sehän keskittyikin ravaamiseen ihan kivasti. Harjoiteltavaa kuitenkin on ennen ensimmäistä näyttelyä. Alustavasti olen miettinyt Nanalle ekaksi näyttelyksi Lohjan ryhmänäyttelyä kesäkuun alussa.

Erkkariakin käytiin seuraamassa äidin ja siskon kanssa Paimiossa maaliskuun vikana viikonloppuna. Eniten tietysti kiinnosti junnunarttujen kehä, johon Nanakin olisi pitänyt ilmoittaa, jos olisin koiran näyttelyyn ilmoittanut. Nanahan olisi ollut kovin keskenkasvuinen luokkaan, vaikka ikänsä puolesta olisikin junnuihin mennyt. Mutta esimerkiksi turkkiahan Nanalla vaikutti olevan vähemmän kuin useammilla muilla. No onhan tässä vielä aikaa kasvaa ja kehittyä, Nana täyttää huomenna vasta 10 kuukautta.

Mut nyt kuvituksena loppuun niitä kuvia aprillipäivän lenkiltä. Harmiksi oli kovin sumuinen ja tihkuinenkin sää, mutta kai näistä silti jotain selvää saa. :)

Köysi

2011-03-16T17:35:00.000+02:00

Köysi on yksi Nanan rakkaimmista leluista. Se oli ensimmäinen lelu, josta Nana äristen ja muristen taisteli. Nykyään Nana tykkää taistella kaikista leluista, mutta köysi on silti kai yksi niistä mieluisimmista. Sitä Nana kiikuttaa päivittäin viereen ja syliin ja käsiä kohti. Jos Nana itse saisi päättää, se leikkisi varmasti aina köydellä, vaikka toki muutkin lelut kelpaavat. Köysi on myös kooltaan sellainen, että se mahtuu hyvin taskuun, ja onkin siksi usein myös ulkona mukana.

Nana ja köysi 15.3.2011

Treenikuulumisia

2011-03-15T11:04:00.000+02:00

Melkein pari viikkoa taas vierähtänyt viime merkinnästä, mihin nämä päivät katoavat...?! Reilu viikko sitten päästiin vihdoin ja viimein ekaa kertaa mukaan shelttilenkille. Viime syksynähän jouduttiin jättää lenkit väliin Nanan kennelyskän vuoksi, tämän vuoden puolella lenkin päälle onkin sattunut aina mun työvuoro. Vuorotyön negatiivisia puolia... No, maaliskuun alussa päästiin vihdoin mukaan ja pikkukettu oli kyllä haljeta onnesta, kun pääsi juoksemaan vapaana ja leikkimään suuren shelttilauman kanssa. Koiria lenkillä oli varmasti lähemmäs 20.

Joskus alkuvuodesta tuskailin, että meidän tarvitsisi treenata ohitustilanteita lisää. Nyt ne menevät jo paremmin. Nana kulkee käskystä vastaantulevan koirakon ohi. Toisinaan edelleen kiertää katsomaan ohikulkeneen koiran perään ohituksen jälkeen, mutta monesti mennään ohi ilman mitään vilkuiluja taakse. :)

Kontaktiahan olen tuskaillut myös, kun Nana on tollanen höyrypää eikä oikein malta pitää katsekontaktia yllä vilkaisua kauempaa. Olen nyt palkannut Nanaa mm. hyvistä ohituksista niin, että Nana saa tavoitella hanskaa mun kädestä ja retuuttaakin sitä vähän. Nana rakastaa tota yli kaiken... ja yht'äkkiä mulla onkin koira, joka on alkanut ihan oma-aloitteisesti tarjoamaan katsekontaktia sivulla kulkiessaan. Jeeeeee!! Kovin pitkiä pätkiähän Nana ei vielä pysty kulkemaan sivulla kontaktissa ja palkkaan sitä usein oikeasta suorituksesta. Huomaan kuitenkin jo tosi lyhyessä ajassa tapahtuneen kehitystä ja Nana pystyy pitämään kontaktia yllä pidemmän ajan ja matkan. Ihan vahingossa tuli löydettyä juttu, joka on Nanasta niin siisti, että se malttaa kulkea kauniisti sivulla ja pitää kontaktia yllä!

Ollaan myös käyty treenaamassa koirapuistossa yhdessä puuhaamista häiriön alla. Pari kertaa pienten puoli on ollut sopivasti tyhjillään, mutta isojen puolella kuitenkin leikkiviä ja haukkuvia koiria. Ollaan otettu tottelevaisuustreeniä ja olen leikittänyt Nanaa. On ihanaa huomata, että Nana leikkii ja puuhaa mieluummin mun kanssa kuin juoksee isojen ja pienten puiston erottavan väliaidan vieressä haikailemassa muiden leikkiin mukaan.

Ensi kuussa ollaan menossa ainakin yhden seuran järjestämän agilityn alkeiskurssin hallittavuustestiin. Epäilen aika paljon, kuinka testi tulee menemään. Superpaljon tietysti toivoisin, että päästäisiin kurssille mukaan ja jos sattuu hyvä päivä ja kaikki menee nappiin, niin se on varmasti mahdollistakin. En osaa yhtään ennustaa, kuinka Nana tulee toimimaan hallittavuustestissä, joka on ihan uusi tilanne sille... joko se juoksee ihan höyrypäänä muiden koirien perässä tai sitten jos kaikki menee nappiin, niin tilanne on sen verran jännä ja uusi, että Nanasta on varmempaa pysytellä lähellä ja toimia ohjeiden mukaan... jää nähtäväksi!

Ihana kevät!

2011-03-02T20:36:00.001+02:00

Sieltä se kevät on kai vihdoinkin tulossa. Eilen kun oltiin Nanan kanssa ulkoilemassa, nähtiin tämän kevään ensimmäiset pajunkissat. Teki mieli poimia pari oksaa kotiin viemisiksi, mutta jätettiin lopulta pajunkissat kuitenkin pensaaseen. Paukkupakkasetkin on onneksi nyt historiaa... ihanaa kun ulkona ei tarvitse jäädyttää itseään ja voi kävellä pitkiä lenkkejä, kun Nanan tassut eivät jäädy. Tänään on ollut ihana alkukevään päivä, aurinkoa ja plusasteita, niistä me nautitaan! Jäällä ei kai enää kovin pitkään uskalla kävellä, joten nyt täytyy nauttia täysillä lenkeistä, kun koiran voi päästää vapaaksi oikeastaan heti pihasta pois päästyä. Toisaalta odotan myös sitä, kun meri aukeaa ja luonto alkaa vihertämään...

Mitään sen kummempaa meille ei ole kuulunut. Viime viikolla kävi sisko Mantan kanssa meillä leikkimässä. Mantalla oli juoksu, mutta uskallettiin päästää tytöt silti jäällä vapaana leikkimään, kun näkyvyys joka suuntaan oli loistava. Eikä kahta pientä sheltiäistä kyllä kiinnostanut kukaan muu kuin toisensa, kun viilettivät tukka putkella menemään. Nanakaan ei edes huomannut pilkkijöitä, joille normaalisti täytyy aina vähän haukahdella ohi mennessä. Oli kyl niin ihanaa katsella, kuinka tytöt nauttivat toistensa leikkiseurasta ja siitä, että saivat juosta yhdessä täysillä. Nanalle on ehdottomasti saatava shelttikaveri saman katon alle tulevaisuudessa...

Ainiin, ja olihan raukalla silmätulehdus tuossa viime viikolla. Viikko sitten töistä tullessani Nanan toinen silmä oli peittynyt puoliksi ällön rähmäklöntin alle... Onneksi sain samalle illalle vielä lääkäriajan, niin saatiin sitten silmätipat ja simmu kuntoon. Silmätippojen laitto ei sitten mitään herkkua ollutkaan, kun koira rimpuilee ja sätkii sylissä. Nana myös oppi hyvin nopeasti, missä kohtaa jääkaappia silmätipat sijaitsivat ja luikki vauhdilla pakoon eteiseen tai tietsikkapöydän alle, kun käsi kävi silmätippojen suunnassa. :D

Nojoo, mutta ehkä nyt niitä valokuvia tältä iltapäivältä:

Kaislikosta kuului jokin rasahdus juuri kuvanottohetkellä, ehkä siellä oli pieni hiiri...

Joku oli tehnyt saareen ison nuotion, joka kiinnosti Nanaa kovasti. Neiti kurkotteli tuosta reunalta ja nuuskutteli...

Lintutorneja sattui reitin varrelle useampia

"No, olenhan mä nyt aika nätti, vai..."

"No siis, en ainakaan katso kameraan päin..." Yli puolet kuvista oli näitä, joissa neiti on kääntänyt pään pois päin.

Pitkospuita pitkin pääsee saareen kesäisin. Harmi vain, että koirien vienti edes kytkettynä sinne on kiellettyä.

Nana paistattelee päivää

Ja söpöstelee...

Semmoinen kevätpäivä...

Rakennusapulainen

2011-02-21T11:24:00.001+02:00

Haettiin eilen Ikeasta makkariin uusi lipasto. Ilta menikin sitten kasauspuuhissa. Nana touhotti kovasti hengessä mukana. Kunnes loppumetreillä pikkuapuri väsähti.

Kivasti hapsottavat noi Nanan tassukarvat... Voisi vissiin olla tassutrimmin aika...

Elossa siis ollaan edelleen, vaikka meistä ei taaskaan ole kuulunut ja paukkupakkasista huolimatta. Ärsyttää kyllä aika rankasti nämä toista viikkoa jatkuvat paukkupakkaset! Ollaan tässä reilun viikon aikana pystytty tekemään kolme hieman pidempää, maksimissaan kuitenkin tunnin mittaista lenkkiä. Muuten käyty vain nopeasti pisuilla ja kakoilla, kun Nanan tassut muutoin jäätyvät. Jonkinlaiset tossut täytyy kyllä ensi talveksi ostaa. Sisällä ollaan koitettu keksiä kivaa puuhasteltavaa ja käyty leikkimässä siskoni luona Nemin kanssa ja vanhempieni kotona Mantan kanssa. Mutta tahdottaisiin kyllä jo kovasti kovasti päästä ulkoilemaankin taas kunnolla!

Helmikuun alun kuulumisia

2011-02-08T09:36:00.000+02:00

Huh, päivät ovat kuluneet taas hirveää vauhtia, blogiinkaan en ole ehtinyt mitään kirjoitella, vaikka aikomus monena päivänä on ollutkin. Me ei olla oikeastaan tehty mitään hirveän erikoista. Ollaan ulkoiltu paljon ja tutustuttu uuteen asuinympäristöön. Olen tehnyt muutamia huomioita meidän uudelta asuinalueelta:

täällä ihmiset kiittävät, kun koiran kanssa hyppää hankeen antaen tietä ahtaalla polulla tai kun koiran ottaa sivulle ohitustilanteissa
täällä ihmiset oikeasti keräävät koiransa kakat teiden varsilta, kävelyteiden sivustat eivät ole täynnä koirien jätöksiä kuten vanhalla asuinalueella (heh, parempi muistua ottaa kakkapussi omaankin taskuun lenkille lähtiessä)
alueella toimii aktiivisten koiraharrastajien oma yhdistys, jonka tavoitteena on toimia niin, että asuinalue olisi mahdollisimman koiraystävällinen, jotta täällä olisi koiranomistajien ja koirien sekä koirattomien asukkaiden mahdollisimman hyvä asua yhdessä

Omaa koirapuistoahan tällä alueella ei vielä ole (asuinalue on valmistunut pitkälti 2000-luvun puolella), mutta em. yhdistys on koirapuistoasiaa ajanut ja nyt tänne on suunnitteilla kaksi koirapuistoa. Lähimpään koirapuistoonhan meillä on täällä uudessa kodissa matkaa n. 20 minuuttia eikä se toki ole mikään mahdoton matka sekään. Koirankin lihakset ehtivät lämmetä matkalla ja lämpimillä lihaksilla on sit hyvä käydä riehumaan koirakavereiden kanssa. Mulla oli viime viikon lopussa ihana neljän vapaapäivän putki ja kahtena päivänä käytiinkin leikkimässä puistossa. Pienten puolella oli kumpanakin päivänä paljon porukkaa! :) Toisena päivänä sattui kyllä hieman harmillinen juttu: puistoon tuli kaksi ranskanbulldoggia, joista toisella leikki menikin sitten ihan yli Nanan kanssa ja jouduin käydä ottamassa koiran pois Nanan päältä, kun se ei otettaan irrottanut, vaikka Nana alistui. Koiran omistaja oli kyllä hyvin pahoillaan ja otti koiransa heti remmiin kiinni, mutta harmittaa silti, että tuollaista pääsee tapahtumaan. Muut kun osasivat leikkiä sulassa sovussa puistossa. Mietityttää myös, viitsinkö Nanaa enää viedä leikkimään lyttynaamojen kanssa, kun Nana ei muutenkaan oikein tunnu ymmärtävän heidän tyyliinsä leikkiä. Nanasta parhaita on takaa-ajoleikit.

Sunnuntaina oltiin miehen kanssa katsomassa 1. luokan agilitykisoja Purina Areenalla ja hinku päästä harjoittelemaan agilitya Nanan kanssa vain voimistui. Olen ollut yhteydessä pariin agilityseuraan ja kysellyt alkeiskurssien ajankohtia. Keväällä niitä tuntuisi olevan ja nyt vain pitäisi treenata paljon perustottelevaisuutta, jotta läpäistäisiin hallittavuustestit ja päästäisiin mukaan alkeisryhmään! Nanallekin tuotiin tuliaisia kisoista. Nimittäin uusi lelu, johon Nana on ihan hul-lu-na!

Kamera on edelleen jossain, mutta tässä olisi nyt loppuun sitten video Nanasta tammikuun 15.päivänä.

Nana ja hanska from Janita on Vimeo.

Lopulta Nana muuten jätti hanskan keskelle hankea lumen päälle ja minähän sen sieltä jouduin lopulta hakemaan. Voitte kuvitella, kuinka hauskaa se oli. Lumi ei kannatellut mua ihan samaan malliin kuin keijukais-Nanaa. ;)

Muuttohässäkkää

2011-01-28T19:46:00.000+02:00

Viikon päivät ollaan pyöritetty tätä muuttoa ja kaikkia siihen liittyviä asioita. Pakattu muuttokuormaa, kannettu muuttokuormaa, purettu muuttokuormaa, siivottu ja puunattu vanhaa kotia, totuteltu uuteen kotiin. Nopeasti ollaan asetuttu tänne uuteen kotiin. Tämä on tuntunut alusta asti kodilta.

Nana oli muuttopäivän hoidossa äitini luona Bella- ja Manta-sheltin kaverina. Uutta kotia ja muuttolaatikoiden kasaa pentu tutki kotiin tultuaan uteliaana. Kovin läheisyydenkipeähän Nana oli ekan ja tokan päivän kyhnöttäen koko ajan jaloissa ja sohvalla vieressä. Nyt uusi koti tuntuu jo niin turvalliselta, että omissa oloissaankin uskaltaa olla eikä tarvitse koko ajan hakea turvaa mamista tai papista.

Rappukäytävään totuttelua taisin jännittää ihan turhaa. Muutaman päivän Nana kulki rapussa varoen ja ihan luimussa matalana. Pienet nakinpalat taisivat kuitenkin tepsiä, toissapäivästä asti Nana on kulkenut rapussa kuin vanha tekijä, reippaana tyttönä eikä arastele rappukäytävää enää yhtään. Päätettiin siis totuttaa Nanaa rappukäytävään samalla tavalla kuin aiemmin autoihin ja lastenvaunuihin, joita Nana jännitti, eli yhdistettiinkin jännä juttu (nyt siis rappu) johonkin ihanaan herkkuun. Tepsi tälläkin kertaa! :)

Nyt kun pahin muuttohärdelli alkaa olla takana päin, on myös Nanan kanssa puuhasteluun ollut taas enemmän aikaa. Tänään käytiin tutustumassa läheisiin luontopolkuihin ja tosi kivoja ulkoilureittejä löytyy myös täältä. Auringonnousut ovat täällä kauniimpia, kun aurinko nousee jäätyneen meren takaa. Eilen piipahdettiin kasvattajan luona kaffella ja teippauttamassa Nanan korvat uudelleen. Korvat on nyt teipattu kevyemmin kuin viimeksi ja laitettu liimalla pään päälle, etteivät teippaukset vahingossakaan pääse valahtamaan alas ja painamaan korvaa virheasentoon sivulle. Niin kauhean kovasti olisi Nana tahtonut kyläreissun aikana leikkiä emän kanssa, mielisteli ja oli sulaa vahaa emän läheisyydessä, muttei äippä oikein innostunut, komenteli vain, kun pentunen niin toheloi vieressä. :D

Tällainen pikapäivitys nyt, elossa ollaan ja oikein hyvin sopeuduttu uuteen kotiin. Kun kamera jostain muuttolaatikosta löytyy, niin sitten on luvassa taas kuvallisiakin päivityksiä.

Vikoja lenkkejä näillä kulmilla...

2011-01-20T14:56:00.001+02:00

Sunnuntaina olisi suunnitelmien mukaan muuttopäivä. Koko tammikuu on ollut järjetöntä hössötystä ja odotan, että päästään asettumaan uuteen kotiin. Kaiken kiireen keskellä olen yrittänyt järjestää parhaani mukaan aikaa myös Nanalle. Kaikki vapaa-aika, joka ei ole kulunut muuttoasioita järjestellen, onkin melkein vierähtänyt Nanan kanssa ulkoillen ja puuhaten. Eilen käytiin pitkästä aikaa siskoni luona leikkimässä Nemi-pennun kanssa.

Olen tykännyt järjettömän paljon nykyisen kotimme lähellä olevista ulkoilureiteistä ja siitä, että koiraa voi pitää suhteellisen huolettomasti myös vapaana, koska autoliikennettä ei lähettyvillä ole. Olen tykännyt koirapuistoista tässä lähellä. Tuntuu vähän haikealta luopua näistä ulkoilumaastoista, vaikka uuden kotimmekin lähellä on ihan kelvolliset lenkkeilyreitit. Joillain paikoin on varmasti myös mahdollisuus pitää Nanaa irti, vaikka muutammekin lähemmän keskustaa.

Vähän myös jännittää, kuinka Nana tulee sopeutumaan kerrostaloon. Toki me asutaan nytkin pienkerrostalossa, mutta ulko-ovesta pääsee kirjaimellisesti ulos eikä rappuun. Kerrostaloissa asuvilla tutuilla vierailtuamme Nana on jännittänyt rappukäytäviä, joten senkin puolesta hieman hirvittää, kuinka elämä uudessa kodissa lähtee rullaamaan.

Yksi suuri kysymys, vaikkei vieläkään ajankohtainen, kuinka opetat koiranpennun sisäsiistiksi, kun 6. kerroksesta alas ja ulos on aika pitkä matka...? Haaveissa kun olisi hankkia parin vuoden päästä Nanalle lajitoverin seuraa...

Kamera oli tänään päivälenkillä mukana, tässä pari kuvaa Nanasta ja niistä niin ihanista ulkoilumaastoista... Otin eilen Nanalta toisestakin korvasta teipin pois, kun se oli alkanut repsottaa. Pienen muutoksen voi kuvissa oikeanpuoleisessa korvassa huomata. Muutos oli suurempi vielä eilen teipin poistamisen jälkeen, mutta yön aikana korvalehti on taittunut alemmas. On se taitos silti vähän ylempänä, mutta raskaathan noi korvat edelleen on.

Tuulitukka

2011-01-16T09:42:00.000+02:00

Muistin vihdoin perjantaina ottaa kameran mukaan päivälenkille ja sain pitkästä aikaa räpsittyä muutamia kuvia tytöstämme. Arjessa Nanan kasvua ei huomaa samalla tavalla kuin valokuvia katsellessa. Kun näitä kuvia vertaa kuukauden takaisiin, voi huomata Nanan turkin tuuhentuneen ja kasvaneen hurjasti! Oli ihana lenkki: meillä oli kivat leikit keskenämme, Nana sai juosta melkein koko lenkin vapaana ja lopuksi käytiin vielä koirapuistossa, kun sinne oli sattunut toinen sheltti! Vaikka Nana tykkääkin kaikista koirista, on sheltit siltikin kaikista ihanimpia!

Kuvista huomaakin, että Nanalla on teippi enää vain toisessa korvassa. Toisen korvan teippaus oli niin raskas, että korva alkoi kääntyä sivulle vinoon virheasentoon. Päädyttiin sitten kasvattajan kanssa siihen, että oikein kannettu liian raskas korva on kuitenkin parempi kuin virheasentoon kääntynyt ja mahdollisesti edelleen liian raskas korva. Ensi viikolla varmaan otetaan teipit toisestakin korvasta pois ja katsotaan, miltä se näyttää.

Niin iso tyttö jo...

Teippikorva esittäytyy

2011-01-03T21:25:00.000+02:00

Nana "Teippikorva" täyttää kahden päivän päästä 7 kuukautta, aika iso tyttö jo! Oltiin eilen kasvattajan järjestämässä pentutapaamisessa hänen kotonaan. Paikalle oli Nanan siskoista päässyt kaikki yhtä lukuun ottamatta ja nuorilla neideillä oli muuten aika kova meno päällä, kun pääsivät pihalla keskenään kirmaamaan. Myös syksyn pentue ja pari tuontipentua Virosta olivat kasvattamassa joukkoa - kaiken kaikkiaan pentuja oli paikalla 8 kappaletta... ja menokin sen mukainen!

Ja niinhän siinä nyt kävi, että Nanalta kuitenkin päädyttiin teippaamaan noi sen korvat. Ongelmanahan meillä ei ole pystyyn nousevat korvaat, vaan korvat ovat ennemminkin liian raskaat ja taittuvat jo puolesta välistä korvalehteä, kun rotumääritelmän mukaanhan ihanne on, että 1/3 osa korvasta taittuu. Mitään painoja ei olla missään vaiheessa korvissa pidetty, vaan korvat ovat sen verran kookkaat, että ne eivät ole luonnostaan pystympään nousseet. Teipeillä yritetään nyt korjata taitosta oikeaan kohtaan. Vaikka eipä minulle sillä niin ole väliä, vaikka korvan asento ei korjautuisikaan, Nanaa ei ole kuitenkaan ensisijaisesti hankittu näyttelykoiraksi, vaan näyttelypuuha on alkanut vasta hiljattain herättämään jonkinlaista mielenkiintoa kokeilumielessä.

Kaikilta pentusilta mitattiin myös säkät, Nana oli siskokatraastaan matalin säkältään ja selkeästi kevyin ja siroin myös rakenteeltaan. Ehkä enemmän emäänsä tullut, kun kaksi muuta paikalla ollutta siskoaan muistuttavat taas suuresti pentueen isää. Nanan säkäkorkeus näin liki 7 kuukauden ikäisenä on 34 cm. Pennuista napattiin myös kuvat pöydällä, mutta Nanan kuvat eivät mielestäni tee oikeutta meidän nöpöläiselle. En ymmärrä, kuinka Nana voikin näyttää niin sysirumalta niissä kuvissa! :D Omakin kamera oli mukana, mutta en sitten saanut sitä kaivettua ollenkaan esille, näin jälkikäteen tietysti harmittaa, ettei pentutapaamisesta tullut räpsittyä kuvia muistoksi. Nanan kanssa emme ole harjoitelleet ollenkaan pöydällä seisomista, mutta aika hienostihan tyttö pöydällä seisoi tutkiskeltavana. Heh, ollaanhan me tavallaan aika paljon pöytätreeniä saatu tässä syksyn aikana... tosin lääkärin pöydällä.

Ei ole muuten tullut kurkittua Nanan hampaitakaan vähään aikaan, mutta nyt eilen havaittiin, että alhaalta puuttuu toiselta puolelta yksi hammas. Saa nähdä, vieläkö se ikenestä putkahtaa...

Uusi vuosi, uudet kujeet

2011-01-01T12:56:00.003+02:00

Elokuun 3. päivä oli yksi mieleenpainuvimmista vuonna 2010. Olin ollut pari päivää aikaisemmin yhteydessä tulevaan kasvattajaamme koira-asioissa ja puhetta oli ollut, että soittelen myöhemmin syksyn tullen uudelleen lähempänä syyspentueen syntymää. Tiistaiaamuna 3.8. puhelin kuitenkin soi kesken aamupuuron keittämisen. Kasvattajamme kyseli, oltaisiinko sittenkin vielä kiinnostuneita kesäkuun alussa syntyneistä pennuista, kaunis vaalea soopelityttö olisikin vielä vailla kotia. Sovittiin, että tullaan seuraavana päivänä katsomaan pentua. Aamupuuro paloi sinä aamuna pohjaan.

Keskiviikkoaamun työvuoro mateli minuutti minuutilta eteenpäin, kunnes se vihdoin oli ohi ja päästiin matkaan. Menomatkalla käytiin ostamassa Jumbon Faunattaresta ihan vain varmuuden vuoksi köysilelu, että pienellä olisi edes yksi lelu, jos koiranpentu nyt sattuisikin mukaamme lähtemään. Alunperinhän oli suunnitelmissa, että pentu tulisi vasta syksymmällä eikä siksi oltu ehditty hankkia vielä mitään valmiiksi. Nana oli kovin hurmaava ja ihastuin sen rohkeuteen ja avoimuuteen heti pennun tavattuani. Pidin paljon myös Nanan emästä ja emän ja pennun välisestä vuorovaikutuksesta. Mies jossain vaiheessa kuiskasi mulle, että kyllä tämä on meidän pentu. Nana muutti meille 4.8.2010, joka on ehkä elämäni paras päivä.

Pikkuprinsessa 5.8.2010 8,5 viikkoa

Loppukesä taittui syksyksi, joka toi tullessaan myös kurjia asioita. Nana sairasti melkein 1,5 kuukautta kestäneen hengitystieinfektion (bordetella bronchiseptican ja mykoplasman aiheuttama sekainfektio). Pirteänä tyttömme pysyi koko ajan, mutta huoli oli silti järjettömän suuri. Talven saapuessa päästiin kuitenkin vihdoin pöpöstä eroon ja Nana on ollut nyt terve 1,5 kuukautta. Ollaan vihdoin päästy nauttimaan kunnolla ulkoilusta ja koirakavereiden kanssa leikkimisestä. Tämän viikon maanantaina tavattiin ekaa kertaa Nanan Leia-siskoa. Tytöt eivät olleet tavanneet toisiaan sitten luovutuspäivän. Keskiviikkona oltiin leikkimässä siskoni luona Nemi-pennun kanssa. Nemi puolestaan oli vastavierailulla meillä torstaina. Nana ja Nemi ovat nyt samankokoisia, viikon päästä Nemi on varmasti kasvanut jo ohi Nanasta.

Nanasta on kasvanut syksyn aikana kaunokainen, 7.12.2010 6kk 2 pv

Vuosi vaihtui ja rakettipaukkeesta selvittiin. Mies lähti edustamaan meidän poppoota uuden vuoden juhliin. Me tytöt jäätiin kotiin viettämään vähän rauhallisempaa uuden vuoden juhlaa. Telkkari ja musa olivat koko illan päällä, mutta rakettipauke hermostutti silti Nanaa hieman. Nana pysyi koko illan mun jaloissa/sylissä, haukotteli vähän väliä, levätä uskalsi vasta lähempänä klo 1, kun pauke alkoi laantumaan. Siansaparokaan Nanalle ei maistunut kuin vasta yöllä ilotulituksen loputtua, vaikka annoin herkun jo alkuillasta.

Uusi vuosi 2011 tuo mukanaan varmasti paljon uusia kokemuksia. Ensimmäinen suuri muutos meidän elämässä tapahtuu tammikuun aikana, kun muutamme nykyisestä kodista isompaan ja lähemmäs kaupunkia. Toki uudella asuinalueellakin on kivat ulkoilureitit, siitä olen pitänyt huolen Nanan vuoksi. Päästään myös asumaan meren äärelle. Tuolla alueella asuminen on miehen suuri unelma, joten nythän meidän molempien haaveet ovat toteutuneet puolen vuoden sisällä. Nana on ollut minun suurin haaveeni jo useamman vuoden ajan.

Olen miettinyt muutenkin paljon jo ensi vuotta ja sitä, asetanko jonkinlaisia tavoitteita Nanan ja mun yhteiselle puuhastelulle. Viime yönä heräsin yllättäen kesken unien ja äkkiä meidän ensi vuoden tavoitteet olivat mielessä kristallinkirkkaina.

Nanan ja Janitan tavoitteet 2011:

Vahvistetaan perustottelevaisuutta
Ohitukset kuntoon remmilenkeillä
Aloitellaan agilitya
Käydään kokeilemassa näyttelyitä
Mahdollisesti etsijäkoiraliiton alkeiskurssi, jos sellaiselle satuttaisiin pääsemään
Viralliset terveystarkastukset, vähintään silmät ja lonkat
Nauttia yhteisestä puuhastelusta ja toistemme seurasta, ulkoilla paljon ja tavata koirakavereita

Pitkä listahan tuossa on erilaisia asioita, mutta pari niistä on ihan kertaluontoisia juttuja (terveystarkastukset ja näyttelyt). Ellei sitten Nana saa paljon mainetta ja kunniaa näyttelyissä ja innostun niistä... Ennemmin meillä kuitenkin on pääpaino ihan arkisissa jutuissa ja sit tietysti tuossa agilityn aloituksessa, josta oon aika innoissani. Koska laji on mullekin uusi, niin jollekin ohjatulle kurssille ollaan menossa keväällä/kesällä. Jos joku osaa suositella jotain hyvää kurssia/koirakoulua/kouluttajaa, niin saa vinkata!

Ihanaa, hyvää, menestyksekästä ja tervettä uutta vuotta 2011 tutuille ja tuntemattomille!

Ihanaa Joulua!

2010-12-24T12:12:00.000+02:00

Me tahdotaan toivottaa hyvää joulua kaikille blogimme lukijoille!

Nanasta on kasvanut aikamoinen kaunokainen syksyn aikana, vai mitä?

Nanan ja Nemin ensitapaaminen

2010-12-21T09:27:00.005+02:00

Oltiin lauantai-iltana käymässä koko porukka siskoni luona, jonne muutti pari viikkoa takaperin pieni mustavalkoinen pörröinen otus eli bordercollien pentu Nemi. Nemi alkuun pihalla ehkä hieman ihmetteli Nanaa, kun koirakontakteja synnyinkodistaan lähdettyään Nemillä ei ollut ollut ennen lauantaita. Sisään päästyämme leikit olikin jo täydessä vauhdissa. Nana ja Nemi ovat vielä toistaiseksi hyviä leikkikavereita toisilleen, kun kokoeroa ei juurikaan ole. Pikkuinen, 9 viikkoa vanha, Nemi kun on jo melkein Nanan korkuinen. Nana osasi mielestäni hienosti leikkiä Nemin kanssa ja huomioida sen, että toinen on vielä ihan pentu.

Tytöillä oli koko ajan niin kova vauhti päällä, että kuvaaminen oli tosi haastavaa eikä nämäkään kuvat mitään huippua ole, mutta parhaiten onnistuneita kuitenkin... Videosta saakin paremman kuvan, millaista pentusten meno oli. Video on kuvattu kyläreissun loppupuolella, jolloin menokin alkoi olla rauhallisempaa, kun koirat olivat jo vähän väsyjä.

Nana & Nemi 18.12.2010 from Janita on Vimeo.

Kiva koiraralli meillä jouluna luvassa, kun keräännytään kaikki siskokset jouluaattona vanhempien luokse joulua viettämään. Meillä on tietysti Nana mukana ja siskolla Nemi ja vanhempien luona asustaa vielä kaksi shelttiä. Voi olla joulukuusi vaarassa, kun Nana, Manta ja Nemi pääsevät yhdessä vauhtiin... Pitää huolehtia, ettei Bella-mummeli jää nuorempiensa jalkoihin...

Joulukuun kuulumisia

2010-12-13T12:20:00.001+02:00

Joulukuu etenee hurjaa vauhtia ja jouluvalmistelut vielä ihan vaiheessa. No, eilen aloiteltiin joulusiivousta olkkarin hyllyistä ja Nana tietysti oli apurina tutkimassa kaikkea jännää, mitä hyllyjen kätköistä löytyi. Tuikkukupit oli edelleen kaikkein mielekkäimpiä. Lahjat on vielä hankkimatta, jostain kumman syystä perheen pienimmälle ja karvaisimmalle on lahjaideoiden keksiminen kaikkein helpointa. Nana tarvitsisi ainakin uuden pannan (pentupanta jää pian pieneksi). Vähän jämäkämpi nahkahihna olisi myös kiva, kun koira on kasvanut ja voimaakin on tullut lisää. Koiran hallitseminen ohuella mokkanahkaisella taluttimella alkaa olla hankalaa, jos Nana oikein intoutuu vetämään siinä. Eilen oltiin siskon kanssa jouluostoksilla ja Jumbon Faunattaresta löytyi koiranpeti, jonka perheen isäntäkin varmasti kelpuuttaisi... Musta pääkallopeti oli kokoluokaltaankin juuri sopiva sheltille, ehkä se pitää tosiaan käydä hakemassa pois ja laittaa pukinkonttiin... Nanallahan on tähän asti ollut petinä makkarissa meidän päiväpeittomme (tahdoinkin ostaa uuden ja nyt sen voi tehdä hyvällä syyllä, hahaahaa) ja olkkarissa lattiatyynyksi uhrattu sohvatyyny.

Nana sai tänään vihdoin kakkosrokotteet: nelosrokotteen tehosteen ja rabies-rokotteen. Neiti oli niin reippaana eikä edes huomannut rokotuspiikkejä rouskutellessaan namia. Toivon, toivon, toivon, että tämä oli viimeinen lääkärireissu ennen 1-vuotisrokotuksia. Johan tässä ollaan tarpeeksi lääkärissä rampattu yhden pienen pennun elämän aikana. Keuhkot kuulostivat edelleen priimalta ja Nanan vointihan onkin pysynyt tosi hyvänä nyt jo neljä viikkoa. Koirapuistoilua vältellään vielä, mutta rokotettuja koiria Nana saa tavata huoletta. Nana sai myös luvan alkaa tavata erästä pikkuprinsessaa. Nana ei nimittäin enää ole (lapsuuden)perheeni nuorin koira. Pikkusiskoni luona on viikon verran asustellut pieni mustavalkoinen pentunen. Kuvia varmasti luvassa, kun N&N ensi kertaa tapaavat.

Nanasta tulee muuten vielä konkari bussilla matkustamisessa. Tänään ihan pikkuisen jännitti bussiin noustessa, kun lääkäriin oltiin menossa, mutta sylissä Nana rentoutui samantien. Kotimatkalla bussissa olo ei jännittänyt enää pätkääkään. Oli muuten ihanaa mennä eläinlääkärille reippaan koiran kanssa, jonka ei tarvitse täristä pelosta ja jännityksestä odotushuoneessa. Onneksi kaikki inhottavat tutkimukset on Nanalle tehty Viikin eläinsairaalassa, niin omalle eläinlääkäriasemalle rokotuksiin voi mennä reippain mielin, kun sieltä ei ole samanlaisia ikäviä muistoja ja kokemuksia kuin Viikistä. Tätä nyt ei saa missään nimessä ymmärtää niin, etten olisi suunnattoman kiitollinen kaikille Nanaa Viikissä hoitaneille ja hoidosta, jota sieltä saimme. On vain kivaa, kun eläinlääkäri on koiralle sellainen paikka, jonne se menee hyvillä mielin ja turhia stressaamatta.

Pikkuisen taisi kuitenkin jännittää, kun nöpöläinen nukahti samantien jalkoihin, kun kotiin päästiin. :)

Lumisilla pelloilla

2010-12-07T21:44:00.000+02:00

Muistin pitkästä aikaa ottaa kameran mukaan tänään, kun päivällä käytiin ulkoilemassa ja napsinkin pari kuvaa. Arkivapaapäivissä on se hyvä puoli, että aamupäivällä liikkeellä on vain vähän muita ulkoilijoita ja Nanan voi antaa juosta vapaana eikä koko ajan tarvitse olla kytkemässä pentua hihnaan. Tänäänkin Nana sai olla irti melkein koko ulkoilun ajan, ainoastaan koirapuiston portin ohi kävellessä otin Nanan hihnaan, ettei tyttö olisi karannut puistoon hajujen houkuttelemana, ja tietysti sitten kodin lähellä, jossa on autoteitä.

Nanalla oli tänään näillä näkymin viimeinen kontrolliaika Viikissä. Jos jotain yllättävää takapakkia tulisikin, niin sitten tietysti ollaan yhteydessä Nanaa hoitaneeseen lääkäriin. Olen ollut älyttömän tyytyväinen hoitoon, jota olemme Viikistä saaneet. Kaikki ovat olleet ystävällisiä ja auttavaisia. On korostettu, että aina saa soittaa, jos jokin asia Nanan hoidossa mietityttää. Parasta tietysti on, että Nana sai tarkan diagnoosin, minkä myötä osattiin aloittaa oikeanlainen lääkehoito ja saatiin tyttö tervehtymään. (Nanallahan diagnosoitiin lopulta bordetella bronchiseptica -bakteerin ja mykoplasman aiheuttama hengitystietulehdus.) On ollut ihanaa palata normaalin koiraperheen arkeen kahden kuukauden stressaamisen ja huolehtimisen jälkeen. Hoito, jota olemme saaneet Viikistä, on ollut erittäin asiantuntevaa ja huolellista. Voin vain kiittää Nanaa Viikissä hoitaneita lääkäreitä ja hoitajia tyttömme hyvästä hoidosta.

Mikäli mitään oireilua ei ensi viikkoon mennessä ole ollut, Nana voidaan rokottaa ensi viikolla. Nanahan sairastui viikkoa ennen kuin meillä oli varattu aika tehosterokotuksiin ja niiden antaminen on lykkääntynyt Nanan sairastelun vuoksi. Mutta jos nyt sitten ensi viikolla olisi viimein niiden aika.

Nanan ja Mantan leikkihetki

2010-12-06T16:23:00.001+02:00

Pari kuvaa Nanan ja Mantan eilisestä leikkihetkestä. Kaksi ylintä ovat siskon nappaamia ja alin minun ottamani. Tänään meno oli ehkä vähän hillitympää kuin eilen, ehkä kumpaakin vielä vähän väsytti eilinen riehuminen... Leikin juoni meni jotenkin niin, että Nana yritti näykkiä Mantan tassuja ja masukarvoja ja Manta yritti mennä Nanaa pakoon. Manta puolestaan härnäsi Nanaa heti, jos pentu ei meinannutkaan lähteä perään. Tytöillä on kyl kivat leikit keskenään ja Manta antaa Nanan tehdä mitä vaan... Nykyään tyttöjen voi antaa riehuakin rauhallisemmin mielin, kun Nana on kasvanut eikä jää enää jalkoihin. Vaikka hyvinhän Nana on pitänyt puoliaan jo ihan pikkupentunakin. Manta on vielä joitakin senttejä Nanaa korkeampi, mutta Nanan kasvuhan onkin vielä kesken. Jännä nähdä, kuinka paljon Nana vielä korkeutta kasvaa.

Huomenna olisi taas edessä lääkärikäynti, toivottavasti viimeinen ennen 1-vuotisrokotuksia...

Nana ½ vuotta!

2010-12-06T09:35:00.001+02:00

Pikkuprinsessamme täytti eilen tasan puoli vuotta! Oi, iso tyttö jo!

Puolivuotissynttäreitä ei sen kummemmin juhlittu. Nana pääsi eilen kuitenkin piiiitkästä aikaa leikkimään yhdessä toisen koiran kanssa, kun äitini oli Manta-shelttinsä kanssa käymässä meidän luona. Selkeästi tytöt muistivat toisensa, vaikka eivät pariin kuukauteen olleetkaan päässeet leikkimään yhdessä. Nanalla alkoi häntä viuhua hulluna, kun Manta ja äiti tulivat ovesta sisään ja heidän lähdettyään itkuvirrestä eteisen ovella ei meinannut tulla loppua!

Ulkoilun uuvuttama pikkuinen

2010-12-01T17:39:00.001+02:00

Oltiin tänään päivällä reilun tunnin mittaisella reippaalla lenkillä ulkona Nanalle ihan uusissa maisemissa, kun pakkanenkin oli laskenut alle -10 asteeseen. Loppupäivän vallitseva olotila on ollut tämä (kuva tosin on viikon takainen) :

Nanasta on tosiaan loppupäivän huomannut, että ulkoilu ihan uudessa ympäristössä väsyttää vielä, kun koko ajan täytyy olla valppaana, missä ollaan. Myös umpihangessa kirmaaminen varmasti verotti voimia. Tahtoisin viedä Nanan johonkin metsään juoksemaan, mutta näin autottomana se on vähän haastavaa, kun ihan kodin lähellä ei mitään kunnon metsää ole. On täällä kuitenkin onneksi hyvät ulkoilureitit ja paljon peltoa. Olen antanut Nanan juosta irti ulkoilureittien niillä tieosuuksilla, kun näkyvyys joka suuntaan on hyvä, että ehdin ottaa koiran hihnaan, jos ihmisiä tai muita koiria tulee vastaan. Arkipäivisin puolen päivän pintaan on kuitenkin melko vähän muita ulkoilijoita, niin ei tarvitse koko ajan olla kytkemässä koiraa hihnaan.

Hienosti Nana tottelee luoksetulokutsua vapaanakin ja viimeistään kun lähden itse juoksemaan eri suuntaan, niin Nana lähtee perään ottamaan kiinni. Tänään jouduin kerran käyttämään sitä keinoa, kun neitiä olisi huvittanut enemmän lähteä tekemään tuttavuutta kauempana kulkeneiden lastenvaunujen kanssa kuin tulla pyynnöstä luokse, että se siitä aiemmasta epäluuloisuudesta lastenvaunuja kohtaan... Nana myös seuraa jatkuvasti, missä mä kuljen: se uskaltaa jättäytyä jälkeen tai juosta edellä n. 50 metrin päähän korkeintaan ja sitten tulee kiire juosta perään/jäädä odottelemaan mua.

Tossa kuvassa näkyy vielä takajalassa muistoja kolmen viikon takaisista tutkimuksista Viikissä. Jalassa oli tuossa kohtaa kanyyli Nanan nukutuksen ajan. Kummastakin etujalasta on ajettu samalla tavalla karvat pieneltä alueelta verikokeiden ottoja varten. Hiljalleen karva alkaa kasvaa takaisin ja pian kaljut on toivottavasti umpeutuneet. :)

Vihdoin terve?

2010-11-30T15:46:00.001+02:00

Käytiin eilen taas Viikin pieneläinsairaalassa. Nanalla oli sinne kontrolliaika. Pikkuneiti muisti hyvin, mihin tultiin, vaikka edellisestä vierailusta Viikissä olikin kolme viikkoa aikaa. Sairaalan ovella Nana löi nelitassujarrutuksen päälle ja odotushuoneessa tärisi hetken, ennen kuin rauhoittui sylissä. Pienelle pennulle ei varmastikaan jäänyt niistä kolmen viikon takaisista tutkimuksista kovin hyvä muisto mieleen, kun joutui jäämään silloin yksin täysin vieraaseen paikkaan muiden ronklattavaksi, vaikka reipas pentu Nana onkin.

Nanahan on ollut nyt kaksi viikkoa yskimättä ja eilen tehtiin perusterveystarkastus, otettiin verikoe ja kuvattiin keuhkot. Perustarkastuksessa kaikki oli normaalisti, sydän ja keuhkot kuulostivat hyviltä. Nana antaa hienosti myös vieraiden käsitellä ja tutkia itseään, vaikka se aika jännittävää Nanasta taisikin olla. En ole koskaan ennen nähnyt koiran turkin alkavan hilseillä niin voimakkaasti niin lyhyessä ajassa ja toisaalta myös hilseilyn loppuvan kuin seinään, kun tutkimus oli ohi. Röntgeniin pääsin tällä kertaa Nanan mukaan ja sain pidellä tyttöä aloillaan kuvauksen ajan. Pariin kertaan se katsoi anovasti "mami, pelasta mut!"-katseella, mutta pysyi hienosti rauhallisena kuvauksen ajan. Keuhkokuvissa näkyi edelleen tiivistymää keuhkoputkien kohdalla, mutta lääkäri rauhoitteli mua, että on täysin normaalia ja yleistä, että röntgenkuvissa muutokset näkyvät vasta viikkojen tai jopa kuukausien viiveellä.

Kuvauksen jälkeen päästiin lähtemään kotiin ja jännäilemään verikokeen tulosten valmistumista. Iltapäivällä soitin lääkärille, tulokset olivat valmistuneet ja JEEEEEEEEEEEEEEE kaikki verikokeessa oli ok eikä siinä näkynyt enää merkkejä tulehduksesta. Lääkkeet lopetettiin siis eilisaamuun ja nyt jos mitään oireita ei nyt lähipäivinä enää tule, niin Nana sai lääkäriltä luvan alkaa taas tavata aikuisia terveitä ja rokotettuja koiria! Saatiin myös lupa alkaa lenkkeilemään kunnolla ja juoksuttaa Nanaa vapaana. Se on hieno juttu, koska Nanalle on päässyt kertymään pikkuisen ylimääräistä kylkiin viime kuukausien aikana, kun kaikkea rasitusta on käsketty välttämään.

Ensi viikon tiistaina olisi sitten vielä kontrolliaika. Lääkärin kanssa oli puhetta, että Nana voisi saada siinä yhteydessä ne lykkääntyneet tehosterokotuksetkin, jos Nanan vointi on pysynyt yhtä hyvänä kuin se on nämä viimeiset kaksi viikkoa ollut.

Sunnuntaina muuten mitattiin Nanan säkää ja tulokseksi saatiin kotimittauksella 33cm. Painoa Nanalla oli eilen lääkärissä 4,9 kg. Ylämaitokulmureistakin päästiin eroon: lauantaina lähti ensimmäinen ja eilen lääkärireissun jälkeen riehuessa toinen. Nyt on pysyvillä kulmureilla hyvin tilaa kasvaa.

Nyt vain iloitaan siitä, että päästään vihdoin taas nauttimaan normaalista koiraperheen arjesta ja toivotaan kovasti, ettei mitään takapakkeja enää tulisi. Pitäkää tekin kaikki meille peukkuja!

Pikkukaivuri

2010-11-24T09:55:00.001+02:00

Turha luulo, että kaivuuhommat loppuisivat lumen tuloon! Nana rakastaa tunkea kuononsa syvälle lumihankeen ja kaivaa kuonolla tökittyä kuoppaa isommaksi ja syvemmäksi. Esiin kaivettuja nurmikonkorsia olisi neiti myös maistellut mielellään.

Tänään viikko yskimättä! \o/ Hiljalleen ollaan uskallettu pikkaisen pidentää kävelylenkkejä. Ei vielä mitään maraton-lenkkejä, mutta pikkuisen pidempiä kuitenkin. Hihnassahan Nana lenkkeilee, että sen riehuminen on jotenkin kontrolloitavissa. Metsälenkeille mennään sitten, kun saadaan siihen lupa. Nanasta on ihanaa haistella vieraampia hajua. Kotikulmien hajut kun on aika moneen kertaa haisteltu tässä menneiden viikkojen ajan, kun Nana on saanut käydä vain lyhyillä pissatuslenkeillä.

Päivänsäde

2010-11-21T11:32:00.002+02:00

Nana on meidän pieni päivänsäteemme, kimaltava, kimmeltävä, loistava tähti, shining star. Mies oli onnistunut nappaamaan pari viikkoa sitten Nanasta tosi kauniin kuvan, jonka tahdon jakaa kanssanne. Meidän arkeemme Nana on tuonut niin paljon valoa ja iloa (älkää nyt ymmärtäkö väärin, ei se niin synkkää ennenkään ollut). Pientä pentua katsellessa ei voi olla muuta kuin onnellinen. Nana ja Nanan sairastelu on myös opettanut minua laittamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Loppujen lopuksi millään muilla arjen huolilla ei ole mitään väliä, vaan tärkeintä on Nanan hyvinvointi. Tänä aamuna retuutettiin yhdessä köydenpätkää ja taisteltiin siitä ja olin pakahtua onnesta, koska me olemme saaneet Nanan osaksi elämäämme. Olen niin onnellinen ja kiitollinen siitä, että me olemme saaneet antaa Nanalle kodin. Nana, olet meille käsittämättömän rakas.

Nanan sairastelusta ja tervehtymisestä sen verran, että toistaiseksi on näyttänyt vahvasti siltä, että viimein selätetään se hiton yskä. Tänään alkaa neljäs/viides päivä yskimättä riippuen siitä, lasketaanko keskiviikko kahden yskähdyksen vuoksi yskäpäiväksi vai ei.

Nanan ensimmäinen ensilumi

2010-11-18T09:17:00.001+02:00

Yön aikana oli pyryttänyt maahan 10-15 cm:n lumihanki! Nanan elämän ensimmäinen ensilumi! Hetken tyttö epäröi kotiovella aamulenkille lähdettäessä, kun kuisti oli peittynyt johonkin epäilyttävään valkoiseen... Outoon valkoiseen tutustuttuaan neiti sitten tykkäsikin siitä hurjan paljon. Tohkeissaan tyttö pomppi lumihangessa niin kovaa vauhtia eteenpäin kuin pienistä lumeen hautautuneista kintuistaan pääsi! Rakkautta ensisilmäyksellä...

Pikkuisen oli haastavaa saada pysymään pentu hetken ajan paikoillaan, kun kirmauskuvissa koira ehti aina juosta kuvasta ohi ennen kuin ehdin näpätä kuvan... No, namin avulla Nana malttoi hetkeksi pysähtyä, siksi tällaisia mässytyskuvia. :D

Ulkona

2010-11-17T14:29:00.001+02:00

Muistinpas pitkästä aikaa ottaa kameran mukaan, kun lähdettiin Nanan kanssa ulos. Meidän takana tuli lastenvaunut, joita Nanan piti kovasti tähystää. Käytin tilaisuuden hyväksi, kun tuo elohiiri oli kerrankin paikallaan ihan omasta aloitteestaan, ja räpsäisin parit kuvat. Kovasti on neiti kasvanut ja karvan kasvunkin alkaa jo huomata kuvissa. Nanahan muuten jännitti jossain vaiheessa tosi paljon lastenvaunuja ja yritti aina pakoon, kun vaunut tulivat kohti. Nyt lastenvaunujen ja -rattaiden ohitus sujuu jo nätisti ja ilman suurempaa stressiä. Vähän pitää kuitenkin katseella varmistella, että meneväthän ne vaunut nätisti ohi eivätkä syö.

Nanan yskästä sen verran, että viime päivinä tyttö on yskinyt tosi vähän. Tänään olen kuullut ainoastaan yhden kerran Nanan yskäisevän. Pitkiä yskäkohtauksia ei enää ole, kun Nana köhii, niin se yskäisee kerran tai kaksi. Myös viimeiset pari yötä ollaan saatu nukkua niin, ettei ole tarvinnut aamuyöstä herätä Nanan köhimiseen, kun pikkuneiti herää ja alkaa liikkua. Eilen aloitettiin uusi antibioottikuuri (Doximed). Uskallan jopa olla taas pikkuisen toiveikas sen suhteen, jos vihdoin päästäisiin siitä pirulaisen taudista eroon...

Pieneläinsairaalassa

2010-11-10T19:12:00.002+02:00

Viime viikot on ollut sitä samaa arkea kotona neljän seinän sisällä. Nana on liimautunut olkkarin ikkunaan ja lyö jarrut pohjaan ulkona, kun tullaan kotipihaan ja sisälle pitäisi taas mennä. Nanan yskään on turhautunut jokainen tämän kodin asukas, niin ihmiset kuin koirakin. Itsellä tietysti päällimmäisenä mielessä huoli, miksi Nanan sairastelu vain jatkuu ja jatkuu. Keskittymiskykyni on nykyään aika olematon, kun ajatukset harhailevat ja huoli kulkee koko ajan mukana.

Eilen ja tänään Nana on käynyt Viikin pieneläinsairaalassa tutkittavana. Erityisesti eilisen päivän aikana Nanaa oli jännittänyt hurjan paljon. Koiran turkki oli täynnä hilsettä, kun haettiin sitä kotiin. Kotona harjasin hilseet pois ja kummasti hilseily loppui eli silkasta jännityksestä ja stressistä oli selkä muuttunut hilseestä valkoiseksi. Tänään jätin Nanalle tutun peiton sitä sairaalaan viedessäni ja neitihän oli nukutettuna melkein koko päivän, niin ei ollut pahemmin kai ehtinyt jännitelläkään. Aamulla tosin paikka muistui heti mieleen ja tyttö vähän vapisi sylisi, kun tultiin aulaan, mutta rentoutui kyllä sitten.

Eilisen päivän aikana Nanasta otettiin verinäyte, josta on tarkisteltu yhtä sun toista, kaikki arvot oli normaalit. Ulostenäytteet tutkittiin ja ne oli negatiiviset. Nanasta otettiin eilen myös uudet keuhkokuvat, joissa näkyi lievää ja vähäistä tihentymää, joka viittaisi tulehdukseen. Perusterveydentarkastuksessa ei huomattu mitään normaalista poikkeavaa.

Tänään oli vuorossa sitten hengitysteiden tähystys ja keuhkohuuhtelunäytteen otto. Keuhkoputkissa oli näkynyt runsaasti limaa ja siltähän tuo yskäkin on kuulostanut, että limaa keuhkoissa on, mutta jostain syystä Nana ei saa yskittyä sitä pois. Nyt on edessä taas odottelua seuraavien päivien ajan, mutta siihenhän tässä onkin jo totuttu, hekoheko... Keuhkohuuhtelunäytteen bakteeriviljelyn ja soluerittelylaskennan tulokset tulevat viimeistään ensi viikon alussa ja sitten toivottavasti ollaan viisaampia, mistä tämä pitkittynyt yskä johtuu ja kuinka sitä lähdetään hoitamaan.

Toivoisin, että löydettäisiin vihdoin oikea hoitotapa ja oikeat lääkkeet, jotta saataisiin pikkukettu kuntoon ja viettämään sitä normaalia koiraperheen arkea. Olen kantanut Nanasta niin paljon huolta tämän kuluneen puolentoista kuukauden aikana, että ei ole tosikaan. Välillä ihmettelen, että olen edelleen järjissäni ja saanut kirjoitettua mm. opinnäytetyön valmiiksi kaiken tämän huolen keskellä. Mutta jospa tästä vihdoin olisi suunta ylöspäin...

Pikkuinen lepäilee sairaalareissun jälkeen

Nanan leikkivideo

2010-11-01T17:52:00.000+02:00

Nana leikkii tuikkukipolla from Janita on Vimeo.

Alkaa leikki-ideat olla aika vähissä, kun toipilaalle pitäisi keksiä jotain uutta, kivaa ja tarpeeksi rauhallista tekemistä. Leikittiin eilen naminetsintää. Olin jemmannut Nanalle pieniä namipaloja tuikkukippojen alle. Kipot jäi leikin loputtua lattialle ja kiinnostivatkin Nanaa enemmän kuin osasin arvata. Tyttö pyöritteli innoissaan kippoja pitkin olkkaria ja keittiöönkin saakka. Tv-tason alle mennyttä kippoa piti tietysti haukkua, että mami tulisi antamaan sen takaisin. Nana kun itse ei enää mahdu tason alle. Kipot olivatkin niin kiva uusi lelu, että neiti kävi tiputtamassa niitä pariin kertaan tv-tasolta lattialle, kun olin julmana nostanut uudet lelut pois lattialta. Onneksi on matala tv-taso, muovilattia ja kipot paksua lasia, niin ei ihan pienimmästä pudotuksesta hajoa. (Heh, jotain hyötyä niistä maailman rumimmista muovimatoistakin!) Kieltämättä kävi mielessä, oliko tämä sittenkään niin hyvä idea, mutta toinen tuntui nauttivan hirveästi uudesta leikistä!

Kuulumisia

2010-10-25T13:19:00.001+03:00

Kuva on kahden viikon takaa, mutta tässä tuoretta tietoa:

Otettiin eilen mittanauha esiin ja hyvin epävirallisella mittauksella Nanan säkäkorkeus 20 viikkoa vanhana on 31 cm! Alkuun Nana kyyristeli kuin kissa, mutta rentoutui lopulta. Mies piteli duracell-pupua paikallaan ja minä mittasin. Painosta ei mitään hajua, edellisen lääkärireissun jälkeen ei olla Nanaa punnittu, koska kotona ei ole vaakaa.

Nana on kuitenkin päässyt pikkuisen pulskistumaan näiden menneiden flunssaviikkojen aikana, kun liikunta on ollut minimissä. Kovin paljon en ole uskaltanut ruokamäärääkään vähentää (vähän kuitenkin), koska pentu on selvästi jäänyt nälkäiseksi joillain kerroilla.

Etuhampaat ovat vaihtuneet ylhäällä olevia kulmureiden vieressä olevia hampaita lukuunottamatta. Nekin kuitenkin heiluvat jo, kun eilen kokeilin. Myös toinen alakulmureista tuntui heiluvan hiukan.

Flunssasta ei olla päästy eroon vieläkään, tuoreimpana takapakkina nuha alkoi uudestaan lauantaina, kun sitä ennen puolentoista viikon ajan oli jo näyttänyt lupaavalta Nanan köhiessä enää vähän herätessään ja taluttimessa vetäessään. Olen ollut hoitavaan eläinlääkäriin yhteydessä ja pyytänyt lähetettä Viikin yliopistolliseen pieneläinsairaalaan. Olen huolissani ja turhautunut, kun Nanaa ei saada kuntoon lääkityksestä ja hoito-ohjeiden tarkasta noudattamisesta huolimatta.

Kaivuupuuhissa

2010-10-20T13:20:00.001+03:00

Nana rakastaa kaivamista! Tämä otos on viikon takaiselta lenkiltä. Välillä on ihan pakko pysähtyä kuopsuttamaan maata. Kaivettavaksi kelpaavat myös talonyhtiön pensaat, joiden juuria Nana ja naapurin Cindy-bullmastiffi olisivat yhdessä tykänneet kovastikin kaivaa. Välillä lenkiltä kotiin tullessa Nana juoksee niin kovaa, kuin pikkuisilla kintuillaan pääsee, kotirappusten alapuolelle ja alkaa kaivaa turbovauhdilla hiekkaan mahdollisimman isoa kuoppaa.

Nanan takki

2010-10-16T15:50:00.001+03:00

Ollaan viime päivinä mietitty miehen kanssa, tarvitsisikohan Nana takkia loppusyksyn ja talven sade- ja räntäkeleihin. Viime päivinä on ollut ainakin ihmisten mielestä jo hirveän kylmä, kun tuulee niin hyisesti. Nyt kun Nanan flunssa alkaa vihdoin näyttää paremmalta (aivastelee ja yskii enää harvakseltaan kotona, ulkonakin vain remmissä vetäessään) ja en tahtoisi ottaa takapakkia toipumisessa kylmän saamisen vuoksi. Ns. koirien turhasta pukemisesta en tykkää ollenkaan, mutta koiran suojaaminen kylmältä vaatteilla on mielestäni ok.

Tänään oltiin ruokaostoksilla Jumbossa ja käytiin samalla katsomassa Faunattaresta koiran takkeja. Lähinnä tsekkaamassa tarjonta, jotta voitaisiin mahdollisesti tulla myöhemmin Nanan kanssa sovitusreissulle. Mitään kovin hyviä tai kivoja siellä ei ollut, mutta Cittarista löytyikin sitten poistomyynnistä 10 eurolla Best Friend -merkkinen koiran fleecevuorattu tuulen- ja sateenpitävä ulkoilutakki. Ei todellakaan hinnalla pilattu takki! Kokoja oli jäljellä vain L:stä ylöspäin ja yksi XS. Palautus- tai vaihto-oikeutta takissa ei ollut, koska se oli poistomyynnissä. Arveltiin vähän XS:n kuitenkin riittävän, koska Nana on niin pienikokoinen (jää varmaan aika pikkuiseksi sheltiksi). Pikkuisen riskillä siis ostettiin se vika XS.

Mutta onneksi ostettiin, sillä sehän passaa Nanalle täydellisesti! Pikkuisen kasvuvaraakin jää.

Tykkään siitä, että takissa on noi heijastimetkin valmiiksi. Syksyn pimeinä iltoina liikkuessa ne ei ole ollenkaan turhia. Nana oli ehkä aluksi vähän hämmentynyt uudesta takistaan, mutta otti sen kuitenkin vastaan ihan hyvin. Illalla päästään varmaan kokeilemaan ulkoilua takki päällä.

Pikkukettu ja pihlajanmarjat

2010-10-12T13:28:00.001+03:00

Hyyrrrr, ulkona tuiversi jo hirvittävän kylmä tuuli, kun tänään aamupäivällä käytiin ulkona! Siis äkkiä pissalle ja sitten toipilaan kanssa sisälle. Yskiminen on selkeästi vähentynyt antibioottien vaihtamisen jälkeen, mutta edelleen Nanaa yskittää unilta herätessään ja ulkona hihnassa vetäessään, kun panta painautuu kurkkua vasten. Mutta vielähän tässä on 10 päivää kuuriakin jäljellä. Pahuksen pöpö on päässyt jylläämään ja lisääntymään Nanan kehossa sen verran kauan, ettei se kaiken järjen mukaan voikaan kadota ihan vain parissa päivässä... Tässä pieni kuvasarja Nanasta ja pihlajanmarjoista kotipihalla:

Pikkukettu on muuten yksi Nanan hellittelynimistä. Se juontaa juurensa siitä, että Nana näytti meistä ihan pieneltä ketunpojalta meille tullessa. Hellittelynimiä pikkuprinsessalla (tämäkin yksi niistä) muuten riittää, muita on mm. nöpöläinen, Nana nuppunen, riiviö, pirpana...

Flamingo

2010-10-10T10:00:00.002+03:00

Kuvia parin päivän takaisesta leikkihetkestä. Flamingo on ollut ekoista päivistä asti yksi Nanan lempileluista tennispallon ja köyden rinnalla. Nana tulee usein vinguttamaan Flamingon peppua viereen silloin, kun hänen mielestään on leikkihetken aika. Toisaalta Nana tykkää myös itsekseen leikkiä ja riepotella Flamingoa. Kevyttä Flamingoa on kiva heitellä ilmaan ja syöksyä perään raatelemaan.

Nana innostuu leluista niin paljon, että ollaan käytetty lelua aika paljon myös palkkauksessa. Uutta liikettä harjoitellessa toki on ollut namit käytössä, koska namilla pystyy palkkaamaan välittömästi ja lyhyen ajan sisällä pystyy tekemään useampia toistoja. Siinä vaiheessa kuitenkin, kun Nana on hiffannut vihjesanan ja toivotun toiminnan yhteyden, ollaan jätetty namit pääasiassa sivuun ja harjoiteltu leikkihetkien varjossa käyttäen palkkiona lelua. Ainoana poikkeuksena on luoksetulo. Ulkoillessa lelu ei aina ole matkassa, mutta taskun pohjalla on yleensä aina nameja. Pidän luoksetuloa itse niin tärkeänä käskynä, että sen noudattamisesta rapsahtaa aina palkkio (toki vaihtelevasti nami, lelu tai joskus pelkkä kehu).

PS. Hampaat vaihtuvat nyt hurjaa vauhtia. Etuhampaita harvahampaalla on suussa tällä hetkellä vain muutama. Kulmahampaat ei vielä heilu, mutta poskesta puskee esiin uusia poskihampaita.

Eläinlääkärissä osa 2

2010-10-08T13:08:00.000+03:00

Käytiin tänään lääkärissä ton Nanan pitkittyneen yskän vuoksi. Röhimistä ja nuhaahan on kestänyt jo liki kolme viikkoa. Antibiootteja ollaan syöty kaksi viikkoa ilman sen suurempaa vaikutusta. Itse oon nukkunut tällä viikolla tosi huonosti, kun oon ollut niin huolissani. Mielessä on pyörinyt nukkumaan mennessä pahimmat mahdolliset sydänviat, keuhkokuumeet ja rakennevirheet... yritä nyt sitten siinä saada unta.

Tänään siis kuunneltiin erityisen tarkkaan keuhkot ja sydän, jotka kummatkin kaikeksi onneksi kuulostivat täysin normaaleilta. Lisäksi keuhkot kuvattiin eikä kuvissakaan näkynyt mitään poikkeavaa keuhkojen eikä sydämen osalta. Kivi vierähti pois mun sydämeltä! Nanalta otettiin myös verinäyte, josta ilmeni, että valkosolut ovat koholla, mikä viittaisi bakteeritulehdukseen ylemmissä hengitysteissä, kun keuhkot ovat puhtaat. Lämpöä ei ollut. Antibiootti vaihdettiin nyt toiseen, jota pitäisi popsia seuraavat kaksi viikkoa. Toisaalta jos viikon sisällä ei ala näkyä selvää muutosta parempaan, niin sit täytyy kyl varmaan olla taas yhteydessä lääkäriin.

Mutta ei meillä nyt vain kurjia uutisia ole. Nana kasvaa flunssasta huolimatta normaalia vauhtia, tänään (Nana 18 vko) pikkuneiti painaa tasan 4,0 kg. Etuhampaat heiluu myös ja poskesta pukkaa uutta poskihammasta. Kohta taitaa meillä olla yksi harvahammas tässä talossa.

Nana 4kk!

2010-10-05T15:11:00.001+03:00

Prinsessamme on tänään tasan 4 kuukautta vanha!

Nanan painosta ja säkäkorkeudesta tällä hetkellä ei ole mitään hajua. Meillä kotona ei ole vaakaa ja tavallisesti ollaankin punnittu Nanaa mun vanhempien luona samalla, kun ollaan käyty siellä leikkimässä Mantan kanssa. Sattuneesta syystä (perkeleen flunssa) ei vain olla päästy viime aikoina leikkimään. Viimeksihän punnittiin Nana puolitoista viikkoa sitten lääkärissä ja silloin kiloja oli 3,4. Joskus voisi ottaa mittanauhankin kouraan ja koittaa mitata säkäkorkeutta, jos saisi pikkuketun pysymään paikallaan...

Nana osaa: ei, tänne, istu, maahan, paikka. Paikallaan ei tosin malta kovin kauan olla, just ja just sen verran, että ehdin käydä toisessa huoneessa ja palata koiran luokse palkitsemaan sen.

Nanaa jännittää: aikaisemminhan Nanaa jännitti koirapuistossa haukkuvat isot koirat, kun käveltiin ohi. Nyt haukku jännittää enää pilkkopimeällä, eikä aina silloinkaan. Uutena jännäilyn kohteena on lastenvaunut. En ymmärrä, mistä Nana on keksinyt niiden olevan niin arvaamattomia. Koskaan ei ole sattunut mitään ikävää lastenvaunujen läheisyydessä. Ollaan alettu totuttaa Nanaa vaunuihin samalla kikalla kuin autoihin. Eli palkitsemalla namilla aina, kun lastenrattaat menevät ohitse. Jos Nana yhdistäisi lastenvaunutkin jatkossa kivaan namiin...

Nana rakastaa: juuri nyt tihutöiden tekemistä... Pikkuisen alkaa olla koira (ja omistaja) turhautunut pelkästään sisällä kököttelyyn, kun ulkona olisi ihana sää kävellä pitempiäkin kävelylenkkejä. Multien levittäminen pitkin lattioita ja kenkien seassa puuhastelu vaikuttavat viihdyttävän Nanaa kovasti.

Nanan flunssa: Alan olla suhteellisen vakuuttunut, että Nanan flunssa on kennelyskää. Antibiootteja ollaan syöty nyt 10 päivää ja köhä vain jatkuu. Viime yönä tosin Nana yskäisi vain muutaman kerran eikä saanut pitkiä yskäkohtauksia, joita on aikaisemmin flunssan aikana ollut. Nyt päivällä on kuitenkin köhittänyt saman verran kuin aikaisemminkin. Alkaa oma kärsivällisyys loppumaan ja tosi turhautunut olo, kun pikkuista ei voi taikaiskusta parantaa.

Neiti Köhä

2010-10-02T17:21:00.001+03:00

Nana on saanut uuden lempinimen - Köhä. Flunssa siis sen kun jatkuu. Kun nenän vuotaminen alkuviikosta loppui, tuli tilalle rohiseva yskä. Torstaina soitin eläinlääkäriin ja Nanaa hoitanut eläinlääkäri oli sitä mieltä, että antibioottikuuria jatketaan vielä toinen viikko ja lisänä limaa irrottavaa yskänlääkettä ja höyryhengitystä. Luonnollisesti myös tehosterokotteet siirtyvät edelleen viikolla. No, nyt parin päivän aikana lima on vihdoin liikkunut ihan ylös asti. Toivoisin sen olevan merkki siitä, että limasta ja sen myötä flunssasta päästäisiin vihdoin ja viimein eroon. En kuitenkaan uskalla toivoa, kun tuntuu siltä, että aina kun olen näkevinäni tervehtymisen merkkejä, niin flunssa vain jatkuu ja jatkuu. :(

Kurjinta on se, ettei itse oikein voi tehdä mitään muuta kuin odottaa. Ulkoilut on edelleen minimissä, mikä harmittaa, koska viime päivinä on ollut aivan mielettömän ihanat ilmat. Jotenkin tosi tylsää, että suunnitelmissa olisi puuhata kaikkea kivaa Nanan kanssa, mutta flunssa pilaa ne suunnitelmat tehokkaasti. Tai pilaa ja pilaa, mutta siirtää niitä eteenpäin. Ulkoahan Nana ei tulisi millään sisälle ja iltaisin vetää älytöntä rallia kämppää ympäri, kun on niin paljon energiaa purettavana.

Nanalla on uusi tyyli tuijotella ikkunasta ulos sohvan selkänojan päällä löhöillen. Ikkuna on nykyään täynnä kirsun ja nuolaisun jälkiä. Nana on vähän pessyt ikkunoita...

Kuvissa Nanalla ikää 16vko 5pv

Kenkävaras

2010-09-28T16:07:00.000+03:00

Oon jo jonkin aikaa, oikeastaan koko sen ajan, kun Nana on meillä ollut, uhkarohkeasti odottanut, milloin pikkukettu keksii kenkähyllyn... No, tänään se tapahtui! Nana oli ensimmäistä kertaa kokonaisen työpäivän yksin kotona, kun papi oli töissä ja mä koulussa käymässä. Ja viihdyttänyt itseään raahaamalla yhden kengän pesään ja toisen leikkipeitolle. No, kuten kuvista näkyy, ainoa vahinko, jonka neiti sai kenkien kanssa on ulos revityt pohjalliset ja irrotettu kengännauha. Sen kovakouraisemmin kengille ei ollut naskalihampaita näytetty. Onneksi. Muuten Nanan päivä vaikutti menneen ihan kivasti - aktivointipallon Nana oli tyhjentänyt parista herkusta, jotka sen sisään jätin. Sanomalehdet ja lattiat oli kuivat eli neiti on varmasti nukkunut suurimman osan ajasta. Ei se valveilla kykene kahdeksaa tuntia pidättelemään.

Nuharaporttia: nenän niiskutus ja vuotaminen on loppunut kokonaan. Innostuessaan tai unissaan Nana yskii hetken rohisevasti. Oikein kuulee, kuinka limat liikkuu. :D

Hammaskeiju kävi kylässä

2010-09-27T14:52:00.001+03:00

Huomasin tänään, että hammaskeiju on tainnut käydä kylässä meillä. Nanalta on lähtenyt ensimmäinen hammas. Eihän toi kuva järin tarkka ole (yritä pitää toisella kädellä koiran kuonoa paikallaan ja suuta auki ja toisella näpätä valokuvaa niin, ettei kamera tärise kädessä - siinä haastetta), mutta selkeästi siinä alarivissä kulmahampaiden välissä nököttää vain viisi pientä naskalihammasta. Kuudennen kohdalla on kolo. Saa nähdä, millainen harvahammas toi kohta on, kun pentuhampaat alkavat vaihtua. Meidän pikkuneiti kasvaa. :)

Nuhasta sen verran, että antibiootit näyttäisivät alkavan puremaan vähitellen. Tänään ei Nanan nenä ole enää vuotanut eikä neiti niiskutellut. Edelleen kakoo kyllä välillä limaa kurkusta, mutta ei ole enää kävelevä räkälinko, jeee! :) Myös silmien huuhtelu steriilillä vedellä on rauhoittanut mielestäni silmien vuotamista.

Niiskuneiti lääkärissä

2010-09-25T15:58:00.001+03:00

Olin varannut tälle päivälle Nanalle lääkäriajan tehosterokotuksiin. Sen verran paljon Nanan nenä kuitenkin aamullakin vielä vuoti, että olin aika epäileväinen sen suhteen, että lääkäri pennun rokottaisi. Ja niinhän siinä kävikin, että rokotteita lykätään nyt viikolla eteenpäin ja kotiin tuomisiksi Nana sai viikon mittaisen antibioottikuurin.

Saatiin myös keittosuolaliuosta, jolla olisi tarkoitus huuhdella Nanan vuotavia silmiä. Tulehdusta silmissä ei ollut eikä lääkäri havainnut silmää ärsyttäviä ripsiä tai karvoja. Lääkärin mukaan tällainen silmien vuotaminen voi olla ohimenevää pennuilla ja loppua kasvun myötä. Tietysti jos silmät vain jatkavat vuotamistaan, niin sitten voitaisiin jossain vaiheessa varata aikaa silmälääkärin kontrolliin, jos vuotaminen johtuu esim. ahtaista kyynelkanavista. Kasvattajan kanssa kun puhuin puhelimessa, niin hänen mukaansa Nanan silmien vuotaminen ei kuitenkaan ole sitä tasoa, että kyseessä voisi olla ahtaat kyynelkanavat. No, seuraillaan tilannetta... nyt voi vuotaminen johtua jo ihan tosta nuhastakin.

Tänään 16 viikkoa vanha neitokaisemme painoi lääkärissä 3,4 kg. Reilussa viikossa painoa on tullut vain 100g lisää, mikä on n. puolet Nanan aiemmasta painonkehityksestä.

Nanan pikaisesti räpsäistyt 16vko kuvat.

Nuhanenä

2010-09-22T12:31:00.001+03:00

Nana on vilustunut ja saanut nuhan siitä huolimatta, että sateella ollaan käyty ihan vain lyhyillä lenkeillä ja kuivattu koira tosi huolella. Nana alkoi yskiä ja aivastella sunnuntaiaamuna ja nukkuikin silloin tosi paljon. Osa oli varmasti väsymystä edellispäivän pentutapaamisesta, mutta flunssa verotti varmasti myös voimia. Aivastelu jatkui maanantaina, samoin neitiä yskitti aina herätessä ja liikaa innostuessa. Myös nenä alkoi vuotaa maanantai-iltana. Maanantaipäiväkin meni aika pitkälti lepäillessä.

Eilinen oli selkeästi jo parempi: Nana ei yskinyt enää juurikaan ja aivastelikin huomattavasti vähemmän, nenä sen sijaan vuosi ja vuotaa edelleen. Tänään ei ole enää yskittänyt ja aivastuttanut on ihan vain pari kertaa ja niiskutuskin on jo vähäisempää. Selkeä merkki siitä, että parantumassa ollaan, on kuitenkin se, että maanantai-illasta lähtien Nana on ollut kiikuttanut syliin leluja ja haastanut leikkimään. Ja kun kotiväki on yrittänyt toppuutella eikä lähtenyt mukaan riehuntaleikkeihin, niin neiti heittelee yksikseen itselleen leluja ja syöksyy hakemaan niitä. Eilen illalla sai hirveän juoksuhepulikohtauksenkin ulkona ja sisällä. Myöskään ulkoa ei huvittaisi tulla sisään millään niin nopeasti.

Ollaan viety Nanaa ihan vain lyhyille pissatuslenkeille nyt, ettei koira rasitu ja saa kylmää. Eilen kun oli sadepäivä, laitoin sanomalehdet takaisin lattialle (otettiin ne tosiaan viikko sitten pysyvästi pois), josko Nana tekisi tarpeensa niille, ettei ulos sateeseen tarvitsisi lähteä ollenkaan palelemaan. Ei kelvannut paperit enää, vaan Nana vinkui ja raapi eteisen ovea, kun ulos pissalle ja kakalle tarvitsi päästä. Itse kun en tehnyt aloitetta ulos lähtemisestä.

Koko nuhan ajan Nana on syönyt ja juonut hyvin, samoin kuin leikkinyt ja touhuillut. Siinä mielessä en ole ollut koirasta huolissani. Soitin kuitenkin maanantaina aamulla eläinlääkärille ja sielläkin neuvoivat, ettei tarvitse olla huolissaan niin pitkään, kun pentu syö ja juo ja on toimelias. Jos koira muuttuu syömättömäksi/juomattomaksi ja ihan apaattiseksi, niin sitten heti lääkäriin. Varattiin joka tapauksessa aika lääkärille lauantaiksi ja jos pikkuneiti on silloin kunnossa, niin hän saa tehosterokotteet. Jos ei ole, niin sitten tutkitaan, josko nuhaan tarvittaisiin jotain lääkettä. Nyt olen kuitenkin jo aika luottavainen, että neiti on rokotuskunnossa lauantaina. Nuha ei enää menoa hidasta ja välillä täytyy itse kopata Nana syliin rauhoittumaan, ettei liikaa kiihdytä itseään, kun nyt kuitenkin on vielä toipilas.

Kuvituksena kuvasarja Nanan ja mamin leikeistä viime perjantailta, jolloin Nana oli päivän vaille 15 vko vanha. Ostettiin uusi kamera ja papi halusi testailla sitä. ;)

Pentutapaaminen

2010-09-19T15:10:00.002+03:00

Oltiin eilen reissussa Riihimäellä kasvattajamme järjestämässä pentutapaamisessa. Nana ainakin otti kaiken ilon irti siskojen kanssa remuamisesta. Neiti nukahti heti, kun päästiin kotiin, ja lepäili koko illan. Vieläkin väsyttää, tämäkin päivä on mennyt enimmäkseen lepäillessä. Nanaa olisi kiinnostanut kovasti myös 3 viikkoa vanhat pikkupennut. Leikin lomassa piti käydä aina välillä vähän päivystämässä pentuaitauksen läheisyydessä.

Oli ihanaa, että Nana pääsi leikkimään vaihteeksi ikätoverien kanssa. Kotona kun leikkikaverina on vain tuttuja aikuisia koiria. Kovasti oltaisiin toivottu näkevämme myös se sisko, joka ei paikalle ollut päässytkään. No, kolmisinkin oli tytöillä kivaa. Tosi ihana reissu oli!

Nana painoi muuten keskiviikkona (14,5 vko) punnittaessa 3,3 kg. Painoa oli tullut reilut puoli kiloa puolessatoista viikossa. Naapuritkin ovat alkaneet huomaamaan, että Nana tosiaan pikkuisesta koostaan huolimatta kasvaa.

Kasvattaja muuten mainitsi eilen Nanan vuotavista silmistä. En jotenkin ollut osannut ollenkaan huolestua niistä, kun Bellallakin on ajoittain silmät vuotaneet. Saatiin kotiohjeeksi pyyhkiä silmät kostealla pumpulilla aamuin illoin ja jos vuotaminen ei lakkaa, niin pyydetään sitten silmätippaa eläinlääkäriltä, kun mennään tehosterokotuksiin. Nana sai kehuja siitä, kuinka rauhassa ja luottavaisena se on sylissä. Varmasti sillä on vaikutusta, että Nanaa saa kantaa kierreportaissa ylös alas moneen kertaan päivässä, aina kun käydään ulkona. Ja tykkäähän toi pötkötellä viekussa ja sylissä silloin, kun malttaa rauhoittua lepäilemään. :)

Vahtikoira

2010-09-17T16:05:00.001+03:00

Nykyään, kun Nana pääsee omin avuin sohvalle, pitkien hiljaisten hetkien (juuri sellaisien, että on varma, että nyt koira on pahanteossa) päätteeksi neitokaisen löytää usein tuijottelemasta olkkarin ikkunasta ulos takapihalle. Kaikkea epäilyttävää, kuten fasaania ja naapurin leikkimopolla ajelevaa pikkupoikaa, täytyy tietysti haukkua. Jos etupihalta kuuluu tavallisuudesta poikkeavia ääniä, on Nana ensimmäisenä kuulostelemassa niitä keittiön ikkunan alla tai eteisessä. Meidän pikku vahtikoira!

Vahtikoira 14,5 vko

Siivouspäivä

2010-09-13T15:05:00.001+03:00

Näin syksyn tullen muistuu taas mieleen koiranomistajan arki - imurin saa kaivaa esiin vähintään kahdesti viikossa. Nanan tassuissa kulkeutuu tassupesuista huolimatta jo nyt hiekkaa kotiin paljon, en malta odottaa, että pikkuneidin masukarvat kasvavat niin, että hiekka alkaa kulkeutua myös niissä... No, hyvä vain, tulipahan Nanan myötä joku roti tämänkin huushollin siivouspolitiikkaan.

Nimimerkki: viikottainen siivouspäivä oli muuttunut kuukausittaiseksi

Ekoilla siivouskerroilla Nana arasteli möly-imuria (siitä lähtee oikeasti järkyttävä ääni) sen verran, että meni turvaan sängyn alle, vaikka totutettiinkin Nanaa ensin pelkkää imurin ääneen, niin ettei vekotin vielä liikkunut mihinkään. Nykyään siivous sujuu jo ihan rutiinilla ja jännityksettä. Nana suhtautuu edelleen imuriin vähän epäluuloisesti tarkkaillen sitä sohvalta (kuva viime keskiviikolta) tai lepäillen eteisessä. Sohvalle pelastettuna Nanan rakas Flamingo ja maailman tylsin fudispallo. Ei tule neidistä futaajaa, vaikka mami on ollutkin...

Kotikulmilla

2010-09-07T14:50:00.001+03:00

Aamu valkeni tänään pitkästä aikaa ihanan aurinkoisena ja lämpimänäkin. Muistin kerrankin ottaa kameran mukaan aamupäivän lenkille. Tässä kuvia meidän kotikulmilta ja tietysti 13,5-viikkoisesta Nanasta. Tykätään tosi paljon tästä meidän asuinalueesta. Täällä on hyvät ulkoilureitit: hiekkatiet, nurtsia ja vähän matkan päässä metsääkin, jossa seikkailla koiran kanssa. Parin kilometsin säteellä on lukemattomia koirapuistoja. Täällä on hyvä asua koiran kanssa.

Valtaosa Nanasta otetuista kuvista on näitä, joissa neiti touhottaa hirveällä vauhdilla kohti kameraa...

Vintiö malttoi pysähtyä hetkeksi aloilleen, niin että mami ehti näpätä pari kuvaa

Meidän lähikoirapuisto, kävelymatkaa kotoa n. 3 minuuttia

Nana kotikadulla

Ulkoilusta sen verran, että Nana ulkoilee pääosin flexissä, kun kävelyllä on aina niin paljon muitakin ihmisiä kävelysauvoineen, lastenrattaineen ja pyöräillen. Paljon tulee vastaan myös muita koiria. Ja Nanahan on aina touhottamassa hirveää vauhtia kaikkien luo. Aamupäivisin kun muita ulkoilijoita on vähän, olen nyt muutaman kerran laskenut Nanan irti juoksentelemaan isolla nurmikkokentällä, jossa ei kulje autoteitä mailla eikä halmeilla ja hiekkateillekin matkaa reippaasti. Hienosti Nana noudattaa myös vapaana luoksetulokäskyä ja pysyy lähettyvillä. Sitten kun Nana on saanut tehosterokotukset, niin varmasti mennään myös koirapuistoon juoksentelemaan ja leikkimään koirakavereiden kanssa.

2010-09-06T11:49:00.000+03:00

Just kerkesin tarinoimaan pitkät pätkät Nanan sisäsiisteyskasvatuksesta, kun neiti yllätti aamulla kuivin sanomalehtipaperein. Käytiin iltapissalla klo 23 aikaan ja aamulla ekan kerran ulkona klo 7.30 eikä sisältä löytynyt yöpissoja, jeeeee!

Nanan kuulumisia

2010-09-04T15:34:00.001+03:00

Pikkuinen paimenkoiramme on tänään 13 viikkoa vanha. Ajattelin koota tähän vähän Nanan kuulumisia yleisesti...

Sisäsiisteydestä: Nanahan osasi jo meille tullessaan etsiä sisällä sanomalehden tarpeiden tekoa varten. Ekoista päivistä lähtien Nana on tehnyt pissoja ja kakkoja myös ulos. Nyt kun Nana on ollut meillä kuukauden, tulee pissat ja kakat päivisin pääasiassa ulos. Kakat oikeastaan aina. Yhdet tai parit pissat saattaa päivän aikana tulla silloin tällöin sisälle, mutta väitän sen johtuvan siitä, ettei ihmisväki ole huomannut ajankulua ja Nanan merkkejä, että ulos tarvis päästä. Ja on paljon niitäkin päiviä, kun sisäpissoja ei tule. Nana pystyy päivisin pidättelemään pari tuntia, kauemminkin yksin ollessaan. En muista, milloin viimeksi kotiin tullessa, olisin löytänyt pissat sanomalehdeltä. Tyttö pidättelee hienosti siihen, että kotiväki palaa ja vie pihalle. Yön yli selvitään yksillä pissoilla, kun illalla ulkona on käyty klo 22-23 välillä ja aamulla viimeistään klo 8 pintaan.

Yksinolosta: Nana jää ja on nätisti ollessaan yksin kotona. Koska itse opiskelen tämän syksyn kotoa käsin, on Nana saanut totutella vähitellen yksinoloon eikä sen ole tarvinnut olla pitkiä päiviä yksin kotona, pisimmillään n. 4 tuntia. Ollaan kuitenkin pidetty tärkeänä sitä, että Nana oppii olemaan myös itsekseen kotona ja siksi Nana viettää oikeastaan melkein päivittäin vähintään pari tuntia yksin kotona. Jäädessään yksin Nana saattaa hetken vinkua, viime aikoina on myös haukkumalla yrittänyt komentaa jäämään kotiin. Tyttö rauhoittuu kuitenkin oikeastaan samantien, kun ulko-ovi menee kiinni. Mitään tuhotöitä ei ole kertaakaan ollut kotona odottamassa kotiin tullessa, vaan ovelle vastaan pyyhältää makkarista unenpöpperöinen Nana.

Nana rakastaa tällä hetkellä: ulkoilua (kotiin päin ei suostuisi kävellä millään, jos on käyty vain nopealla pissatuksella ulkona), ihmisten ja muiden koirien tervehtimistä (aina olisi pakko päästä), vessapaperirullia, likapyykin varastamista, yhdessä tekemistä, sormien pureskelua

Nana jännittää: vähän koirapuiston isojen puolen ohi kävelemistä, jos isot koirat kovasti haukkuvat. Isoja koiria Nana ei jännitä, vaan niitäkin on päästävä moikkaamaan aina, mutta ison koiran haukku on vähän jännä. Tosin nyt Nana kulkee jo reippaammin koirapuiston ja haukkuvien koirien ohi, kun useamman kerran ollaan siitä ohi kävelty ja aina hengissä selvitty. Autoja Nana ei jännitä enää ollenkaan.

Pieni paimenkoira: Liekö paimennusvietti vai mikä puhkeamassa, mutta parin viime viikon aikana Nana on äkännyt nilkat, kengännauhat ja housunpuntit, joissa olisi kovin kiva roikkua. Ulkona intoutuu välillä juoksemaan edestakaisin, puolelta toiselle, välillä täysillä nilkkoja kohti syöksyen. Ollaan tosin aika hyvin saatu kitkettyä housunlahkeissa roikkumista, kun ollaan kielletty siltä tiukasti tällainen "paimentaminen".

Nana osaa: ei, tänne, istu. Ollaan keskitytty paljon tänne-käskyn vahvistamiseen ja toissapäivänä aloitettiin istu-käskyn opettelu. Nana hiffaa uudet jutut tosi nopsasti. Istuakin osaa nyt pyynnöstä, jos häiritseviä tekijöitä ei ole. Samoin luokse Nana malttaa tulla pyynnöstä silloin, kun mitään ihan hirveän jännää ei lähettyvillä ole tapahtumassa: käytännössä kotona sisällä aina ja ulkona silloin, kun lähettyvillä ei ole muita koiria eikä mikään erityisen mielenkiintoisen hajun haistelu kesken. Nana osaa myös antaa tutkia silmät, korvat ja hampaat nätisti, samoin antaa tunnustella kropan ja hännän nätisti. Kynsienleikkuu ei ole mitään hirveän mieluista, mutta onnistuu, kun palkkioksi saa kalkkunaleikettä.

Nanan vasen korva on lerpallaan kärjestä vähemmän kuin oikea. Oon miettinyt, meinaakohan korva nousta siitä pystyyn ja pitäisikö korvanlehteen jotain painoa tms. laittaa, että korva pysyisi lerpallaan...

Bussi

2010-09-01T16:30:00.002+03:00

Nana matkusti toissapäivänä ensimmäistä kertaa bussilla. Automatkustajana Nana alkaa olla konkari ja osaa jo rentoutua automatkoilla. Ekoja kertoja autossa Nana läähätti hermostuneesti, mutta nykyään neiti on ihan mallikkaasti autossa ja malttaa pysyä omalla paikallaan jalkatilassa. Bussimatka sen sijaan jännitti alkuun hurjasti. Nana ihan tärisi jännityksestä sylissä, tosin parin namipalan jälkeen neiti ei ollut enää moksiskaan bussin paukkuvista ovista ja sisään ja ulos lampsivista ihmisistä. Olisi kai lähtenyt seikkailemaan enemmänkin bussissa, jos mami vain olisi sylistä pois laskenut... Bussimatka toi taas hyvin esiin sen piirteen, mistä Nanassa niin pidän. Vaikka neitiä aluksi jokin jännittäisi kovastikin, suhtautuu Nana kaikkeen uuteen avoimen uteliaasti ja voittaa jännityksensä nopeasti ja hetken tilannetta tarkkailtuaan lähtee reippaasti tutkiskelemaan uutta ja jännittävää.

Oon mä jo aika iso ja pitkä, kun oikein venyttelen... (Nana 12,5 vko)

Eläinlääkärissä

2010-08-28T17:31:00.001+03:00

Nana on tänään tasan 12 viikkoa vanha ja käytiin eläinlääkärissä rokotettavana. Rokotuksesta Nana ei ollut moksiskaan, mutta odotushuoneessa odottelu kävi vähän Nanan kärsivällisyyden päälle. Nana on niin vilkas, että rauhakseen paikallaan odottelu alkaa tylsistyttää nopeasti. Lisäksi lääkäri tutki Nanan silmät, korvat ja masun, tunnusteli tytön kropan ja hännän ja kuunteli sydämen - kaikin puolin terve tyttö! Painoa Nanalla on nyt 2,4 kg.

Kuvituksena kuvasarja Nanasta sohvalla pari päivää sitten. Ihan vielä Nana ei pääse omin avuin sohvalle kiipeämään, mutta ei taida mennä enää kauan, kun neiti ponnistaa omin jaloin sinne.

Peto

2010-08-23T15:09:00.002+03:00

Sisko onnistui nappaamaan hauskan kuvan Nanan ja Mantan (blue merle-sheltti) eilisistä leikeistä. Nana ei paljon leikeissään ujostele, vaan höykyttää isompiaankin mennen tullen. Eilen pikkuisen häntä heilui sitä tahtia, että taisi tunnistaa, mihin tultiin, kun hypättiin autosta ulos mun vanhempien pihalla. Tässä mestassa pääsee riehumaan sydämensä kyllyydestä kaverin kanssa! Bella-mummeli (yläkulma) vahtasi nojatuolista käsin nuorempien leikkiä ja katsoi asiakseen käydä välillä ojentamassa, kun meno yltyi hänen mielestään liian raisuksi. ;)

Aikamoinen loikka tossa kuvassa! Nanan liikkeet ovat muuttuneet enemmän ison koiran liikkeiksi. Askelen pituus on kasvanut eikä meno ole enää samanlaista töpöttelyä kuin vielä pari viikkoa sitten.

Nana 11 vko

2010-08-22T16:15:00.002+03:00

Kamera oli eilisillan iltapissatuksella mukana ja napattiin pari kuvaa 11-viikkoisesta tytöstämme. Nanan kuvaaminen on varsinainen taitolaji: neiti touhottaa koko ajan niin, että kuvan nappaaminen paikoillaan olevasta Nanasta on työn ja tuskan takana. Kamera on täynnä kuvia Nanan peräpäästä, pikkuinen kun viilettää jo tuulispäänä eteenpäin, tai vastaavasti kohti kameraa syöksyvästä Nanasta.

Tänään oltiin aamupäivällä mun vanhempien luona, jossa asustavat 14-vuotias Bella-sheltti ja piakkoin 2-vuotias Manta-sheltti. Nana reuhasi itsensä Mantan kanssa taas ihan piippuun. Neiti on nukkunut koko iltapäivän, heräsi vain syömään ja käymään pihalla pissalla. Pissoista puheen ollen, Nanalta tulee enää harvoin päivisin pissat sisälle. Nana odottaa hienosti heräämisen, ruokailun ja leikin jälkeen, että päästään pihalle ja lirauttaa pissat vasta siellä. Kakkapaikan etsintään Nana sen sijaan ei ulkona aina jaksa keskittyä ja useamman kerran kakat on tullut heti sisääntulon jälkeen sanomalehdelle, ulkona kun on niin paljon kaikkea kivaa tutkittavaa.

Eka ilta uudessa kodissa

2010-08-20T21:35:00.002+03:00

Nana muutti meidän luokse keskiviikkona 4.8.2010 Riihimäeltä Sensusan-kennelistä. Meille muuttaessaan Nana oli 8,5 viikkoa vanha ja ehtinyt tehdä mutkan Mäntsälässäkin. Tyttö on huomenna 11-viikkoinen ja kasvaa hurjaa vauhtia. Joitakin päiviä sitten Nanaa portaissa kantaessani huomasin ekan kerran, että neitihän painaakin jo jotain. Nana oli kuin pieni kevyt höyhen meille muuttaessaan. Punnitsin Nanan pari päivää sitten ja painoa hänellä oli silloin 1,8 kg. Annoskoot ovat suurentuneet, samoin pissat ja kakat ovat tuplanneet kokonsa. ;)

Kuvituksena pari kuvaa pikku-Nanasta ensimmäiseltä illalta uudesta kodista. Ensimmäinen ilta ja yökin meni muuten tosi reippaasti. Nana lähti heti tutkimaan uutta kotia rohkeasti. Ruoka ei ekana iltana oikein maistunut, mutta vuorokauden päästä Nana söi jo hyvällä ruokahalulla. Yön Nana nukkui rauhallisesti pesässä, joka me oltiin yhdessä rakennettu. Siskojaan ja emäänsä Nana ei ainakaan vinkuen kaivannut.

Nana muuttopäivänä 4.8.2010 8,5 vko

Turvassa sängyn alla

Tänään käytiin muuten ensimmäistä kertaa kävelyllä ihan oman taloyhtiön pihapiirin ulkopuolella. Nana tutki reippaasti uutta ympäristöä, lokinpoikaset kiinnostivat erityisesti. Kävelyllä oli Nanan mielestä ihanan paljon muitakin ihmisiä. Nana rakastaa ihmisiä yli kaiken ja tuttavuutta pitäisi päästä tekemään jokaisen vastaantulijan kanssa. Mami on julma eikä aina päästä vieraiden ihmisten luo. ;) Puistossa oli opettelemassa pikkutyttö äitinsä kanssa fillarointia ilman apupyöriä ja sekös Nanaa olisi kiinnostanut myös. Ihan hetken jännitti isojen koirien koirapuiston ohi kävellessä, kun isot koirat niin kovaan ääneen haukkuivat. Nana on kyllä älyttömän utelias, reipas ja rohkea pentu ja tottuu jännittäviinkin asioihin nopeasti.