Ihanaa Joulua!

Me tahdotaan toivottaa hyvää joulua kaikille blogimme lukijoille!

Nanasta on kasvanut aikamoinen kaunokainen syksyn aikana, vai mitä?

Nanan ja Nemin ensitapaaminen

Oltiin lauantai-iltana käymässä koko porukka siskoni luona, jonne muutti pari viikkoa takaperin pieni mustavalkoinen pörröinen otus eli bordercollien pentu Nemi. Nemi alkuun pihalla ehkä hieman ihmetteli Nanaa, kun koirakontakteja synnyinkodistaan lähdettyään Nemillä ei ollut ollut ennen lauantaita. Sisään päästyämme leikit olikin jo täydessä vauhdissa. Nana ja Nemi ovat vielä toistaiseksi hyviä leikkikavereita toisilleen, kun kokoeroa ei juurikaan ole. Pikkuinen, 9 viikkoa vanha, Nemi kun on jo melkein Nanan korkuinen. Nana osasi mielestäni hienosti leikkiä Nemin kanssa ja huomioida sen, että toinen on vielä ihan pentu.

Tytöillä oli koko ajan niin kova vauhti päällä, että kuvaaminen oli tosi haastavaa eikä nämäkään kuvat mitään huippua ole, mutta parhaiten onnistuneita kuitenkin... Videosta saakin paremman kuvan, millaista pentusten meno oli. Video on kuvattu kyläreissun loppupuolella, jolloin menokin alkoi olla rauhallisempaa, kun koirat olivat jo vähän väsyjä.

Nana & Nemi 18.12.2010 from Janita on Vimeo.

Kiva koiraralli meillä jouluna luvassa, kun keräännytään kaikki siskokset jouluaattona vanhempien luokse joulua viettämään. Meillä on tietysti Nana mukana ja siskolla Nemi ja vanhempien luona asustaa vielä kaksi shelttiä. Voi olla joulukuusi vaarassa, kun Nana, Manta ja Nemi pääsevät yhdessä vauhtiin... Pitää huolehtia, ettei Bella-mummeli jää nuorempiensa jalkoihin...

Joulukuun kuulumisia

Joulukuu etenee hurjaa vauhtia ja jouluvalmistelut vielä ihan vaiheessa. No, eilen aloiteltiin joulusiivousta olkkarin hyllyistä ja Nana tietysti oli apurina tutkimassa kaikkea jännää, mitä hyllyjen kätköistä löytyi. Tuikkukupit oli edelleen kaikkein mielekkäimpiä. Lahjat on vielä hankkimatta, jostain kumman syystä perheen pienimmälle ja karvaisimmalle on lahjaideoiden keksiminen kaikkein helpointa. Nana tarvitsisi ainakin uuden pannan (pentupanta jää pian pieneksi). Vähän jämäkämpi nahkahihna olisi myös kiva, kun koira on kasvanut ja voimaakin on tullut lisää. Koiran hallitseminen ohuella mokkanahkaisella taluttimella alkaa olla hankalaa, jos Nana oikein intoutuu vetämään siinä. Eilen oltiin siskon kanssa jouluostoksilla ja Jumbon Faunattaresta löytyi koiranpeti, jonka perheen isäntäkin varmasti kelpuuttaisi... Musta pääkallopeti oli kokoluokaltaankin juuri sopiva sheltille, ehkä se pitää tosiaan käydä hakemassa pois ja laittaa pukinkonttiin... Nanallahan on tähän asti ollut petinä makkarissa meidän päiväpeittomme (tahdoinkin ostaa uuden ja nyt sen voi tehdä hyvällä syyllä, hahaahaa) ja olkkarissa lattiatyynyksi uhrattu sohvatyyny.

Nana sai tänään vihdoin kakkosrokotteet: nelosrokotteen tehosteen ja rabies-rokotteen. Neiti oli niin reippaana eikä edes huomannut rokotuspiikkejä rouskutellessaan namia. Toivon, toivon, toivon, että tämä oli viimeinen lääkärireissu ennen 1-vuotisrokotuksia. Johan tässä ollaan tarpeeksi lääkärissä rampattu yhden pienen pennun elämän aikana. Keuhkot kuulostivat edelleen priimalta ja Nanan vointihan onkin pysynyt tosi hyvänä nyt jo neljä viikkoa. Koirapuistoilua vältellään vielä, mutta rokotettuja koiria Nana saa tavata huoletta. Nana sai myös luvan alkaa tavata erästä pikkuprinsessaa. Nana ei nimittäin enää ole (lapsuuden)perheeni nuorin koira. Pikkusiskoni luona on viikon verran asustellut pieni mustavalkoinen pentunen. Kuvia varmasti luvassa, kun N&N ensi kertaa tapaavat.

Nanasta tulee muuten vielä konkari bussilla matkustamisessa. Tänään ihan pikkuisen jännitti bussiin noustessa, kun lääkäriin oltiin menossa, mutta sylissä Nana rentoutui samantien. Kotimatkalla bussissa olo ei jännittänyt enää pätkääkään. Oli muuten ihanaa mennä eläinlääkärille reippaan koiran kanssa, jonka ei tarvitse täristä pelosta ja jännityksestä odotushuoneessa. Onneksi kaikki inhottavat tutkimukset on Nanalle tehty Viikin eläinsairaalassa, niin omalle eläinlääkäriasemalle rokotuksiin voi mennä reippain mielin, kun sieltä ei ole samanlaisia ikäviä muistoja ja kokemuksia kuin Viikistä. Tätä nyt ei saa missään nimessä ymmärtää niin, etten olisi suunnattoman kiitollinen kaikille Nanaa Viikissä hoitaneille ja hoidosta, jota sieltä saimme. On vain kivaa, kun eläinlääkäri on koiralle sellainen paikka, jonne se menee hyvillä mielin ja turhia stressaamatta.

Pikkuisen taisi kuitenkin jännittää, kun nöpöläinen nukahti samantien jalkoihin, kun kotiin päästiin. :)

Lumisilla pelloilla

Muistin pitkästä aikaa ottaa kameran mukaan tänään, kun päivällä käytiin ulkoilemassa ja napsinkin pari kuvaa. Arkivapaapäivissä on se hyvä puoli, että aamupäivällä liikkeellä on vain vähän muita ulkoilijoita ja Nanan voi antaa juosta vapaana eikä koko ajan tarvitse olla kytkemässä pentua hihnaan. Tänäänkin Nana sai olla irti melkein koko ulkoilun ajan, ainoastaan koirapuiston portin ohi kävellessä otin Nanan hihnaan, ettei tyttö olisi karannut puistoon hajujen houkuttelemana, ja tietysti sitten kodin lähellä, jossa on autoteitä.

Nanalla oli tänään näillä näkymin viimeinen kontrolliaika Viikissä. Jos jotain yllättävää takapakkia tulisikin, niin sitten tietysti ollaan yhteydessä Nanaa hoitaneeseen lääkäriin. Olen ollut älyttömän tyytyväinen hoitoon, jota olemme Viikistä saaneet. Kaikki ovat olleet ystävällisiä ja auttavaisia. On korostettu, että aina saa soittaa, jos jokin asia Nanan hoidossa mietityttää. Parasta tietysti on, että Nana sai tarkan diagnoosin, minkä myötä osattiin aloittaa oikeanlainen lääkehoito ja saatiin tyttö tervehtymään. (Nanallahan diagnosoitiin lopulta bordetella bronchiseptica -bakteerin ja mykoplasman aiheuttama hengitystietulehdus.) On ollut ihanaa palata normaalin koiraperheen arkeen kahden kuukauden stressaamisen ja huolehtimisen jälkeen. Hoito, jota olemme saaneet Viikistä, on ollut erittäin asiantuntevaa ja huolellista. Voin vain kiittää Nanaa Viikissä hoitaneita lääkäreitä ja hoitajia tyttömme hyvästä hoidosta.

Mikäli mitään oireilua ei ensi viikkoon mennessä ole ollut, Nana voidaan rokottaa ensi viikolla. Nanahan sairastui viikkoa ennen kuin meillä oli varattu aika tehosterokotuksiin ja niiden antaminen on lykkääntynyt Nanan sairastelun vuoksi. Mutta jos nyt sitten ensi viikolla olisi viimein niiden aika.

Nanan ja Mantan leikkihetki

Pari kuvaa Nanan ja Mantan eilisestä leikkihetkestä. Kaksi ylintä ovat siskon nappaamia ja alin minun ottamani. Tänään meno oli ehkä vähän hillitympää kuin eilen, ehkä kumpaakin vielä vähän väsytti eilinen riehuminen... Leikin juoni meni jotenkin niin, että Nana yritti näykkiä Mantan tassuja ja masukarvoja ja Manta yritti mennä Nanaa pakoon. Manta puolestaan härnäsi Nanaa heti, jos pentu ei meinannutkaan lähteä perään. Tytöillä on kyl kivat leikit keskenään ja Manta antaa Nanan tehdä mitä vaan... Nykyään tyttöjen voi antaa riehuakin rauhallisemmin mielin, kun Nana on kasvanut eikä jää enää jalkoihin. Vaikka hyvinhän Nana on pitänyt puoliaan jo ihan pikkupentunakin. Manta on vielä joitakin senttejä Nanaa korkeampi, mutta Nanan kasvuhan onkin vielä kesken. Jännä nähdä, kuinka paljon Nana vielä korkeutta kasvaa.

Huomenna olisi taas edessä lääkärikäynti, toivottavasti viimeinen ennen 1-vuotisrokotuksia...

Nana ½ vuotta!

Pikkuprinsessamme täytti eilen tasan puoli vuotta! Oi, iso tyttö jo!

Puolivuotissynttäreitä ei sen kummemmin juhlittu. Nana pääsi eilen kuitenkin piiiitkästä aikaa leikkimään yhdessä toisen koiran kanssa, kun äitini oli Manta-shelttinsä kanssa käymässä meidän luona. Selkeästi tytöt muistivat toisensa, vaikka eivät pariin kuukauteen olleetkaan päässeet leikkimään yhdessä. Nanalla alkoi häntä viuhua hulluna, kun Manta ja äiti tulivat ovesta sisään ja heidän lähdettyään itkuvirrestä eteisen ovella ei meinannut tulla loppua!

Ulkoilun uuvuttama pikkuinen

Oltiin tänään päivällä reilun tunnin mittaisella reippaalla lenkillä ulkona Nanalle ihan uusissa maisemissa, kun pakkanenkin oli laskenut alle -10 asteeseen. Loppupäivän vallitseva olotila on ollut tämä (kuva tosin on viikon takainen) :

Nanasta on tosiaan loppupäivän huomannut, että ulkoilu ihan uudessa ympäristössä väsyttää vielä, kun koko ajan täytyy olla valppaana, missä ollaan. Myös umpihangessa kirmaaminen varmasti verotti voimia. Tahtoisin viedä Nanan johonkin metsään juoksemaan, mutta näin autottomana se on vähän haastavaa, kun ihan kodin lähellä ei mitään kunnon metsää ole. On täällä kuitenkin onneksi hyvät ulkoilureitit ja paljon peltoa. Olen antanut Nanan juosta irti ulkoilureittien niillä tieosuuksilla, kun näkyvyys joka suuntaan on hyvä, että ehdin ottaa koiran hihnaan, jos ihmisiä tai muita koiria tulee vastaan. Arkipäivisin puolen päivän pintaan on kuitenkin melko vähän muita ulkoilijoita, niin ei tarvitse koko ajan olla kytkemässä koiraa hihnaan.

Hienosti Nana tottelee luoksetulokutsua vapaanakin ja viimeistään kun lähden itse juoksemaan eri suuntaan, niin Nana lähtee perään ottamaan kiinni. Tänään jouduin kerran käyttämään sitä keinoa, kun neitiä olisi huvittanut enemmän lähteä tekemään tuttavuutta kauempana kulkeneiden lastenvaunujen kanssa kuin tulla pyynnöstä luokse, että se siitä aiemmasta epäluuloisuudesta lastenvaunuja kohtaan... Nana myös seuraa jatkuvasti, missä mä kuljen: se uskaltaa jättäytyä jälkeen tai juosta edellä n. 50 metrin päähän korkeintaan ja sitten tulee kiire juosta perään/jäädä odottelemaan mua.

Tossa kuvassa näkyy vielä takajalassa muistoja kolmen viikon takaisista tutkimuksista Viikissä. Jalassa oli tuossa kohtaa kanyyli Nanan nukutuksen ajan. Kummastakin etujalasta on ajettu samalla tavalla karvat pieneltä alueelta verikokeiden ottoja varten. Hiljalleen karva alkaa kasvaa takaisin ja pian kaljut on toivottavasti umpeutuneet. :)

Vihdoin terve?

Käytiin eilen taas Viikin pieneläinsairaalassa. Nanalla oli sinne kontrolliaika. Pikkuneiti muisti hyvin, mihin tultiin, vaikka edellisestä vierailusta Viikissä olikin kolme viikkoa aikaa. Sairaalan ovella Nana löi nelitassujarrutuksen päälle ja odotushuoneessa tärisi hetken, ennen kuin rauhoittui sylissä. Pienelle pennulle ei varmastikaan jäänyt niistä kolmen viikon takaisista tutkimuksista kovin hyvä muisto mieleen, kun joutui jäämään silloin yksin täysin vieraaseen paikkaan muiden ronklattavaksi, vaikka reipas pentu Nana onkin.

Nanahan on ollut nyt kaksi viikkoa yskimättä ja eilen tehtiin perusterveystarkastus, otettiin verikoe ja kuvattiin keuhkot. Perustarkastuksessa kaikki oli normaalisti, sydän ja keuhkot kuulostivat hyviltä. Nana antaa hienosti myös vieraiden käsitellä ja tutkia itseään, vaikka se aika jännittävää Nanasta taisikin olla. En ole koskaan ennen nähnyt koiran turkin alkavan hilseillä niin voimakkaasti niin lyhyessä ajassa ja toisaalta myös hilseilyn loppuvan kuin seinään, kun tutkimus oli ohi. Röntgeniin pääsin tällä kertaa Nanan mukaan ja sain pidellä tyttöä aloillaan kuvauksen ajan. Pariin kertaan se katsoi anovasti "mami, pelasta mut!"-katseella, mutta pysyi hienosti rauhallisena kuvauksen ajan. Keuhkokuvissa näkyi edelleen tiivistymää keuhkoputkien kohdalla, mutta lääkäri rauhoitteli mua, että on täysin normaalia ja yleistä, että röntgenkuvissa muutokset näkyvät vasta viikkojen tai jopa kuukausien viiveellä.

Kuvauksen jälkeen päästiin lähtemään kotiin ja jännäilemään verikokeen tulosten valmistumista. Iltapäivällä soitin lääkärille, tulokset olivat valmistuneet ja JEEEEEEEEEEEEEEE kaikki verikokeessa oli ok eikä siinä näkynyt enää merkkejä tulehduksesta. Lääkkeet lopetettiin siis eilisaamuun ja nyt jos mitään oireita ei nyt lähipäivinä enää tule, niin Nana sai lääkäriltä luvan alkaa taas tavata aikuisia terveitä ja rokotettuja koiria! Saatiin myös lupa alkaa lenkkeilemään kunnolla ja juoksuttaa Nanaa vapaana. Se on hieno juttu, koska Nanalle on päässyt kertymään pikkuisen ylimääräistä kylkiin viime kuukausien aikana, kun kaikkea rasitusta on käsketty välttämään.

Ensi viikon tiistaina olisi sitten vielä kontrolliaika. Lääkärin kanssa oli puhetta, että Nana voisi saada siinä yhteydessä ne lykkääntyneet tehosterokotuksetkin, jos Nanan vointi on pysynyt yhtä hyvänä kuin se on nämä viimeiset kaksi viikkoa ollut.

Sunnuntaina muuten mitattiin Nanan säkää ja tulokseksi saatiin kotimittauksella 33cm. Painoa Nanalla oli eilen lääkärissä 4,9 kg. Ylämaitokulmureistakin päästiin eroon: lauantaina lähti ensimmäinen ja eilen lääkärireissun jälkeen riehuessa toinen. Nyt on pysyvillä kulmureilla hyvin tilaa kasvaa.

Nyt vain iloitaan siitä, että päästään vihdoin taas nauttimaan normaalista koiraperheen arjesta ja toivotaan kovasti, ettei mitään takapakkeja enää tulisi. Pitäkää tekin kaikki meille peukkuja!

Pikkukaivuri

Turha luulo, että kaivuuhommat loppuisivat lumen tuloon! Nana rakastaa tunkea kuononsa syvälle lumihankeen ja kaivaa kuonolla tökittyä kuoppaa isommaksi ja syvemmäksi. Esiin kaivettuja nurmikonkorsia olisi neiti myös maistellut mielellään.

Tänään viikko yskimättä! \o/ Hiljalleen ollaan uskallettu pikkaisen pidentää kävelylenkkejä. Ei vielä mitään maraton-lenkkejä, mutta pikkuisen pidempiä kuitenkin. Hihnassahan Nana lenkkeilee, että sen riehuminen on jotenkin kontrolloitavissa. Metsälenkeille mennään sitten, kun saadaan siihen lupa. Nanasta on ihanaa haistella vieraampia hajua. Kotikulmien hajut kun on aika moneen kertaa haisteltu tässä menneiden viikkojen ajan, kun Nana on saanut käydä vain lyhyillä pissatuslenkeillä.

Päivänsäde

Nana on meidän pieni päivänsäteemme, kimaltava, kimmeltävä, loistava tähti, shining star. Mies oli onnistunut nappaamaan pari viikkoa sitten Nanasta tosi kauniin kuvan, jonka tahdon jakaa kanssanne. Meidän arkeemme Nana on tuonut niin paljon valoa ja iloa (älkää nyt ymmärtäkö väärin, ei se niin synkkää ennenkään ollut). Pientä pentua katsellessa ei voi olla muuta kuin onnellinen. Nana ja Nanan sairastelu on myös opettanut minua laittamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Loppujen lopuksi millään muilla arjen huolilla ei ole mitään väliä, vaan tärkeintä on Nanan hyvinvointi. Tänä aamuna retuutettiin yhdessä köydenpätkää ja taisteltiin siitä ja olin pakahtua onnesta, koska me olemme saaneet Nanan osaksi elämäämme. Olen niin onnellinen ja kiitollinen siitä, että me olemme saaneet antaa Nanalle kodin. Nana, olet meille käsittämättömän rakas.

Nanan sairastelusta ja tervehtymisestä sen verran, että toistaiseksi on näyttänyt vahvasti siltä, että viimein selätetään se hiton yskä. Tänään alkaa neljäs/viides päivä yskimättä riippuen siitä, lasketaanko keskiviikko kahden yskähdyksen vuoksi yskäpäiväksi vai ei.

Nanan ensimmäinen ensilumi

Yön aikana oli pyryttänyt maahan 10-15 cm:n lumihanki! Nanan elämän ensimmäinen ensilumi! Hetken tyttö epäröi kotiovella aamulenkille lähdettäessä, kun kuisti oli peittynyt johonkin epäilyttävään valkoiseen... Outoon valkoiseen tutustuttuaan neiti sitten tykkäsikin siitä hurjan paljon. Tohkeissaan tyttö pomppi lumihangessa niin kovaa vauhtia eteenpäin kuin pienistä lumeen hautautuneista kintuistaan pääsi! Rakkautta ensisilmäyksellä...

Pikkuisen oli haastavaa saada pysymään pentu hetken ajan paikoillaan, kun kirmauskuvissa koira ehti aina juosta kuvasta ohi ennen kuin ehdin näpätä kuvan... No, namin avulla Nana malttoi hetkeksi pysähtyä, siksi tällaisia mässytyskuvia. :D

Ulkona

Muistinpas pitkästä aikaa ottaa kameran mukaan, kun lähdettiin Nanan kanssa ulos. Meidän takana tuli lastenvaunut, joita Nanan piti kovasti tähystää. Käytin tilaisuuden hyväksi, kun tuo elohiiri oli kerrankin paikallaan ihan omasta aloitteestaan, ja räpsäisin parit kuvat. Kovasti on neiti kasvanut ja karvan kasvunkin alkaa jo huomata kuvissa. Nanahan muuten jännitti jossain vaiheessa tosi paljon lastenvaunuja ja yritti aina pakoon, kun vaunut tulivat kohti. Nyt lastenvaunujen ja -rattaiden ohitus sujuu jo nätisti ja ilman suurempaa stressiä. Vähän pitää kuitenkin katseella varmistella, että meneväthän ne vaunut nätisti ohi eivätkä syö.

Nanan yskästä sen verran, että viime päivinä tyttö on yskinyt tosi vähän. Tänään olen kuullut ainoastaan yhden kerran Nanan yskäisevän. Pitkiä yskäkohtauksia ei enää ole, kun Nana köhii, niin se yskäisee kerran tai kaksi. Myös viimeiset pari yötä ollaan saatu nukkua niin, ettei ole tarvinnut aamuyöstä herätä Nanan köhimiseen, kun pikkuneiti herää ja alkaa liikkua. Eilen aloitettiin uusi antibioottikuuri (Doximed). Uskallan jopa olla taas pikkuisen toiveikas sen suhteen, jos vihdoin päästäisiin siitä pirulaisen taudista eroon...

Pieneläinsairaalassa

Viime viikot on ollut sitä samaa arkea kotona neljän seinän sisällä. Nana on liimautunut olkkarin ikkunaan ja lyö jarrut pohjaan ulkona, kun tullaan kotipihaan ja sisälle pitäisi taas mennä. Nanan yskään on turhautunut jokainen tämän kodin asukas, niin ihmiset kuin koirakin. Itsellä tietysti päällimmäisenä mielessä huoli, miksi Nanan sairastelu vain jatkuu ja jatkuu. Keskittymiskykyni on nykyään aika olematon, kun ajatukset harhailevat ja huoli kulkee koko ajan mukana.

Eilen ja tänään Nana on käynyt Viikin pieneläinsairaalassa tutkittavana. Erityisesti eilisen päivän aikana Nanaa oli jännittänyt hurjan paljon. Koiran turkki oli täynnä hilsettä, kun haettiin sitä kotiin. Kotona harjasin hilseet pois ja kummasti hilseily loppui eli silkasta jännityksestä ja stressistä oli selkä muuttunut hilseestä valkoiseksi. Tänään jätin Nanalle tutun peiton sitä sairaalaan viedessäni ja neitihän oli nukutettuna melkein koko päivän, niin ei ollut pahemmin kai ehtinyt jännitelläkään. Aamulla tosin paikka muistui heti mieleen ja tyttö vähän vapisi sylisi, kun tultiin aulaan, mutta rentoutui kyllä sitten.

Eilisen päivän aikana Nanasta otettiin verinäyte, josta on tarkisteltu yhtä sun toista, kaikki arvot oli normaalit. Ulostenäytteet tutkittiin ja ne oli negatiiviset. Nanasta otettiin eilen myös uudet keuhkokuvat, joissa näkyi lievää ja vähäistä tihentymää, joka viittaisi tulehdukseen. Perusterveydentarkastuksessa ei huomattu mitään normaalista poikkeavaa.

Tänään oli vuorossa sitten hengitysteiden tähystys ja keuhkohuuhtelunäytteen otto. Keuhkoputkissa oli näkynyt runsaasti limaa ja siltähän tuo yskäkin on kuulostanut, että limaa keuhkoissa on, mutta jostain syystä Nana ei saa yskittyä sitä pois. Nyt on edessä taas odottelua seuraavien päivien ajan, mutta siihenhän tässä onkin jo totuttu, hekoheko... Keuhkohuuhtelunäytteen bakteeriviljelyn ja soluerittelylaskennan tulokset tulevat viimeistään ensi viikon alussa ja sitten toivottavasti ollaan viisaampia, mistä tämä pitkittynyt yskä johtuu ja kuinka sitä lähdetään hoitamaan.

Toivoisin, että löydettäisiin vihdoin oikea hoitotapa ja oikeat lääkkeet, jotta saataisiin pikkukettu kuntoon ja viettämään sitä normaalia koiraperheen arkea. Olen kantanut Nanasta niin paljon huolta tämän kuluneen puolentoista kuukauden aikana, että ei ole tosikaan. Välillä ihmettelen, että olen edelleen järjissäni ja saanut kirjoitettua mm. opinnäytetyön valmiiksi kaiken tämän huolen keskellä. Mutta jospa tästä vihdoin olisi suunta ylöspäin...

Pikkuinen lepäilee sairaalareissun jälkeen

Nanan leikkivideo

Nana leikkii tuikkukipolla from Janita on Vimeo.

Alkaa leikki-ideat olla aika vähissä, kun toipilaalle pitäisi keksiä jotain uutta, kivaa ja tarpeeksi rauhallista tekemistä. Leikittiin eilen naminetsintää. Olin jemmannut Nanalle pieniä namipaloja tuikkukippojen alle. Kipot jäi leikin loputtua lattialle ja kiinnostivatkin Nanaa enemmän kuin osasin arvata. Tyttö pyöritteli innoissaan kippoja pitkin olkkaria ja keittiöönkin saakka. Tv-tason alle mennyttä kippoa piti tietysti haukkua, että mami tulisi antamaan sen takaisin. Nana kun itse ei enää mahdu tason alle. Kipot olivatkin niin kiva uusi lelu, että neiti kävi tiputtamassa niitä pariin kertaan tv-tasolta lattialle, kun olin julmana nostanut uudet lelut pois lattialta. Onneksi on matala tv-taso, muovilattia ja kipot paksua lasia, niin ei ihan pienimmästä pudotuksesta hajoa. (Heh, jotain hyötyä niistä maailman rumimmista muovimatoistakin!) Kieltämättä kävi mielessä, oliko tämä sittenkään niin hyvä idea, mutta toinen tuntui nauttivan hirveästi uudesta leikistä!

Kuulumisia

Kuva on kahden viikon takaa, mutta tässä tuoretta tietoa:

Otettiin eilen mittanauha esiin ja hyvin epävirallisella mittauksella Nanan säkäkorkeus 20 viikkoa vanhana on 31 cm! Alkuun Nana kyyristeli kuin kissa, mutta rentoutui lopulta. Mies piteli duracell-pupua paikallaan ja minä mittasin. Painosta ei mitään hajua, edellisen lääkärireissun jälkeen ei olla Nanaa punnittu, koska kotona ei ole vaakaa.

Nana on kuitenkin päässyt pikkuisen pulskistumaan näiden menneiden flunssaviikkojen aikana, kun liikunta on ollut minimissä. Kovin paljon en ole uskaltanut ruokamäärääkään vähentää (vähän kuitenkin), koska pentu on selvästi jäänyt nälkäiseksi joillain kerroilla.

Etuhampaat ovat vaihtuneet ylhäällä olevia kulmureiden vieressä olevia hampaita lukuunottamatta. Nekin kuitenkin heiluvat jo, kun eilen kokeilin. Myös toinen alakulmureista tuntui heiluvan hiukan.

Flunssasta ei olla päästy eroon vieläkään, tuoreimpana takapakkina nuha alkoi uudestaan lauantaina, kun sitä ennen puolentoista viikon ajan oli jo näyttänyt lupaavalta Nanan köhiessä enää vähän herätessään ja taluttimessa vetäessään. Olen ollut hoitavaan eläinlääkäriin yhteydessä ja pyytänyt lähetettä Viikin yliopistolliseen pieneläinsairaalaan. Olen huolissani ja turhautunut, kun Nanaa ei saada kuntoon lääkityksestä ja hoito-ohjeiden tarkasta noudattamisesta huolimatta.

Kaivuupuuhissa

Nana rakastaa kaivamista! Tämä otos on viikon takaiselta lenkiltä. Välillä on ihan pakko pysähtyä kuopsuttamaan maata. Kaivettavaksi kelpaavat myös talonyhtiön pensaat, joiden juuria Nana ja naapurin Cindy-bullmastiffi olisivat yhdessä tykänneet kovastikin kaivaa. Välillä lenkiltä kotiin tullessa Nana juoksee niin kovaa, kuin pikkuisilla kintuillaan pääsee, kotirappusten alapuolelle ja alkaa kaivaa turbovauhdilla hiekkaan mahdollisimman isoa kuoppaa.

Nanan takki

Ollaan viime päivinä mietitty miehen kanssa, tarvitsisikohan Nana takkia loppusyksyn ja talven sade- ja räntäkeleihin. Viime päivinä on ollut ainakin ihmisten mielestä jo hirveän kylmä, kun tuulee niin hyisesti. Nyt kun Nanan flunssa alkaa vihdoin näyttää paremmalta (aivastelee ja yskii enää harvakseltaan kotona, ulkonakin vain remmissä vetäessään) ja en tahtoisi ottaa takapakkia toipumisessa kylmän saamisen vuoksi. Ns. koirien turhasta pukemisesta en tykkää ollenkaan, mutta koiran suojaaminen kylmältä vaatteilla on mielestäni ok.

Tänään oltiin ruokaostoksilla Jumbossa ja käytiin samalla katsomassa Faunattaresta koiran takkeja. Lähinnä tsekkaamassa tarjonta, jotta voitaisiin mahdollisesti tulla myöhemmin Nanan kanssa sovitusreissulle. Mitään kovin hyviä tai kivoja siellä ei ollut, mutta Cittarista löytyikin sitten poistomyynnistä 10 eurolla Best Friend -merkkinen koiran fleecevuorattu tuulen- ja sateenpitävä ulkoilutakki. Ei todellakaan hinnalla pilattu takki! Kokoja oli jäljellä vain L:stä ylöspäin ja yksi XS. Palautus- tai vaihto-oikeutta takissa ei ollut, koska se oli poistomyynnissä. Arveltiin vähän XS:n kuitenkin riittävän, koska Nana on niin pienikokoinen (jää varmaan aika pikkuiseksi sheltiksi). Pikkuisen riskillä siis ostettiin se vika XS.



Mutta onneksi ostettiin, sillä sehän passaa Nanalle täydellisesti! Pikkuisen kasvuvaraakin jää.

Tykkään siitä, että takissa on noi heijastimetkin valmiiksi. Syksyn pimeinä iltoina liikkuessa ne ei ole ollenkaan turhia. Nana oli ehkä aluksi vähän hämmentynyt uudesta takistaan, mutta otti sen kuitenkin vastaan ihan hyvin. Illalla päästään varmaan kokeilemaan ulkoilua takki päällä.

Pikkukettu ja pihlajanmarjat

Hyyrrrr, ulkona tuiversi jo hirvittävän kylmä tuuli, kun tänään aamupäivällä käytiin ulkona! Siis äkkiä pissalle ja sitten toipilaan kanssa sisälle. Yskiminen on selkeästi vähentynyt antibioottien vaihtamisen jälkeen, mutta edelleen Nanaa yskittää unilta herätessään ja ulkona hihnassa vetäessään, kun panta painautuu kurkkua vasten. Mutta vielähän tässä on 10 päivää kuuriakin jäljellä. Pahuksen pöpö on päässyt jylläämään ja lisääntymään Nanan kehossa sen verran kauan, ettei se kaiken järjen mukaan voikaan kadota ihan vain parissa päivässä... Tässä pieni kuvasarja Nanasta ja pihlajanmarjoista kotipihalla:



Pikkukettu on muuten yksi Nanan hellittelynimistä. Se juontaa juurensa siitä, että Nana näytti meistä ihan pieneltä ketunpojalta meille tullessa. Hellittelynimiä pikkuprinsessalla (tämäkin yksi niistä) muuten riittää, muita on mm. nöpöläinen, Nana nuppunen, riiviö, pirpana...

Flamingo

Kuvia parin päivän takaisesta leikkihetkestä. Flamingo on ollut ekoista päivistä asti yksi Nanan lempileluista tennispallon ja köyden rinnalla. Nana tulee usein vinguttamaan Flamingon peppua viereen silloin, kun hänen mielestään on leikkihetken aika. Toisaalta Nana tykkää myös itsekseen leikkiä ja riepotella Flamingoa. Kevyttä Flamingoa on kiva heitellä ilmaan ja syöksyä perään raatelemaan.

Nana innostuu leluista niin paljon, että ollaan käytetty lelua aika paljon myös palkkauksessa. Uutta liikettä harjoitellessa toki on ollut namit käytössä, koska namilla pystyy palkkaamaan välittömästi ja lyhyen ajan sisällä pystyy tekemään useampia toistoja. Siinä vaiheessa kuitenkin, kun Nana on hiffannut vihjesanan ja toivotun toiminnan yhteyden, ollaan jätetty namit pääasiassa sivuun ja harjoiteltu leikkihetkien varjossa käyttäen palkkiona lelua. Ainoana poikkeuksena on luoksetulo. Ulkoillessa lelu ei aina ole matkassa, mutta taskun pohjalla on yleensä aina nameja. Pidän luoksetuloa itse niin tärkeänä käskynä, että sen noudattamisesta rapsahtaa aina palkkio (toki vaihtelevasti nami, lelu tai joskus pelkkä kehu).

PS. Hampaat vaihtuvat nyt hurjaa vauhtia. Etuhampaita harvahampaalla on suussa tällä hetkellä vain muutama. Kulmahampaat ei vielä heilu, mutta poskesta puskee esiin uusia poskihampaita.

Eläinlääkärissä osa 2

Käytiin tänään lääkärissä ton Nanan pitkittyneen yskän vuoksi. Röhimistä ja nuhaahan on kestänyt jo liki kolme viikkoa. Antibiootteja ollaan syöty kaksi viikkoa ilman sen suurempaa vaikutusta. Itse oon nukkunut tällä viikolla tosi huonosti, kun oon ollut niin huolissani. Mielessä on pyörinyt nukkumaan mennessä pahimmat mahdolliset sydänviat, keuhkokuumeet ja rakennevirheet... yritä nyt sitten siinä saada unta.

Tänään siis kuunneltiin erityisen tarkkaan keuhkot ja sydän, jotka kummatkin kaikeksi onneksi kuulostivat täysin normaaleilta. Lisäksi keuhkot kuvattiin eikä kuvissakaan näkynyt mitään poikkeavaa keuhkojen eikä sydämen osalta. Kivi vierähti pois mun sydämeltä! Nanalta otettiin myös verinäyte, josta ilmeni, että valkosolut ovat koholla, mikä viittaisi bakteeritulehdukseen ylemmissä hengitysteissä, kun keuhkot ovat puhtaat. Lämpöä ei ollut. Antibiootti vaihdettiin nyt toiseen, jota pitäisi popsia seuraavat kaksi viikkoa. Toisaalta jos viikon sisällä ei ala näkyä selvää muutosta parempaan, niin sit täytyy kyl varmaan olla taas yhteydessä lääkäriin.

Mutta ei meillä nyt vain kurjia uutisia ole. Nana kasvaa flunssasta huolimatta normaalia vauhtia, tänään (Nana 18 vko) pikkuneiti painaa tasan 4,0 kg. Etuhampaat heiluu myös ja poskesta pukkaa uutta poskihammasta. Kohta taitaa meillä olla yksi harvahammas tässä talossa.

Nana 4kk!

Prinsessamme on tänään tasan 4 kuukautta vanha!

Nanan painosta ja säkäkorkeudesta tällä hetkellä ei ole mitään hajua. Meillä kotona ei ole vaakaa ja tavallisesti ollaankin punnittu Nanaa mun vanhempien luona samalla, kun ollaan käyty siellä leikkimässä Mantan kanssa. Sattuneesta syystä (perkeleen flunssa) ei vain olla päästy viime aikoina leikkimään. Viimeksihän punnittiin Nana puolitoista viikkoa sitten lääkärissä ja silloin kiloja oli 3,4. Joskus voisi ottaa mittanauhankin kouraan ja koittaa mitata säkäkorkeutta, jos saisi pikkuketun pysymään paikallaan...

Nana osaa: ei, tänne, istu, maahan, paikka. Paikallaan ei tosin malta kovin kauan olla, just ja just sen verran, että ehdin käydä toisessa huoneessa ja palata koiran luokse palkitsemaan sen.

Nanaa jännittää: aikaisemminhan Nanaa jännitti koirapuistossa haukkuvat isot koirat, kun käveltiin ohi. Nyt haukku jännittää enää pilkkopimeällä, eikä aina silloinkaan. Uutena jännäilyn kohteena on lastenvaunut. En ymmärrä, mistä Nana on keksinyt niiden olevan niin arvaamattomia. Koskaan ei ole sattunut mitään ikävää lastenvaunujen läheisyydessä. Ollaan alettu totuttaa Nanaa vaunuihin samalla kikalla kuin autoihin. Eli palkitsemalla namilla aina, kun lastenrattaat menevät ohitse. Jos Nana yhdistäisi lastenvaunutkin jatkossa kivaan namiin...

Nana rakastaa: juuri nyt tihutöiden tekemistä... Pikkuisen alkaa olla koira (ja omistaja) turhautunut pelkästään sisällä kököttelyyn, kun ulkona olisi ihana sää kävellä pitempiäkin kävelylenkkejä. Multien levittäminen pitkin lattioita ja kenkien seassa puuhastelu vaikuttavat viihdyttävän Nanaa kovasti.

Nanan flunssa: Alan olla suhteellisen vakuuttunut, että Nanan flunssa on kennelyskää. Antibiootteja ollaan syöty nyt 10 päivää ja köhä vain jatkuu. Viime yönä tosin Nana yskäisi vain muutaman kerran eikä saanut pitkiä yskäkohtauksia, joita on aikaisemmin flunssan aikana ollut. Nyt päivällä on kuitenkin köhittänyt saman verran kuin aikaisemminkin. Alkaa oma kärsivällisyys loppumaan ja tosi turhautunut olo, kun pikkuista ei voi taikaiskusta parantaa.

Neiti Köhä

Nana on saanut uuden lempinimen - Köhä. Flunssa siis sen kun jatkuu. Kun nenän vuotaminen alkuviikosta loppui, tuli tilalle rohiseva yskä. Torstaina soitin eläinlääkäriin ja Nanaa hoitanut eläinlääkäri oli sitä mieltä, että antibioottikuuria jatketaan vielä toinen viikko ja lisänä limaa irrottavaa yskänlääkettä ja höyryhengitystä. Luonnollisesti myös tehosterokotteet siirtyvät edelleen viikolla. No, nyt parin päivän aikana lima on vihdoin liikkunut ihan ylös asti. Toivoisin sen olevan merkki siitä, että limasta ja sen myötä flunssasta päästäisiin vihdoin ja viimein eroon. En kuitenkaan uskalla toivoa, kun tuntuu siltä, että aina kun olen näkevinäni tervehtymisen merkkejä, niin flunssa vain jatkuu ja jatkuu. :(

Kurjinta on se, ettei itse oikein voi tehdä mitään muuta kuin odottaa. Ulkoilut on edelleen minimissä, mikä harmittaa, koska viime päivinä on ollut aivan mielettömän ihanat ilmat. Jotenkin tosi tylsää, että suunnitelmissa olisi puuhata kaikkea kivaa Nanan kanssa, mutta flunssa pilaa ne suunnitelmat tehokkaasti. Tai pilaa ja pilaa, mutta siirtää niitä eteenpäin. Ulkoahan Nana ei tulisi millään sisälle ja iltaisin vetää älytöntä rallia kämppää ympäri, kun on niin paljon energiaa purettavana.

Nanalla on uusi tyyli tuijotella ikkunasta ulos sohvan selkänojan päällä löhöillen. Ikkuna on nykyään täynnä kirsun ja nuolaisun jälkiä. Nana on vähän pessyt ikkunoita...

Kuvissa Nanalla ikää 16vko 5pv

Kenkävaras

Oon jo jonkin aikaa, oikeastaan koko sen ajan, kun Nana on meillä ollut, uhkarohkeasti odottanut, milloin pikkukettu keksii kenkähyllyn... No, tänään se tapahtui! Nana oli ensimmäistä kertaa kokonaisen työpäivän yksin kotona, kun papi oli töissä ja mä koulussa käymässä. Ja viihdyttänyt itseään raahaamalla yhden kengän pesään ja toisen leikkipeitolle. No, kuten kuvista näkyy, ainoa vahinko, jonka neiti sai kenkien kanssa on ulos revityt pohjalliset ja irrotettu kengännauha. Sen kovakouraisemmin kengille ei ollut naskalihampaita näytetty. Onneksi. Muuten Nanan päivä vaikutti menneen ihan kivasti - aktivointipallon Nana oli tyhjentänyt parista herkusta, jotka sen sisään jätin. Sanomalehdet ja lattiat oli kuivat eli neiti on varmasti nukkunut suurimman osan ajasta. Ei se valveilla kykene kahdeksaa tuntia pidättelemään.

Nuharaporttia: nenän niiskutus ja vuotaminen on loppunut kokonaan. Innostuessaan tai unissaan Nana yskii hetken rohisevasti. Oikein kuulee, kuinka limat liikkuu. :D