Valeraskaus

Nanalla alkoi yllättäen viime viikon maanantain ja tiistain välisenä yönä valeraskaus. Aikaisemminhan meillä ei tällaisia oireita ole ollut, tosin eipä noita juoksujakaan ole ollut vielä kuin kahdet. No niin mutta siis ensimmäisen juoksun jälkeen tällaista ei ollut ja nytkin edellisestä juoksusta (huhtikuussa) on sen verran paljon aikaa, että Nanan oireilu tuli ihan puun takaa yllätyksenä. Olimme viettäneet edellisen viikonlopun mökkeilen kaveripariskunnan kanssa, jolla on 16-viikkoinen shelttipentu. Voiko sellainen laukaista valeraskauden...?!

Yön aikana Nana oli siis kantanut petiinsä neljä lelua: lemppariköysilelunsa, vinkuvan kukkolelun, vinkuvan heppalelun ja käsinukkekoiran. Köyttä lukuun ottamatta lelut on ihanan pehmoisia ja karvaisia. Ihmettelin vähän ja ajattelin koiralla olleen tavallista tylsempää yöllä, joten siivosin lelut pedistä lelukoriin ennen töihin lähtöä. Iltapäivällä töistä tullessa vastassa olikin koira, jolla oli kova kiire eteisestä makkariin ja kun kävin katsomassa, mistä äärimmäisen epänormaali käytös johtuu, löytyi samaiset lelut uudelleen pedistä. :(

Nana ei malttanut lähteä ulos ollenkaan, joten jouduin kantamaan sen eteiseen, jotta sain pannan kaulaan. Hississä alkoi hirveä ulvonta. En ole kuullut Nanan ulvovan niin ennen. Pikaisesti malttoi tehdä tarpeensa ulos ja lähti hinaajan lailla vetämään takaisin kotiin. Hississä alkoi uikuttaa ja uikuttaminen jatkui, kun päästiin kotiin. Mies oli tehnyt takavarikon sillä aikaa eli siivonnut lelut pois Nanan ulottuvilta. Uikutus jatkui ja Nana läähätteli levottomana. Mies oli nostanut lelut korissa makuuhuoneen lipaston päälle, josta Nana ne haistoi, hirveää vinkumista... Nostin lelut lopulta eteisen yläkaappiin, jonka jälkeen Nana alkoi illan mittaan rauhoittua. Loppuviikko oltiin ilman leluja (lelut saatavilla ainoastaan ulkona, kun leikitin Nanaa niillä). Sunnuntai-iltana otin lelut takaisin esille ja toistaiseksi ainakin niillä on vain leikitty.

Agilitysta ollaan pidetty nyt heinäkuussa taukoa. Kuun lopussa päästään taas treenaamisen pariin. Meidän treeniryhmä vaihtuu nyt uuden kauden alkaessa. Jatkossa treenataan seuran aloittelevassa kilpailuryhmässä. Jotain alustavia suunnitelmia kisaamisesen suhteen jo pohtinut, mutta kilpailulisenssiä en ole vielä hankkinut eikä Nanaa ole vielä mitattu. Tarkoitus olisi käydä mittauttaa Nana ennen ekoja virallisia kisoja. Peukut ja pottuvarpaat pystyyn, että se on mini. ;)

Viehettä ajamassa

Nanaltahan tuota saalisviettiä löytyy jonkin verran... Nana on ajanut takaa mm. fasaania ja oravaa. Aamu- ja iltahämärissä en uskalla pitää Nanaa kodin lähellä vapaana ollenkaan, koska citykanit alkavat liikkua silloin ja kanithan kovasti Nanaa kiinnostavat jo hihnassa kytkettynä ollessaankin. Takaa-ajoleikit ovat kivoimpia kaikista. Vietin laukaisevat myös lujaa ohi pyöräilevät ja juoksevat ihmiset. Jos en ole huomannut niitä jo kaukaa ja kerennyt ottaa koiraa kontaktiin, niin johan lähtee neiti ajamaan räksyttäen koko hihnan mitalta. Autot ovat onneksi saaneet jäädä rauhaan.

Tästä syystä innostuinkin kovasti, kun seurakaveri oli järkkäämässä viehejuoksu-iltaa. Olisi kiva nähdä, kuinka Nana lähtee ajamaan viehettä. Ilmottauduttiin oitis mukaan ja viime torstaina oli vihdoin pitkään odotettu ilta. Äkkiä siis töistä kotiin, Nana pikapissalle ja auton nokka kohti Tuomarinkylän vinttikoirakeskusta. Käytiin vielä uudestaan lämppälenkillä Tuomarinkylän kivoissa maastoissa ennen radalle menoa.

Itse vinttikoirien kilparadalle meillä ei ollut pääsyä, vaan koirat pääsivät juoksemaan radan takana olevalla suoralla harjoitusradan pätkällä, jossa oli käsin kelattava viehelaite. Kopeista koiria ei lähetetty, vaan pidettiin kiinni koirasta/valjaista ja päästettiin irti, kun viehe oli ehtinyt paeta jokusen metrin.

Mun neiti näppärä lähti ekalla vedolla jahtaamaan viehettä ja ehti ajaa sitä  reilut 10 metriä, kunnes vähän himmasi vauhtia ja kääntyi katsomaan mua, ihan kuin lupaa olisi kysynyt, et saanko ihan oikeasti mennä. Huusin Nanalle vain "mene mene" ja sit neiti pinkas taas vauhdilla perään. Niin liikkis pieni nöyrä paimenkoira. :D Seuraavilla vedoilla ei sitten enää kysellytkään mitään, vaan ampaisi vauhdilla ja ajoi viehettä loppuun asti. Ei kuitenkaan käynyt vieheeseen kiinni, vaan menetti mielenkiinnon melko pitkälti, kun viehe "kuoli" eli ei liikkunut enää. Hirveän paljon Nana kyllä tästä puuhasta tykkäsi. Samanlainen vuoronperäinen uikutus ja räksytys, jota esiintyy agilitykentän läheisyydessä. Veti myös hihnassa melkein yhtä kovasti lähtöpaikalle kuin vetää agilitykentille mentäessä.

Oli kyllä niin hauskaa, että toivottavasti tätä puuhaa päästään kokeilemaan toistekin. Kiitokset seurakaverille tämän järkkäämisestä. Tästä voisi olla meille apua myös agilityssa irtoamisen suhteen. Nanahan pysyttelee agilityradallakin melko kiinni mussa, vaikka onkin alkanut pikkuisen paremmin irtoamaan... saisi silti irrota enemmänkin.

On tässä viehejuoksussa ehkä omat pienet pahatkin puolensa. Meillä on nimittäin sen jälkeen ajettu myös lentoon lähteviä sorsia ja eilen illalla valitettavasti myös autoa... Aikaisemmin ne eivät ole Nanaa kiinnostaneet siinä mielessä, että ajaisi niitä takaa.