Jumissa?

Suurena suunnitelmana oli ilmoittaa pikkukettu kanssani ensimmäisiin virallisiin agilitykisoihin helmikuun ekan viikonlopun kisoihin, jotka ovat oman seuran järjestämät. Pikkukettu on kuitenkin tässä viikon sisällä heittäytynyt piiiitkästä aikaa niin arvaamattomaksi, etten nyt varmaan uskallakaan...

 

Jos kelataan ajassa takaisin päin viime torstaihin, kun oltiin tuuraamassa nuorten koirien treeniryhmässä. Tulimme lämppälenkiltä hallille n. 15 minuuttia ennen treenien alkua, joten kun keinukin oikein sopivasti oli keskellä kenttää, ajattelin tehdä muutaman toiston keinulla ennen treenien alkua. Hyvin pian kuitenkin huomasin jonkun viljelleen lihapullaa pitkin kenttää, jopa putkien sisään. No, Nanahan on niiiiin nälkälapsi, kun herkkuja on tarjolla, joten se mennä nuuskutteli pitkin kenttää herkkuja etsien. Ei kelvannut leikki eikä neiti muutenkaan tehnyt elettäkään tullakseen luo, vaan väisteli mua, joten se 15 minuuttia menikin siihen, että sain koiran takaisin ruotuun, kiinni ja häkkiin rataantutustumisen ajaksi. Sama nuuskuttelu jatkui, kun oli meidän treenivuoromme. Nana tietää, etten hyväksy nuuskuttelua silloin, kun tarkoitus on treenata, joten kovasti taas vältteli minua, kun tietää joutuvansa kiinni tällaisesta käytöksestä. Nana meni siis hetkeksi takaisin häkkiin, ja tämän jälkeen alkoi treenaaminenkin jo maistua. Rata oli meille helppo, ainoa pikkuisen haastellinen kohta oli välistävedot (kolme välistävetoa putkeen). Viimeiselle mulla alkoi tulla kiire. Voisinkin liikkua reippaammin eteenpäin välistävedoilla, hieman enemmän koiran edellä. Treenin lopuksi yritettiin tehdä välistävetoja toisesta suunnasta. Tämä olikin huomattavasti haastavampi suunta eikä Nana tahtonut tulla millään hyppyjen välistä mua kohti, vaikka palkkailinkin siihen. Neiti ilmeisesti lopulta turhautui, kun meni taas nuuskuttelumoodiin.

 

Olin treenien päätteeksi tosi harmissani ja vähän raivoissanikin Nanan käytöksestä. Meillä kun ei ole aikoihin ollut minkäänlaisia motivaatio-ongelmia radalla. :( Nyt jälkikäteen olen myös miettinyt, voisiko Nana olla jumissa ja siksi sijaistoimintona käyttäytyi näin. Vai onko se vain niin herkkupeppu? Olen miettinyt, uskallanko ilmoittaa kisoihin koiraa, joka viime aikoina on tehnyt tällaisen tempauksen? Mitä jos se herkkänä koirana reagoi kisatilanteeseen nuuskuttelemalla? Kaikista ärsyttävintä on kuitenkin mun väistely, johon käytös johtaa. Epiksissä ollaan kyllä käyty kisaamassa onnistuneesti ja kisoja katsomassa, jolloin ollaan myös käyty tekemässä pientä treeniä lämppäesteillä eikä Nana ole kisahälinään reagoinut mitenkään. Silti mietityttää...

 

Maanantaina oltiin omissa treeneissä. Lihapullalöydöt taisivat edelleen olla muistissa, koska mun jutellessa kouluttajan kanssa, Nana pari kertaa yritti lähteä lihapullan etsintäretkelle. Pysähtyi myös putkessa siihen kohtaan, josta edellisellä kerralla löysi lihapullan. Neiti onneksi tällä kertaa lopetti nuuskuttelun heti, kun kielsin. Teki muutenkin oikein kivalla sykkeellä ja keskittyi treeniin. Kunnes radalla tuli vastaan keinu, joka olikin tällä kertaa aivan hirvitys. Nana oli tosi haluton menemään keinulle. Myös lopputreenin vauhti laski, ja lopulta keskeytinkin treenin, koska en halua treenata silloin, kun Nanan viretila ei ole optimi. Tehtiin treenin lopuksi keinun ihan alkeita, joista on keinu aloitettu. Ikään kuin muistuttaakseni Nanalle, että ihan tuttu juttu tämä keinu on, muistatko. Nana siis paukutteli etujaloillaan n. 10 cm:n korkeudelta keinua maahan ja sai pamahduksesta tonnikalaa palkaksi. Keinu olikin taas ihan mahtijuttu eikä nuppunen olisi malttanut lopettaa keinun pamauttelua lainkaan.

 

Edellisten treenien myötä päädyin siihen, että jätän nyt Nanan ilmoittamatta kisoihin. Voisihan sen periaatteessa pelkälle hyppyradalle ilmoittaa, mutta enpä taida viitsiä. Agilityradalle en sitä viitsi ilmoittaa, ennen kuin ollaan taas sujut keinun kanssa. Kovasti olen pohtinut Nanan viime treenien käyttäytymistä. Voisiko se olla jumissa? Pitäisi saada pikaisesti Nanalle aika hierojalle tai fyssarille. Vai voisiko lähestyvät juoksut aiheuttaa tällaista ailahtelevaisuutta? Juoksuahan odotan Nanalle tulevaksi helmikuussa, jos juoksuväli on sama 10 kk kuin se oli ekan ja tokan juoksun välillä.

 

Kerroinkohan muuten jo, Nana siirtyi barf-ruokinnalle vuoden vaihteessa. Ahneena olen tota koiraa pitänyt aina, mutta nyt jälkikäteen mietittynä, aikamoista ronkkimista oli nappuloiden syöminen siihen verrattuna, miten raakaruoka on neidille maistunut. Lisäksi en tiedä, kuvittelenko vain, mutta ihan kuin Nanan turkki olisi alkanut kiiltää enemmän?! Minkäänlaisia vatsaongelmia meillä ei ollut ruokinnan muuttumisen yhteydessä. Toistaiseksi kaikki raakaruoka on maistunut Nanalle tosi hyvin, ja sulanut hyvin.

Vuosi 2012 ja uusia kujeita tulevalle vuodelle

Hui, vuosi vierähti taas vauhdilla! Koiraharrastusblogeissa on ollut tavoitteena asettaa erilaisia tavoitteita tulevalle vuodelle. Minä asetin melko vaatimattomat tavoitteet vuodelle 2012. Päätavoitteina oli huolehtia viralliset terveystutkimukset kuntoon ja säilyttää riemu ja ilo yhteisessä harrastamisessa. Agilityn osalta toivoin, että saadaan kaikki estesuoritukset varmoiksi ja mahdollisesti käytäisiin mölliluokassa kisaamassa.

Kivaa meillä on ollut yhdessä! Alkuvuodesta treenattiin agilitya tosi paljon. Käytiin viikottain oman seuran treeneissä, joiden lisäksi Etelä-Suomen Shelttien agilitykurssilla ja välillä vielä vapaatreenaamassakin. Maaliskuussa ihan perushieronnan yhteydessä huomattiin Nanan selän (lähinnä lannerangan alueelta) olevan aivan jumissa. Niinpä meillä olikin edessä kahden kuukauden täydellinen agilitytauko. Kuukauden levolla, hieronnalla ja venyttelyllä saatiin selkäjumit auki, mutta siihen perään alkoivatkin Nanan juoksut. Olen edelleen vihainen itselleni, etten huomannut mitään merkkejä Nanassa, jolloin sen selkä oli päässyt niin pahasti jumiin. Jumit saatiin onneksi auki, ja selkä on pysynyt sen jälkeen hyvässä kunnossa ilman suurempia lihasjännityksiä.

Nana kävi vuoden alkupuoliskolla myös virallisissa terveystutkimuksissa, joissa todettiin kyynärien ja polvien olevan priimaa. Silmissä disthiasis-lausunto parin ylimääräisen luomikarvan vuoksi, muuten silmät olivat terveet. Lonkat lausuttiin Kennelliitosta B/C. Luustokuvausten yhteydessä Nanalta kuvattiin selkä, ja eniten harmitusta tuotti Nanan lantiosta löytynyt ylimääräinen lannenikama. Lantio on onneksi suora (tosi usein ylimääräinen nikama aiheuttaa vinon lantion asennon), ja ylimääräinen nikama vaikuttaa Nanan elämään siten, että lantio on normaalia liikkuvaisempi, jolloin lihasjännitystä selän ja lannerangan alueelle syntyy herkemmin. Äärimmäisen onnellinen olen siitä, että selkä tuli kuvattua, vaikka tieto olikin kaikkea muuta kuin mukava. Nyt kuitenkin osaan seurata koiraa eri tavalla. Nikamamuutoksen vuoksi Nanaa ei tulla käyttämään jalostukseen. Olen vähentänyt myös treenimääriä ja kiinnittänyt enemmän huomiota lihaskunnosta ja lihastasapainosta huolehtimiseen. Pienet haaveet saada Nanan pentu meille kariutuivat, mutta kasvatushaaveita en ollut vielä valmis kuoppaamaan. Lokakuun lopulla kävin nimittäin kasvattajan peruskurssin, jos mulla joskus vielä on jalostuskelpoinen narttu...

 

Kevään agilitytauon aikana innostuin itse ensimmäistä kertaa tokon treenamisesta. Jotainhan tuon neidin kanssa täytyy puuhailla, ettei se vallan turhaudu. Pari päivää ilman sen suurempia aktiviteetteja ei Nanassa vielä näy, mutta pidemmällä aikavälillä se selvästi turhautuu, jolloin ylimääräinen energia yleensä purkautuu remmilenkeillä riiviökäyttäytymisenä. Aloimme siis treenaamaan tokon alokasluokan liikkeitä keskenämme. Nana on osoittautunut aika kivaksi treenikaveriksi tässäkin lajissa. Sen vire on hyvä, se tykkää liikkeistä ja nameista, ja treenaa iloisesti häntä heiluen. En tiedä, tulemmeko koskaan osallistumaan viralliseen tottelevaisuuskokeeseen, mutta omaksi iloksemme olemme jatkaneet tokotreenejä myös agilitykentille palattuamme.

 

Koska kevätkauden loppu meni agilityn osalta taukoillessa, kesän ja syksyn ykköstavoite oli saada viimein kepit kisavalmiiksi. Nyt vuoden vaihteen tienoilla Nanan voi sanoa osaavan kepit, useimmiten myös keppien aloitus oikeasta välistä onnistuu, kun itse en vain ole sössimässä liian lähellä, vaan annan Nanalle oman tilan. Yksissä epiksissä käytiin syksyllä testaamassa kisavalmiutta, tuloksena 0. :) Lisenssin vaihdon C-lisenssistä A-lisenssiin näin tosi turhaksi ihan vuoden lopussa, joten siirsin virallisissa kisoissa starttaamisen vuodelle 2013. Vuoden 2013 ykköstavoite onkin aloittaa kisaaminen virallisissa kisoissa. Katsotaan kuinka meidän käy, voimmeko mahdollisesti jossain vaiheessa vuotta asettaa tavoitteeksemme luokkanousun...

 

Se, mistä olen vuodessa 2012 erityisen iloinen, on oikean treenivireen löytyminen. Viretilan kanssa on tehty niin paljon töitä, ettei se ole liian matala, mutta ei myöskään liian korkea, jolloin Nana on kuin yliviritetty viulun kieli. Häiriöherkkyys on ehkä jonkin verran vähentynyt, vaikka edelleen Nana kuumuu agilityn katsomisesta niin, että sillä helposti keittää yli.

 

Olimme myös molemmat viime vuonna melko terveitä, jos Nanan selkäjumia ei lasketa mukaan. Kesällä Nanalla oli valeraskaus, mutta se meni ohi parissa päivässä, kun lelut otettiin kaappiin talteen. Syksyllä Nanalta poistettiin vähäinen hammaskivi, jota sille oli päässyt kertymään. Nyt loppuvuodesta ollaankin harjattu hampaita ahkerasti, jotta suu pysyy puhtaana ja terveenä vastakin.

 

Kehäketkuilemassa kävimme ainoastaan yhdessä match showssa. Tulevana vuonna olisi kuitenkin taas tarkoitus pyörähtää parissa näyttelykehässä. Ainakin erkkari olisi suunnitelmissa, muita näyttelyitä vielä mietimme. Yksi vuoden 2012 ehdottoman hauska lajikokeilu oli viehejuoksu. Tätä toivottavasti päästäisiin treenaamaan vielä joskus tulevaisuudessa uudestaankin. Haaveena olisi mahdollisesti myös kokeilla paimennusta, jos vaikka Etelä-Suomen Sheltit taas jotain paimennuspäivää järkkäisi...

 

Pähkinänkuoressa vuodelta 2013 toivomme:

• terveyttä
• riemullisia yhteisiä hetkiä niin kotona loikoillen, ulkona lenkkeillen, koirakavereiden kanssa leikkien kuin erilaisten harrastusten parissa
• että tiimin kaksijalkainen hannari rohkaistuisi laittamaan kisailmoa vetämään, Nana kyllä osaa! Eli siis vuoden 2013 aikana on tarkoitus startata ekoissa virallisissa kisoissa
• ehkä tutustumista paimennukseen, jäljestämiseen...
• mahdollisesti uutta lauman jäsentä...

Uudelle vuodelle tahdomme toivoa myös kaikille koirakavereillemme ja heidän ihmisilleen iloisia harrastushetkiä ja yhdessäoloa!

Pieniä treenejä

Ryhmätreeneistä ollaan vietetty joululomaa pari viikkoa, mutta pientä treeniä olemme raahautuneet tekemään hallille. Tapaninpäivänä käytiin tekemässä tosi helppoa vauhtitreeniä, tarkoituksena lähinnä painella menemään niin kovaa kuin kintuista lähtee (ja minä urpo tietysti olin unohtanut lenkkarit kotiin, joten talvikengillä sit paineltiin... ei ihan niin lujaa) ja kasvattaa Nanan itsevarmuutta edetä ja lukita esteitä. Ei siis mitään vaikeita kieputuksia, vaan esteitä toisensa jälkeen helpoilla linjoilla. Lisäksi tehtiin keppitreeniä lähestymällä kepeille hypyn, putken ja renkaan kautta. Olin taas ihan puulla päähän lyöty, miten hienosti Nana haki oikeaan väliin aloituksen, vaikka vauhtia oli paljon. Tosi upeita toistoja myös muista kulmista kuin suoralla lähestymisellä. Keinua tehtiin pari toistoa, minkä lisäksi tarkoituksena oli treenata vielä puomin kontakteja. Yhtään kenttää, jolla olisi ollut valmiiksi rakennettu puomi, ei kuitenkaan ollut vapaana, joten treenaaminen jäi.

 

Tänään käytiin katsomassa JAU:n kisoissa minien hyppyrata. Olin jossain vaiheessa suunnitellut, että eka virallinen startti olisi näissä kisoissa, mutta jänistin sitten kuitenkin ja jätin meidät ilmoittamatta. Ihan meidän mentävissä rata olisi ollut, ainoastaan vienti kepeille mielestäni hieman hankala 1.luokan kisoihin. Käytiin tekemässä lämmittelyesteillä pientä treeniä. Muistuteltiin mieleen takaakiertoja ja tehtiin keppejä. Kepeillä tuli alkuun virheitä, kun yritin treenata niitä yksittäisenä esteenä. Suoritukset kuitenkin paranivat heti, kun lisättiin keppien eteen pari estettä, putkea ja hyppyä. Nana kuitenkin keskittyi täysillä omaan tekemiseen ja taisteli lelusta kiihkeästi kaikesta kisapaikan hälinästä huolimatta. Ainoana miinuksena voisi mainita, ettei pikkusheltin pää tahtonut enää kestää kisaratojen tuijottelua, kun oli päässyt itsekin tekemisen makuun. Radalle olisi pitänyt päästä itsekin!

 

Maanantaina alkaa kevätkauden treenit! Odotan jo hurjasti, että päästään taas treenaamaan. Motivaatio treenaamiseen tuntuu olevan nyt korkealla, toivotaan siis Nanalle juoksuja vasta helmikuun puolella!