Puomista

Huomio perjantailta: Nanalla ei ole mitään ongelmaa puomin suhteen Hakkilan agilityhallilla. Puomi on siellä vähän eri näköinen ja pinta erilainen kuin omalla hallilla, joten en tiedä, yhdistääkö se nyt tippumisen puomin pintaan vai halliin vai mihin?!?! Toisaalta A:n suhteen ei Vuokkosillakaan ole mitään ongelmaa ja pintahan siinä on samanlainen kuin puomissakin... Salatiedettä! :D

Supertreeni!

Wau, mitkä treenit meillä eilen oli! Siis ihan superia! Nana hieno pieni keskittyi niin intensiivisesti, vaikka kentän laidalla oli aika paljonkin häiriötä (väliseinät kentän ja häkkialueen välistä oli pois eli meteliä (haukkua) ja seisoskelevia ihmisiä radan laidalla riitti). Enpä olisi varmasti viime syksynä uskonut, että Nanan kanssa on mahdollista treenata niin, että se keskittyy vain ja ainoastaan muhun ja yhteiseen treeniin. Treenikaverikin tuli lopuksi huomauttamaan, kuinka paljon me ollaan menty eteenpäin ja Nanan keskittymiskyky kasvanut. :)

Ratatreeni oli aika mieletön, seuran sisältä meitä oli kouluttamassa Tapio Niemi. Kaikki kunnia meidän hyvästä treenistä hänelle! Saatiin mielettömän paljon hyvää ja rakentavaa palautetta. Hiottiin lähinnä kolmea radanpätkää, joissa ennakoivaa valssia, välistävetoa ja takaakierto yhdistettynä twistiin. Itse sain paljon vinkkejä, kuinka omalla sijoittumisella teen treenistä/radasta Nanalle epäselvän, kuinka mun pitäisi liikkua/sijoittua ja miksi. Tuntuu siltä, että opin ihan hirveästi omasta ohjaamisesta ja sen pulmakohdista ton 10-15 minuutin mittaisen treenin aikana. Nana teki todella hyvällä asenteella töitä, vauhti oli ja pysyi kovana, vaikka jouduttiinkin tekemään samasta pätkästä aina pari toistoa ainakin (Nana kyky kestää toistojahan on myös ollut aika onneton jossain vaiheessa).

Olin mielessäni pilkkonut 20 esteen radan neljään osaan, joiden välissä palkkaan koiraa. Saatiin tehtyä osia kolme eli radan loppupätkän jätin tekemättä, koska Nana alkoi mun mielestä väsyä. Nanan väsyessä sen vauhti laskee ja sijaistoimintoja (haistelua ja ympäristön vahtimista) alkaa myös esiintyä herkemmin. En aio enää sabotoida meidän treenejä sillä, että venytän treenin liian pitkäksi, jolloin treenin loppu ei ole enää yhtä intensiivistä työskentelyä kuin tahdon agilityn meillä olevan. Tahdon vauhdin pysyvän kovana ja Nanan huomion mussa ja treenissä.

Hetsasin muuten Nanaa lelulla ennen kuin aloitettiin ratatreeni. Saatiin tämä vinkiksi Elina Rantakankaan motivaatioklinikalta, johon osallistuttiin tammi-helmikuussa. Hetsaamisen jälkeen Nanan maltti pysyä lähdössä paikoillaan, on ollut tosi haastavaa, mutta eilen sekin onnistui. Olin niin ylpeä ja tyytyväinen pikkukettuun! Voisin joku päivä tarinoida lisääkin tosta Elinan motivaatiokoulutuksesta, en olekaan tainnut muistaa kirjoittaa siitä ollenkaan...

Ja ettei nyt ihan pelkäksi hehkutukseksi menisi, niin täytyy todeta, että meidän puomisuoritushan on ihan perseestä nykyään. Nana arasteli eilenkin puomia ja sain sen kulkemaan puomin läpi vain lihapullan avulla. Ärsyttää ja harmittaa ihan hirveästi, koska puomi oli jo niin hyvällä mallilla ja nyt näyttää siltä, että edessä on pitkä ja kivinen tie ja saadaan aloittaa puomin kanssa ihan alusta (ainut vaan ettei Nana edes ekoilla kerroilla varonut/arastellut puomia)...

Treenailua: serpentiini, välistävedot, puomi ja kepit

Jos vaikka oikeasti yrittäisi aktivoitua taas tämän bloggailun suhteen. Jälkikäteen on kuitenkin kiva lueskella, mitä on treenattu ja kuinka on sujunut. Ja ehkä huomata jotain edistymistäkin... :)

Kahden viime viikon aikana treenattiin oman ryhmän harkoissa serpentiiniä ja välistävetoa. Meitä oli kouluttamassa Kati omasta seurasta ja hän oli suunnitellut mun mielestä treenit tosi kivasti. Ekalla treenikerralla tehtiin enemmän tekniikanomaisesti välistävetoa ja serpentiiniä ja viikon päästä yhdistettiin serpentiini osaksi rataa. Nanahan on pikku hiljaa alkanut irtoamaan enemmän musta eikä ole enää niin kädessä kiinni kuin aiemmin. Sen myötä myös käännökset ovat alkaneet valumaan pidemmiksi irtoamisen ja vauhdin vaikutuksesta... hieman siis saatiin ekalla viikolla tehdä töitä, ettei tyty irronnut kokonaan serpentiinissä keskimmäisen hypyn ohi. Nana tuumi vetää hienot kunniakiekat ekalta hypyltä suoraan kolmoselle, mitä turhaan hyppimään sitä keskimmäistä! :D Tehtiin sitten pari suoritusta ilman että hypyille otettiin vauhtia putkesta ja vedin Nanaa vastakädellä voimakkaammin itseäni kohti, jolloin saatiin palkattua keskimmäisen hypyn suorituksesta, jolloin treeni alkoi sujuakin paremmin. Ratatreenin osana serpentiini onnistuikin seuraavissa treeneissä hyvin parin yrityksen jälkeen. Alkuun oli lähinnä ongelmaa rytmityksen kanssa (mun oma liike?). Huomasin myös, että Nana tarvitsee aika paljon tilaa multa vikan hypyn suoritukseen. Kun ymmärsin jäädä ohjaamaan kauemmas hypystä, Nana suoritti sen hienosti, muuten meinasi lähteä 2. ja 3. hypyn välistä takaakiertoon. Rata loppui renkaaseen, jonka Nana suoraan edestä lähestyttäessä lukitsee tosi hienosti ja suorittaa itsenäisesti, vaikka jäisin paikoilleni, tosi makeeta!

Ryhmätreenien lisäksi ollaan käyty pari kertaa vapaatreenaamassa Vuokkosilla, lähinnä puomia, A-estettä ja keppejä. Puomilta putoaminen muistui vielä sunnuntaina Nanan mieleen. Nana lähti kyllä kiipeämään puomia, mutta ylösnousun lopussa kääntyi taas alaspäin. Mentiin siis taas puomi kerran lihapullaa samalla kädestä nakertaen, jonka jälkeen Nana taas uskalsi suorittaa puomin vauhdilla ja ilman lihapulla-apuja. Tein pientä radanpätkää, joka päättyi puomiin, jolloin Nana juoksi pari kertaa puomista ohi, kun olisi pitänyt kiivetä. En tiedä, ohjasinko vain epäselvästi vai liittyikö kieltäminen jotenkin puomiin. Uskon (ja toivon) vahvasti, että saadaan silti puomi vielä pelittämään entiseen malliin, vaikka se varmaan jonkin verran työtä tulee teettämäänkin herkän koiran kanssa.

Keppien suoritus etenkin niin, että itse olen keppien oikealla puolella, on jo aika hyvä. Viime kerralla kokeilin merkata Nanalle oikean sisäänmenon "jes"-sanalla (meillä siis "jes" toimii radalla naksuttimen tapaan merkkinä oikeasta suorituksesta ja kannustaa myös Nanaa). Se toimi paremmin kuin odotin - sisäänmeno näytti varmemmalta ja Nana sai selkeästi potkua ja vauhtia lisää pujotteluun myös! Nana pujottelee hyvässä rytmissä, kun olen oikealla puolella, mutta mun ollessa vasemmalla on rytmi aika rikkonainen. Pujottelua mun ollessa vasemmalla puolella, on siis vahvistettava hurjasti, se ero oikealla olemiseen on nimittäin aika huomattava. Lähdettiin vähän treenaamaan myös kepeille tuloa avokulmasta, päästiin n. 45 asteen kulmaan ja lopetettiin siihen, kun oikean sisäänmenon haku ja pujottelu näytti vielä varmalta.

(Kuva on viime viikolta. Toista etujalkaa ei ole amputoitu, vaan se on höntisti tuolla toisen jalan takana.)

Hui kauhistus!

Oltiin eilen vapaatreenaamassa Vuokkosilla ja huh, kun tuo neiti säikäytti mut ihan kunnolla! Treenattiin puomia osana lyhyttä estesarjaa (hyppyjä ennen puomia). Alan olla aika tyytyväinen puomin suoritukseen. Nana suorittaa sen vauhdilla ja hidastaa vauhtia vasta alastulolla ja pysähtyy oikealla mestalle kontaktiin! Naksuttelusta kontaktilla on ollut huimasti hyötyä.

Mutta siihen säikäytykseen siis - oltiin tehty jo pari suoritusta, kun Nana itse yht'äkkiä puomilla kiinnitti huomionsa viereisellä kentällä treenavaan kaveriin ja astui harhaan puomilla. Itse olin tietysti toisella puolella puomia ja kauhulla en voinut kuin katsoa, kun Nana putoaa puomilta! Näppärästi neiti kyllä ehti korjata asentonsa tiputuksen aikana niin, että tuli normaalisti etujaloilleen ja joustaen alas ja sit hölmistyneenä ihmetteli, mitä tapahtui. Minä tietysti olin paniikissa, sattuiko pahemminkin. Koiran tsekattuani se ei aristanut mitään kohtaa ja liikkuminen oli normaalia, joten tehtiin vielä pari kertaa puomi läpi, ettei mitään kammoja esteestä jäisi. Pari kertaa Nana kieltäytyi puomin ylösnousulla ja kääntyi takaisin alaspäin nousun loppupäässä. Tehtiin sitten puomi pari kertaa läpi niin, että Nana sai puomin läpi kulkiessaan mussuttaa lihapullaa kädestä ja minä tietysti tsemppasin ja kannustin niin hyvin kuin osasin. Onneksi puomi on ollut Nanalle hyvin mieluinen este, yksi lemppareista. Säikähdyksestä selvittiin ja lopuksi saatiin tehtyä yhtä vauhdikas puomin suoritus kuin ennen putoamista ilman erityisiä apuja. Siihen olikin hyvä lopettaa treeni.

Illalla kävin Nanan vielä perusteellisesti läpi, eikä aristuksia löytynyt. Nana antoi tehdä myös venyttelyt ja tavalliseen tapaan nautti niistä silmät sirrillään. Liikkeet ovat normaalit, mutta täytyy neidille varmasti nyt pikapuoliin saada aika fyssarille/hierojalle, joka osaa käydä koiran paremmin ja tarkemmin läpi. Lepoa ja kevyttä liikuntaa siis tiedossa meillä nyt lähipäivinä.

Pelästyin kyllä itse ihan hulluna ja toisella puolella puomia ollessa se tunne on hirveä, kun itse ei voi tehdä muuta kuin katsoa, miten koiran käy. Onneksi me vaikutettaisiin nyt selvinneen pelkällä säikähdyksellä! Sit kun itsekin vielä selviäisi ilman kammoa, että näin käy uudestaan... vaikka ainahan se riski tässä lajissa on, että esteillä sattuu jokin vahinko. :(