Alkuvuoden kuulumisia

 

 

Blogi on jäänyt hävyttömän huonolle huomiolle syksystä alkaen. En ole jaksanut jaaritella treenikuulumisia ja muutoin meidän arjessa ei mitään merkittävää ole tapahtunutkaan. Olemme eläneet tavallista arkea tavallisine lenkkeilyineen ja temputteluineen. Treenejä en lähde puimaan nytkään, mutta totean vain lyhyesti, että olen niin onnellinen tuosta treeniryhmäpaikasta, joka Mysin kanssa viime syksynä saatiin. Ollaan menty paljon eteenpäin ja kun vielä itse saisin otettua itseäni niskasta kiinni kontaktien suhteen ja ehtisin joskus hallille vapaatreenaamaan, niin pikku hiljaa paketti alkaisi ehkä olla kasassa... No kevään tullen viimeistään, kun ulkokentille taas päästään. Paljastettakoon sen verran, että tälle vuodelle on ostettuna kisalisenssi. Nanaa kun ei enää agilitykentillä nähdä, niin kyllä se lisenssi on Mysiä varten hankittu.

Helmikuu toi tullessaan tytöille juoksut. Kilpaa nuo tuntuvat toisiaan liehittelevän ja tyrkyttävät itseään toisilleen. Mysi joko pitää itsensä äärettömän puhtaana tai sitten se ei oikeasti vielä vuoda, vaikka olen kuinka kytännyt.

Terveysrintamalta sen verran Nanan kuulumisia, että neidin purukalusto puhdistettiin kuluneella viikolla. Isojen yläposkihampaiden poistosta on nyt  hieman alle vuosi ja melko tiheästä hampaiden harjauksesta huolimatta alahampaat olivat jo alkaneet keräämään hammaskiveä. Ei ne hampaat turhaan siellä suussa ole ja isojen poskihampaiden poiston myötä myös purenta on muuttunut sen verran, että hampaat eivät enää puhdistu mekaanisesti purukalustoa käyttäessä entiseen malliin. Kunnostaudumme entisestään hampaiden harjauksessa (nyt tavoitteena oikeasti joka päivä!), mutta hammaslääkäri epäili silti Nanan hammaskaluston vaativat toimenpiteitä vuoden kuluttua uudelleen. Tylsää. Myös Mysillä on päässyt kertymään pikkuisen hammaskiveä yläkulmureihin, joten sama hammaslääkärivisiitti on sillä edessä vielä tulevan kevään aikana.

Loppuun pieni videopätkä tämän viikon treeneistä. Siinä näkyy, millä mallilla kepit nyt ovat. Ja näköjään en nyt kuitenkaan malta olla jorisematta, mutta olisin niin ehtinyt tuohon japanilaiseen, jos olisin vain lähettänyt kauempaa hypyille putkien välissä. Kuljen itse ihan liian lähellä hyppyjä ja koiraa, kun koira kuitenkin osaisi varmasti, vaikka työskentelisimmekin kauempana toisistamme.

Mysi 3.2.2015 from Janita on Vimeo.

Keskikesän huippujuttuja

 

Ihan vielä ei päästä näitä keltaisia herkkuja metsästä etsimään eikä niistä nauttimaan (viimeinen satsi pakkasesta tuli käytettyä pari viikkoa sitten), mutta odotellessa on hyvää aikaa kouluttaa perheen nenätyöskentelyä rakastavasta prinsessasta kantarellikoira! Nana on ilmoitettu Koirakoulu Kompassin kantarellikurssille, joka alkaa tänään. Olen halunnut kokeilla tätä Nanan kanssa jo pari vuotta ja nyt vihdoin löysin meille sopivaan ajankohtaan sijoittuvan kurssin. Kurssi kestää yhteensä viisi kertaa ja elokuun puolella pääsisikin heti pian kurssin päätteeksi testaamaan kurssilla opittuja taitoja käytännössä sienimetsään. Yksi ihan pieni huoli tässä kuitenkin on...

molemmat tytöt vaikuttavat tekevän hyvää vauhtia juoksua tulevaksi ja koirakoulun kurssille ei juoksuisen nartun kanssa saa osallistua. Toivotaan siis, että ainakin Nana panttaisi juoksua vielä kuukauden verran. Mysillä puolestaan olisikin nyt oiva hetki juosta, kun agilitysta on joka tapauksessa kesätauko ryhmätreeneistä.

 

Mysiltä jos kysytään, kesän kohokohta on varmasti uiminen. Kovin montaa kertaa ei ole vielä kesäkuun kurjien säiden vuoksi päästy polskimaan, mutta ne harvat kerrat ovat olleet sitäkin riemun täyteisempiä. Veteen pitää päästä heti pian uudelleen ja uudelleen, vaikka jo väsyttäisikin. Sunnuntaina käytiin uimaretkellä yhdessä shelttiporukan kanssa. Kyselin samana aamuna Facebookin shelttiryhmässä uimaseuraa ja lopulta meitä olikin kasassa oikein mukavan kokoinen joukko, koiria kymmenkunta matkassa. Kivaa oli - siitä kiitos mukavalle seuralle; Anne-Marille, Mialle, Satulle ja Suville!

 

Kolmantena, kovasti arkea helpottaneena juttuna, huomasin tässä pari iltaa sitten yllättäen iltalenkillä kulkiessani, että Mysin kanssa hihnalenkkeily on alkanut vihdoin sujumaan rennommin. Juoksijat saavat nykyään juosta ohi, ilman että joutuvat kuunnella perään kiljuvan Mysin ääntä. Sen sijaan Mysi ottaa katsekontaktin minuun. Tämä varmasti kuulostaa monelle pikkujutulta, mutta meidän kohdalla se on iso edistys. Myös pyörien ja autojen perään sinkoillaan harvemmin. Toki kaikenlaiset ohitustilanteet edelleen vaativat keskittymistä ja panosta meiltä molemmilta, mutta paljon on tapahtunut vuoden takaisesta. Voidaan kulkea lenkillä molemmat paljon rennompana eikä mun enää tarvitse tarkkailla alituiseen pää pyörien ympäristöä, mistä tulee seuraava liikkuva kohde, jotta olisin itse tilanteen tasalla tai mieluiten edellä.

Lomalla

Lomasäät eivät oikein suosineet tällä kahden viikon mittaisella kesälomalla, ehkä loppukesän lomapätkällä saadaan nauttia lämmöstäkin... Kiva loma meillä on joka tapauksessa ollut. Loman alkajaisiksi käytiin katsomassa Saanan kanssa sunnuntaina agilityn sm-kisoja, joissa ratkottiin yksilöiden Suomen mestaruus. Koska reissussa meni koko päivä, koirat nautiskelivat kesäpäivästä vanhempieni luona kahden muun viehättävän shelttineitosen seurassa.

 

 

 

 

 

 

 

Alkuviikko vietettiin kotosalla ja keskiviikkona syyhkäistiin mökille Itä-Suomeen. Koirat nauttivat täydellä sydämellä mökkielämästä ja siitä, että saavat kaiket päivät olla ulkona irrallaan. Molemmat pysyvät mökin pihapiirissä hyvin, mutta Nana vaatii välillä siinä asiassa muistuttelua, sillä se lähtisi  mielellään itsenäisesti laajentamaan reviiriä metsään päin. Mysi katseli haikaillen vettä monena päivänä, mutta koska ilma ja vesikin (testattua tuli kolmena iltana!) oli älyttömän kylmää, ei pikkumusta lopulta kuitenkaan käynyt uimassa.

 

Nana säikäytti kerran mökkireissun aikana pahemman kerran, kun olimme kukkaniityllä keräämässä kukkia ja se lähti itsekseen hortoilemaan tielle. Kovasti olisi neidin tehnyt mieli lähteä tutkimaan uutta ympäristöä ja se lähtikin kulkemaan tietä pitkin ja ennen kuin ehdimme saada sen kiinni, tuli vastaan auto. Nana onneksi pysyi tien reunassa ja autokin pysäytti moottorin siksi aikaa, että Nana kulki sen ohi. Nana ei jahtaa autoja, mutta siitä huolimatta sydän jätti pari lyöntiä väliin. En edes uskalla ajatella, miten Mysin kohdalla olisi käynyt. Nana on joissain tilanteissa kyllä hieman turhan itsenäinen ja jääräpäinen. Nytkin neiti oli selvästi päättänyt lähteä omalle tutkimusretkelleen eikä ottanut kuuleviin korviinsa käskyä pysähtyä.

 

Mökiltä palattuamme tämän viikon alussa olemme jatkaneet laiskaa loman viettoa kotosalla. Laiskaa siinä mielessä, että emme ole uhranneet ajatusta millekään tavoitteelliselle treenaamiselle. Mitään tokoon tai agilityyn viittaavaa ei ole tehty koko loman aikana. Sen sijaan ollaan eletty tavallista aktiivista arkielämää lenkkeillen ja kotia kuntoon laittaen. Nana esimerkiksi on kunnostautunut pikkuapurina uuden ruokailuryhmän kokoamisessa, vaikka rehellisesti sanottuna seuraneiti taisi olla enemmän tiellä kuin apuna. 

 

 

 

Kaiken muun lisäksi ollaan piipahdettu eläinlääkärin vastaanotolla, mutta tällä kertaa onneksi ihan rutiininomaisella rokotuskäynnillä. Mysi sai 1-vuotisrokotteet ja samalla käynnillä rokotettiin myös Nana, vaikka rokotukset olisivat oikeastaan umpeutuneet vasta syksyllä. Nana sai toimia mallina Mysille, kuinka lääkärissä toimitaan. Nanalla taisi olla edelleen muistissa edellinen epämiellyttävä lääkärikäynti, vaikka asioimmekin eri klinikalla, sillä se oli tavallista levottomampi tutkimuspöydällä. Mysikin yllätti positiivisesti minut, sillä lyhyen vierastamisen jälkeen se antoi eläinlääkärin nätisti kuunnella sydämen ja tutkia korvat ja tunnustella kropan. Suuhun se ei vieraan antanut koskea, mutta pikainen hammastarkastuskin saatiin suoritettua, kun itse näytin lääkärille Mysin hampaita. Rokotuspiikkejä kankkuun ei huomannut kumpikaan koira. Kummankaan koiran kohdalla ei ollut huomautettavaa, mutta Nanan kohdalla vaihdettiin muutama sananen sterilisaatiosta, lähinnä kohtutulehdusta ennalta ehkäisevänä toimenpiteenä.

Kesäkuun kuulumisia (Lohjan ryhmis)

Onpas hieman jäänyt blogin päivittäminen kesäkiireiden keskellä. Kesäkuun alkupuoli on kuitenkin sisältänyt pitkiä kävelylenkkejä, vähän uimista, koiranäyttelyä, aika paljon huolta ja treenimotivaation laskua.

 

Mitä tulee Mysin agilitytreeneihin, niin treenit ovat koostuneet lähinnä parista omatoimisesta keppitreenistä. Ohjatuista treeneistä tuli melkein kuukausi taukoa vaihtelevista syistä: shelttileirin jälkeen vietettiin lepopäivää, sitten puuttui kouluttaja ja viime viikolla oma mieli oli niin maassa eikä ajatus oikein pysynyt kasassa, joten reilumpaa Mysiä kohtaan oli jättää harkat väliin. En kuitenkaan olisi pystynyt keskittymään täysillä. Eilisissä ryhmätreeneissä Mysi olikin sitten taas pitkästä aikaa aivan out of control. Mysi kävi ihan ylikierroksilla samantien, kun huomasi meidän saapuneen Ojankoon. Ratatreeni meni sinkoillessa sinne tänne eikä Mysi pystynyt keskittymään itse treeniin, vaan korkean viretilan vuoksi se reagoi taas kaikkeen ympäröivään voimakkaasti. Naapurikentän koirakkoa piti haukkua ja jahdata aidan takaa ja lisäksi kouluttaja oli hyvin hyvin epäilyttävä Mysistä ja osa energiasta meni kouluttajan vahtaamiseen. Kävin tekemässä vapaatreeninä kuitenkin keppejä, joihin Mysi pystyi hieman paremmin keskittymään. Treenattiin 6+6 keppisarjaa. Samaista sarjaa treenattiin viimeksi kaksi viikkoa sitten. Mysi silloin ensimmäisillä kerroilla odotti palkkaa ensimmäisen 6 kepin sarjan jälkeen, mutta nopeasti ymmärsi, että palkka tulee sen pujoteltua 6+6 keppiä. Nyt fokus on hyvin ensimmäiseltä sarjalta tullessa toiselle sarjalle ja Mysi venyttää laukkaa päästäkseen nopeammin toiselle sarjalle.

 

Nanan kanssa ei ole päästy tokotreeneihin. Ei sen puoleen, motivaatiota tokon treenaamiseen ei ole juuri viime viikkoina ollut ja treenailen mieluummin Nanan kanssa erilaisia temppuja kuin tokoliikkeitä. Toissaviikolla treeni-iltana olin töissä ja viime viikolla Nana sai vielä lepäillä ja kerätä voimia. Nanalla oli ollut menneenä viikonloppuna todella voimakas ummetus, jonka vuoksi jouduimme käydä lääkärissäkin varmistamassa, ettei suolessa ole tukosta. Samalla Nanaa nesteytettiin ja se sai kipulääkkeitä ja peräruiskeen, jonka jälkeen vatsa alkoi hiljalleen toimia normaalimmin. Lohjan ryhmänäyttely jäi Nanalta väliin jo kipulääkkeen 28 vuorokauden doping-varoajan vuoksi, mutta en olisi kyllä muutenkaan varmasti vienyt kehään koiraa, jonka kanssa edellisenä päivänä olen joutunut käydä päivystyksessä ummetuksen ja vatsan kiputilojen vuoksi. Ummetuksen lisäksi Nana oli todella kivulias lauantain vastaisena yönä.

 

Juuri kun luulin Nanan voinnin muuttuneen vihdoin paremmaksi, alkoi se sunnuntaina iltapäivällä oksentelemaan ja maanantain vastaisena yönä oksennuksen mukana tuli isohko ruoto ja verta. Hirveä tunne herätä klo 3.30 yöllä oksentavan koiran ääneen ja huomata lattialla verinen oksennus. Soitin yöllä päivystykseen, jossa ei kuitenkaan nähty akuuttia tarvetta tuoda koiraa näytille yöaikaan. Nana oksensi vielä kaksi kertaa maanantain aamupäivän aikana (veretöntä oksennusta), kun maanantaina iltapäivästä meillä oli uusi eläinlääkäriaika. Nana sai oksennuksen estolääkkeen pistoksena ja saimme vielä kotiin mukaan 4 päivän kuuri kyseistä lääkettä tablettina. Lääkäri tunnusteli Nanan vatsan ja pingotus vatsasta oli kadonnut, suoli tuntui tyhjentyneen eikä vatsa ollut enää kivulias. Saimme lähteä kotiin saatesanoin: "jos se vielä tämän pistoksen jälkeen oksentaa, niin silloin asiat ovat todella huonosti ja koira on tuotava heti huomisaamuna klinikalle jatkotutkimuksiin". Arvata siis saattaa, että pelkäsin hulluna koko maanantai-illan, että Nana oksentaa uudestaan ja näin ollen en olisi Mysin treeneihinkään varmasti pystynyt keskittymään lainkaan. Nana ei kuitenkaan oksentanut enää ja vointi alkoi muutenkin kohentua nopeasti tämän jälkeen.

 

Mysi sen sijaan pyörähti Lohjan ryhmänäyttelyssä Peggy Baileyn kehässä junioriluokassa. Mysi väisti tuomarin lähestyessä jo maassa seisottaessa, kun tuomari katsoi luokan läpi. Pöydällä Mysi seisoi reippaasti siihen asti, että tuomari alkoi lähestyä sitä. Mysi väisteli ja venkoili pöydällä otteessani kuin löysä pitelemätön spagetti. En saanut pidettyä Mysiä aloillaan, niin että tuomari olisi saanut tutkittua sen ja tuomari saikin koskettua Mysiä vain hieman pepun päältä. Oikeutetusti meille tuloksena EVA, koska Mysi ei antanut tuomarin koskea itseensä. Olin täysin valmistautunut siihen, että näin voi näyttelykehässä Mysin kanssa käydä, joten en osannut olla hirveän pahalla mielellä tästä. Näyttelypäivä oli muuten todella mukava. Oli kiva nähdä tuttuja ja huippua oli tietysti, että moni muu kaveri ja tuttu oli tyytyväinen oman koiran näyttelysaavutuksiin ja saivat sen, mitä lähtivät näyttelystä hakemaan. Alla Mysin arvostelu:

 

"Very pretty but does not want to be handled. Nice top line. Good tail.Good ear carriage. Moved well." JUN EVA

 

Muutoin ollaan eletty aika laiskaa arkea, mihin tietysti vaikuttanut tuo melkein viikon mittainen Nanan sairastaminen. Viime keskiviikkona käytiin kuitenkin heittämässä talviturkit luonnon vesissä, siis minä ja Mysi. Nana tyytyi räksyttämään rannalla. Mysi ei heti hiffannut lähteä uimaan, mutta kun laitoin sen kerran rantavedessä niin, etteivät jalat yltäneet pohjaan, se lähti uimaan ja sen jälkeen olikin menossa polskimaan koko ajan. Itsekin pulahdin uimareissun loppupuolella, mutta uiminen omalta osalta jäi tosiaan vain pulahtamiseksi, koska Mysi oli uinut jo paljon siihen mennessä ja se puuskutti jo uidessaan, mutta ei silti suostunut odottamaan rannalla mun uidessa, vaan mukaan uimalenkille oli lähdettävä. Kivaa oli ja nyt odotellaankin taas lämpimiä säitä palaavaksi, jotta päästään taas polskimaan.

Missä kuljimme kerran

 

 

 

 

Oikeastaan me kuljemme näitä polkuja pitkin liki päivittäin.

Pitkospuilla

 

 

 

Lomaviikolle sattui uskomattoman upeat ulkoilusäät, kun mukaan ei lueta tämän viikonlopun takatalvea. Eilisaamuinen yön aikana satanut 10 cm:n lumihankikin oli hiukan helpompi hyväksyä ja ottaa vastaan, kun koko viikko ennen sitä oltiin saatu nauttia auringonvalosta ja lämpimistä kevätpäivistä. Muistaakseni keskiviikkona käytiin retkellä vanhan kodin tutuissa lenkkimaisemissa. Rakastan Pornaistenniemen pitkospuita, jotka kulkevat läpi kaislikon. Parin tunnin retken päälle maistui lounas, ennen kuin suunnattiin takaisin kotiin. Jos liikutte joskus lounasaikaan nälkäisinä Arabianrannassa, niin en voi kuin suositella lounasravintola Dylania. Salaattipöytä oli uskomattoman monipuolinen ja myös itse lounasruoka maistuva ja hintakin varsin kohtuullinen.