On vähän jäänyt tarinointi Elina Rantakankaan motivointikoulutuksesta, johon osallistuttiin Nanan kanssa tammikuun lopussa ja helmikuun puolessa välissä. Tai alkuun se jäi, sitten unohtui, nyt taas muistin asian... Kirjaan nyt muistiin päällimmäiseksi mieleen jääneitä asioita, jotka meitä ovat auttaneet paljon eteenpäin.
Koulutuskertojen välissä oli kolme viikkoa ja ensimmäisellä kerralla keskityttiin motivaatioon ja motivointiin liittyvään teoriaan ja löytämään jokaiselle koirakolle se palkka (mieluiten tietysti lelu), joka motivoi eniten. Meillä oli jo aika selvää, että se makein palkka on köysilelu, jota saa repiä ja josta saa taistella, joten aikaa kivoimman lelun löytämiseen ei mennyt.
Sen sijaan keskityttiin siihen, kuinka tehdään leikistä mahdollisimman kivaa ja kannattavaa Nanalle. Ellun neuvojen perusteella opin katsomaan meidän leikkiä ihan uudesta näkökulmasta ja valitettavasti itse myös olen aiemmin tuonut leikkiin elementtejä, jotka tekevät leikistä Nanalle vähemmän kivaa ja kannattavaa.
Ajatuksia, vinkkejä leikkiin:
Lelu (saalis) liikkuu aina pois päin koirasta! Kuitenkin sellaisen matkan päässä, että koiran on mahdollista saada se kiinni, jolloin lelu toimii ärsykkeenä laukaisten saalisvietin. Saavuttamattomissa olevaa saalista ei kannata jahdata.
Älä dominoi liikaa leikkiä! Töniminen ja tuuppiminen rinnasta tuntuu koirasta harvoin mukavalta ja voi luoda koiralle liian suuren paineen, jolloin koira lopettaa leikin. (Itse ainakin aikaisemmin olen sortunut paljon tuuppimiseen tarkoituksena ärsyttää koiraa taistelemaan kovemmin lelusta.)
Anna koiran voittaa leikissä!!! Voittaminen ei tarkoita ainoastaan sitä, että lelu luovutetaan koiralle, vaan myös se, että koira saa viedä leikissä ohjaajaa, on voittamista. Liiku siis koiran mukana koiran vetäessä lelua taaksepäin. (Meillä tämän hiffaaminen vaikutti leikkiin ihan merkittävästi. Nana nauttii siitä, että saa viedä mua leikissä ja leikkiin on tullut paljon lisää viettiä ja draivia, kun olen tajunnut antaa Nanan voittaa leikissä. Leluahan en ole aiemmin "viitsinyt" antaa Nanan voittaa, kun se lähtee sen jälkeen lelun kanssa karkuun eikä halua tuoda sitä takaisin.)
Sopivan mittaisia leikkihetkiä, jotta koira ei ehdi kyllääntyä leluun/leikkimiseen. Meille Ellu suositteli "leikkiä treenatessa" tosi lyhyitä, n. puolesta minuutista minuuttiin kestäviä leikkihetkiä monta kertaa päivässä. Leikkiä olisi hyvä treenata päivittäin ja useissa eri ympäristöissä.
Toisella kerralla yhdistettiin leikkiä lyhyihin pieniin agilityharjoituksiin. Tavoitteena oli leikin avulla motivoida koiraa ja nostaa viettitaso mahdollisimman korkeaksi leikittäen - lähettäen putkeen - leikittäen - putkeen jne. Ellu suositteli, että kun koiralle halutaan lisää vauhtia radalle, tehdään vain niin monta estettä putkeen, että koira menee kovaa ja korkeassa vietissä, mikä voi tarkoittaa alkuun yhtä, kahta estettä.
Meille motivaatiokoulutuksesta oli hirveästi hyötyä! Ennen kaikkea se auttoi mua ymmärtämään, miten voin itse vaikuttaa hyvässä ja pahassa leikkiin. Koulutuksen jälkeen olen käyttänyt ratatreenissä palkkana ainoastaan lelua, kun vielä viime syksynä ensisijainen palkka oli aina nami. Lelu on kelvannut palkaksi talvesta asti, mutta koulutuksen jälkeen Nana on ollut entistä motivoituneempi leikkiin ja taistelee raivokkaammin lelusta, myös yhdessä tekeminen on sitä myöten ollut intensiivisempää ja Nana keskittyy HUOMATTAVAN paljon enemmän muhun kuin ympäristöön, kun vertaa tilannetta viime syksyyn. Ihan mieletön kurssi!
