Alkuvuoden kuulumisia

 

 

Blogi on jäänyt hävyttömän huonolle huomiolle syksystä alkaen. En ole jaksanut jaaritella treenikuulumisia ja muutoin meidän arjessa ei mitään merkittävää ole tapahtunutkaan. Olemme eläneet tavallista arkea tavallisine lenkkeilyineen ja temputteluineen. Treenejä en lähde puimaan nytkään, mutta totean vain lyhyesti, että olen niin onnellinen tuosta treeniryhmäpaikasta, joka Mysin kanssa viime syksynä saatiin. Ollaan menty paljon eteenpäin ja kun vielä itse saisin otettua itseäni niskasta kiinni kontaktien suhteen ja ehtisin joskus hallille vapaatreenaamaan, niin pikku hiljaa paketti alkaisi ehkä olla kasassa... No kevään tullen viimeistään, kun ulkokentille taas päästään. Paljastettakoon sen verran, että tälle vuodelle on ostettuna kisalisenssi. Nanaa kun ei enää agilitykentillä nähdä, niin kyllä se lisenssi on Mysiä varten hankittu.

Helmikuu toi tullessaan tytöille juoksut. Kilpaa nuo tuntuvat toisiaan liehittelevän ja tyrkyttävät itseään toisilleen. Mysi joko pitää itsensä äärettömän puhtaana tai sitten se ei oikeasti vielä vuoda, vaikka olen kuinka kytännyt.

Terveysrintamalta sen verran Nanan kuulumisia, että neidin purukalusto puhdistettiin kuluneella viikolla. Isojen yläposkihampaiden poistosta on nyt  hieman alle vuosi ja melko tiheästä hampaiden harjauksesta huolimatta alahampaat olivat jo alkaneet keräämään hammaskiveä. Ei ne hampaat turhaan siellä suussa ole ja isojen poskihampaiden poiston myötä myös purenta on muuttunut sen verran, että hampaat eivät enää puhdistu mekaanisesti purukalustoa käyttäessä entiseen malliin. Kunnostaudumme entisestään hampaiden harjauksessa (nyt tavoitteena oikeasti joka päivä!), mutta hammaslääkäri epäili silti Nanan hammaskaluston vaativat toimenpiteitä vuoden kuluttua uudelleen. Tylsää. Myös Mysillä on päässyt kertymään pikkuisen hammaskiveä yläkulmureihin, joten sama hammaslääkärivisiitti on sillä edessä vielä tulevan kevään aikana.

Loppuun pieni videopätkä tämän viikon treeneistä. Siinä näkyy, millä mallilla kepit nyt ovat. Ja näköjään en nyt kuitenkaan malta olla jorisematta, mutta olisin niin ehtinyt tuohon japanilaiseen, jos olisin vain lähettänyt kauempaa hypyille putkien välissä. Kuljen itse ihan liian lähellä hyppyjä ja koiraa, kun koira kuitenkin osaisi varmasti, vaikka työskentelisimmekin kauempana toisistamme.

Mysi 3.2.2015 from Janita on Vimeo.

Kontaktimörkö kohdattu!

Mysin viimeviikkoisissa treeneissä teemana oli jälleen kontaktit ja kepit. Tarkoitus oli siis Iidan kanssa tsekata, millä tolalla nämä esteet ovat. Toistamiseen jouduin jo myöntämään, että kontaktiesteiden treenaamista ei ole aloitettu keinun alkeita lukuun ottamatta. Keinua ei tsekattu ollenkaan, vaan saatiin ohjeeksi jatkaa samaa mitä ollaan nyt tehtykin eli tuetun keinun päähän juoksemista.

Valtaosa treeniajasta käytettiin puomiin. Kerroin, että toiveena olisi juoksukontaktit ja Iida kertoi, kuinka itse on ne opettanut. Mysi teki myös ensimmäiset juoksupuomin alkeisharjoituksensa eli juoksi maahan nostettua puomin alastuloa pitkin lelupalkalle. Kävelytin/juoksutin Mysin ensin hihnassa lankkua pitkin ja kun neiti sisäisti, että tarkoitus on juosta lankulla eikä vieressä, niin tehtiin muutamia toistoja ilman hihnaa. Mysi paineli menemään lankkua pitkin lelulle, minkä kintuistaan pääsi. Edettiin harjoituksissa niin, että lankkua kohotettiin hieman toisesta päästä laittaen sen alle minimuurin palikka. Näin saatiin loiva alastulo lankulle. Mysi ensin vierasti pompata maasta korotetulle lankulle ja yritti ohi ja lankulle vasta noin puolivälistä. Saatiin kuitenkin muutama ihan onnistunutkin suoritus niin, että Mysi oli vielä hihnassa. Kotiläksyksi saatiin jatkaa näiden vaiheiden harjoittelua niin, että aloitetaan toistaiseksi vielä aina maassa olevasta lankusta. Yhdet omatoimiset juoksukontaktiharjoitukset ollaan käyty tekemässä kentällä. 10 toistoa yhdelle treenikerralle riittää.

Katsottiin myös keppien tilannetta ja niistä saatiinkin kehuja, että keppien osalta alettaisiin olla kisavalmiita näin alkuun toki hyppyradoille. Mysi pujotteli ilman ongelmia seinää kohti (keppien jälkeen noin 2 metrin päässä oli välisermi). Myös kepeille haku putkesta tullessa noin 90 asteen kulmasta sujui hyvin. Ei tehty enempää kuin 3 toistoa keppejä, koska juoksupuomia oli jo tullut treenattua useita toistoja. Eikä keppien hinkkaamiseen tuntunut olevan tarvettakaan. Pujottelun rytmi on hyvä.

Olen helpottunut, että saatiin vihdoin puomin treenaaminen alulle ja tiedän nyt, mitä treenaan siihen asti, kun seuraavan kerran tsekataan kontaktien tilanne. Oletettavasti juoksukontaktit tulevat sopimaan hyvin Mysille, koska sillä on vahva fokus etenemiseen. Takajalkojen erottelu laukassa on hyvä.

Kesäkuun kuulumisia (Lohjan ryhmis)

Onpas hieman jäänyt blogin päivittäminen kesäkiireiden keskellä. Kesäkuun alkupuoli on kuitenkin sisältänyt pitkiä kävelylenkkejä, vähän uimista, koiranäyttelyä, aika paljon huolta ja treenimotivaation laskua.

 

Mitä tulee Mysin agilitytreeneihin, niin treenit ovat koostuneet lähinnä parista omatoimisesta keppitreenistä. Ohjatuista treeneistä tuli melkein kuukausi taukoa vaihtelevista syistä: shelttileirin jälkeen vietettiin lepopäivää, sitten puuttui kouluttaja ja viime viikolla oma mieli oli niin maassa eikä ajatus oikein pysynyt kasassa, joten reilumpaa Mysiä kohtaan oli jättää harkat väliin. En kuitenkaan olisi pystynyt keskittymään täysillä. Eilisissä ryhmätreeneissä Mysi olikin sitten taas pitkästä aikaa aivan out of control. Mysi kävi ihan ylikierroksilla samantien, kun huomasi meidän saapuneen Ojankoon. Ratatreeni meni sinkoillessa sinne tänne eikä Mysi pystynyt keskittymään itse treeniin, vaan korkean viretilan vuoksi se reagoi taas kaikkeen ympäröivään voimakkaasti. Naapurikentän koirakkoa piti haukkua ja jahdata aidan takaa ja lisäksi kouluttaja oli hyvin hyvin epäilyttävä Mysistä ja osa energiasta meni kouluttajan vahtaamiseen. Kävin tekemässä vapaatreeninä kuitenkin keppejä, joihin Mysi pystyi hieman paremmin keskittymään. Treenattiin 6+6 keppisarjaa. Samaista sarjaa treenattiin viimeksi kaksi viikkoa sitten. Mysi silloin ensimmäisillä kerroilla odotti palkkaa ensimmäisen 6 kepin sarjan jälkeen, mutta nopeasti ymmärsi, että palkka tulee sen pujoteltua 6+6 keppiä. Nyt fokus on hyvin ensimmäiseltä sarjalta tullessa toiselle sarjalle ja Mysi venyttää laukkaa päästäkseen nopeammin toiselle sarjalle.

 

Nanan kanssa ei ole päästy tokotreeneihin. Ei sen puoleen, motivaatiota tokon treenaamiseen ei ole juuri viime viikkoina ollut ja treenailen mieluummin Nanan kanssa erilaisia temppuja kuin tokoliikkeitä. Toissaviikolla treeni-iltana olin töissä ja viime viikolla Nana sai vielä lepäillä ja kerätä voimia. Nanalla oli ollut menneenä viikonloppuna todella voimakas ummetus, jonka vuoksi jouduimme käydä lääkärissäkin varmistamassa, ettei suolessa ole tukosta. Samalla Nanaa nesteytettiin ja se sai kipulääkkeitä ja peräruiskeen, jonka jälkeen vatsa alkoi hiljalleen toimia normaalimmin. Lohjan ryhmänäyttely jäi Nanalta väliin jo kipulääkkeen 28 vuorokauden doping-varoajan vuoksi, mutta en olisi kyllä muutenkaan varmasti vienyt kehään koiraa, jonka kanssa edellisenä päivänä olen joutunut käydä päivystyksessä ummetuksen ja vatsan kiputilojen vuoksi. Ummetuksen lisäksi Nana oli todella kivulias lauantain vastaisena yönä.

 

Juuri kun luulin Nanan voinnin muuttuneen vihdoin paremmaksi, alkoi se sunnuntaina iltapäivällä oksentelemaan ja maanantain vastaisena yönä oksennuksen mukana tuli isohko ruoto ja verta. Hirveä tunne herätä klo 3.30 yöllä oksentavan koiran ääneen ja huomata lattialla verinen oksennus. Soitin yöllä päivystykseen, jossa ei kuitenkaan nähty akuuttia tarvetta tuoda koiraa näytille yöaikaan. Nana oksensi vielä kaksi kertaa maanantain aamupäivän aikana (veretöntä oksennusta), kun maanantaina iltapäivästä meillä oli uusi eläinlääkäriaika. Nana sai oksennuksen estolääkkeen pistoksena ja saimme vielä kotiin mukaan 4 päivän kuuri kyseistä lääkettä tablettina. Lääkäri tunnusteli Nanan vatsan ja pingotus vatsasta oli kadonnut, suoli tuntui tyhjentyneen eikä vatsa ollut enää kivulias. Saimme lähteä kotiin saatesanoin: "jos se vielä tämän pistoksen jälkeen oksentaa, niin silloin asiat ovat todella huonosti ja koira on tuotava heti huomisaamuna klinikalle jatkotutkimuksiin". Arvata siis saattaa, että pelkäsin hulluna koko maanantai-illan, että Nana oksentaa uudestaan ja näin ollen en olisi Mysin treeneihinkään varmasti pystynyt keskittymään lainkaan. Nana ei kuitenkaan oksentanut enää ja vointi alkoi muutenkin kohentua nopeasti tämän jälkeen.

 

Mysi sen sijaan pyörähti Lohjan ryhmänäyttelyssä Peggy Baileyn kehässä junioriluokassa. Mysi väisti tuomarin lähestyessä jo maassa seisottaessa, kun tuomari katsoi luokan läpi. Pöydällä Mysi seisoi reippaasti siihen asti, että tuomari alkoi lähestyä sitä. Mysi väisteli ja venkoili pöydällä otteessani kuin löysä pitelemätön spagetti. En saanut pidettyä Mysiä aloillaan, niin että tuomari olisi saanut tutkittua sen ja tuomari saikin koskettua Mysiä vain hieman pepun päältä. Oikeutetusti meille tuloksena EVA, koska Mysi ei antanut tuomarin koskea itseensä. Olin täysin valmistautunut siihen, että näin voi näyttelykehässä Mysin kanssa käydä, joten en osannut olla hirveän pahalla mielellä tästä. Näyttelypäivä oli muuten todella mukava. Oli kiva nähdä tuttuja ja huippua oli tietysti, että moni muu kaveri ja tuttu oli tyytyväinen oman koiran näyttelysaavutuksiin ja saivat sen, mitä lähtivät näyttelystä hakemaan. Alla Mysin arvostelu:

 

"Very pretty but does not want to be handled. Nice top line. Good tail.Good ear carriage. Moved well." JUN EVA

 

Muutoin ollaan eletty aika laiskaa arkea, mihin tietysti vaikuttanut tuo melkein viikon mittainen Nanan sairastaminen. Viime keskiviikkona käytiin kuitenkin heittämässä talviturkit luonnon vesissä, siis minä ja Mysi. Nana tyytyi räksyttämään rannalla. Mysi ei heti hiffannut lähteä uimaan, mutta kun laitoin sen kerran rantavedessä niin, etteivät jalat yltäneet pohjaan, se lähti uimaan ja sen jälkeen olikin menossa polskimaan koko ajan. Itsekin pulahdin uimareissun loppupuolella, mutta uiminen omalta osalta jäi tosiaan vain pulahtamiseksi, koska Mysi oli uinut jo paljon siihen mennessä ja se puuskutti jo uidessaan, mutta ei silti suostunut odottamaan rannalla mun uidessa, vaan mukaan uimalenkille oli lähdettävä. Kivaa oli ja nyt odotellaankin taas lämpimiä säitä palaavaksi, jotta päästään taas polskimaan.

Videoita

Mysi 2x2 kepit treenit 33-34 from Janita on Vimeo.

 

Tähän vaiheeseen meidän keppitreeni jää, kun huomenna palautan vuokrakepit takaisin omistajalleen. Joitakin virheitä hankalasta avokulmasta kepeille mentäessä vielä tulee, kun Mysi ei mielestäni korkeassa vireessä aina malta hakea ensimmäistä keppiväliä, vaan arpoen menee ensimmäiseen vastaan tulevaan väliin. Mysi kestää kuitenkin huomautuksen virheestä (eleetön "oho") hyvin ja korjaa tämän jälkeen tehden yleensä aina virheettömän suorituksen.

 

Oikea-aikaisemmalla palkkauksella ollaan päästy eroon Mysin pyörähdyksestä keppien lopussa, jonka se tuppasi tehdä usein, kun itse ohjasin Mysiä vasemmalla puolella. Tähän asiaan olen tosi tyytyväinen. Liikehäiriöön siedättäminen vaatii vielä vahvistusta, jotta Mysi malttaa pujotella kepit loppuun asti, vaikka itse liikkuisinkin vieressä reippaaseen tahtiin.

 

Kotipihan lisäksi ollaan treenattu keppejä joitakin kertoja myös oman seuran kentällä, metallisilla ja muovisilla 6 kepin sarjalla, jossa kepit siis ovat suorassa metallirungossa kiinni. Mysi ymmärtää hyvin, että samasta asiasta on kyse myös muilla kepeillä ja pujottelee vaivatta myös seuran 6 kepin sarjalla. Ollaankin alettu yhdistämään kentällä keppejä ennen yhtä hyppyä. Mysi on myös hypyltä laskeuduttuaan osannut hakea hyvin kepit. Joissakin ratatreeneissä on kouluttajien mukaan Mysi katsonut keppejä intensiivisesti laskeuduttuaan hypyltä, jos kepit ovat olleet "tyrkyllä".

 

Seuraava askel on lisätä ohjauksia keppejä ennen ja niiden jälkeen myös treenikentällä sekä vähitellen yhdistää 6+6 keppiä täydelliseksi 12 kepin sarjaksi.

 

Kepit olivat meillä vuokrattuna kaksi kuukautta ja ollaan siinä ajassa saatu keppien alkeisopetus mielestäni tosi hyvälle mallille. Enemmänkin oltaisiin toki voitu treenata ja tiiviimmällä treenitahdilla Mysi olisi varmasti oppinut pujottelemaan myös kuukauden vuokra-ajalla. Nyt ei ole kuitenkaan ollut mikään kiire treenata, Mysi on saanut paljon myös lepopäiviä, kun mikään kiire pujottelun opettelussa ei ole ollut. Olen aivan ihastunut 2x2-systeemiin enkä usko enää opettavani yhtään koiraa pujottelemaan muulla tekniikalla, sikäli mikäli vielä joskus agilityn pujottelua jollekin koiralle opetan. Keppien vuokrauksesta vielä suurkiitos koirakoulu Annspetsille!

 

Mysi shelttileirillä 24.5.2014 from Janita on Vimeo.
 

 

Tässä pieni videopätkä Mysin agilitytreeneistä viikonlopun shelttileiriltä. Kouluttamassa meillä oli Anu Rajaheimo, jonka koulutustyylistä tykkäsin paljon. Videossa ei ihan hirveästi ole nähtävää, hiottiin lähinnä valssiohjaustani, mutta pistetään nyt näytille kuitenkin. En ymmärrä, kuinka valssi saattoi taas tuntua niin haastavalta. Vaikutusta oli ehkä sillä, etten itse pystynyt täysin keskittymään ohjaamiseen, sillä koulutuskenttä oli tien varressa eikä sitä ollut kauttaaltaan aidattu. Hieman pelotti, sinkoaisiko Mysi jahtaamaan autoa välitauoilla, kun itse juttelen kouluttajan kanssa. Osa keskittymisestä meni näin ollen tien ja mahdollisesti lähestyvien autojen tarkkailuun.

 

Videolta kuitenkin näkyy hyvin, että lähdöt ollaan saatu toimimaan eikä Mysi varasta niissä. Hellyyttävin kohta videolla tulee lopussa, kun minä ohjaan aivan tajuttoman surkeasti, joten Mysi lähtee treffaamaan videon kuvannutta kasvattajaa. Sirpalle suurkiitos kuvaamisesta! Mysi tuli ehkä kyselemään, jos kasvattaja tarttuisi ohjaksiin, kun oma mami ei osaa?! ;) Näin sivuhuomautuksena nimittäin Anu totesi Mysin yhdessä mun totaalisesti myöhässä olleessa takaakiertoon lähetyksessäkin murisseen mulle ihan kunnolla, ollakseen noin pieni sintti. <3

Kepitellen

Mysi 2x2 kepit treenit 21-24 from Janita on Vimeo.

 

Mysi 2x2 kepit treenit 25-29 from Janita on Vimeo.

 

Tässä treenejä huhtikuun lopulta ja toukokuun alulta. Viimeinen treeni on viidenpäivän takainen, joten aikalailla sillä tasolla mennään osaamisessa tällä hetkellä. Uusimmat treenivideot ovat vielä kamerassa, joten videoita viimeisimmistä treeneistä ei vielä ole.

 

Huomionarvoisia seikkoja treeneissä on tällä hetkellä edelleen oman heiton oikea-aikaisuus, jotta Mysin ei tarvitsisi kääntää keppien jälkeen katsettaan muhun, vaan katse suuntautuisi eteenpäin. Radalla kun siellä edessä on aina seuraava este. Toinen iso asia, mihin kiinnitin huomiota kunnolla vasta videoita kootessani, on tuo Mysin pyörähdys keppien jälkeen silloin, kun itse kuljen keppien oikealla puolella. Pyörähdykseenkin lienee syynä viipyilevä palkka, sillä olen treenatessa nyt todella kiinnittänyt huomiota, että palkka lentää ajoissa ja myös pyörähdykset ovat vähentyneet hurjasti. Lelun jättämistä etupalkaksi voisi kokeilla, kun joku päivä mies ehtisi avuksi treeniin nappaamaan palkan pois, jos Mysi meinaa varastaa palkalla.

 

Rytmi ja vauhti kepeillä on mielestäni tällä hetkellä ihan hyvä. Tosin välillä Mysillä menee kaahailuksi, jolloin vauhtia piisaa niin, ettei kaikki välit tule pujoteltua. Mysi oivaltaa kuitenkin yhden, kahden virheen jälkeen, että kaikki välit on pujoteltava. Myös voimakkaat avo- ja umpikulmat vaativat vielä työstämistä, avokulma mutulla haastavampi.

 

Erityisen tyytyväinen olen Mysin työmotivaatioon. Se ei paineistu virheistä, vaan jaksaa yrittää yhä uudelleen. Se lähtee hakemaan kepeille heti uudestaan, kun leikin jälkeen pyydän irrottamaan otteen lelusta. Paljon on vielä treenattavaa, mutta tosi hyvässä vaiheessa kuitenkin jo mielestäni ollaan. Liikehäiriötä Mysi kestää koko ajan enemmän, mutta liian lähelle keppejä en saa mennä tai työnnän Mysin ulos kepeiltä ennen aikojaan.

 

Oon todella tyytyväinen myös omaan valintaani koulutusmetodin suhteen. Muilla koulutustavoilla ei oltaisi puolentoista kuukauden treenin jälkeen vielä näin hyvässä vaiheessa pujottelun opettamisessa. Tykkään tässä tavassa myös siitä, ettei tarvitse tehdä töitä ohjureiden/verkkojen häivyttämisessä, kun koira alusta alkaen oppii pujottelemaan ilman ohjureiden/verkkojen apua.

Keppiprojekti etenee - 4 suoraa keppiä!

Pitemmittä puheitta, tässä videot Mysin keppitreeneistä 9-20.

Mysin 2x2 kepit treenit 9-12 from Janita on Vimeo.

 

Mysi 2x2 kepit treenit 13-16 from Janita on Vimeo.

 

Mysi 2x2 kepit treenit 17-20 from Janita on Vimeo.

 

Uusimmat videot treeneistä ovat vielä kamerassa. Tällä hetkellä Mysi pujottelee kotipihalla kuutta keppiä, niin että portit ovat hieman auki. Ollaan harjoiteltu myös liikehäiriön sietämistä kepeillä. Vedättäminen on vielä paha, samoin voimakkaat tempon muutokset. Huomaan myös, että Mysi tarvitsee tilaa kepeille menossa, liian lähelle ei parane mun mennä sorkkimaan. Ollaan treenattu vähän myös takaaleikkausta kepeillä. Kepeille vientiin olen liittänyt nyt vihjesanan. Eilen illalla käytiin pikaisesti treenaamassa kentällä rengasta parin toiston verran. Päätin testata, kuinka neljä suoraa keppiä taipuisi kentällä, seuralta kun ei valitettavasti vielä 2x2 keppisarjaa löydy. Parin virheen ja niitä seuranneen tuumaustauon jälkeen pikkumusta hiffasi, että kyse on samasta jutusta kuin kotipihallakin, ja pujottelikin sen jälkeen jokaisella (ehkä huimalla viidellä) yrittämällä virheittä neljä suoraa keppiä.

Shelttityttöjen puuhaviikko

Aloin miettimään kulunutta viikkoa taaksepäin tänä aamuna herättyäni ja tajusin, että meillä on ollut aika puuhakas viikko. Ollaan treenattu, pulikoitu ja tavattu koirakavereita useampana päivänä. Ihan tavallinen lenkkeily on tällä viikolla jäänyt vähäisemmäksi, kun minulla tulehtui oikeasta jalasta jalkapohjan kalvojänteen kiinnittymiskohta eli kansankielellä perkeleen kipeä luupiikki on vaivannut jalkaa. Onneksi on ollut muuta puuhaa, johon kanavoida pienten shelttityttöjen energiaa.

Pääsiäismaanantaina vietettiin aamupäivää Sadun ja hänen tyttöjensä, Saanan, Sanin ja Tipin, kanssa lenkkeillen Vaakkoissa. Lenkkipaikkana Vaakkoi oli meille uusi alue, mutta tykkäsin hurjasti siitä. Sinne voisi lähteä lenkkeilemään uudemmankin kerran. Tosin varmaan kuitenkin jonkun paremmin aluetta tuntevan kanssa, sen verran iso alue on. Ilma oli ihanan lämmin ja Mysi hieman kaihoisasti katseli vettä, voisiko sinne pulahtaa. Käärmeisiin emme onneksi törmänneet, vaikka vastaan tuleva ulkoilija niistä varoittelikin. Kiitos Sadulle ja tytöille kivasta lenkkiseurasta!

 

 

 

Kuvat: Satu Tuominen

 

Maanantai-iltana suunnattiin vielä Mysin kanssa agilitytreeneihin. Kouluttamassa oli Tapio Niemi ja erityisesti radan alku oli meille haastava (videon loppuosa). Mutta niin kuin kouluttajan kanssa juttelimmekin, kehitystä ja uuden oppimista tapahtuu silloin, kun uskaltaa astua mukavuusalueen ulkopuolelle.

 

Suunnilleen tällaista rataa treenasimme

Hankaluuksia meille tuotti ensin jo 3.hypyn takaakierto, kun olin suunnitellut pyöräyttäväni Mysin vasemman siivekkeen ympäri. Mysi kuitenkin lähti kiertämään koko ajan koko estettä. Mun olisi pitänyt ehkä lähettää Mysi takaakiertoon kauempaa, jotta se ei olisi kiertänyt koko estettä. Mysi irtoaa musta sen verran hyvin poispäin, että usein tällaiset koko esteen kiertämiset liittyvät siihen, että olen itse liian lähellä hyppyä ja Mysi työskentelee mieluummin kauempana minusta. Vaihtoehtona olisi ollut kääntää omaa kroppaa voimakkaammin hyppyä kohti ja käyttää enemmän vastakättä, mutta silloin en olisi päässyt liikkeelle itse yhtä hyvin hypyltä ja Mysin kaltaisen pikkusalaman kanssa aika oleellista on, että omatkin jalat liikkuvat suhteellisen nopsaan. Vaihdoimme siis taktiikkaa ja pyöräytin Mysin oikean siivekkeen ympäri. Myös 2. hypylle vaihtui ohjaus valssista yksinkertaiseen merkkaukseen. Mysin kanssa näitä merkkauksia ei ole oikeastaan harjoiteltu kuin näissä ja edellisissä treeneissä ja Mysi on hiffannut tosi hyvin hypyn merkkauksen idean.

Putken hakeminen pimeästä kulmasta ei Mysille tuottanut minkäänlaista ongelmaa, vaan se irtosi hyvin etsimään putken suun itse. Seuraava hankaluus tuli esteillä 5-8. Pätkä olisi aivan ohjattavissa, jos Mysi irtoaisi putkeen mun takaaleikkauksesta huolimatta. Mutta myös mun oma liike pysähtyi liian voimakkaasti ennen putkea 8, jolloin Mysi ei putkeen irronnut. Toisaalta en myöskään itse ehtinyt tekemään valssia kunnolla ennen putkea ja periaatteessa se olisi aivan turha ohjaus tuossa kohdassa ja pätkä olisi järkevimmin ohjattavissa juuri takaaleikkauksella, kun koira sen osaa. Otettiin tähän väliin tauko. Jäähdytellessä omassa kantapäässä alkoi tuntua kipua, ja olisi pitänyt ymmärtää jättää treenaaminen siihen. Tiistaiaamuna kantapää oli nimittäin aivan törkeän kipeä.

Tauon jälkeen treenattiin kuitenkin loppupätkää 8-16. Mysi olisi iloisesti painellut putkesta 8 suoraan putkeen 11, pieni putkihullu koira... Kun maltoin itse odottaa Mysiä riittävän pitkään rintamasuunta kohti hyppyä 9 ja pienesti vedin vastakädellä, hyppäsi Mysi myös hypyt putkien välillä. Mä itse luon välillä turhaan itselleni kiirettä ja tässäkin kohdassa alkuun lähdin liikkumaan itse liian nopeasti kohti putkea 11, jolloin Mysikin paineli suoraan sinne ja hypyt jäivät hyppäämättä. Pakkovalssi hypyllä 12 onnistui hyvin ja muutenkin saatiin kehuja tuon hyppyrykelmän rytmityksestä. Alla video treeneistä.



 

 

Mysin treenit 21.4.2014 from Janita on Vimeo.

 

Tiistaina Anna-Kaisa kävi hieromassa tytöt meillä kotona. Nanasta tiesinkin sen olevan jumissa. Kireyttä löytyi taas selästä lannerangan alueelta sekä molemmilta puolilta olan takaa epäkäslihaksesta. Nana antoi uskomattoman kiltisti hieroa itseään, vaikka selkä oli selvästi tosi jumissa. Anna-Kaisa oli ihana ja antoi Nanalle varsinaisen hieronnan päälle vielä hetken hemmotteluhoitoa hieroen hellästi masua ja korvanlehtiä, kun varsinainen hieronta oli varmasti lihasjumien vuoksi tuntunut ikävältäkin ajoittain. Mysi oli hyvässä kunnossa. Siltä löytyi aavistuksen kireyttä lantiosta toiselta puolen. Samaiselta puolelta löytyi myös niskasta lievää kireyttä. Todennäköisesti pieni toispuoleinen kireys on voinut syntyä Mysin pariin kertaan liukastuttua putkesta ulos tullessa, kun kaahailee niin hirveällä vauhdilla.

 

Keskiviikkona puolestaan suuntasimme auton nokan kohti Etelä-Suomen Shelttien järjestämiä näyttelyharjoituksia. Molemmat tytöt pääsi treenailemaan kehäkettuilua. Nanan kanssa lähinnä muistuteltiin mieleen, mistä touhusta onkaan kyse. Nana vähän aristi hampaiden katsomista ja niitä katsottiinkin vain ihan vähän huulta raottamalla, kun kerroin Nanan suun olevan vielä toipumisvaiheessa. Tikit eivät ole vielä sulaneet täysin ikeniin poistettujen hampaiden kohdilta. Muuten Nana esiintyi hienosti.

 

Mysin kanssa puolestaan meillä on aikamoinen urakka edessä ennen Lohjan kesäkuista näyttelyä. Mysi seisoi pöydällä kyllä nätisti ja suhteellisen rentona niin kauan, kuin olimme kaksistaan pöydän luona. Mutta kun "tuomari" lähestyi pöytää, alkoi Mysiä ahdistaa. Mysihän on sheltille tyypilliseen tapaan pidättyväinen. Itselleen täysin vieraisiin ihmisiin se suhtautuu varautuneesti. Hetken vierasta ihmistä katseltuaan se kyllä menee tekemään tuttavuutta ja tutustuttuaan onkin sitten pian kiipeämässä syliin ja pyrkii pusuttelemaan kasvoja ja korvia. Mysi tarvitsee kuitenkin aikaa, että se voi omilla ehdoillaan mennä tutustumaan vieraaseen ihmiseen. Vieraan ihmisen "liiallinen" uteliaisuus saa Mysin varautuneemmaksi. Näyttelyissähän käytännössä aivan vieras ihminen lähestyy koiraa nopeassa tahdissa ja nyt meillä olisi valtava urakka totuttaa Mysi siihen, että on ihan ok laskea vieras ihminen "iholle". Meidän näyttelytreeni "tuomarin tutkimuksen" osalta oli siis lopulta sitä, että Mysi seisoi maassa ja kävi syömässä "tuomarin" kädestä namia. Myös näyttelyremmissä liikkumista tarvitsee harjoitella, ettei se olisi säntäilyä sinne tänne. Onneksi on 1,5 kuukautta aikaa!

 

Torstaina me vietettiin löhöpäivää kotona. Perjantaina Mysi puolestaan pääsi pitkästä aikaa uimaan veljiensä Nopan ja Paavon kanssa. Mysi olikin aikamoinen vesipeto! Sitä ei tarvitse enää auttaa altaaseen, vaan se menee itsenäisesti rampilta altaaseen saatuaan siihen ensin luvan. Saa nähdä, kauanko kestää, että neiti lopettaa luvan kyselemisen ja vain painelee altaaseen. Nyt vielä vinkui jaloissa ja meni sitten rampille tai meni rampille ja katseli sieltä minua, joko saa mennä altaaseen. Oivalliseen saumaan osui tämä uimakerta, sillä Mysistä jo huomasi, että energiaa on purettavana kovasti, kun viikolla lenkit olivat jääneet lyhyiksi mun jalkavamman vuoksi.

 

Lauantaina treenailtiin Mysin kanssa useampaan kertaan keppejä. Meillä on ollut useamman päivän tauko keppitreenistä ja tuntui hetken siltä, kuin oltaisiin otettu takapakkia. Helpotin parin toiston ajaksi neljään keppiin, jotta Mysi löytää pujottelun rytmin. Sen jälkeen lisäsin keppiparin lisää. Ollaan treenattu nyt kuutta keppiä niin, että portit ovat hieman auki. Lauantaina käytiin myös kävelemässä kaverini ja hänen Serbiasta adoptoidun Nenni-koiran kanssa lähimetsiköissä parin tunnin mittainen lenkki. Illalla jalka vihoittelikin. Oli kuitenkin kiva nähdä Nenni viimein!

 

Tänään on lepäilty, jotta mulla olisi jalka treenikunnossa huomenna. Mysi on tehnyt lyhyen keppitreenin ja minä kävin Lahdessa Shetlanninlammaskoirat ry:n ylimääräisessä vuosikokouksessa. Olin ymmärtänyt kutsusta, että kokouksessa keskusteltaisiin, minkä sisältöisenä shelttien PEVISA-ohjelmaa jatketaan ensi vuoden alusta. Omasta mielestäni jalostuskoiria tulisi tutkia kattavammin ja vaatia niiltä enemmän kuin ainoastaan silmätarkastuslausunto ja lonkkakuvaustulos. No, odottamalleni keskustelulle ei ollut sijaa (jostain Kennelliiton toimintatapoihin liittyvästä syystä johtuen) ja käytännössä mahdollisuudet oli päättää, että PEVISA-ohjelmaa jatketaan saman sisältöisenä kuin tähänkin asti tai siitä luovutaan. Yksimielisesti päätettiin jatkaa samalla ohjelmalla. PEVISA-ohjelman sisällön muutoksista voitaisiin keskustella ensi vuoden vuosikokouksessa, jos jäsenistöltä tulee hyvin perusteltu ehdotus, kuinka ohjelman sisältöä tulisi muuttaa. Kokous kesti huimat 8 minuuttia ja itse olin aika turhautunut, että ajoin sen vuoksi tunnin Lahteen ja takaisin. Olin kuvitellut myös osanottoa kokoukseen ennakolta suuremmaksi, kun tosi tärkeästä asiasta kuitenkin kokouksessa oltiin päättämässä. Äänioikeutettuja kokouksessa oli kuitenkin vain 17. Ehkä kaikki muut tiesivät, ettei keskustelua käytäisi ja käytännössä kokous oli vain pakollinen muodollisuus PEVISA:n jatkamiseksi tällaisena. Eripuraisia ääniä, että joku olisi tahtonut PEVISA:sta luopua shetlanninlammaskoirien kohdalla ei nimittäin onneksi tullut.

Mysi aloitti keppitreenin

Kontaktiesteiden treenaaminen on edelleen aloittamatta, koska en ole osannut päättää, treenaanko Mysin kanssa A-esteen lisäksi juoksukontaktin myös puomille vai päädynkö pysäytyskontaktiin. A:lle kuitenkin melko varmasti tullaan treenaamaan juoksukontakti. Ja eihän tässä mikään kiire olekaan. Meillä ei ole mikään kiire kisaamaan, vaikka Mysi kisaiän saavuttaakin elokuun lopussa. Metodin keppien treenaamiseen sain kuitenkin päätettyä ja pujottelun harjoittelu aloitettiin huhtikuun alussa.

 

Nanalle kepit on opetettu "vanhanaikaisesti" herkun avulla keppien välistä houkuttelemalla/vetämällä. Oikeaa sisäänmenoa on Nanan kanssa treenattu palkkaamalla paljon oikeasta sisäänmenosta ekaan keppiväliin. Silti virheitä sisäänmenolla tulee herkästi. Nana osaa pujotella, mutta koska kepit on opetettu vierellä kulkien, ei Nana kestä mun irtoamista missään suunnassa kepeillä, vaan tarvitsee minut keppien viereen tueksi. Oli sanomattakin selvää, että Mysin kohdalla tahdoin opettaa kepit jollain toisella metodilla, jotta keppisuorituksesta tulisi itsenäisempi.

 

Valitsin lopulta opetusmetodiksi Susan Garrettin 2x2-keppitreenin. Lainasin seuralta Susan Garrettin opetusvideon, tuijottelin sitä kotona ja varmistuin, että tämä on meille sopivin tapa treenata keppejä. Mulla ei ole aikaa eikä mahdollisuutta ajaa päivittäin, tai edes joka toinen tai kolmas päivä Ojankoon treenaamaan seuran kentälle, seuran kepeillä. Ja kepithän on este, joka vaatii lukemattomia, lyhyitä treenejä parhaan mahdollisen suorituksen oppimiseen. Täysmittaista pujottelua ei meidän pienelle omalle pihalle mahdu, mutta 6 kepin sarja 2x2 keppejä siihen kyllä mahtuu. Ja mikäs sen parempaa kuin mahdollisuus treenata vaikka joka päivä lyhyitä pätkiä omalla pihalla? Yksi syy koulutusmetodin valintaan oli siis ehdottomasti mahdollisuus treenata kotona, mutta pidin Susan Garrettin metodissa myös siitä, kuinka keppisuoritus on tarkoitus opettaa koiralle itsenäiseksi suoritukseksi, johon se ei tarvitse ohjaajaa vierelleen kulkemaan.

 

Vuokrasin siis huhti-toukokuun ajaksi koirakoulu Annspetsiltä meille 6 kepin sarjan 2x2 keppejä (3 porttia). Mysi ei ole treenannut joka päivä, vaan välissä on ollut useita lepopäiviä. Joinakin päivinä puolestaan olemme treenanneet pari lyhyttä treenipätkää. Olen videoinut jokaisen treenikerran treeniä  nro 17 lukuun ottamatta. Alhaalla on halukkaille katsottavaksi videot treeneistä 1-8. Olen tarkoituksella jättänyt videoihin myös epäonnistuneita suorituksia, jotta todenmukainen kuva treenaamisesta välittyisi. Ensimmäisen videon alku on myös melko puuduttavaa, kun alkuun tuntui, että Mysi ei ymmärrä yhtään, mitä portin suhteen pitäisi tehdä. Hetkittäin epäilin omia kykyjäni osaisinko opettaa Mysille keppejä metodilla, joka itsellenikin oli aivan uusi ja kirjekurssityyliin itsenäisesti opiskeltu.

 

Toisaalta videoilla välittyy myös aika loistavasti se, kuinka paljon arvokkaampi palkka Mysille on lelu on verrattuna namiin. Palkkasin nimittäin aluksi Mysiä namilla, koska ajattelin namilla saatavan lyhyessä ajassa enemmän suorituksia ja kehityksen olevan näin ollen nopeampaa. Ajoittain kuitenkin mielenkiinto namiin ja tekemiseen lopahti ja Mysin käytökseen ilmestyi sijaistoimintoja, koska se oli epävarma, mitä sen pitäisi tehdä. Kun vaihdoin palkan leluun, on kehitys ollut uskomatonta. Tässä on tosiaan videoituna treenit 1-8, jotka ovat aivan alkeisopetusta, mutta voin paljastaa, että eilen, 18. treenikerralla Mysi pujotteli 4 suoraa keppiä hakeutuen kepeille oikein sisään myös hankalista umpi- ja avokulmista! Mysi hakeutuu kepeille hanakasti ja itsenäisesti välittömästi uudestaan puruotteensa lelusta irrotettuaan.

 

On ollut mahtavaa seurata, kuinka koira oikeasti prosessoi uutta asiaa. Erityisesti näillä ensimmäisillä treenikerroilla huomasi, kuinka väsynyt Mysi oli, kun sitä oli haastettu oivaltamaan ja oppimaan itse jotain uutta. Metodissahan tarkoituksena on, että koiraa autetaan mahdollisimman vähän harjoittelussa. Sen sijaan treeni pilkotaan niin pieniin palasiin, ja treeniä vaikeutetaan askel askeleelta vain sen verran, että koiralla itsellään on mahdollisuus oivaltaa ja oppia, mitä siltä odotetaan. Näin ollen suorituksestakin tulee itsenäinen, kun koira itse on tehnyt oppimiseen liittyvän ajatustyön. Mysi nukkui treenihetkien jälkeen pitkät nokoset, jonka aikana se oli prosessoinut uutta asiaa ja seuraavalla treenikerralla se tuntui menneen harppauksittain eteenpäin. Asia, joka vielä edellisellä kerralla oli ollut haastava, sujuikin päikkäreiden/lepopäivän jälkeen selvästi helpommin. 

 

Mahtavalta on tuntunut myös onnistua, kun on uskaltautunut kokeilemaan aivan uutta koulutusmetodia ja haastamaan itsensä ja omat koirankoulutustaidot. Ajoittain olin epävarma ja pohdin, osaankohan sittenkään opettaa pujottelua Mysille tällä tavoin, mutta toisaalta Mysi on palkinnut ja luonut uskoa menemällä koko ajan eteenpäin, vaikka treenihetkiin on mahtunut myös hetkiä, jolloin olen epäröinyt. Tärkeää metodissa on koko ajan myös vaikeuttaa treeniä koiran oppimisen mukana eikä jäädä junnaamaan liian pitkäksi aikaa mihinkään vaiheeseen. Jos koskaan vielä tulen opettamaan koiralle agilityn pujottelua, on tämä varmasti tällä hetkellä metodi, jolla haluan sen tehdä. Paljon on vielä tehtävää, mutta ollaan jo tosi hyvässä alussa!

Mysin 2x2 kepit treenit 1-4 from Janita on Vimeo.

 

Mysin 2x2 kepit treenit 5-8 from Janita on Vimeo.