Vuoden vikat ohjatut treenit

Niin saatiin tämäkin treenivuosi pakettiin, ainakin ohjattujen treenien osalta. Eilisistä treeneistä jäi hyvä mieli ja kova into käydä treenailemassa ihan itsekseen ryhmätreenien joulutauon aikana. Juoksua Nanalle odotan tammi-helmikuun vaihteen tietämillä, joten silloin olisi tulossa pidempi treenitauko joka tapauksessa.

 

Kouluttamassa meitä oli eilenkin Saviojan Anne. Ratatreeni oli ihan kiva. Päästiin treenaamaan keppejä ja keinuakin taas pitkästä aikaa. Yhtään ei Nana keinua hätkähtänyt, vaikka moneen kuukauteen ei ole keinua tehty oikeastaan ollenkaan. Hyvin tehty alkuopetus on kuitenkin kannattanut. Nana tykkää keinusta ja eilenkin kävi tekemässä pari kertaa keinun ihan itsekseen, kun itse juttelin kouluttajan kanssa. Ratatreeni oli mukavan menevä. Valitsin pariin kohtaan valssiohjaukset, valssi kun tuntuu mulle yhdeltä varmimmista ohjauksista ja tiedän Nanan kääntyvän hyvin valssilla. Anne pyysi kuitenkin treenaamaan kyseisiin kohtiin myös persjätöt. Hyvin Nana kulki niilläkin. Mun pitäisi itse vain treenata niitä lisää, jotta persjätön tekeminen tuntuisi itsestä varmemmalta.

 

Kokeiltiin keppien kohdalla, kuinka Nana hakee itsenäisesti keppien aloituksen. Keppien vieressä kulki putki, johon lähetin Nanan keppien loppupäästä. Jäin odottamaan Nanaa keppien loppupäähän ja Nanan tultua putkesta ulos, kutsuin sen kepeille. En siis ollut ollenkaan ohjaamassa Nanaa kepeille. Eka suoritus ei mennyt nappiin (Nana haki vasta toiseen keppiväliin), mutta toisella kerralla haki kepit hienosti. Suhtauduin alkuun tosi epäileväisesti siihen, että tämä meiltä onnistuisi, Nana löi mamin kyllä ihan ällikällä. Tämä on kouluttajan mukaan hyvä tapa testata, osaako koira oikeasti hakea keppien aloituksen.

 

Loppuun "rallateltiin" lähettämällä koira "solmuputkeen". Putket olivat solmussa siten, että toinen putki kulki toisen yli. Itse suhtauduin tähänkin varauksella, olin oikeastaan ihan varma, ettei Nana mene ylämäkiputkeen. Sen verran epäillen ja varuillaan Nana uusiin asioihin suhtautuu. Ekalla kerralla tulikin samaa reittiä takaisin ulos putkesta, mutta tokalla kerralla tulikin putken läpi, kun lähetyksen jälkeen juoksin kutsumaan toisesta päästä. Seuraava kerta mentiinkin jo ihan täysillä. Nana tuntui tykkäävän kovasti tästä harjoituksesta!

 

Muistiin itselle: Meille ei sovi tällainen parin viikon treeniväli alkuunkaan. Nana on käy ihan ylikierroksilla päästessään esteille. Komentaa, komentaa, komentaa mua haukulla, jos en heti anna hommia. Tuntuu, että myös iso osa Nanan keskittymisestä menee siihen, että se komentaa ja pomppii mun jaloissa räksyttämässä, jos hommaa ei tule heti just nyt!

Joulukuun puuhia ja pikkujouluja

Hui, kuinka joulukuu on hurahtanut jo puoliväliin! Viimeisetkin pahvilaatikot alkavat pian olla purettuna ja hieman olemme ehtineet laittaa jouluakin kotona. Parasta tässä joulun alla muuttamisessa on ehdottomasti se, että suurempaa joulusiivousta ei tarvitse tehdä, kun siivottavaa ei ole ehtinyt kertymään. No, kiireitä on riittänyt ilman siivoilujakin.

 

Toissaviikonloppuna olin talkoilemassa seuran hyväksi Messarissa. Seuraavana päivänä 13 tunnin seisominen painoi edelleen jaloissa sen verran, että päädyin jättämään treenit väliin. Väsymys painoi myös pääkopassa, joten päädyin siihen, että Nanaa kohtaan on reilumpaa jättää treenit kokonaan väliin sen sijaan, että lähdettäisiin hallille ja itse vetäisin puoliteholla. Se ei ole koiraa kohtaan oikein, se tekee kuitenkin töitä aina 100% koko sydämellään.

 

Väliin jääneistä treeneistä huolimatta Nanakin hyötyi Messari-päivästä. Toin tuliaisina kotiin Back On Track -toppaloimen, joka on ollut jo pidempään ostoslistalla. Nyt se oli messutarjouksessa -10% ja koska olin edellisenä iltana mittaillut Nanaa huolella, uskalsin ostaa loimen sovittamatta. Tosin standilla aloin epäröimään, mahtuuko koon 37 loimi sittenkään Nanalle (siitä huolimatta että olin mitannut selän 37cm pitkäksi). Hieman arvoin jopa kokoa 40, mutta myyjä kehoitti ottamaan pienemmän loimen. Ja onneksi otinkin, sillä isompi koko tuskin olisi edes pysynyt Nanan päällä, kun tuo 37 on reilu. Melkein vielä yksi koko pienempi olisi voinut olla parempi... ellei sitten olisi kinnannut liiaksi. No, säätövaraa onneksi loimessa on. BOT-loimen lisäksi Nana sai häkkiin uuden pehmeän ja lämpöisen karvamakuualustan ja Roger Paran harjan. Pukinkonttiin ei tullut pakattua mitään, kun kaikkea piti päästä heti testaamaan! :)

 

Eilen olimme mukana Etelä-Suomen Shelttien pikkujouluissa, joita vietettiin ensin lenkkeilemällä yhdessä Salmen ulkoilualueella Vihdissä ja lenkin päälle tarjolla oli kuumaa glögiä ja makkaraa. Shelttejä oli lenkkeilemässä varmasti lähemmäs 30, mutta siitä huolimatta isompia rähinöitä ei syntynyt, vaikka koirat juoksivat vapaana. Nuoret urokset taisivat pari kertaa toisille ärähdellä, mutta muuten lenkki sujui sopuisasti. Nanakin tuntui olevan muutaman uroksen suosiossa, vaikka seuraavaa juoksua odotan Nanalle tulevaksi vasta ensi kevättalvella. Parhaat leikit Nanalla oli selkeästi Laran kanssa. Tytöt ovat niin samalla aaltopituudella. Kameraa mulla ei lenkillä ollut mukana, mutta muissa blogeissa kuvia varmasti on näkyvissä. Nanakin on tainnut eksyä pariin kuvaan...

 

Tänään on tämän vuoden viimeiset ohjatut treenit. Kevätkausi starttaa loppiaisen jälkeen. Katsotaan, jos me kuitenkin ehdittäisiin myös vapaatreenaamaan jossain vaiheessa, kun muutto- ja joulukiireet alkavat rauhoittua.

 

Saimme muuten jo jonkin aikaa sitten Nanan kaimalta Liebster-tunnustuksen, kiitos siitä siis Nanalle & Oliverille! Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia. Liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa. Tunnustus olisi tarkoitus jakaa eteenpäin viidelle, mutta koska tämä on jo niin monessa blogissa vastaan, en nyt jaa tunnustusta eteenpäin kuin Laralle & Mialle!

Marraskuu taittui joulukuuksi

Kuun vaihteen myötä muutimme uuteen kotiin ja lumi satoi maahan. Nana vaikuttaa ottaneen muuton lopulta melko lungisti. Ensimmäiset päivät neiti höristeli korviaan kotona herkemmin, haki enemmän läheisyyttä ja ulkona hajujen sijaan keskittyminen meni enemmän uuden ympäristön tarkkailuun. Nana vaikutti hieman tavallista varovaisemmalta. Tilanne normalisoitui kuitenkin muutamassa päivässä. Koti on käynyt tutuksi ja ulkona touhotetaan taas pää viidentenä jalkana ja hännällä liputtaen eteenpäin. Nana on nauttinut myös lumesta. Puikkonokkaa on niiin ihana tökkiä umpihankeen. Samoin umpihankijuoksu on ollut kova juttu! Tuntuupa melkein siltä, että mitä korkeampi ja umpinaisempi hanki, sitä ihanampaa siinä on harrastaa hankihyppelyä...

 

Agiharkoista meillä on ollut taas parin viikon tauko. Ensin Nana oksenteli parin päivän ajan, minkä vuoksi jätettiin treenit välistä. Myös mun työvuorot ovat osuneet harkkojen kanssa päällekkäin. Toissapäivänä oltiin kuitenkin taas treenaamassa. Kouluttamassa meitä oli Anne Savioja ja teemana treenissä persjätöt. Alkuun mietin, että lähden varmaan treeneistä kotiin itku kurkussa... mulle persjätöllä ohjaaminen etenkin hypyillä on vain niin vaikea. Varmistelen liikaa Nanan tulemista enkä luota siihen, että se lähtee ohjaukseen, jolloin oma ohjaukseni onkin jo myöhässä. Saatiin kuitenkin lopulta pätkä onnistumaan ihan kivasti. Mielessäni myös mietin, kuinka paljon Nana on kehittynyt toistojen kestämisenkin suhteen.

 

Viikonloppuna sitten Messariin Voittaja-näyttelyihin, tosin ihan vain hommiin...