Shelttityttöjen puuhaviikko

Aloin miettimään kulunutta viikkoa taaksepäin tänä aamuna herättyäni ja tajusin, että meillä on ollut aika puuhakas viikko. Ollaan treenattu, pulikoitu ja tavattu koirakavereita useampana päivänä. Ihan tavallinen lenkkeily on tällä viikolla jäänyt vähäisemmäksi, kun minulla tulehtui oikeasta jalasta jalkapohjan kalvojänteen kiinnittymiskohta eli kansankielellä perkeleen kipeä luupiikki on vaivannut jalkaa. Onneksi on ollut muuta puuhaa, johon kanavoida pienten shelttityttöjen energiaa.

Pääsiäismaanantaina vietettiin aamupäivää Sadun ja hänen tyttöjensä, Saanan, Sanin ja Tipin, kanssa lenkkeillen Vaakkoissa. Lenkkipaikkana Vaakkoi oli meille uusi alue, mutta tykkäsin hurjasti siitä. Sinne voisi lähteä lenkkeilemään uudemmankin kerran. Tosin varmaan kuitenkin jonkun paremmin aluetta tuntevan kanssa, sen verran iso alue on. Ilma oli ihanan lämmin ja Mysi hieman kaihoisasti katseli vettä, voisiko sinne pulahtaa. Käärmeisiin emme onneksi törmänneet, vaikka vastaan tuleva ulkoilija niistä varoittelikin. Kiitos Sadulle ja tytöille kivasta lenkkiseurasta!

 

 

 

Kuvat: Satu Tuominen

 

Maanantai-iltana suunnattiin vielä Mysin kanssa agilitytreeneihin. Kouluttamassa oli Tapio Niemi ja erityisesti radan alku oli meille haastava (videon loppuosa). Mutta niin kuin kouluttajan kanssa juttelimmekin, kehitystä ja uuden oppimista tapahtuu silloin, kun uskaltaa astua mukavuusalueen ulkopuolelle.

 

Suunnilleen tällaista rataa treenasimme

Hankaluuksia meille tuotti ensin jo 3.hypyn takaakierto, kun olin suunnitellut pyöräyttäväni Mysin vasemman siivekkeen ympäri. Mysi kuitenkin lähti kiertämään koko ajan koko estettä. Mun olisi pitänyt ehkä lähettää Mysi takaakiertoon kauempaa, jotta se ei olisi kiertänyt koko estettä. Mysi irtoaa musta sen verran hyvin poispäin, että usein tällaiset koko esteen kiertämiset liittyvät siihen, että olen itse liian lähellä hyppyä ja Mysi työskentelee mieluummin kauempana minusta. Vaihtoehtona olisi ollut kääntää omaa kroppaa voimakkaammin hyppyä kohti ja käyttää enemmän vastakättä, mutta silloin en olisi päässyt liikkeelle itse yhtä hyvin hypyltä ja Mysin kaltaisen pikkusalaman kanssa aika oleellista on, että omatkin jalat liikkuvat suhteellisen nopsaan. Vaihdoimme siis taktiikkaa ja pyöräytin Mysin oikean siivekkeen ympäri. Myös 2. hypylle vaihtui ohjaus valssista yksinkertaiseen merkkaukseen. Mysin kanssa näitä merkkauksia ei ole oikeastaan harjoiteltu kuin näissä ja edellisissä treeneissä ja Mysi on hiffannut tosi hyvin hypyn merkkauksen idean.

Putken hakeminen pimeästä kulmasta ei Mysille tuottanut minkäänlaista ongelmaa, vaan se irtosi hyvin etsimään putken suun itse. Seuraava hankaluus tuli esteillä 5-8. Pätkä olisi aivan ohjattavissa, jos Mysi irtoaisi putkeen mun takaaleikkauksesta huolimatta. Mutta myös mun oma liike pysähtyi liian voimakkaasti ennen putkea 8, jolloin Mysi ei putkeen irronnut. Toisaalta en myöskään itse ehtinyt tekemään valssia kunnolla ennen putkea ja periaatteessa se olisi aivan turha ohjaus tuossa kohdassa ja pätkä olisi järkevimmin ohjattavissa juuri takaaleikkauksella, kun koira sen osaa. Otettiin tähän väliin tauko. Jäähdytellessä omassa kantapäässä alkoi tuntua kipua, ja olisi pitänyt ymmärtää jättää treenaaminen siihen. Tiistaiaamuna kantapää oli nimittäin aivan törkeän kipeä.

Tauon jälkeen treenattiin kuitenkin loppupätkää 8-16. Mysi olisi iloisesti painellut putkesta 8 suoraan putkeen 11, pieni putkihullu koira... Kun maltoin itse odottaa Mysiä riittävän pitkään rintamasuunta kohti hyppyä 9 ja pienesti vedin vastakädellä, hyppäsi Mysi myös hypyt putkien välillä. Mä itse luon välillä turhaan itselleni kiirettä ja tässäkin kohdassa alkuun lähdin liikkumaan itse liian nopeasti kohti putkea 11, jolloin Mysikin paineli suoraan sinne ja hypyt jäivät hyppäämättä. Pakkovalssi hypyllä 12 onnistui hyvin ja muutenkin saatiin kehuja tuon hyppyrykelmän rytmityksestä. Alla video treeneistä.



 

 

Mysin treenit 21.4.2014 from Janita on Vimeo.

 

Tiistaina Anna-Kaisa kävi hieromassa tytöt meillä kotona. Nanasta tiesinkin sen olevan jumissa. Kireyttä löytyi taas selästä lannerangan alueelta sekä molemmilta puolilta olan takaa epäkäslihaksesta. Nana antoi uskomattoman kiltisti hieroa itseään, vaikka selkä oli selvästi tosi jumissa. Anna-Kaisa oli ihana ja antoi Nanalle varsinaisen hieronnan päälle vielä hetken hemmotteluhoitoa hieroen hellästi masua ja korvanlehtiä, kun varsinainen hieronta oli varmasti lihasjumien vuoksi tuntunut ikävältäkin ajoittain. Mysi oli hyvässä kunnossa. Siltä löytyi aavistuksen kireyttä lantiosta toiselta puolen. Samaiselta puolelta löytyi myös niskasta lievää kireyttä. Todennäköisesti pieni toispuoleinen kireys on voinut syntyä Mysin pariin kertaan liukastuttua putkesta ulos tullessa, kun kaahailee niin hirveällä vauhdilla.

 

Keskiviikkona puolestaan suuntasimme auton nokan kohti Etelä-Suomen Shelttien järjestämiä näyttelyharjoituksia. Molemmat tytöt pääsi treenailemaan kehäkettuilua. Nanan kanssa lähinnä muistuteltiin mieleen, mistä touhusta onkaan kyse. Nana vähän aristi hampaiden katsomista ja niitä katsottiinkin vain ihan vähän huulta raottamalla, kun kerroin Nanan suun olevan vielä toipumisvaiheessa. Tikit eivät ole vielä sulaneet täysin ikeniin poistettujen hampaiden kohdilta. Muuten Nana esiintyi hienosti.

 

Mysin kanssa puolestaan meillä on aikamoinen urakka edessä ennen Lohjan kesäkuista näyttelyä. Mysi seisoi pöydällä kyllä nätisti ja suhteellisen rentona niin kauan, kuin olimme kaksistaan pöydän luona. Mutta kun "tuomari" lähestyi pöytää, alkoi Mysiä ahdistaa. Mysihän on sheltille tyypilliseen tapaan pidättyväinen. Itselleen täysin vieraisiin ihmisiin se suhtautuu varautuneesti. Hetken vierasta ihmistä katseltuaan se kyllä menee tekemään tuttavuutta ja tutustuttuaan onkin sitten pian kiipeämässä syliin ja pyrkii pusuttelemaan kasvoja ja korvia. Mysi tarvitsee kuitenkin aikaa, että se voi omilla ehdoillaan mennä tutustumaan vieraaseen ihmiseen. Vieraan ihmisen "liiallinen" uteliaisuus saa Mysin varautuneemmaksi. Näyttelyissähän käytännössä aivan vieras ihminen lähestyy koiraa nopeassa tahdissa ja nyt meillä olisi valtava urakka totuttaa Mysi siihen, että on ihan ok laskea vieras ihminen "iholle". Meidän näyttelytreeni "tuomarin tutkimuksen" osalta oli siis lopulta sitä, että Mysi seisoi maassa ja kävi syömässä "tuomarin" kädestä namia. Myös näyttelyremmissä liikkumista tarvitsee harjoitella, ettei se olisi säntäilyä sinne tänne. Onneksi on 1,5 kuukautta aikaa!

 

Torstaina me vietettiin löhöpäivää kotona. Perjantaina Mysi puolestaan pääsi pitkästä aikaa uimaan veljiensä Nopan ja Paavon kanssa. Mysi olikin aikamoinen vesipeto! Sitä ei tarvitse enää auttaa altaaseen, vaan se menee itsenäisesti rampilta altaaseen saatuaan siihen ensin luvan. Saa nähdä, kauanko kestää, että neiti lopettaa luvan kyselemisen ja vain painelee altaaseen. Nyt vielä vinkui jaloissa ja meni sitten rampille tai meni rampille ja katseli sieltä minua, joko saa mennä altaaseen. Oivalliseen saumaan osui tämä uimakerta, sillä Mysistä jo huomasi, että energiaa on purettavana kovasti, kun viikolla lenkit olivat jääneet lyhyiksi mun jalkavamman vuoksi.

 

Lauantaina treenailtiin Mysin kanssa useampaan kertaan keppejä. Meillä on ollut useamman päivän tauko keppitreenistä ja tuntui hetken siltä, kuin oltaisiin otettu takapakkia. Helpotin parin toiston ajaksi neljään keppiin, jotta Mysi löytää pujottelun rytmin. Sen jälkeen lisäsin keppiparin lisää. Ollaan treenattu nyt kuutta keppiä niin, että portit ovat hieman auki. Lauantaina käytiin myös kävelemässä kaverini ja hänen Serbiasta adoptoidun Nenni-koiran kanssa lähimetsiköissä parin tunnin mittainen lenkki. Illalla jalka vihoittelikin. Oli kuitenkin kiva nähdä Nenni viimein!

 

Tänään on lepäilty, jotta mulla olisi jalka treenikunnossa huomenna. Mysi on tehnyt lyhyen keppitreenin ja minä kävin Lahdessa Shetlanninlammaskoirat ry:n ylimääräisessä vuosikokouksessa. Olin ymmärtänyt kutsusta, että kokouksessa keskusteltaisiin, minkä sisältöisenä shelttien PEVISA-ohjelmaa jatketaan ensi vuoden alusta. Omasta mielestäni jalostuskoiria tulisi tutkia kattavammin ja vaatia niiltä enemmän kuin ainoastaan silmätarkastuslausunto ja lonkkakuvaustulos. No, odottamalleni keskustelulle ei ollut sijaa (jostain Kennelliiton toimintatapoihin liittyvästä syystä johtuen) ja käytännössä mahdollisuudet oli päättää, että PEVISA-ohjelmaa jatketaan saman sisältöisenä kuin tähänkin asti tai siitä luovutaan. Yksimielisesti päätettiin jatkaa samalla ohjelmalla. PEVISA-ohjelman sisällön muutoksista voitaisiin keskustella ensi vuoden vuosikokouksessa, jos jäsenistöltä tulee hyvin perusteltu ehdotus, kuinka ohjelman sisältöä tulisi muuttaa. Kokous kesti huimat 8 minuuttia ja itse olin aika turhautunut, että ajoin sen vuoksi tunnin Lahteen ja takaisin. Olin kuvitellut myös osanottoa kokoukseen ennakolta suuremmaksi, kun tosi tärkeästä asiasta kuitenkin kokouksessa oltiin päättämässä. Äänioikeutettuja kokouksessa oli kuitenkin vain 17. Ehkä kaikki muut tiesivät, ettei keskustelua käytäisi ja käytännössä kokous oli vain pakollinen muodollisuus PEVISA:n jatkamiseksi tällaisena. Eripuraisia ääniä, että joku olisi tahtonut PEVISA:sta luopua shetlanninlammaskoirien kohdalla ei nimittäin onneksi tullut.

Mysi aloitti keppitreenin

Kontaktiesteiden treenaaminen on edelleen aloittamatta, koska en ole osannut päättää, treenaanko Mysin kanssa A-esteen lisäksi juoksukontaktin myös puomille vai päädynkö pysäytyskontaktiin. A:lle kuitenkin melko varmasti tullaan treenaamaan juoksukontakti. Ja eihän tässä mikään kiire olekaan. Meillä ei ole mikään kiire kisaamaan, vaikka Mysi kisaiän saavuttaakin elokuun lopussa. Metodin keppien treenaamiseen sain kuitenkin päätettyä ja pujottelun harjoittelu aloitettiin huhtikuun alussa.

 

Nanalle kepit on opetettu "vanhanaikaisesti" herkun avulla keppien välistä houkuttelemalla/vetämällä. Oikeaa sisäänmenoa on Nanan kanssa treenattu palkkaamalla paljon oikeasta sisäänmenosta ekaan keppiväliin. Silti virheitä sisäänmenolla tulee herkästi. Nana osaa pujotella, mutta koska kepit on opetettu vierellä kulkien, ei Nana kestä mun irtoamista missään suunnassa kepeillä, vaan tarvitsee minut keppien viereen tueksi. Oli sanomattakin selvää, että Mysin kohdalla tahdoin opettaa kepit jollain toisella metodilla, jotta keppisuorituksesta tulisi itsenäisempi.

 

Valitsin lopulta opetusmetodiksi Susan Garrettin 2x2-keppitreenin. Lainasin seuralta Susan Garrettin opetusvideon, tuijottelin sitä kotona ja varmistuin, että tämä on meille sopivin tapa treenata keppejä. Mulla ei ole aikaa eikä mahdollisuutta ajaa päivittäin, tai edes joka toinen tai kolmas päivä Ojankoon treenaamaan seuran kentälle, seuran kepeillä. Ja kepithän on este, joka vaatii lukemattomia, lyhyitä treenejä parhaan mahdollisen suorituksen oppimiseen. Täysmittaista pujottelua ei meidän pienelle omalle pihalle mahdu, mutta 6 kepin sarja 2x2 keppejä siihen kyllä mahtuu. Ja mikäs sen parempaa kuin mahdollisuus treenata vaikka joka päivä lyhyitä pätkiä omalla pihalla? Yksi syy koulutusmetodin valintaan oli siis ehdottomasti mahdollisuus treenata kotona, mutta pidin Susan Garrettin metodissa myös siitä, kuinka keppisuoritus on tarkoitus opettaa koiralle itsenäiseksi suoritukseksi, johon se ei tarvitse ohjaajaa vierelleen kulkemaan.

 

Vuokrasin siis huhti-toukokuun ajaksi koirakoulu Annspetsiltä meille 6 kepin sarjan 2x2 keppejä (3 porttia). Mysi ei ole treenannut joka päivä, vaan välissä on ollut useita lepopäiviä. Joinakin päivinä puolestaan olemme treenanneet pari lyhyttä treenipätkää. Olen videoinut jokaisen treenikerran treeniä  nro 17 lukuun ottamatta. Alhaalla on halukkaille katsottavaksi videot treeneistä 1-8. Olen tarkoituksella jättänyt videoihin myös epäonnistuneita suorituksia, jotta todenmukainen kuva treenaamisesta välittyisi. Ensimmäisen videon alku on myös melko puuduttavaa, kun alkuun tuntui, että Mysi ei ymmärrä yhtään, mitä portin suhteen pitäisi tehdä. Hetkittäin epäilin omia kykyjäni osaisinko opettaa Mysille keppejä metodilla, joka itsellenikin oli aivan uusi ja kirjekurssityyliin itsenäisesti opiskeltu.

 

Toisaalta videoilla välittyy myös aika loistavasti se, kuinka paljon arvokkaampi palkka Mysille on lelu on verrattuna namiin. Palkkasin nimittäin aluksi Mysiä namilla, koska ajattelin namilla saatavan lyhyessä ajassa enemmän suorituksia ja kehityksen olevan näin ollen nopeampaa. Ajoittain kuitenkin mielenkiinto namiin ja tekemiseen lopahti ja Mysin käytökseen ilmestyi sijaistoimintoja, koska se oli epävarma, mitä sen pitäisi tehdä. Kun vaihdoin palkan leluun, on kehitys ollut uskomatonta. Tässä on tosiaan videoituna treenit 1-8, jotka ovat aivan alkeisopetusta, mutta voin paljastaa, että eilen, 18. treenikerralla Mysi pujotteli 4 suoraa keppiä hakeutuen kepeille oikein sisään myös hankalista umpi- ja avokulmista! Mysi hakeutuu kepeille hanakasti ja itsenäisesti välittömästi uudestaan puruotteensa lelusta irrotettuaan.

 

On ollut mahtavaa seurata, kuinka koira oikeasti prosessoi uutta asiaa. Erityisesti näillä ensimmäisillä treenikerroilla huomasi, kuinka väsynyt Mysi oli, kun sitä oli haastettu oivaltamaan ja oppimaan itse jotain uutta. Metodissahan tarkoituksena on, että koiraa autetaan mahdollisimman vähän harjoittelussa. Sen sijaan treeni pilkotaan niin pieniin palasiin, ja treeniä vaikeutetaan askel askeleelta vain sen verran, että koiralla itsellään on mahdollisuus oivaltaa ja oppia, mitä siltä odotetaan. Näin ollen suorituksestakin tulee itsenäinen, kun koira itse on tehnyt oppimiseen liittyvän ajatustyön. Mysi nukkui treenihetkien jälkeen pitkät nokoset, jonka aikana se oli prosessoinut uutta asiaa ja seuraavalla treenikerralla se tuntui menneen harppauksittain eteenpäin. Asia, joka vielä edellisellä kerralla oli ollut haastava, sujuikin päikkäreiden/lepopäivän jälkeen selvästi helpommin. 

 

Mahtavalta on tuntunut myös onnistua, kun on uskaltautunut kokeilemaan aivan uutta koulutusmetodia ja haastamaan itsensä ja omat koirankoulutustaidot. Ajoittain olin epävarma ja pohdin, osaankohan sittenkään opettaa pujottelua Mysille tällä tavoin, mutta toisaalta Mysi on palkinnut ja luonut uskoa menemällä koko ajan eteenpäin, vaikka treenihetkiin on mahtunut myös hetkiä, jolloin olen epäröinyt. Tärkeää metodissa on koko ajan myös vaikeuttaa treeniä koiran oppimisen mukana eikä jäädä junnaamaan liian pitkäksi aikaa mihinkään vaiheeseen. Jos koskaan vielä tulen opettamaan koiralle agilityn pujottelua, on tämä varmasti tällä hetkellä metodi, jolla haluan sen tehdä. Paljon on vielä tehtävää, mutta ollaan jo tosi hyvässä alussa!

Mysin 2x2 kepit treenit 1-4 from Janita on Vimeo.

 

Mysin 2x2 kepit treenit 5-8 from Janita on Vimeo.

Viime maanantain treenit

 

Ei ole viime viikkoina juuri huvittanut kirjoittaa Mysin agilitytreeneistä. On tuntunut siltä, että olemme ottaneet takapakkia vireen hallinnassa nyt, kun olen ollut "omillani" ilman loistavan koutsin, Elina Rantakankaan, läsnäoloa ja neuvoja. Mysi on pari kertaa treenien aikana lähtenyt omalle juoksurundilleen pitkin välisermejä. Musta tietysti tuntuu siltä, että se tekee sitä koko ajan, vaikka todellisuudessa ne ovat olleet yksittäisiä lähtöjä. Ihanat treeniryhmäläiset ovat jaksaneet kannustaa ja kertoneet Mysin fiksautuvan koko ajan enemmän ja enemmän muhun ja tekemiseen. Varmaan ovat oikeasti oikeassakin, kun katsovat tilannetta ulkopuolisen silmin ja ilman sitä tunnelatausta, jonka itse tunnen. Totta on myös se, että niin kauan kuin annan Mysille töitä tehtäväksi, se keskittyy 110% tekemiseen. Mysi ei lähde silloin koskaan sekoilemaan eikä sitä haittaa kentällä liikkuvat häiriöt. Tauot ja hetket, kun minun pitäisi yrittää ottaa kouluttajan ohjeita vastaan, ovat hankalia. Viime viikkoina on treeneissä tuntunut siltä, etten pysty keskittymään ollenkaan omaan ohjaamiseeni, kun kyttään koko ajan Mysin virettä ja pysyykö sillä pää kasassa ja koira mulla käsissä. Se on toinen syy, miksi treeneistä kirjoittaminen on tuntunut hankalalta, koska en ole pystynyt keskittymään niinkään treenin sisältöön, vaan koiran viretilan hallintaan.

 

Viime maanantaina tehtiin kuitenkin tällaista rataa, osissa 3-5 ja 7-13. Pitkästä aikaa tuntui treeneissä siltä, että pystyn keskittymään ohjaamiseen. Mysi ei lähtenyt kertaakaan omille teilleen. Vaikutusta on varmasti myös sillä, että itse on rennompi ja ohjaan paremmin, kun keskittyminen ei mene koiran reaktioiden tarkkailuun.

 

 Rengasta tehtiin alkuun ihan vain pari toistoa, koska renkaan alkuopetus on meillä vielä aivan tekijöissään. Maanantaina siirrettiin treenien aikana osa ulkokentän esteistä ulkokentille, joten käytiin tauolla treenaamassa Mysin kanssa rengasta "vauvarenkaalla", jossa ei ole renkaan kehikkoa ollenkaan, vaan rengas on betonissa kiinni. Myös Nanan kanssa renkaan opetus on aloitettu sillä eikä Nana ole tehnyt koskaan renkaalla virheitä esteen oikean suoritustavan opittuaan. Vauvarenkaan avulla on tarkoitus opettaa koiralle etsimään renkaan muoto ja menemään siitä läpi ja vahvistaa esteen suoritustapaa niin, että myöhemmin kisarenkaalle siirryttäessä koiralle on päivänselvää, minkä muodon läpi sen odotetaan menevän.

 

Pätkällä 3-5 treenattiin irtoamista kuolleelle lelulle. Mysi ei jäänyt katselemaan taakseen, vaan irtosi putkeen superhyvin ja putkesta hypyn yli palkalle. Pätkällä 7-13 treenattiin sekä valssi että sokkari muurin ja putken väliin. Valssilla Mysi lähti herkästi kaartamaan muurin ohi aluksi, mikä toki voi mennä ihan sen piikkiin, että ollaan tehty muuria ehkä kolme kertaa. Kun kutsuin Mysiä nimeltä, neiti tuli kuitenkin näpsäkästi täysmittaisen muurinkin yli. Sokkari tuntui kuitenkin yllättäen toimivan tähän kohtaan paljon paremmin.

 

Tulevaisuuden treenilistalle meni yhdeksi tärkeäksi kohdaksi putkijarrun opettelu. En tahdo kuitenkaan opettaa sitä Mysille, vaan pitää toistaiseksi fokuksen etenemisessä. Vaikka eteneehän tuo pikkuraketti nytkin superhyvin. Ihan pienistäkin tökkäyksistä irtoaa esteelle ja nytkin kävi hakemassa omia aikojaan hyppy-putki-yhdistelmää, kun ei ollut käskyn alla. Ilman putkijarrua tullaan kuitenkin häviämään tällaisissa kohdissa, joissa putkelta käännytään tiukasti takaisin päin, sekunteja. Mysi painoi niin hirveällä vauhdilla putkeen, että vaikka kutsuin sitä nimeltä heti sen mentyä sisään putkeen, se kääntyi vasta juostuaan useamman metrin ulos putkesta. Tarvetta putkijarrulle on tämän turbomoottorin kanssa!

 

Hypyllä 10 treenattiin merkkaukseen tuloa. Merkkasin Mysille hypyn riman yli kurottamalla ja etenin sitten jo kohti hyppyä 11. Hypylle 11 tein vastakäännöksen jostain lihasmuistista ja tajusin vasta sitten, ettei Mysille ole edes opetettu vastakäännöstä. Tein ohjauksen vanhasta tottumuksesta Nanan kanssa Mysin vasta irrotessa hypylle, mutta Mysi suoritti varmasti hypyn eikä jäänyt arpomaan mamin kummallisia liikkeitä. Ajoissa olevasta ohjauksesta huolimatta Mysi on niin nopea, että tuossa kohdassa en vain millään ehtinyt tekemään ajoissa sokkaria putken jälkeen, vaikka kuinka yritettiin. Ei riitä nopeus mun kintuissa Mysin kanssa. Takaaleikkausta treenattiin sitten loppuaika, koska se oli ainut toimiva ohjaus tähän kohtaan Mysin kanssa. Takaaleikkaus on ihan ensimmäinen treenilistan kohta, johon täytyy nyt perehtyä, kun päästään vapaaharkkaamaan ulkokentille. Se on Mysille jotenkin todella vaikea ohjaus. Putkihullu-neiti kääntyy putkestakin pois, jos takaaleikkaan putkella. Tämä asia on treenattava kuntoon pikimmiten.

 

Loppuun vielä toipilaan kuulumisia. Nanan parantuminen on edennyt hurjan hyvin. Suu on parantunut hyvin eikä edes tilanteeseen nähden tyypillistä veristä sylkeä ole erittynyt ollenkaan. Suuhuuhdetta Nana on tosin alkanut kammoamaan, mutta olemme silti kerta päivässä huuhdelleet leikkauskohtia. Metacamia Nanalle oli määrätty 3-5 päiväksi. Tänään oli päivä 3 ja jos pikkukettu ei vaikuta huomenna kivuliaalta, jätän antamatta lääkkeen, koska se on aiheuttanut Nanalle selvää ummetusta, vaikka olen lisännyt ruokaan normaalia enemmän kasviksiakin suolen toimintaa helpottamaan. Toipilaaksi Nana ei ymmärrä itseään ollenkaan, vaan pihalle yhtä aikaa Mysin kanssa livahdettuaan on bileet käynnissä alta aikayksikön. Käskyt lopettaa leikki kaikuvat kuuroille korville. Mahtaa tytöillä olla mielettömän kivaa, kun ne reilun viikon päästä pääsevät jälleen vapaasti yhdessä leikkimään!

Nanan hammasoperaatio

Viikko sitten maanantaina tultiin päivälenkiltä kotiin kuraisina ja rapatassuja pesuhuoneessa suihkutellessani huomasin äkkiä Nanan vasemmassa poskessa selvää turvotusta. Hetki sitten koirien hammashoitoon liittyvällä luennolla oltuani, kalvaisi heti mahanpohjasta, että Nanan suussa ei nyt ole kaikki kohdillaan. Tsekkaus suuhun: P4 raateluhammas oli lohjennut. Suuta tarkemmin tarkastellessani huomasin liki identtisen vaurion myös oikean puolen P4 raateluhampaassa. Vielä joitakin päiviä Nanan hampaita harjatessani hampaat olivat olleet ehjät, joten hampaat ovat todennäköisesti lohjenneet pari päivää aikaisemmin Nanan syötyä naudan luuta. Harmittaa aivan tajuttoman paljon!

 

Iltapäivä kuluikin soitellessa eläinlääkäriasemille ja "ensiapuajan" saimme lopulta viime viikon keskiviikolle. Kävimme Keravan Animagissa hammashoitoihin erikoistuneen ell Juulia Martimon luona, joka totesi suuhun katsottuaan samat silminnähtävät vauriot kuin minäkin. Turvotus vasemmassa poskessa oli laskenut maanantaista huomattavasti, mutta edelleen sitä oli. Turvotus viittasi hammasjuuripaiseeseen, minkä vuoksi Nanalle aloitettiin antibiootti samana iltana. Kävimme läpi todennäköiset hoitovaihtoehdot, jotka olivat käytännössä hampaan poisto tai juurihoito, jos ydinkanavayhteys on auki. Sitä ennen Nanan suu pitäisi kuitenkin kuvata, jotta tiedettäisiin vaurion laajuus. Varasimme ensimmäisen vapaan hammashoitoajan, joka oli seuraavan viikon tiistaina eli eilen.

 

Nanan hoitoaika oli vasta puolen päivän aikaan, mutta koska mulla oli työpäivä, jouduin viedä Nanan klinikalle jo heti aamulla klo 8, kun klinikka aukesi. Hurjan kiltisti Nana lähti hoitajan matkaan, vaikka katselikin perääni, enkö tulekaan mukaan. Tosi kurjalta tuntui jättää Nana yksin vieraaseen paikkaan, klinikan häkkiin odottelemaan omaa hoitoaikaa, vaikka mukana olikin tuttu kodintuoksuinen peti ja paita, jossa oli minun hajua. Iltapäivällä hampaiden kuvaamisen jälkeen klinikan toinen hammashoitoihin erikoistunut ja operaation suorittanut ell Minna Tuisku soitti minulle suun tilanteesta. Ydinkanavayhteys oli avoinna molemmissa raateluhampaissa. Hetken hoidosta keskusteltuamme varmistuin päätöksestäni, että suu hoidetaan kerralla, tämän anestesian aikana kuntoon, vaikka se tarkoittikin, että molemmat P4 poskihampaat ylhäältä jouduttiin poistamaan. Lisäksi vähäinen hammaskivi poistettiin. Suu oli muuten hyvässä kunnossa. Nanan hammaspuutokset myös todettiin aidoiksi eli puuttuvat hampaat eivät ole ikenissä puhkeamattomina.

 

Juurihoitoa varten Nana olisi pitänyt lähettää eteenpäin toiselle eläinlääkäriasemalle, koska Keravan eläinlääkärit eivät olleet tehneet isojen poskihampaiden juurihoitoja, jotka ymmärsin aika paljon monimutkaisemmiksi suorittaa kuin pienempien hampaiden. Tämä olisi vaatinut uuden anestesian. Juurihoidon jälkeen suun tilannetta olisi täytynyt myös seurata alkuun puolen vuoden välein, myöhemmin vuosittain. Ajatus koiran rauhoittamisesta vuosittain ei tuntunut hyvältä, erityisesti kun juurihoidon onnistumista ei voida edes 100% varmuudella taata. Nanan suun käyttöön poskihampaiden poisto ei kummankaan eläinlääkärin mielestä tule vaikuttamaan. Ainoa huomioitava asia on alaleuan raateluhampaan säännöllinen harjaus, koska siihen usein alkaa kertymään herkemmin plakkia, kun yläleuan raateluhammas ei mekaanisesti ole plakkia alahampaan pinnalta poistamassa.

 

Työpäivän jälkeen sain käydä hakemassa Nana kotiin. Hoitaja kehui Nanan olleen kiltti ja reipas potilas. Se oli herännyt anestesiasta hyvin ja oli jo virkkuna pystyssä. Hoitaja tosin kertoi koirien usein näyttelevän reippaampaa klinikalla kuin oikeasti ovat ja Nana saattaisi kotona nukkua koko illan. Hirveä hoppu oli neidiltä ollut häkistä ulos, kun se kuuli vastaanottoaulassa minun ja mieheni äänet. Kotiuduimme hoito-ohjeiden kanssa ja Nana oli kovin reipas vielä kotonakin. Ruokaa se alkoi kerjätä heti kotiin päästyämme. Pikkuneidillä oli varmasti nälkä, koska aamuruoka oli jäänyt anestesian vuoksi väliin. Ruoka maistuikin pikkuahmatille ihan normaaliin tapaan niin eilen illalla kuin tänä aamunakin.

 

Hammasjuuripaiseeseen määrätystä antibioottikuurista on jäljellä neljän päivän annos ja kuuri syödään lääkärin ohjeen mukaan loppuun. Lisäksi 3-5 päivän aikana Nana saa Metacam-tulehduskipulääkettä. Isot poskihampaat poistettiin kirurgisesti ja suussa Nanalla on itsestään sulavat tikit. Leikkauskohtia huuhdellaan 10 päivän ajan Paroex-suuhuuhteella, jos suun huuhtominen ei aiheuta koiralle kohtuutonta stressiä. Ensimmäinen huuhtelu tänä aamuna sujui ainakin hyvin, joten olen toiveikas, että pystymme tätäkin hoito-ohjetta noudattamaan. Kaikki repimisleikit, kova nujuaminen Mysin kanssa ja luiden pureskelu on kahden viikon ajan kielletty. Samoin suositellaan sinä aikana pelkästään remmilenkkeilyä. Nana suu on siisti eikä suusta ole erittynyt lainkaan esimerkiksi veristä sylkeä, joka ensimmäisinä päivinä on normaalia. Toivottavasti parantuminen jatkuu yhtä hienosti ilman takapakkeja!