Astetta enemmän hallinnassa

Otimme kuluneena maanantaina suunnaksi Ojangon Mysin kanssa asenteella, että emme välttämättä pääsisi treenaamaan ollenkaan esteille, vaan treenaisimme sen sijaan rauhoittumista. Toiminkin saman kaavan mukaan kuin viime viikon vapaaharkkavuorolla eli treenasimme pitkään rauhoittumista niin treenikentän laidalla kuin itse treenikentällä esteiden seassa. Kerroin kouluttajalle heti aluksi, että meidän tämän päivän treenitavoite on, että Mysin keskittyminen pysyy kasassa ja minussa. 

 

Iloisena yllätyksenä pääsimme tekemään estetreeniäkin. Aluksi treenattiin rengasta, joka meille oli ihan uusi asia. Mysi oli rengastreenin ajan vielä hihnassa. Kutsuin Mysiä renkaan läpi ja neiti tuntui saavan kiinni renkaan ideasta, koska ei pyrkinyt tulemaan renkaan sivusta, vaan sujahti joka kerta renkaan lävitse. Saatiin liitettyä jo hieman liikehäiriötäkin renkaaseen. Palkkasin Mysiä namilla. Rengastreeniä on tarkoitus jatkaa naksuttimen avulla. Nanalle rengas on opetettu pitkälti sheippaamalla enkä muista renkaan alkeistreenin jälkeen Nanan tehneen yhtäkään virhettä renkaalla.

 

Koska rengastreeni onnistui hyvin myös siinä mielessä, että Mysin fokus oli minussa ja yhteisessä tekemisessä ja hiukan myös kouluttajan yllytyksestä, päästin Mysin lopulta hihnasta ja teimme lyhyen pätkän ohjaustekniikkatreeniä teemalla takaakierto. Radanpätkä koostui loivasta U-putkesta ja hyppysuorasta sen molemmin puolin. Uloimmaisella hypyllä suunta vaihtui takaakierron kautta. Mysi keskittyi treeniin hyvin ja ainoa porsastelun paikka oli "luvatta" muutamia kertoja putkeen sujahtaminen, josta kehuin ja palkkasin estehakuisuuden lisäämiseksi. Mysi ei siis ollut käskyn alla sujahtaessaan putkeen. Hyvin onnistui, tosin jalkalihakset hieman nykien, myös paikallaan odottaminen ennen lähtölupaa ja putkeen lähetystä.

 

Mysi sai kovasti kehuja vauhdista, joka ei laske lainkaan, vaikka lelupalkka vaihtuikin tällä kerralla namiin. Myös takaakiertoon irtoamisesta saimme positiivista palautetta. Kaikkein parhain palaute tuli kuitenkin Mysin sopivammasta viretilasta ja keskittymiskyvystä eikä kouluttaja ollut uskoa todeksi, kuinka paljon olimme viikon aikana edistyneet. Rauhoittumiseen onkin kiinnitetty erityisen paljon huomiota ihan kaikissa arjen tilanteissa nyt viimeisten parin viikon aikana. Tämä treenikerta oli tällainen, ensi viikko voi tuoda taas jotain muuta tullessaan. Oma uskoni kuitenkin jonain päivänä hallittuun käytökseen agilitykentällä nousi taas aika paljonkin sieltä pohjamudista, jossa se viime aikoina on ollut, ja se on ehkä tärkeintä.

Tokon kisaharkka

Etelä-Suomen shelttien järjestämä tokokurssi päättyi viime sunnuntaina ja viimeisen kerran kunniaksi meillä oli kisaharkka. Tarkoituksena siis oppia jo näin varhaisessa vaiheessa hallitsemaan omaa mahdollista kisajännitystä ja toimimaan siitä huolimatta sekä siedättää ja kertoa koiralle, että on ihan ok edelleen tokoilla mamin kanssa, vaikka se tärisee, hermoilee ja on jännittynyt. Nojoo, ihan en kuitenkaan tärissyt onneksi, mutta sama tuttu pieni perhosten lepatus tuntui vatsanpohjassa, johon olen tottunut myös agilitykisoissa siinä vaiheessa, kun rataantutustuminen päättyy ja lähden hakemaan koiraa autosta. Perhoset onneksi tuppaavat lopettaa lepattelun viimeistään siinä vaiheessa, kun siirryn lähtöalueelle odottamaan lähtölupaa. Niin myös tällä kertaa.

 

Päätin jo ennalta, ettei tavoitteena ole mahdollisimman nopea suoritus, vaan hallittu kokonaisuus, vaikka nopein suoritus palkittiinkin. Tokokisa oli rallytokomainen rata, joka alkoi luoksetulolla. Jätin Nanan lähtöön ja kävelin rauhassa ottamaan koiraa vastaan. Pidättelin Nanaa hetken vielä paikallaanolossa ennen kuin kutsuin sen luokse, koska Nanalla on ollut tapana alkaa ennakoimaan luoksetuloa ja se on lähtenyt omine lupineen liikkeelle heti, kun olen asettunut paikoilleni. Nana pysyi nyt hienosti, mutta annoin sille kyllä kaksoiskäskyn, jota ei ehkä olisi edes ollut tarpeen antaa. Luoksetulossa tuli hyvin perusasentoon ihan pienellä vartaloavulla.

 

Luoksetulosta kisa jatkui seuraamisella ohi houkutusten kujan, johon oli heitelty leluja ja noutokapuloita ja jonka lopussa oli myös häiriökoirakko. Käveltiin läheltä houkutuksia ja Nana piti kontaktin upeasti eikä käsittääkseni kertaakaan vilkaissut houkutuksiin. Nana sai tosi paljon kehuja kontaktistaan ja kyllähän se oikeasti pitääkin kontaktin hienosti. Kisan jälkeen kokeilin itsekseni vaikeuttaa vielä houkutusten kujaa ja käveltiin lelujen ja kapuloiden yli. Nanan kontakti ei tippunut kertaakaan! Jotain Nanan tiiviistä kontaktista kertoo ehkä myös se, että raukka kompuroi myös kentällä olevaan mm. ruudun kulmissa käytettävään kartioon ja kaatoi sen kompastuessaan siihen, kun ei huomannut väistää sitä tapittaessaan mua.

 

Seuraaminen päättyi liikkeestä vapaavalintaiseen maahanmenoon, istumiseen tai seisomiseen. Me tehtiin nopea ja säpäkkä maahanmeno. Tässä vaiheessa kytkin Nanan hihnaan, siksi aikaa, kun käytiin viemässä yhdessä namialusta tokohypyn toiselle puolelle. Ei olla tehty tokohyppyä niin pitkään aikaan, että ajattelin ottaa varman päälle ja käydä yhdessä Nanan kanssa viemässä namialustan, jotta se muistaa palkan odottavan hypyn takana. Nana sinkosi hienosti hypyn yli. Kisan viimeinen liike oli omavalintainen temppu tai tokoliike. Koska hallissa on agilityesteitä, hain tässä vaiheessa laidalta yhden hypyn siivekkeen ja lähetin Nanan takaakiertoon. Ajattelin, että se on kisan loppuun mukava vauhdikas liike, josta Nana tykkää ja jonka Nana kokee jollain tasolla myös palkkana. Palkkasin toki myös namilla jokaisen liikkeen jälkeen. Meidän kisasijoitus oli 3./3, arvostelukriteerinä oli nopein suoritus. Tiesin, ettei me tälläisella suorituksella tulla voittamaan, mutta voittoa tärkeämpää itselleni oli tosiaan hallittu suoritus, jossa ajoittain haastoin myös Nanan malttia ennakoimisen vuoksi. Hyvä, hallittu ja meidän tasoinen suoritus tehtiinkin!

 

Lopputunnista treenattiin Nanan kanssa paikallaanoloa sekä tokohyppyä itsenäisesti. Viimeiset toistot tehtiin hyppyä ilman namialustaa ja niin, että Nana kääntyi hypättyään istumaan mua kohti, jonka jälkeen vasta palkkasin. Jenni-kouluttajan avustuksella tehtiin pari kertaa tunnarin etsintää vielä tunnin loppuun.

11 kuukautta

Mysi 11 kk

 

 

En ymmärrä ajan kulumista alkuunkaan. Meidän pikku-Mysi täyttää jo 11 kuukautta. Pentuvuosi on umpeutumassa ja kuukauden päästä juhlitaan Mysin syntymäpäivää. Pentumaisuus ei vaan taida lähteä tuosta tytöstä kulumallakaan. Se on edelleen sama villi hulivili turbohyrrä kuin kesälläkin. No, varpaiden nakertelun se on jättänyt, ja useamman viikon ollut nyt sisäsiistikin, mutta muuten sen käytös on edelleen hyvin pentumaista. Mieleeni palautuu mm. viime viikon maanantain lämppälenkki, kun Mysi pomppi kumipallon lailla koko lämppälenkin pyydystäen suuhunsa taivaalta leijailevia lumihiutaleita. Takanamme kulkeneet naisetkin sanoivat nauraneensa pikkukoiran ilolle ja onnelle ja ihastelivat, kuinka täynnä elämäniloa Mysi onkaan. Tuollainen pentumainen koheltajahan se on!

Mitä tulee tuohon mainitsemaani sisäsiisteyteen, niin "ongelmaksi" meillä on osoittautunut Mysin tapa tehdä kakat olkkarin matolle yksin (=kahdestaan Nanan kanssa) ollessaan. Kiitos raakaruokinnalle edes pienistä helposti siivottavista papanoista. Mysin tarpeiden sisälle tekeminen ei ole millään tavalla yhteydessä yksinolon pituuteen, pidättelykykyyn tai tarpeiden tekemiseen ulos ennen yksinjäämistä. Kakat saattoivat löytyä matolta, olinpa poissa tunnin tai kokonaisen työpäivän. Tarpeiden tekeminen sisälle ei myöskään ollut joka päiväistä, mutta viikottaista kuitenkin. Ja sitä on jatkunut pentuajoista noin suunnilleen jouluun asti.

Olen alkanut miettimään, onko tarpeiden teko olkkarin matolle jonkinlainen protesti tai merkki eroahdistuksesta. Pienempänä Mysillä oli tapana tehdä kakat samantien välieteisen oven eteen (vaikka mies olisi jäänyt Mysin seuraksi), jos lähdin ulos tai reissuun vain Nanan kanssa. Muuta eroahdistukseen viittavaa oireilua Mysillä ei kyllä ole ollut. No, viime viikot on mennyt sisäsiisteinä, kun Mysi on alkanut viettää yksinolot pesuhuoneessa, johon olen sisustanut sille yksinolojen ajaksi oman viihtyisän sopin. Ajatuksena siis rajata Mysin yksinoloa pienempään tilaan, mikä ehkä motivoisi pitämään tilan siistinä ja toisaalta estää pääsy olkkarin matolle siltä varalta, että matolle kakkaaminen onkin vain muodostunut huonoksi tavaksi.

11 kuukautta vanha Mysi treenailee nyt joka viikko agilitya seuran penturyhmässä. Toistaiseksi emme ole vielä aloittaneet kontaktiesteiden tai keppien treenaamista. Olemme harjoitelleet kosketusalusta tökkimistä nenällä silmällä pitäen puomin alastuloa, mutta vähän laiskasti, enkä ole yhdistänyt nenäkosketusta vielä puomin alastulolle. A:lle Mysille tulee juoksukontakti, jonka treenaamisen ajattelin aloittaa ulkokaudelle siirryttäessä, kun vapaatreenaaminen on helpompaa. Keinun alkeita Mysi aloitti viime viikolla harjoittelemalla keinun laskevan päädyn painamista maahan tassuillaan n.5 cm korkeudelta. Kokonaisen keinun treenaaminen jätetään varmaan ulkokaudelle, kun ulkokentiltä löytyy niin vauvamallin (matalampi) keinu kuin puomikin. Kotipihalle olisi tarkoitus vuokrata 2x2 kepit keväällä, kun lumi on sulanut ja aloittaa keppien treenaaminen silloin.

Kotona Mysin kanssa treenaillaan päivittäin jotain pientä enemmän tai vähemmän hyödyllistä. Mysi on sen verran aktiivinen, ettei sille riitä energianpurkamiseen pelkät päivittäiset lenkit ja vapaana juoksentelu, vaan se kaipaa myös toisenlaista aktiviteettia. Tehotreenin alla meillä on ollut nyt paikallaanolo. Mysi on tuntunut nyt vihdoin ja viimein hiffanneen paikallaanolon idean. Pisin paikallaanolo (istuen) on ollut lähemmäs puoliminuuttia, mutta olen vaihdellut aikaa tosi paljon, jotta Mysi ei ala ennakoimaan. Aika pätevästi neiti tököttää paikallaan ja odottaa vapautuskäskyä, jolloin sinkoaa salamana palkalle. Erityisen ylpeä olen, että Mysi malttaa toisinaan pysyä hyvin paikallaan myös agilitykentällä, vaikka sen jalat jo paikallaan nykivätkin, kun tekisi jo mieli mennä. Varastamisista olen jo nyt istuttanut takaisin paikoilleen, jotta kriteeri olisi selvä. Paikallaanolosta lähdetään vasta luvan kanssa.

 

11 kuukautta vanha Mysi on ehtinyt kokeilemaan tokoa kaksissa ohjatuissa treeneissä ja on erityisen ihastunut noutokapulan järsimiseen, jos se on jäänyt valvomatta Mysin ulottuville. Tokoa olemme treenailleet tosi hitaaseen tahtiin, mutta perusasento alkaa näyttää jo hieman perusasennolta.

Hyviä, huonoja ja olemattomia valsseja

Parhaiten Mysin maanantain ryhmätreenien valsseja kuvaisi sana olematon. Tai huono. Saimme siis treenattua alkuun muutaman huonosti onnistuneen valssin, kunnes pikkumusta ryhtyi säntäilemään räksyttäen pitkin poikin kenttää. Sen jälkeen ei enää treenattukaan mitään järkevää. Treenattiin kaksi kierrosta, josta meillä toinen kierros tätä päätöntä säntäilyä. Ei kiinnostanut Mysiä mami eikä mamin lelut tai herkut. Marssin siis hallin ovesta ulos ilman Mysiä, jolloin pikkuneidille oli tullut hätä. Palasin halliin muutamassa sekunnissa ja Mysi olikin sen jälkeen kuulolla. Vein Mysin ulos hallista rauhoittumaan ja hetken päästä palasimme halliin yrittämään uudestaan. Mysi oli halliin tullessa ja vielä "häkkialueella" odotellessa ihan rauhallinen, mutta kun päästiin treenikentän puolelle, Mysin käytös jatkui kuin taikaiskusta siitä, mihin se ennen taukoa jäi. Harmitti lopettaa harkat siihen, mutta en nähnyt järkeä jatkaakaan. Ja vaikka kuinka viime postauksen lopussa kirjoitinkin, etten ota suuremmin stressiä Mysin koheltamisesta, niin täytyy myöntää, että harmitti paljon. Sen verran paljon, ettei ole huvittanut treeneistä kirjoittaa aiemmin.

Ennen Mysin sekoboltsikohtausta treenattiin myös pussia muutamia kertoja. Kouluttaja nosti pussin suuta vielä reilusti, parilla viimeisellä kerralla pussi hipaisi laskeutuessaan Mysin selkää. Mysi vähän kävi ihmettelemässä pussin suuta sen jälkeen, mutta meni uudelleen rohkeasti (avonaiseen) pussiin. Lisäksi Mysi treenasi häkkialueella rauhoittumista ja lyhyitä paikallaoloja.

Tänään sisuunnuin ja kävin Mysin kanssa treenaamassa seuran vapaaharkkavuorolla. Tarkoituksena oli lähteä treenaamaan halliin ihan vain rauhoittumista ja rauhassa istumista. Treenattiin tätä ensin häkkialueen puolella ja kun sujui, siirryttiin treenaamaan esteiden puolelle samaa. Mysi keskittyi naapurikenttien melskeestä huolimatta hyvin muhun ja eikä kuppi mennyt nurin ollenkaan. Mysi pääsi siis juoksemaan putkeen pari kertaa ja saatiin treenattua niitä valssejakin ihan kivasti. Ne oli oikeasti jo aika hyviä. Mysi kääntyi tiukasti hypyn jälkeen valssin osoittamaan suuntaan.

Olen käyttänyt Mysillä agilityssa lähinnä lelupalkkaa ja niin käytin tänäänkin alkuun. Aika pian kuitenkin huomasin, että Mysin oli hankalaa laskea kierroksia leikin jälkeen niin, että se malttoi istua aloilleen ennen treenien jatkamista. Istutin siis Mysin lyhyiksi hetkiksi aloilleen aina ennen esteelle lähettämistä. Treenattiin siis myös lähdössä pysymisen alkeita (Mysin pitää malttaa istua aloilleen ja odottaa rauhassa hetki ennen kuin pääsee radalle). Mysi keskittyy paljon paremmin tekemiseen, kun se on harjoituksen alussa rauhallinen sen sijaan että pomppisi kumipallon lailla mua komentaen. Kun siirryttiin putkirallattelusta valssiharjoitukseen, niin vaihdoin palkaksi namin. Mysi keskittyikin huomattavasti paremmin treeniin ja sen viretila oli treenaamiseen huomattavasti optimaalisempi. Toki Mysillä meinasi kiehahtaa pari kertaa, mutta se rauhoittui nopeasti. Onni on ahne koira, joka tekee palkasta riippumatta samalla draivilla treenin. Namin etu leluun nähden on kuitenkin ainakin tässä vaiheessa se, ettei Mysin viretila nouse liian korkeaksi, jolloin rauhoittuminen käy vaikeaksi. Jos nami toimii jatkossakin näin hyvin, tulen varmaan käyttämään namia jatkossa ainakin ohjaustekniikkatreenissä enemmän. Lelun kanssa Mysin meno on enemmänkin kaahaamista valtoimenaan.

Valsseista itselleni muistiin:

• Valssin oikea-aikaisuus on avainasemassa. Kun valssi on oikeaan aikaan tehty, ohjaaja on myös ehtinyt pois koiran linjalta.
• Valssin tulee olla valmis jo ennen kuin koira ponnistaa.
• Valssissa jalat kääntyy heti suuntaan, johon on tarkoitus jatkaa. Valssiohjaus saa olla "terävä". Ei siis niitä mulle tyypillisiä venyviä valsseja, joissa jään peruuttelemaan pois koiran tieltä. Koirakaan ei käänny silloin terävästi ja jos teen valssin ajoissa, olen terävällä ohjauksella ihan yhtä lailla pois koiran tieltä kuin peruuttelemalla. Mutta koira kääntyy terävästi ja pienellä käännöksellä vs. kaarratukset valssin jälkeen.

Pikkukettu palaa tokokentälle

Nana nuppunenkin on nyt juoksunsa juossut ja eilen päästiin pitkästä aikaa treenaamaan tokoa ESS:n tokokurssille. Ja olipa mahtava katsoa toisen onnea, kun viime aikoina Mysi on päässyt mukaan treeneihin ja Nana jäänyt kotisohvalle löhöämään. Pikkukettu oli hieman täpinöissään, kun tajusi pääsevänsä mukaan ja vieläpä ilman Mysiä. Treenien aiheena oli kaukokäskyt, tunnistusnouto ja luoksetulo. Näiden lisäksi treenasimme itseksemme välissä lyhyitä pätkiä seuraamista, paikkamakuuta ja säpäkkää maahanmenoa liikkeestä.

 

Kaukokäskyt

 

Nanan kanssa alettiin treenata kaukokäskyjumppaa (istu-maahan vuoronperään). Kaukokäskyjen treenaaminen meillä olikin aivan alkutekijöissään. Nana hiffasi tosi nopeasti jumpan idean ja innostui niin, että alkoi ennakoimaan lähes tulkoon heti. Tämä ei kuitenkaan tässä vaiheessa vielä mikään suuri ongelma ole, tärkeämpää on täpäkkä ja iloinen asenne. Aika pian voidaan kuitenkin lähteä kasvattamaan matkaa. Takajalat pysyivät hienosti paikallaan koko ajan, mutta itseä varten muistiin, että jos jossain vaiheessa lähtee liikkumaan, niin kosketusalusta takajalkojen alla voi auttaa, samoin taka- tai sivupalkka.

 

Tunnari

 

Myös tunnarin opetus aloitettiin aivan alkutekijöistä. Olen jostain syystä kammonnut kyseisen liikkeen opettamista ja vetkutellut sitä, kun olen käsittänyt sen niin vaikeaksi. Nana etsi treeneissä tunnarin 4 kertaa, joista ensimmäinen oli oikeastaan vain lähetys tunnistuskapulalle, koska kapula näkyi selvästi. Toinen oli osittain piilossa ja kolmas sitten jo kunnolla piilossa. Tässä vaiheessa kun kapulaa ei enää selvästi näkynytkään, iski Nanalle mietintätauko. Minulla oli jo ajatuksena lähteä avustamaan koiraa, mutta Jenni-koutsi pyysi malttamaan vielä hetken ja muistutti, ettei treeniä tule lähteä heti helpottamaan, kun koira ei heti toimi/osaa. Ja Nana toden totta lähti haistelemalla etsimään tunnaria ja löysikin sen. Viimeisellä kierroksella Jenni hämäsi koiraa "laittamalla" tunnarin useaan kohtaan. Nana lähti nuuskuttaen etsimään ja löysi kapulan. Palkka tuli kapulan löytämisestä enkä vaatinut sen suuhun ottamista vielä ollenkaan. Tunnaritreeniä jatketaankin nyt kotona ja Jennin ohjeena oli, että treeniä voi alkaa vaikeuttamaan aika nopeastikin lisäämällä sekaan hajuttomia kapuloita.

 

Luoksetulo

Loppuun ehdittiin tehdä yhdet vauhtiluoksetulot. Nanalla alkaa alokasluokan luoksetulo olla aika valmis, joten seuraavaksi olisi sillä saralla vuorossa luoksetulon stoppien opettaminen.

 

 

Muutama sananen häiriöherkkyydestä

 

Treenien jälkeen oli ihan äärettömän hyvä mieli. Oli ihanaa treenata tokoa pitkästä aikaa Nanan kanssa. Pohdin myös, että nyt 3,5-vuotiaana Nana alkaa olla aika mukava treenikaveri. Kaikki pentumaiset turhat hötkyilyt ja sähläilyt ovat jääneet. En olisi vielä pari vuotta sitten uskonut, että mulla on joskus koira, jonka kanssa voin treenata tokoa, kun matalan sermin toisella puolella treenataan agilitya. En olisi tosiaankaan pari vuotta sitten Nanan häiriöherkkyyden aiheuttamien keskittymisvaikeuksien kanssa painiessani uskonut, että tämä päivä tulee vielä.

 

Nana ei ottanut minkäänlaista häiriötä myöskään kovaan ääneen pauhaavasta ilmastointilaitteesta, joka aika ajoin pamahti kovalla äänellä hurisemaan. Se kyllä havaitsi sen, mutta jätti sen omaan arvoonsa. Vielä jonkin aikaa sitten äänelle olisi jääty puhisemaan ja keskittyminen omaan tekemiseen olisi pahimmillaan ollut mahdotonta. Naapurikentän agilityharkat toki kiinnostivat, mutta Nana oli rilluttelureissun sijaan motivoituneempi treenaamaan mun kanssa. Kun treenattiin aktiivisesti, agilitykenttä naapurissa unohtui. Lepohetkillä Nana kyllä huomasi taas sen, mutta oli taas samantien valmis meidän duuniin, kun vinkkasin siihen suuntaan. Erityisen ylpeä olen, että Nana pysyi paikkamakuussa, vaikka sermin toisella puolella, parin metrin päässä rallateltiin putkessa. Varmuuden vuoksi tosin annoin paikkamakuukäskyn uudestaan tässä vaiheessa, kun Nana niin säpäkkänä terästäytyi putkirallin ääneen suuntaan. Mutta se pysyi paikkamakuussa!

 

Pitkä matka on tultu siitä kaikille ympäristön häiriötekijöille puhisevasta pikkuketusta, jonka keskittyminen katkesi pienimmästäkin häiriötekijästä. Toki Nanalle on tullut ikää ja suoritusvarmuutta sen myötä, mutta arvelen, että tärkeimmässä asemassa on silti Nanalle oikean palkkaamistyylin löytäminen. Nyt kun Mysillä usein vielä pinna katkeaa kesken treenin ja maltti unohtuu kokonaan, en toisaalta olekaan enää niin hirveän huolissani. Kyllä pikkumustakin vielä jonain päivänä malttaa, ihan niin kuin Nanakin.

Tahtoisin näyttää sulle auringon

 

 

 

 

 

Ja sitten oli taas pimeää.

Takaa leikaten

Kevään treenikausi käynnistyi maanantaina, kun Mysi kuukauden mittaisen agilitytauon jälkeen pääsi esteille. Odotin älytöntä sinkoilua ja koheltamista pikkutyypiltä ja sitä se alkuun olikin. Ei kuitenkaan aivan niin älytöntä kuin pelkäsin ja Mysiin sai kuitenkin kontaktin, vaikka se välillä rääkyikin välisermin toiselle puolelle.

 

Treenien teemana oli takaaleikkaus, joka on meille vaikea. Takaaleikkaus on ylipäätään mullekin jotenkin hankala ohjaustekniikka, koska olen käyttänyt sitä niin vähän. Nana on niin vahvasti edeltä ohjattava koira, ettei takaaleikkausta ole tullut juuri käytettyä kuin putkilla, joten multa puuttuu rutiini ohjauksesta. Ja sen kyllä huomasikin.

 

Takaaleikkauksissa huipputärkeää on oma ajoitus. Koiralta puolestaan vaaditaan kykyä irrota ohjaajan edelle ja estehakuisuutta. Leikkaaminen koiran takana tulisi tapahtua jo ennen kuin koira ponnistaa hypylle, jotta se hyppää oikeaan suuntaan. Jos leikkaaminen tapahtuu liian myöhään, koira kääntyy uuteen suuntaansa vatsa maahan laskeuduttuaan ja sekunteja kuluu. Koiralla tulee olla varmuutta edetä ohjaajan edellä hypylle ponnistamaan, vaikka ohjaaja vaihtaa puolta koiran takana.

 

Treenattiin tällä kertaa takaaleikkausta hypyillä, joka meidän kohdalla varmasti on hyväksi. Näin ollen Mysi oppii, mitä takaaleikkauksessa tapahtuu ja ymmärtää, että matka jatkuu eteenpäin, vaikka mamin ohjauspuoli takana vaihtuukin. Olemme aikaisemmin Mysin kanssa yrittäneet treenata takaaleikkausta putkilla, mutta koska Mysi reagoi mun liikkeeseen eikä ymmärrä vielä, mitä takaaleikkauksessa tapahtuu, niin Mysi on lähes joka kerta kääntynyt putkessa takaisin päin ja palannut ulos putkesta samaa reittiä kuin sinne menikin.

 

Treenattiin kaksi lyhyttä kierrosta ja ensimmäinen kierroshan meni Mysiltä riehumiseen ja ilakointiin, kun on taas pitkästä aikaa päästy agilitykentälle. Ensimmäisen kierroksen suorituksia ei voi hyvällä tahdollakaan kyllä takaaleikkauksiksi kutsua. Mysillä ei ollut mitään käsitystä, mitä siltä odotin. Itse myös ajoituksen kanssa olin ihan liian myöhässä. Sähläämiseksi meni koko kierros.

 

Suurimmat sauhut esteillä päästeltyään sain kuitenkin treenattua Mysin kanssa lyhyen hetken rauhallisena hallissa odottelua. Palkkasin namilla lyhyistä hiljaisista hetkistä, kun Mysi ei haukkunut eikä ulissut tai vetänyt kentän puolelle tai sählännyt muutenkaan. Treenattiin myös hyvin lyhyitä paikallaan pysymisiä, arviolta noin 75% paikallaan odottamisista onnistui. Paikallaan pysymisen vaatimus oli n. 2-3 sekuntia. Kyllä se vielä joku päivä odottaa lähdössä paikallaan... ehkä?

 

Toisella kierroksella Mysi oli jo paremmin kuulolla ja uskokaa tai älkää, me tehtiin treenien loppuun molemmilta puolilta leikaten 2-3 suoritusta, jotka ihan oikeasti alkoivat jo tuntua ja näyttää takaaleikkauksilta!! Hymyilytti vielä seuraavana aamunakin! Mysille propsit toistojen kestosta. Minkäänlaista turhautumista tai luovuttamista ei Mysissä näkynyt, vaikka toistoja tuli paljon, ennen kuin jokin pikkuinen lamppi meidän molempien päässä syttyi.

 

Keskiviikkona Mysi pääsi harjoittelemaan rauhallista häkissä odottelua, kun otin sen mukaan Etelä-Suomen Shelttien järjestämälle Lena Dankerin luennolle koiran tyypistä, rakenteesta ja sheltin rotumääritelmästä. Napero ihan yllätti, kuinka hienosti se rauhassa häkissä pötkötteli. Luento venyi viisituntiseksi, mutta mielenkiintoista asiaa kuunnellessa ei aika käynyt pitkäksi, vaan ilta hujahti nopeasti. Paljon uutta mietittävää tarttui taas mukaan luennolta.

Mysin tokat tokotreenit

Mysi pääsi vielä eilen tuurailemaan Nanaa tokokurssille. Treenit menivät ihan kohtuullisen hyvin, mutta en uskaltanut päästää Mysiä irti hihnasta (lukuun ottamatta ruudun treenaamista), koska viereisen agilitykentän meno kiinnosti kovin Mysiä. Mysi kiihtyi jonkin verran agilityn äänistä, mutta pystyi kuitenkin keskittymään kohtuullisesti tokotreeniin. Syliin sitä ei kuitenkaan voinut missään kohtaa nostaa (esimerkiksi rauhoittumaan), koska kun näköyhteys viereisen kentän agilitykoirakkoon syntyi, alkoi protesti, miksi pikku-Mysi ei pääse esteille. Mysi ei voi ymmärtää eikä hyväksyä sitä, että joku toinen hänen sijaansa voisi päästä esteille.

 

Treenattiin ihan ensiksi ruutuun lähettämistä. Mysin kanssa en ole treenannut ruutua vielä ollenkaan. Tehtiin siis eka suoritus niin, että Jenni-koutsi heilutteli ruudussa lelua ja päästiin Mysin juoksemaan lelulle ja juoksin itse perässä ruutuun leikkimään Mysin kanssa. Seuraavat kolme toistoa Mysi lähti kuolleelle lelulle. Tehtiin suoraa lähetystä ruutuun. Lähetin Mysin kahdesta eri suunnasta ja selvästi vaikeampi Mysille oli mennä ruutuun silloin, kun selän taakse jäi ihana agilitykenttä. Ensimmäinen ruutuun meno olikin tästä suunnasta hitaampi ja Mysi kääntyi katsomaan agilitykentän suuntaan, mutta jatkoi kuitenkin matkaa ruutuun, josta superpalkka. Mysi juoksi ruutuun tosi hyvällä vauhdilla. Nämä tähän asti treenatut vauhtiliikkeet (estehyppy, ruutu) ovat Mysille tosi mieluisia. Pikkuraketti oikein nyki otteessani kohti ruutua ja lelua ja singahtikin vauhdilla ruutuun, kun irrotin otteen neidistä. Tein Mysin kanssa itsenäisesti treenien loputtua vielä yhden ruutuun lähetyksen niin, että veimme yhdessä lelun ruutuun ja lähetin Mysin kuolleelle lelulle. Wau, mikä vauhti ja Mysin katse kohdistui heti ruutuun, kun käännyttiin sitä kohden.

 

Toisena treeniteemana oli jäävät liikkeet. Mysin kanssa ei ole treenattu vielä lainkaan liikkeestä seisomista eikä maahanmenoakaan. Me keskityttiin treenaamaan nopeaa maahanmenoa. Leikitin Mysiä, pyysin irrottamaan otteen lelusta ja annoin heti "maahan"-käskyn ja leikki jatkui vauhdikkaasti heti kun Mysi oli päässyt maahan. Treenasin muutamia kertoja myös namilla palkaten, mutta maahanmeno oli huomattavasti säpäkämpi lelupalkalla. Mysi meni silloin myös suorilta jaloilta maahan, kun namin kanssa Mysi meni maahan välillä istumisen kautta. Lelupalkkaa siis tähänkin treeniin, jotta istumisen kautta maahanmeno jää pois.

 

Itsenäisenä treeninä oli joko merkille lähetys tai ohjatun noudon suunnat. Uusia asioita oli kuitenkin meille taas siinä määrin, että päätin vahvistaa Mysin kanssa jotain, mitä me jo osataan, joten tehtiin perusasentotreeniä.

 

Tänään on taskuraketin ensimmäiset agilitytreenit kuukauteen. Mitähän siitäkin tulee?

Mysi kävi polskimassa

Vapaapäivän ratoksi käytiin Mysin kanssa tänään heti aamupäivästä polskimassa Helsingin koirauimalassa. Uimareissu oli turkulaisten sheltti-ihmisten järkkäämä, mutta kun reissua Facebookissa mainostettiin ja mulla sattui olemaan vapaapäivä, niin kysyttiin, mahduttaisiinko mukaan. Ja mahduttiinhan me. Aamulla kyllä väsytti kovasti ja vapaapäivän kunniaksi olisi rehellisesti tehnyt mieli myös lyödä herätyskello kiinni ja jatkaa nukkumista.

 

Mysi meni altaassa jo vanhan tekijän lailla. Ekat kierrokset mentiin muistuttelun vuoksi vielä pelastusliivit yllä. Uittajan apua Mysi ei enää altaassa tuntunut kaipaavan, vaan Mysi kuunteli altaassa tarkkaan mun ohjeita, kun ohjasin sitä altaan laidalta. Mysi sai myös kehuja siitä, kuinka rentoutunut se vedessä on. Uittajan hommaksi jäikin lähinnä Mysin saattaminen rampilta veteen ja altaan laidalta lähinnä mulle ohjeiden antaminen. Yksi uimaopetuskerta vielä ennen itsenäisiä uinteja oli suositus meille. Tämä lähinnä siitä syystä, että Mysistä tuli kummallinen mammantyttö, kun yritin itse saatella sen rampilta veteen. Reippaasti se lähti uittajan otteesta uimaan mua kohti, mutta kun olisi pitänyt lähteä uimaan pois mun luota, niin ei huvittanutkaan. Mysi on niin kiinni mussa...

 

Testattua tuli myös, että uikkailu kaverin kanssa altaassa onnistuu, kun Mysi pääsi altaaseen samaan aikaan polskimaan jo vanhemman puoleisen toisen koiran kanssa. Myös leluja Mysi lähti noutamaan vedestä, vaikka Mysin suuhun tarpeeksi pientä lelua ei oikein tuntunutkaan löytyvän. Pikku-Mysi aivan tärisi innostuksesta, kun kaverille heitettiin altaaseen lelua, joten pitihän se kokeilla, kuinka meidän leluhullu reagoi leluun vedessä. Hyvin neiti haki ja turbovaihde uimisessakin meni päälle, kun lelu lensi veteen!

 

Hieman oli lopuksi puhetta myös uimisen määrästä ja aktiiviselle harrastuskoiralle uiminen kerran viikossa tai parin viikon välein tekisi hyvää. Me ei taideta kuitenkaan ihan niin usein altaaseen ehtiä, ihan jo mun iltavuorojen vuoksi, mutta jos tavoitteeksi ottaisi polskimisen kerran kuussa vähintään. Myös Nana pääsee joku kerta uimaan, vaikka tuleekin varmaan ällöämään puuhaa. Uimisesta ei kuitenkaan Nanalle mitään haittaa ole, vaan oikeastaan ennemmin uiminen voi olla avuksi herkästi jumiutuvaan selkään, kunhan vain uintitekniikka ja asento on kunnossa.

 

 

Kivasta aamupäivästä kiitos uusille turkulaisille tuttaville ja uimaope-Gabille vinkeistä. Oliko muuten pikkuisen liikkis meidän pikkumusta, kun alkoi kauhoa uimaliikettä jo ilmassa heti, kun pääsi Gabin syliin ja kohti allasta?!

 

 

Kuvat: Hanna Pietiläinen

Nouto edistyy!

Pikkumustan elämän ensimmäiset tokotreenit ovat nyt takana ja kai me kehdataan vielä ensi kerrallakin mennä yhdessä. Mysi tuuraa vielä ylihuomenna Nanaa ESS:n tokokurssilla. Pikku-Mysi teki oikeastaan aika täpäkkänä hommia. Agility- ja tokokentän väliselle sermille se karkasi rääkymään vain kerran. Tosin Mysi oli irti hihnasta kaksi lyhyttä hetkeä. Että siinä mielessä ei kovin kummoinen saavutus. Mutta oon mä silti aika ylpeä, että agilitykentän viehätyksestä huolimatta Mysi palasi heti kutsulla takaisin luokseni sermiltä räksyttämästä.

 

Mitä me sitten tehtiin? Alkuun treenattiin ekaa kertaa ikinä Mysin kanssa tokon estehyppyä. Este oli matalimmillaan, niin että Mysi näki toisella puolella olleen lelupalkan. Näppärästi neiti singahtikin esteen toiselle puolelle. Tehtiin tätä siis kaksi suoritusta, joista toisen jälkeen Mysi karkasi rääkymään sermin luo. Mysi hyppäsi vauhdikkaasti lelun perään. Tämän jälkeen muut treenasivat seuraamista ja me ummikot harjoiteltiin perusasentoa. Mysi tulee koko ajan pienemmällä käsiavulla perusasentoon, mutta kouluttajamme Jenni kiinnitti huomiota siihen, että Mysin perusasento on vähän turhan edessä. Nyt siis kiinnitetään harjoitellessa huomiota perusasennon kohtaan, jotta Mysi oppii heti oikean paikan. Ehkä se helpottaa jatkossa Mysin malttia, nimittäin veikkaan pikkuneidin vilkkauden johtavan vielä keulimiseen seuraamisessa... Lopuksi treenattiin noutoa eli Mysi tökki nenällä kapulaa. Harmittaa oikein, että laiskottelin koko syksyn Nanan kanssa noudon harjoittelussa, joten noutokapula jäi johonkin kaapin uumeniin. Mysi kantoi pikkupentuna kapulaa reippaasti ympäriinsä ja nyt kun kapulan kaivoin taas esille, on Mysi muka unohtanut, että kapulan voi ottaa suuhun....

 

Loppiaisena, tokokurssia seuraavana iltana tehtiin lyhyt noutotreeni molempien tyttöjen kanssa kotosalla. Ja jokin lamppu taisi syttyä hetkellisesti kummankin päässä tai sitten noutokapulasta kilpailu oli vain kova, kun treenin päätteeksi jätin noutokapulan keskelle olohuoneen mattoa. Menin itse käymään keittiössä, ja kun palasin sieltä parin minuutin kuluttua, nökötti Nana keskellä olohuonetta itselläänkin vähän yllättynyt ja hölmistynyt ilme naamalla. Mutta se kannatteli _pitkään_ noutokapulaa!! Meidän noutohan ei ole edistynyt aikoihin ja ollaan junnattu vaiheessa, jossa Nana nostaa kapulan pariksi sekunniksi suuhun ja tiputtaa/heittää sen suustaan sitten maahan. Hihkuin innosta ja kehuin niin vuolaasti Nanaa, että se lähti kävelemään ympäri olohuonetta edelleen kantaen kapulaa ja häntä viuhtoen! Ehkä Nana sittenkin vielä joku päivä noutaa kapulaa! Tämän jälkeen ollaan tehty yksi lyhyt noutokapulatreeni, jossa en edes lähtenyt vaatimaan samanlaista pitkää kapulan kannattelua, vaan keskityttiin treenaamaan sitä, että Nana irrottaa kapulasta vasta pyydettyäni sitä. Jenni neuvoi, että tätä kannattaisi lähteä Nanan kanssa treenaamaan, jotta koiralle on selvää, milloin se saa irrottaa otteen kapulasta eikä sen tarvitse itse arpoa sitä kapulaa tiputellen ja heitellen. Niinpä tietysti... Mysikin antoi välähdyksen siitä, että joku lamppu pienen mustan päässä syttyi ja sitten se otti vain mallia Nanasta. Nimittäin myös Mysi otti Nanan tiputettua kapulan suuhun ja kannatteli sitä hetken suussaan! Wau, mitä edistymistä yhden illan aikana molemmilta tytöiltä! :)

2014

Eilinen ilta ja vuoden vaihtuminen sujui meidän porukalta rauhallisissa merkeissä. Oman jännityksensä vuoden vaihteeseen toi se, että tämähän oli Mysin ensimmäinen uusi vuosi. Aikaisemmin vuoden mittaan se ei ole koviin äkillisiin ääniin reagoinut, mutta keskiyön pommitus on kuitenkin vähän toista, joten jännityksellä odotin, mitä tuleman pitää.

 

Nanahan meillä reagoi ilotulitteiden paukahduksiin. Jo parina edeltävä iltana lenkillä on kuulunut satunnaisia paukahduksia, joiden myötä Nanan käytös lenkillä on muuttunut. Nana merkkaa nyt juoksun aikana rasittavuuteen asti (oikeasti hermo meinaa mennä, kun 5 metrin välein pitäisi jäädä nuuskuttelemaan ja merkkaamaan jokin haju), mutta ilotulitteen paukahdettua kaikki haistelu loppuu ja Nana keskittyy ainoastaan reipasta vauhtia kohti kotoa menemiseen ja ympäristön tarkkailuun, mistä seuraava pommi pamahtaa. Myös tarpeet saattaa jäädä tekemättä kokonaan, kun pikkukettu ei kykene enää etsimään pissapaikkaa. Viime uutena vuotena Nana pidätteli 30 tuntia putkeen... Tänä vuonna onneksi selvittiin 18 tunnilla...

 

Sisätiloissa Nana on onneksi suhteellisen rauhallinen ja pystyy syömään ja torkkumaankin. Koko aattoillan meillä kuitenkin kotona soi musiikki, jotta enimmät räiskymiset eivät kuuluisi sisälle niin kovana. Toki Nana on hieman normaalia levottomampi sen tarkkaillessa skarpimpana ympäristöä ja reagoiden kaikkiin ärsykkeisiin herkemmin. Ilotulitteiden pamahduksille Nana haukkuu, mutta rauhoittuu kuitenkin, kun pikkuneidin huomion kiinnittää itseensä. Vuoden vaihteen ilotulitukset kuitenkin selvästi stressaavat kovasti Nanaa. Erityisesti tuo kykenemättömyys tarpeiden tekoon, jos ympärillä paukkuu vähääkään, on sellainen asia, joka mua ihan hirveästi koiran puolesta harmittaa.

 

Mysin puolesta kuitenkin jännitin turhaan, sillä pikkumusta ei ollut moksiskaan ilotulitteista. Edeltävinä iltoina, eilen alkuillasta lenkillä ja yöllä klo 2 aikaan ulkona käydessä se ei kiinnittänyt minkäänlaista huomiota räjähdyksiin, vaan touhotti menemään normaalisti ja tarpeet tuli tehdyksi. Yöllä 2 aikaankin vielä paukkui huomattavan paljon, neitiä oudoksutti enemmän keskelle meidän kotikatua ilmestynyt tyhjä rakettipakkaus, jolle piti mörköikäisen tapaan hieman puhista, kunnes se lähempää nuuskuteltaessa todettiin täysin vaarattomaksi. :)

 

Sisätiloissa Mysi oli rauhallinen, se nakerteli puruluuta, torkkui ja kohelsi mysimäiseen tapaan, kun meille oli kotiin tullut siskoni miehineen ja koirineen juhlimaan vuoden vaihdetta. Mysi ei myöskään reagoinut Nanan erilaiseen käytökseen. Etukäteen mietin, jos Mysi kovasti Nanan käyttäytymiseen reagoi, jos ei itse ilotulituksia säiky, mutta turha pelko oli tämäkin. Kaiken kaikkiaan pikku-Mysi selviytyi ensimmäisestä uudesta vuodestaan oikein hienosti ja sitä lainkaan stressaamatta ja säikkymättä. Olen tosi iloinen, ettei tarvinnut huolehtia kuin yhden koiran säikkymisen puolesta.

 

Huonona koiranomistajan myönnän myös sen, että koirat jäivät h-hetkellä hetkeksi keskenään sisään, kun kävimme pihalla katsomassa raketteja. Nanan siirsin kuitenkin siksi aikaa suihkutilaan, johon räiskinnät kuuluvat heikoiten ja jätin sille sinne herkkuja syötäväksi. Sisään tultaessa kotona oli musiikkia lukuun ottamatta hiljaista. Mysi touhotti mysimäiseen tapaan toivottamassa meidät sisääntulijat tervetulleeksi ja Nanakin oli aivan rauhallisena suihkuhuoneessa ja herkut oli pistelty parempiin suihin, kun kävin päästämässä sen pois sieltä. Meillä oli kaiken kaikkiaan siis oikein mukava uuden vuoden ilta! Tästä onkin hyvä suunnata kohti tämän alkavan vuoden kujeita.