Eilinen ilta ja vuoden vaihtuminen sujui meidän porukalta rauhallisissa merkeissä. Oman jännityksensä vuoden vaihteeseen toi se, että tämähän oli Mysin ensimmäinen uusi vuosi. Aikaisemmin vuoden mittaan se ei ole koviin äkillisiin ääniin reagoinut, mutta keskiyön pommitus on kuitenkin vähän toista, joten jännityksellä odotin, mitä tuleman pitää.
Nanahan meillä reagoi ilotulitteiden paukahduksiin. Jo parina edeltävä iltana lenkillä on kuulunut satunnaisia paukahduksia, joiden myötä Nanan käytös lenkillä on muuttunut. Nana merkkaa nyt juoksun aikana rasittavuuteen asti (oikeasti hermo meinaa mennä, kun 5 metrin välein pitäisi jäädä nuuskuttelemaan ja merkkaamaan jokin haju), mutta ilotulitteen paukahdettua kaikki haistelu loppuu ja Nana keskittyy ainoastaan reipasta vauhtia kohti kotoa menemiseen ja ympäristön tarkkailuun, mistä seuraava pommi pamahtaa. Myös tarpeet saattaa jäädä tekemättä kokonaan, kun pikkukettu ei kykene enää etsimään pissapaikkaa. Viime uutena vuotena Nana pidätteli 30 tuntia putkeen... Tänä vuonna onneksi selvittiin 18 tunnilla...
Sisätiloissa Nana on onneksi suhteellisen rauhallinen ja pystyy syömään ja torkkumaankin. Koko aattoillan meillä kuitenkin kotona soi musiikki, jotta enimmät räiskymiset eivät kuuluisi sisälle niin kovana. Toki Nana on hieman normaalia levottomampi sen tarkkaillessa skarpimpana ympäristöä ja reagoiden kaikkiin ärsykkeisiin herkemmin. Ilotulitteiden pamahduksille Nana haukkuu, mutta rauhoittuu kuitenkin, kun pikkuneidin huomion kiinnittää itseensä. Vuoden vaihteen ilotulitukset kuitenkin selvästi stressaavat kovasti Nanaa. Erityisesti tuo kykenemättömyys tarpeiden tekoon, jos ympärillä paukkuu vähääkään, on sellainen asia, joka mua ihan hirveästi koiran puolesta harmittaa.
Mysin puolesta kuitenkin jännitin turhaan, sillä pikkumusta ei ollut moksiskaan ilotulitteista. Edeltävinä iltoina, eilen alkuillasta lenkillä ja yöllä klo 2 aikaan ulkona käydessä se ei kiinnittänyt minkäänlaista huomiota räjähdyksiin, vaan touhotti menemään normaalisti ja tarpeet tuli tehdyksi. Yöllä 2 aikaankin vielä paukkui huomattavan paljon, neitiä oudoksutti enemmän keskelle meidän kotikatua ilmestynyt tyhjä rakettipakkaus, jolle piti mörköikäisen tapaan hieman puhista, kunnes se lähempää nuuskuteltaessa todettiin täysin vaarattomaksi. :)
Sisätiloissa Mysi oli rauhallinen, se nakerteli puruluuta, torkkui ja kohelsi mysimäiseen tapaan, kun meille oli kotiin tullut siskoni miehineen ja koirineen juhlimaan vuoden vaihdetta. Mysi ei myöskään reagoinut Nanan erilaiseen käytökseen. Etukäteen mietin, jos Mysi kovasti Nanan käyttäytymiseen reagoi, jos ei itse ilotulituksia säiky, mutta turha pelko oli tämäkin. Kaiken kaikkiaan pikku-Mysi selviytyi ensimmäisestä uudesta vuodestaan oikein hienosti ja sitä lainkaan stressaamatta ja säikkymättä. Olen tosi iloinen, ettei tarvinnut huolehtia kuin yhden koiran säikkymisen puolesta.
Huonona koiranomistajan myönnän myös sen, että koirat jäivät h-hetkellä hetkeksi keskenään sisään, kun kävimme pihalla katsomassa raketteja. Nanan siirsin kuitenkin siksi aikaa suihkutilaan, johon räiskinnät kuuluvat heikoiten ja jätin sille sinne herkkuja syötäväksi. Sisään tultaessa kotona oli musiikkia lukuun ottamatta hiljaista. Mysi touhotti mysimäiseen tapaan toivottamassa meidät sisääntulijat tervetulleeksi ja Nanakin oli aivan rauhallisena suihkuhuoneessa ja herkut oli pistelty parempiin suihin, kun kävin päästämässä sen pois sieltä. Meillä oli kaiken kaikkiaan siis oikein mukava uuden vuoden ilta! Tästä onkin hyvä suunnata kohti tämän alkavan vuoden kujeita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti