Kisaamassa taas

Käytiin juoksemassa eilen paahtavassa kuumuudessa Nanan kanssa kaksi starttia JAU:n kisoissa Tuusulan urheilukeskuksessa. Nana muisti kai jo paikan, kun niin kovasti innostui autosta ulos päästyään ja kovin veti hihnassa siihen suuntaan, jossa viimeksi oli ratojen lähtöalue. Olin ilmoittanut Nanan yhdelle agilityradalle ja yhdelle hyppyradalle. Helleraja ylittyi ja hiekkakenttä tuntui oikein hohkaavan kuumuutta. Ilma tuntui seisovan.

Itse olin jo ekan rataantutustumisen jälkeen kuumissani ja janoissani eikä asiaa yhtään auttanut se, että starttasimme luokassa jo tokana eli rataantutustumisen jälkeen vauhdilla hakemaan Nanaa ja leikittämään sitä. Nana taisteli hienosti lelusta ja tuntui käyvän aika kierroksilla ennen ensimmäistä rataa. Esteillähän olemme käyneet viimeksi kuukausi sitten kisoissa, muuten ollaan koko heinäkuu lomailtu agilitysta. Mua vähän jännitti, miten Nana pysyisi käsissä näin pitkän tauon jälkeen.

Ja niinhän siinä kävi, ettei ekasta agilityradasta paljon jäänyt kerrottavaa jälkipolville. Puomilta taas yksi kielto (hyppäsi puolivälissä ylösmenolta alas), samoin keinulta ensin kielto (juoksi ohi) ja seuraavaksi lentokeinu. Nana kohelsi ja kaahotti eteenpäin, musta tuntui, ettei Nana keskittynyt ohjaukseen ollenkaan ja itsekin varmasti olisin voinut ohjata johdonmukaisemmin. Ehkä napakammalla ohjauksella Nana olisi pysynyt paremmin hallinnassa. Puolivälin jälkeen rata hajosi täysin ja sit vain juostiinkin vauhdilla maaliin napsien matkalta esteitä sieltä sun täältä. En nähnyt mitään mieltä enää siinä vaiheessa alkaa korjailemaan, kun Nana juoksi esim. hypystä ohi putkeen, vaan olin jo ennalta päättänyt, että tärkeämpää on vauhdilla eteneminen kuin virheiden korjaileminen, kun ratavirheitä oli alla jo useampia. Tuloksena siis radalta HYL.

Hyppyradalle lähtiessä Nana tuntui jo lähtöalueella olevan paljon keskittyneempi minuun kuin koheltamiseen. Nana tuntui myös radalla seuraavan ohjausta paremmin. Harmittava virhe kepeiltä, jonka vuoksi tulos radalta 5. Kun katson rataa videolta olen suhteellisen varma, että tuo oma koheltamiseni ennen keppejä, Nanan nimeltä kutsuminen ym. saa Nanan fokuksen kepeiltä katoamaan, mikä johtaa virheeseen. Useimmat aloitusvirheet treeneissäkin on tullut siitä, että itse sählään ennen keppejä, olen liian lähellä häiritsemässä jne. Radasta jäi kuitenkin hyvä mieli.

Nana kisaa 27.7.2013 (mini 1) from Janita on Vimeo.

Yksi mua kisoissa kovasti harmittava juttu liittyi renkaaseen ja sen turvallisuuteen. Radalla oleva rengas ei ollut hajoavaa mallia, ja ennen miniluokkaa kisasi maxiluokka, jonka viimeisen koirakon koira hyppäsi radalla kaksi kertaa rengasta päin, niin että koko este liikkui huomattavasti eteenpäin koiran törmätessä siihen, koska rengas ei hajonnut. Mua jännitti kovasti lähteä radalle renkaan vuoksi, vaikka tiedänkin renkaan olevan Nanalle varma este. Mutta siitä huolimatta se tunne, kun tietää, ettei rengas hajoa siihen törmätessä... Olisin kovasti toivonut, että rengas olisi vaihdettu johonkin toiseen hyppyesteeseen, törmäyksen nähtyäni. Mielestäni niin olisi myös pitänyt toimia, koska törmäys tuollaiseen hajoamattomaan renkaaseen on selkeä turvallisuusriski.

Nyt me jäädään pienelle kisatauolle ja treenataan kontaktiesteitä lisää, niin että ne onnistuvat myös kisoissa.

Mysin 21-viikkoispaino oli 3,5 kg. Harvahampaalle on kasvanut lähteneiden etumaitohampaiden tilalle sievä rivi pysyviä etuhampaita ja nyt vuorostaan heiluvat alakulmurit. Yläkulmurit eivät vielä heilu. Nanalta yläkulmurit irtosivat itsestään noin puolen vuoden iässä. Nyt seuraillaan, miten kulmurit Mysin suusta irtoavat...

Mysin kuulumisia

Meidän pikkuneiti täyttää keskiviikkona jo 19 viikkoa, hurjan iso tyttö siis jo! Kasvun huomaa viikkojen lisäksi siitä, että pentu tuntuu tällä hetkellä olevan yhtä jalkaa ja suustakin puuttuu hampaita. Harvahammas on siis alkanut vaihtamaan hampaitaan. Keskimmäiset etuhampaat ylhäältä tippuivat noin viikko sitten ja tilalle onkin jo ehtinyt alkaa kasvaa pysyvät hampaat. Alaleuka puolestaan näyttää oikein harvahampaiselta, kun keskellä alaleukaa on kolo siinä kohtaa, jossa neljä keskimmäistä hammasta tulisi olla. Kulmurit eivät heilu vielä.

 

Myös sisäsiisteyden suhteen olemme ihan hyvällä mallilla. Sisältä löytyy paperit enää yhdestä kohtaa. Tarpeet niille on tullut viime aikoina enää öisin ja työpäivien aikana. Joinakin öinä paperit ovat myös pysyneet ihan puhtaina. Työpäivien aikana papereille on tullut yhdet tarpeet kumpaakin laatuaan silloin, kun koirat ovat kokonaisen 8-tuntisen työpäivän ajan keskenään kotona. Lyhyemmät, n. 3-5 tunnin odotusajat Mysi pidättää, ja oletettavasti nukkuu. Itse asiassa löysin vasta tänään kotiin tullessani ensimmäisen tihutyön, jonka Mysi on tehnyt yksin (siis Nanan kanssa) kotona ollessaan, kun eteisen matolle oli silputtu nenäliina aivan pieneksi silpuksi. Aika viatonta... :)

 

Mysi osaa pyynnöstä istua ja hihnalenkillä ottaa kontaktin ja tulla lähelle kävelemään kontaktia ylläpitäen vihjesanasta. Käsiavun kanssa Mysi osaa myös mennä maahan. Naksuttimen ääneen ehdollistumista ollaan treenailtu myös. Aivan vielä en tosin ole vakuuttunut Mysin hiffanneen naksutinta. Paikallaanoloa ei olla tuon pikkusähikäisen kanssa vielä treenattu, mutta pieniä vähän vikkelämpiä liikkeitä kylläkin. Ollaan pikkuisen treenattu eteenmenoa/irtoamista namialustalle. Irtoamista on toki treenattu myös leikin lomassa, kun Mysi lähtee heitetyn lelun perään. Käytiin tässä pari viikkoa takaperin katsomassa Ojangossa Ansa-emän agilitykisoja ja Ansan irtoamista ei voinut kuin ihailla. Toivottavasti tytär tulee äitiinsä tässäkin asiassa. Ainakin äänenkäytöstä äidin ja tyttären tunnisti. :D Irtoamisen lisäksi olemme treenanneet leikkiessä myös sylikäännöksen alkeita, siis käännöstä käsiohjauksen (ja lelun) mukana. Tänään aloitettiin leikin varjolla myös takaakierron harjoittelu.

 

Mullahan on haaveena saada Mysistä myös harrastuskaveri agilitykentille, joten jotain tällaista pientä agilityn alkeisopetusta ollaan leikkihetkien tiimellyksessä aloiteltu. Itse esteitähän Mysi on nähnyt vain muutamia kertoja, pari kertaa mennyt läpi aivan lyhyestä putkesta ja lelun perässä juossut siivekkeiden läpi (ilman rimaa/speed pumbia tms.) Elokuussa Mysillä alkaa ryhmätreenit joka toinen viikko seuramme penturyhmässä, johon Mysin ilmoitin. Mietin melko pitkään, haenko edes pennulle ryhmäpaikkaa. Mysihän täyttää puoli vuotta elokuussa. Itse mieluummin etenen hitaasti pennun kanssa agilityn suhteen. Koiran ei tarvitse olla kisavalmis vielä puolitoista vuotiaana. Lopulta päädyin hakemaan treenipaikkaa joka toiselle viikolle (joka viikkoisen treenipaikan sijaan). Lähinnä ajatuksella: jotain kivaa, ohjattua kahdenkeskistä tekemistä meille kahdelle myös (kun Nana pääsee aina kaiken maailman treeneihin). Lisäksi kun esteitä lähdetään pikkuhiljaa opettelemaan, on kiva, että on kouluttajan käsipari apuna, esimerkiksi pitelemässä pentua aloillaan, jos se ei muuten paikoillaan pysy... Pikkuelohiiren kohdalla tämä kun hyvinkin voi olla mahdollista... :D Kyselin tämän vuoden penturyhmäläisiltä ryhmän toimintaperiaatteista, ja rohkaistuin hakemaan ryhmäpaikkaa, kun kuulin, että koulutusta räätälöidään jokaisen osaamistason mukaiseksi. Se joka tekee isomman pennun kanssa jo lyhyttä ratatreeniä, voi sitä tehdä, mutta yhtä ok on myös rakentaa suhdetta leikkiessä ja siinä sivussa jotain esteiden alkeisopetusta treenatessa. Pennun ehdoilla treenataan. Ja viime kädessähän kuitenkin minä päätän, mitä haluan Mysin kanssa tehdä ja mitä en.

 

Arjessa Mysi on oma väsymätön itsensä. Päivät se riekkuu, joten öisin malttaa hyvin uni. Vapaapäivinä onneksi myös aamusta pidempään, jos muu väki nukkuu. Tehotreenissä meillä on tällä hetkellä kaiken liikkuvan ohittaminen. Mysi lähtisi räksyttäen ajamaan aivan kaikkea liikkuvaa. Autot, mopot ja fillaristit ovat musta pelottavimpia kohteita. Mysiltä tuntuu joissain kohdissa puuttuvan kokonaan itsesuojeluvaisto, kun saalisvietti ja halu mennä vievät voiton. Toisaalta jos ehdin ennakoida tilanteen ja kutsua Mysin kontaktiin, kulkee Mysi ohi useimmiten nätisti namia odottaessaan. Mutta aina ei etenkään pyöräilijöitä ehdi ajoissa huomata, kun sujahtavat kovaa vauhtia ohi kelloaan rinkuttamatta. Tekisi aina mieli rääkyä perään, että perkele käytä sitä kelloa... Työstämme kuitenkin koko ajan tätä asiaa ja pientä edistymistä on ehkä jo havaittavissa...

 

Ihana pieni prinsessa tämä tyttö on! Kaikkea sitä, mitä pennulta toivoin ja juuri sellainen pentu, jota pitkään etsin. Niin älyttömän rakas jo nyt mulle! Kiitän joka päivä maailmankaikkeutta, että me saatiin antaa koti Mysille.

 

 

Pieni ärripurri taistelija 17,5 vko

Nanan ekat agilitykisat

Kevään aikana ollaan käyty muutamissa epiksissä hakemassa lisää kokemusta kisatilanteesta ja luottoa koiraa kohtaan. Meillä on ollut koko agilityharrastuksen ajan pieniä probleemia Nanan häiriöherkkyyden kanssa, minkä vuoksi mun luottamus Nanan toimimiseen ei ole aina ollut ihan huipussaan. Olen myös oivaltanut, että omalla asenteellani on paljon merkitystä myös Nanan viretilaan. Kevään epiksissä Nana on ollut kuulolla, tehnyt mun kanssa töitä ja keskittynyt ulkopuolisista häiriöistä huolimatta meidän omaan suoritukseen. Myös useampi kouluttaja on meille todennut, että oltaisiin jo kisavalmiita, joten rohkaistun ilmoittautumisajan viimeisinä tunteina ilmoittamaan meidät ekoihin virallisiin agilitykisoihin. Eilen koitti viimein se ensimmäinen kisapäivä, alkuun pilvisenä ja sopivan vilpoisana, mutta iltapäivää kohti keli muuttui aurinkoiseksi ja kuumaksi. Kotiintuomisina olikin auringossa kärähtänyt iho, superhyvä mieli ja pikkuinen palkintokassikin.

Kisat olivat JAU:n järjestämät ja ne järjestettiin Tuusulan urheilupuistossa, jossa emme Nanan kanssa ole aiemmin käyneet. Jännitys tuntui pikkuisen vatsanpohjassa, kun ajeltiin kotoa kisapaikalle. Oltiin kuitenkin hyvissä ajoin paikalla ja ehdin hyvin lämpätä Nanan ja tutustua kisapaikkaan Nanan kanssa. Mulla oli hyvä ja luottavainen fiilis, sillä olimme käyneet tekemässä perjantaina hyvin lyhyen vauhtitreenin ja pari suoritusta kepeillä. Rataantutustumisen ajaksi vein Nanan autoon häkkiin hetkeksi rauhoittumaan. Nana käy myös sopivasti kierroksilla aina autosta päästessään. Me startattiin muistaakseni viidensinä, joka oli oikein kiva lähtöpaikka. Omaa suoritusta ei tarvinnut odottaa kauan, mutta ehdin myös hyvin leikittämään Nanaa ennen omaa vuoroa. Mua kutkutti jännitys ihan vähän masussa. Sillä tavalla sopivasti, ei yhtään liikaa. Nana taisteli lelusta raivokkaasti ja mulla oli hyvä fiilis, kun siirryttiin lähtöön.

Nana pysyi lähdössä hyvin ja pinkoi paljon lujempaa vauhtia kuin on mennyt missään epiksissä. Olin radassa tosi tyytyväinen Nanan vauhtiin ja siihen, että Nana keskittyi vain omaan suoritukseen. Keppien onnistumisen suhteen olin etukäteen epäileväinen. Tiesin kyllä, että Nana pujottelisi kepit, mutta olin mielessäni ajatellut, ettei Nana välttämättä hakisi keppejä oikein, vaan otettaisiin virhe ja joutuisin viemään kepeille uudestaan. Muistin antaa Nanalle kuitenkin keppikäskyn ajoissa ja sehän sujahtikin sinne upeasti. Mä hämmennyin ihan hirveästi! Videolta se ei näy, mutta siinä Nanan toiseen keppiväliin taipuessa, mä hämmästyin niin, että pysähdyin hetkeksi vain tuijottamaan Nanaa ja Nana katsoi mua myös vähän hämmentyneenä "mitä sä mami toljotat, näin tää kuuluu mennä". Ei tuo hetki kestänyt kuin sekunnin tai pari kuin sain itseni kasaan.

JAU:n kisat 30.6.2013 mini 1 from Janita on Vimeo.

Radassa oli ensimmäiseksi startiksi niin paljon hyvää, että mua ei yhtään harmita radan hylätty tulos, joka tuli tuosta puomihässäkästä. Olin itse asiassa joskus ajatellutkin, että meillä saattaa käydä näin, jos keinu on radalla ennen puomia. Viime aikoina keinu on kuitenkin ollut kiva este Nanalle, johon se hakeutuu mielellään yhä uudelleen, joten vähän yllätyksenä silti tuli tämä puomin kielto. No, tiedän nyt, mitä tullaan treenailemaan. Puomin käskytyssanaa (kiipee) ja keinun käskyä (ylös) tulee vielä vahvistaa, jotta Nana oppisi erottamaan esteet paremmin sanasta, koska puomia ja keinuhan näyttävät koiran silmissä aivan samalta. Ja tässä puomihässäkässä Nana selvästi luuli menevänsä uudelleen keinulle ja siksi kielsi puomin. Tullaan myös treenailemaan tuota estejärjestystä, jolloin keinu suoritetaan ennen puomia.

Toinen rata olikin hyppyrata. Mua jännitti oikeastaan enemmän kuin ennen ensimmäistä rataa, sillä mietin, jaksaisiko Nana enää vetää samalla vireellä toista rataa. Odotteluaikaa ratojen välillä oli kuitenkin n. puolitoista tuntia. Välillä tällainen odottelu tylsistyttää Nanaa. Käytiin kävelemässä kisa-alueen hälyn ulkopuolella ja Nana lepäsi hetken autossa. Nana odotti rataantutustumisen ajan taas autossa ja sieltä hainkin neidin kiireellä rataantutustumisen jälkeen, koska oma lähtövuoro oli jo kolmas tällä radalla. Nana otti alkuun vähän nihkeästi lelusta kiinni, mutta sain hetsattua sitä niin, että lopulta ei oikein malttanut irrottaa edes käskystä otetta. Tämä sama fiilis taisi olla Nanalla vielä lähdössäkin, koska neiti yritti varastaa heti hihnan irrotettuani. Huomautin tästä Nanalle, jolloin se jäi nätisti lähtöön.

JAU:n kisat 30.6.2013 mini 1 from Janita on Vimeo.

Sama hyvä vauhti ja keskittyminen jatkui myös toisella radalla. Myös kepeille meno onnistui ensimmäisellä yrittämällä. Nana kävi haukkumassa ratatyöntekijän, joka istui putken ja keppien välissä, josta siis kielto. Videolta kun katson, on myös oma lähetykseni putkeen huono ja tiukemmalla ohjauksella, tätä kämmiä ei ehkä olisi tapahtunut? Myös toinen lähetykseni on huono, eikä Nana hakeudu putkeen. Tästä syystä radan tuloksena 10. Tyytyväinen olen kuitenkin siihen, että vaikka Nana kävi haukkumassa ratatyöntekijän, ei Nana kiinnitä tähän enää mitään huomiota kepeille mentäessä. Yhtään nollaa ei tältä radalta tullut, ja meidän tulos 10 riitti kolmanteen sijaan.

Tuloksilla ei meille ole niin merkitystä. Tärkeämpää on se, että radoilta jäi hyvä mieli ja fiilis, että kyllä me pystytään myös kisaamaan. Nana oli aivan super! Oma luottamukseni koiraan ja sen osaamiseen vahvistui ja pystyin hallitsemaan omaa jännitystäni. Loppukesän kisakalenteriakin uskaltaa vilkuilla tämän kisakokemuksen rohkaisemana.