Laumaelämää

Koko jengi koossa

 

Fiina

 

Nemi

Susu

Nana

Mysi, Fiina & Luna

Manta

Nana

Nana & Fiina

 

Luna & Fiina

 

Soopelinelikko vauhdissa

Tällainen lauma meitä aina silloin tällöin on kasassa.

 

Menossa mukana Nana & Mysi

siskoni collie Fiina

toisen siskoni bc Nemi ja sheltti Luna

sekä vanhempieni ja nuorimman siskoni kotona asuvat sheltit Manta ja Susu.

 

Mysi on ihan hulluna Fiinaan ja Fiina suojelee Mysiä silloin, kun isommat koirat "kiusaavat" pentua (eli räksyttäen kutsuvat leikkiin, josta joukon nuorin on välillä hämillään, vaikka itse onkin hirveä kiljukaula). Nana puolestaan on roturasisti ja räksyttämisen ja vahtaamisen kohteeksi on joutunut Nemi, joka oli kai toisessa päässä riviä silloin, kun suippoja kuonoja ja puikkoneniä jaettiin.

 

 

Nana 2 vuotta!

Synttärionnea kultatytöllemme!

Synttäripäivän iloksi käytiin agiliitämässä Ojangossa. Hyi, törmättiin taas käärmeeseen, tällä kertaa metsäpolulla. Olkaa ihan oikeasti kaikki varuillanne Ojangossa liikkuessanne, niitä käärmeitä on siellä. Itse en uskalla pitää Nanaa lainkaan vapaana alueella, neiti kun ei ainakaan viime kesänä näyttänyt pelkäävän käärmettä, vaan oli menossa tekemään lähempääkin tuttavuutta. Onneksi huomasin ajoissa...

Tämän päivän treenilistalla oli sylkkärin ohjaus. Nana otti tapansa mukaan nokkiinsa, kun heti ei onnistunut. :D Sain kuitenkin motivoitua ja innostettua sen hyvin uudelleen treeniin. Tehtiin myös keinua ekaa kertaa kokonaisena estesuorituksena niin, ettei Nana vahingossa kiivennyt keinulle. Hyvältä näyttää, Nana ei arkaillut keinua laisinkaan.

Huomenna olisi tarkoitus karistaa muutamaksi päiväksi ainakin kaupungin pölyt ja suunnata mökkeilemään. Nana pääsee nuuskuttamaan metsätuoksuja, vaikka minähän tietysti stressaan vähän käärmeistä sielläkin... (Mikä se sellainen mami olisi, joka ei jatkuvasti vähän olisi syrän syrjällä...;)

Uusista lauman ulkojäsenistä en oikein ole kai edes muistanut kertoa, mutta mun perheen koirat ovat tuplanneet määränsä viimeisen puolen vuoden aikana. Vanhemmillani asuu Mantan lisäksi nykyään myös nyt noin 9 kk ikäinen Susu-shetlantilainen, yksi siskoistani otti Fiina-collievaavin (nyt n. 4kk) ja toisen siskon koiralauma sai jatkoa puolitoista viikkoa sitten Luna-sheltistä, joka asuu nyt Nemi-bortsun kaverina. Pientä pentukuumetta on, vilkuiltukin on vähän "pikkusiskoa" Nanalle, mutta toistaiseksi vielä vain vilkuiltu...

Tahdomme toivottaa...

Meidän joulukuu on kulunut enemmän ja vähemmän aktiivisissa merkeissä. Agilitykentiltä on pidetty nyt vähän lomaa, kun esteet Ojangon ulkokentiltä on kerätty pois talven ajaksi. Ollaan siis puuhasteltu enemmän kotona ja lähiympäristössä lenkkeillen. Vähän ollaan alettu treenailemaan rally-tokon alokasluokan liikkeitä. Tokoon mulla ei varmaan oma kärsivällisyys riittäisi viilaamaan liikkeitä, joten toi rally-toko on tuntunut hyvältä vaihtoehdolta. Se on kivaa puuhastelua yhdessä ja toivon sen kautta myös meidän suhteen ja yhteistyön syventyvän ja ehkä myös Nanan keskittymiskyvyn kasvavan ja neidin oppivan toimimaan oikeassa viretilassa. :)

Nanalle olen odottanut ja toivonutkin juoksua alkavaksi nyt. Käyttäytymisessä on ollut jo kuukauden päivät selviä merkkejä siitä, että juoksu pian alkaa, mutta ei sitten kuitenkaan. Harmittaa vain, kun tammikuussa jatkuvat ryhmätreenit ja olen ilmoittanut Nanan myös ESS:n agilitykurssille ja nyt näyttäisi, että juoksun alkaminen venyy ainakin vuodenvaihteeseen, voihan pöhnä!

Viime viikon perjantaina käytiin viettämässä shelttiväen pikkujouluja Konalan Koirakoulun Kompassin kisoissa! Kivaa ohjelmaakin olivat ESS:n puuhaihmiset järjestäneet. Nana kävi mm. osallistumassa nakinsyöntikisaan, mutta eipä tule meille siinä lajissa voittoa, sellainen herkuttelija ja nautiskelija Nana on. Eihän nyt nakkia voi oitis hotkaista, vaan se syödään nautiskellen ja maiskutellen! Ihana herkkusuuni! Äiti oli myös mukana Mantan ja Susulaisen kanssa ja Nana pääsi tekemään tuttavuutta pikkuneidin kanssa. Kovasti häntä heilui, saa nähdä millaista rallia jouluaattona vedetään, kun kimpassa ovat Nana, Manta, Susu ja siskon Nemi-bc. :)

Kotona ollaan valmisteltu joulua ja Nana tietysti tyypilliseen tapaan on tahtonut olla kaikessa puuhassa mukana. Neitokainen on ahkerasti mm. vaaninut, saalistanut ja kutsunut leikkiin lattiamoppia, levittänyt askartelutarvikkeita pitkin poikin, avannut lahjanarut rullistaan ympäri olohuoneen lattiaa... se on ahkera työnteko, mikä lopulta palkitaan ja Nana on selkeästi sisäistänyt asian! ;)

Naksutellaan!

Me ollaan parin viime viikon aikana keskitytty ihan vain yhteiseen rauhalliseen hauskanpitoon. Ollaan lenkkeilty normaaliin tapaan paljon ja melkein joka ilta naksuteltu iltaruualla. Nana vierasti nuorempana naksuttimesta lähtevää ääntä. Nykyään naksutin on kiva kaveri, koska sehän tietää temputtelua ja namia. Namiksihan kelpaa ihan omat nappulatkin, joten iltaisin Nana on saanut iltaruuan usein temppupalkkana. Nana tykkää temputtelusta kovasti ja temppuilu tuntuu itsestäkin hurjan kivalta, kun toinen niin täpinöissään vinkuu, häntä huiskaa ja välillä tyttö intoutuu tanssimaankin tassuillaan! Innokkuudesta huolimatta toimintakyky kuitenkin säilyy, toki me ollaankin naksuteltu pääasiassa kotona eli häiriöt on minimissä. Silti kun saman moodin saisi siirrettyä myös agikentälle, niin vähänkö olisi makeeta!

Lauantaina käytiin parin viikon agilitytauon jälkeen Ojangossa treenailemassa itseksemme. Voi sitä riemun ja onnen määrää, kun päästiin kentälle! Nana oli niin tohkeissaan, iloinen ja onnellinen. Ja koska muita ei ollut, pysyi pääkin kasassa. Vahvistettiin putken hakemista vaikeista kulmista ja pidemmän lähetysmatkan päästä, hienosti neiti hakee putken! Kontakteja myös vahvisteltiin. Keppejä muistuteltiin mieleen ensin neljällä kepillä ja sitten kahdeksalla. Nana hiffaa hyvin pujottelun liikkeen, mutta tarvii vielä käsiapua keppien vierelle. Kepit on edistynyt hurjan nopeasti nyt, kun luovuttiin kujakepeistä ja alettiin treenaamaan suorilla kepeillä käsiavun kanssa. Toki tota kättä täytyy sitten häivytellä pois... Pientä häiriötreeniäkin saatiin, kun työmies kulki kentän laidalla. Nananhan piti tietysti käydä haukkumassa ja uhoilemassa jonkin matkan päässä, mutta korvat ei kadonneetkaan kokonaan, vaan pikkukettu tuli kutsuttaessa luokse. Toki kävi vielä uudelleen tuhahtelemassa, mutta kun kutsuin uudestaan luokse, tuli neiti touhottaen mun luo maiskuttelemaan namia siksi aikaa, että odotettiin miehen lähtevän kentältä. Nana pystyi myös jatkamaan treeniä välikohtauksen jälkeen lähes samalla intensiteetillä kuin ennen työmiehen ilmestymistä kentälle. Hieno tyttö! Oli kyl niin kivaa ja vaikkei meidän treenaaminen olekaan ruusuilla tanssimista kuin toisinaan, niin hirveästi sitä saa itsekin tsemppiä, kun huomaa, kuinka paljon oma rakas koira agilitysta nauttii. :)

Sit uudesta tulokkaasta... käytiin viime tiistaina äidin kanssa hakemassa vanhemmpieni kotiin uusi pentu Mantalle kaveriksi. Ihana pikkuinen tumma soopeli tyttönen! Nana ei ole vielä Susua tavannut, mutta tarkoitus olisi, että tytöt pääsisivät pian tutustumaan toisiinsa!

Tunnustuksia

Tämä blogeissa viime aikoina kiertänyt tunnustus & haaste tupsahti myös meidän kommenttiboksiin Sannalta & Taavilta ja Anulta & Rommilta & Nitrolta. Kiitos vain kunniasta haastajille! :)

Tunnustuksen/haasteen saaneen täytyy:

1. Kiittää tunnustuksen saajaa.

2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.

3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.

4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

4 tunnustusta Nanasta:

1. Nana rakastaa kinttuja! Pienestä pitäen painileikit Mantan kanssa on leikitty heittäytymällä maahan makaamaan ja näykkimään Mantan jalkoja. Myös ihmisten kintut on vastustamattomia - Nana tietää, ettei saisi, mutta innostuessa täytyy aina yrittää käydä napsaisemassa vähän meidän jommankumman nilkkaa. Harmi vain, että napsaisu johtaa joka kerta kivan loppumiseen.

2. Agility on kasvattanut hurjasti Nanan itseluottamusta, mikä näkyy valitettavasti välillä myös huonona käytöksenä, kuten mulle kukkoiluna agilitykentällä ja räksyttämisenä lenkillä (täytyyhän koko kulmakunnan kuulla ja huomata, että nyt on lähdetty ulos).

3. Nanan ruuankätkemisvietti on tosi voimakas. Nana "kaivaa" koloja sohvaan ja mattoon, tökkii pureskeltaviksi saatuja luita näihin koloihin ja peittelee piilot joko ihan oikeasti vilteillä tai jos viltit on korjattu sivuun, niin pelkkä ilmakin kelpaa nenulla tuupittavaksi piilon päälle. Koska Nana tuppaa ennemmin kätkemään kuin pureskelemaan luut, niin ollaan viime viikkojen aikana opeteltu myös harjaamaan hampaat. Nana antaa muuten harjata hampaat nykyään tosi nätisti, koska ei voi vastustaa kananmakuista hammastahnaa.

4. Agility nostattaa Nanan kierrokset vähintään viiteen tuhanteen. Se ei kestä katsoa muiden tekevän agilitya, vaan haukkuu ja vinkuu epätoivoisesti nykyään myös sylissä (aiemmin syli on ollut paikka, jossa Nana on rauhoittunut oitis). Kierrosten noustessa Nanan häiriöherkkyys tulee myös esiin, minkä vuoksi ryhmätreenit ei aina ole meille paras paikka harjoitella ainakaan uusia asioita.

4 tunnustusta minusta:

1. Pääasiassa en pidä kylmästä enkä pakkasesta. Nyt kuitenkin odotan jo mielettömästi talvea, jotta meri jäätyy ja päästään taas lenkkeilemään jäälle. Kodin lähellä kuin ei oikein voi lenkkeilyttää Nanaa irti kuin talvella jään päällä.

2. Haaveilen toisesta sheltistä, mutta tahdon toistaiseksi panostaa Nanan kanssa harrastamiseen. Pitkään ajattelin, että meidän kotiin tassuttelisi toinen sheltti ensi kesänä, mutta voi olla, ettei näin käykään. Tahtoisin meidän olevan kisavalmiista agissa Nanan kanssa ennen uutta pentua.

3. Sheltti on mun rotu, mutta mielenperukoilla kutkuttelee ajatus myös isommasta koirasta lauman jatkona. Belgi ja holsku kiinnostavat...

4. Koirat ovat olleet aina tosi tosi lähellä mun sydäntä. Pienenä luin kaikki kirjaston koirakirjat lukemattomia kertoja läpi, tunnistin pienestä pitäen koirarodut ja meidän ensimmäinen koira, Bella, oli unelmien täyttymys pienen koirahullun tytön elämässä. Omasta koirasta, jonka kanssa harrastaa, olen haaveillut teini-ikäisestä asti.

Sitten se vaikein osuus, eli kenet haastamme, kun tunnustus/haaste on pyörinyt jo niin monessa blogissa...

Haaste meiltä lähtee:

1 Zeldalle ja Fionalle

2 Pellelle ja Axelille

3 Sanille, Tipille & Saanalle

4 Taralle ja Neldalle

5 Natille ja Javalle

6 Kirpulle, Pandalle ja Hipille

7 Iipulle ja Taikalle

8 Sirulle ja Evelle

Hahaa, keksinpäs 8 haastettavaa! ;)

Kalkkikalliolla

Nana kävi viime perjantaina 1-vuotisrokotuksilla. Ihanaa, kun tyttö on saanut olla terve! Pari päivää sitten katselin Nanan pentukuvia ja muistui mieleen viime syksyn sairastelut ja huoli. Nyt se tuntuu niin kaukaiselta ja terveys tavallaan taas niin itsestään selvyydeltä, vaikka sen ei pitäisi olla niin. Vuosi takaperin olin seota huolesta, kun Nana sairasti.

Rokotusten jälkeen käytiin mun vanhempien luona kaffella ja vein koirat riekkumaan syksyiseen metsään Kalkkikallioille. Meno oli kova eikä epätasainen metsämaasto paljon pidätellyt tai vauhtia hiljentänyt. Hetkeksi sain koirat pysähtymään paikoilleen, niin että sain napattua pari hyvin nopeaa kuvaa, vaikka se haasteellista olikin.

Nana ja Manta Kalkkikalliolla from Janita on Vimeo.

Mökillä

Oltiin viettämässä viikonloppua mun vanhempien, siskojen ja heidän miestensä kanssa Karjalohjalla. Nana, Manta ja Nemi saivat nauttia toistensa seurasta ja vapaana juoksemisen ja riehumisen riemusta. Meidän neiti tosin vaikutti olevan vielä väsynyt edellisestä mökkireissusta. Pikkumoottorista ei löytynyt virtaa samalla tavalla kuin normaalisti. Itse käväisin lauantaina Lohjalla seuraamassa agikisoja, olisi voinut taas koko päivänkin tuijotella agiliitäviä koirakoita...

Nana ja Manta pellossa kirmaamassa

Siskon Nemi-bc:stä on kasvanut iso tyttö jo!

Kaikki kolme <3

Loput kuvat ovat toissaviikonlopulta ja viime viikonlopun alkupuolelta, kun oltiin miehen perheen mökeillä Ruokolahdella. Toisella mökillä riitti koiraseuraa bc-Nellistä ja sekarotuisesta Tytti-vanhuksesta. Toisella mökillä vietettiin vain yksi yö ja oltiinkin siellä sitten ihan kolmisin. Minä maistoin ekan kerran elämässä rapuja, Nana paljastui saunomisesta tykkääväksi sheltiksi, nautittiin lomasta, rantanuotioista ja auringonlaskuista.

Bc Nelli

Lomalainen nauttii unista, ihana pieni rakas!

Pikkuhiljaa palataankin sitten arkeen syksyn myötä...

Juhannustervehdys!

Me tahdotaan Nanan kanssa tämän kesäisen kuvasarjan myötä toivottaa hyvää juhannusta kaikille blogissa piipahtaville!!

Eilen oltiin pitkästä aikaa moikkaamassa Mantaa ja Bellaa vanhempieni luona. Bussimatka sujui tosi hienosti, vaikka ei olla moneen kuukauteen bussilla mihinkään liikuttu, kun hankittiin tuo oma auto. Tytöt (Nana ja Manta) ilahtuivat paljon toistensa näkemisestä. Bellaa nyt tuntui lähinnä ärsyttävän, että riiviökakara tuli taas kylään ja häiritsemään hänen rauhaansa. Nana on kyl niin liikkis, kun se niin kovin tahtoisi olla Bellan kaveri ja mielistelee sitä oikein (ja se on aika paljon se, sillä normaalisti Nana ei mielistele, vaan on oma röyhkeä itsensä) ja silti Bella vain murahtelee. Vein koirat pitkälle kävelylenkille ja vähän riskillä laskin ne vapaaksi leikkimään isolla peltoalueella. Riskillä siis siinä mielessä, että Nanallahan on edelleen juoksu. Periaatteessa en Nanasta uskoisi, että se karkaisi sulhon etsintään, mutta toisen koiran perään se ehkä voisi oikein omapäiselle tuulelle satuttuaan lähteä... Mantakin olisi ilmeisesti kelvannut kyläilyn loppupuolella, niin neiti käänsi häntää sivuun Mantan haistellessa takapuolta... Kamera jäi harmittavasti taas kotiin, tyttöjen menoa olisi ollut kiva kuvata ja ottaa videollekin.

Tänään käytiin Nanan kanssa ekaa kertaa oikealla juoksulenkillä. Jos sitä pitkästä aikaa taas lämmittelisi tuota omaa juoksuharrastusta... Viimeksi olen juossut lenkkiä kunnolla viime kesänä ennen Nanan muuttoa meille. Sen jälkeen lenkkarit ovat ottaneet osumaa baby-sheltin ja vähän vanhemmankin sheltin hampaista (Nana oli järjestänyt pikku yllärin tässä erään yön aikana syömällä lenkkarin nauhat katki) ja kuluneet metsässä rämpiessä... Nyt kun juoksuinnostus on taas alkanut heräilemään, niin kävin tänään lenkkarikaupoilla ja pitihän niitä uusia kenkiä käydä heti vähän testaamassa. Samalla tuli testattua Nanalle jonkin aikaa sitten ostamani Joken joustotalutin, joka on muuten just passeli talutin kevyille juoksulenkeille. Se antaa kivasti myöten koiran liikkeille, vaikka tosi nätisti Nana suurimman osan ajasta ravasi vierellä. Välillä toki innostui pomppimaan ja vähän nilkkojakin näykkimään, mutta käskystä lopetti ja malttoi laskea kierroksia. Nana reagoi mun liikkeisiin (esim. agikentällä) tosi voimakkaasti ja siitä huomasi kyl, kuinka ihanaa on ravata yhdessä. Taidettiin me molemmat tytöt nauttia aika paljon yhteisestä menosta! :)

Ihana kevät!

Sieltä se kevät on kai vihdoinkin tulossa. Eilen kun oltiin Nanan kanssa ulkoilemassa, nähtiin tämän kevään ensimmäiset pajunkissat. Teki mieli poimia pari oksaa kotiin viemisiksi, mutta jätettiin lopulta pajunkissat kuitenkin pensaaseen. Paukkupakkasetkin on onneksi nyt historiaa... ihanaa kun ulkona ei tarvitse jäädyttää itseään ja voi kävellä pitkiä lenkkejä, kun Nanan tassut eivät jäädy. Tänään on ollut ihana alkukevään päivä, aurinkoa ja plusasteita, niistä me nautitaan! Jäällä ei kai enää kovin pitkään uskalla kävellä, joten nyt täytyy nauttia täysillä lenkeistä, kun koiran voi päästää vapaaksi oikeastaan heti pihasta pois päästyä. Toisaalta odotan myös sitä, kun meri aukeaa ja luonto alkaa vihertämään...

Mitään sen kummempaa meille ei ole kuulunut. Viime viikolla kävi sisko Mantan kanssa meillä leikkimässä. Mantalla oli juoksu, mutta uskallettiin päästää tytöt silti jäällä vapaana leikkimään, kun näkyvyys joka suuntaan oli loistava. Eikä kahta pientä sheltiäistä kyllä kiinnostanut kukaan muu kuin toisensa, kun viilettivät tukka putkella menemään. Nanakaan ei edes huomannut pilkkijöitä, joille normaalisti täytyy aina vähän haukahdella ohi mennessä. Oli kyl niin ihanaa katsella, kuinka tytöt nauttivat toistensa leikkiseurasta ja siitä, että saivat juosta yhdessä täysillä. Nanalle on ehdottomasti saatava shelttikaveri saman katon alle tulevaisuudessa...

Ainiin, ja olihan raukalla silmätulehdus tuossa viime viikolla. Viikko sitten töistä tullessani Nanan toinen silmä oli peittynyt puoliksi ällön rähmäklöntin alle... Onneksi sain samalle illalle vielä lääkäriajan, niin saatiin sitten silmätipat ja simmu kuntoon. Silmätippojen laitto ei sitten mitään herkkua ollutkaan, kun koira rimpuilee ja sätkii sylissä. Nana myös oppi hyvin nopeasti, missä kohtaa jääkaappia silmätipat sijaitsivat ja luikki vauhdilla pakoon eteiseen tai tietsikkapöydän alle, kun käsi kävi silmätippojen suunnassa. :D

Nojoo, mutta ehkä nyt niitä valokuvia tältä iltapäivältä:

Kaislikosta kuului jokin rasahdus juuri kuvanottohetkellä, ehkä siellä oli pieni hiiri...

Joku oli tehnyt saareen ison nuotion, joka kiinnosti Nanaa kovasti. Neiti kurkotteli tuosta reunalta ja nuuskutteli...

Lintutorneja sattui reitin varrelle useampia

"No, olenhan mä nyt aika nätti, vai..."

"No siis, en ainakaan katso kameraan päin..." Yli puolet kuvista oli näitä, joissa neiti on kääntänyt pään pois päin.

Pitkospuita pitkin pääsee saareen kesäisin. Harmi vain, että koirien vienti edes kytkettynä sinne on kiellettyä.

Nana paistattelee päivää

Ja söpöstelee...

Semmoinen kevätpäivä...

Nanan ja Mantan leikkihetki

Pari kuvaa Nanan ja Mantan eilisestä leikkihetkestä. Kaksi ylintä ovat siskon nappaamia ja alin minun ottamani. Tänään meno oli ehkä vähän hillitympää kuin eilen, ehkä kumpaakin vielä vähän väsytti eilinen riehuminen... Leikin juoni meni jotenkin niin, että Nana yritti näykkiä Mantan tassuja ja masukarvoja ja Manta yritti mennä Nanaa pakoon. Manta puolestaan härnäsi Nanaa heti, jos pentu ei meinannutkaan lähteä perään. Tytöillä on kyl kivat leikit keskenään ja Manta antaa Nanan tehdä mitä vaan... Nykyään tyttöjen voi antaa riehuakin rauhallisemmin mielin, kun Nana on kasvanut eikä jää enää jalkoihin. Vaikka hyvinhän Nana on pitänyt puoliaan jo ihan pikkupentunakin. Manta on vielä joitakin senttejä Nanaa korkeampi, mutta Nanan kasvuhan onkin vielä kesken. Jännä nähdä, kuinka paljon Nana vielä korkeutta kasvaa.

Huomenna olisi taas edessä lääkärikäynti, toivottavasti viimeinen ennen 1-vuotisrokotuksia...

Nana ½ vuotta!

Pikkuprinsessamme täytti eilen tasan puoli vuotta! Oi, iso tyttö jo!

Puolivuotissynttäreitä ei sen kummemmin juhlittu. Nana pääsi eilen kuitenkin piiiitkästä aikaa leikkimään yhdessä toisen koiran kanssa, kun äitini oli Manta-shelttinsä kanssa käymässä meidän luona. Selkeästi tytöt muistivat toisensa, vaikka eivät pariin kuukauteen olleetkaan päässeet leikkimään yhdessä. Nanalla alkoi häntä viuhua hulluna, kun Manta ja äiti tulivat ovesta sisään ja heidän lähdettyään itkuvirrestä eteisen ovella ei meinannut tulla loppua!

Peto

Sisko onnistui nappaamaan hauskan kuvan Nanan ja Mantan (blue merle-sheltti) eilisistä leikeistä. Nana ei paljon leikeissään ujostele, vaan höykyttää isompiaankin mennen tullen. Eilen pikkuisen häntä heilui sitä tahtia, että taisi tunnistaa, mihin tultiin, kun hypättiin autosta ulos mun vanhempien pihalla. Tässä mestassa pääsee riehumaan sydämensä kyllyydestä kaverin kanssa! Bella-mummeli (yläkulma) vahtasi nojatuolista käsin nuorempien leikkiä ja katsoi asiakseen käydä välillä ojentamassa, kun meno yltyi hänen mielestään liian raisuksi. ;)

Aikamoinen loikka tossa kuvassa! Nanan liikkeet ovat muuttuneet enemmän ison koiran liikkeiksi. Askelen pituus on kasvanut eikä meno ole enää samanlaista töpöttelyä kuin vielä pari viikkoa sitten.

Nana 11 vko

Kamera oli eilisillan iltapissatuksella mukana ja napattiin pari kuvaa 11-viikkoisesta tytöstämme. Nanan kuvaaminen on varsinainen taitolaji: neiti touhottaa koko ajan niin, että kuvan nappaaminen paikoillaan olevasta Nanasta on työn ja tuskan takana. Kamera on täynnä kuvia Nanan peräpäästä, pikkuinen kun viilettää jo tuulispäänä eteenpäin, tai vastaavasti kohti kameraa syöksyvästä Nanasta.

Tänään oltiin aamupäivällä mun vanhempien luona, jossa asustavat 14-vuotias Bella-sheltti ja piakkoin 2-vuotias Manta-sheltti. Nana reuhasi itsensä Mantan kanssa taas ihan piippuun. Neiti on nukkunut koko iltapäivän, heräsi vain syömään ja käymään pihalla pissalla. Pissoista puheen ollen, Nanalta tulee enää harvoin päivisin pissat sisälle. Nana odottaa hienosti heräämisen, ruokailun ja leikin jälkeen, että päästään pihalle ja lirauttaa pissat vasta siellä. Kakkapaikan etsintään Nana sen sijaan ei ulkona aina jaksa keskittyä ja useamman kerran kakat on tullut heti sisääntulon jälkeen sanomalehdelle, ulkona kun on niin paljon kaikkea kivaa tutkittavaa.