Mökillä

Oltiin viettämässä viikonloppua mun vanhempien, siskojen ja heidän miestensä kanssa Karjalohjalla. Nana, Manta ja Nemi saivat nauttia toistensa seurasta ja vapaana juoksemisen ja riehumisen riemusta. Meidän neiti tosin vaikutti olevan vielä väsynyt edellisestä mökkireissusta. Pikkumoottorista ei löytynyt virtaa samalla tavalla kuin normaalisti. Itse käväisin lauantaina Lohjalla seuraamassa agikisoja, olisi voinut taas koko päivänkin tuijotella agiliitäviä koirakoita...

Nana ja Manta pellossa kirmaamassa

Siskon Nemi-bc:stä on kasvanut iso tyttö jo!

Kaikki kolme <3

Loput kuvat ovat toissaviikonlopulta ja viime viikonlopun alkupuolelta, kun oltiin miehen perheen mökeillä Ruokolahdella. Toisella mökillä riitti koiraseuraa bc-Nellistä ja sekarotuisesta Tytti-vanhuksesta. Toisella mökillä vietettiin vain yksi yö ja oltiinkin siellä sitten ihan kolmisin. Minä maistoin ekan kerran elämässä rapuja, Nana paljastui saunomisesta tykkääväksi sheltiksi, nautittiin lomasta, rantanuotioista ja auringonlaskuista.

Bc Nelli

Lomalainen nauttii unista, ihana pieni rakas!

Pikkuhiljaa palataankin sitten arkeen syksyn myötä...

Aksaharkkoja

En olekaan vielä ehtinyt tarinoimaan meidän parista vikoista agiharkoista, mutta vitsi, kun olen niin ylpeä tuosta pikkuisesta agiketun alustani. Ollaan menty ihan hirveästi eteenpäin, ei ehkä niinkään vielä esteiden suhteen, mutta kontakti ja tekemisen meininki on niin eriä nyt kuin esimerkiksi alkeiskurssilla. Pitkin poikin kenttää härveltävästä koirasta on tullut koira, joka kuuntelee ohjeita, malttaa odottaa ja tekee YHDESSÄ mun kanssa intoa puhkuen. Alkeiskurssillahan Nanaa piti pitää kiinni lähdössä, kun ei se pysynyt paikoillaan hetkeäkään. Nyt mulla on pikkuneiti, joka malttaa istua ja odottaa lupaa lähteä liikkeelle... ainakin yleensä... Pientä varastamisongelmaa on nimittäin alkanut ilmestyä kuvioihin, kun tyty ei millään jaksaisi odottaa lupaa mennä. Mulla on myös agikoiran alku, jonka voi viedä ilman hihnaa kentän laidalta häkistä esteille ja se malttaa silti kulkea lähellä eikä lähde enää vetää omaa showtaan pitkin kenttää heti (välillä toki täytyy käydä suurimmat innot puhkumassa johonkin putkeen...).

Eilen huomasin yhden tosi suuren edistysaskeleen meidän kohdalla. Nana nimittäin keskittyy nykyään niin hyvin omaan tekemiseen, että se pystyy treenaamaan yhtä aikaa toisen koirakon kanssa kentällä eikä ota häiriötä muista. Eilen harjoiteltiin koiran lähettämistä mustaan, pimeään putkeen, palkkasin Nanaa tennispallolla sen tullessa ulos putkesta. Ulostulon lähellä oli toinen koirakko treenaamassa omiaan ja pallo piti viskata juuri heidän suuntaansa. Olin varma, että a)Nana sinkoaa samantien koirakon luokse tai b)Nana sinkoaa tennispallon kautta koirakon luokse. Mutta ei, pikkuneiti sinkosi täysillä pallon perään, vilkaisi koirakkoa ja tuli kutsusta luokse. Lelulla palkkaaminenkin helpottuu kovasti, kun ei tarvitse pelätä, että koira ensimmäisenä lelun saatuaan lähtee toiselle puolelle kenttää vetämään rallia ja luoksetulopyynnöstä lähtee vielä kauemmas, tätäkin ongelmaa meillä alussa agikentällä oli!

Teemana treeneissä meillä oli viime viikolla takaakierto ja tällä viikolla eteenmeno. Takaakierto sujuu tosi hyvin ja päästiinkin harjoittelemaan pientä rataa sen sijaan, että oltaisiin tahkottu takaakiertoa vastakkain olevilla hypyillä. Takaakiertoa oikealta puolelta tarvii kyllä vahvistaa vielä, se ei ole yhtä vahva kuin kierto vasemman kautta. Eilen harjoiteltiin eteenmenoa neljän hypyn suoralla. Harjoitus meni meiltä tosi hyvin, Nana haki hyvin kaikki hypyt matkan varrelta. Ei jäätykään sitten sen enempää jumittelemaan tohon harjoitukseen, vaan treenattiin loppuajasta keppejä, rengasta ja sitä pimeää mustaa putkea sekä pussia. Pussissa tarvittiin vähän alkuun nostoapua, mutta vikoilla kerroilla näytettiin vain palkka ensin pussin läpi ja sitten lähetin Nanan umpipussiin. Rengas, putki ja keppitreenikin meni hyvin. Kouluttajan mielestä meidän ei ole järkeä tahkoa enää pelkkiä yksittäisiä esteitä, vaan voitaisiin tehdä lyhyttä rataa aina niiden lisänä. :)

Nana oli muuten niin liikkis eilen treeneissä. Ei oltu viikkoon käyty tekemässä agia, kun ollaan oltu mökkeilemässä. Nana oli kotona aika väsy mökkireissusta ja automatkasta ja mietin jo, onko meidän järkevää edes lähteä harkkoihin. Lähdettiin kuitenkin ja neidistä katosi kyl kaikki väsymys, kun kentällä päästiin. Nana kävi ihan kuumana jo omaa vuoroa odottaessaan ja katsoessaan muiden aksaavan, hirveä räksytys ja vinku kuului häkistä! Kierroksista huolimatta Nana malttoi keskittyä esteille päästyään treeniin hyvin, eikä treenit menneet liian innostuneisuuden vuoksi plörinäksi. Oon kyl niin iloinen ja tyytyväinen meihin ja siihen, kuinka paljon meidän yhteistyö on kehittynyt. Nanan kanssa on ihanaa aksata!

Psst! Seuraavaan postaukseen lupaan oikeasti kuvia mökkireissulta, tänään lähdetään taas mökkeilemään viikonlopuksi!

Bella

"Me saatiin tänään koiranpentu.

Se on niin

söpö,

söpö,

söpö,

söpö,

pieni söpöliini."

9-vuotiaan pikkutytön sydämellä sanoitettu rakkauslaulu Bellalle

Rakastan sinua joka hetki niillä kaikilla pikkutytön, teinitytön ja nuoren naisen sydämillä. Eilen ne sydämet murtuivat ja sydämen sopukoissa painaa kaipaus, ikävä ja hellät muistot. Sinun kanssasi riemuitsin iloni, turkkiisi itkin suruni. Korviisi kuiskuttelin salaisimmat haaveeni ja pelkoni.

Ikävä on murskaava, vaikka tiedänkin, että sinun on hyvä olla.

Nuku rauhassa, rakkaani.

Bella 2.4.1996 - 17.8.2011

***

Nana niin tahtoi aina olla Bellan kaveri, vaikkei Bella vanhuuttaan enää oikein jaksanut riehuvaa kakaraa. Se komensi pentua, muttei koskaan tehnyt sille pahaa. Nana on suurin apu surussani.

Misseilemässä

Käytiin viime torstaina vikoissa "missiharkoissa" mätsärissä Munkkiniemessä ennen tämän päivän ekaa virallista näyttelyä. Nana esiintyi aiempia kertoja huomattavasti rennommin ja iloisemmin ja tuloksenakin oli PUN4. Nana on alkanut sisäistää, että näyttelyhihna kun on kaulassa, niin namien eteen ei tarvitse tehdä muuta kuin seistä paikallaan. Ei tarvitse tarjota istumaan tai maahanmenoa tai muita temppuja. Myös pöydällä Nana seisoi huomattavasti rennommin kuin aiemmin.

Tänään oli sitten näyttelydebyyttipäivä! Shelttikehän aloitus venyi ja odotus oli pitkä, mutta Nana jaksoi silti kaiken odottelun ja häkissä makoilun jälkeen vielä esiintyä ihan mallikkaasti. Neiti touhotti menemään reippaasti, pari kertaa meinasi innostua ravin sekaan ottaa laukka-askelia, mutta korjasi vihjeestä takaisin raviksi. Myös pöydällä seisominen sujui hienosti, Nana ei juuri enää väistellyt tuomaria. Päivä oli pitkä, mutta mukava ja arvostelukin oli sitä, mihin arvelin Nanan rahkeiden riittävän tällä hetkellä. Sheltit tuomaroi brittiläinen kasvattajatuomari Gwen Beaden ja tuloksena meille ekasta virallisesta missikehästä EH. :)

"14 months sable who is between coats at present. Flat skull. Dark eye, correctly placed. Well used ears. Needs to fill in foreface. Good length of body. I would prefer better shoulder angulations. Needs time to develop in body."

Kyllähän tuosta Nanan tunnistaa. :) Nanahan on kehittynyt hitaassa tahdissa ja esimerkiksi tuo päänkin kehitys on selkeästi kesken ja kuono-osa/posket kaipaavat vielä minunkin mielestäni täytettä. Neiti saisi myös kasvatella vähän enemmän lihaksia siroon kroppaansa. Vaikka ennemmin mä tykkäänkin sirosta kuin kovin paljon massaa haalineesta sheltistä, sellainen kevyt sporttisheltti on kiva. 

Nyt siis kasvamaan ja ennen kaikkea kasvattelemaan turkkia, joka tänään oli niin kevyessä kesälookissa, syksyn sivuerkkaria varten. :) Yllärinä muuten tuomari ei sanonut mitään Nanan raskaista korvista, vaan näki niissä sen hyvän puolen. Nanahan kantaa korviaan hyvin, korkealle pään päälle nostettuna.

Kamerassa oli säädöt päin peetä, mutta tässä nyt yksi kuva kuvituksena tämän päivän kehästä. Kun on viime aikoina ollut niin kuvattomia nämä postaukset...

Tsekkaus tavoitteisiin...

Tammikuun alussa tuli asetettua lista tavoitteita Nanan ja mun yhteiselle puuhastelulle/harrastamiselle. Kalenterivuosi on jo yli puoli välin, joten ajattelin tehdä pienen tarkastuksen asetettuihin tavoitteisiin. Oikeastaan olin jo ehtinyt unohtaa koko tavoitteet, kunnes tänä yönä työvuoron tylsinä tunteina aloin miettiä tarkemmin meidän tulevaa agilitysyksyä. Aloin hahmottelemaan treenitavoitteita ja -suunnitelmaa syksylle. Mietiskelyn jälkeen paperille oli hahmottunut melko tarkkakin suunnitelma, jonkin tasoisia tavoitteita jokaiselle kuukaudelle. Mieleen muistui äkkiä alkuvuodesta hahmotellut tavoitteet. Mitähän meidän tavoitteille kuuluu tänään...?

1.Vahvistetaan perustottelevaisuutta

Tsek!

Perustottelevaisuuttahan voi vahvistaa loputtomiin. Jotain naksahti kuitenkin paikoilleen keväällä. Pienen sheltinpentusen päähän oli kasvun myötä tullut pikkuisen järkeä ja malttiakin ja yht'äkkiä mamin kanssa puuhastelu veikin voiton myös häiriön alla. Paikoilleen naksahdus myös ajoittui aika hyvään saumaan, sillä keväällä oli myös agilitykurssin hallittavuustestit ja yhteys löytyi, tai oikeammin varmaan vahvistui, juuri ennen testejä. Pian testien jälkeen tosin hormonit alkoivat viedä Nanaa aika tavalla. Luoksetulokutsun noudattaminen oli viimeinen kiinnostava asia ja Nana kokeili aika paljon rajojaan. Keskikesällä tulleen ekan juoksun jälkeen korvat ja älli onneksi löysivät taas paikkansa sheltiäisen päässä. Mitä enemmän ollaan yhdessä viime aikoina tehty, sitä vahvemmaksi on tullut meidän välinen side ja yhteys ja yhteistyö pelaa aina vain paremmin. Parasta on, että meillä on yhdessä törkeän kivaa!

2. Ohitukset kuntoon remmilenkeillä

Tsek! Hienosti menee!

3. Aloitellaan agilitya

Tsek!

Aloitettiin agility BAT ry:n alkeiskurssilla ja päästiin sen myötä seuraan koejäseniksi. Agility on niin meidän yhteinen juttu!

4. Käydään kokeilemassa näyttelyitä

Tsek!

Näyttelydebyytti on edessä ensi sunnuntaina Helsingin ryhmänäyttelyssä ja lisäksi olen ilmoittanut Nanan lokakuun alussa olevaan shetlanninlammaskoirien sivuerikoisnäyttelyyn. Muita näytelmäsuunnitelmia ei tälle syksylle ole tehty.

5. Mahdollisesti etsijäkoiraliiton alkeiskurssi, jos sellaiselle satuttaisiin pääsemään

Tsek!

Tämä varmaan toistaiseksi lykkääntyy hamaan tulevaisuuteen. Tällä hetkellä ollaan niin innostuneita agista ja koska laji on vielä uusi meille kummallekin, keskitytään tähän varmasti nyt ja mietitään sivuharrastuksia myöhemmin uudestaan.

6. Viralliset terveystarkastukset, vähintään silmät ja lonkat

Tsek!

Oon yrittänyt katsoa Nanalle joukkotarkkia pääkaupunkiseudulta syksyksi. Tarkoituksena on viedä Nana virallisiin terveystarkastuksiin syksyn aikana. Varmasti tullaan kuvaamaan silmien ja lonkkien lisäksi myös polvet ja kyynärät, sydänkuuntelua mietitään vielä.

7. Nauttia yhteisestä puuhastelusta ja toistemme seurasta, ulkoilla paljon ja tavata koirakavereita

Tsek!

Tätä me ollaan tehty ja jatkossakin yhdessä harrastamisen täytyy olla ennen kaikkea hauskaa. Meidän tärkein tavoite kaikkien muiden tavoitteiden joukossa agilitynkin suhteen on se, että meillä on yhdessä agiliitäessä sikasiistiä ja superhauskaa!

Niitä tänä yönä hahmoteltuja agilityyn liittyviä tavoitteitakin voisin kai availla joku päivä, kun ehdin. Ei sit ainakaan tule lipsuttua niin pahasti...

Ekat ryhmätreenit ja vapaatreeniä

Ollaan rampattu tässä viime päivinä Ojangossa. Torstaina oli syksyn ekat ryhmätreenit ja tänään oltiin tekemässä vapaatreeniä.

1.Torstain treenit

Syksyn ekan treenin teema oli eteenmeno. Meillähän meni alkeiskurssilla eteenmenoharjoitus aikalailla puihin, kun Nana syyhkäisi kyllä kovalla vauhdilla eteen, mutta kiersi hyppyesteet. Estehakuisuus on kuitenkin kai jonkin verran ainakin kehittynyt, kun tällä kertaa Nana haki hyvin esteet reitin varrelta, ainoastaan yhden kerran teki källin ja kiersi yhden hypyn. Tehtiin treeniä siis hyppy-putki-hyppy-hyppy-suoralla. Lopussa kokeiltiin ottaa alkuun mutkaputkea, mutta Nana alkoi olla jo vähän väsynyt ja oma ohjaamiseni oli sen verran laadutonta, että Nana meinasi juosta putken ja hypyn ohi. Vika oli kai kuitenkin enimmäkseen mun ohjauksessa, koska en kääntänyt Nanan juoksulinjaa mutkaputkelta tarpeeksi suoraksi, jotta eteenmenosuoran esteet olisi helppo hakea.

Saatiin hyvä vinkki vahvistaa Nanan estehakuisuutta (eihän tuo neiti nyt niin kovin taitavasti kuitenkaan vielä esteitä hae, vaikka hakeekin niitä koko ajan enemmän itse) joko naksuttimella tai sitten merkkisanalla. Meillä naksutin ei ole oikein koskaan toiminut - Nana on aiemmin vierastanut naksun ääntä ja nyt naksutin onkin ollut haudattuna jo monta kuukautta laatikon pohjalla, kun Nana tuntui hermostuvan/jännittyvän naksuttimen äänestä aina sen avulla treenatessa. Saatiin sitten vinkki, että voisin ottaa käyttöön merkkisanan, joka toimisi naksun tapaan ja jolla voisin vahvistaa Nanan estehakuisuutta merkkaamalla sen toiminnan oikeaksi aina, kun se hakee itse esteen. Tätä täytyy kyllä ehdottomasti kokeilla.

Samoin kouluttaja kiinnitti huomiota Nanan hyppytekniikkaan, jota itse en oikein ole osannut edes tarkkailla. Nana ajautuu kuulemma hypyillä turhan lähelle estettä ja voi olla, että tullaan tarvitsemaan vielä ihan hyppytekniikkatreeniä jossain vaiheessa. On kyl niin mahtavaa, kun treenissä on mukana kouluttaja, joka näkee treenin ulkopuolisen silmin, itse kun sohlatessa ei oikein ehdi vielä kiinnittää huomiota tällaisiin seikkoihin, kun kaikki huomio menee koiran ja esteiden katsomiseen ja omaan ohjaamiseen keskittymiseen.

Eteenmenon lisäksi treenattiin vielä kontaktiasentoa, suurin osa oli onnistuneita suorituksia, mutta innostuessaan Nana alkaa helposti sähläämään ja touhottamaan niin, että tulee kontaktille niin kovalla vauhdilla, ettei ehdi enää pysähtyä.


2. Tämän päivän vapaatreeni

Treenattiin tänään viiden esteen rataa, ihan pelkkää estesuoraa ei tehty, vaan Nana joutui oikeasti seuraamaan ohjausta. Hypyltä mutkaputkelle, jonka jälkeen tein samanlaisen hyppy-putki-hyppy-kombon kuin torstain treeneissä oli. Tarkoituksena petrata omaa ohjausta niin, että Nana tulee suoremmassa linjassa mutkaputken jälkeiselle hypylle ja putkelle, jolloin sen on helpompi hakea esteet. Itse otin enemmän etäisyyttä koiraan ja annoin sille tilaa enemmän, jolloin Nana hakikin esteet hienosti. Torstaina taisin liian lyhyellä etäisyydellä tehdä tilan esteillä niin ahtaaksi, että Nanan oli niita hankala nähdä... Viimeinen hyppy tehtiin takaakiertona. Nana teki ihan upeita suorituksia ja olin tosi tyytyväinen meidän menoon!

Ohjaustreenin lisäksi tehtiin taas kontakteja. Nanna vauhtia joutuu himmaamaan helposti menemällä alastulolla koiran eteen, kun Nana innostuu treenistä niin kovasti, että noin viiden toiston jälkeen vauhti alkaa nousta niin, että neiti ei ehdi pysähtyä takajalat vielä kontaktipinnalla.

Kontaktien lisäksi muistuteltiin rengasta mieleen ja tutustuttiin A-esteeseen. Nana lähti itse yht'äkkiä kiipeämään estettä, hyvä kun ehdin tytön mukaan ja nopsasti palkkaamaan! Tehtiin estettä tällä kertaa niin, että Nana oli hihnassa, jolloin koiran menoa ja vauhtia on helpompi kontrolloida. Kiipeilyesteet tuntuu olevan Nanan lemppareita! Se innostui A:stakin niin kovasti ja olisi vain kiivennyt edestakaisin estettä, jos olisin antanut. Tehtiin muutama suoritus ihan pysäytyksillä alastulon kontaktipinnalla, makeita suorituksia ja pysähdyksiä oli. :)

Tarkoituksena oli ottaa vielä kujakeppejä, mutta Nana alkoi väsyä sen verran, että päätin jättää kepit seuraavaan kertaan.

Vuosi sitten

Vuosi ja yksi päivä sitten paloi aamupuuro huolella pohjaan. Kattilaa sai liottaa monta päivää saippuavedessä, että sain sen myöhemmin puhtaaksi. Anne-kasvattajamme soitti, että hänellä olisikin pari päivää aikaisemmin luovutusikään tulleista pennuista yksi vielä kotia vailla, jos olisimme vielä kiinnostuneita. Aikaisemmin oli ollut puhetta, että tästä pentueesta kaikille pennuille on jo kodit valmiina ja minä jäisin odottamaan syksyn pentuetta ja soittelemaan uudelleen elokuun lopussa, kun pentujen olisi tarkoitus syntyä.

Pentua emme olleet nähneet aikaisemmin, sillä alun alkaen meille piti tulla pentu toisesta yhdistelmästä, mutta narttu jäikin tyhjäksi. Sovittiin, että tultaisiin seuraavana päivänä katsomaan ja tutustumaan pentuun. Mä kuljin loppupäivän 20 cm maanpinnan yläpuolella ja hihkuin miehelle ja puhelimessa äidille pennusta niin, että se puuro paloi kattilan pohjaan kiinni.

Seuraavan päivän iltana, tasan vuosi sitten, startattiin auto työpäivän jälkeen kohti Riihimäkeä. Matkalla poikettiin ihan vain varmuuden vuoksi eläinkaupassa ostamassa yksi lelu, jos pentu nyt matkaisikin mukanamme kotiin. Vaikka selväähän se oli, että jos pentu olisi terve ja luonteeltaan sellainen kuin tahdoin, matkustaisi meitä illalla kotiin kolme.

Ja kun päästiin loputtomalta tuntuneen matkan jälkeen kasvattajan pihaan, tassutteli Nana tasan vuosi sitten suoraan sydämeeni. Juteltiin parisen tuntia koirista, tästä pentueesta, pentueen vanhemmista, meidän odotuksista ja toiveista pennun suhteen ja meidän perheestä. Katseltiin pennun ja emän ja muiden aikuisten koirien leikkiä ja mä olin ihan myyty katsoessani pikkuriiviötä, joka piinasi vanhempia, ja emän ja pennun vuorovaikutusta. Mies kuiskasi jossain vaiheessa korvaan, että on tämä meidän pentu. Parin tunnin juttutuokion jälkeen Anne kysyi, olimmeko kiinnostuneita pennusta ja hän mielellään sen meille myisi.

Kirjoitettiin kauppakirjat ja kotimatka meni hetkessä pieni nukkuva koiranpentu sylissä. Tänään Nana on ollut meidän oma sydänkäpysemme tasan vuoden.

Kaikki oli lopulta tapahtunut niin äkkiä, vaikka prosessi oli pitkä. Omasta harrastuskoirasta haaveilin jo vanhempien luona asuessani ja lapsuuden kodista pois muutettuani koiraton koti tuntui tyhjältä. Kaksi vuotta ennen Nanaa surffailin usein shelttikasvattajien sivuilla. Vuoden päivät ennen Nanaa olin liki joka ilta jollain shelttiaiheisilla sivuilla, koiria ja kasvattajia tutkien, tehden listaa niistä kasvattajista ja koirista, joista olin kiinnostunut. Olin päättänyt, että syksy 2010 on pentusyksy, opinnot olivat lopuillaan ja aikaa pennulle oli paljon. Alkuvuodesta otin yhteyttä useisiin kasvattajiin ja odotin ja odotin. Ja yht'äkkiä kaikki olikin käynyt niin nopeasti ja mulla oli sylissä oma aarteeni, paras koira kaikista, kaikki odotukseni täyttänyt.

Tänään olen onnellinen, koska saan olla Nanan mami.