Koiratanssikurssi

Ollaan saatu tutustua koiratanssin saloihin tässä viime viikkoina. Osallistuttiin Nanan kanssa Etelä-Suomen Shelttien järjestämälle kolmen kerran mittaiselle koiratanssikurssille, jossa kouluttajana oli Nadja Börkerman ja demokoirana Nadjan oma ihastuttava, taitava Hippi-neito. Nanallehan en ole opettanut temppuja kuin ihan muutaman, lähinnä tassun antoa ja pupu-asennossa istumista, joten meidän osalta kurssi oli pitkälti uusien temppujen opettelua. Tosi hauskaa oli joka kerta, vaikka jouduttiinkin kaksi kertaa kolmesta treenailemaan vesisateessa. Hienohelma jaksoi työskennellä hienosti myös sateessa nakkien ja lihapullien voimalla.

Nanalle on kyl mielettömän kiva opettaa uusia asioita/temppuja, koska se on niin järjettömän ahne, kun on tarjolla lihapullaa tai nakkia. Se tekee mitä vain saadakseen herkun, seisoisi varmaan päällänsäkin, jos se olisi fyysisesti mahdollista. Nana myös hiffaa useimmiten jo parista onnistuneesta palkkaan johtaneesta suorituksesta, mitä tässä nyt suunnilleen haetaan ja me saatiinkin oikeastaan kaikki opeteltavat temput hyvälle alulle. Tästä on hyvä ja kiva jatkaa kotona temppujen opettelua. Jos vaikka yrittäisi aktivoitua siinä hommassa nyt, kun syksykin näyttäisi saapuneen sateineen. Kivaa ja siistiä sisätekemistä sadeilloille!

En mä tiedä, tullaanko koskaan oikeasti kasaamaan tempuista koiratanssiesitystä, mutta kurssi oli tosi kivaa yhdessä tekemistä ja vähän vastapainoa agilitylle, missä saa painaa täysillä eteenpäin. Tässä puuhassa pääsi käyttämään aivoja ja keskittymään sekä Nana että minä. Mielettömän hienoa oli kyllä katsella Hipin ja Nadjan tekemistä, ehkä mekin joskus osataan yhtä taitavasti... tai sit ei! :D Mut hauskaa on silti temputella yhdessä! :)

Nadjalle iso kiitos kurssista!

Kuva tältä päivältä, kun oli ihanan lämmin syyspäivä. Nana "pääsi" tänään pesulle lauantain erkkaria varten. Harmiksi Nana ei ole ehtinyt kovin paljon tehdä vielä pohjavillaa takaisin karvanlähdön jälkeen, mutta on toi turkki onneksi vähän tuuheammassa kunnossa nyt kuin viime näytelmissä.

Hyviä ja huonoja treenejä

Viime viikon ryhmätreenit oli ehkä meidän agilityharrastuksen kaikkien aikojen huonoimmat, keppitreeniä lukuun ottamatta. Aiheena takaaleikkaus ja rengas. Tehtiin eka rengasta ja Nana ahdistui tosi paljon kouluttajasta, joka piti siitä kiinni renkaan toisella puolella. Tyttö oli niin vaikeana siinä paikallaan ja rengastreeni muutenkin ilmeisen kurja, kun tassu tärähti rengasta vasten. Lopulta tehtiin treeniä vauvarenkaalla, jossa ei ole kehikoita. Sillä saatiinkin tehtyä ihan hyviä oikeita suorituksia. Nana ei jotenkin hahmota rengasta ollenkaan, kun tehdään ns. virallisella renkaalla, jossa on kehikko ympärillä. Tosi pahasti on hakusessa, mistä välistä silloin kuuluu tulla.

Treenien lopuksi otettiin takaaleikkaustreeniä yhdellä hypyllä. Ilmeisen tylsää taas Nanan mielestä... se jaksoi tehdä kolme suoritusta, kunnes kävi liian tylsäksi ja kivempaa tekemistä piti kehittää itse itselleen mm. pentupuomilta ja toiselta puolelta kenttää. Tässä vaiheessa myös vettä oli tullut jo pitempään kuin esterin p*rseestä, koira istui kevythäkissä uitettuna vesilätäkössä. Lievästi sanottuna neiti katsoi hyvin nuivasti sieltä mua jo, ennen kuin päästiin treenaamaan takaaleikkausta.

Jos jotain positiivista treenissä oli, niin keppitreeni meni kivasti, tosin avustajan kanssa. Ekalla kerralla yritti taas kujan ohi, mutta hiffasi jo parin ekan keppivälin kohdalla, ettei se mennytkään näin, kun palkka nostettiin pois. Mietinkin sit, että ehkä toi kuja on kuitenkin liian kapea=liian vaikea vielä... No, epäonnistuneen ekan yrityksen jälkeen tehtiin 5 hyvää, hyvällä vauhdilla tehtyä suoritusta. Nana haki oikein kivasti taas jo vähän rytmiäkin pujotteluun.

Itsehän ei koskaan pitäisi päästää itseään paskaan fiilikseen treenikentällä, mutta aika alakuloisissa fiiliksissä lähdettiin ryhmätreeneistä. Koira näytti kurjalta, rankkasade oli kurja eikä onnistunut keppitreenikään oikein fiilistä siinä vaiheessa enää auttanut.

Seuraavana päivänä olikin sit kivempi ilma ja käytiin iltapäivällä treenaamassa keskenämme, tavoitteena oikein hyvänmielen treeni, tehtäisiin vain kivoja juttuja, lähinnä siis reviteltäisiin helpolla radalla, jota Nana saisi mennä vauhdilla. Päädyttiin lopulta treenaamaan takaaleikkausta lyhyellä radanpätkällä, jossa putkea ja hyppyjä. Treeni sujuikin niin paljon paremmin kuin edellisenä päivänä! Takaaleikkauskin on huomattavasti helpompi tehdä, kun koiralla on kunnon vauhti päällä. En saa Nanaa motivoitua tekemään samanlaisella vauhdilla ohjaustreenejä yksittäisillä esteillä, mutta heti kun edellä on pari muutakin estettä, kasvaa vauhti huimasti. Vauhdikkaan ratatreenin lisäksi tehtiin pari hyvää toistoa renkaalla ja treenattiin kontakteja. Tosi kiva treeni edellispäivän treeniin verrattuna, oli kiva tehdä yhdessä, kun kummallakin näytti taas olevan hauskaa. :)

Huomisiin ryhmätreeneihin voidaankin mennä taas hyvällä tsemppimielellä! :)

Kepit

Pläääh...

Mistäs sitä aloittaisi, kun jo ajatus kepeistä saa sapen kiehumaan...?!

Alkuun olin ehdottomasti sillä kannalla, että me tullaan harjoittelemaan kepit ehdottomasti kujilla. Tahdoin opetella kepit kujilla ja tahdon vieläkin, mutta totuus on, että meidän keppisuoritus on valmis ehkä vuonna 2020 tällä linjalla jatkettaessa. :(

Me ollaan treenattu keppejä kujilla aina ryhmätreeneissä eli kerran viikossa. Silloin se toimii, kun on toinen avustamassa palkan kanssa. Toisaalta eipä sitä palkkaa ole joutunut kertaakaan ottaa pois, kun ollaan treenattu avustajan kanssa. Avustajan kanssa treenatessa keppitreenit menee superhyvin! Viime kerralla Nana alkoi jo vähän hakemaan pujottelurytmiä.

Mutta ne meidän omat treenit (kerta pari viikossa), kun treenataan keppejä kahdestaan... voi itku! Nana on kerran, yhden ainoan kerran livistänyt keppien ohi ja nopeana likkana ehti tietysti palkalle ennen mua. Ja nyt se yrittää livistää joka kerta kujakeppien ohi palkalle. Oon yrittänyt lähettää Nanaa keppikujan läpi myös niin, että palkka ei ole näkyvissä, mutta se ei auta yhtään. Nana ei juokse kujakeppien läpi (myöskään), jos palkkaa ei ole näkyvissä. Oon yrittänyt jättää Nanan keppien alkuun ja mennä itse palkan luokse, ilman mainittavaa menestystä. Olen yrittänyt laittaa alkuun ohjurit, jos ne millään tavalla helpottaisi. Yhtä huonosti toimii ohjureilla ja ilman.

Tänään olin niin epätoivoinen, että harkitsin jo tosissani keppien opettamista käsiavulla. Sitä pystyisi aina harjoittelemaan yksinkin. Mutta toisaalta tahtoisin edelleen itsenäiset ja nopeat kepit Nanalle, en jaksaisi alkaa häivyttämään käsiapua...

En tahtoisi luopua noista kujakepeistä ja vaihtaa käsiapuun, mutta keppien treenaaminen on tuhottoman hidasta, jos pystytään treenaamaan niitä vain kerran viikossa. Mielessä on käynyt myös ajatus, että hommaan jostain helposti maahan iskettävät kepit, roudaan niitä muutaman kerran viikossa kodin läheiselle nurmialueelle, isken ne maahan omin lupineni ja orjuutan miehen avustajaksi keppitreenituokioihin.

Mitä mä teen väärin, kun ilman avustajaa en saa kujakeppitreeniä onnistumaan ollenkaan? Voiko toi koira oikeasti oppia ja muistaa siitä yhdestä epäonnistuneesta suorituksesta, jolloin ehti palkalle ennen mua, että kun treenataan ilman avustajaa, ei tarvitse treenata kunnolla, vaan voi livistää sivusta? Avustajan kanssa treenatessa Nana ei ole yrittänyt sitä kuin kerran ihan alussa, jolloin avustaja luonnollisesti nosti palkan pois. Jos tätä joku lukee ja keksii, tai arvelee keksivänsä, kuinka tästä edetään, niin olisin ihan suunnattoman kiitollinen kaikista neuvoista ja ajatuksista!

PS. Muuten meillä oli tänään hieno treeni! Nana oli ahkera ja teki hyvällä motivaatiolla töitä (keppejä lukuun ottamatta). Kosketusalustan häivyttäminen on hyvässä vauhdissa kontakteilla ja oikea paikkakin alkaa taas löytyä myös ilman kosketusalustan apua. Nana myös pysyi kontaktilla hyvin, vaikka itse heiluin ja tein valelähtöjä. Hienosti pikkukettu lähti liikkeelle, vasta luvan saatuaan. :) Tehtiin myös vauhdikasta radanpätkää, jossa oli mm. valssia ja takaaleikkausta. Yksittäisinä esteinä muistuteltiin mieleen A:ta ja keinua. Keinun kanssa hidastin laskeutumista reippaasti. Tehtiin A- ja keinutreeniä ihan loppuun ja vain parin suorituksen verran, koska ilma oli tosi lämmin ja Nana selvästi väsyi nopeammin. Kovasti oli myös maassa erilaisia hajuja BAT:in eilisten ja tämän päiväisten kisojen jäljiltä, lepotauoistakaan ei oikein mitään tullut, kun piti nuuskutella kenttää.

Treenipulinaa

Tällä viikolla palattiin parin viikon mökkeilyn ja vähemmälle jääneen agiliitelyn jälkeen takaisin arkeen. Niin se syksy vain tulee, miehellä loppui loma torstaina ja mulla eilen, kun aloitin uudessa työpaikassa. Nanakin jäi piiitkän lomailun jälkeen eilen taas 8 tunniksi yksin kotiin, oli niin onnesta seonnutta tyttöä, kun tulin kotiin! En ehtinyt rappukäytävästä edes sisään, kun pusumaakari hyökkäsi kimppuun ovenraosta ilotansseineen. :)

Arkeen palaaminen on tarkoittanut myös paluuta treenirytmiin. Torstaina oltiin ohjatuissa harkoissa, tosin treenattiin tällä viikolla ilman kouluttajaa. Maanantaina ja tänään käytiin treenaamassa itseksemme.

Maanantain vapaatreeni

Maanantain treeni meillä jäi itse asiassa aika tyngäksi, kun mieletön sade yllätti kesken treenin. Ei se meitä alkuun haitannut, mutta lopulta kastuttiin niin likomäriksi, että karvattomampaa meistä alkoi paleltaa märissä vaatteissa liiaksi. Ehdittiin kuitenkin tehdä kuuden esteen radanpätkää, johon olin ympännyt takaakierron (meille vaikeammalta puolelta) ja eteenmenon. Tehtiin ekaa kertaa myös rengasta osana rataa (eka este) ja hyvin meni. Nana alkaa pikkasen jo hakemaan esteitä itse. Vaikka treeni jäi lyhyeksi, olin siihen tyytyväinen.

Torstain ryhmätreeni

Torstain omatoimiset ryhmätreenit oli mitä oli. Alun koin itse aika sähläyksenä, kun melkein jokainen teki jotain jossain kohti kenttää. Päälle vielä HSKH:n kentille olleet epikset kuulutuksineen, niin meillä meni alkutreeni aika plörinäksi, kun häiriötä oli vain liikaa Nanalle, joka on tosi häiriöherkkä koira. Loppua kohden saatiin kuitenkin tehtyä ihan hyviäkin suorituksia sekä valssiharjoituksessa että kepeillä. Kuja oli aiempaa vähän kapeampi, Nana joutui jo hieman hakemaan pujottelurytmiä keppien kevyesti koskettaessa koiraa.

Lauantain vapaatreeni

Tämän päiväinen vapaatreeni onkin sitten oma lukunsa... siis niin hieno hieno pikkusheltti mulla! Tehtiin ensin radanpätkää viidellä esteellä, esteinä vain hyppyjä ja putki. Kuitenkin niin, että saatiin tehtyä vähän suunnanmuutoksia ja treenattua takaakiertoa (siltä heikommalta puolelta edelleen). Nana joutui myös lukemaan mun ohjausta tarkemmin ja haki hienosti oikeat esteet. Otin samaa radanpätkää myös toiseen suuntaan ja se meni ihan yhtä hyvin. Olin jopa huomaavinani Nanasta että se katseella haki mun ohjausvihjeitä, kun itse taisin olla vähän myöhässä ohjaamisen kanssa parissa kohdassa... Nana teki tosi hyvällä tempolla ja asenteella töitä. Koska treeni sujui niin hienosti, Nana luki mun ohjausta tarkasti ja haki esteet hyvin ja oikeasti myös irtosi kunnolla ohjauksesta putkeen, päätin vaikeuttaa treeniä nostamalla esteiden määrää kahdeksaan. Ja mun hieno Nana nuppunen meni ekalla yrityksellä virheettömästi, vaikka radanpätkä oli meidän mittapuulla ehdottomasti vaikein, mitä ollaan tehty! Suunnanmuutoksia oli paljon eikä esteet olleet vain selkeässä rivissä, vaan Nana joutui funtsimaan ja seuraamaan ohjausta tarkasti löytääkseen oikeat esteet. Nana haki esteitä tosi hienosti eikä vauhti hidastunut, vaikka harjoitus vaikeutui huomattavasti. :)

Lisäksi treenattiin kontakteja. Ollaan nyt saatu häivytettyä kosketusalusta kontakteilta aika hyvin ja Nana alkaa löytää oikean pysähdyspaikan alastulolla ilman alustaakin. Meillähän on ollut häivytyksessä vähän sitä ongelmaa, että Nana pysähtyy kontaktilla puomin alastulon kontaktialueelle, mutta itse haluan 2on2off-kontaktit enkä kaikki neljä tassua puomin kontaktialueella. Tehtiin sit joitakin kertoja pentupuomia ihan kokonaisena puomisuorituksena, Nana pysähtyi joka kerta oikeaan kohtaan kontaktilla, mutta tarvitsi siinä aika vahvan käsiohjauksen vielä. Nana tipahti kerran pentupuomin ylösmenolta (itse varmaan omalla liikkeellä sähläsin jotain...), onneksi ei oltu ehditty kuin noin puoleen väliin nousua eikä Nana ollut moksiskaan tiputuksesta eikä satuttanut itseään. Oon iloinen siitä, että vaikka Nana onkin tosi herkkä ja pehmeä koira, löytyy sillä näissä kohdissa tietynlaista kovuutta, eikä se jää arkailemaan, vaan kiipeää samantien uudestaan puomille.

Neiti kiipesi ekaa kertaa myös keinulle... Toistaiseksi meidän keinutreenihän on ollut sitä, että kerran ollaan paukuteltu keinua ja oon samalla syöttänyt lihapullaa. Olin itse sen verran kaukana keinulta, etten ehtinyt jarruttamaan alastulevaa keinua, vaan se paukahti sitten just niin kovaa kuin se paukahtaa tullessaan alas vauhdilla, kun koira on kiivennyt eka vikkelästi ihan keinun päätyyn... Ehdin vain nähdä neidin "oho, se liikkuukin"-ilmeen keinun lähtiessä laskeutumaan. Seuraavaksi keinu tömähtikin vauhdilla maahan, pikkusen taisi sheltiäinen säikähtää, kun pomppasi paukahduksen jälkeen keinulta pois. Ei tullut kuitenkaan keinutraumaa, vaan tyttö oli jo kiipeämässä uudestaan keinulle. Nana meni yhtä hyvällä vauhdilla keinun päätyyn uudelleenkin, mutta itse jarrutin tokalla kerralla alastuloa, ettei paukahdus ole yhtä kova. Seisotin Nanaa maahan lasketulla keinulla ja vapautin hetken päästä. Tehtiin pari tällaista keinutoistoa vielä, kiipeilyepeli meni hyvällä vauhdilla ihan keinun päähän asti, niin kuin tahdonkin sen suorittavan keinun. Paukauttelin pari kertaa keinua maahan nähdäkseni vielä, kuinka Nana reagoi paukahdukseen. Siinä se tollotti vieressä, ehkä hivenen epäluuloisena, mutta ei säikkynyt, mikä on tärkeintä mulle. Oon miettinyt jonkin aikaa jo, kuinka opetan keinun ja että pitäisi aloittaa keinutreenikin hiljalleen, pohtinut kuinka Nana reagoi paukahdukseen. No eipä tarvitse miettiä enää, Nana päätti itse aloittaa keinutreenin. Jatketaan varmaan nyt sillä linjalla, että palkkaan ensin Nanan kiivettyä vauhdilla keinun päähän ja hiljalleen toleranssin kasvaessa päästän keinun laskeutumaan vapaammin/lujemmalla vauhdilla maahan ja palkkaan keinun laskeuduttua maahan.

Luottamus meidän osaamiseen ja kehittymiseen vahvistui taas potenssissa sata tämän päiväisen treenin seurauksena. Kyllä meistä vielä joskus tulee ihan oikea kisaava agilitykoirakko!