Taskuraketti täyttää vuosia



Rakkaista rakkain sylirottani, pieni taskurakettini täytti kokonaiset 2 vuotta viime perjantaina 27.2! En vain voi olla hehkuttamatta tuota koiraa. Se on ollut niin paljon enemmän kuin uskalsin tai osasin koskaan odottaa tai toivoa. Kaksivuotias Mysi on edelleen se sama riehuva kakara, joka on pienimmästäkin vinkistä valmiina leikkiin. Rakastan sitä, kun Mysi tohkeissaan tulee lelun kanssa vastaan. Se on pieni sinnikäs sisupussi ja asettelee yhä uudelleen lelua rinnalle, jos itse yrität vaan koomata ja maata sohvalla. Lopulta naurattaa niin, että leluun on pakko tarttua. Työvoitto sylirotalle! Toisaalta se on oppinut ottamaan rennosti ja torkkumaan, kun kehottaa "käy nukkumaan".

Kuitenkin parivuotiaasta Mysistä huomaa myös, että henkistä kasvua/kehitystä on tapahtunut. Edelleen työstämme saaliin jahtaamiseen liittyvää teemaa, ja uskon, että tulemme tekemään sitä jollain tasolla koko Mysin elämän ajan. Mutta Mysi pystyy jo kokoamaan itseään tilanteissa ja kulkemaan esimerkiksi ajotien vieressä räyhäämättä ja repimällä hihnassa autojen perään. Huikeimmin kehityksen huomaa agilitykentän laidalla, jossa Mysi pystyy nykyään odottamaan omaa vuoroaan riekkumatta, kiljumatta ja keräämättä järkyttäviä kierroksia itseensä. Toki tämä vaatii pieniä temppuja/tehtäviä tasaisin väliajoin. Täysin työttömänä Mysi turhautuu. Radalla se keskittyy vain ja ainoastaan työskentelyyn, kun vielä vuosi sitten jokainen tauko omassa treenissä sai Mysin sinkoamaan minkä tahansa liikkuvan kohteen perään. Tämä puolestaan on herättänyt syyllisyyden tuntoa, että olen ymmärtämättä vienyt koiran liian nuorena sellaisiin liian kiihdyttäviin tilanteisiin, joihin se ei ole ollut vielä valmis. Toisaalta voi olla, että olisimme käyneet samat vaiheet läpi, vaikka agilityharrastukseen olisi tutustuttu myöhemmin. Mysi on terävä koira ja reagoi ärsykkeisiin nopeasti.

Mysi on varsinainen työnarkomaani. Se on aina valmis toimintaan, olipa sitten kyse agilitysta, lenkille lähdöstä tai tempputuokiosta. Se huutaa ja kiljuu ja vetää hihnassa kaikella voimalla esteille. Agilityradalla sille on paras palkka seuraava este.

Olen Mysistä joka ikinen päivä kiitollinen! Olen kiitollinen siitä, että juuri me saimme antaa Mysille kodin. Olen onnellinen joka päivä, kun huomaan, kuinka tärkeitä Nana ja Mysi ovat toisilleen. Onnellinen tästä omasta pienestä laumasta.

Kesäkuun kuulumisia (Lohjan ryhmis)

Onpas hieman jäänyt blogin päivittäminen kesäkiireiden keskellä. Kesäkuun alkupuoli on kuitenkin sisältänyt pitkiä kävelylenkkejä, vähän uimista, koiranäyttelyä, aika paljon huolta ja treenimotivaation laskua.

 

Mitä tulee Mysin agilitytreeneihin, niin treenit ovat koostuneet lähinnä parista omatoimisesta keppitreenistä. Ohjatuista treeneistä tuli melkein kuukausi taukoa vaihtelevista syistä: shelttileirin jälkeen vietettiin lepopäivää, sitten puuttui kouluttaja ja viime viikolla oma mieli oli niin maassa eikä ajatus oikein pysynyt kasassa, joten reilumpaa Mysiä kohtaan oli jättää harkat väliin. En kuitenkaan olisi pystynyt keskittymään täysillä. Eilisissä ryhmätreeneissä Mysi olikin sitten taas pitkästä aikaa aivan out of control. Mysi kävi ihan ylikierroksilla samantien, kun huomasi meidän saapuneen Ojankoon. Ratatreeni meni sinkoillessa sinne tänne eikä Mysi pystynyt keskittymään itse treeniin, vaan korkean viretilan vuoksi se reagoi taas kaikkeen ympäröivään voimakkaasti. Naapurikentän koirakkoa piti haukkua ja jahdata aidan takaa ja lisäksi kouluttaja oli hyvin hyvin epäilyttävä Mysistä ja osa energiasta meni kouluttajan vahtaamiseen. Kävin tekemässä vapaatreeninä kuitenkin keppejä, joihin Mysi pystyi hieman paremmin keskittymään. Treenattiin 6+6 keppisarjaa. Samaista sarjaa treenattiin viimeksi kaksi viikkoa sitten. Mysi silloin ensimmäisillä kerroilla odotti palkkaa ensimmäisen 6 kepin sarjan jälkeen, mutta nopeasti ymmärsi, että palkka tulee sen pujoteltua 6+6 keppiä. Nyt fokus on hyvin ensimmäiseltä sarjalta tullessa toiselle sarjalle ja Mysi venyttää laukkaa päästäkseen nopeammin toiselle sarjalle.

 

Nanan kanssa ei ole päästy tokotreeneihin. Ei sen puoleen, motivaatiota tokon treenaamiseen ei ole juuri viime viikkoina ollut ja treenailen mieluummin Nanan kanssa erilaisia temppuja kuin tokoliikkeitä. Toissaviikolla treeni-iltana olin töissä ja viime viikolla Nana sai vielä lepäillä ja kerätä voimia. Nanalla oli ollut menneenä viikonloppuna todella voimakas ummetus, jonka vuoksi jouduimme käydä lääkärissäkin varmistamassa, ettei suolessa ole tukosta. Samalla Nanaa nesteytettiin ja se sai kipulääkkeitä ja peräruiskeen, jonka jälkeen vatsa alkoi hiljalleen toimia normaalimmin. Lohjan ryhmänäyttely jäi Nanalta väliin jo kipulääkkeen 28 vuorokauden doping-varoajan vuoksi, mutta en olisi kyllä muutenkaan varmasti vienyt kehään koiraa, jonka kanssa edellisenä päivänä olen joutunut käydä päivystyksessä ummetuksen ja vatsan kiputilojen vuoksi. Ummetuksen lisäksi Nana oli todella kivulias lauantain vastaisena yönä.

 

Juuri kun luulin Nanan voinnin muuttuneen vihdoin paremmaksi, alkoi se sunnuntaina iltapäivällä oksentelemaan ja maanantain vastaisena yönä oksennuksen mukana tuli isohko ruoto ja verta. Hirveä tunne herätä klo 3.30 yöllä oksentavan koiran ääneen ja huomata lattialla verinen oksennus. Soitin yöllä päivystykseen, jossa ei kuitenkaan nähty akuuttia tarvetta tuoda koiraa näytille yöaikaan. Nana oksensi vielä kaksi kertaa maanantain aamupäivän aikana (veretöntä oksennusta), kun maanantaina iltapäivästä meillä oli uusi eläinlääkäriaika. Nana sai oksennuksen estolääkkeen pistoksena ja saimme vielä kotiin mukaan 4 päivän kuuri kyseistä lääkettä tablettina. Lääkäri tunnusteli Nanan vatsan ja pingotus vatsasta oli kadonnut, suoli tuntui tyhjentyneen eikä vatsa ollut enää kivulias. Saimme lähteä kotiin saatesanoin: "jos se vielä tämän pistoksen jälkeen oksentaa, niin silloin asiat ovat todella huonosti ja koira on tuotava heti huomisaamuna klinikalle jatkotutkimuksiin". Arvata siis saattaa, että pelkäsin hulluna koko maanantai-illan, että Nana oksentaa uudestaan ja näin ollen en olisi Mysin treeneihinkään varmasti pystynyt keskittymään lainkaan. Nana ei kuitenkaan oksentanut enää ja vointi alkoi muutenkin kohentua nopeasti tämän jälkeen.

 

Mysi sen sijaan pyörähti Lohjan ryhmänäyttelyssä Peggy Baileyn kehässä junioriluokassa. Mysi väisti tuomarin lähestyessä jo maassa seisottaessa, kun tuomari katsoi luokan läpi. Pöydällä Mysi seisoi reippaasti siihen asti, että tuomari alkoi lähestyä sitä. Mysi väisteli ja venkoili pöydällä otteessani kuin löysä pitelemätön spagetti. En saanut pidettyä Mysiä aloillaan, niin että tuomari olisi saanut tutkittua sen ja tuomari saikin koskettua Mysiä vain hieman pepun päältä. Oikeutetusti meille tuloksena EVA, koska Mysi ei antanut tuomarin koskea itseensä. Olin täysin valmistautunut siihen, että näin voi näyttelykehässä Mysin kanssa käydä, joten en osannut olla hirveän pahalla mielellä tästä. Näyttelypäivä oli muuten todella mukava. Oli kiva nähdä tuttuja ja huippua oli tietysti, että moni muu kaveri ja tuttu oli tyytyväinen oman koiran näyttelysaavutuksiin ja saivat sen, mitä lähtivät näyttelystä hakemaan. Alla Mysin arvostelu:

 

"Very pretty but does not want to be handled. Nice top line. Good tail.Good ear carriage. Moved well." JUN EVA

 

Muutoin ollaan eletty aika laiskaa arkea, mihin tietysti vaikuttanut tuo melkein viikon mittainen Nanan sairastaminen. Viime keskiviikkona käytiin kuitenkin heittämässä talviturkit luonnon vesissä, siis minä ja Mysi. Nana tyytyi räksyttämään rannalla. Mysi ei heti hiffannut lähteä uimaan, mutta kun laitoin sen kerran rantavedessä niin, etteivät jalat yltäneet pohjaan, se lähti uimaan ja sen jälkeen olikin menossa polskimaan koko ajan. Itsekin pulahdin uimareissun loppupuolella, mutta uiminen omalta osalta jäi tosiaan vain pulahtamiseksi, koska Mysi oli uinut jo paljon siihen mennessä ja se puuskutti jo uidessaan, mutta ei silti suostunut odottamaan rannalla mun uidessa, vaan mukaan uimalenkille oli lähdettävä. Kivaa oli ja nyt odotellaankin taas lämpimiä säitä palaavaksi, jotta päästään taas polskimaan.

Mysin menomaanantai

Eilinen maanantai-ilta viipotettiin tukka putkella menemään. Työpäivän jälkeen kävin viemässä koirat ulos, haukkaamassa itse vähän välipalaa ja sitten suunnattiinkin Mysin kanssa jo auton nokka kohti Tuomarinkylän vinttikoirakeskusta, jossa Helsingin seudun kennelpiiri järjesti avoimet näyttelyharjoitukset. Treeniseuraa saatiin Mysin Noppa-veljestä. Tykkäsin treeneistä tosi paljon! Koirat jaettiin pöydällä ja maassa esitettäviin koiriin, minkä jälkeen treenailtiin ympyrässä ravaamista. Meillä saapuminen treeneihin meni aika tiukille ja ympyrässä ravaaminen aikamoista koikkelehtimista, kun näyttelyhihnakaan ei kiireessä ollut ihan oikein kaulaan pujotettuna. Treenattiin tämän jälkeen Mysin kanssa näyttelyhihnassa ravaamista syrjemmällä ja se sujui jo kohtalaisemmin. Mysin kanssa saan itsekin selvästi liikkua ripeällä askeleella/kevyttä juoksua. Mysi ravaa silloin paremmin ja pitää paremmin katseen edessä. Jos kävelen, alkaa Mysi herkemmin pomppimaan mun jalkoihin tai eteen. Ripeässä liikkeessä fokus pysyy paremmin eteenpäin menemisessä.

 

Pöytätreeni meni miljoona kertaa paremmin kuin olin osannut odottaa. Viimeiset kaksi kertaa, kun vieras ihminen on lähestynyt Mysiä pöydällä, Mysi on yrittänyt paniikinomaisesti kiipeä mun syliin ja väistellä siten vieraan kosketusta. Lähtökohta siis oli surkea. Nostin Mysin pöydälle jo totuttelemaan itse pöytään siinä vaiheessa, kun kouluttaja vielä opasti Noppa-veikan omistajaa Saimia. Mysi ei tunnu niinkään jännittävän pöytää, vaan enemmän juuri vieraan ihmisen kosketusta. Kouluttaja (=Mysille vieras ihminen) seisoi pöydän lähellä, mutta selkä Mysiin päin eikä Mysi reagoinut tällöin häneen ollenkaan. Heti kun kouluttaja kääntyi puoleemme, kerroin Mysin jännittävän häntä. Kouluttaja oli aivan huippu ja kääntyi samantien hieman poispäin Mysistä ja syötti Mysille namia. Mysi söi reippaasti ja epäröimättä vieraan kädestä herkkujaan ja pääsimme treenissä siihen asti, että Mysi ei väistänyt paniikissa kouluttajan kosketuksen alta pois, vaan tämä sai Mysiä rapsutella kauluksesta, koskettaa korvia ja silittää selän päältä. Hampaita ei edes yritetty katsoa, kun koskettelutreeni muutoin onnistui näin hyvin. Selkeästi Mysi oli hieman varuillaan ja seurasi tarkasti tilannetta, mutta ei yrittänyt kiivetä syliin. Toisaalta en antanut tähän edes mahdollisuutta, vaan esitin Mysin sen edessä seisten enkä ollut ollenkaan pöydän sivulla.

 

Palkkasin neidin onnistuneesta pöytätreenistä heti Mysin pois pöydältä nostettuani lelulla. Tässä vaiheessa sattuikin sitten ikävä välikohtaus, kun lähellä olevalta naiselta pääsi hänen oma isokokoinen vinttikoira irti, ja se hyökkäsi välittömästi Mysiä kohti. En tiedä, laukausiko vinttarin käytöksen karvainen lelu vai pieni musta lelun perään viipottava karvapallo. Mysiin vinttikoira kuitenkin yritti käydä kiinni, kuitenkaan saamatta puruotetta Mysistä. En edes osannut kuvitella, että näin voisi tapahtua. Mysi reagoi terävästi välittömästi rähähtäen vinttikoiralle, ilmeisesti puolusti rakasta leluaan. Koirat olivat hetken sen verran etäällä toisistaan, että sain kopattua Mysin syliin ja kannattelin sitä korkealle olkapäälläni. Usein sanotaan, ettei koiraa saisi tällaisessa tilanteessa nostaa ainakaan syliin, mutta jotenkin selkärangasta toimin kuitenkin niin. Mysi ei varmasti olisi kilpajuoksussa pärjännyt vinttikoiralle ja pahimmillaan vinttikoira olisi voinut kokea Mysin saaliina, mikä olisi taas pahimmillaan voinut johtaa pieneen Mysi-paistiin. Toisaalta olisiko Mysi edes heti lähtenyt pakoon, vai olisiko koirat ottaneet yhteen siinä paikalla ollessaan. Ihan hullunkiilto sillä vinttarilla oli silmissä, kun se koitti tavoitella Mysiä. Omasta mielestäni tuntui ikuisuudelta se aika, kunnes vinttikoiran omistaja sai oman koiransa hallintaan. Näin jälkikäteen mietittynä, kuinka se saattoi kestää niin kauan, kun vinttikoiralla oli kuitenkin päällään loimi, josta sen olisi voinut riuhtaista tilanteesta pois? Mysi ei onneksi ehtinyt varmaan edes tajuta kunnolla, mitä tilanteessa tapahtui, koska se oli lelun vuoksi korkeassa vietissä. Heti tilanteesta sivummalle päästyäni jatkoin Mysin leikittämistä ja se kävi kiinni leluun heti tutulla apinanraivolla. Mysi keskittyi leikkiin täysin eikä se ottanut häiriötä lähellä liikkuvista koirista. Se ei osoittanut myöskään tilanteen jälkeen minkäänlaista aggressiivisuutta tai epävarmuutta muita koiria kohtaan. Onneksi mitään vahinkoa ei päässyt tapahtumaan, mutta ei näitä silti saisi tapahtua.

 

Vinttikoiraradalta suhattiin sitten vielä Ojankoon illan agilitytreeneihin. Teemana oli irtoaminen ja Mysi teki aivan superupeita irtoamisia. Rata on piirretty jälkikäteen muistista, joten esteiden kulmat ja etäisyydet saattoivat hieman poiketa kuvasta. Rata sinällään ei ollut vaikea, mutta ohjaussääntönä oli, ettei ohjaaja saisi mennä  ollenkaan tuonne 0-5 metrin (vaakasuunnassa oleva viiva 5m:n kohdalla) väliin, vaan ohjausliikkeet tulisi tehdä sen takaa.

 

 

Olen tiennyt Mysin irtoavan hyvin, mutta silti se lurjus pääsi yllättämään, kuinka varmasti se irtosi esteille. Lähetettyäni Mysin hypylle 1, pystyin samantien lähteä liikkumaan kohti hyppyä 4 vain pienen kaarron kohti putkea 3 tehden ja Mysi haki putkeen joka kerta 100% varmuudella. Ja itsekin ehdin tekemään sokkarin putken ja hypyn väliin. Irtoaminen olikin sitten niin kova juttu, että Mysi olisi ottanut mielellään hypyltä 5 laskeuduttuaan etäisyyttä juosten A:n toiselta puolen. Saatiin kuitenkin Mysi putkeen 6, mutta se vaati tosi voimakkaan, pakkovalssimaisen liikkeen hypyn ja putken väliin. Putken 6 ja hypyn 7 väliin ehdin juuri ja juuri tehdä sokkarin. Putkeen 9 irtosi ilman mitään ongelmia, kun jäi lähettämään 5m:n viivalta. Irtoaminen oli Mysistä niin makee juttu, että neiti päätti irrota lähettyäni sen hypylle 1 samantien hypyn 8 kautta putkeen 9. Oli hieman naurussa pitelemistä, mutta niin vaan täydellä varmuudella pikkumusta paineli viipottaen menemään, vaikka itse jäin huuli pyöreänä seisomaan hypyn 1 taakse. Ei tuollaisesta irtoamisesta voi kuin palkata, vaikka ihan tarkoituksena se ei ollutkaan. Kouluttaja oli vaikuttunut Mysin kyvystä irrota ohjaajasta. Hän on nähnyt Mysin aiemminkin, mutta sanoi silti epäilleen, olisiko Mysillä ikänsä puolesta kuitenkaan vielä kanttia irrota näin upeasti. Sanoi näkevänsä meidän kohdalla loistavan tulevaisuuden. Tuntui hyvältä kuulla se, mutta kaikkein parasta oli se, miten hyvältä agility Mysin kanssa tuntui. Oli sellainen tunne, että osaan liikkua tämän pienen turbomoottorin kanssa ja tästä tulee vielä jotain hienoa, kun palaset loksahtavat kohdalleen. Olin niin tyytyväinen meidän ensimmäisen kierroksen treeniin, että päätin jättää treenin siltä illalta siihen. Meidän ei tarvinnut mennä toisella kierroksella enää kentälle. Oppiminen oli varmasti jo ehtinyt tapahtumaan.

 

Nana sai nauttia lellittelystä kotona miehen kanssa ja illalla treeneistä kotiin tultuani mentiin lenkille ihan kahdestaan Nanan kanssa. Nana sai ajan kanssa nuuhkutella tuoksuja hiljaisessa ja hämärässä metsässä. Oli aivan mieletön tunne kulkea hiljaisuudessa Nanan kanssa ja miettiä, kuinka onnelliseksi nuo pienet karvajalat voi ihmisen tehdä. Se tunne on niin ainutlaatuinen, että se pitäisi saada purkkiin. Huomenna onkin vuorostaan sitten Nanan treenipäivä, kun tokoryhmän kesätreenit alkavat. Pikkukettu pääsee pätemään ja mutustelemaan nakkia! :)

Pikkumusta irtoaa

Muistin mukaan treenien jälkeen kotona piirretty rata

 

- Sä tuut olemaan tuon koiran kanssa vielä pulassa! Ah, olipa rohkaisevat sanat kouluttajan suusta. Mutta noilla sanoilla kaiketi tarkoitettiin Mysin hirmuista vauhtia radalla ja että mulla käy oikeasti työstä pysytellä vauhdissa mukana ja ehtiä ajoissa ohjauksiin, vaikka en mäkään kintuistani mikään kaikkein hitain ohjaaja ole. Mysi sai vuolaita kehuja vauhdistaan ja kuinka makee se on. Onhan se uskottava, kuinka hieno koira mulla on käsissä, kun lähes tulkoon jokainen uusi kouluttaja asiasta mulle mainitsee.

 

Ja vaikka mä tulisinkin olemaan tuon pikkumustan kanssa pulassa, niin ei me ihan surkeita oltu, kun saatiin tehtyä onnistuneesti lyhyitä pätkiä tästä radasta, joka on oikeastaan (hieman muunneltuna) kolmosluokan hyppyrata. Oikein oivaa treeniä meidän taitaville penturyhmäläisille! ;) Katselinkin jo rataan tutustumisessa, että onpas aika paljon totuttua hankalampi rata. Kouluttaja kertoi meille vasta treenien päätteeksi, että olemme juuri treenanneet kolmosluokan kisarataa. Parasta tietysti, että jokainen ryhmäläinen onnistui tekemään radasta pieniä pätkiä.

 

Me treenattiin ensin pätkä 1-6. Ehdin hyvin kääntämään Mysin valssilla hyppyjen 5 ja 6 välissä, kun vaan lähdin pinkomaan heti lähetettyäni Mysin 1.putkeen. Ekalla kerralla Mysi tuli hypyn 3 ohi, mutta mulla tippui siinä kohtaa ohjaus. Loput suoritukset tällä pätkällä oli hyviä ja Mysi kääntyi tiukasti valssilla.

 

Enemmän murheenkryyniä tuottikin sitten niinkin lyhyt pätkä kuin kaksi peräkkäistä takaakiertoa hypyillä 7 ja 8. Ensimmäinen haaste oli jo ihan ensimmäiseen takaakiertoon lähettäminen. Mysin vire oli todella korkea ja se tarjosi hyppyä suoraan hypättynä pienimmästäkin liikahduksestani. Mysi oli hypyn toisella puolen ennen kuin olin ehtinyt viedä takaakiertoon ohjausta edes puoleen väliin. No, lopulta saatiin neiti ensimmäiseen takaakiertoon, mutta toiseen en ehtinyt enää millään Mysiä lähettämään, kun neiti ampui ekan takaakierron jälkeen hypyn 8 suoraan hypäten. En yksinkertaisesti ehtinyt ajoissa koiran linjalle lähettämään sitä takaakiertoon, kun Mysi oli jo sujahtanut jalkojen edestä. Ehkä tällaisetkin kohdat onnistuvat siinä vaiheessa, kun Mysi saa vielä lisää varmuutta suorittaa ekan takaakierron loppuun, vaikka itse liikkuisin jo eteenpäin. Nyt vielä takaakierto ei ole niin varma, että Mysi kestäisi tehdä sen loppuun, jos olen jo mennyt esteen ohi. Irtoamista ja esteiden itsenäistä hakemista ollaan viime aikoina treenattu ja tässä nyt sitten näkee tulosta. Mutta en mä valita irtoavasta ja estehakuisesta koirasta, se vain asettaa vähän lisää haasteita mulle. :)

 

Pätkä 9-12 sujui taas paremmin, kun vain kiinnitin huomiota taas omaan ohjaukseeni. Käänsin Mysin hypyillä 9 ja 10 ihan peruskäännöksillä. Hypyllä 10 piti kuitenkin muistaa kääntää oma rintamasuunta jo heti hypylle lähetyksen jälkeen kohti hyppyä 11 tai Mysi irtosi hypyn 10 jälkeen hypyille 8 (suoraan) ja 11 (takaa). Mysi irtosi loistavasti hypylle 10, vaikka itse ohjasin monen metrin päästä hyppyjen 9 ja 11 välimaastosta hypylle lähettäen. Näin ehdin myös tekemään hypylle 12 suunnittelemani sylkkärin. Me ei olla Mysin kanssa sylkkäriä oikeastaan treenattu juurikaan esteillä, mutta omassa pihassa olen Mysiä pentuna pyöritellyt ämpäreiden ympäri ja oppi tuntui olevan jossain liikemuistissa, koska Mysi tuli ohjaukseen tosi hyvin.

 

Lopuksi tehtiin kertaalleen pätkä 13-17. Mysi kääntyili niin nätisti ja tiukasti valsseilla. Eipä jääty tätä sen enempää hiomaan, kun ensimmäinen suoritus meni niin nappiin. Loppuun treenattiin muutama toisto pussia avustajan (nosti pussin suuta) kanssa. Pussi on Mysille vielä vähän jännä. Mysi ottikin tässä vaiheessa häiriötä naapurikentän äänistä ja katsoi palkitsevammaksi käydä haukahtelemassa välisermillä jonkun hiiskatin hirveän pussin treenaamisen sijaan. Mysi palasi kuitenkin kutsulla hyvin leikkiin.

Mysi liitää videolla

Tylsien treenipulinoiden sijaan tällä kertaa Mysin treeneistä on videodokumenttia. Kovin pätevä pieni se on! Erityisen ylpeä olen, kuinka hyvin kontakti pysyi yllä kahden 10 minuutin mittaisen treenituokion aikana. Kun katsoo videon sylirottaa ja muistelee menoa vielä vuoden vaihteessa, niin samaksi koiraksi on hankala uskoa. Ei tietoakaan päättömästä sinkoilusta, vaan sen sijaan sain treenata motivoituneen ja yhteiseen tekemiseen keskittyvän pikkuneidin kanssa. Mysi harhautui kerran parin metrin päähän minusta, kun joku ulkoinen ärsyke kiinnitti sen huomion, mutta palasi heti hyväntuulisena kutsulla leikkiin. Aika ylpeä olen myös siitä, kuinka hyvin pääasiassa paria varastamista lukuun ottamatta Mysi lähtölupaa odotti. Mysi kokoaa itsensä lähdössä hyvin ja huomio on suunnattu minuun. Nämä lähtötilanteethan olivat aiemmin niitä, joissa pikkumusta kilahti ja sinkoili sitten ympäri kenttää. Kokoamistreenistä on ollut hirveän iso hyöty.

mysin eteenmenotreeni 030314 from Janita on Vimeo.

 

mysin treeni 030314 from Janita on Vimeo.

 

 

Treenien teemana oli eteenmeno. Ollaan tätä treenattu, mutta kun viime aikoina en ole vapaaharkkaamaan oikein ehtinyt, niin eteenmenoa on vielä vahvistettu liian vähän. Huomaa, ettei Mysi vielä ymmärrä "eteen"-käskyn merkitystä. Oma ohjauksenikin voisi olla suoraviivaisempaa, jotta Mysin olisi helpompi edetä suorassa linjassa. Etenkin ensimmäisessä videopätkässä näkyy, että kovin estehakuinen Mysi jo on - hän vain napsii vähän eri hypyt matkalta kuin tarkoitus oli. :)

 

Toiselle videolle ei ollut tullut mukaan niitä suorituksia, joissa Mysi lähtee putkesta tultuaan kiertämään takaakiertoon lähtiessä koko tuon hyppyneliön. Mysi toisti tätä useamman kerran ja lopulta oivallettiin, ettei Mysi tarvitse yhtä voimakasta liikkeellä takaakiertoon lähetystä kuin mihin olen Nanan kanssa tottunut. Kun vauhtia Mysillä oli putkesta tullessa aika hurjasti ja lisäksi se irtoaa aika helposti musta, niin kädellä törkkäisy takaakiertoon oli niin voimakas lähetys, että Mysi luki, että tarkoituksena on kiertää isompikin kierros. Kun lähetin takaakiertoon huomattavasti vähäeleisemmin, niin Mysi haki hypyn tosi nätisti.

 

Lisäksi Mysi juoksi taas keinulaudan päähän namille. Ensimmäinen lentokeinukin tuli tehtyä, kun itse en huomannut tarkistaa, että keinun laskeva pää oli tuettu paikoilleen. Hetkeä aiemmin se oli, ja oletin sen olevan edelleen enkä huomannut tarkistaa, jolloin keinu laskikin alas. Tuloksena tosi tyylikäs lentokeinu. Vahinkoa ei onneksi päässyt tapahtumaan, eikä Mysi ottanut itseensä lentokeinusta, vaan kaikki suoritukset lentokeinun jälkeen olivat yhtä vauhdikkaita eikä mitään arkailua ollut ilmassa. Hyvä niin. Harmillisinta olisi, jos koira saisi jostain esteestä trauman oman huolimattomuuden vuoksi.

Pään kokoamista

Meillä on treeneissä ollut viimeiset neljä kertaa kouluttamassa aivan huippukouluttaja Elina Rantakangas, jonka avulla ja neuvoilla ollaan nyt lähdetty treenaamaan Mysin kanssa viretilan hallintaa. Elinan neuvoista oli jo aikoinaan Nanan kohdalla paljon apua, kun osallistuimme Ellun motivaatioklinikalle. Postauksen motivointiklinikasta voi lukea täältä. Nyt olemme menneet Mysin kanssa jo näiden kolmen viikon aikana niin hurjasti eteenpäin vireen hallinnassa, että voisin alkaa lähetellä Ellulle fanipostia.

 

Mysin viettitaso nousee huippuunsa agilitykentällä jo parin sekunnin leikkimisen jälkeen. Vire on tällöin huipussaan ja jos en kanavoi Mysin viettienergiaa riittävän nopeasti tekemiseen, ollaan silloin tilanteessa, jossa Mysi alkaa itse etsiä ympäristöstä virikkeitä, joihin kanavoida energiansa. Ja tällöinhän ollaan sitten tilanteessa, että pikkumusta räksyttäen komentaa mua (oikeasti teidän pitäisi nähdä se irvistyshaukku, se on vähän huvittavan näköinen!) ja jos uunona en vielä tässäkään tilanteessa reagoi, niin viimeistään kolmen sekunnin kuluttua Mysi on reagoinut johonkin ulkopuoliseen ärsykkeeseen. Ja sitten taskuraketti sinkoilee pitkin kenttää heikkopäisenä räksyttäen ja vailla kontaktia muhun.

 

Oma yritykseni hallita virettä oli vaihtaa hetkeksi lelupalkka namipalkkaan, jolloin Mysi syödessään pysyisi rauhallisempana ja viettitaso ei nousisi aivan huippuunsa, kun sitä nostattavaa lelupalkkaa ei tulisi käytettyä. Ellu oli toista mieltä ja oli varma, että Mysin kanssa lelupalkkauskin saadaan rakennettua toimivaksi. Se on myös kannattavinta, koska lelupalkka on Mysille paras palkka. Aluksi olin kauhuissani ajatuksesta ottaa lelupalkka taas käyttöön, mielessä ne lukuisat sinkoilemiset ympäri kenttää ja vaikeus saada Mysi takaisin kontaktiin. Mutta nyt me ollaan treenattu viimeiset neljä kertaa lelupalkan kanssa ja se on toiminut törkeän hyvin.

 

Lähdettiin siis harjoittelemaan viettitason huippuun nostamisen rinnalla ns. pään kokoamista, jota harjoitellaan leikin lomassa. Nostan siis Mysin viettitasoa leikin aikana, pysäytän leikin ja leikki jatkuu vasta, kun Mysi on koonnut itsensä. Kokoaminen tarkoittaa sitä, että Mysi on täydellisesti suunnannut huomionsa minuun ja silloin palkkana kokoamisesta leikki jatkuu. Meillä kokoamisessa on auttanut se, että kun pysäytän leikin, annan Mysille selkeän tehtävän, joka auttaa koiraa fokusoitumaan minuun. Meillä siis leikin pysähtyessä pyydän Mysiä istumaan. Kun Mysi istuu ja suuntaa huomionsa minuun, kutsun Mysin leikkiin samalla käskyllä, jolla annan lähtöluvan lähteä radalle. Näin samalla tulee myös vahvistettua luvan kanssa liikkeelle lähtöä.

 

Kokoamista harjoitellaan leikkituokioiden aikana useita kertoja ja toistaiseksi leikki on jatkunut heti Mysin koottua itsensä. Pitempiaikaista koossa pysymistä en vielä ole vaatinut. Kokoamisen aikana viettitaso pysyy korkeana eikä laske, vaan korkeasta vireestä huolimatta tilanne ikään kuin pysähtyy hetkeksi ja kun leikki jatkuu, vire on edelleen yhtä korkea. Näin ollen koiran kyvystä koota itsensä on hyötyä myös esimerkiksi kisojen lähtötilanteissa, jolloin koiran vietin voi nostaa huippuunsa ennen radalle menoa, koska se osaa koota itsensä lähdössä, koska se on oppinut, että radalle lähdetään vasta luvalla koottuaan ensin itsensä (vertaa leikki jatkuu vasta kokoamisen jälkeen luvan kanssa). Luvan saatuaan se lähtee radalle raketin lailla, koska viettitaso on korkeimmillaan.

 

Mysi on oppinut kokoamisen nopeasti ja nykyään istuu ja kokoaa itsensä heti, kun pyydän irrottamaan lelusta. Ulkopuolisten ärsykkeiden bongaaminen on vähentynyt hurjasti ja itse olen myös oppinut nopeammin reagoimaan Mysin käytökseen. Ehdin usein kutsua Mysin takaisin kanssani leikkiin, ennen kuin Mysi on singonnut ulkopuolisen ärsykkeen perään, kun huomaan Mysin keskittymisen katkenneen. Edelleen olen kuitenkin välillä liian hidas Mysin säpäkkyyden rinnalla, jolloin se on ehtinyt reagoida ulkopuoliseen ärsykkeeseen. Mutta Mysi ei ole enää ehtinyt kiihdyttää itseään siihen tilaan, että se räksyttää juosten ympäri kenttää, vaan olen ennen sitä ehtinyt kutsua sen luo ja takaisin leikkiin. Leikkimisen ja kokoamisen kautta ollaan saatu rakennettua uudestaan yhteys ja kontakti vahvaksi, vaikka se olisi hetkeksi katkennut ja Mysi lähtenyt pois päin minusta. Tällöin on päästy jatkamaan treeniä normaalisti. Suurin syy tähän varmasti on se, että mulla on lelu, jolla leikkimistä Mysi rakastaa. Namipalkkaa käyttäessä Mysiä oli hankalampi saada takaisin kontaktiin, koska Mysi ei kokenut namipalkkaa tarpeeksi kannattavaksi palkaksi verrattuna ulkopuolisen ärsykkeen jahtaamiseen. Leluun saalisvietin pystyy kanavoimaan paremmin ja yhdessä leikkiminen vaikuttaa loppupeleissä Mysille kannattavammalta kuin yksikseen rääkyen pitkin kenttää sekoilu.

 

Suurin kiitos meidän edistymisestä Mysin viretilan hallinnassa kuuluu Ellulle. Ellun neuvoilla ja avuilla ollaan päästy paljon eteenpäin, vaikka tekemistä toki vielä on. Ellu lukee käsittämättömän hyvin ja nopeasti koiran käytöstä ja hän on osannut neuvoa myös mua reagoimaan ja toimimaan oikeaan aikaan, oikeisiin asioihin, oikeilla tavoilla. Aika raskaita harkat ovat kuitenkin olleet, koska joudun koko ajan olemaan itse niin skarppina ja tekemään töitä aktiivisesti, jotta viretila pysyy hallinnassa. Mutta toisaalta, antaahan koirakin aina kaikkensa, joten on oikein, että minäkin annan.

Viikonvaihteen aktiviteetit

Pikkukettu pääsi aksaamaan

Viikonloppu kului todella tiiviisti työpaikalla pitkän työvuoroputken vuoksi ja sunnuntaina aamuvuorosta lähdettyäni kotiin kävin kaupan kautta hakemassa pussin irtokarkkeja ajatuksena mussuttaa niitä loppuillan käytyäni ensin koirien kanssa ulkona. No, sunnuntai-illan suunnitelmat vaihtuivat lennosta, kun ex tempore meille tuli mahdollisuus päästä tuuraamaan yhtä koirakkoa ESS:n järjestämän agilitykurssin tekniikkaryhmään. Pakkasin vauhdilla treenirepun valmiiksi ja hurautin koirien kanssa kohti Tattarisuota.

Treenikaveriksi valitsin Nanan, koska Mysille olisi puuhaa tiedossa kahtena seuraavana iltana. Ja voi pikkuketun onnea, kun se pääsi esteille kahden kuukauden tauon jälkeen. Nanan koko naama ja olemus näytti nauravan. Nanan menemisessä ei parin kuukauden tauko näkynyt ja oikeastaan pikkukettu yllättikin mut hakiessaan kepit radalla sellaisesta umpikulmasta, josta en ajatellut sen osaavan niin itsenäisesti kepeille mennä. Mutta erehdyin. Nana selvästi halusi vähän näpäyttää minua, kun ei ole päässyt aksaamaan. Taitava tyttö!

Mysin agilitytreenit

Maanantaina oli puolestaan Mysin vuoro päästä esteille. Treenien alkuun teimme häiriötreeniä niin, että koirakot treenasivat lähekkäin olevilla hypyillä. Otin palkaksi lelun eikä Mysi katsonutkaan viereisellä hypyllä treenaavan koirakon suuntaan, vaan keskittyi meidän omaan treeniin. Rehellisesti sanoen, olin aluksi kauhusta kankeana, kun kuulin, että treenit alkaisivat näin. En uskonut, että Mysi pystyisi keskittymään omaan treeniin, koska nopea liike laukaisee Mysin saalisvietin, ja ajattelin vieressä treenaavan koiran liikkeen häiritsevän Mysiä. Onnistuneen häiriöharjoituksen jälkeen oli kuitenkin kiva siirtyä "ratatreeniin".

Rataa treenattiin tietysti penturyhmässä pätkissä. Päivän treenin tarkoituksena oli vahvistaa perusohjauksia eli valssia, takaaleikkausta ja sokkaria. Ensin treenattiin pätkän 1-3 hypyt niin, että hyppyjen 2 ja 3 väliin tehtiin valssi ja takaaleikkaus. Mä ehkä jonain päivänä opin sittenkin valssaamaan, sen verran kouluttaja kehui mun valsseja. Mua on viime aikoina huvittanut kovasti, miten joskus esimerkiksi kuvittelin osaavani valssiohjauksen hyvin, vaikka koiran linjat venyvät ja vanuvat. Mutta mitä kauemmin olen lajia harrastanut ja mitä enemmän oppinut ymmärtämään, sitä vähemmän huomaan oikeasti osaavani. Mysi tulee valssiohjaukseen hyvin ja olen kai oikeasti kehittynyt valsseissa, koska Mysi ei myöskään kaarrata yhtä pahasti valsseissa kuin Nana on aiemmin tehnyt. Myös takaaleikkaus toimi. Mysi ei häiriintynyt mun linjan leikkaavasta liikkeestä, vaan meni määrätietoisesti eteenpäin lelulle. Mun pitää kyl kiinnittää huomiota siihen, etten ajaudu liian lähelle estettä, koska silloin oma liike töksähtää ja mahdollisuus kieltoon esteeltä on suurempi.

Pätkä 3-8 treenattiin niin, että koiran viretila tuli ensin nostaa leikkimällä huippuunsa ennen lähtöä ja lähteä sitten liikenteeseen lentävällä lähdöllä. Ratapätkän ohjaamiseen tuli valita kaksi eri perusohjausta. Itse valitsin valssin hyppyjen 4 ja 5 väliin ja putkeen 8 vein Mysin sokkarilla. Mysin tulemista sokkarissa vaihtuvaan ohjauskäteen vahvistettiin pari kertaa, koska tämä oli oikeastaan eka kerta, kun treenasimme sokkaria. Mysi ymmärsi ohjauksen jujun nopeasti. Erityisen tyytyväinen olen omaan valssiohjauksen ajoitukseen, jolloin sain käännettyä Mysin linjan ajoissa, jotta se ei singonnut putken 6 väärään päähän.

Loppuun tehtiin irtoamistreeni esteillä 9-11. Lelupalkka odottin putken 12 suulla. Mysi lähti kuolleelle lelullekin lujaa. Irtoamisen kanssa ei ollut ongelmaa. Erityisen tyytyväinen olin treeneissä siihen, että pystyttiin taas käyttämään lelupalkkaa ilman, että viretila nousi liian korkeaksi. Tähän varmasti kyllä vaikutti paljon myös se, että itse rauhoitin tilannetta aktiivisesti istuttamalla Mysiä aloilleen usein. Saatiin kouluttajalta hyviä vinkkejä, kuinka treenata Mysin kanssa leikin lomassa ns. pään kasaamista eli Mysin tulee rauhoittua ja keskittää huomionsa minuun ennen kuin leikki jatkuu. Tällöin keskittyminen ei hajoa. 

Mysi kilahti treeneissä vain kerran. Kilahtamisella tarkoitan sitä, kun Mysin keskityminen herpaantuu ja se lähtee räksyttämään treenikenttiä erottaville sermeille. Oon kuitenkin tyytyväinen, että sain Mysin pian takaisin hallintaan ja pystyttiin jatkamaan treeniäkin vielä hetki ennen kuin vein Mysin tauolle. Oon tyytyväinen myös siihen, että en itse jäänyt tauon jälkeen muistelemaan kilahtamista, vaan pystyin keskittymään itsekin treenaamiseen sen sijaan, että olisin jännittänyt, kilahtaako Mysi kohta uudelleen. Myös Mysi oli äärettömän hyvässä kontaktissa ja sillä tuntui olevan älyttömän kivaa.

Uimalareissu

Eilen Mysi pääsi puolestaan taas pulikoimaan veljiensä Nopan ja Paavon kanssa. Ostettiin Saanan ja Saimin kanssa yhteinen sarjakortti Helsingin koirauimalaan ja nyt käytiin toista kertaa polskimassa yhdessä. Mysi taisi tuntea paikan heti uimalan pihassa, koska samantien alkoi vinkuminen ja vetäminen kohti uimalan ovea. 

Tämä oli Mysin ensimmäinen kerta ilman uimaopea altaassa. Polskiminen sujui oikein hyvin, kun Saana, Saimi tai Nopan toinen omistaja Jaakko laittoi Mysin rampilta altaaseen, jotta Mysi saattoi lähteä uimaan kohti minua. Mysi ui keskittyneesti ja palloa altaaseen heitettäessä se oikein kiihdytti vauhtia pallolle. Kovasti allas tuntui Mysiä kiinnostavan sen laidoilla kulkiessakin, mutta vielä Mysi ei rohkene mennä altaaseen itsenäisesti. Altaan laidalla kyllä kuikuili välillä siihen malliin, että mistäs tästä hyppäisi uimaan. Mysin kokemattomuus uimarina näkyi myös siinä, että pitempiä pätkiä uidessaan se tuntui hengästyvän. Tämän jälkeen pidettiin kuitenkin pitempään taukoa, jonka jälkeen jaksoi taas polskutella menemään.

Lottovoitto

Treenikaveri kysyi eilen omaa koiraansa jäähdyttelemästä tultuaan, kuinka minun ja Mysin treeni meni. Vastasin siihen, että meille on lottovoitto joka ikinen treeni, jossa Mysin viretila ei nouse liian korkeaksi ja pikkumusta pystyy keskittymään omaan treeniin. Eilen meillä oli jo putkeen toiset tällaiset harjoitukset. Se hymyilyttää vielä tänä aamunakin.

 

Ratapohjana oli tällainen varsin mukava rata. Me ei tietenkään tätä kokonaisuudessa tehty, mutta pieniä pätkiä kuitenkin. Ensimmäisellä kierroksella treenattiin okserin yli putkeen menoa. Mysi hahmotti okserin hyvin ja eivätkä rimat tippuneet. Hallissa oli tosi paljon hälyä, joten okserin ja putkirallattelun jälkeen katsoin parhaaksi treenata jotain rauhallisempaa, joten treenattiin keinun päähän asti juoksemista. Keinua ei laskettu vielä lainkaan.

 

Keinun alkeisopetus

Juteltiin muutenkin keinun alkeisopetuksesta. Kouluttajan mukaan keinun opetus on hyvä pilkkoa kahteen osaan, joista toinen osa on keinun päähän asti juokseminen ja toinen keinun pamauttelu. Vinkit kuulostivat oikein järkeviltä ja Mysille tulenkin opettamaan keinun niiden mukaan. Nanan keinuopetuksessakin on käytetty osittain samoja keinoja ja itse asiassa ajattelin, että Nanan kanssakin voisi hyvin palata vielä takaisin päin ja vahvistaa keinun loppuun asti tulemista lujaa. Keinun päähän asti kiipeämistä siis vahvistetaan tekemällä paikasta superhauska koiralle. Keinun alastulon kontaktialue on paikka, josta namia saa superpaljon tai jossa koiraa leikitetään (varovasti, jotta koira ei tipu). Alkuun keinu tuetaan pysymään paikallaan, kun koira juoksee päähän. Vähitellen tukea voidaan madaltaa, jotta keinu tippuu aluksi vain vähän alaspäin tuen päälle.

 

Toinen osa keinun opetusta on keinun pamahdukseen tottuminen. Tätä voidaan treenata "bang-bang"-leikin avulla, mikä tarkoittaa sitä, että koira itse tuottaa koiran pamahduksen painamalla keinun aluksi aivan matalalta maahan, jolloin pamahduskin on vaimea. Vähitellen keinun alastulon korkeutta nostetaan (keinu on siis tässä vaiheessa tuettu keinun alkupäästä tuen päälle), jotta koira painaa keinun maahan korkeammalta, jolloin äänikin on kovempi. Kun koira ymmärtää itse tuottavansa pamahduksen, ei se reagoi ääneen niin vahvasti, koska tietää, mistä ääni syntyy.

 

***

 

Toisella kierroksella tehtiin ohjaustreeniä enemmän, treenaten pätkää 8 putkesta putkeen 14. Jotta Mysi ei singonnut putkesta 8 suoraan mun luokse, vaan poimi matkalta hypyn 9, vaati se pienen merkkauksen kohti ponnistuspaikkaa. Kaiken kaikkiaan Mysi luki mielestäni rataa paremmin kuin aiemmin ja kun olin vain merkannut esteet selvästi, haki Mysi ne matkan varrelta ja itse pystyin jo liikkumaan kohti seuraavaa estettä. Mysi on jaloistaan niin vikkelä, että tämä on ihan ehdotonta. En voi jäädä odottelemaan sitä liiaksi tai olen kahden esteen päästä totaalisesti myöhässä.

 

Hypylle 10 treenattiin päällejuoksua ensimmäisen kerran. Mysi vaati vielä todella voimakkaan kääntöliikkeen mun yläkropasta, jotta tuli esteen yli ohjaukseen eikä kiertänyt hyppyä. Päällejuoksu voisi olla meidän seuraavien vapaatreenien teema. Takaakiertoon irtosi päällejuoksun jälkeen hyvin ja sen jälkeen napsi hienosti matkalta hypyt putkelle 14. Putken 4 päätyyn Mysi ei edes vilkaissut, kun liikuin itse vahvasti hypyltä 13 kohti putkea 14.

 

Oikein mukava ja onnistunut treeni takana siis. Palkkasin taas Mysiä namilla ja vaadin rauhoittumaan heti, kun viretila alkoi kohota liikaa, joka näkyy ensin mun armottomana komentamisena räksyttämällä (ja siitä hetken päästä Mysi lähteekin käsistä, jos en ole rauhoittanut sitä). On se vain supermahtava kaveri radalla. Se pinkoo kintuistaan tuhatta ja sataa (namipalkka ei sitä todellakaan hidasta), niin etten itse meinaa pysyä perässä. Keskittyessään se myös osaa ihan hirveän paljon enemmän kuin osaan odottaakaan.

Astetta enemmän hallinnassa

Otimme kuluneena maanantaina suunnaksi Ojangon Mysin kanssa asenteella, että emme välttämättä pääsisi treenaamaan ollenkaan esteille, vaan treenaisimme sen sijaan rauhoittumista. Toiminkin saman kaavan mukaan kuin viime viikon vapaaharkkavuorolla eli treenasimme pitkään rauhoittumista niin treenikentän laidalla kuin itse treenikentällä esteiden seassa. Kerroin kouluttajalle heti aluksi, että meidän tämän päivän treenitavoite on, että Mysin keskittyminen pysyy kasassa ja minussa. 

 

Iloisena yllätyksenä pääsimme tekemään estetreeniäkin. Aluksi treenattiin rengasta, joka meille oli ihan uusi asia. Mysi oli rengastreenin ajan vielä hihnassa. Kutsuin Mysiä renkaan läpi ja neiti tuntui saavan kiinni renkaan ideasta, koska ei pyrkinyt tulemaan renkaan sivusta, vaan sujahti joka kerta renkaan lävitse. Saatiin liitettyä jo hieman liikehäiriötäkin renkaaseen. Palkkasin Mysiä namilla. Rengastreeniä on tarkoitus jatkaa naksuttimen avulla. Nanalle rengas on opetettu pitkälti sheippaamalla enkä muista renkaan alkeistreenin jälkeen Nanan tehneen yhtäkään virhettä renkaalla.

 

Koska rengastreeni onnistui hyvin myös siinä mielessä, että Mysin fokus oli minussa ja yhteisessä tekemisessä ja hiukan myös kouluttajan yllytyksestä, päästin Mysin lopulta hihnasta ja teimme lyhyen pätkän ohjaustekniikkatreeniä teemalla takaakierto. Radanpätkä koostui loivasta U-putkesta ja hyppysuorasta sen molemmin puolin. Uloimmaisella hypyllä suunta vaihtui takaakierron kautta. Mysi keskittyi treeniin hyvin ja ainoa porsastelun paikka oli "luvatta" muutamia kertoja putkeen sujahtaminen, josta kehuin ja palkkasin estehakuisuuden lisäämiseksi. Mysi ei siis ollut käskyn alla sujahtaessaan putkeen. Hyvin onnistui, tosin jalkalihakset hieman nykien, myös paikallaan odottaminen ennen lähtölupaa ja putkeen lähetystä.

 

Mysi sai kovasti kehuja vauhdista, joka ei laske lainkaan, vaikka lelupalkka vaihtuikin tällä kerralla namiin. Myös takaakiertoon irtoamisesta saimme positiivista palautetta. Kaikkein parhain palaute tuli kuitenkin Mysin sopivammasta viretilasta ja keskittymiskyvystä eikä kouluttaja ollut uskoa todeksi, kuinka paljon olimme viikon aikana edistyneet. Rauhoittumiseen onkin kiinnitetty erityisen paljon huomiota ihan kaikissa arjen tilanteissa nyt viimeisten parin viikon aikana. Tämä treenikerta oli tällainen, ensi viikko voi tuoda taas jotain muuta tullessaan. Oma uskoni kuitenkin jonain päivänä hallittuun käytökseen agilitykentällä nousi taas aika paljonkin sieltä pohjamudista, jossa se viime aikoina on ollut, ja se on ehkä tärkeintä.

Hyviä, huonoja ja olemattomia valsseja

Parhaiten Mysin maanantain ryhmätreenien valsseja kuvaisi sana olematon. Tai huono. Saimme siis treenattua alkuun muutaman huonosti onnistuneen valssin, kunnes pikkumusta ryhtyi säntäilemään räksyttäen pitkin poikin kenttää. Sen jälkeen ei enää treenattukaan mitään järkevää. Treenattiin kaksi kierrosta, josta meillä toinen kierros tätä päätöntä säntäilyä. Ei kiinnostanut Mysiä mami eikä mamin lelut tai herkut. Marssin siis hallin ovesta ulos ilman Mysiä, jolloin pikkuneidille oli tullut hätä. Palasin halliin muutamassa sekunnissa ja Mysi olikin sen jälkeen kuulolla. Vein Mysin ulos hallista rauhoittumaan ja hetken päästä palasimme halliin yrittämään uudestaan. Mysi oli halliin tullessa ja vielä "häkkialueella" odotellessa ihan rauhallinen, mutta kun päästiin treenikentän puolelle, Mysin käytös jatkui kuin taikaiskusta siitä, mihin se ennen taukoa jäi. Harmitti lopettaa harkat siihen, mutta en nähnyt järkeä jatkaakaan. Ja vaikka kuinka viime postauksen lopussa kirjoitinkin, etten ota suuremmin stressiä Mysin koheltamisesta, niin täytyy myöntää, että harmitti paljon. Sen verran paljon, ettei ole huvittanut treeneistä kirjoittaa aiemmin.

Ennen Mysin sekoboltsikohtausta treenattiin myös pussia muutamia kertoja. Kouluttaja nosti pussin suuta vielä reilusti, parilla viimeisellä kerralla pussi hipaisi laskeutuessaan Mysin selkää. Mysi vähän kävi ihmettelemässä pussin suuta sen jälkeen, mutta meni uudelleen rohkeasti (avonaiseen) pussiin. Lisäksi Mysi treenasi häkkialueella rauhoittumista ja lyhyitä paikallaoloja.

Tänään sisuunnuin ja kävin Mysin kanssa treenaamassa seuran vapaaharkkavuorolla. Tarkoituksena oli lähteä treenaamaan halliin ihan vain rauhoittumista ja rauhassa istumista. Treenattiin tätä ensin häkkialueen puolella ja kun sujui, siirryttiin treenaamaan esteiden puolelle samaa. Mysi keskittyi naapurikenttien melskeestä huolimatta hyvin muhun ja eikä kuppi mennyt nurin ollenkaan. Mysi pääsi siis juoksemaan putkeen pari kertaa ja saatiin treenattua niitä valssejakin ihan kivasti. Ne oli oikeasti jo aika hyviä. Mysi kääntyi tiukasti hypyn jälkeen valssin osoittamaan suuntaan.

Olen käyttänyt Mysillä agilityssa lähinnä lelupalkkaa ja niin käytin tänäänkin alkuun. Aika pian kuitenkin huomasin, että Mysin oli hankalaa laskea kierroksia leikin jälkeen niin, että se malttoi istua aloilleen ennen treenien jatkamista. Istutin siis Mysin lyhyiksi hetkiksi aloilleen aina ennen esteelle lähettämistä. Treenattiin siis myös lähdössä pysymisen alkeita (Mysin pitää malttaa istua aloilleen ja odottaa rauhassa hetki ennen kuin pääsee radalle). Mysi keskittyy paljon paremmin tekemiseen, kun se on harjoituksen alussa rauhallinen sen sijaan että pomppisi kumipallon lailla mua komentaen. Kun siirryttiin putkirallattelusta valssiharjoitukseen, niin vaihdoin palkaksi namin. Mysi keskittyikin huomattavasti paremmin treeniin ja sen viretila oli treenaamiseen huomattavasti optimaalisempi. Toki Mysillä meinasi kiehahtaa pari kertaa, mutta se rauhoittui nopeasti. Onni on ahne koira, joka tekee palkasta riippumatta samalla draivilla treenin. Namin etu leluun nähden on kuitenkin ainakin tässä vaiheessa se, ettei Mysin viretila nouse liian korkeaksi, jolloin rauhoittuminen käy vaikeaksi. Jos nami toimii jatkossakin näin hyvin, tulen varmaan käyttämään namia jatkossa ainakin ohjaustekniikkatreenissä enemmän. Lelun kanssa Mysin meno on enemmänkin kaahaamista valtoimenaan.

Valsseista itselleni muistiin:

• Valssin oikea-aikaisuus on avainasemassa. Kun valssi on oikeaan aikaan tehty, ohjaaja on myös ehtinyt pois koiran linjalta.
• Valssin tulee olla valmis jo ennen kuin koira ponnistaa.
• Valssissa jalat kääntyy heti suuntaan, johon on tarkoitus jatkaa. Valssiohjaus saa olla "terävä". Ei siis niitä mulle tyypillisiä venyviä valsseja, joissa jään peruuttelemaan pois koiran tieltä. Koirakaan ei käänny silloin terävästi ja jos teen valssin ajoissa, olen terävällä ohjauksella ihan yhtä lailla pois koiran tieltä kuin peruuttelemalla. Mutta koira kääntyy terävästi ja pienellä käännöksellä vs. kaarratukset valssin jälkeen.