Kennelliiton lausunnot

Nanan lonkka- ja kyynärnivelkuvat on lausuttu nyt myös virallisesti Kennelliitossa. Päivä oli ollut muutenkin työn puolesta raskas, mutta lonkkanivellausunto veti mielen vielä matalammaksi, vaikka en A-lonkkia uskaltanutkaan odottaa, kun eläinlääkäri silloin sanoi, ettei lonkat välttämättä ihan A:t ole. Nanan lonkat siis virallisesti B/C. Vaikka olin mielessäni jo valmistautunutkin vähän tähän, niin harmittaahan tuo C:n lonkka silti. Lääkäri mainitsikin kuvauspäivänä, että toinen lonkkamalja saisi olla syvempi ja lonkissa on hieman löysyyttä. Tärkeintä kuitenkin, että merkkiä nivelrikosta ei kuvissa näkynyt. Lääkäri mukaan Nanan lonkat olivat kuitenkin hyvät ja tuskin tulevat koskaan koiraa haittaamaan/vaivaamaan mitenkään. Tätä tietysti toivon koko sydämestäni. Nanan rakenne on lääkärin mukaan hyvä eikä rajoita Nanan arkea tai elämää millään tavalla. Kyynärnivelet olikin odotetusti priimaa eli 0/0.

Kehäketkuilemassa pitkästä aikaa (ja vähän agilityakin...)

Innostuin viemään viime maanantaina Nanan piiitkästä aikaa match showhun, kun siskotkin oli menossa Fiinan ja Nemin kanssa. Mätsärit on just niin tylsää odottelua odottelun perään, joten kun kerrankin oli seuraa kehän laidalle, niin ajattelin lähteä mukaan. Mätsärikehässä oltiin viimeksi oltu joskus viime kesänä viimeksi ja edellisestä näyttelykehäkäynnistäkin aikaa noin 10 kuukautta, joten lähdettiin muistuttelemaan mieleen, kuinka siellä kehässä oikein kuuluikaan käyttäytyä. Suunnaksi otettiin Koivukylän koiraharrastajien mätsäri, Munkkiniemessä olisi ollut toinen mätsäri samaan aikaan.

Muistuteltiin ennen kehään menoa vähän ravausta ja hienosti meni. Kehässä sit taas Nana hieman innostui ja meinasi vaihtaa pari kertaa laukkaan. Korjasi kuitenkin hienosti, kun huomautin asiasta. Pöydälle en oikein ehtinyt Nanaa edes kunnolla asettaa, kun tuomari tuli jo katsomaan hampaat. Nana väisti ensin tuomaria selvästi, mutta antoi tuomarin koskea ja tutkia hampaat, kun pidin näyttelyhihnasta kiinni pannan kohdalta. Mulle tuli yllätyksenä, kuinka voimakkaasti Nana tuomaria väisti, mutta toisaalta onhan siitä pitkä aika, kun viimeksi ollaan näyttelypöydällä seisty. Meillä oli kehässä parina staffi. Tuomari kertoi meidän olleen tasaisia pareja ja kummastakin parista huomasi, että koiran esittäminen on tuttua. Meille kuitenkin tällä kertaa sininen nauha siitä syystä, että kun Nana väisti pöydällä. Tykkäsin tuomarista, koska hän perusteli hyvin valintansa (myös muiden parien kohdalla) ja antoi jokaiselle vinkkejä, kuinka esittämistä/esiintymistä voisi treenata lisää.

Ihan hirveästi ei koiria ollut mätsäriin ilmoitettu, joten ei jouduttu odottamaan sinisten kehää ihan ikuisuutta. Olin todella tyytyväinen Nanan esiintymiseen sinisten kehässä. Nana jaksoi seisoa hienosti ottamatta häiriötä muista koirista tai kehän ulkopuolisista tapahtumista. Myös liikkeet meni todella hyvin eikä Nana juuri pyrkinyt enää vaihtamaan laukkaan. Koiria tippui ympäriltä, seisottiin taas, välillä ravattiin ja sitten taas seisottiin. Ihan lopussa huomasin Nanan keskittymisen jo vähän herpaantuvan ja se alkoi vilkuilla ympäristöä. Hienosti kuitenkin tsemppasi ja tuomari sijoitti meidät lopulta pienten koirien sinisten ensimmäiseksi (SIN1). Palkinnoksi saatiin koirien hammasharjoja ja mintun makuista hammastahnaa. Uskallan epäillä, ettei Nana tule arvostamaan tota minttutahnaa niin kuin kananmakuista hammastahnaa, jota normaalisti olen sille ostanut. :D Pari nahkaista puruluuta löytyi lisänä palkintopussista.

Jäätiin vielä BIS-kehään, mutta se oli meidän osalta läpijuoksujuttu. Nana kyllä seisoi hienosti siihen asti, kun meidän takaa parin metrin päästä meni ohi pyöräilevä ja kovaan ääneen pärisyttelevä pikkupoika. Nana säikähti ja rupesi haukkumaan. Sain kyllä rauhoitettua Nanan hyvin ja välikohtauksesta huolimatta Nana malttoi seistä rauhallisesti. Mentiin kerran kehän ympäri ja sit meidät käteltiin pois.

Jäätiin tekemään vähän perusasentoon tulemista, seuraamista ja seuraamisesta pysähtymistä BIS-kehän viereen. Olin kyllä niin ylpeä tosta pienestä, joka jaksoi niin hienosti tehdä töitä ja keskittyä omaan treeniin, vaikka vieressä oli vielä kehä kesken. Ei olisi Nanan keskittyminen vielä vuosi tai puoli vuotta sitten riittänyt siihen. Nanan hermoilu on mielestäni vähentynyt paljon tässä viimeisen puolen vuoden aikana ja keskittymiskyky kasvanut hurjasti. :)

Torstaina meillä ei ollut ryhmätreenejä, kun muu ryhmä yhtä treenikaveria lukuun ottamatta oli jo karannut juhannuksen viettoon. Me käytiin tekemässä vapaatreeniä teemana kontaktiesteet, kepit ja rengas. Treenattiin kokonaista keinu suoritusta ja otettiin myös hypyn kautta keinulle menoa. Eka suoritus meni vähän lentokeinun puolelle... Nana meni niin vauhdilla ihan keinun päähän, että keinun pamahtaessa maahan tasapaino petti ja Nana kellahti pois keinulta. Eipä se hurjapäätä haitannut, uudelleen vaan keinulle. Tosin  tällä kertaa Nana ei mennyt ihan päähän, mutta kontaktipinnalle kuitenkin ja pysyi hienosti keinulla. Keinusta näyttäisi tulleen Nanalle melkoisen mieluinen este.

Treenattiin pari kertaa puomia, Nana otti kontaktit hyvin ja odotti vapautuskäskyä hyvin. Tehtiin myös pari kertaa A osana rataa, hyvin malttoi ottaa kontaktin. Nana kestää myös hyvin mun sivuttaisliikettä suorittaessaan A:ta. Myös renkaalla treenattiin mun irtoamista sivummalle sekä renkaan hakemista eri lähestymiskulmista. Nana hakee renkaan hyvin, kertaakaan ei tullut läpi renkaan ja kehikon välistä.

Treenin alkuun ja loppuun tehtiin keppejä 8 kepillä. Keppien ohjaaminen niin, että Nana on mun oikealla puolella, on ollut meille pitkään huomattavasti heikompi puoli verrattuna toiseen puoleen (Nana mun vasemmalla puolella). Nyt tasoero on tasoittunut paljon, ero on enää ihan pieni. Lähinnä Nana tarvitsee hieman enemmän mun tsemppaamista ja kehumista pujotellessaan mun oikealla puolella. Treenattiin myös avokulmasta kepeille menoa n. 60 asteen kulmaan asti. Nana meni kerran tokaa väliin, mutta muuten haki oikean aloituksen. Suljettua kulmaahan ei olla vielä alettu treenaamaan, koska Nanan on ollut muutenkin hankalampaa hakea oikea aloitus, kun se on mun oikealla puolella, vaikka lähestyisikin keppejä suoraan edestä. Nana on silloin tullut mm. ekan kepin väärältä puolelta. Nyt treenatessa palkkasinkin namilla vaihdellen koko keppisarjan pujottelusta ja oikeasta sisäänmenosta. Tämä toi myös vauhtia lisää suoritukseen. Kaiken kaikkiaan oon ihan tosi tyytyväinen edistykseen kepeillä ja torstain treeniin muutenkin. :)

Agilitya ja läpivalaisu

Wau, ihan mahtavat treenit takana eiliseltä! Meidän ryhmää oli kouluttamassa Melle seuran sisältä ja rata oli meille tosi passeli. Pari ohjausteknistä kohtaa ja sit loppuradan saikin rallatella vauhdilla. Juuri tällaisia treenejä me tarvitaan ja siksi niin kovasti tykkäänkin Mellen treeneistä. Liikaa ohjaustekniikkaan keskittyvä treeni pienessä tilassa menee meiltä yleensä sellaiseksi hinkkaamiseksi ja koska Nana ei hirveän paljon kestä toistoja ottamatta niitä itseensä, niin motivaatio treeniin laskee sillä yleensä nopeasti ja sit minullakin.

Tokalla esteellä tehtiin pakkovalssi, jota me ei ollakaan tehty ööö... kahteen kuukauteen? Hyvin kuitenkin Nana sen muisti ja kääntyi, kun vain merkkasin tarpeeksi selkeästi siivekkeen kierron, ettei koira hypännyt hyppyä suoraan. Ja wuhuu! Nyt aplodeja mulle! Tein varmaan elämäni ensimmäisen onnistuneen persjätön hypyn ja putken väliin! :D Kyllä voi ihminen olla pienestä iloinen, mut kun normaalisti aina jään himmailemaan siihen Nanan tielle, kun en luota, että se tulee. Ja sitten koira pyöriikin siinä jaloissa, mä kompuroin ja Nana päättää ottaa omia vapauksia kehnon ohjauksen vuoksi. Pitäisi vain luottaa enemmän itseensä ja koiraan. Kouluttajakin mulle eilen sanoi, että Nana tulee tosi hyvällä vauhdilla ja etenee hyvin, kun vain ohjauksesta näkee selvästi, mihin rata seuraavaksi jatkuu.

Ratatreenin jälkeen käytiin vielä tekemässä muutama toisto keinulle ensin niin, että keinun toinen pää oli tuettuna siivekkeeseen ja keinu siis vaakatasossa. Parin toiston jälkeen tehtiin kokonainen keinu. Vauhti on tässä vaiheessa mulle riittävä. Nana nousee vauhdilla keinusta 3/4 osaa ja pysähtyy sit odottamaan keinun laskeutumista. Vielä olen palkannut heti tömähdyksen jälkeen keinun päällä ja sit vapautuksesta uudelleen. Tehtiin myös pari kertaa puomia. Nana teki hyvällä vauhdilla enkä havainnut merkkejä siitä, että se muistaisi/välittäisi kevättalvisesta tipahduksesta enää.

Nana mökillä kesäkuussa 2012

Tiistaina 12.6. käytiin Mevetissä luustokuvauksissa. Lääkäri ei sen enempää lähtenyt arvioimaan, mitä lonkista ja kyynäristä Kennelliitossa lausutaan, mutta totesi kaiken näyttävän sillä tavalla hyvältä, että Nanan on hyvä elää ja harrastaa lonkkiensa ja kyynäriensä kanssa.

Lonkkien ja kyynärien lisäksi Nanalta kuvattiin selkä. Otettiin kaksi kuvaa, yksi lannerangasta ja toinen keskiselästä kylkiluiden kohdalta. Selkä on muutoin terve, mutta Nanalla havaittiin olevan yksi ylimääräinen eli nk. kahdeksas lannenikama selässä. Tämä käytännössä aiheuttaa sen, että lantio on "yliliikkuva", jolloin rankaan voi syntyä herkemmin jäykkyyttä. Kahdeksas lannenikama aiheuttaa usein kuulemma myös sen, että koiran lantio on vino. Nanalla kuitenkin lantio on suora. Lääkäri kertoi monen koiran elävän koko elämänsä ilman mitään ongelmia ylimääräisen nikaman vuoksi eikä meidänkään missään tapauksessa pidä agilitya lopettaa sen vuoksi.

On kuitenkin hyvä olla tietoinen tosta ylimääräistä lannenikamasta. Jos Nanan takapäässä alkaa olla jatkuvaa jäykkyyttä tai koira alkaa kipuilla, niin siinä tapauksessa lääkäri suositteli tarkempaa ortopedistä tutkimusta.

Nanan selkä ja lantiohan on pysynyt nyt hyvänä sen jälkeen, kun se jumitus saatiin sieltä avatuksi.

Nana 2 vuotta!

Synttärionnea kultatytöllemme!

Synttäripäivän iloksi käytiin agiliitämässä Ojangossa. Hyi, törmättiin taas käärmeeseen, tällä kertaa metsäpolulla. Olkaa ihan oikeasti kaikki varuillanne Ojangossa liikkuessanne, niitä käärmeitä on siellä. Itse en uskalla pitää Nanaa lainkaan vapaana alueella, neiti kun ei ainakaan viime kesänä näyttänyt pelkäävän käärmettä, vaan oli menossa tekemään lähempääkin tuttavuutta. Onneksi huomasin ajoissa...

Tämän päivän treenilistalla oli sylkkärin ohjaus. Nana otti tapansa mukaan nokkiinsa, kun heti ei onnistunut. :D Sain kuitenkin motivoitua ja innostettua sen hyvin uudelleen treeniin. Tehtiin myös keinua ekaa kertaa kokonaisena estesuorituksena niin, ettei Nana vahingossa kiivennyt keinulle. Hyvältä näyttää, Nana ei arkaillut keinua laisinkaan.

Huomenna olisi tarkoitus karistaa muutamaksi päiväksi ainakin kaupungin pölyt ja suunnata mökkeilemään. Nana pääsee nuuskuttamaan metsätuoksuja, vaikka minähän tietysti stressaan vähän käärmeistä sielläkin... (Mikä se sellainen mami olisi, joka ei jatkuvasti vähän olisi syrän syrjällä...;)

Uusista lauman ulkojäsenistä en oikein ole kai edes muistanut kertoa, mutta mun perheen koirat ovat tuplanneet määränsä viimeisen puolen vuoden aikana. Vanhemmillani asuu Mantan lisäksi nykyään myös nyt noin 9 kk ikäinen Susu-shetlantilainen, yksi siskoistani otti Fiina-collievaavin (nyt n. 4kk) ja toisen siskon koiralauma sai jatkoa puolitoista viikkoa sitten Luna-sheltistä, joka asuu nyt Nemi-bortsun kaverina. Pientä pentukuumetta on, vilkuiltukin on vähän "pikkusiskoa" Nanalle, mutta toistaiseksi vielä vain vilkuiltu...