8. tammikuuta 2012

Vuoden eka agilitytreeni

Vuoden eka agilitytreeni takana ja samalla myös eka treeni meidän 1,5 kuukauden mittaiseksi venyneen agilitytauon jälkeen. Oltiin Etelä-Suomen Shelttien järkkäämässä agilitykoulutuksessa Heli Kallioniemen koutsattavana. Ratapiirros saatiin etukäteen ja sen perusteella arvelin, että menee ihan plörinäksi, estekulmia sai hakea ja muutenkin sai pyöritellä ja kiemurrella, haastetta siis mun koordinaatiokyvylle ihan riittävästi! :D Arvelin myös, että Nanalla ei pysy pää kasassa laisinkaan näin pitkän tauon jälkeen. Edes pissalle ei lämppälenkillä malttanut, kun kova kiirus oli koko ajan takaisin hallille päin, et pääsis jo tekee aksaa. :)

Oikeastaan ainoa tavoitteeni treenille oli, että meillä molemmilla on törkeen hauskaa taas tauon jälkeen ja osaan innostaa ja kannustaa ja tsempata Nanaa. Pikkuneiti yllätti kuitenkin mut ihan! Niin hieno pieni, joka teki töitä ihan sydämellä ja tosi innoissaan. Haki esteitä oikein kivasti ja nautti ihan joka hetkestä. Enemmän meistä häsläsin minä. Kontaktiesteiden suorittamiseen en ollut tyytyväinen, mutta me ei ollakaan tehty niitä osana rataa kuin pari kertaa. Erityisesti A-esteen pysäytyskontakti on Nanalle vaikea. Se ei ehdi(/halua?) himmaamaan vauhtia tarpeeksi kontaktipinnalle tullessaan, vaan syyhkäisee vauhdilla alas.

Olin myös varma, että Nana häiriintyy hallista ympäristönä ja mahdollisesti myös uusista esteistä. Mut neitipä keskittyikin tosi hyvin ja halusi tehdä mun kanssa töitä. Pressun takana toisella puolella hallia kovaan ääneen ja melkein taukoamatta haukkuvat koirat aiheutti ainoastaan häiriötä eikä Nana olisi ollut kovin halukas mennä lähellä pressua oleville esteille.

Uskon, että meille molemmille jäi mielettömän kiva ja hyvä fiilis treenistä, oma motivaatio ainakin nousi taas potenssiin sata ja parasta on, että muistan taas paremmin, miksi ME tehdään tätä, vaikka aina ei menekään treenit lähellekään putkeen.

Nana ansaitsee ja tarvitsee mun tsemppausta radalla ja jos yhden uuden vuoden lupauksen tekisin, niin olkoon se, että pyrin siihen, etten näytä omaa turhautumistani Nanalle, vaan tsemppaan ja kannustan sitä läpi joka treenin. Se kuitenkin tykkää niin paljon ja yrittää parhaansa.