Näytetään tekstit, joissa on tunniste nemi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste nemi. Näytä kaikki tekstit

25. elokuuta 2013

Laumaelämää

Koko jengi koossa
 
Fiina
 
Nemi

Susu

Nana

Mysi, Fiina & Luna

Manta


Nana

Nana & Fiina
 
Luna & Fiina
 
Soopelinelikko vauhdissa
Tällainen lauma meitä aina silloin tällöin on kasassa.
 
Menossa mukana Nana & Mysi
siskoni collie Fiina
toisen siskoni bc Nemi ja sheltti Luna
sekä vanhempieni ja nuorimman siskoni kotona asuvat sheltit Manta ja Susu.
 
Mysi on ihan hulluna Fiinaan ja Fiina suojelee Mysiä silloin, kun isommat koirat "kiusaavat" pentua (eli räksyttäen kutsuvat leikkiin, josta joukon nuorin on välillä hämillään, vaikka itse onkin hirveä kiljukaula). Nana puolestaan on roturasisti ja räksyttämisen ja vahtaamisen kohteeksi on joutunut Nemi, joka oli kai toisessa päässä riviä silloin, kun suippoja kuonoja ja puikkoneniä jaettiin.
 
 

23. kesäkuuta 2012

Kehäketkuilemassa pitkästä aikaa (ja vähän agilityakin...)

Innostuin viemään viime maanantaina Nanan piiitkästä aikaa match showhun, kun siskotkin oli menossa Fiinan ja Nemin kanssa. Mätsärit on just niin tylsää odottelua odottelun perään, joten kun kerrankin oli seuraa kehän laidalle, niin ajattelin lähteä mukaan. Mätsärikehässä oltiin viimeksi oltu joskus viime kesänä viimeksi ja edellisestä näyttelykehäkäynnistäkin aikaa noin 10 kuukautta, joten lähdettiin muistuttelemaan mieleen, kuinka siellä kehässä oikein kuuluikaan käyttäytyä. Suunnaksi otettiin Koivukylän koiraharrastajien mätsäri, Munkkiniemessä olisi ollut toinen mätsäri samaan aikaan.

Muistuteltiin ennen kehään menoa vähän ravausta ja hienosti meni. Kehässä sit taas Nana hieman innostui ja meinasi vaihtaa pari kertaa laukkaan. Korjasi kuitenkin hienosti, kun huomautin asiasta. Pöydälle en oikein ehtinyt Nanaa edes kunnolla asettaa, kun tuomari tuli jo katsomaan hampaat. Nana väisti ensin tuomaria selvästi, mutta antoi tuomarin koskea ja tutkia hampaat, kun pidin näyttelyhihnasta kiinni pannan kohdalta. Mulle tuli yllätyksenä, kuinka voimakkaasti Nana tuomaria väisti, mutta toisaalta onhan siitä pitkä aika, kun viimeksi ollaan näyttelypöydällä seisty. Meillä oli kehässä parina staffi. Tuomari kertoi meidän olleen tasaisia pareja ja kummastakin parista huomasi, että koiran esittäminen on tuttua. Meille kuitenkin tällä kertaa sininen nauha siitä syystä, että kun Nana väisti pöydällä. Tykkäsin tuomarista, koska hän perusteli hyvin valintansa (myös muiden parien kohdalla) ja antoi jokaiselle vinkkejä, kuinka esittämistä/esiintymistä voisi treenata lisää.

Ihan hirveästi ei koiria ollut mätsäriin ilmoitettu, joten ei jouduttu odottamaan sinisten kehää ihan ikuisuutta. Olin todella tyytyväinen Nanan esiintymiseen sinisten kehässä. Nana jaksoi seisoa hienosti ottamatta häiriötä muista koirista tai kehän ulkopuolisista tapahtumista. Myös liikkeet meni todella hyvin eikä Nana juuri pyrkinyt enää vaihtamaan laukkaan. Koiria tippui ympäriltä, seisottiin taas, välillä ravattiin ja sitten taas seisottiin. Ihan lopussa huomasin Nanan keskittymisen jo vähän herpaantuvan ja se alkoi vilkuilla ympäristöä. Hienosti kuitenkin tsemppasi ja tuomari sijoitti meidät lopulta pienten koirien sinisten ensimmäiseksi (SIN1). Palkinnoksi saatiin koirien hammasharjoja ja mintun makuista hammastahnaa. Uskallan epäillä, ettei Nana tule arvostamaan tota minttutahnaa niin kuin kananmakuista hammastahnaa, jota normaalisti olen sille ostanut. :D Pari nahkaista puruluuta löytyi lisänä palkintopussista.

Jäätiin vielä BIS-kehään, mutta se oli meidän osalta läpijuoksujuttu. Nana kyllä seisoi hienosti siihen asti, kun meidän takaa parin metrin päästä meni ohi pyöräilevä ja kovaan ääneen pärisyttelevä pikkupoika. Nana säikähti ja rupesi haukkumaan. Sain kyllä rauhoitettua Nanan hyvin ja välikohtauksesta huolimatta Nana malttoi seistä rauhallisesti. Mentiin kerran kehän ympäri ja sit meidät käteltiin pois.

Jäätiin tekemään vähän perusasentoon tulemista, seuraamista ja seuraamisesta pysähtymistä BIS-kehän viereen. Olin kyllä niin ylpeä tosta pienestä, joka jaksoi niin hienosti tehdä töitä ja keskittyä omaan treeniin, vaikka vieressä oli vielä kehä kesken. Ei olisi Nanan keskittyminen vielä vuosi tai puoli vuotta sitten riittänyt siihen. Nanan hermoilu on mielestäni vähentynyt paljon tässä viimeisen puolen vuoden aikana ja keskittymiskyky kasvanut hurjasti. :)

Torstaina meillä ei ollut ryhmätreenejä, kun muu ryhmä yhtä treenikaveria lukuun ottamatta oli jo karannut juhannuksen viettoon. Me käytiin tekemässä vapaatreeniä teemana kontaktiesteet, kepit ja rengas. Treenattiin kokonaista keinu suoritusta ja otettiin myös hypyn kautta keinulle menoa. Eka suoritus meni vähän lentokeinun puolelle... Nana meni niin vauhdilla ihan keinun päähän, että keinun pamahtaessa maahan tasapaino petti ja Nana kellahti pois keinulta. Eipä se hurjapäätä haitannut, uudelleen vaan keinulle. Tosin  tällä kertaa Nana ei mennyt ihan päähän, mutta kontaktipinnalle kuitenkin ja pysyi hienosti keinulla. Keinusta näyttäisi tulleen Nanalle melkoisen mieluinen este.

Treenattiin pari kertaa puomia, Nana otti kontaktit hyvin ja odotti vapautuskäskyä hyvin. Tehtiin myös pari kertaa A osana rataa, hyvin malttoi ottaa kontaktin. Nana kestää myös hyvin mun sivuttaisliikettä suorittaessaan A:ta. Myös renkaalla treenattiin mun irtoamista sivummalle sekä renkaan hakemista eri lähestymiskulmista. Nana hakee renkaan hyvin, kertaakaan ei tullut läpi renkaan ja kehikon välistä.

Treenin alkuun ja loppuun tehtiin keppejä 8 kepillä. Keppien ohjaaminen niin, että Nana on mun oikealla puolella, on ollut meille pitkään huomattavasti heikompi puoli verrattuna toiseen puoleen (Nana mun vasemmalla puolella). Nyt tasoero on tasoittunut paljon, ero on enää ihan pieni. Lähinnä Nana tarvitsee hieman enemmän mun tsemppaamista ja kehumista pujotellessaan mun oikealla puolella. Treenattiin myös avokulmasta kepeille menoa n. 60 asteen kulmaan asti. Nana meni kerran tokaa väliin, mutta muuten haki oikean aloituksen. Suljettua kulmaahan ei olla vielä alettu treenaamaan, koska Nanan on ollut muutenkin hankalampaa hakea oikea aloitus, kun se on mun oikealla puolella, vaikka lähestyisikin keppejä suoraan edestä. Nana on silloin tullut mm. ekan kepin väärältä puolelta. Nyt treenatessa palkkasinkin namilla vaihdellen koko keppisarjan pujottelusta ja oikeasta sisäänmenosta. Tämä toi myös vauhtia lisää suoritukseen. Kaiken kaikkiaan oon ihan tosi tyytyväinen edistykseen kepeillä ja torstain treeniin muutenkin. :)

5. kesäkuuta 2012

Nana 2 vuotta!


Synttärionnea kultatytöllemme!

Synttäripäivän iloksi käytiin agiliitämässä Ojangossa. Hyi, törmättiin taas käärmeeseen, tällä kertaa metsäpolulla. Olkaa ihan oikeasti kaikki varuillanne Ojangossa liikkuessanne, niitä käärmeitä on siellä. Itse en uskalla pitää Nanaa lainkaan vapaana alueella, neiti kun ei ainakaan viime kesänä näyttänyt pelkäävän käärmettä, vaan oli menossa tekemään lähempääkin tuttavuutta. Onneksi huomasin ajoissa...

Tämän päivän treenilistalla oli sylkkärin ohjaus. Nana otti tapansa mukaan nokkiinsa, kun heti ei onnistunut. :D Sain kuitenkin motivoitua ja innostettua sen hyvin uudelleen treeniin. Tehtiin myös keinua ekaa kertaa kokonaisena estesuorituksena niin, ettei Nana vahingossa kiivennyt keinulle. Hyvältä näyttää, Nana ei arkaillut keinua laisinkaan.

Huomenna olisi tarkoitus karistaa muutamaksi päiväksi ainakin kaupungin pölyt ja suunnata mökkeilemään. Nana pääsee nuuskuttamaan metsätuoksuja, vaikka minähän tietysti stressaan vähän käärmeistä sielläkin... (Mikä se sellainen mami olisi, joka ei jatkuvasti vähän olisi syrän syrjällä...;)

Uusista lauman ulkojäsenistä en oikein ole kai edes muistanut kertoa, mutta mun perheen koirat ovat tuplanneet määränsä viimeisen puolen vuoden aikana. Vanhemmillani asuu Mantan lisäksi nykyään myös nyt noin 9 kk ikäinen Susu-shetlantilainen, yksi siskoistani otti Fiina-collievaavin (nyt n. 4kk) ja toisen siskon koiralauma sai jatkoa puolitoista viikkoa sitten Luna-sheltistä, joka asuu nyt Nemi-bortsun kaverina. Pientä pentukuumetta on, vilkuiltukin on vähän "pikkusiskoa" Nanalle, mutta toistaiseksi vielä vain vilkuiltu...

22. joulukuuta 2011

Tahdomme toivottaa...


Meidän joulukuu on kulunut enemmän ja vähemmän aktiivisissa merkeissä. Agilitykentiltä on pidetty nyt vähän lomaa, kun esteet Ojangon ulkokentiltä on kerätty pois talven ajaksi. Ollaan siis puuhasteltu enemmän kotona ja lähiympäristössä lenkkeillen. Vähän ollaan alettu treenailemaan rally-tokon alokasluokan liikkeitä. Tokoon mulla ei varmaan oma kärsivällisyys riittäisi viilaamaan liikkeitä, joten toi rally-toko on tuntunut hyvältä vaihtoehdolta. Se on kivaa puuhastelua yhdessä ja toivon sen kautta myös meidän suhteen ja yhteistyön syventyvän ja ehkä myös Nanan keskittymiskyvyn kasvavan ja neidin oppivan toimimaan oikeassa viretilassa. :)

Nanalle olen odottanut ja toivonutkin juoksua alkavaksi nyt. Käyttäytymisessä on ollut jo kuukauden päivät selviä merkkejä siitä, että juoksu pian alkaa, mutta ei sitten kuitenkaan. Harmittaa vain, kun tammikuussa jatkuvat ryhmätreenit ja olen ilmoittanut Nanan myös ESS:n agilitykurssille ja nyt näyttäisi, että juoksun alkaminen venyy ainakin vuodenvaihteeseen, voihan pöhnä!

Viime viikon perjantaina käytiin viettämässä shelttiväen pikkujouluja Konalan Koirakoulun Kompassin kisoissa! Kivaa ohjelmaakin olivat ESS:n puuhaihmiset järjestäneet. Nana kävi mm. osallistumassa nakinsyöntikisaan, mutta eipä tule meille siinä lajissa voittoa, sellainen herkuttelija ja nautiskelija Nana on. Eihän nyt nakkia voi oitis hotkaista, vaan se syödään nautiskellen ja maiskutellen! Ihana herkkusuuni! Äiti oli myös mukana Mantan ja Susulaisen kanssa ja Nana pääsi tekemään tuttavuutta pikkuneidin kanssa. Kovasti häntä heilui, saa nähdä millaista rallia jouluaattona vedetään, kun kimpassa ovat Nana, Manta, Susu ja siskon Nemi-bc. :)

Kotona ollaan valmisteltu joulua ja Nana tietysti tyypilliseen tapaan on tahtonut olla kaikessa puuhassa mukana. Neitokainen on ahkerasti mm. vaaninut, saalistanut ja kutsunut leikkiin lattiamoppia, levittänyt askartelutarvikkeita pitkin poikin, avannut lahjanarut rullistaan ympäri olohuoneen lattiaa... se on ahkera työnteko, mikä lopulta palkitaan ja Nana on selkeästi sisäistänyt asian! ;)

29. elokuuta 2011

Mökillä

Oltiin viettämässä viikonloppua mun vanhempien, siskojen ja heidän miestensä kanssa Karjalohjalla. Nana, Manta ja Nemi saivat nauttia toistensa seurasta ja vapaana juoksemisen ja riehumisen riemusta. Meidän neiti tosin vaikutti olevan vielä väsynyt edellisestä mökkireissusta. Pikkumoottorista ei löytynyt virtaa samalla tavalla kuin normaalisti. Itse käväisin lauantaina Lohjalla seuraamassa agikisoja, olisi voinut taas koko päivänkin tuijotella agiliitäviä koirakoita...




Nana ja Manta pellossa kirmaamassa



Siskon Nemi-bc:stä on kasvanut iso tyttö jo!


Kaikki kolme <3

Loput kuvat ovat toissaviikonlopulta ja viime viikonlopun alkupuolelta, kun oltiin miehen perheen mökeillä Ruokolahdella. Toisella mökillä riitti koiraseuraa bc-Nellistä ja sekarotuisesta Tytti-vanhuksesta. Toisella mökillä vietettiin vain yksi yö ja oltiinkin siellä sitten ihan kolmisin. Minä maistoin ekan kerran elämässä rapuja, Nana paljastui saunomisesta tykkääväksi sheltiksi, nautittiin lomasta, rantanuotioista ja auringonlaskuista.





Bc Nelli



Lomalainen nauttii unista, ihana pieni rakas!

Pikkuhiljaa palataankin sitten arkeen syksyn myötä...

21. helmikuuta 2011

Rakennusapulainen

Haettiin eilen Ikeasta makkariin uusi lipasto. Ilta menikin sitten kasauspuuhissa. Nana touhotti kovasti hengessä mukana. Kunnes loppumetreillä pikkuapuri väsähti.


Kivasti hapsottavat noi Nanan tassukarvat... Voisi vissiin olla tassutrimmin aika...

Elossa siis ollaan edelleen, vaikka meistä ei taaskaan ole kuulunut ja paukkupakkasista huolimatta. Ärsyttää kyllä aika rankasti nämä toista viikkoa jatkuvat paukkupakkaset! Ollaan tässä reilun viikon aikana pystytty tekemään kolme hieman pidempää, maksimissaan kuitenkin tunnin mittaista lenkkiä. Muuten käyty vain nopeasti pisuilla ja kakoilla, kun Nanan tassut muutoin jäätyvät. Jonkinlaiset tossut täytyy kyllä ensi talveksi ostaa. Sisällä ollaan koitettu keksiä kivaa puuhasteltavaa ja käyty leikkimässä siskoni luona Nemin kanssa ja vanhempieni kotona Mantan kanssa. Mutta tahdottaisiin kyllä jo kovasti kovasti päästä ulkoilemaankin taas kunnolla!

1. tammikuuta 2011

Uusi vuosi, uudet kujeet

Elokuun 3. päivä oli yksi mieleenpainuvimmista vuonna 2010. Olin ollut pari päivää aikaisemmin yhteydessä tulevaan kasvattajaamme koira-asioissa ja puhetta oli ollut, että soittelen myöhemmin syksyn tullen uudelleen lähempänä syyspentueen syntymää. Tiistaiaamuna 3.8. puhelin kuitenkin soi kesken aamupuuron keittämisen. Kasvattajamme kyseli, oltaisiinko sittenkin vielä kiinnostuneita kesäkuun alussa syntyneistä pennuista, kaunis vaalea soopelityttö olisikin vielä vailla kotia. Sovittiin, että tullaan seuraavana päivänä katsomaan pentua. Aamupuuro paloi sinä aamuna pohjaan.

Keskiviikkoaamun työvuoro mateli minuutti minuutilta eteenpäin, kunnes se vihdoin oli ohi ja päästiin matkaan. Menomatkalla käytiin ostamassa Jumbon Faunattaresta ihan vain varmuuden vuoksi köysilelu, että pienellä olisi edes yksi lelu, jos koiranpentu nyt sattuisikin mukaamme lähtemään. Alunperinhän oli suunnitelmissa, että pentu tulisi vasta syksymmällä eikä siksi oltu ehditty hankkia vielä mitään valmiiksi. Nana oli kovin hurmaava ja ihastuin sen rohkeuteen ja avoimuuteen heti pennun tavattuani. Pidin paljon myös Nanan emästä ja emän ja pennun välisestä vuorovaikutuksesta. Mies jossain vaiheessa kuiskasi mulle, että kyllä tämä on meidän pentu. Nana muutti meille 4.8.2010, joka on ehkä elämäni paras päivä.


Pikkuprinsessa 5.8.2010 8,5 viikkoa

Loppukesä taittui syksyksi, joka toi tullessaan myös kurjia asioita. Nana sairasti melkein 1,5 kuukautta kestäneen hengitystieinfektion (bordetella bronchiseptican ja mykoplasman aiheuttama sekainfektio). Pirteänä tyttömme pysyi koko ajan, mutta huoli oli silti järjettömän suuri. Talven saapuessa päästiin kuitenkin vihdoin pöpöstä eroon ja Nana on ollut nyt terve 1,5 kuukautta. Ollaan vihdoin päästy nauttimaan kunnolla ulkoilusta ja koirakavereiden kanssa leikkimisestä. Tämän viikon maanantaina tavattiin ekaa kertaa Nanan Leia-siskoa. Tytöt eivät olleet tavanneet toisiaan sitten luovutuspäivän. Keskiviikkona oltiin leikkimässä siskoni luona Nemi-pennun kanssa. Nemi puolestaan oli vastavierailulla meillä torstaina. Nana ja Nemi ovat nyt samankokoisia, viikon päästä Nemi on varmasti kasvanut jo ohi Nanasta.


Nanasta on kasvanut syksyn aikana kaunokainen, 7.12.2010 6kk 2 pv

Vuosi vaihtui ja rakettipaukkeesta selvittiin. Mies lähti edustamaan meidän poppoota uuden vuoden juhliin. Me tytöt jäätiin kotiin viettämään vähän rauhallisempaa uuden vuoden juhlaa. Telkkari ja musa olivat koko illan päällä, mutta rakettipauke hermostutti silti Nanaa hieman. Nana pysyi koko illan mun jaloissa/sylissä, haukotteli vähän väliä, levätä uskalsi vasta lähempänä klo 1, kun pauke alkoi laantumaan. Siansaparokaan Nanalle ei maistunut kuin vasta yöllä ilotulituksen loputtua, vaikka annoin herkun jo alkuillasta.

Uusi vuosi 2011 tuo mukanaan varmasti paljon uusia kokemuksia. Ensimmäinen suuri muutos meidän elämässä tapahtuu tammikuun aikana, kun muutamme nykyisestä kodista isompaan ja lähemmäs kaupunkia. Toki uudella asuinalueellakin on kivat ulkoilureitit, siitä olen pitänyt huolen Nanan vuoksi. Päästään myös asumaan meren äärelle. Tuolla alueella asuminen on miehen suuri unelma, joten nythän meidän molempien haaveet ovat toteutuneet puolen vuoden sisällä. Nana on ollut minun suurin haaveeni jo useamman vuoden ajan.

Olen miettinyt muutenkin paljon jo ensi vuotta ja sitä, asetanko jonkinlaisia tavoitteita Nanan ja mun yhteiselle puuhastelulle. Viime yönä heräsin yllättäen kesken unien ja äkkiä meidän ensi vuoden tavoitteet olivat mielessä kristallinkirkkaina.

Nanan ja Janitan tavoitteet 2011:
  1. Vahvistetaan perustottelevaisuutta
  2. Ohitukset kuntoon remmilenkeillä
  3. Aloitellaan agilitya
  4. Käydään kokeilemassa näyttelyitä
  5. Mahdollisesti etsijäkoiraliiton alkeiskurssi, jos sellaiselle satuttaisiin pääsemään
  6. Viralliset terveystarkastukset, vähintään silmät ja lonkat
  7. Nauttia yhteisestä puuhastelusta ja toistemme seurasta, ulkoilla paljon ja tavata koirakavereita
Pitkä listahan tuossa on erilaisia asioita, mutta pari niistä on ihan kertaluontoisia juttuja (terveystarkastukset ja näyttelyt). Ellei sitten Nana saa paljon mainetta ja kunniaa näyttelyissä ja innostun niistä... Ennemmin meillä kuitenkin on pääpaino ihan arkisissa jutuissa ja sit tietysti tuossa agilityn aloituksessa, josta oon aika innoissani. Koska laji on mullekin uusi, niin jollekin ohjatulle kurssille ollaan menossa keväällä/kesällä. Jos joku osaa suositella jotain hyvää kurssia/koirakoulua/kouluttajaa, niin saa vinkata!

Ihanaa, hyvää, menestyksekästä ja tervettä uutta vuotta 2011 tutuille ja tuntemattomille!

21. joulukuuta 2010

Nanan ja Nemin ensitapaaminen

Oltiin lauantai-iltana käymässä koko porukka siskoni luona, jonne muutti pari viikkoa takaperin pieni mustavalkoinen pörröinen otus eli bordercollien pentu Nemi. Nemi alkuun pihalla ehkä hieman ihmetteli Nanaa, kun koirakontakteja synnyinkodistaan lähdettyään Nemillä ei ollut ollut ennen lauantaita. Sisään päästyämme leikit olikin jo täydessä vauhdissa. Nana ja Nemi ovat vielä toistaiseksi hyviä leikkikavereita toisilleen, kun kokoeroa ei juurikaan ole. Pikkuinen, 9 viikkoa vanha, Nemi kun on jo melkein Nanan korkuinen. Nana osasi mielestäni hienosti leikkiä Nemin kanssa ja huomioida sen, että toinen on vielä ihan pentu.







Tytöillä oli koko ajan niin kova vauhti päällä, että kuvaaminen oli tosi haastavaa eikä nämäkään kuvat mitään huippua ole, mutta parhaiten onnistuneita kuitenkin... Videosta saakin paremman kuvan, millaista pentusten meno oli. Video on kuvattu kyläreissun loppupuolella, jolloin menokin alkoi olla rauhallisempaa, kun koirat olivat jo vähän väsyjä.


Kiva koiraralli meillä jouluna luvassa, kun keräännytään kaikki siskokset jouluaattona vanhempien luokse joulua viettämään. Meillä on tietysti Nana mukana ja siskolla Nemi ja vanhempien luona asustaa vielä kaksi shelttiä. Voi olla joulukuusi vaarassa, kun Nana, Manta ja Nemi pääsevät yhdessä vauhtiin... Pitää huolehtia, ettei Bella-mummeli jää nuorempiensa jalkoihin...