Kivikossa ja pienimuotoinen katastrofi

 

 

 

 

Kuvia viime viikolta. Mysi on näissä kuvissa n. 8kk 3vko vanha. Nana pian 3,5-vuotias.

 

Mitä tulee tuohon pieneen mustaan raivokääpäseen, niin eiliset agilitytreenit olivat pienimuotoinen katastrofi. Mysi käyttäytyy kuin maailman omistaja, kun tullaan hallin pihaan. Haukku raikaa, kaikkea liikkuvaa täytyy komentaa ja hallin vetää kuin pieni hinaaja. Tutustuttiin ensin päivän harjoitukseen ja kuulin pikkumustan rääkyvän häkissään. Se kävikin ihan ylikierroksilla siinä vaiheessa, kun oma treenivuoro tuli, vaikka käytiinkin sitä ennen vielä haukkaamassa raitista ilmaa ja rauhoittumassa ulkona. Mutta eipä paljon rauhoittumiset auttanut, kun kierrokset nousivat heti takaisin halliin astuttuamme. Kentällä pikkumusta sinkoilikin sitten pitkin treenikenttiä rajaavia sermejä rääkyen. Korvat tuntuivat hetkittäin koristeena ja siinä vaiheessa, kun Mysi muisti ja kuuli, että mamikin oli täällä, se sinkoili takaisin luo, kävi hakemassa putken ja sama oma ralli jatkui. Jos pyysin Mysiä rauhoittumaan, ei sitä paljon kiinnostanut, vaan se säntäsi jatkamaan mieluummin riekkumista kuin olisi hetken odottanut, että jatketaan treenejä. Pikkuisen turhautti ja raivostuttikin ja tuli fiilis "ei tätä samaa paskaa kuin aikoinaan Nanan kanssa", kun kilpailen koirani huomiosta ympäristön kanssa.

 

Toista treenikiekkaa odotellessa pysyttelinkin koko ajan häkin lähellä ja kielsin kaiken riekkumisen häkissä ja rauhoittelin, jotta pentu ei pääsisi keräämään hirveitä kierroksia jo häkissä odottaessaan.  Toinen treenikierros menikin paljon paremmin. Mysi oli fokusoitunut muhun ja yhdessä tekemiseen. Alkuun toki katse haki pitkin sermejä, mutta päästin irti Mysistä vasta, kun sen katse kohdistui muhun ja esteisiin. Treenattiin valssia ja vähän välistävetoon tulemista. Mä oon niin onnettoman surkea valssaaja ja näin nopean koiran kanssa kuin Mysi, käännökset valuu järkyttävän suuriksi mun valsseilla. Paljon on mulla treenattavaa noissa valsseissa. Mysi kun varmasti kääntyy myös hyvin pienesti, jos oma ohjaukseni on kunnossa. Mulla on muutenkin paljon opeteltavaa Mysin ohjaamisessa. Se on nopeampi, sähäkämpi ja irtoavampi kuin Nana ja välillä tuntuu, etten osaa liikkua sen kanssa ja sen tahtiin lainkaan. Treeneistä jäi lopulta ihan hyvä fiilis, vaikka ekan treenikierroksen jälkeen tekikin mieli pakata koira ja kamat autoon ja hurauttaa kotiin. Onneksi jäätiin. Mysi sai paljon kehuja sen nopeudesta ja kuinka keskittyneesti se työskentelee, kun se keskittää huomionsa oikeisiin asioihin.

Treenimerkintä



Nanan treeni



Pikkuketun kanssa tehtiin tällaista helpohkoa ratatreeniä tiistaina. Mun sydäntä vähän särki katsoa sen intoa ja riemua treenatessa, kun tiedän, että kovin monia treenejä ei enää jäljellä ole, ennen kuin Nana jää huilimaan agilitysta.

 

Radassa ei oikeastaan mitään muuta hämminkiä ollut lukuun ottamatta sitä, että Nana jätti jostain syystä pujottelematta viimeisen keppivälin ja kiersi ulos kepeiltä vikan kepin väärältä puolen. Useampi toisto samalla kaavalla. Kouluttaja ehdotti sitten, jos rytmittäisin pujottelua itse suullisella äänellä ja kun lisäsin kepeille pariksi kertaa alkuaikoina mukana olleen avun "kekekekekeke...", niin johan palasi rytmi pujotteluun. Treenattiin kepeille menoa niin, että valssasin itse 6. hypyn jälkeen ja lähetin koirat umpikulmasta hakemaan itse kepit, ja vaihtoehtoisesti niin, että tein pienen ennakoivan valssin ennen 6. hyppyä, jolloin Nana kääntyi pienesti ja tuli käteen ja suoristin sen linjan kepeille. Molemmat tavat toimivat hyvin.

 

Vaihtoehtoinen ohjaustapa treenattiin myös 11. putkeen lähetykselle. Olin siis suunnitellut tekeväni sen vedolla, mutta lopulta kouluttajan ehdottama persjättö koiran ollessa vielä A:lla oli paljon nopeampi, kun en joutunut pidättelemään koiraa niin kauan kädessä kuin vedossa, jotta se ei irtoa väärään putken päähän. Nana pysyi kyllä vedossakin hyvin mukana.

 

Puomin kontakti oli hidas, mutta muuten kontaktit olivat hyvät. Olin jokin aika sitten seuran järjestämällä pysäytyskontaktiluennolla, josta mieleen jäi, että jos muuttaisikin kriteeriä puomilla. Nana tulee hyvin ja suhteellisen vauhdillakin puomin alastulon kontaktialueelle, mutta hidastelu alkaa sitten, kun alan vaatia etutassut maalle ja takatassut alastulolle. Mutta mitä jos kriteerin muuttaisikin, että alastulon kontaktialueelle pysähtyminen riittää?

 



Mysin treeni



Mysi pääsi tekemään lyhyen vapaatreenin Nanan treenien jälkeen. Tehtiin tällaista pyöritystä putkella ja hypyillä. Mysi irtosi takaakiertoon tosi hyvin, reilun metrin päästä lähettäen, kun se tuli vauhdilla putkesta. Hypyissä 4 ja 5 oli vähän hakemista. Mysi tuli ne hyvin, kun itse muistin ottaa pikkuneidin haltuun sen tullessa putkesta ulos. Jos unohdin ottaa katsekontaktin, niin Mysi kokemattomuuttaan juoksi vielä mun perään esteiden ohi. Mutta kun tarpeeksi selkeästi itse muistan ohjata, niin on se vaan taitava pieni. :)

 

Mysin kanssa ollaan tehty nyt viime treeneistä asti myös pientä rauhoittumistreeniä kentällä. Pennulla keittää nimittäin aika nopeasti yli, jolloin se käy ylikierroksilla, säntäilee ja komentaa mua haukulla, jos en heti anna ohjeita, mitä tehdään seuraavaksi. Nyt olen ottanut tavaksi vaatia, että Mysi hiljenee ja rauhoittuu, ennen kuin toiminta jatkuu. Mysi on kyllä älykäs, se hiffasi homman jujun jo parista kerrasta - että tekeminen jatkuu vasta, kun se rauhoittuu ja keskittyy. Aika pätevänä se sitten napottaakin istumassa ja ylläpitää katsekontaktia. Takajalkojen lihakset kyllä kovasti nykivät, kun se odottaa, että mentäsiin taas. ;)

Onnistuneita agilityratoja

Käytiin Nanan kanssa juoksemassa tänään parit startit oman seuran kisoissa, kun nyt kerta olin töistäkin pyytänyt viikonlopun vapaaksi talkoohommien tekoa varten. Tarjolla oli kaksi agilityrataa ja juostiin ne molemmat. Tavoitteena oli keskittyä omaan suoritukseen ja jälkeen päin katsoa, mihin se riittää. Aamulla pohdin unenpöpperöisenä lämppälenkillä, että jos tehdään tulos edes toiselta radalta, niin kisapäivä on oikein onnistunut. Tähän asti ollaan nimittäin tehty tuloksia vain hyppyradoilta.

 

Mua jostain syystä jännitti aivan hirveästi ennen ensimmäistä starttia, ehkä se johtui parin kuukauden kisatauosta tai sitten siitä, etten todellakaan tuntenut olevani hereillä. Jalat olivat kuin painavaa spagettia, kun otin muutamia juoksuaskeleita rataantutustumisessa ja tuskailin mielessäni, ettei juoksemisesta tule mitään. Rata lähti lopulta kuitenkin oikein vauhdikkaasti käyntiin. Puomi oli radan puolivälin vaiheilla ja ylösmenolla Nana selvästi himmaili pohtien, onko este puomi vai keinu. A:lta tuli jostain syystä kielto. Uudella lähetyksellä kiipesi, kun käskytin painokkaammin. Kepeiltä tuli vielä vitonen, kun Nana ei malttanut pujotella viimeistä keppiväliä. Palautin takaisin keppien alkuun ja tässä tuhraantui sen verran sekunteja, että radalta lopulta tuloksena 10 ja yliaikaa jokunen sekunti. Kokonaisuutena kuitenkin ihan hyvä rata. Nana pysyi myös lähdössä hyvin molemmilla radoilla, ja mulla oli luottamus siihen, ettei neiti lähde luvatta radalle ja sain rauhassa valmistautua itse lähtöön. Ekan radan jälkeen oli suhteellisen tyytyväinen fiilis, meidän eka tulos agiradalta. :)

 

Kisaratojen välillä käytiin tekemässä lämppäesteillä muutamia kertoja keinua, puomia ja A-estettä. Nana teki puomin hyvällä vauhdilla, vaikka sitä ennen oltiin treenattu keinua. Kun tuon saman varmuuden ja vauhdin saisi siirrettyä myös kisapuomeille. Johtuukohan Nanan epävarmuus minusta ja siitä, että itse jotenkin alitajuisesti vähän epäröin, miten kontaktiesteet mahtavat kisaradalla onnistua...?

 

Tokan radan lähtö oli vähän turhan hidas, mutta parin hypyn jälkeen lähti Nansunkin moottori käyntiin ja neiti paahtoi oikein mukavaa vauhtia. Puomi ja pussi olivat tyrkyllä noin metrin säteellä toisistaan, kun koira tulee ulos putkesta. Varmistelin pussiin menoa esteiden välistä ja tarkoituksenani oli tehdä sokkari pussin jälkeen, mutta unohdin, kun jotenkin jäin liikaa katselemaan pussin suoritusta. Fiilis oli aika jäätävä, kun tajusin olevani edelleen väärällä puolella, kuin tarkoitus oli kepeille tultaessa. Maksimissaan pari sekuntia aikaa tehdä päätös, kuinka aion kepeille lähetyksestä selvitä. Päädyin himmaamaan vauhtia ja lähettämään Nanan kepeille n. 90 asteen avokulmasta ja tehdä takaaleikkauksen. Nanan kanssa ei ole tehty kertaakaan aiemmin takaaleikkausta kepeillä, joten odotetusti Nana hieman hämmentyi tästä ja pysähtyi hetkeksi katsomaan mua, mitä kuuluu tehdä, saako jatkaa pujottelua vai mitä häh? Omalla sössimisellä siis tuhrasin sekunteja tässä ja lopulta meidän toinen LUVA jäi kiinni tästä omasta sössimisestä.

 

Meille siis nollavoitto radalta, mutta yliaikaa harmilliset 1,03 sekuntia. Niin häviävän lyhyt hetki monessa asiassa, mutta toisissa taas niin merkittävä. Pikkuisen oma sörssääminen harmitti tuloslistaa katsoessa, sillä oltaisiin ylletty ihanneaikaan hyvin, jos olisin muistanut tehdä sen suunnitellun persjätön, mutta toisaalta olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen tähän rataan, 0-tulokseen ja kokonaisuudessa kisapäivään, ettei nyt ihan niin hirveän paljon harmita. Tehtiin kuitenkin hyvät radat ja molemmilta radoilta tulos. LUVAtkin varmasti tulevat aikanaan.

Pulikoimassa

Käytiin pikku-Mysin kanssa pulikoimassa Helsingin koirauimalassa Etelä-Suomen Shelttien järjestämässä uinti-iltamassa tämän viikon keskiviikkona. Nana on meidän diiva, joka kahlailee ainoastaan kesäkuumalla kepin perässä, syksyn sadekeleillä se näyttää kuin miltäkin kurjimukselta sateessa luimuillessaan ja kiertää tai ylittää hyppäämällä mahdollisuuksien mukaan vesilätäköt. Mysi on toista maata - se rymyää kaikki mutaojat ja paineli 10-viikkoisena ensimmäisen kerran kahlailemaan puroon ja oli aivan hepuleissa onnesta. Mökillä Mysi kävi kesällä pari kertaa uimassa. Suihkuttelu on ainoa muoto, jossa Mysi ei vedestä niin välitä. Valinta ei ollut kovin vaikea, kun mietin, kumpi pääsee pulikoimaan.

 

Mysiä alkuun jännitti koirauimalan häly ja uusi ympäristö eikä neiti ollut kovin mielissään suihkukeikastakaan ennen altaaseen menoa. Kovasti tuntui neitiä myös jännittävän altaan reunalla alkuun. Ensimmäinen uimakiekka altaassa taisikin mennä alkujärkytyksestä toipuessa ja kuolemanpelkoa voittaessa. Mysi yritti useita kertoja kiivetä mun luokse altaasta reunan yli. Reuna on kuitenkin sellainen, ettei koira pääse siitä ylös kiipeämään, joten käytännössä Mysin tarvitsi luopua eloonjäämisvietistään päästäessään altaan reunasta ja sitä kautta voittaa pelkonsa. Mysihän ui kaksi ensimmäistä kierrosta altaan ympäri pelastusliivien kanssa. Toinen kierros menikin jo paremmin - Mysi keskittyi enemmän uimiseen ja reunan yli kuivalle maalle taisi yrittää kerran alussa.

 

Kolmatta kertaa altaaseen Mysi meni ilman liivejä ja pikkumusta pysyi pinnalla oikein hyvin. Mysi taisi hieman odotellakin jo altaaseen pääsyä, sen verran topakasti neiti vinkui ja haukkui, kun kaveri pulikoi altaassa palloa hakien. Uiminen sujui ihan hyvin. Mysi ehti altaaseen vielä neljännen kerran, jolloin uittaja ei enää vienyt Mysiä altaaseen asti, vaan päästi Mysistä irti altaaseen vievällä rampilla. Minä olin altaan toisella sivulla ja oikein pätevästi pikkumusta hyppäsi rampin alusta altaaseen ja lähti polskimaan. Tästä on hyvä jatkaa! Mysin uima-asento on uittajan mukaan ihan hyvä. Mitään jumituksia ei Mysille ole tuntunut tulevan pulikoimisen jälkeen. Tarvittaessa jumien syntymiseen voidaan vaikuttaa uima-asentoa korjaamalla.

 

Meillä oli oikein mukava keskiviikkoilta uimalalla! Tarkoitus on mennä suhteellisen pian uudestaan, kun uiminen on vielä muistissa. Erityiskiitokset illasta uittajallemme Katjalle ja tietysti ESS:lle illan järjestämisestä. Katja on kirjoittanut uinti-illasta oman postauksen blogiinsa uittajan näkövinkkelistä kirjoitettuna. Postauksen kuvista on kiittäminen Hanna Pietiläistä.

Pellolla

Omituinen valoilmiö sulostutti eilistä vapaapäivää, mistä ilahtuneena nappasin pitkästä aikaa kamerankin mukaan lenkille. Osa kuvista on vähän ylivalottuneita, sillä kuvasin kameran automaattiohjelmalla, jolla tällainen tumpelo aloittelijakin saa ehkä jopa tunnistettavia kuvia liikkuvista koirista. Innostuttiin niin ihanasta aurinkoisesta syyspäivästä, että tulikin ulkoiltua reippaat pari tuntia.

 

Mitä tulee meidän muihin kuulumisiin, niin Anna-Kaisa kävi tänään hieromassa Nanaa. Selkä oli nyt paremmassa kunnossa. Toki sieltä hieman jumitusta löytyi, mutta ei mitään massiivista. Lapojen takaa sen sijaan löytyi enemmän kireyttä. Voipi olla, että koira on repinyt voimaa liikkeisiin sieltä silloin, kun takaosa on ollut pahemmin jumissa. Seuran koulutustiimin kanssa on sovittu, että luovun kevätkaudelle Nanan ryhmäpaikasta agilityryhmässä, joten alkuvuodesta sitten seuraillaan, kuinka Nana reagoi leppoisampaan oloon harrastusrintamalla. Meillä kun jatkuu ohjattu tokoryhmäkin vasta huhtikuussa, kun en ottanut hallikaudelle tokoon ryhmäpaikkaa.

 

Mysille sen sijaan irtoaisi vuoden alusta jokaviikkoinen ryhmäpaikka, jos haluan. Mysi oli tekemässä tiistaina hyvin lyhyen vapaatreenin. Mysi irtosi putkeen parin metrin päästä, vaikka itse en lähtenyt liikkeelle lainkaan lähetettyäni pentusen putkeen, kun vain pidin ohjauksen yllä siihen asti, kunnes neiti oli putken sisällä! Tämä on meille hieno edistysaskel putken kohdalla, koska aiemmin Mysi on kääntynyt putkessa takaisin päin, jos oma liikkeeni on pysähtynyt.