Köysi

Köysi on yksi Nanan rakkaimmista leluista. Se oli ensimmäinen lelu, josta Nana äristen ja muristen taisteli. Nykyään Nana tykkää taistella kaikista leluista, mutta köysi on silti kai yksi niistä mieluisimmista. Sitä Nana kiikuttaa päivittäin viereen ja syliin ja käsiä kohti. Jos Nana itse saisi päättää, se leikkisi varmasti aina köydellä, vaikka toki muutkin lelut kelpaavat. Köysi on myös kooltaan sellainen, että se mahtuu hyvin taskuun, ja onkin siksi usein myös ulkona mukana.

Nana ja köysi 15.3.2011

Treenikuulumisia

Melkein pari viikkoa taas vierähtänyt viime merkinnästä, mihin nämä päivät katoavat...?! Reilu viikko sitten päästiin vihdoin ja viimein ekaa kertaa mukaan shelttilenkille. Viime syksynähän jouduttiin jättää lenkit väliin Nanan kennelyskän vuoksi, tämän vuoden puolella lenkin päälle onkin sattunut aina mun työvuoro. Vuorotyön negatiivisia puolia... No, maaliskuun alussa päästiin vihdoin mukaan ja pikkukettu oli kyllä haljeta onnesta, kun pääsi juoksemaan vapaana ja leikkimään suuren shelttilauman kanssa. Koiria lenkillä oli varmasti lähemmäs 20.

Joskus alkuvuodesta tuskailin, että meidän tarvitsisi treenata ohitustilanteita lisää. Nyt ne menevät jo paremmin. Nana kulkee käskystä vastaantulevan koirakon ohi. Toisinaan edelleen kiertää katsomaan ohikulkeneen koiran perään ohituksen jälkeen, mutta monesti mennään ohi ilman mitään vilkuiluja taakse. :)

Kontaktiahan olen tuskaillut myös, kun Nana on tollanen höyrypää eikä oikein malta pitää katsekontaktia yllä vilkaisua kauempaa. Olen nyt palkannut Nanaa mm. hyvistä ohituksista niin, että Nana saa tavoitella hanskaa mun kädestä ja retuuttaakin sitä vähän. Nana rakastaa tota yli kaiken... ja yht'äkkiä mulla onkin koira, joka on alkanut ihan oma-aloitteisesti tarjoamaan katsekontaktia sivulla kulkiessaan. Jeeeeee!! Kovin pitkiä pätkiähän Nana ei vielä pysty kulkemaan sivulla kontaktissa ja palkkaan sitä usein oikeasta suorituksesta. Huomaan kuitenkin jo tosi lyhyessä ajassa tapahtuneen kehitystä ja Nana pystyy pitämään kontaktia yllä pidemmän ajan ja matkan. Ihan vahingossa tuli löydettyä juttu, joka on Nanasta niin siisti, että se malttaa kulkea kauniisti sivulla ja pitää kontaktia yllä!

Ollaan myös käyty treenaamassa koirapuistossa yhdessä puuhaamista häiriön alla. Pari kertaa pienten puoli on ollut sopivasti tyhjillään, mutta isojen puolella kuitenkin leikkiviä ja haukkuvia koiria. Ollaan otettu tottelevaisuustreeniä ja olen leikittänyt Nanaa. On ihanaa huomata, että Nana leikkii ja puuhaa mieluummin mun kanssa kuin juoksee isojen ja pienten puiston erottavan väliaidan vieressä haikailemassa muiden leikkiin mukaan.

Ensi kuussa ollaan menossa ainakin yhden seuran järjestämän agilityn alkeiskurssin hallittavuustestiin. Epäilen aika paljon, kuinka testi tulee menemään. Superpaljon tietysti toivoisin, että päästäisiin kurssille mukaan ja jos sattuu hyvä päivä ja kaikki menee nappiin, niin se on varmasti mahdollistakin. En osaa yhtään ennustaa, kuinka Nana tulee toimimaan hallittavuustestissä, joka on ihan uusi tilanne sille... joko se juoksee ihan höyrypäänä muiden koirien perässä tai sitten jos kaikki menee nappiin, niin tilanne on sen verran jännä ja uusi, että Nanasta on varmempaa pysytellä lähellä ja toimia ohjeiden mukaan... jää nähtäväksi!

Ihana kevät!

Sieltä se kevät on kai vihdoinkin tulossa. Eilen kun oltiin Nanan kanssa ulkoilemassa, nähtiin tämän kevään ensimmäiset pajunkissat. Teki mieli poimia pari oksaa kotiin viemisiksi, mutta jätettiin lopulta pajunkissat kuitenkin pensaaseen. Paukkupakkasetkin on onneksi nyt historiaa... ihanaa kun ulkona ei tarvitse jäädyttää itseään ja voi kävellä pitkiä lenkkejä, kun Nanan tassut eivät jäädy. Tänään on ollut ihana alkukevään päivä, aurinkoa ja plusasteita, niistä me nautitaan! Jäällä ei kai enää kovin pitkään uskalla kävellä, joten nyt täytyy nauttia täysillä lenkeistä, kun koiran voi päästää vapaaksi oikeastaan heti pihasta pois päästyä. Toisaalta odotan myös sitä, kun meri aukeaa ja luonto alkaa vihertämään...

Mitään sen kummempaa meille ei ole kuulunut. Viime viikolla kävi sisko Mantan kanssa meillä leikkimässä. Mantalla oli juoksu, mutta uskallettiin päästää tytöt silti jäällä vapaana leikkimään, kun näkyvyys joka suuntaan oli loistava. Eikä kahta pientä sheltiäistä kyllä kiinnostanut kukaan muu kuin toisensa, kun viilettivät tukka putkella menemään. Nanakaan ei edes huomannut pilkkijöitä, joille normaalisti täytyy aina vähän haukahdella ohi mennessä. Oli kyl niin ihanaa katsella, kuinka tytöt nauttivat toistensa leikkiseurasta ja siitä, että saivat juosta yhdessä täysillä. Nanalle on ehdottomasti saatava shelttikaveri saman katon alle tulevaisuudessa...

Ainiin, ja olihan raukalla silmätulehdus tuossa viime viikolla. Viikko sitten töistä tullessani Nanan toinen silmä oli peittynyt puoliksi ällön rähmäklöntin alle... Onneksi sain samalle illalle vielä lääkäriajan, niin saatiin sitten silmätipat ja simmu kuntoon. Silmätippojen laitto ei sitten mitään herkkua ollutkaan, kun koira rimpuilee ja sätkii sylissä. Nana myös oppi hyvin nopeasti, missä kohtaa jääkaappia silmätipat sijaitsivat ja luikki vauhdilla pakoon eteiseen tai tietsikkapöydän alle, kun käsi kävi silmätippojen suunnassa. :D

Nojoo, mutta ehkä nyt niitä valokuvia tältä iltapäivältä:

Kaislikosta kuului jokin rasahdus juuri kuvanottohetkellä, ehkä siellä oli pieni hiiri...

Joku oli tehnyt saareen ison nuotion, joka kiinnosti Nanaa kovasti. Neiti kurkotteli tuosta reunalta ja nuuskutteli...

Lintutorneja sattui reitin varrelle useampia

"No, olenhan mä nyt aika nätti, vai..."

"No siis, en ainakaan katso kameraan päin..." Yli puolet kuvista oli näitä, joissa neiti on kääntänyt pään pois päin.

Pitkospuita pitkin pääsee saareen kesäisin. Harmi vain, että koirien vienti edes kytkettynä sinne on kiellettyä.

Nana paistattelee päivää

Ja söpöstelee...

Semmoinen kevätpäivä...