Huh, päivät ovat kuluneet taas hirveää vauhtia, blogiinkaan en ole ehtinyt mitään kirjoitella, vaikka aikomus monena päivänä on ollutkin. Me ei olla oikeastaan tehty mitään hirveän erikoista. Ollaan ulkoiltu paljon ja tutustuttu uuteen asuinympäristöön. Olen tehnyt muutamia huomioita meidän uudelta asuinalueelta:
- täällä ihmiset kiittävät, kun koiran kanssa hyppää hankeen antaen tietä ahtaalla polulla tai kun koiran ottaa sivulle ohitustilanteissa
- täällä ihmiset oikeasti keräävät koiransa kakat teiden varsilta, kävelyteiden sivustat eivät ole täynnä koirien jätöksiä kuten vanhalla asuinalueella (heh, parempi muistua ottaa kakkapussi omaankin taskuun lenkille lähtiessä)
- alueella toimii aktiivisten koiraharrastajien oma yhdistys, jonka tavoitteena on toimia niin, että asuinalue olisi mahdollisimman koiraystävällinen, jotta täällä olisi koiranomistajien ja koirien sekä koirattomien asukkaiden mahdollisimman hyvä asua yhdessä
Omaa koirapuistoahan tällä alueella ei vielä ole (asuinalue on valmistunut pitkälti 2000-luvun puolella), mutta em. yhdistys on koirapuistoasiaa ajanut ja nyt tänne on suunnitteilla kaksi koirapuistoa. Lähimpään koirapuistoonhan meillä on täällä uudessa kodissa matkaa n. 20 minuuttia eikä se toki ole mikään mahdoton matka sekään. Koirankin lihakset ehtivät lämmetä matkalla ja lämpimillä lihaksilla on sit hyvä käydä riehumaan koirakavereiden kanssa. Mulla oli viime viikon lopussa ihana neljän vapaapäivän putki ja kahtena päivänä käytiinkin leikkimässä puistossa. Pienten puolella oli kumpanakin päivänä paljon porukkaa! :) Toisena päivänä sattui kyllä hieman harmillinen juttu: puistoon tuli kaksi ranskanbulldoggia, joista toisella leikki menikin sitten ihan yli Nanan kanssa ja jouduin käydä ottamassa koiran pois Nanan päältä, kun se ei otettaan irrottanut, vaikka Nana alistui. Koiran omistaja oli kyllä hyvin pahoillaan ja otti koiransa heti remmiin kiinni, mutta harmittaa silti, että tuollaista pääsee tapahtumaan. Muut kun osasivat leikkiä sulassa sovussa puistossa. Mietityttää myös, viitsinkö Nanaa enää viedä leikkimään lyttynaamojen kanssa, kun Nana ei muutenkaan oikein tunnu ymmärtävän heidän tyyliinsä leikkiä. Nanasta parhaita on takaa-ajoleikit.
Sunnuntaina oltiin miehen kanssa katsomassa 1. luokan agilitykisoja Purina Areenalla ja hinku päästä harjoittelemaan agilitya Nanan kanssa vain voimistui. Olen ollut yhteydessä pariin agilityseuraan ja kysellyt alkeiskurssien ajankohtia. Keväällä niitä tuntuisi olevan ja nyt vain pitäisi treenata paljon perustottelevaisuutta, jotta läpäistäisiin hallittavuustestit ja päästäisiin mukaan alkeisryhmään! Nanallekin tuotiin tuliaisia kisoista. Nimittäin uusi lelu, johon Nana on ihan hul-lu-na!
Kamera on edelleen jossain, mutta tässä olisi nyt loppuun sitten video Nanasta tammikuun 15.päivänä.
Lopulta Nana muuten jätti hanskan keskelle hankea lumen päälle ja minähän sen sieltä jouduin lopulta hakemaan. Voitte kuvitella, kuinka hauskaa se oli. Lumi ei kannatellut mua ihan samaan malliin kuin keijukais-Nanaa. ;)
