Taskuraketti täyttää vuosia



Rakkaista rakkain sylirottani, pieni taskurakettini täytti kokonaiset 2 vuotta viime perjantaina 27.2! En vain voi olla hehkuttamatta tuota koiraa. Se on ollut niin paljon enemmän kuin uskalsin tai osasin koskaan odottaa tai toivoa. Kaksivuotias Mysi on edelleen se sama riehuva kakara, joka on pienimmästäkin vinkistä valmiina leikkiin. Rakastan sitä, kun Mysi tohkeissaan tulee lelun kanssa vastaan. Se on pieni sinnikäs sisupussi ja asettelee yhä uudelleen lelua rinnalle, jos itse yrität vaan koomata ja maata sohvalla. Lopulta naurattaa niin, että leluun on pakko tarttua. Työvoitto sylirotalle! Toisaalta se on oppinut ottamaan rennosti ja torkkumaan, kun kehottaa "käy nukkumaan".

Kuitenkin parivuotiaasta Mysistä huomaa myös, että henkistä kasvua/kehitystä on tapahtunut. Edelleen työstämme saaliin jahtaamiseen liittyvää teemaa, ja uskon, että tulemme tekemään sitä jollain tasolla koko Mysin elämän ajan. Mutta Mysi pystyy jo kokoamaan itseään tilanteissa ja kulkemaan esimerkiksi ajotien vieressä räyhäämättä ja repimällä hihnassa autojen perään. Huikeimmin kehityksen huomaa agilitykentän laidalla, jossa Mysi pystyy nykyään odottamaan omaa vuoroaan riekkumatta, kiljumatta ja keräämättä järkyttäviä kierroksia itseensä. Toki tämä vaatii pieniä temppuja/tehtäviä tasaisin väliajoin. Täysin työttömänä Mysi turhautuu. Radalla se keskittyy vain ja ainoastaan työskentelyyn, kun vielä vuosi sitten jokainen tauko omassa treenissä sai Mysin sinkoamaan minkä tahansa liikkuvan kohteen perään. Tämä puolestaan on herättänyt syyllisyyden tuntoa, että olen ymmärtämättä vienyt koiran liian nuorena sellaisiin liian kiihdyttäviin tilanteisiin, joihin se ei ole ollut vielä valmis. Toisaalta voi olla, että olisimme käyneet samat vaiheet läpi, vaikka agilityharrastukseen olisi tutustuttu myöhemmin. Mysi on terävä koira ja reagoi ärsykkeisiin nopeasti.

Mysi on varsinainen työnarkomaani. Se on aina valmis toimintaan, olipa sitten kyse agilitysta, lenkille lähdöstä tai tempputuokiosta. Se huutaa ja kiljuu ja vetää hihnassa kaikella voimalla esteille. Agilityradalla sille on paras palkka seuraava este.

Olen Mysistä joka ikinen päivä kiitollinen! Olen kiitollinen siitä, että juuri me saimme antaa Mysille kodin. Olen onnellinen joka päivä, kun huomaan, kuinka tärkeitä Nana ja Mysi ovat toisilleen. Onnellinen tästä omasta pienestä laumasta.

Alkuvuoden kuulumisia

 

 

Blogi on jäänyt hävyttömän huonolle huomiolle syksystä alkaen. En ole jaksanut jaaritella treenikuulumisia ja muutoin meidän arjessa ei mitään merkittävää ole tapahtunutkaan. Olemme eläneet tavallista arkea tavallisine lenkkeilyineen ja temputteluineen. Treenejä en lähde puimaan nytkään, mutta totean vain lyhyesti, että olen niin onnellinen tuosta treeniryhmäpaikasta, joka Mysin kanssa viime syksynä saatiin. Ollaan menty paljon eteenpäin ja kun vielä itse saisin otettua itseäni niskasta kiinni kontaktien suhteen ja ehtisin joskus hallille vapaatreenaamaan, niin pikku hiljaa paketti alkaisi ehkä olla kasassa... No kevään tullen viimeistään, kun ulkokentille taas päästään. Paljastettakoon sen verran, että tälle vuodelle on ostettuna kisalisenssi. Nanaa kun ei enää agilitykentillä nähdä, niin kyllä se lisenssi on Mysiä varten hankittu.

Helmikuu toi tullessaan tytöille juoksut. Kilpaa nuo tuntuvat toisiaan liehittelevän ja tyrkyttävät itseään toisilleen. Mysi joko pitää itsensä äärettömän puhtaana tai sitten se ei oikeasti vielä vuoda, vaikka olen kuinka kytännyt.

Terveysrintamalta sen verran Nanan kuulumisia, että neidin purukalusto puhdistettiin kuluneella viikolla. Isojen yläposkihampaiden poistosta on nyt  hieman alle vuosi ja melko tiheästä hampaiden harjauksesta huolimatta alahampaat olivat jo alkaneet keräämään hammaskiveä. Ei ne hampaat turhaan siellä suussa ole ja isojen poskihampaiden poiston myötä myös purenta on muuttunut sen verran, että hampaat eivät enää puhdistu mekaanisesti purukalustoa käyttäessä entiseen malliin. Kunnostaudumme entisestään hampaiden harjauksessa (nyt tavoitteena oikeasti joka päivä!), mutta hammaslääkäri epäili silti Nanan hammaskaluston vaativat toimenpiteitä vuoden kuluttua uudelleen. Tylsää. Myös Mysillä on päässyt kertymään pikkuisen hammaskiveä yläkulmureihin, joten sama hammaslääkärivisiitti on sillä edessä vielä tulevan kevään aikana.

Loppuun pieni videopätkä tämän viikon treeneistä. Siinä näkyy, millä mallilla kepit nyt ovat. Ja näköjään en nyt kuitenkaan malta olla jorisematta, mutta olisin niin ehtinyt tuohon japanilaiseen, jos olisin vain lähettänyt kauempaa hypyille putkien välissä. Kuljen itse ihan liian lähellä hyppyjä ja koiraa, kun koira kuitenkin osaisi varmasti, vaikka työskentelisimmekin kauempana toisistamme.

Mysi 3.2.2015 from Janita on Vimeo.

Tuli syksy...

... ja blogin päivittäminen jäi. Mutta jospa sitä nyt kurkistaisi kuluneeseen syksyyn ennen kuin syksykin muuttuu talveksi. Yritän kaivaa muistilokeroista, mitä kaikkea tässä onkaan ehtinyt tapahtua elokuun lopun jälkeen.

Elokuun loppupuolella ja syyskuun alussa vietettiin kesälomaa ja valehtelematta kesälomapätkien parhaat kelit osuivat viimeiselle lomaviikonlopulle syyskuussa. Samaisena viikonloppuna vietettiin Etelä-Suomen Shelttien ulkoilupäivää Vihdissä Salmen ulkoilualueella. Kierrettiin ensin 5 kilometrin lenkki, jonka jälkeen iltapäivä jatkui vielä yhdessä piknikkiä viettäen ja vähän kisaillenkin. Ulkoilupäivää edeltävänä viikonloppuna leireiltiin Pilvimarjalaisten kesken Inkoon Västankvarnissa. Päästiin aksailemaan Petri Heinosen koulutettavaksi, jossa me keskityttiin treenaamaan meille uutta ohjausta back lappia. Kiitos vielä näin jälkikäteenkin Sirpalle leirin järjestämisestä ja tietysti kaikille mukana olleille mukavasta seurasta.

Treenikausi vaihtui hallikauteen syys-lokakuun vaihteessa ja treeniryhmät vaihtuivat siinä samassa hässäkässä. Meidät Mysin kanssa valittiin BAT:n remonttiryhmään, jota koutsaavat Anna Orenius ja Iida Vakkuri. Remonttiryhmä on osa BAT:n uutta valmennusjärjestelmää. Tarkoitus on luoda potentiaalisille koirakoille polku penturyhmästä remontti- ja talenttiryhmän kautta aina valmennusryhmään asti ja varmistaa, että lupaavat koirakot saavat tasokasta koulutusta alusta asti. Olen ollut innoissani uudesta ryhmäpaikasta. 

Takana on kolmet Annan treenit ja olen tykännyt kovasti Annan tavasta kouluttaa. Ensimmäisissä treeneissä testattiin perusohjausten toimivuutta. Me saatiin läksylistalle välistävedot, jotka yllättäen eivät ihan onnistuneet - eipä niitä oltu koskaan Mysin kanssa treenattukaan ja tuon säpäkän sähikäisen kanssa ajoitus ja oman liikkeen rytmitys korostuu välistävedoissa. Muuten Mysi sai vuolaasti kehuja, kuinka makea siitä vielä tulee. Toisella kerralla teemana oli pakkovalssit ja niistot. Pakkovalssit ollaankin osattu, mutta iloisena yllätyksenä itselleni tuli, kuinka hyvin Mysi kokosi itsensä niistoihin. Niistoja ei ole kovinkaan paljon harjoiteltu ja Mysi on hypännyt hypyn usein pitkäksi sen sijaan että kääntyisi hypyn päällä. Nyt kuitenkin tuli tosi nätisti ohjaukseen ja mullekin tuli muutama kehu omasta liikkumisesta. Viikko sitten teemana olikin kontaktit eikä ratatreeniä tehty lainkaan. Me oltiin enemmän kuunteluoppilaina, kun edelleen se kontaktitreeni on aloittamatta. Käytiin kuitenkin ulkokentällä treenaamassa pujottelua. Mysi pujotteli hienosti, ainoastaan putkea kohden pujottelu oli vielä liian vaikea häiriö ja viimeinen väli jäi pujottelematta.

Nanalla loppui tokossa kesäkausi ja en ilmoittanut meitä hallikaudelle ollenkaan ryhmään. Tokomotivaatio on ollut aivan kadoksissa. Tällä hetkellä tuntuu, että ensi keväänä en hae Nanalle tokoryhmää lainkaan. Rallytokoilu tai koiratanssi voisi olla meille sopivampia lajeja. On Nana silti jotain päässyt puuhailemaan kesän jälkeen, sillä lokakuun alussa käytiin Etelä-Suomen Shelttien järjestämässä kerhoillassa kokeilemassa DOBOa. Nana oli doboilusta vallan innoissaan ja itse asiassa tykkäsin itsekin dobopallon kanssa jumppailusta. Haaveena olisi saada kotiin oma dobopallo, jolla voitaisiin jatkaa harjoituksia.

Jotain terveyskuulumisiakin meillä on kerrottavana, sillä käytiin reilu viikko sitten virallisissa silmätarkastuksissa tyttöjen kanssa Sari Jalomäellä. Molemmilta nypättiin toisesta silmästä ylimääräinen ripsi pois eli distichiasis-diagnoosi pärähtää jossain vaiheessa tytöille KoiraNettiin. Muutoin silmät olivat terveet. Mysin kohdalla silmälääkäri puhui kuitenkin normaalivariantista muutoksesta, koska verkkokalvo oli tavallista ohuempi ulkonurkista. Jalomäki kertoi, että toisinaan jotkin pennut vain syntyvät varustettuna tällaisella reunoiltaan ohuemmalla verkkokalvolla eikä siihen oteta lainkaan kantaa pentujen silmätarkastuksessa. Varmuuden vuoksi Mysin silmät kuitenkin peilataan vuoden kuluttua uusiksi. Tytöiltä kuunneltiin lisäksi virallisesti sydämet, joista kuului hyvä tasainen rytmi eikä sivuääniä.

Mysin kesäkuulumisia

Mysin kesä on pitänyt sisällä paljon riehumista kotipihalla, metsälenkkejä Nanan ja muun perheen kanssa ja tietysti uimista. Neidistä on kuoriutunut kesän aikana hurja vesipeto! Pallo tuodaan vedestä juuri ja juuri rannalle, kun neiti odottelee jo rantavedessä uutta heittoa - ja jos sitä ei tule, niin uimaan voi mennä ilmankin. Anovia katseita pallosta voi luoda myös vedestä käsin, jolloin palvelusväki viimeistään heltyy heittämään pallon vielä kerran, ja taas vielä kerran. ;)

Mysillä oli heinäkuussa myös juoksu, lähes päivälleen 7 kuukautta edellisestä juoksusta. Hämmästyksekseni tällä kertaa tytöt eivät juosseetkaan peräjälkeen, vaan Nanan juoksua edelleen odotellaan. Tosin Nanan juoksuvälihän on ollut noin 10 kuukautta, joten siiän mielessä soopelineidin juoksulla ei ole vielä mikään kiire.

Juoksu ja heinäkuun järjetön helle piti meidät pois agilitykentiltä kesäkuun lopulta elokuun puolivälin tienoille. Treenitauko teki hyvää. Tauon jälkeen Mysi on ollut revetä liitoksistaan päästessään nyt pari kertaa treenaamaan. Mysi on keskittynyt treeniin hyvin ja tuntuu ottaneen vähemmän häiriötä ympäristöstä kuin kevätkaudella. Pujottelua emme ole vielä ehtineet tauon jälkeen treenaamaan, mutta luotan, ettei taito ole mihinkään kadonnut. Sen verran hyvällä mallilla kepit olivat ennen kesän taukoa.

Olemme saaneet nyt elokuussa olleiden parin treenin aikana paljon positiivista palautetta osaamistasosta. Mysi on saanut kehuja estehakuisuudesta ja radanlukutaidosta sekä ohjauksen tarkasta lukemisesta. Me molemmat ollaan saatu kehuja radan suorittamisesta, vauhdista ja yhteisestä tekemisestä. Pari viikkoa sitten kouluttaja rohkaisi treenaamaan kontaktiesteet syksyn aikana kuntoon. Hänen mukaansa ollaan ihan kisavalmiita, kun vain esteosaaminen kaikkien esteiden osalta on valmis.

Eilen vietettiin lauantaipäivä aamusta pitkälle iltapäivään Ojangossa BAT:n leiripäivän merkeissä. Tarkoituksena oli viettää mukava treenipäivä seurajäsenten parissa nauttien huippukouluttajien opeista. On hienoa, että omasta seurasta löytyy näin upeaa osaamista! Me Mysin kanssa päästiin eilen osallisiksi Janne Karstusen ratatreenistä, Petri Heinosen kontaktiopeista ja Iida Vakkurin tekniikkatreenistä. Leiripäivän aikana koirakoiden osaamista arvioitiin syksyn treeniryhmien muodostamisen tueksi. BAT:n koulutusjärjestelmää kehitetään parhaillaan ja tarkoitus on panostaa jo nuorien koirien treeniin ja luoda ikään kuin porrasjärjestelmä, jossa lupaavien koirakoiden on mahdollista edetä asteittain (4 eri tasoista ryhmää) penturyhmästä aina valmennusryhmään asti. Myös minä olen hakenut Mysin kanssa tulevalle kaudelle yhteen näistä ryhmistä. Nähtäväksi jää, mikä treeniryhmä meille osoitetaan tulevalle kaudelle.

Jannen rata oli huomattavasti hankalampi kuin olin ajatellut ilmoittaessani meidät ratatreeniin. Rata oli kolmosluokan tasoinen ja sisälsi kaikki kontaktit. Näin ollen me pilkottiin treeni noin 5 esteen treenipätkiin ja keskityttiin ohjausten hiomiseen näillä pätkillä. Oli hienoa huomata, että nämä radanpätkät oli ihan suoritettavissa, vaikka rataan tutustuessa olin varma, ettei treenistä tule mitään ja se on aivan liian hankala meille. Saatiin kuitenkin paljon rohkaisevaa ja positiivista palautetta.

Petrin koulutus piti sisällään lähinnä teoriatietoa juoksukontaktien opetuksesta. Näin ollen en enää voi käyttää tekosyynä kontaktiestetreenin viivyttelemiseen sitä, etten tietäisi, kuinka juoksukontaktien treenaamisessa lähdetään liikkeelle. Alkavan lomaviikon yhtenä tavoitteena onkin lähteä tarvikeostoksille, jotta saadaan kontaktitreeni aluille. Lisäksi muutaman kerran muistutettiin varmaan 3 kuukauden tauon jälkeen paikalleen tuetun keinun päähän juoksua. Mysi tuli ensimmäiset kerrat varovaisesti, mutta muisti sen jälkeen ilmeisesti, mistä tässä olikaan kysymys, koska keinulaudan päähän pinkaisi taas hyvällä vauhdilla kuten viimeksi, kun keinun alkeisopetusta on tehty.

Iltapäivän päätteeksi päästiin vielä Iidan oppeihin treenaamaan tekniikkaa. Iida oli suunnitellut 8 esteen radan, jolle tuli suunnitella kolme vaihtoehtoista ohjaustapaa teemoilla a) varmin, b) edellistä mahdollisesti nopeampi mutta sisältää jonkin riskin ja c) jotain uutta, mitä tahdon oppia. Koska Iidalla oli kiire maajoukkueen tapahtumaan, ehdimme treenata vain kaksi ekaa teemaa. Mutta wau, kuinka paljon nopeammalta ja sujuvammalta meidän b-vaihtoehto tuntuikaan ja saatiin Iidan neuvoilla myös hiottua tekniikoita paremmiksi, jolloin saatiin kaarroksiakin huomattavasti pienemmiksi. Mysi esitteli myös irtoamistaitojaan irroten putkeen pitkänkin matkan päästä. Itse puolestani sain hyviä vinkkejä takaaleikkauksiin ja hei - me oikeasti osataan takaaleikkaukset eikä Mysillä ole mitään ongelmia niiden kanssa esteille irtoamisessa, kun vain itse rytmitän oman liikkeeni oikein. Tähänkin sain superhyvää ohjausta.

Pussin kanssa otettiin pientä takapakkia. Pussi on muutenkin ollut vielä kesken ja pussin suuta on pidetty raollaan. Nyt pussia ei ole tehty kuin viimeksi joskus pitkän aikaa sitten ja Mysi taisi hieman säikähtää selkään laskevaa pussia eikä halunnut mennä pussiin enää ollenkaan. Kun leiripäivä loppui, jäätiin vielä Mysin kanssa hetkeksi tutustumaan pussiin, jotta säikähdyksestä huolimatta mieleen jäisi mukava muisto pussista. Leikittiin riehakkaasti kahisevan pussikankaan päällä ja viskelin Mysille pussin sisään nameja (pidin koko ajan pussia auki), joita pikkumusta kävi sieltä imuroimassa. Kun pussi ei enää tuntunut jännittävän vaan Mysi tepasteli sinne sisään odottamaan nameja, niin jätettiin homma siihen ja lähdettiin kotiin lepäilemään. Ja kyllä vaan uni maittoikin pikkumustalle pitkän leiripäivän jälkeen.

Kantarellikurssi 1/5 - 2/5

Nanan kantarellikurssi alkoi viime viikon tiistaina ja nyt olemme ehtineet kahden kurssikerran ja parin kotitreenin verran tutustua hajutunnistuksen saloihin. Nana rakastaa herkkuja ja Nana rakastaa yhdessä puuhastelua. Lisäksi Nanalla on äärimmäisen tarkka muisti sellaisten paikkojen suhteen, joissa on tapahtunut jotain kivaa. Tänään toiselle kurssikerralle kuljettiin siis koirakoulun tiloja kohti kuin Mysi konsanaan agilityhallille. Ei liene epäselvää, että Nana nauttii tästä nenätyöskentelystä (ja niistä herkuista!).

 

Ensimmäisellä kerralla harjoittelimme kantarellin hajun tunnistamista. Nana ei alkuun ymmärtänyt haistella lasipurkkia, jonka sisällä kantarellit olivat, vaan tarjosi tassulla purkin koskettamista, kaatamista, yrittipä se kiivetäkin pienen purkin päälle etutassuillaan. Kun palkkaa ei tassutempuilla herunut, alkoi purkin kuljettelu eteenpäin nenällä tökkimällä. Lopulta kuitenkin Nana pääsi jyvälle, että jutun juju on haistella purkin kantta ja sen alta tulevaa hajua. Lopputunnista harjoitusta vaikeutettiin lisäämällä mukaan hajuton purkki. Omilla purkeilla harjoittelun lisäksi kuljettiin purkkikujan läpi palkaten jokaisesta purkkien haistelusta. Kotiin saatiin mukaan kuivattuja kantarelleja ja kotiläksynä tuli jatkaa ensimmäisen kurssikerran harjoituksia sekä miettiä omalle koiralle sopivaa ilmaisutapaa sen löytäessä kantarelleja.

 

Toisella kurssikerralla muistuteltiin alkuun mieleen viime kerran oppeja. Nana hakeutui toistuvasti purkille, jonka sisällä kantarelleja oli. Välillä kävi tarkastamassa hajuttoman purkin lyhyellä nuuhkaisulla ja palasi sitten heti taas nuuskuttelemaan kantarellipurkkia. Uutena asiana tuli ilmaisun harjoittelu. Toiveena olisi opettaa Nana ilmaisemaan kantarellit haukulla, kun se kuitenkin metsässä kulkee irti ja välillä etäämpänäkin ihmisistä. Nana kuitenkin haukkuu töitä tehdessään ihan minimaalisen vähän, joten pohdin, kuinkahan hankalaa olisi opettaa haukkuilmaisu. Kouluttaja neuvoi kuitenkin opettamaan koiralle ensin haukkumisen käskystä, jolloin myöhemmin käskyyn voidaan liittää kantarellin haju ja sen ilmaiseminen. Nana alkoikin tylsyyksissään haukkua aika pian, kun muut alkoivat jo hommiin (muilla kurssilaisilla siis myös muita ilmaisutapoja, esim. istuminen tai rullan suuhun ottaminen). Aloin naksuttelemaan haukkumisesta, vihjesanaa ei vielä haukkuun yhdistetty. Kouluttaja siirsi kantarellipurkkia lähemmäs meitä muuten vain. Nana ehkä vahingossakin yhdisti purkin nuuhkaisun ja haukun yhteen, mutta tästä oivalluksesta onneksi ehdin naksauttamaan, joten Nana sitten ehkä vahingossakin ilmaisi haukulla kantarellin hajun muutamia kertoja. Kotiläksyksi saatiin ilmaisutavan harjoitteleminen, kantarelleja ei ilmaisuun vielä tarvitse yhdistää. Meillä siis luvassa haukkuharjoituksia tulevan viikonlopun aikana.

 

Myös Mysi on alkanut opiskelemaan kotiopetuksessa sienikoiraksi niillä opeilla ja neuvoilla, joita olen saanut Nanan kanssa kurssilla. Mysi häärää vähemmän ja tarjoaa vähemmän kaikkia turhia temppuja (kun niitä ei ole Mysin kanssa yhtä paljon harjoiteltu kuin Nanan kanssa), joten Mysi alkoi tosi nopeasti tarjoamaan haistelua ja on edistynyt nopeasti. Kantarellin haju vaikuttaa myös Mysille olevan jo merkityksellinen, sillä se viihtyy kantarellipurkilla pitkään ja käy vain silloin tällöin tarkastamassa hajuttoman purkin ja palaa samantien kantarellien luo.

Keskikesän huippujuttuja

 

Ihan vielä ei päästä näitä keltaisia herkkuja metsästä etsimään eikä niistä nauttimaan (viimeinen satsi pakkasesta tuli käytettyä pari viikkoa sitten), mutta odotellessa on hyvää aikaa kouluttaa perheen nenätyöskentelyä rakastavasta prinsessasta kantarellikoira! Nana on ilmoitettu Koirakoulu Kompassin kantarellikurssille, joka alkaa tänään. Olen halunnut kokeilla tätä Nanan kanssa jo pari vuotta ja nyt vihdoin löysin meille sopivaan ajankohtaan sijoittuvan kurssin. Kurssi kestää yhteensä viisi kertaa ja elokuun puolella pääsisikin heti pian kurssin päätteeksi testaamaan kurssilla opittuja taitoja käytännössä sienimetsään. Yksi ihan pieni huoli tässä kuitenkin on...

molemmat tytöt vaikuttavat tekevän hyvää vauhtia juoksua tulevaksi ja koirakoulun kurssille ei juoksuisen nartun kanssa saa osallistua. Toivotaan siis, että ainakin Nana panttaisi juoksua vielä kuukauden verran. Mysillä puolestaan olisikin nyt oiva hetki juosta, kun agilitysta on joka tapauksessa kesätauko ryhmätreeneistä.

 

Mysiltä jos kysytään, kesän kohokohta on varmasti uiminen. Kovin montaa kertaa ei ole vielä kesäkuun kurjien säiden vuoksi päästy polskimaan, mutta ne harvat kerrat ovat olleet sitäkin riemun täyteisempiä. Veteen pitää päästä heti pian uudelleen ja uudelleen, vaikka jo väsyttäisikin. Sunnuntaina käytiin uimaretkellä yhdessä shelttiporukan kanssa. Kyselin samana aamuna Facebookin shelttiryhmässä uimaseuraa ja lopulta meitä olikin kasassa oikein mukavan kokoinen joukko, koiria kymmenkunta matkassa. Kivaa oli - siitä kiitos mukavalle seuralle; Anne-Marille, Mialle, Satulle ja Suville!

 

Kolmantena, kovasti arkea helpottaneena juttuna, huomasin tässä pari iltaa sitten yllättäen iltalenkillä kulkiessani, että Mysin kanssa hihnalenkkeily on alkanut vihdoin sujumaan rennommin. Juoksijat saavat nykyään juosta ohi, ilman että joutuvat kuunnella perään kiljuvan Mysin ääntä. Sen sijaan Mysi ottaa katsekontaktin minuun. Tämä varmasti kuulostaa monelle pikkujutulta, mutta meidän kohdalla se on iso edistys. Myös pyörien ja autojen perään sinkoillaan harvemmin. Toki kaikenlaiset ohitustilanteet edelleen vaativat keskittymistä ja panosta meiltä molemmilta, mutta paljon on tapahtunut vuoden takaisesta. Voidaan kulkea lenkillä molemmat paljon rennompana eikä mun enää tarvitse tarkkailla alituiseen pää pyörien ympäristöä, mistä tulee seuraava liikkuva kohde, jotta olisin itse tilanteen tasalla tai mieluiten edellä.

Lomalla

Lomasäät eivät oikein suosineet tällä kahden viikon mittaisella kesälomalla, ehkä loppukesän lomapätkällä saadaan nauttia lämmöstäkin... Kiva loma meillä on joka tapauksessa ollut. Loman alkajaisiksi käytiin katsomassa Saanan kanssa sunnuntaina agilityn sm-kisoja, joissa ratkottiin yksilöiden Suomen mestaruus. Koska reissussa meni koko päivä, koirat nautiskelivat kesäpäivästä vanhempieni luona kahden muun viehättävän shelttineitosen seurassa.

 

 

 

 

 

 

 

Alkuviikko vietettiin kotosalla ja keskiviikkona syyhkäistiin mökille Itä-Suomeen. Koirat nauttivat täydellä sydämellä mökkielämästä ja siitä, että saavat kaiket päivät olla ulkona irrallaan. Molemmat pysyvät mökin pihapiirissä hyvin, mutta Nana vaatii välillä siinä asiassa muistuttelua, sillä se lähtisi  mielellään itsenäisesti laajentamaan reviiriä metsään päin. Mysi katseli haikaillen vettä monena päivänä, mutta koska ilma ja vesikin (testattua tuli kolmena iltana!) oli älyttömän kylmää, ei pikkumusta lopulta kuitenkaan käynyt uimassa.

 

Nana säikäytti kerran mökkireissun aikana pahemman kerran, kun olimme kukkaniityllä keräämässä kukkia ja se lähti itsekseen hortoilemaan tielle. Kovasti olisi neidin tehnyt mieli lähteä tutkimaan uutta ympäristöä ja se lähtikin kulkemaan tietä pitkin ja ennen kuin ehdimme saada sen kiinni, tuli vastaan auto. Nana onneksi pysyi tien reunassa ja autokin pysäytti moottorin siksi aikaa, että Nana kulki sen ohi. Nana ei jahtaa autoja, mutta siitä huolimatta sydän jätti pari lyöntiä väliin. En edes uskalla ajatella, miten Mysin kohdalla olisi käynyt. Nana on joissain tilanteissa kyllä hieman turhan itsenäinen ja jääräpäinen. Nytkin neiti oli selvästi päättänyt lähteä omalle tutkimusretkelleen eikä ottanut kuuleviin korviinsa käskyä pysähtyä.

 

Mökiltä palattuamme tämän viikon alussa olemme jatkaneet laiskaa loman viettoa kotosalla. Laiskaa siinä mielessä, että emme ole uhranneet ajatusta millekään tavoitteelliselle treenaamiselle. Mitään tokoon tai agilityyn viittaavaa ei ole tehty koko loman aikana. Sen sijaan ollaan eletty tavallista aktiivista arkielämää lenkkeillen ja kotia kuntoon laittaen. Nana esimerkiksi on kunnostautunut pikkuapurina uuden ruokailuryhmän kokoamisessa, vaikka rehellisesti sanottuna seuraneiti taisi olla enemmän tiellä kuin apuna. 

 

 

 

Kaiken muun lisäksi ollaan piipahdettu eläinlääkärin vastaanotolla, mutta tällä kertaa onneksi ihan rutiininomaisella rokotuskäynnillä. Mysi sai 1-vuotisrokotteet ja samalla käynnillä rokotettiin myös Nana, vaikka rokotukset olisivat oikeastaan umpeutuneet vasta syksyllä. Nana sai toimia mallina Mysille, kuinka lääkärissä toimitaan. Nanalla taisi olla edelleen muistissa edellinen epämiellyttävä lääkärikäynti, vaikka asioimmekin eri klinikalla, sillä se oli tavallista levottomampi tutkimuspöydällä. Mysikin yllätti positiivisesti minut, sillä lyhyen vierastamisen jälkeen se antoi eläinlääkärin nätisti kuunnella sydämen ja tutkia korvat ja tunnustella kropan. Suuhun se ei vieraan antanut koskea, mutta pikainen hammastarkastuskin saatiin suoritettua, kun itse näytin lääkärille Mysin hampaita. Rokotuspiikkejä kankkuun ei huomannut kumpikaan koira. Kummankaan koiran kohdalla ei ollut huomautettavaa, mutta Nanan kohdalla vaihdettiin muutama sananen sterilisaatiosta, lähinnä kohtutulehdusta ennalta ehkäisevänä toimenpiteenä.

Kesäkuun kuulumisia (Lohjan ryhmis)

Onpas hieman jäänyt blogin päivittäminen kesäkiireiden keskellä. Kesäkuun alkupuoli on kuitenkin sisältänyt pitkiä kävelylenkkejä, vähän uimista, koiranäyttelyä, aika paljon huolta ja treenimotivaation laskua.

 

Mitä tulee Mysin agilitytreeneihin, niin treenit ovat koostuneet lähinnä parista omatoimisesta keppitreenistä. Ohjatuista treeneistä tuli melkein kuukausi taukoa vaihtelevista syistä: shelttileirin jälkeen vietettiin lepopäivää, sitten puuttui kouluttaja ja viime viikolla oma mieli oli niin maassa eikä ajatus oikein pysynyt kasassa, joten reilumpaa Mysiä kohtaan oli jättää harkat väliin. En kuitenkaan olisi pystynyt keskittymään täysillä. Eilisissä ryhmätreeneissä Mysi olikin sitten taas pitkästä aikaa aivan out of control. Mysi kävi ihan ylikierroksilla samantien, kun huomasi meidän saapuneen Ojankoon. Ratatreeni meni sinkoillessa sinne tänne eikä Mysi pystynyt keskittymään itse treeniin, vaan korkean viretilan vuoksi se reagoi taas kaikkeen ympäröivään voimakkaasti. Naapurikentän koirakkoa piti haukkua ja jahdata aidan takaa ja lisäksi kouluttaja oli hyvin hyvin epäilyttävä Mysistä ja osa energiasta meni kouluttajan vahtaamiseen. Kävin tekemässä vapaatreeninä kuitenkin keppejä, joihin Mysi pystyi hieman paremmin keskittymään. Treenattiin 6+6 keppisarjaa. Samaista sarjaa treenattiin viimeksi kaksi viikkoa sitten. Mysi silloin ensimmäisillä kerroilla odotti palkkaa ensimmäisen 6 kepin sarjan jälkeen, mutta nopeasti ymmärsi, että palkka tulee sen pujoteltua 6+6 keppiä. Nyt fokus on hyvin ensimmäiseltä sarjalta tullessa toiselle sarjalle ja Mysi venyttää laukkaa päästäkseen nopeammin toiselle sarjalle.

 

Nanan kanssa ei ole päästy tokotreeneihin. Ei sen puoleen, motivaatiota tokon treenaamiseen ei ole juuri viime viikkoina ollut ja treenailen mieluummin Nanan kanssa erilaisia temppuja kuin tokoliikkeitä. Toissaviikolla treeni-iltana olin töissä ja viime viikolla Nana sai vielä lepäillä ja kerätä voimia. Nanalla oli ollut menneenä viikonloppuna todella voimakas ummetus, jonka vuoksi jouduimme käydä lääkärissäkin varmistamassa, ettei suolessa ole tukosta. Samalla Nanaa nesteytettiin ja se sai kipulääkkeitä ja peräruiskeen, jonka jälkeen vatsa alkoi hiljalleen toimia normaalimmin. Lohjan ryhmänäyttely jäi Nanalta väliin jo kipulääkkeen 28 vuorokauden doping-varoajan vuoksi, mutta en olisi kyllä muutenkaan varmasti vienyt kehään koiraa, jonka kanssa edellisenä päivänä olen joutunut käydä päivystyksessä ummetuksen ja vatsan kiputilojen vuoksi. Ummetuksen lisäksi Nana oli todella kivulias lauantain vastaisena yönä.

 

Juuri kun luulin Nanan voinnin muuttuneen vihdoin paremmaksi, alkoi se sunnuntaina iltapäivällä oksentelemaan ja maanantain vastaisena yönä oksennuksen mukana tuli isohko ruoto ja verta. Hirveä tunne herätä klo 3.30 yöllä oksentavan koiran ääneen ja huomata lattialla verinen oksennus. Soitin yöllä päivystykseen, jossa ei kuitenkaan nähty akuuttia tarvetta tuoda koiraa näytille yöaikaan. Nana oksensi vielä kaksi kertaa maanantain aamupäivän aikana (veretöntä oksennusta), kun maanantaina iltapäivästä meillä oli uusi eläinlääkäriaika. Nana sai oksennuksen estolääkkeen pistoksena ja saimme vielä kotiin mukaan 4 päivän kuuri kyseistä lääkettä tablettina. Lääkäri tunnusteli Nanan vatsan ja pingotus vatsasta oli kadonnut, suoli tuntui tyhjentyneen eikä vatsa ollut enää kivulias. Saimme lähteä kotiin saatesanoin: "jos se vielä tämän pistoksen jälkeen oksentaa, niin silloin asiat ovat todella huonosti ja koira on tuotava heti huomisaamuna klinikalle jatkotutkimuksiin". Arvata siis saattaa, että pelkäsin hulluna koko maanantai-illan, että Nana oksentaa uudestaan ja näin ollen en olisi Mysin treeneihinkään varmasti pystynyt keskittymään lainkaan. Nana ei kuitenkaan oksentanut enää ja vointi alkoi muutenkin kohentua nopeasti tämän jälkeen.

 

Mysi sen sijaan pyörähti Lohjan ryhmänäyttelyssä Peggy Baileyn kehässä junioriluokassa. Mysi väisti tuomarin lähestyessä jo maassa seisottaessa, kun tuomari katsoi luokan läpi. Pöydällä Mysi seisoi reippaasti siihen asti, että tuomari alkoi lähestyä sitä. Mysi väisteli ja venkoili pöydällä otteessani kuin löysä pitelemätön spagetti. En saanut pidettyä Mysiä aloillaan, niin että tuomari olisi saanut tutkittua sen ja tuomari saikin koskettua Mysiä vain hieman pepun päältä. Oikeutetusti meille tuloksena EVA, koska Mysi ei antanut tuomarin koskea itseensä. Olin täysin valmistautunut siihen, että näin voi näyttelykehässä Mysin kanssa käydä, joten en osannut olla hirveän pahalla mielellä tästä. Näyttelypäivä oli muuten todella mukava. Oli kiva nähdä tuttuja ja huippua oli tietysti, että moni muu kaveri ja tuttu oli tyytyväinen oman koiran näyttelysaavutuksiin ja saivat sen, mitä lähtivät näyttelystä hakemaan. Alla Mysin arvostelu:

 

"Very pretty but does not want to be handled. Nice top line. Good tail.Good ear carriage. Moved well." JUN EVA

 

Muutoin ollaan eletty aika laiskaa arkea, mihin tietysti vaikuttanut tuo melkein viikon mittainen Nanan sairastaminen. Viime keskiviikkona käytiin kuitenkin heittämässä talviturkit luonnon vesissä, siis minä ja Mysi. Nana tyytyi räksyttämään rannalla. Mysi ei heti hiffannut lähteä uimaan, mutta kun laitoin sen kerran rantavedessä niin, etteivät jalat yltäneet pohjaan, se lähti uimaan ja sen jälkeen olikin menossa polskimaan koko ajan. Itsekin pulahdin uimareissun loppupuolella, mutta uiminen omalta osalta jäi tosiaan vain pulahtamiseksi, koska Mysi oli uinut jo paljon siihen mennessä ja se puuskutti jo uidessaan, mutta ei silti suostunut odottamaan rannalla mun uidessa, vaan mukaan uimalenkille oli lähdettävä. Kivaa oli ja nyt odotellaankin taas lämpimiä säitä palaavaksi, jotta päästään taas polskimaan.

Hierontapäivä

Viime perjantaina oli taas tyttöjen kehonhuoltopäivä, kun Anna-Kaisa käsi hieromassa molemmat tytöt. Ensimmäisenä käsittelyyn pääsi Mysi. Tavallisesti Nana on hierottu ensin, mutta ollaan huomattu, ettei Nana pysty oman hierontansa jälkeen asettua lepäilemään, kun sen pitää koko ajan päivystää ja vahtia Mysin hieronnan kulkua. Näin ollen hierottiin Mysi ensiksi, jotta Nanakin voi keskittyä oman hierontansa jälkeen lepäilyyn.

 

Mysiltä löytyi pientä kireyttä niskasta, mikä johtunee Mysin tavasta vetää hihnassa, vaikka valjaita Mysillä käytänkin juuri hihnassa vetämisen ja siitä syntyvän niskan jännittymisen vuoksi. Jumit kuitenkin saatiin hyvin hieronnalla auki. Niskan lisäksi kireyttä oli jonkin verran lannerangan alueella. Anna-Kaisa kuitenkin rauhoitteli mua, että lanneranka ei ole mitenkään pahasti jumissa, ja jumit saatiinkin hieronnalla helpottamaan. Mulle tuo lannerangan jumitus on ihan kirosana ja tarkoittaa heti jotain elämää suurempaa jumitusta, kun valitettavasti Nanan kohdalla lanneranka on usein niin jumissa, että se vaikuttaa jo liikkumiseenkin. Mysillä ei jumitus ole liikkeessä näkynyt, mutta jotain jäykkyyttä osasin alueella odottaa olevan, koska Mysillä on viime aikoina seistessä aina toisinaan jäänyt takajalat hieman rungon alle. Todennäköisesti lannerangan jäykkyyteen on ollut syynä pujottelun treenaaminen, vaikka Mysi saikin keppitreenin aikana paljon lepopäiviä. Silti pujottelua tuli treenattua huomattavasti enemmän näin opetusvaiheessa kuin mitä koira pujottelemaan opittuaan esimerkiksi viikon aikana pujottelee.

 

Nanalla puolestaan tilanne oli tosi paha, vaikka edellisestä hieronnasta ei ollut ehtinyt kulua kuin noin 1,5 kuukautta. Nanalla oli toiselta puolelta koko selän pituudelta selkä jumissa. Niin sitkeä sissi kuin Nana hieronnan aikana onkin, nyt kuulin sen ensimmäistä kertaa vingahtavan kaksi kertaa, kun selkää käsiteltiin. Anna-Kaisa sai hieroa tosi pitkään siltä puolen Nanaa, kunnes Nana antoi venyttää takajalkaa ollenkaan taaksepäin. Oon aika huolissani, miten selkä on voinut näin lyhyessä ajassa mennä näin totaalisesti jumiin, kun en muista Nanalle edes tapahtuneen mitään törmäystä tms., mikä voisi selittää asiaa. Ainoa jumiutumiseen vaikuttava, mieleen tuleva tekijä on tyttöjen keskinäiset leikit, joissa Mysi yrittää herkästi hyppiä Nanan niskaan, jollen kiellä ja toisaalta Mysiä väistelläkseen Nana joutuu pysähtelemään täydestä vauhdista yrittäessään väistellä Mysin niskaan kohdistuvia hyppyjä. Ärsyttävintä kuitenkin on, että Nana itse käy härnäämässä ja kutsumassa Mysiä alituiseen tällaiseen leikkiin, mutta ei sitten sano millään tavalla Mysille, mikä leikissä sopii ja mikä ei, vaan antaa surutta Mysin hyppiä päällensä ihan miten vain, vaikka se ei voi tuntua kivalta. Toiselta puolelta selkää jumitusta löytyi tuttuun tapaan lannerangasta sekä hieman niskasta, mutta selän tila kauttaaltaan ei ollut yhtä huono kuin toiselta puolelta. Hieronnasta oli kuitenkin selkeästi taas Nanalle iso apu, koska Nanan liike näyttää taas kevyemmältä ja vaivattomammalta ja se pysyy liikkuessaan ravissa eikä vaihda peitsiin tai takapäätä laukalle.

 

Tytöt saivat lepäillä oikeastaan koko viikonlopun, kun mulla oli tiiviisti töitä. Tehtiin vain kevyitä, lyhyitä lenkkejä. Lisäksi hieroin ja venyttelin tytöt kevyesti itse uudelleen sunnuntai-iltana. Mysi tuntui tosi vetreältä, Nanakin huomattavasti vetreämmältä. Nana antoi myös venyttää takajalkoja taakse ihan kunnolla, joten lanneranka kyllä avautui taas Anna-Kaisan hieronnan avulla.

Videoita

Mysi 2x2 kepit treenit 33-34 from Janita on Vimeo.

 

Tähän vaiheeseen meidän keppitreeni jää, kun huomenna palautan vuokrakepit takaisin omistajalleen. Joitakin virheitä hankalasta avokulmasta kepeille mentäessä vielä tulee, kun Mysi ei mielestäni korkeassa vireessä aina malta hakea ensimmäistä keppiväliä, vaan arpoen menee ensimmäiseen vastaan tulevaan väliin. Mysi kestää kuitenkin huomautuksen virheestä (eleetön "oho") hyvin ja korjaa tämän jälkeen tehden yleensä aina virheettömän suorituksen.

 

Oikea-aikaisemmalla palkkauksella ollaan päästy eroon Mysin pyörähdyksestä keppien lopussa, jonka se tuppasi tehdä usein, kun itse ohjasin Mysiä vasemmalla puolella. Tähän asiaan olen tosi tyytyväinen. Liikehäiriöön siedättäminen vaatii vielä vahvistusta, jotta Mysi malttaa pujotella kepit loppuun asti, vaikka itse liikkuisinkin vieressä reippaaseen tahtiin.

 

Kotipihan lisäksi ollaan treenattu keppejä joitakin kertoja myös oman seuran kentällä, metallisilla ja muovisilla 6 kepin sarjalla, jossa kepit siis ovat suorassa metallirungossa kiinni. Mysi ymmärtää hyvin, että samasta asiasta on kyse myös muilla kepeillä ja pujottelee vaivatta myös seuran 6 kepin sarjalla. Ollaankin alettu yhdistämään kentällä keppejä ennen yhtä hyppyä. Mysi on myös hypyltä laskeuduttuaan osannut hakea hyvin kepit. Joissakin ratatreeneissä on kouluttajien mukaan Mysi katsonut keppejä intensiivisesti laskeuduttuaan hypyltä, jos kepit ovat olleet "tyrkyllä".

 

Seuraava askel on lisätä ohjauksia keppejä ennen ja niiden jälkeen myös treenikentällä sekä vähitellen yhdistää 6+6 keppiä täydelliseksi 12 kepin sarjaksi.

 

Kepit olivat meillä vuokrattuna kaksi kuukautta ja ollaan siinä ajassa saatu keppien alkeisopetus mielestäni tosi hyvälle mallille. Enemmänkin oltaisiin toki voitu treenata ja tiiviimmällä treenitahdilla Mysi olisi varmasti oppinut pujottelemaan myös kuukauden vuokra-ajalla. Nyt ei ole kuitenkaan ollut mikään kiire treenata, Mysi on saanut paljon myös lepopäiviä, kun mikään kiire pujottelun opettelussa ei ole ollut. Olen aivan ihastunut 2x2-systeemiin enkä usko enää opettavani yhtään koiraa pujottelemaan muulla tekniikalla, sikäli mikäli vielä joskus agilityn pujottelua jollekin koiralle opetan. Keppien vuokrauksesta vielä suurkiitos koirakoulu Annspetsille!

 

Mysi shelttileirillä 24.5.2014 from Janita on Vimeo.
 

 

Tässä pieni videopätkä Mysin agilitytreeneistä viikonlopun shelttileiriltä. Kouluttamassa meillä oli Anu Rajaheimo, jonka koulutustyylistä tykkäsin paljon. Videossa ei ihan hirveästi ole nähtävää, hiottiin lähinnä valssiohjaustani, mutta pistetään nyt näytille kuitenkin. En ymmärrä, kuinka valssi saattoi taas tuntua niin haastavalta. Vaikutusta oli ehkä sillä, etten itse pystynyt täysin keskittymään ohjaamiseen, sillä koulutuskenttä oli tien varressa eikä sitä ollut kauttaaltaan aidattu. Hieman pelotti, sinkoaisiko Mysi jahtaamaan autoa välitauoilla, kun itse juttelen kouluttajan kanssa. Osa keskittymisestä meni näin ollen tien ja mahdollisesti lähestyvien autojen tarkkailuun.

 

Videolta kuitenkin näkyy hyvin, että lähdöt ollaan saatu toimimaan eikä Mysi varasta niissä. Hellyyttävin kohta videolla tulee lopussa, kun minä ohjaan aivan tajuttoman surkeasti, joten Mysi lähtee treffaamaan videon kuvannutta kasvattajaa. Sirpalle suurkiitos kuvaamisesta! Mysi tuli ehkä kyselemään, jos kasvattaja tarttuisi ohjaksiin, kun oma mami ei osaa?! ;) Näin sivuhuomautuksena nimittäin Anu totesi Mysin yhdessä mun totaalisesti myöhässä olleessa takaakiertoon lähetyksessäkin murisseen mulle ihan kunnolla, ollakseen noin pieni sintti. <3

"Se menee rataa"

 

Tällaista rataa treenattiin maanantaina. Kontaktiesteillä vaihtoehtona oli putki niille, jotka eivät vielä kontaktiesteitä tee eli mm. meille. Mysillähän on treenipaikka seuran penturyhmässä, vaikka eiväthän nämä meidän "pentuset" enää niin pentuja ole. Ryhmässä treenaavat koirat ovat kaikki muutaman kuukauden sisään syntyneitä. Kaikki ryhmän koirakot ovat kehittyneet hurjasti kevätkauden aikana! Penturyhmä ei ehkä enää aivan kuvaa ryhmää, ei iän, mutta ei myöskään osaamistason perusteella. Viime maanantain treeneissä toisen treenikierroksen haasteena oli mennä rataa niin pitkälle kuin hyvältä tuntuu ja vauhti pysyy yllä.

 

Sitä ennen kuitenkin treenattiin rataa pätkissä. Mysille vaihdettiin virallisen renkaan tilalle "baby-rengas", jossa siis pelkkä rengas on kiinnitetty jalustaan, kehikkoa renkaan ympärillä ei ole hämmentämässä. Mysin kanssa treenataan rengas ensin baby-vaihtoehdolla, jotta Mysi oppii etsimään renkaan muodon ja hakeutumaan sen läpi. Rengas sujui upeasti myös ensimmäistä kertaa osana rataa, mutta hankaluuksia meillä muuten tulikin jo heti renkaan jälkeen. Vaikka yritettiin mitä rytminmuutoksia ja muita poppaskonsteja, joilla Mysi tulisi ohjaukseen 3. hypylle, sujahti pieni musta sähikäinen joka ikinen kerta putkeen renkaan jälkeen. Putket ovat vain Mysistä maailman parasta. Mysiä ei kääntänyt hypylle edes se, kun kouluttaja meni kyykkyyn putken suun eteen estääkseen Mysin putkeen pääsyn. No, eihän Mysi tosiaan putkeen päässytkään, mutta paineli määrätietoisesti kohti kouluttajaa (=putkea) ihan täysiä. Pysäytti kuitenkin parin kymmenen sentin päähän kouluttajasta, kun tämä ei todella väistänyt Mysiä. Mysihän ei tästä pitänyt, vaan seuraavana alkoi määrätietoinen komentaminen haukulla, että "putki auki, oon menossa sinne!". Nojoo, rata pääsi kuitenkin jatkumaan hypyille, kun kouluttaja ei Mysin vaatimuksia ottanut kuuleviin korviinsa. Hypyn 7 ja renkaan väliin tein sokkarin, joka kuulemma alkaa olla meidän bravuuri.

 

Pätkä putkelta 9 hypylle 13 ei tuottanut minkäänlaisia ongelmia. Mysi irtosi hyvin hypylle 12, vaikka itse olin etäällä Mysistä. Ihan uutena esteenä ekaa kertaa tuli pöytä. Mysi ei tuntunut ymmärtävän moisesta kapistuksesta alkuun mitään, vaikka kotona olen sen yllättänyt joitakin kertoja kiipeilemästä mm. olohuoneen pöydällä ja tv-tasolla, jotka ovat suunnilleen saman korkuisia kuin agilitypöytä. Laitoin pöydän päälle nameja, joita Mysi epätoivoisesti yritti kurkotella etutassut pöydällä, mutta takajalat tiukasti maassa. Lopulta ei auttanut muu kuin nostaa Mysi pöydälle. Pöydällä kerran käytyään sinne meneminen ei tuottanut enää ongelmia, vaan Mysi hyppäsi sinne reippaasti vauhdilla.

 

Putken 16 hakeminen vaati voimakkaamman työntöliikkeen multa putkea kohti, koska Mysillä oli mielessä valmiina malli, että putkesta tultua mennään hypylle 10. Haki kuitenkin putken ongelmitta, kun oma ohjaus oli riittävän selkeä. Putkesta 16 putkeen 17 mentäessä olikin hieman jännempi tilanne, sillä agilitykentän väliaidan takana on pk-treenikenttä, josta iso beauceron bongasi Mysin ja hurjistuneena juoksi haukkumaan väliaidan luo Mysille. Beauceron juoksi aidan toisella puolella Mysiä "jahdaten". Itse vaan sain olla ihan superylpeä pienen turbomoottorini työmotivaatiosta. Se ei korvaansa lotkauttanut, ottanut minkääntasoista häiriötä beauceronista, vaan paahtoi menemään radan loppuun juuri niin lujaa vauhtia, kuin muutenkin kintuistaan pinkoo. Mysi ei kääntänyt päätään kertaakaan toista koiraa kohti. Ihan mieletöntä!

 

Toisella treenikierroksella olikin sitten vauhtikierros ja haasteena tosiaan tehdä rataa niin pitkälle, kun homma pysyy hallinnassa ja vauhti yllä. Mysin kohdalla kouluttaja meni taas tukkimaan 3. hypyn kohdalla pääsyn putkeen. Mysin kanssa ei olla treenattu vielä ollenkaan "palkkaamattomuutta" eli sitä, että palkka tulee vasta pidemmän ratapätkän päätteeksi. Olen palkannut Mysiä radalla tiuhaan, n. 3-6 esteen mittaisista pätkistä. Yllätykseksi me pystyttiin tekemään koko 20 esteen rata läpi ennen palkkaa. Palkaksi näin upeasta suorituksesta superriehakkaat ja pitkät leikit. Mysi sai kehuja estehakuisuudestaan ja että "se menee jo ihan oikeaa rataa!". Vauhti ei Mysillä laskenut missään vaiheessa eikä se vilkuillut, tuleeko palkka jo pian tms. Minä sain kehuja määrätietoisesta ja selkeästä liikkumisesta ja ohjaamisesta, se kuulemma tukee myös Mysiä radalla paljon.

 

Ennen agilitytreenejä käytiin taas Tuomarinkylän vinttikoirakeskuksessa näyttelyharjoituksissa. Treenit menivät ihan hyvin, vaikka edelleen Mysiä jännittää vieraan ihmisen kosketus pöydällä. Mysi antoi kuitenkin ihan nätisti koskea kaulaan ja kylkiin. Vieraan kosketusta päähän Mysi kuitenkin vierastaa vielä huomattavasti enemmän ja se aiheuttaa Mysissä voimakkaan väistöliikkeen. No, onneksi tässä on vielä muutama viikko aikaa harjoitella ennen oikeaa kehää.

 

Näyttelykehästä puheen ollen, myös Nana on ilmoitettu samaiseen näyttelyyn ja nyt neiti on viimeisen viikon pudottanut oikein urakalla pohjavillaa. Takaosa pepun päältä alkaa jo muistuttaa rottaa, tosi hienoa... Onkohan Nana ollut kertaakaan näyttelykehässä täydessä turkissa? Nanalla kun kuitenkin on nätti, runsas, mutta kohtuullinen turkki, niin harmittaa viedä kehään koira, jonka turkista tuuheus on tippunut pohjavillan mukana pois.

 

Nanalta jäi ohjatut tokotreenit väliin tällä viikolla mun töiden vuoksi, koska treeniryhmistä tuli infoa niin myöhään, että työvuorolistat oli jo tehty ja mulle napsahtanut iltavuoro treenipäivälle. Ensi viikollakin ohjatut treenit jäävät meiltä väliin, kun ryhmätreenien tilalla olisi ollut Riikka Pulliaisen tehovalmennus. Koulutus meni niin nopeasti täyteen, että ei ehditty mukaan. :(

Kepitellen

Mysi 2x2 kepit treenit 21-24 from Janita on Vimeo.

 

Mysi 2x2 kepit treenit 25-29 from Janita on Vimeo.

 

Tässä treenejä huhtikuun lopulta ja toukokuun alulta. Viimeinen treeni on viidenpäivän takainen, joten aikalailla sillä tasolla mennään osaamisessa tällä hetkellä. Uusimmat treenivideot ovat vielä kamerassa, joten videoita viimeisimmistä treeneistä ei vielä ole.

 

Huomionarvoisia seikkoja treeneissä on tällä hetkellä edelleen oman heiton oikea-aikaisuus, jotta Mysin ei tarvitsisi kääntää keppien jälkeen katsettaan muhun, vaan katse suuntautuisi eteenpäin. Radalla kun siellä edessä on aina seuraava este. Toinen iso asia, mihin kiinnitin huomiota kunnolla vasta videoita kootessani, on tuo Mysin pyörähdys keppien jälkeen silloin, kun itse kuljen keppien oikealla puolella. Pyörähdykseenkin lienee syynä viipyilevä palkka, sillä olen treenatessa nyt todella kiinnittänyt huomiota, että palkka lentää ajoissa ja myös pyörähdykset ovat vähentyneet hurjasti. Lelun jättämistä etupalkaksi voisi kokeilla, kun joku päivä mies ehtisi avuksi treeniin nappaamaan palkan pois, jos Mysi meinaa varastaa palkalla.

 

Rytmi ja vauhti kepeillä on mielestäni tällä hetkellä ihan hyvä. Tosin välillä Mysillä menee kaahailuksi, jolloin vauhtia piisaa niin, ettei kaikki välit tule pujoteltua. Mysi oivaltaa kuitenkin yhden, kahden virheen jälkeen, että kaikki välit on pujoteltava. Myös voimakkaat avo- ja umpikulmat vaativat vielä työstämistä, avokulma mutulla haastavampi.

 

Erityisen tyytyväinen olen Mysin työmotivaatioon. Se ei paineistu virheistä, vaan jaksaa yrittää yhä uudelleen. Se lähtee hakemaan kepeille heti uudestaan, kun leikin jälkeen pyydän irrottamaan otteen lelusta. Paljon on vielä treenattavaa, mutta tosi hyvässä vaiheessa kuitenkin jo mielestäni ollaan. Liikehäiriötä Mysi kestää koko ajan enemmän, mutta liian lähelle keppejä en saa mennä tai työnnän Mysin ulos kepeiltä ennen aikojaan.

 

Oon todella tyytyväinen myös omaan valintaani koulutusmetodin suhteen. Muilla koulutustavoilla ei oltaisi puolentoista kuukauden treenin jälkeen vielä näin hyvässä vaiheessa pujottelun opettamisessa. Tykkään tässä tavassa myös siitä, ettei tarvitse tehdä töitä ohjureiden/verkkojen häivyttämisessä, kun koira alusta alkaen oppii pujottelemaan ilman ohjureiden/verkkojen apua.

Missä kuljimme kerran

 

 

 

 

Oikeastaan me kuljemme näitä polkuja pitkin liki päivittäin.