Blaah...

Odotin jo niin, että pian heinäkuun vaihduttua päästäisiin palaamaan agin pariin, mutta ilmeisesti se vuoto, jota Nanalta pari viikkoa sitten tuli useamman päivän oli jotain oikeaa juoksua edeltävää hormonivuotoa tms... Neiti alkoi nimittäin vuotamaan ihan kunnolla (=persekarvat ihan sotkussa jo nyt, näin kauniisti sanottuna) tässä toissapäivänä. Sunnuntai-iltana bongasin kotitalon hissin lattialta veritipan, joka muistutti erehdyttävästi veritippoja, joita kotoa on lattioilta löytynyt aina narttujen juoksun aikaan. Vähän huvituinkin jo ajatuksesta, kuinka siitä punaisesta jäljestä nyt niin tuli heti mieleen narttukoiran juoksu. Jotenkin ei enää huvittanutkaan niin, kun eilen aamulla Nana kelli selällään ketarat ojossa pyytäen masurapsutuksia ja huomasin takapään olevan veressä... et se siitä pikaisesta agilitykentillä paluusta. :( Nooh, ehditään me onneks vähän heinäkuun lopulla treenailee itseksemme, ennen kuin ohjatut treenit jatkuvat.

Nyt sit jatketaan vielä kotona takaakierron, eteenmenon ja kontaktiasennon vahvistamista muutaman viikon verran ennen esteille palaamista. Treenattiin tänään kontakteja ja näin kotioloissa ne onnistuu jo tosi hyvin. Ollaan siis harjoiteltu kosketusalustan ja matalan pahvilaatikon avulla kontaktiasentoa. Aikaisemmin ollaan treenattu oikeastaan vain niin, että itse oon kyykyssä kosketusalustan vieressä valmiina palkkaamaan, mutta tänään päätin yhden tällaisen mieleenmuistutustoiston jälkeen treenata kontaktiasentoon lähettämistä kauempaa. Skeptisenä tietysti epäilin, että juttu olis liian hankala. Hyi mua, kun niin aliarvioin koiraani. :( Nana nimittäin pyyhälsi noin metrin päästä lähetettyäni samantien oikeaan asentoon oikealle paikalle ja jäi siihen takatassut laatikon ja etutassut kosketusalustan päällä odottamaan palkkaa. Niin hieno taitava pikkuinen! :)

Niin hienoa aina havaita pientäkin edistystä ja se tuo taas intoa jatkaa tätä kotona treenailua. Välillä alkaa nimittäin takaakierto- ja eteenmenoharjoitukset maistua niin puulta. Nana tietysti innostuu aina kun huomaa, että nyt aletaan treenailemaan, mutta mua välillä turhauttaa tehdä samoja juttuja... Erityisesti kontaktien treenailusta Nana tykkää kovasti, se innostuu ihan hulluna aina, kun otan kosketusalustan esiin. Niin ihana hassu ja intoa täynnä!

Juhannustervehdys!

Me tahdotaan Nanan kanssa tämän kesäisen kuvasarjan myötä toivottaa hyvää juhannusta kaikille blogissa piipahtaville!!

Eilen oltiin pitkästä aikaa moikkaamassa Mantaa ja Bellaa vanhempieni luona. Bussimatka sujui tosi hienosti, vaikka ei olla moneen kuukauteen bussilla mihinkään liikuttu, kun hankittiin tuo oma auto. Tytöt (Nana ja Manta) ilahtuivat paljon toistensa näkemisestä. Bellaa nyt tuntui lähinnä ärsyttävän, että riiviökakara tuli taas kylään ja häiritsemään hänen rauhaansa. Nana on kyl niin liikkis, kun se niin kovin tahtoisi olla Bellan kaveri ja mielistelee sitä oikein (ja se on aika paljon se, sillä normaalisti Nana ei mielistele, vaan on oma röyhkeä itsensä) ja silti Bella vain murahtelee. Vein koirat pitkälle kävelylenkille ja vähän riskillä laskin ne vapaaksi leikkimään isolla peltoalueella. Riskillä siis siinä mielessä, että Nanallahan on edelleen juoksu. Periaatteessa en Nanasta uskoisi, että se karkaisi sulhon etsintään, mutta toisen koiran perään se ehkä voisi oikein omapäiselle tuulelle satuttuaan lähteä... Mantakin olisi ilmeisesti kelvannut kyläilyn loppupuolella, niin neiti käänsi häntää sivuun Mantan haistellessa takapuolta... Kamera jäi harmittavasti taas kotiin, tyttöjen menoa olisi ollut kiva kuvata ja ottaa videollekin.

Tänään käytiin Nanan kanssa ekaa kertaa oikealla juoksulenkillä. Jos sitä pitkästä aikaa taas lämmittelisi tuota omaa juoksuharrastusta... Viimeksi olen juossut lenkkiä kunnolla viime kesänä ennen Nanan muuttoa meille. Sen jälkeen lenkkarit ovat ottaneet osumaa baby-sheltin ja vähän vanhemmankin sheltin hampaista (Nana oli järjestänyt pikku yllärin tässä erään yön aikana syömällä lenkkarin nauhat katki) ja kuluneet metsässä rämpiessä... Nyt kun juoksuinnostus on taas alkanut heräilemään, niin kävin tänään lenkkarikaupoilla ja pitihän niitä uusia kenkiä käydä heti vähän testaamassa. Samalla tuli testattua Nanalle jonkin aikaa sitten ostamani Joken joustotalutin, joka on muuten just passeli talutin kevyille juoksulenkeille. Se antaa kivasti myöten koiran liikkeille, vaikka tosi nätisti Nana suurimman osan ajasta ravasi vierellä. Välillä toki innostui pomppimaan ja vähän nilkkojakin näykkimään, mutta käskystä lopetti ja malttoi laskea kierroksia. Nana reagoi mun liikkeisiin (esim. agikentällä) tosi voimakkaasti ja siitä huomasi kyl, kuinka ihanaa on ravata yhdessä. Taidettiin me molemmat tytöt nauttia aika paljon yhteisestä menosta! :)

Agikärpäsen puraisu

Agikärpänen on päässyt puraisemaan mua kyllä tosi kovasti alkeiskurssin myötä! Parasta tietysti, että myös Nana nauttii tekemisestä hirveästi. Nyt kun ei olla pariin viikkoon päästy treenaamaan, niin polttelee jo hirveesti päästä taas esteiden ääreen! Oonkin ollut ihan pistoksissa pari päivää, kun olen odotellut ilmoitusta siitä, hyväksyttiinkö meidät mukaan seuran toimintaan... Mies on varmasti ollut vain kiitollinen, että oon ollut koko alkuviikon käytännössä katsoen vain töissä, niin en ole ehtinyt kiukkuilla jännityksen vuoksi. :D Sähköpostia oon käynyt kurkkailemassa tyyliin puolen tunnin välein. Ja tänään aamupäivällä se jännityksellä odotettu sähköpostiviesti sitten tuli ja...

SUPERJEEEEEEEEEE!!!!!!!!!!!!

Päästiin siis koejäseniksi seuraan (jonka jälkeen pääsee sitten varsinaiseksi jäseneksi, kunhan osoittautuu sitoutuneensa seuran toimintaan) ja tiedossa siis myös koko ensi kaudelle treenipaikka ohjatussa agiryhmässä!! Niin niiin niiin makeeta! Elokuussa jatkuu ohjatut treenit, mutta me kyl suunnataan heti heinäkuun aikana jo treenaamaan itseksemme vapaaharjoitteluvuorolle!

Agilityn alkeiskurssi, viimeiset harkat

Tänään oli agilityn alkeiskurssin vika kerta. Harmitti taas lähteä ilman Nanaa. Odotan niin paljon, että päästään taas yhdessä treenailemaan. Nyt vaan jännäillään, päästäänkö seuraan koejäseniksi vai pitääkö alkaa katsella muita seuroja vai miten tästä jatketaan. Treenipaikka ohjatussa ryhmässä olisi tietysti ihan mielettömän makeeta!

Vikalla treenikerralla meillä oli leikkimielinen kilpailu ja lisäksi sai tehdä itsenäisesti kilparataa tai sen pätkiä sekä treenata keppejä ja kontaktia puomin alastulolla. Mä olin siis lähinnä kuuntelu- ja katseluoppilaana. Kisaan pääsin osallistumaan, kun sain lainata taas toisen kouluttajan koiraa. Tai siis pääsin tekemään kisarataa, meidän suoritusta ei otettu mukaan kisaan, kun luonnollisesti on vähän eriä tehdä jo kisanneella koiralla kuin alkeiskurssin käyneellä koiralla. Vaikka mielettömän hyviä suorituksia oli monilla kurssilaisillakin, ettei sen puoleen. Oon tietysti tosi kiitollinen, että sain lainata kouluttajan koiraa, mutta olisihan se ollut kivointa tehdä Nanan kanssa. Nanakin on niin etevä, että on yllättänyt mut monta kertaa ja osannutkin paljon enemmän kuin olen itse ajatellut!

Nyt sit vain jännäilemään ja odottamaan ensi viikkoa... lupasivat ilmoitella vielä ennen juhannusta koejäseniksi hyväksytyistä.

Agilityn alkeiskurssi, 6. harkat

Eilen oli agilityn alkeiskurssin toiseksi viimeinen kerta. Tehtiin taas radanpätkää, jossa rengasta, putkea, hyppyä ja pussia, ohjauskuvioista harjoiteltiin takaakierrolle lähettämistä ja takaaleikkausta. Uutena esteenä oli keinu ja lisäksi puomin alastulon kontaktia treenattiin. Nanan jouduin jättämään kotiin ja siis olla treeneissä enimmäkseen kuunteluoppilaana. Nana on jo pari kuukautta pissaillut sinne tänne lenkillä ja nyt viikko sitten merkkaillut vielä enemmän (siis ihan joka paikka on merkittävä!). Viime viikonloppuna alapää oli myös turvoksissa. Perjantaina paperilla koittaessa Nanalta sitten tulikin haaleaa rusehtavaa vuotoa, jota on jatkunut... Varmuuden vuoksi siis jätin koiran kotiin, jos nämä nyt ovat ne ensimmäiset juoksut... Silti täytyy varmaan tarkkailla tuota vuotoa, kun se ei tosiaan ole selvästi punaista ja paljon vähäisempääkin kuin mihin olen muiden koirien kohdalla tottunut...

Radanpätkää tehdessä sain lainata toisen kouluttajan koiraa, joten vähän pääsin ohjaamaan itsekin. Ja oli muuten aika makeeta ohjata koiraa, joka osaa esteet ja menee ihan mielettömällä vimmalla (itse sai ihan tosissaan spurttailla, että ehti koiraa ohjata siinä vauhdissa). Ei mut olisin mä silti kyllä tehnyt mieluummin Nanan kanssa ja harmitti paljon, kun oma koira oli kotona eikä päässyt sen kanssa treenaamaan. Mutta tätähän tämä leikkaamattoman narttukoiran kanssa on. Kiva kuitenkin, että sain mahdollisuuden ohjata toista koiraa, kun omaa en ollut voinut mukaan ottaa. Kuulemma mun ohjauksesta huomaa, että ohjaan minikoiraa, kun ohjaan niin matalalla, nyt siis pääsin kokeilemaan rataa maksikoiran kanssa.

Agilityn alkeiskurssi, 5. harkat

Sunnuntaina oli alkeiskurssin 5. treenikerta. Tehtiin yhtä/kahta radanpätkää, rengasta, pussia ja uutena esteenä tuli kepit. Oli tosi kuuma ilma ja vaikka oltiin lepäilty päivällä eikä tehty mitään maraton-lenkkejä, huomasi Nanasta, että se ei kuumuudessa jaksanut keskittyä ihan niin hyvin kuin normaalisti. Ihan hyvät treenit oli silti. :)

1. Rata

Tehtiin siis yhtä/kahta radanpätkää. Osa siis pääsi yhdistämään kaksi 3 esteen radanpätkää yhdeksi 6 esteen radaksi. Harjoiteltiin radoilla valssia ja eteenmenoa. Me tehtiin rataa kahtena erillisenä harjoituksena. Valssiharjoituksessa oli käyrä putki, jonka ulostuloa ei sisäänmenolta näkynyt. Me oltiin aiemmin tehty vain suoraa putkea ja ihan putken suulta, joten putki ei sujunutkaan ihan ensi yrittämällä. Tehtiin pariin kertaan pelkkää putkea ja reippaasti Nana-neitonen meni pimeään putkeen, mutta vauhtia ei ollut ihan niin paljon kuin suoran putken suorittamisessa on ollut. Saatiin myös kasvatettua etäisyyttä, jolta lähetin Nanan putkeen. Käyrä putki oli kuitenkin selvästi suoraa putkea jännempi ja vaikeampi, joten tehtiin rataa kahdessa osassa. Valssiharjoituksessa siis kutsuttiin koira hypyn yli ja lähetettiin putkeen ja valssin kautta vaihdettiin ohjauskäsi koiran tullessa putkessa ja putken perään sit vielä hyppy. Ihan jees meni, mutta tavalliseen tapaan Nanasta huomasi, että nyt oli taas jotain uutta...

Toisessa radanpätkässä harjoiteltiin eteenmenoa hyppysuoralla. Nanan eteenmeno oli oikein vauhdikas, kun namikipolle oli niin kiire! :D

2. Rengas ja pussi

Rengasta ja pussia harjoiteltiin erillisinä estesuorituksina. Kumpikin meni ok, pussista Nana taitaa pitää erityisesti, niin järjettömällä vauhdilla tyttö sukeltaa sen läpi. :) Hieman vielä nostettiin pussin reunaa, mutta ensi kerralla päästään varmaan treenaamaan jo ilman nostamista.

3. Kepit

Uutena esteenä tuli siis kepit ja tehtiin kujana niitä. Nana tuli niin kovalla vauhdilla heti ekalla kerralla keppikujan läpi, että päästiin kasvattamaan lähetysetäisyyttä kepeille tosi paljon ja joka suoritus meni yhtä kovalla vauhdilla ja varmuudella. Lähetyskulmia ei kuitenkaan vielä treenattu.

Nana rakas 1v!!!

Pikkukettu, prinsessa, kullannuppu, muru, nana nuppunen, väpä, kulta... meidän niin rakkaalla ja tärkeällä tytöllämme on niin monta hellittelynimeä ja tänään niin suuri päivä!

Onnea Nana-rakas 1-vuotissyntymäpäivän johdosta!

Aika kuluu niin kovin nopeasti...

Pikkusheltin kokoinen siansaparo

Oli siinä ihmeteltävää ja ihasteltavaa, kun läheisen eläinkaupan luuhyllystä löytyi jättimäisiä siansaparoita. Koko on pienen sheltin mielestä kohdallaan - saparo häviää vain parilla sentillä pituuskilpailussa.

Tänään oltiin treenaamassa match showssa kehäkettuilua, jos loppukesästä sitten uskaltautuisi ihan virallisiin näyttelykehiin... treeniä me kyllä tarvitaan vielä. Tänään irtosi punainen nauha mätsärikehästä, mutta loppukehässä ei sijoituttu. No, treeniä, treeniä... Nana antoi tuomarin myös katsoa hampaat ja kopeloida, tuosta hampaiden katsomisesta en ollut niin varma, antaako neiti tuomarin sen tehdä, mutta nätisti antoi.