Kettu

Oltiin tänään Viikin Gardeniassa järjestetyssä mätsärissä. Kiva, kun kerrankin on koiratapahtuma kävelymatkan päässä kotoa, samalla tuli tehtyä ihan reipas päivälenkki, kun kävelymatka suuntaansa kesti kuitenkin 45-50 minuuttia. Matkalla meitä vastaan tuli pikkupoika, joka hihkaisi äidilleen innoissaan "äiti, kato kettu!", kun tultiin Nanan kanssa vastaan. Äiti sitten selvensi, että kyseessä on koira, poika edelleen intti, että se koira näyttää ketulta. Hih, mun pikkukettuni!

Kävelymatkaa lukuun ottamatta en ollutkaan sitten kovin tyytyväinen mätsäriin. Pienten koirien kehä oli asvalttipohjalla ja kesti tuhottoman kauan. Pieniin koiriin oli ilmoitettu eniten koiria, ja silti ennen kehän alkua kisattiin samassa kehässä vielä junior handler -kisa... me odotettiin kehään pääsyä melkein kolme tuntia, ihanaa... Sanomattakin selvää, että koira oli siinä vaiheessa jo ihan kyrsiintynyt ja tylsääntynyt odotteluun ja vireeltään muistutti enemmän kuollutta kalaa kuin iloista shetlanninlammaskoiraa. Yritin temputtaa Nanaa ja siten nostaa sen virettä ennen kehään menoa. Eipä ollut temppuilusta mitään apua, Nana oli väsynyt kehään päästessään eikä sitä kiinnostanut p**kan vertaa kehäkettuilu. Liikkeissäkin koira suunnilleen raahautui perässä, vaikka normaalisti Nana menee tosi iloisesti, kun liikkeitä esitetään. Hampaat näytti kiltisti ja antoi tuomarin tunnustella varauksetta, mutta seisoi jotenkin ryhdittömästi. Tota kopelointi- ja pöytäkokemustahan me lähinnä lähdettiinkin hakemaan, mutta silti jäi jotenkin huono maku suuhun kaikesta siitä odottelusta. Sininen nauha saatiin eikä sijoituttu loppukehässäkään. Tuomarilta Nana sai kehuja hyvästä turkin laadusta, jospa se laatu sitten korvaisi puuttuvaa määrää parin viikon päästä virallisessa kehässä. Nyt tuolla parvekkeella nukkuu päivästä väsynyt pikkusheltti.

Eilen käytiin treenaamassa taas Ojangossa vähän agia. Tarkoituksena oli tehdä lyhyttä viiden esteen radan pätkää. Nana ei kuitenkaan tahtonut mennä millään ekaan putkeen, vaikka sinkoili kaikkien muiden kentällä olleiden putkien läpi. Pitkään mietin, mikä vika omassa ohjauksessa ja putkessa on, kun Nana ei sinne mene millään, vaikka putki ei edes ollut ihan pimeä ja Nana tykkää kovasti putkista. Jossain vaiheessa sitten älysin katsoa putkeen ja siellähän oli suuri lammikko, käytännössä koko putken pohja oli veden peitossa. Ei tullut kuulonkaan, että hienohelma olisi mennyt lätäkön läpi... :D Kaadoin vedet putkesta ulos, mutta eipä se siinä vaiheessa enää kovin auttanut. Tein sitten vain suunnitellusta radasta kolmen esteen loppupätkän: hyppy takaakiertona-valssilla koira mukaan seuraavalle hypylle- putki. Meni tosi tosi hyvin, Nana seurasi ohjausta taitavasti. Lisäksi tehtiin ekaa kertaa isoa puomia, jota Nana tuntui rakastavan. Mamia taisi huimata puomin korkeus koiraa enemmän. Nana olisi ravannut puomia edestakaisin eikä olisi malttanut lopettaa millään. Tehtiin myös kontakteja puomin alastulolla, hienosti Nana hakeutuu kontaktiasentoon, kun itse himmaa omaa vauhtia vain alastulolla.

Vähän reenattiin takaaleikkausta

Otetaan nyt Nanan kanssa takaisin korkojen kera se agitreeni, joka jäi juoksun vuoksi treenaamatta. Tänään oltiin taas paahteisessa Ojangossa, kovinkaan kummoista treeniä ei kuuman ilman vuoksi tehty. Nanalla olisi intoa riittänyt, mutta väkisinkin koira väsyy noin kuumalla ilmalla nopeammin ja mieluummin teen sit vähemmän kuin enemmän, jolloin virheitäkin tulee herkästi enemmän, kun keskittyminen herpaantuu.

Harjoiteltiin tänään ekaa kertaa takaaleikkausta. Hyppy-putki-hyppy-hyppy-rataa tehtiin. Takaaleikkasin lähetettyäni koiran putkeen. Huomasi kyllä, että oli eka kerta kuin harjoiteltiin tätä juttua... Nana meni kyllä putkeen, mutta kun mun oma juoksusuuntani vaihtui koiran mentyä putkeen, tulikin Nana samaa tietä ulos pari kertaa. Tehtiin sit kerran putki omana suorituksenaan ja sit tyttö menikin putken läpi. Pari putkeen lähetystä sössin myös itse juoksemalla liian lähelle putkea, jolloin mun oma vauhti pysähtyy ja Nana tietysti reagoi siihen heti. Saatiin kuitenkin tehtyä useita onnistuneita ja hyviä suorituksia. Nana teki taas niin hyvällä vauhdilla, että en voi olla kuin ylpeä. Itse kun lopettaisin sen sähläämisen, niin koirakin menisi varmasti vielä paremmin. :)

Muistuteltiin mieleen myös pussia ja tehtiin taas pikkasen kujakeppejä loivista kulmista lähettäen. Kerran Nana syyhkäisi keppien ohi palkalle, tehtiin sit loput suoritukset vielä vähän loivemmista kulmista ja kivasti juoksi keppikujan läpi. Ennen lähtöä tehtiin vielä pari kertaa takaaleikkausharjoitus, jolla aloitettiin. Onnistui kivasti ja niihin oli hyvä lopettaa. Viikon loppupuolella sitten taas treenailemaan, kun työt ei estä. :)

Illalla oltiin vielä reippaalla liki 1,5 tunnin lenkillä ja nyt on väsynyttä ja tyytyväistä tyttöä kainalossa tässä soffalla! :)

Takaisin agikentille!

Suunnattiin eilen iltapäivällä ekaa kertaa juoksun jälkeen Ojankoon vähän treenailemaan, kun lämpötilakin oli laskenut siedettävään +23 asteeseen. Omistajan onnea on nähdä oma koira niin onnellisena. Nana innostui ihan hulluna, kun huomasi, mihin oltiin tultu. Tehtiin lämppälenkki metsässä ja kun agikenttä tuli taas näkyviin, alkoi pikkukettu vetää ihan ohjuksena kentälle! Nanahan ei vedä hihnassa ikinä, mutta nyt tyttö ihan oikeasti veti niin onnellisena ja täysillä kentälle, niin liikkis pikkuinen! Ja kentällä oli koko ajan niin kuuliaisena, mun hieno tyttö! Ei mitään niskurointia ja omaa kivaa, vaan koko ajan malttoi tehdä tosi hienosti töitä mun kanssa ja tauoillakin koko ajan touhotti innoissaan, mitä tehdään seuraavaksi.

1.Rata

Tehtiin alkuun tosi helppoa neljän esteen radanpätkää ihan mieleen muistutuksen vuoksi. Kaksi suorassa linjassa olevaa hyppyä, loivasti kaartuva putki ja loppuun vielä hyppy, pikkuisen joutui vikalle hypylle kaartamaan, en laittanut sitä ihan suoraan linjaan putken ulostulon kanssa. Nana on kyl niin makee, heti ekalla yrittämällä meni ihan oikein, vaikka tässä on kuitenkin ollut reilu kuukauden tauko agista eikä sitä ennenkään kokemusta ehtinyt kovin paljon karttumaan. Olin tosi tyytyväinen omaan ohjaamiseen ja siihen, kuinka hienosti Nana meni ohjauksen mukana, kaikkein tyytyväisin olin kuitenkin Nanan vauhtiin. Pikkukettu teki ihan rakettivauhdilla ja silti meni ihan oikein! Tehtiin muuten ensin pari suoritusta namipalkalla ja sit kokeilin palloa palkkana ja se tuntui oikeasti toimivan tosi hyvin! Nana irtosi vikan esteen jälkeen pallon perään tosi hyvin, veti parit kunniakierrokset pallo suussa ja malttoi sitten kuitenkin tulla pallon kanssa luokse ja antoi pallon suusta mulle namia vastaan. Ehkä Nanasta saadaankin vielä lelulla palkattava koira, jeeeeee!!!

2.Kepit

Radanpätkän jälkeen muistuttelin mieleen rengasta ihan parin toiston verran. Tehtiin myös kujakeppejä n.10 toistoa. Kepit tietysti vielä ihan erillään toisistaan, alkuun joitakin toistoja ihan suoraan edestä lähettämällä. Nana meni tosi hyvällä vauhdilla kujakeppien läpi namipalkalle, joten päätin lähettää sitten loivasta kulmasta koiraa kepeille. Hyvin Nana haki kepit vähän sivummaltakin lähettämällä. Vauhdin vähän laskiessa otettiin sitten taas taukoa, jonka jälkeen käytiin tutustumassa keinuun.

3.Keinu

Meillähän jäi alkeiskurssilla välistä kerta, jolloin keinuun tutustuttiin. Otin Nanan hihnaan ja paukuttelin keinua maahan ja syötin samalla neidille lihapullia. Ajattelin alkuun Nanan säikähtävän enemmän keinun paukahdusta, Nana on välillä herkkä äkkinäisille koville äänille. Vähän neiti kyttäsi, mikä toi paukkuva juttu on ja ihan viereen en kyllä mene, mutta ei lähtenyt vetää pois keinun luota, vaan rauhallisesti vierestä katsoi keinua. :)

4. Kontaktit

Loppuun otin vielä muutaman toiston kontakteilla kosketusalustan kanssa. Nanasta huomasi, että sen keskittyminen alkoi vähän herpaantumaan ja neiti alkoi olla jo aika höynällä tuulella. Tehtiin pari onnistunutta suoritusta ja sit loppuun leikitin Nanaa hetken kentällä pallojen kanssa.

Lopuksi tehtiin vielä jäähdyttelylenkki metsässä ja kun tultiin sieltä ulos, olis neiti ollut taas ihan into päällä menossa kentälle, hihna kireällä! Agility on kyl niin meidän juttu ja ihaninta on nähdä, kuinka Nana nauttii siitä, kun tehdään yhdessä ja se saa mennä esteitä! Nana oli niin kovin hieno eilen ja olin niin tyytyväinen, miten intensiivisesti ja hyvällä tempolla se työskentelee. Kotona oli sitten väsynyttä tyttöä loppuillan. Mun hieno pikkukettu! :)

Luontopolulla + näyttelypohdintaa

Oonpas ollut laiska viime aikoina, kameraa en ole ottanut lenkille mukaan varmaan pariin kuukauteen... Keväällä pokkari kulki niin näppärästi mukana taskussa, mutta nyt on muka niin vaikeaa ottaa laukkua/reppua lenkille mukaan... hohhoh! No, viime sunnuntaina kuitenkin otin, oltiin kävelemässä tossa läheisellä luontopolulla Viikki-Vanhankaupungin luonnonsuojelualueen reunoilla... Lehto kuhisi hyttysiä, jotka hyökkäsivät kimppuun samantien, kun pysähtyi hetkeksi edes kuvaamaan.

Nanalla niin "no mennään jo"-ilme! :D

Pikkuisen ollut kuivaa viime aikoina, kun Vanhankaupunginkosken vesiputouskin oli kuivunut melkein kokonaan. Tiistai-iltana putous ryöppysikin ihan toiseen malliin edellisyön ukkosmyrskyn vesimassojen jäljiltä.



Nanasta on kasvanut niin kaunis neitokainen! Ihan kesälookissahan Nana on nyt juoksun aikaisen karvanlähdön jäljiltä, mutta arpoilemiseni ekan näyttelyn suhteen päättyi siihen, että maanantaina näpyttelin Nanan ilmoittautumisen Helsingin ryhmänäyttelyyn 14.8. eli siellä sitten startataan kehäkettuilu! Munhan piti alkujaan ilmoittaa Nana jo Lohjalle tai Riihimäelle kesäkuun alussa, mutta sit se jotenkin vain jäi. Ajattelin ja ajattelen vieläkin, ettei toi koira ole vielä valmis näyttelyihin, mutta eipä se mihinkään miettimällä muutu. Nyt kun sattui näyttely ihan kotikulmille ja olen pyytänyt päivän töistäkin vapaaksi juuri siksi, että ilmoitan Nanan näyttelyyn, niin pitihän se sitten ilmoittaa. Nyt vain pitäisi treenata pöydällä seisomista, Nana ei oikein tykkää siitä, että korjailen sen asentoa ja seisominenhan ei ole millään mallilla. Nooh, kuukausi aikaa... ;)

Uimakoululainen

Uimakoululainen empii, viitsiikö tassuja kastella...

Varovaisin askelin veteen...

Keppi pelastettu! Eikä nyt edes kai ällöttänyt niin pahasti...

Kuulumisia

Eipä olla juuri mitään kummempaa viime aikoina puuhailtu. Nanan juoksu alkaa olla loppupuolella, vuoto on jo loppunut (jee, matot saa takaisin lattialle ja sohvalla ei tarttee enää pitää lakanoita suojana!). Eilen lenkillä käveltiin staffipentueen ohitse ja voi, kun Nanaa olisi niin kiinnostanut pikkuiset koirapentulaiset. Vielä pitkän matkan päästä katsoi haikailevasti pentuja. Saa nähdä, tuleeko Nanalle valeraskautta juoksun jälkeen. Eilen olisi antanut leikatun uroksen varmaan astua, yhtään ei näyttänyt hampaita, kun toinen yritti selkään... Tavallisestihan Nana irvistää heti, jos kukaan yhtään tungettelevammin on persuksissa.

Silloin tällöin, yleensä päivittäin ollaan treenattu lyhyesti yhtä tai kahta agilityn alkeiskurssin kotiläksyä. Pääasiassa ollaan kuitenkin keskitytty ulkoiluun, leikkimiseen ja yhdessä touhuamiseen. Oon päättänyt kokeilla tennispalloa lelupalkkana, kun päästään takaisin agilityn pariin. Nanahan tykkää kovasti vetoleikeistä, mutta jostain syystä ei oikein syty agikentällä taistelemaan lelusta. Tennispallon perään tyttö kuitenkin sinkoaa aina, voisin kuvitella sen kiinnostavan myös treeneissä. Tennispallo on varmaan parempi myös siinä mielessä, että se on elävä/liikkuva lelu verrattuna esim. köyteen. Nana kun reagoi voimakkaasti liikkeeseen, niin uskoisin tennispallon olevan ehkä kuitenkin parempi palkka agin parissa. Nana ei myöskään omi tennispalloa ihan niin voimakkaasti kuin muita leluja, vaan malttaa tulla se suussa. Tahtoisin todella nimittäin päästä palkkaamaan koiraa myös lelulla pelkkien namien sijaan.

Operaatia Nanasta uimakoira on myös edistynyt hitaasti (mutta varmasti?). Nykyään Nana menee ilman sen suurempia houkutteluja ja maanitteluja hakemaan keppiä rantavedestä ilman, että yököttyy tassujen kastumisesta. Toistaiseksi ollaan päästy sen verran syvään veteen, että vedenpinta osuu kevyesti masukarvoihin. No, kunhan mökille päästään, niin ehkä Nana innostuu ihan oikeasti uimaan, kun itsekin menee pulikoimaan veteen...

Arpoilen tässä, ilmoittaisinko Nanan elokuun 14. päivän ryhmikseen Helsinkiin. Onhan tuo vähän kesäturkissa, kun alusvilla on tippunut, mutta housuissa ja kauluksessa on silti ihan kivasti karvaa. Olisi kuitenkin kiva käydä jossain pienemmässä näyttelyssä ennen syksyn sivuerkkaria, sinne olen kuitenkin joka tapauksessa Nanan ilmoittamassa. 

PS. Tylsyyksissä tuli vähän säädettyä blogin ulkoasun parissa, se edellinen oli niin tappotylsä ja sen piti olla ihan vain väliaikainen ratkaisu blogia perustettaessa, mutta niin siinä vain kesti melkein vuosi, että sain jotain vähän parempaa aikaiseksi... :D