Onpas hieman jäänyt blogin päivittäminen kesäkiireiden keskellä. Kesäkuun alkupuoli on kuitenkin sisältänyt pitkiä kävelylenkkejä, vähän uimista, koiranäyttelyä, aika paljon huolta ja treenimotivaation laskua.
Mitä tulee Mysin agilitytreeneihin, niin treenit ovat koostuneet lähinnä parista omatoimisesta keppitreenistä. Ohjatuista treeneistä tuli melkein kuukausi taukoa vaihtelevista syistä: shelttileirin jälkeen vietettiin lepopäivää, sitten puuttui kouluttaja ja viime viikolla oma mieli oli niin maassa eikä ajatus oikein pysynyt kasassa, joten reilumpaa Mysiä kohtaan oli jättää harkat väliin. En kuitenkaan olisi pystynyt keskittymään täysillä. Eilisissä ryhmätreeneissä Mysi olikin sitten taas pitkästä aikaa aivan out of control. Mysi kävi ihan ylikierroksilla samantien, kun huomasi meidän saapuneen Ojankoon. Ratatreeni meni sinkoillessa sinne tänne eikä Mysi pystynyt keskittymään itse treeniin, vaan korkean viretilan vuoksi se reagoi taas kaikkeen ympäröivään voimakkaasti. Naapurikentän koirakkoa piti haukkua ja jahdata aidan takaa ja lisäksi kouluttaja oli hyvin hyvin epäilyttävä Mysistä ja osa energiasta meni kouluttajan vahtaamiseen. Kävin tekemässä vapaatreeninä kuitenkin keppejä, joihin Mysi pystyi hieman paremmin keskittymään. Treenattiin 6+6 keppisarjaa. Samaista sarjaa treenattiin viimeksi kaksi viikkoa sitten. Mysi silloin ensimmäisillä kerroilla odotti palkkaa ensimmäisen 6 kepin sarjan jälkeen, mutta nopeasti ymmärsi, että palkka tulee sen pujoteltua 6+6 keppiä. Nyt fokus on hyvin ensimmäiseltä sarjalta tullessa toiselle sarjalle ja Mysi venyttää laukkaa päästäkseen nopeammin toiselle sarjalle.
Nanan kanssa ei ole päästy tokotreeneihin. Ei sen puoleen, motivaatiota tokon treenaamiseen ei ole juuri viime viikkoina ollut ja treenailen mieluummin Nanan kanssa erilaisia temppuja kuin tokoliikkeitä. Toissaviikolla treeni-iltana olin töissä ja viime viikolla Nana sai vielä lepäillä ja kerätä voimia. Nanalla oli ollut menneenä viikonloppuna todella voimakas ummetus, jonka vuoksi jouduimme käydä lääkärissäkin varmistamassa, ettei suolessa ole tukosta. Samalla Nanaa nesteytettiin ja se sai kipulääkkeitä ja peräruiskeen, jonka jälkeen vatsa alkoi hiljalleen toimia normaalimmin. Lohjan ryhmänäyttely jäi Nanalta väliin jo kipulääkkeen 28 vuorokauden doping-varoajan vuoksi, mutta en olisi kyllä muutenkaan varmasti vienyt kehään koiraa, jonka kanssa edellisenä päivänä olen joutunut käydä päivystyksessä ummetuksen ja vatsan kiputilojen vuoksi. Ummetuksen lisäksi Nana oli todella kivulias lauantain vastaisena yönä.
Juuri kun luulin Nanan voinnin muuttuneen vihdoin paremmaksi, alkoi se sunnuntaina iltapäivällä oksentelemaan ja maanantain vastaisena yönä oksennuksen mukana tuli isohko ruoto ja verta. Hirveä tunne herätä klo 3.30 yöllä oksentavan koiran ääneen ja huomata lattialla verinen oksennus. Soitin yöllä päivystykseen, jossa ei kuitenkaan nähty akuuttia tarvetta tuoda koiraa näytille yöaikaan. Nana oksensi vielä kaksi kertaa maanantain aamupäivän aikana (veretöntä oksennusta), kun maanantaina iltapäivästä meillä oli uusi eläinlääkäriaika. Nana sai oksennuksen estolääkkeen pistoksena ja saimme vielä kotiin mukaan 4 päivän kuuri kyseistä lääkettä tablettina. Lääkäri tunnusteli Nanan vatsan ja pingotus vatsasta oli kadonnut, suoli tuntui tyhjentyneen eikä vatsa ollut enää kivulias. Saimme lähteä kotiin saatesanoin: "jos se vielä tämän pistoksen jälkeen oksentaa, niin silloin asiat ovat todella huonosti ja koira on tuotava heti huomisaamuna klinikalle jatkotutkimuksiin". Arvata siis saattaa, että pelkäsin hulluna koko maanantai-illan, että Nana oksentaa uudestaan ja näin ollen en olisi Mysin treeneihinkään varmasti pystynyt keskittymään lainkaan. Nana ei kuitenkaan oksentanut enää ja vointi alkoi muutenkin kohentua nopeasti tämän jälkeen.
Mysi sen sijaan pyörähti Lohjan ryhmänäyttelyssä Peggy Baileyn kehässä junioriluokassa. Mysi väisti tuomarin lähestyessä jo maassa seisottaessa, kun tuomari katsoi luokan läpi. Pöydällä Mysi seisoi reippaasti siihen asti, että tuomari alkoi lähestyä sitä. Mysi väisteli ja venkoili pöydällä otteessani kuin löysä pitelemätön spagetti. En saanut pidettyä Mysiä aloillaan, niin että tuomari olisi saanut tutkittua sen ja tuomari saikin koskettua Mysiä vain hieman pepun päältä. Oikeutetusti meille tuloksena EVA, koska Mysi ei antanut tuomarin koskea itseensä. Olin täysin valmistautunut siihen, että näin voi näyttelykehässä Mysin kanssa käydä, joten en osannut olla hirveän pahalla mielellä tästä. Näyttelypäivä oli muuten todella mukava. Oli kiva nähdä tuttuja ja huippua oli tietysti, että moni muu kaveri ja tuttu oli tyytyväinen oman koiran näyttelysaavutuksiin ja saivat sen, mitä lähtivät näyttelystä hakemaan. Alla Mysin arvostelu:
"Very pretty but does not want to be handled. Nice top line. Good tail.Good ear carriage. Moved well." JUN EVA
Muutoin ollaan eletty aika laiskaa arkea, mihin tietysti vaikuttanut tuo melkein viikon mittainen Nanan sairastaminen. Viime keskiviikkona käytiin kuitenkin heittämässä talviturkit luonnon vesissä, siis minä ja Mysi. Nana tyytyi räksyttämään rannalla. Mysi ei heti hiffannut lähteä uimaan, mutta kun laitoin sen kerran rantavedessä niin, etteivät jalat yltäneet pohjaan, se lähti uimaan ja sen jälkeen olikin menossa polskimaan koko ajan. Itsekin pulahdin uimareissun loppupuolella, mutta uiminen omalta osalta jäi tosiaan vain pulahtamiseksi, koska Mysi oli uinut jo paljon siihen mennessä ja se puuskutti jo uidessaan, mutta ei silti suostunut odottamaan rannalla mun uidessa, vaan mukaan uimalenkille oli lähdettävä. Kivaa oli ja nyt odotellaankin taas lämpimiä säitä palaavaksi, jotta päästään taas polskimaan.
