Taskuraketti täyttää vuosia



Rakkaista rakkain sylirottani, pieni taskurakettini täytti kokonaiset 2 vuotta viime perjantaina 27.2! En vain voi olla hehkuttamatta tuota koiraa. Se on ollut niin paljon enemmän kuin uskalsin tai osasin koskaan odottaa tai toivoa. Kaksivuotias Mysi on edelleen se sama riehuva kakara, joka on pienimmästäkin vinkistä valmiina leikkiin. Rakastan sitä, kun Mysi tohkeissaan tulee lelun kanssa vastaan. Se on pieni sinnikäs sisupussi ja asettelee yhä uudelleen lelua rinnalle, jos itse yrität vaan koomata ja maata sohvalla. Lopulta naurattaa niin, että leluun on pakko tarttua. Työvoitto sylirotalle! Toisaalta se on oppinut ottamaan rennosti ja torkkumaan, kun kehottaa "käy nukkumaan".

Kuitenkin parivuotiaasta Mysistä huomaa myös, että henkistä kasvua/kehitystä on tapahtunut. Edelleen työstämme saaliin jahtaamiseen liittyvää teemaa, ja uskon, että tulemme tekemään sitä jollain tasolla koko Mysin elämän ajan. Mutta Mysi pystyy jo kokoamaan itseään tilanteissa ja kulkemaan esimerkiksi ajotien vieressä räyhäämättä ja repimällä hihnassa autojen perään. Huikeimmin kehityksen huomaa agilitykentän laidalla, jossa Mysi pystyy nykyään odottamaan omaa vuoroaan riekkumatta, kiljumatta ja keräämättä järkyttäviä kierroksia itseensä. Toki tämä vaatii pieniä temppuja/tehtäviä tasaisin väliajoin. Täysin työttömänä Mysi turhautuu. Radalla se keskittyy vain ja ainoastaan työskentelyyn, kun vielä vuosi sitten jokainen tauko omassa treenissä sai Mysin sinkoamaan minkä tahansa liikkuvan kohteen perään. Tämä puolestaan on herättänyt syyllisyyden tuntoa, että olen ymmärtämättä vienyt koiran liian nuorena sellaisiin liian kiihdyttäviin tilanteisiin, joihin se ei ole ollut vielä valmis. Toisaalta voi olla, että olisimme käyneet samat vaiheet läpi, vaikka agilityharrastukseen olisi tutustuttu myöhemmin. Mysi on terävä koira ja reagoi ärsykkeisiin nopeasti.

Mysi on varsinainen työnarkomaani. Se on aina valmis toimintaan, olipa sitten kyse agilitysta, lenkille lähdöstä tai tempputuokiosta. Se huutaa ja kiljuu ja vetää hihnassa kaikella voimalla esteille. Agilityradalla sille on paras palkka seuraava este.

Olen Mysistä joka ikinen päivä kiitollinen! Olen kiitollinen siitä, että juuri me saimme antaa Mysille kodin. Olen onnellinen joka päivä, kun huomaan, kuinka tärkeitä Nana ja Mysi ovat toisilleen. Onnellinen tästä omasta pienestä laumasta.

Alkuvuoden kuulumisia

 

 

Blogi on jäänyt hävyttömän huonolle huomiolle syksystä alkaen. En ole jaksanut jaaritella treenikuulumisia ja muutoin meidän arjessa ei mitään merkittävää ole tapahtunutkaan. Olemme eläneet tavallista arkea tavallisine lenkkeilyineen ja temputteluineen. Treenejä en lähde puimaan nytkään, mutta totean vain lyhyesti, että olen niin onnellinen tuosta treeniryhmäpaikasta, joka Mysin kanssa viime syksynä saatiin. Ollaan menty paljon eteenpäin ja kun vielä itse saisin otettua itseäni niskasta kiinni kontaktien suhteen ja ehtisin joskus hallille vapaatreenaamaan, niin pikku hiljaa paketti alkaisi ehkä olla kasassa... No kevään tullen viimeistään, kun ulkokentille taas päästään. Paljastettakoon sen verran, että tälle vuodelle on ostettuna kisalisenssi. Nanaa kun ei enää agilitykentillä nähdä, niin kyllä se lisenssi on Mysiä varten hankittu.

Helmikuu toi tullessaan tytöille juoksut. Kilpaa nuo tuntuvat toisiaan liehittelevän ja tyrkyttävät itseään toisilleen. Mysi joko pitää itsensä äärettömän puhtaana tai sitten se ei oikeasti vielä vuoda, vaikka olen kuinka kytännyt.

Terveysrintamalta sen verran Nanan kuulumisia, että neidin purukalusto puhdistettiin kuluneella viikolla. Isojen yläposkihampaiden poistosta on nyt  hieman alle vuosi ja melko tiheästä hampaiden harjauksesta huolimatta alahampaat olivat jo alkaneet keräämään hammaskiveä. Ei ne hampaat turhaan siellä suussa ole ja isojen poskihampaiden poiston myötä myös purenta on muuttunut sen verran, että hampaat eivät enää puhdistu mekaanisesti purukalustoa käyttäessä entiseen malliin. Kunnostaudumme entisestään hampaiden harjauksessa (nyt tavoitteena oikeasti joka päivä!), mutta hammaslääkäri epäili silti Nanan hammaskaluston vaativat toimenpiteitä vuoden kuluttua uudelleen. Tylsää. Myös Mysillä on päässyt kertymään pikkuisen hammaskiveä yläkulmureihin, joten sama hammaslääkärivisiitti on sillä edessä vielä tulevan kevään aikana.

Loppuun pieni videopätkä tämän viikon treeneistä. Siinä näkyy, millä mallilla kepit nyt ovat. Ja näköjään en nyt kuitenkaan malta olla jorisematta, mutta olisin niin ehtinyt tuohon japanilaiseen, jos olisin vain lähettänyt kauempaa hypyille putkien välissä. Kuljen itse ihan liian lähellä hyppyjä ja koiraa, kun koira kuitenkin osaisi varmasti, vaikka työskentelisimmekin kauempana toisistamme.

Mysi 3.2.2015 from Janita on Vimeo.