Kesäkuun kuulumisia (Lohjan ryhmis)

Onpas hieman jäänyt blogin päivittäminen kesäkiireiden keskellä. Kesäkuun alkupuoli on kuitenkin sisältänyt pitkiä kävelylenkkejä, vähän uimista, koiranäyttelyä, aika paljon huolta ja treenimotivaation laskua.

 

Mitä tulee Mysin agilitytreeneihin, niin treenit ovat koostuneet lähinnä parista omatoimisesta keppitreenistä. Ohjatuista treeneistä tuli melkein kuukausi taukoa vaihtelevista syistä: shelttileirin jälkeen vietettiin lepopäivää, sitten puuttui kouluttaja ja viime viikolla oma mieli oli niin maassa eikä ajatus oikein pysynyt kasassa, joten reilumpaa Mysiä kohtaan oli jättää harkat väliin. En kuitenkaan olisi pystynyt keskittymään täysillä. Eilisissä ryhmätreeneissä Mysi olikin sitten taas pitkästä aikaa aivan out of control. Mysi kävi ihan ylikierroksilla samantien, kun huomasi meidän saapuneen Ojankoon. Ratatreeni meni sinkoillessa sinne tänne eikä Mysi pystynyt keskittymään itse treeniin, vaan korkean viretilan vuoksi se reagoi taas kaikkeen ympäröivään voimakkaasti. Naapurikentän koirakkoa piti haukkua ja jahdata aidan takaa ja lisäksi kouluttaja oli hyvin hyvin epäilyttävä Mysistä ja osa energiasta meni kouluttajan vahtaamiseen. Kävin tekemässä vapaatreeninä kuitenkin keppejä, joihin Mysi pystyi hieman paremmin keskittymään. Treenattiin 6+6 keppisarjaa. Samaista sarjaa treenattiin viimeksi kaksi viikkoa sitten. Mysi silloin ensimmäisillä kerroilla odotti palkkaa ensimmäisen 6 kepin sarjan jälkeen, mutta nopeasti ymmärsi, että palkka tulee sen pujoteltua 6+6 keppiä. Nyt fokus on hyvin ensimmäiseltä sarjalta tullessa toiselle sarjalle ja Mysi venyttää laukkaa päästäkseen nopeammin toiselle sarjalle.

 

Nanan kanssa ei ole päästy tokotreeneihin. Ei sen puoleen, motivaatiota tokon treenaamiseen ei ole juuri viime viikkoina ollut ja treenailen mieluummin Nanan kanssa erilaisia temppuja kuin tokoliikkeitä. Toissaviikolla treeni-iltana olin töissä ja viime viikolla Nana sai vielä lepäillä ja kerätä voimia. Nanalla oli ollut menneenä viikonloppuna todella voimakas ummetus, jonka vuoksi jouduimme käydä lääkärissäkin varmistamassa, ettei suolessa ole tukosta. Samalla Nanaa nesteytettiin ja se sai kipulääkkeitä ja peräruiskeen, jonka jälkeen vatsa alkoi hiljalleen toimia normaalimmin. Lohjan ryhmänäyttely jäi Nanalta väliin jo kipulääkkeen 28 vuorokauden doping-varoajan vuoksi, mutta en olisi kyllä muutenkaan varmasti vienyt kehään koiraa, jonka kanssa edellisenä päivänä olen joutunut käydä päivystyksessä ummetuksen ja vatsan kiputilojen vuoksi. Ummetuksen lisäksi Nana oli todella kivulias lauantain vastaisena yönä.

 

Juuri kun luulin Nanan voinnin muuttuneen vihdoin paremmaksi, alkoi se sunnuntaina iltapäivällä oksentelemaan ja maanantain vastaisena yönä oksennuksen mukana tuli isohko ruoto ja verta. Hirveä tunne herätä klo 3.30 yöllä oksentavan koiran ääneen ja huomata lattialla verinen oksennus. Soitin yöllä päivystykseen, jossa ei kuitenkaan nähty akuuttia tarvetta tuoda koiraa näytille yöaikaan. Nana oksensi vielä kaksi kertaa maanantain aamupäivän aikana (veretöntä oksennusta), kun maanantaina iltapäivästä meillä oli uusi eläinlääkäriaika. Nana sai oksennuksen estolääkkeen pistoksena ja saimme vielä kotiin mukaan 4 päivän kuuri kyseistä lääkettä tablettina. Lääkäri tunnusteli Nanan vatsan ja pingotus vatsasta oli kadonnut, suoli tuntui tyhjentyneen eikä vatsa ollut enää kivulias. Saimme lähteä kotiin saatesanoin: "jos se vielä tämän pistoksen jälkeen oksentaa, niin silloin asiat ovat todella huonosti ja koira on tuotava heti huomisaamuna klinikalle jatkotutkimuksiin". Arvata siis saattaa, että pelkäsin hulluna koko maanantai-illan, että Nana oksentaa uudestaan ja näin ollen en olisi Mysin treeneihinkään varmasti pystynyt keskittymään lainkaan. Nana ei kuitenkaan oksentanut enää ja vointi alkoi muutenkin kohentua nopeasti tämän jälkeen.

 

Mysi sen sijaan pyörähti Lohjan ryhmänäyttelyssä Peggy Baileyn kehässä junioriluokassa. Mysi väisti tuomarin lähestyessä jo maassa seisottaessa, kun tuomari katsoi luokan läpi. Pöydällä Mysi seisoi reippaasti siihen asti, että tuomari alkoi lähestyä sitä. Mysi väisteli ja venkoili pöydällä otteessani kuin löysä pitelemätön spagetti. En saanut pidettyä Mysiä aloillaan, niin että tuomari olisi saanut tutkittua sen ja tuomari saikin koskettua Mysiä vain hieman pepun päältä. Oikeutetusti meille tuloksena EVA, koska Mysi ei antanut tuomarin koskea itseensä. Olin täysin valmistautunut siihen, että näin voi näyttelykehässä Mysin kanssa käydä, joten en osannut olla hirveän pahalla mielellä tästä. Näyttelypäivä oli muuten todella mukava. Oli kiva nähdä tuttuja ja huippua oli tietysti, että moni muu kaveri ja tuttu oli tyytyväinen oman koiran näyttelysaavutuksiin ja saivat sen, mitä lähtivät näyttelystä hakemaan. Alla Mysin arvostelu:

 

"Very pretty but does not want to be handled. Nice top line. Good tail.Good ear carriage. Moved well." JUN EVA

 

Muutoin ollaan eletty aika laiskaa arkea, mihin tietysti vaikuttanut tuo melkein viikon mittainen Nanan sairastaminen. Viime keskiviikkona käytiin kuitenkin heittämässä talviturkit luonnon vesissä, siis minä ja Mysi. Nana tyytyi räksyttämään rannalla. Mysi ei heti hiffannut lähteä uimaan, mutta kun laitoin sen kerran rantavedessä niin, etteivät jalat yltäneet pohjaan, se lähti uimaan ja sen jälkeen olikin menossa polskimaan koko ajan. Itsekin pulahdin uimareissun loppupuolella, mutta uiminen omalta osalta jäi tosiaan vain pulahtamiseksi, koska Mysi oli uinut jo paljon siihen mennessä ja se puuskutti jo uidessaan, mutta ei silti suostunut odottamaan rannalla mun uidessa, vaan mukaan uimalenkille oli lähdettävä. Kivaa oli ja nyt odotellaankin taas lämpimiä säitä palaavaksi, jotta päästään taas polskimaan.

Käytiin taas polskimassa!

Mysi pääsi muutaman viikon tauon jälkeen taas tiistaina pulikoimaan yhdessä Paavo- ja Noppa-veljien kanssa. Alkuun Mysi tarvitsi taas vähän apua altaaseen menoon (siis nostamista rampille), mutta pian muistui taas mieleen, kuinka hauskasta puuhasta tässä olikaan kyse. Pikkumusta komensi kimeällä haukullaan mua kuin agilitykentällä konsanaan ja vinkui rampin ympärillä ravaten, että heittäisin lelua altaaseen.

 

Nana pääsi hengailemaan altaan laidalle, koska mulla ei ollut sydäntä jättää sitä toista iltaa putkeen kotiin odottelemaan, kun lähden Mysin kanssa reissuun. Nana siis keskittyi baywatchin hommiin lähinnä räksyttäen altaan laidalta polskijoille. Nanahan on prinsessa eikä suostu vapaaehtoisesti kastelemaan turkkiaan kuin korkeintaan hellesäällä, jolloin voi hieman kahlailla matalassa vedessä.

 

Tällä kertaa mukana olleessa pokkarissa oli virtaakin jäljellä, joten tässä pieni video polskijoista:

 

3 kääpiötä polskii from Janita on Vimeo.

 

 

Viikonvaihteen aktiviteetit

Pikkukettu pääsi aksaamaan

Viikonloppu kului todella tiiviisti työpaikalla pitkän työvuoroputken vuoksi ja sunnuntaina aamuvuorosta lähdettyäni kotiin kävin kaupan kautta hakemassa pussin irtokarkkeja ajatuksena mussuttaa niitä loppuillan käytyäni ensin koirien kanssa ulkona. No, sunnuntai-illan suunnitelmat vaihtuivat lennosta, kun ex tempore meille tuli mahdollisuus päästä tuuraamaan yhtä koirakkoa ESS:n järjestämän agilitykurssin tekniikkaryhmään. Pakkasin vauhdilla treenirepun valmiiksi ja hurautin koirien kanssa kohti Tattarisuota.

Treenikaveriksi valitsin Nanan, koska Mysille olisi puuhaa tiedossa kahtena seuraavana iltana. Ja voi pikkuketun onnea, kun se pääsi esteille kahden kuukauden tauon jälkeen. Nanan koko naama ja olemus näytti nauravan. Nanan menemisessä ei parin kuukauden tauko näkynyt ja oikeastaan pikkukettu yllättikin mut hakiessaan kepit radalla sellaisesta umpikulmasta, josta en ajatellut sen osaavan niin itsenäisesti kepeille mennä. Mutta erehdyin. Nana selvästi halusi vähän näpäyttää minua, kun ei ole päässyt aksaamaan. Taitava tyttö!

Mysin agilitytreenit

Maanantaina oli puolestaan Mysin vuoro päästä esteille. Treenien alkuun teimme häiriötreeniä niin, että koirakot treenasivat lähekkäin olevilla hypyillä. Otin palkaksi lelun eikä Mysi katsonutkaan viereisellä hypyllä treenaavan koirakon suuntaan, vaan keskittyi meidän omaan treeniin. Rehellisesti sanoen, olin aluksi kauhusta kankeana, kun kuulin, että treenit alkaisivat näin. En uskonut, että Mysi pystyisi keskittymään omaan treeniin, koska nopea liike laukaisee Mysin saalisvietin, ja ajattelin vieressä treenaavan koiran liikkeen häiritsevän Mysiä. Onnistuneen häiriöharjoituksen jälkeen oli kuitenkin kiva siirtyä "ratatreeniin".

Rataa treenattiin tietysti penturyhmässä pätkissä. Päivän treenin tarkoituksena oli vahvistaa perusohjauksia eli valssia, takaaleikkausta ja sokkaria. Ensin treenattiin pätkän 1-3 hypyt niin, että hyppyjen 2 ja 3 väliin tehtiin valssi ja takaaleikkaus. Mä ehkä jonain päivänä opin sittenkin valssaamaan, sen verran kouluttaja kehui mun valsseja. Mua on viime aikoina huvittanut kovasti, miten joskus esimerkiksi kuvittelin osaavani valssiohjauksen hyvin, vaikka koiran linjat venyvät ja vanuvat. Mutta mitä kauemmin olen lajia harrastanut ja mitä enemmän oppinut ymmärtämään, sitä vähemmän huomaan oikeasti osaavani. Mysi tulee valssiohjaukseen hyvin ja olen kai oikeasti kehittynyt valsseissa, koska Mysi ei myöskään kaarrata yhtä pahasti valsseissa kuin Nana on aiemmin tehnyt. Myös takaaleikkaus toimi. Mysi ei häiriintynyt mun linjan leikkaavasta liikkeestä, vaan meni määrätietoisesti eteenpäin lelulle. Mun pitää kyl kiinnittää huomiota siihen, etten ajaudu liian lähelle estettä, koska silloin oma liike töksähtää ja mahdollisuus kieltoon esteeltä on suurempi.

Pätkä 3-8 treenattiin niin, että koiran viretila tuli ensin nostaa leikkimällä huippuunsa ennen lähtöä ja lähteä sitten liikenteeseen lentävällä lähdöllä. Ratapätkän ohjaamiseen tuli valita kaksi eri perusohjausta. Itse valitsin valssin hyppyjen 4 ja 5 väliin ja putkeen 8 vein Mysin sokkarilla. Mysin tulemista sokkarissa vaihtuvaan ohjauskäteen vahvistettiin pari kertaa, koska tämä oli oikeastaan eka kerta, kun treenasimme sokkaria. Mysi ymmärsi ohjauksen jujun nopeasti. Erityisen tyytyväinen olen omaan valssiohjauksen ajoitukseen, jolloin sain käännettyä Mysin linjan ajoissa, jotta se ei singonnut putken 6 väärään päähän.

Loppuun tehtiin irtoamistreeni esteillä 9-11. Lelupalkka odottin putken 12 suulla. Mysi lähti kuolleelle lelullekin lujaa. Irtoamisen kanssa ei ollut ongelmaa. Erityisen tyytyväinen olin treeneissä siihen, että pystyttiin taas käyttämään lelupalkkaa ilman, että viretila nousi liian korkeaksi. Tähän varmasti kyllä vaikutti paljon myös se, että itse rauhoitin tilannetta aktiivisesti istuttamalla Mysiä aloilleen usein. Saatiin kouluttajalta hyviä vinkkejä, kuinka treenata Mysin kanssa leikin lomassa ns. pään kasaamista eli Mysin tulee rauhoittua ja keskittää huomionsa minuun ennen kuin leikki jatkuu. Tällöin keskittyminen ei hajoa. 

Mysi kilahti treeneissä vain kerran. Kilahtamisella tarkoitan sitä, kun Mysin keskityminen herpaantuu ja se lähtee räksyttämään treenikenttiä erottaville sermeille. Oon kuitenkin tyytyväinen, että sain Mysin pian takaisin hallintaan ja pystyttiin jatkamaan treeniäkin vielä hetki ennen kuin vein Mysin tauolle. Oon tyytyväinen myös siihen, että en itse jäänyt tauon jälkeen muistelemaan kilahtamista, vaan pystyin keskittymään itsekin treenaamiseen sen sijaan, että olisin jännittänyt, kilahtaako Mysi kohta uudelleen. Myös Mysi oli äärettömän hyvässä kontaktissa ja sillä tuntui olevan älyttömän kivaa.

Uimalareissu

Eilen Mysi pääsi puolestaan taas pulikoimaan veljiensä Nopan ja Paavon kanssa. Ostettiin Saanan ja Saimin kanssa yhteinen sarjakortti Helsingin koirauimalaan ja nyt käytiin toista kertaa polskimassa yhdessä. Mysi taisi tuntea paikan heti uimalan pihassa, koska samantien alkoi vinkuminen ja vetäminen kohti uimalan ovea. 

Tämä oli Mysin ensimmäinen kerta ilman uimaopea altaassa. Polskiminen sujui oikein hyvin, kun Saana, Saimi tai Nopan toinen omistaja Jaakko laittoi Mysin rampilta altaaseen, jotta Mysi saattoi lähteä uimaan kohti minua. Mysi ui keskittyneesti ja palloa altaaseen heitettäessä se oikein kiihdytti vauhtia pallolle. Kovasti allas tuntui Mysiä kiinnostavan sen laidoilla kulkiessakin, mutta vielä Mysi ei rohkene mennä altaaseen itsenäisesti. Altaan laidalla kyllä kuikuili välillä siihen malliin, että mistäs tästä hyppäisi uimaan. Mysin kokemattomuus uimarina näkyi myös siinä, että pitempiä pätkiä uidessaan se tuntui hengästyvän. Tämän jälkeen pidettiin kuitenkin pitempään taukoa, jonka jälkeen jaksoi taas polskutella menemään.

Mysi kävi polskimassa

Vapaapäivän ratoksi käytiin Mysin kanssa tänään heti aamupäivästä polskimassa Helsingin koirauimalassa. Uimareissu oli turkulaisten sheltti-ihmisten järkkäämä, mutta kun reissua Facebookissa mainostettiin ja mulla sattui olemaan vapaapäivä, niin kysyttiin, mahduttaisiinko mukaan. Ja mahduttiinhan me. Aamulla kyllä väsytti kovasti ja vapaapäivän kunniaksi olisi rehellisesti tehnyt mieli myös lyödä herätyskello kiinni ja jatkaa nukkumista.

 

Mysi meni altaassa jo vanhan tekijän lailla. Ekat kierrokset mentiin muistuttelun vuoksi vielä pelastusliivit yllä. Uittajan apua Mysi ei enää altaassa tuntunut kaipaavan, vaan Mysi kuunteli altaassa tarkkaan mun ohjeita, kun ohjasin sitä altaan laidalta. Mysi sai myös kehuja siitä, kuinka rentoutunut se vedessä on. Uittajan hommaksi jäikin lähinnä Mysin saattaminen rampilta veteen ja altaan laidalta lähinnä mulle ohjeiden antaminen. Yksi uimaopetuskerta vielä ennen itsenäisiä uinteja oli suositus meille. Tämä lähinnä siitä syystä, että Mysistä tuli kummallinen mammantyttö, kun yritin itse saatella sen rampilta veteen. Reippaasti se lähti uittajan otteesta uimaan mua kohti, mutta kun olisi pitänyt lähteä uimaan pois mun luota, niin ei huvittanutkaan. Mysi on niin kiinni mussa...

 

Testattua tuli myös, että uikkailu kaverin kanssa altaassa onnistuu, kun Mysi pääsi altaaseen samaan aikaan polskimaan jo vanhemman puoleisen toisen koiran kanssa. Myös leluja Mysi lähti noutamaan vedestä, vaikka Mysin suuhun tarpeeksi pientä lelua ei oikein tuntunutkaan löytyvän. Pikku-Mysi aivan tärisi innostuksesta, kun kaverille heitettiin altaaseen lelua, joten pitihän se kokeilla, kuinka meidän leluhullu reagoi leluun vedessä. Hyvin neiti haki ja turbovaihde uimisessakin meni päälle, kun lelu lensi veteen!

 

Hieman oli lopuksi puhetta myös uimisen määrästä ja aktiiviselle harrastuskoiralle uiminen kerran viikossa tai parin viikon välein tekisi hyvää. Me ei taideta kuitenkaan ihan niin usein altaaseen ehtiä, ihan jo mun iltavuorojen vuoksi, mutta jos tavoitteeksi ottaisi polskimisen kerran kuussa vähintään. Myös Nana pääsee joku kerta uimaan, vaikka tuleekin varmaan ällöämään puuhaa. Uimisesta ei kuitenkaan Nanalle mitään haittaa ole, vaan oikeastaan ennemmin uiminen voi olla avuksi herkästi jumiutuvaan selkään, kunhan vain uintitekniikka ja asento on kunnossa.

 

 

Kivasta aamupäivästä kiitos uusille turkulaisille tuttaville ja uimaope-Gabille vinkeistä. Oliko muuten pikkuisen liikkis meidän pikkumusta, kun alkoi kauhoa uimaliikettä jo ilmassa heti, kun pääsi Gabin syliin ja kohti allasta?!

 

 

Kuvat: Hanna Pietiläinen

Pentuvuosi 2013

Vuosi 2013 alkoi jännittävissä merkeissä ja niin kovin hartaasti toivoin, että tämä vuosi olisi meidän perheessä pentuvuosi. Uudesta karvaisesta perheenjäsenestä oli meidän kotona haaveiltu tosi kovasti jo kesästä 2012 lähtien ja toivoin niin paljon, että vuoden 2013 aikana pentuhaave toteutuisi. Heti alkuvuodesta jotain odottelinkin, mutta narttu jäi tyhjäksi. Silloin harmitti kovasti ja tuntui, ettei kiinnostavaa yhdistelmää, jossa kaikki menisi loppuun asti hyvin, löytyisi ikinä. Tämä kun ei ollut ensimmäinen samantapainen pettymys. Ei auttanut kuin alkaa odottaminen ja etsiminen taas alusta. Alkuvuodesta treenailtiin normaaliin tahtiin Nanan kanssa agilitya ja maaliskuussa oli tarkoitus startata ensimmäisen kerran virallisissa agilitykilpailuissa, mutta sitten Nanalla alkoikin juoksu.

Talven taituttua kevääksi huhtikuu toikin tullessaan niin pitenevät valoisat päivät kuin muutakin koiramaista puuhaa agilityn lisäksi. Niin ja huhtikuun puolivälin jälkeen meidän kotiin tassutteli lopulta aika yllättäen niin kauan kaivattu pienen pieni trikkipentu. Mun haaveilemani trikkinarttu. Mysi valloitti minun ja mieheni sydämet heti ja Nanakin lämpeni parissa viikossa pennulle, kun sopeutui ensin siihen, ettei ole enää mamin ainoa mussukka. Mysi sujahti osaksi meidän perhettä tosi luonnollisesti. Sen jälkeen kun Mysi tuli osaksi elämääni, olen lopulta ollut iloinen, että asiat menivät lopulta näin. Menneen syksyn ja talven pennun hankintaan liittyvillä pettymyksillä oli merkitys ja ilman niitä pettymyksiä meillä ei olisi Mysiä. Huhtikuussa Nanan kanssa kokeiltiin rally-tokoa Etelä-Suomen Shelttien järjestämällä kurssilla ja Nana pyörähti myös erkkarissa. Lisäksi hain treenipaikkaa Koivukylän koiraharrastajien tokon alkeisryhmästä, johon meidät hyväksyttiinkin.

 

Toukokuussa alettiin treenaamaan tokoa tavoitteellisemmin Nanan kanssa. Tokotreenit jatkuivat syyskuun loppuun, jolloin jäätiin tokosta talveksi tauolle, kun en ottanut Nanalle ryhmäpaikkaa tokoon hallikaudelle. Tai eihän me nyt totaalisella tokotauolla ole oltu, vaan silloin tällöin ollaan treenattu kotona ja kotipihalla. Toukokuussa pari viikkoa luovutuksen jälkeen Mysi kävi moikkaamassa sisaruksiaan ja äitiään pilvimarjalaisten kasvattitapaamisessa Riihimäellä.

Koko kesän ajan nautittiin ekasta kesästä omalla pihalla ja pentuarjesta iloineen ja hampaiden kiristelyineen. Mysi osoittautui tosi vilkkaaksi pennuksi ja noin 11-12 viikon iässä sen saalisvietti puhkesi loistoonsa, jonka jälkeen ollaankin harjoiteltu ahkerasti takaa-ajoon liittyvien halujen hillitsemistä arkielämän puolella. Aika monta kertaa olin helisemässä Mysin hihnakäytöksen vuoksi, mutta vuoden loppua kohden alkoi lopulta näkyä myös positiivista kehitystä ohitustilanteissa. Muistan edelleen sen merkityksellisen iltalenkin, kun me ensi kertaa ohitettiin enemmän ohiajavia autoja niiden perään sinkoilematta ja haukkumatta kuin sinkoiltiin niiden perään.

Palatakseni vielä kesään, käveltiin paljon lähimetsiköissä ja Mysi kävi pulikoimassa jokaisessa ojassa ja pikkupurossa. Mökillä Mysi uskaltautui pari kertaa uimaan järveen. Treffattiin myös Mysin pääkaupunkiseudulla asuvia veljiä leikkitreffien merkeissä. Mysi pyörähti myös yhdessä mätsärissä totuttelemassa näyttelymeininkiin - pöytään ja tuomarinkäsittelyyn.

Kesän jännittävimpiä juttuja oli Nanan ensimmäiset viralliset startit agilitykisoissa. Ihan puhtaita ensimmäiset radat eivät olleet, mutta jokaisessa radassa on ollut myös paljon onnistuneita asioita. Syksyn tullen kisoista irtosi ensimmäinen LUVA. Toistaiseksi meitä on 1-luokassa pidätellyt kontaktit, joita tulisi treenata lisää.

 

 

Myös Mysi aloitti agilityn saloihin tutustumisen kesän aikana. Elokuussa Mysi aloitti oman seuramme penturyhmässä treenaamisen joka toinen viikko. Tällä hetkellä agility on jotain siisteintä Mysin mielestä. Kun saavutaan Ojankoon, tulee Mysin käytökseen maailmanomistajan elkeet sen haukkuessa ja komentaessa muita. Jotain hirveintä pikkumustan mielestä on katsoa, kun joku toinen saa olla esteillä hänen sijaansa. Kävin Mysin kanssa kesän aikana myös muutaman kerran mittaisen pentukurssin.

Syksy toi tullessaan rutiinit, joka pitää sisällään päivittäisiä lenkkejä lähimetsiköissä ja viikkotreenejä. Loppuvuodesta juostiin Nanan kanssa vielä yhdet agilitykisat, joista toinen LUVA jäi harmillisen 1 sekunnin yliajan päähän. Nanan kanssa kävin kokeilemassa myös raunioetsintää Etelä-Suomen Shelttien järjestämässä pelastuskoiratoimintaan tutustuttavassa päivässä. Mysi kävi marraskuussa puolestaan pulikoimassa Etelä-Suomen Shelttien järjestämässä kerhoillassa Helsingin koirauimalassa. Alkujärkytyksestä toivuttuaan neiti tuntui jopa tykkäävän uimisesta ja tarkoituksena oli käydä uudelleen uimassa vielä ennen joulua. Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos, kun Mysin juoksu alkoi joulukuun puolivälissä Mysin ollessa 9,5 kuukauden ikäinen. Juuri ennen juoksun alkua ehdittiin käydä pilvimarjalaisten omassa agilitykoulutuksessa ja treffaamassa sukulaiskoiria. Jouluna myös Nana aloitti juoksunsa, joten loppuvuosi on ollut meillä harrastusrintaman osalta rauhallinen.

Vuosi 2014

 

Mitä tulee meidän ensi vuoteen... mitään kovin kummoisia tavoitteita en tahdo asettaa meille. Mysi täyttää kuitenkin helmikuun lopussa vuoden, jonka jälkeen on tarkoitus käyttää Mysi virallisissa terveystarkastuksissa. Niissä onkin ihan riittävästi jännitettävää minulle. Nana jää nyt hetkeksi tauolle agilitysta ja tarkkailen sen selän vointia. Tokotreenit jatkuvat Nanan osalta myöhemmin keväällä. Tokoa on tarkoitus treenata Nanan kanssa tavoitteellisesti, mutta mitään kisasuunnitelmia en tahdo vielä tehdä. Katsotaan vuoden mittaan, miten me kehitytään ja milloin alokasluokan liikkeet olisivat ns. kisavalmiita. Mysi puolestaan siirtyy treenaamaan agilitya vuoden vaihteessa joka viikko. Kevään tullen on tarkoitus aloittaa myös kontaktiesteiden ja keppien treenaaminen, jos terveys antaa sen myöten. Mysi tulee kisaikään elokuun lopussa, mutta me lähdetään kisaamaan sitten, kun ollaan siihen valmiita. Se mitä toivon meidän tulevalle vuodelle, on terveyttä ja iloisia yhdessäolon hetkiä harrastuskentillä ja arjessa, Nanalle vähemmän selkäjumeja ja Mysin luustokuvauksista terveen tuloksia.

Reipasta, aktiivista ja onnellista vuotta 2014 kaikille blogimme lukijoille!




 

Pulikoimassa

Käytiin pikku-Mysin kanssa pulikoimassa Helsingin koirauimalassa Etelä-Suomen Shelttien järjestämässä uinti-iltamassa tämän viikon keskiviikkona. Nana on meidän diiva, joka kahlailee ainoastaan kesäkuumalla kepin perässä, syksyn sadekeleillä se näyttää kuin miltäkin kurjimukselta sateessa luimuillessaan ja kiertää tai ylittää hyppäämällä mahdollisuuksien mukaan vesilätäköt. Mysi on toista maata - se rymyää kaikki mutaojat ja paineli 10-viikkoisena ensimmäisen kerran kahlailemaan puroon ja oli aivan hepuleissa onnesta. Mökillä Mysi kävi kesällä pari kertaa uimassa. Suihkuttelu on ainoa muoto, jossa Mysi ei vedestä niin välitä. Valinta ei ollut kovin vaikea, kun mietin, kumpi pääsee pulikoimaan.

 

Mysiä alkuun jännitti koirauimalan häly ja uusi ympäristö eikä neiti ollut kovin mielissään suihkukeikastakaan ennen altaaseen menoa. Kovasti tuntui neitiä myös jännittävän altaan reunalla alkuun. Ensimmäinen uimakiekka altaassa taisikin mennä alkujärkytyksestä toipuessa ja kuolemanpelkoa voittaessa. Mysi yritti useita kertoja kiivetä mun luokse altaasta reunan yli. Reuna on kuitenkin sellainen, ettei koira pääse siitä ylös kiipeämään, joten käytännössä Mysin tarvitsi luopua eloonjäämisvietistään päästäessään altaan reunasta ja sitä kautta voittaa pelkonsa. Mysihän ui kaksi ensimmäistä kierrosta altaan ympäri pelastusliivien kanssa. Toinen kierros menikin jo paremmin - Mysi keskittyi enemmän uimiseen ja reunan yli kuivalle maalle taisi yrittää kerran alussa.

 

Kolmatta kertaa altaaseen Mysi meni ilman liivejä ja pikkumusta pysyi pinnalla oikein hyvin. Mysi taisi hieman odotellakin jo altaaseen pääsyä, sen verran topakasti neiti vinkui ja haukkui, kun kaveri pulikoi altaassa palloa hakien. Uiminen sujui ihan hyvin. Mysi ehti altaaseen vielä neljännen kerran, jolloin uittaja ei enää vienyt Mysiä altaaseen asti, vaan päästi Mysistä irti altaaseen vievällä rampilla. Minä olin altaan toisella sivulla ja oikein pätevästi pikkumusta hyppäsi rampin alusta altaaseen ja lähti polskimaan. Tästä on hyvä jatkaa! Mysin uima-asento on uittajan mukaan ihan hyvä. Mitään jumituksia ei Mysille ole tuntunut tulevan pulikoimisen jälkeen. Tarvittaessa jumien syntymiseen voidaan vaikuttaa uima-asentoa korjaamalla.

 

Meillä oli oikein mukava keskiviikkoilta uimalalla! Tarkoitus on mennä suhteellisen pian uudestaan, kun uiminen on vielä muistissa. Erityiskiitokset illasta uittajallemme Katjalle ja tietysti ESS:lle illan järjestämisestä. Katja on kirjoittanut uinti-illasta oman postauksen blogiinsa uittajan näkövinkkelistä kirjoitettuna. Postauksen kuvista on kiittäminen Hanna Pietiläistä.