Kantarellikurssi 3/5 - 5/5

Kolmannella kurssikerralla jatkettiin ilmaisun treenaamista. Sain naksuteltua Nanalle hyvin purkin haistelusta ja haukusta heti perään. Nana selvästi alkoi päästä jyvälle kantarellin hajun ja ilmaisun yhdistämisestä. Kun olimme kukin treenanneet ilmaisua itseksemme omilla purkeilla, rakennettiin koulutuskujan keskelle kantarellipolku, jonka varrella oli suljettuja lasipurkkeja, jotka sisälsivät kantarelleja, kantarelleja lattialla käsipaperipyyhkeiden alla sekä kantarelleja ämpärissä. Ilmaisua koiralta ei tarvinnut nyt vaatia, vaan palkata sai ja pitikin jo siitä, että koira hakeutuu nuuskuttelemaan kantarellin hajua. Lopputunnista kujaa vaikeutettiin, kun mukaan lisättiin myös tyhjiä lasipurkkeja. Lisäksi lisättiin ilmaisun harjoittelu niille purkeille, joissa on kantarellia. Nana ilmaisi käskystä haukulla kantarellit, mutta haukkui myös viimeisenä olevalle tyhjälle purkille. Haukku oli kuitenkin aivan erilainen kuin ilmaisuhaukku - enemmänkin turhautunutta haukkua, kun purkissa ei enää ollutkaan kantarellia ja näin ollen pieni ahne shetlantilainen jäi ilman palkkaa tällä purkilla. ;)

Neljäs kurssikerta järjestettiin ulkona koirakoulun takana olevan puistotien varressa. Häiriötä siis riitti. Ensinnäkin jo ulkoilma kaikkine muine mielenkiintoisine hajuineen tietysti tuotti häiriötä, mutta sen lisäksi puistotiellä käveli ja pyöräili paljon ihmisiä koirineen. Ensin tehtiin taas jo tuttua purkkikujaa, osassa purkeista oli kantarelleja, osa oli tyhjiä. Ilmaisua ei tarvinnut vaatia, koska ympäristö oli totuttua haastavampi. Palkaksi riitti siis purkin haistelu. Osa kurssilla olevista koirista kyllä ilmaisikin jo sieniä oma-aloitteisesti. Itse kuitenkin palkkasin Nanaa jo kantarellipurkkien haistelusta. Hyvin muuten huomasi tässä, kuinka kantarellin hajusta oli tullut jo selkeästi merkityksellinen ja Nana ohittikin kantarellittomat purkit vain nopeasti varmistusnuuhkaisun nuuhkaisten, mutta touhotti jo vauhdilla purkille, josta tuli kantarellin haju.

Lopputunnista kouluttaja kävi piilottamassa jokaiselle koirakolle heinikkoon/pensaiden juuriin neljä purkkia, joiden sisällä oli kantarelleja. Nämä oli koiran tarkoitus löytää. Palkka tuli purkin löytämisestä. Nana ei aluksi oikein päässyt jyvälle, mitä nyt oikein ollaan tekemässä, vaan alkoi turhautuneena haukkua, kun odottelin eleettömänä. Kävelin hissukseen lähemmäs yhtä purkkia ja oli hauska huomata, kuinka yht'äkkiä Nanan nenä nappasi hajun ja se alkoi tosissaan nuuskutella ilmaa ja löysikin pian ensimmäisen purkin. Neiti jäi alkuun vähän jumiin tähän jo löydettyyn purkkiin ja palasi useita kertoja sille, mutta lopulta löysi kaikki neljä purkkia pensaikosta. Toisella kierroksella purkit oli piilotettu heinikkoon ja Nana löysi ne parissa minuutissa kaikki. Sillä oli selkeästi idea, mitä nyt ollaan etsimässä ja määrätietoisesti se etsi purkin toisensa jälkeen. Tämä oli kurssikerroista mielestäni kivoin. Oli kiva päästä harjoittelemaan myös ulkoilmaan ja harjoitukset olivat kivoja eikä niin yksitoikkoisia kuin sisätiloissa.

Viimeisellä kurssikerralla aloitettiin tunti taas tutulla ilmaisutreenillä jokainen omilla purkeillaan. Tämän jälkeen me kurssilaiset menimme toiseen huoneeseen sillä välin, kun kouluttaja sijoitteli ympäri koulutustilaa 5 purkkia, joista yhdessä oli kantarelleja, loput olivat tyhjiä. Yksitellen pääsimme koulutustilaan, jossa kouluttaja kertoi, missä purkissa kantarellit ovat, jotta osaamme palkata oikeasta toiminnasta. Tarkoitus oli lähettää koira tekemään itsenäisesti töitä ja etsimään oikea purkki ja myös ilmaisemaan se. Nana löysi oikean purkin nopeasti, mutta kävi myös useaan otteeseen tarkastelemassa muita, kun palkkaa ei heti tullut, koska Nana ei ilmaissut haukulla itsenäisesti. Kun Nana oli hetken kiertänyt purkeilta toiselle aina palaten oikealle purkille, avitin sitä antamalla haukkukäskyn. Neiti sinkosi onnellisena haukkumaan mun jalkoihin. Sama toistui myös toisella yrittämällä. Meille tulikin kurssin jälkeiseksi kotiläksyksi harjoitella sitä, että Nana ilmaisee sienet haukulla sienten luona eikä juokse jalkoihin haukkumaan. Meillähän on ollut myös tokon kaukokäskyjen kanssa samaa ongelmaa, kun Nana juoksee mun jalkoihin suorittamaan annetun tehtävän. Suurempi hyöty sienikoirasta metsällä on silloin, kun se jää sienten luokse odottamaan ja haukkumaan eikä sieniä tarvitse etsiä kahteen kertaan siksi, että koira juoksee ilmaisemaan sienet jalkoihin. ;)

Kantarellikurssi 1/5 - 2/5

Nanan kantarellikurssi alkoi viime viikon tiistaina ja nyt olemme ehtineet kahden kurssikerran ja parin kotitreenin verran tutustua hajutunnistuksen saloihin. Nana rakastaa herkkuja ja Nana rakastaa yhdessä puuhastelua. Lisäksi Nanalla on äärimmäisen tarkka muisti sellaisten paikkojen suhteen, joissa on tapahtunut jotain kivaa. Tänään toiselle kurssikerralle kuljettiin siis koirakoulun tiloja kohti kuin Mysi konsanaan agilityhallille. Ei liene epäselvää, että Nana nauttii tästä nenätyöskentelystä (ja niistä herkuista!).

 

Ensimmäisellä kerralla harjoittelimme kantarellin hajun tunnistamista. Nana ei alkuun ymmärtänyt haistella lasipurkkia, jonka sisällä kantarellit olivat, vaan tarjosi tassulla purkin koskettamista, kaatamista, yrittipä se kiivetäkin pienen purkin päälle etutassuillaan. Kun palkkaa ei tassutempuilla herunut, alkoi purkin kuljettelu eteenpäin nenällä tökkimällä. Lopulta kuitenkin Nana pääsi jyvälle, että jutun juju on haistella purkin kantta ja sen alta tulevaa hajua. Lopputunnista harjoitusta vaikeutettiin lisäämällä mukaan hajuton purkki. Omilla purkeilla harjoittelun lisäksi kuljettiin purkkikujan läpi palkaten jokaisesta purkkien haistelusta. Kotiin saatiin mukaan kuivattuja kantarelleja ja kotiläksynä tuli jatkaa ensimmäisen kurssikerran harjoituksia sekä miettiä omalle koiralle sopivaa ilmaisutapaa sen löytäessä kantarelleja.

 

Toisella kurssikerralla muistuteltiin alkuun mieleen viime kerran oppeja. Nana hakeutui toistuvasti purkille, jonka sisällä kantarelleja oli. Välillä kävi tarkastamassa hajuttoman purkin lyhyellä nuuhkaisulla ja palasi sitten heti taas nuuskuttelemaan kantarellipurkkia. Uutena asiana tuli ilmaisun harjoittelu. Toiveena olisi opettaa Nana ilmaisemaan kantarellit haukulla, kun se kuitenkin metsässä kulkee irti ja välillä etäämpänäkin ihmisistä. Nana kuitenkin haukkuu töitä tehdessään ihan minimaalisen vähän, joten pohdin, kuinkahan hankalaa olisi opettaa haukkuilmaisu. Kouluttaja neuvoi kuitenkin opettamaan koiralle ensin haukkumisen käskystä, jolloin myöhemmin käskyyn voidaan liittää kantarellin haju ja sen ilmaiseminen. Nana alkoikin tylsyyksissään haukkua aika pian, kun muut alkoivat jo hommiin (muilla kurssilaisilla siis myös muita ilmaisutapoja, esim. istuminen tai rullan suuhun ottaminen). Aloin naksuttelemaan haukkumisesta, vihjesanaa ei vielä haukkuun yhdistetty. Kouluttaja siirsi kantarellipurkkia lähemmäs meitä muuten vain. Nana ehkä vahingossakin yhdisti purkin nuuhkaisun ja haukun yhteen, mutta tästä oivalluksesta onneksi ehdin naksauttamaan, joten Nana sitten ehkä vahingossakin ilmaisi haukulla kantarellin hajun muutamia kertoja. Kotiläksyksi saatiin ilmaisutavan harjoitteleminen, kantarelleja ei ilmaisuun vielä tarvitse yhdistää. Meillä siis luvassa haukkuharjoituksia tulevan viikonlopun aikana.

 

Myös Mysi on alkanut opiskelemaan kotiopetuksessa sienikoiraksi niillä opeilla ja neuvoilla, joita olen saanut Nanan kanssa kurssilla. Mysi häärää vähemmän ja tarjoaa vähemmän kaikkia turhia temppuja (kun niitä ei ole Mysin kanssa yhtä paljon harjoiteltu kuin Nanan kanssa), joten Mysi alkoi tosi nopeasti tarjoamaan haistelua ja on edistynyt nopeasti. Kantarellin haju vaikuttaa myös Mysille olevan jo merkityksellinen, sillä se viihtyy kantarellipurkilla pitkään ja käy vain silloin tällöin tarkastamassa hajuttoman purkin ja palaa samantien kantarellien luo.

Keskikesän huippujuttuja

 

Ihan vielä ei päästä näitä keltaisia herkkuja metsästä etsimään eikä niistä nauttimaan (viimeinen satsi pakkasesta tuli käytettyä pari viikkoa sitten), mutta odotellessa on hyvää aikaa kouluttaa perheen nenätyöskentelyä rakastavasta prinsessasta kantarellikoira! Nana on ilmoitettu Koirakoulu Kompassin kantarellikurssille, joka alkaa tänään. Olen halunnut kokeilla tätä Nanan kanssa jo pari vuotta ja nyt vihdoin löysin meille sopivaan ajankohtaan sijoittuvan kurssin. Kurssi kestää yhteensä viisi kertaa ja elokuun puolella pääsisikin heti pian kurssin päätteeksi testaamaan kurssilla opittuja taitoja käytännössä sienimetsään. Yksi ihan pieni huoli tässä kuitenkin on...

molemmat tytöt vaikuttavat tekevän hyvää vauhtia juoksua tulevaksi ja koirakoulun kurssille ei juoksuisen nartun kanssa saa osallistua. Toivotaan siis, että ainakin Nana panttaisi juoksua vielä kuukauden verran. Mysillä puolestaan olisikin nyt oiva hetki juosta, kun agilitysta on joka tapauksessa kesätauko ryhmätreeneistä.

 

Mysiltä jos kysytään, kesän kohokohta on varmasti uiminen. Kovin montaa kertaa ei ole vielä kesäkuun kurjien säiden vuoksi päästy polskimaan, mutta ne harvat kerrat ovat olleet sitäkin riemun täyteisempiä. Veteen pitää päästä heti pian uudelleen ja uudelleen, vaikka jo väsyttäisikin. Sunnuntaina käytiin uimaretkellä yhdessä shelttiporukan kanssa. Kyselin samana aamuna Facebookin shelttiryhmässä uimaseuraa ja lopulta meitä olikin kasassa oikein mukavan kokoinen joukko, koiria kymmenkunta matkassa. Kivaa oli - siitä kiitos mukavalle seuralle; Anne-Marille, Mialle, Satulle ja Suville!

 

Kolmantena, kovasti arkea helpottaneena juttuna, huomasin tässä pari iltaa sitten yllättäen iltalenkillä kulkiessani, että Mysin kanssa hihnalenkkeily on alkanut vihdoin sujumaan rennommin. Juoksijat saavat nykyään juosta ohi, ilman että joutuvat kuunnella perään kiljuvan Mysin ääntä. Sen sijaan Mysi ottaa katsekontaktin minuun. Tämä varmasti kuulostaa monelle pikkujutulta, mutta meidän kohdalla se on iso edistys. Myös pyörien ja autojen perään sinkoillaan harvemmin. Toki kaikenlaiset ohitustilanteet edelleen vaativat keskittymistä ja panosta meiltä molemmilta, mutta paljon on tapahtunut vuoden takaisesta. Voidaan kulkea lenkillä molemmat paljon rennompana eikä mun enää tarvitse tarkkailla alituiseen pää pyörien ympäristöä, mistä tulee seuraava liikkuva kohde, jotta olisin itse tilanteen tasalla tai mieluiten edellä.