Hui, vuosi vierähti taas vauhdilla! Koiraharrastusblogeissa on ollut tavoitteena asettaa erilaisia tavoitteita tulevalle vuodelle. Minä asetin melko vaatimattomat tavoitteet vuodelle 2012. Päätavoitteina oli huolehtia viralliset terveystutkimukset kuntoon ja säilyttää riemu ja ilo yhteisessä harrastamisessa. Agilityn osalta toivoin, että saadaan kaikki estesuoritukset varmoiksi ja mahdollisesti käytäisiin mölliluokassa kisaamassa.
Kivaa meillä on ollut yhdessä! Alkuvuodesta treenattiin agilitya tosi paljon. Käytiin viikottain oman seuran treeneissä, joiden lisäksi Etelä-Suomen Shelttien agilitykurssilla ja välillä vielä vapaatreenaamassakin. Maaliskuussa ihan perushieronnan yhteydessä huomattiin Nanan selän (lähinnä lannerangan alueelta) olevan aivan jumissa. Niinpä meillä olikin edessä kahden kuukauden täydellinen agilitytauko. Kuukauden levolla, hieronnalla ja venyttelyllä saatiin selkäjumit auki, mutta siihen perään alkoivatkin Nanan juoksut. Olen edelleen vihainen itselleni, etten huomannut mitään merkkejä Nanassa, jolloin sen selkä oli päässyt niin pahasti jumiin. Jumit saatiin onneksi auki, ja selkä on pysynyt sen jälkeen hyvässä kunnossa ilman suurempia lihasjännityksiä.
Nana kävi vuoden alkupuoliskolla myös virallisissa terveystutkimuksissa, joissa todettiin kyynärien ja polvien olevan priimaa. Silmissä disthiasis-lausunto parin ylimääräisen luomikarvan vuoksi, muuten silmät olivat terveet. Lonkat lausuttiin Kennelliitosta B/C. Luustokuvausten yhteydessä Nanalta kuvattiin selkä, ja eniten harmitusta tuotti Nanan lantiosta löytynyt ylimääräinen lannenikama. Lantio on onneksi suora (tosi usein ylimääräinen nikama aiheuttaa vinon lantion asennon), ja ylimääräinen nikama vaikuttaa Nanan elämään siten, että lantio on normaalia liikkuvaisempi, jolloin lihasjännitystä selän ja lannerangan alueelle syntyy herkemmin. Äärimmäisen onnellinen olen siitä, että selkä tuli kuvattua, vaikka tieto olikin kaikkea muuta kuin mukava. Nyt kuitenkin osaan seurata koiraa eri tavalla. Nikamamuutoksen vuoksi Nanaa ei tulla käyttämään jalostukseen. Olen vähentänyt myös treenimääriä ja kiinnittänyt enemmän huomiota lihaskunnosta ja lihastasapainosta huolehtimiseen. Pienet haaveet saada Nanan pentu meille kariutuivat, mutta kasvatushaaveita en ollut vielä valmis kuoppaamaan. Lokakuun lopulla kävin nimittäin kasvattajan peruskurssin, jos mulla joskus vielä on jalostuskelpoinen narttu...
Kevään agilitytauon aikana innostuin itse ensimmäistä kertaa tokon treenamisesta. Jotainhan tuon neidin kanssa täytyy puuhailla, ettei se vallan turhaudu. Pari päivää ilman sen suurempia aktiviteetteja ei Nanassa vielä näy, mutta pidemmällä aikavälillä se selvästi turhautuu, jolloin ylimääräinen energia yleensä purkautuu remmilenkeillä riiviökäyttäytymisenä. Aloimme siis treenaamaan tokon alokasluokan liikkeitä keskenämme. Nana on osoittautunut aika kivaksi treenikaveriksi tässäkin lajissa. Sen vire on hyvä, se tykkää liikkeistä ja nameista, ja treenaa iloisesti häntä heiluen. En tiedä, tulemmeko koskaan osallistumaan viralliseen tottelevaisuuskokeeseen, mutta omaksi iloksemme olemme jatkaneet tokotreenejä myös agilitykentille palattuamme.
Koska kevätkauden loppu meni agilityn osalta taukoillessa, kesän ja syksyn ykköstavoite oli saada viimein kepit kisavalmiiksi. Nyt vuoden vaihteen tienoilla Nanan voi sanoa osaavan kepit, useimmiten myös keppien aloitus oikeasta välistä onnistuu, kun itse en vain ole sössimässä liian lähellä, vaan annan Nanalle oman tilan. Yksissä epiksissä käytiin syksyllä testaamassa kisavalmiutta, tuloksena 0. :) Lisenssin vaihdon C-lisenssistä A-lisenssiin näin tosi turhaksi ihan vuoden lopussa, joten siirsin virallisissa kisoissa starttaamisen vuodelle 2013. Vuoden 2013 ykköstavoite onkin aloittaa kisaaminen virallisissa kisoissa. Katsotaan kuinka meidän käy, voimmeko mahdollisesti jossain vaiheessa vuotta asettaa tavoitteeksemme luokkanousun...
Se, mistä olen vuodessa 2012 erityisen iloinen, on oikean treenivireen löytyminen. Viretilan kanssa on tehty niin paljon töitä, ettei se ole liian matala, mutta ei myöskään liian korkea, jolloin Nana on kuin yliviritetty viulun kieli. Häiriöherkkyys on ehkä jonkin verran vähentynyt, vaikka edelleen Nana kuumuu agilityn katsomisesta niin, että sillä helposti keittää yli.
Olimme myös molemmat viime vuonna melko terveitä, jos Nanan selkäjumia ei lasketa mukaan. Kesällä Nanalla oli valeraskaus, mutta se meni ohi parissa päivässä, kun lelut otettiin kaappiin talteen. Syksyllä Nanalta poistettiin vähäinen hammaskivi, jota sille oli päässyt kertymään. Nyt loppuvuodesta ollaankin harjattu hampaita ahkerasti, jotta suu pysyy puhtaana ja terveenä vastakin.
Kehäketkuilemassa kävimme ainoastaan yhdessä match showssa. Tulevana vuonna olisi kuitenkin taas tarkoitus pyörähtää parissa näyttelykehässä. Ainakin erkkari olisi suunnitelmissa, muita näyttelyitä vielä mietimme. Yksi vuoden 2012 ehdottoman hauska lajikokeilu oli viehejuoksu. Tätä toivottavasti päästäisiin treenaamaan vielä joskus tulevaisuudessa uudestaankin. Haaveena olisi mahdollisesti myös kokeilla paimennusta, jos vaikka Etelä-Suomen Sheltit taas jotain paimennuspäivää järkkäisi...
Pähkinänkuoressa vuodelta 2013 toivomme:
- terveyttä
riemullisia yhteisiä hetkiä niin kotona loikoillen, ulkona lenkkeillen, koirakavereiden kanssa leikkien kuin erilaisten harrastusten parissa- että tiimin kaksijalkainen hannari rohkaistuisi laittamaan kisailmoa vetämään, Nana kyllä osaa! Eli siis vuoden 2013 aikana on tarkoitus startata ekoissa virallisissa kisoissa
- ehkä tutustumista paimennukseen, jäljestämiseen...
- mahdollisesti uutta lauman jäsentä...
Uudelle vuodelle tahdomme toivoa myös kaikille koirakavereillemme ja heidän ihmisilleen iloisia harrastushetkiä ja yhdessäoloa!
