Treenejä ja vatsavaivoja

Toissaviikon treeneistä ei jäänyt kovin paljon mainittavaa jälkipolville. Treenattiin seuran kentistä keskimmäisellä, toisella reunakentällä treenasi koira, joka haukkui yhtenään radalla. Myös vapaatreenikentälle sattui juuri meidän vuorolla samanlainen koirakko. Me sitten yritimme treenata siinä välissä. Itse oikeastaan varmaan mokasin meidän treenin vaatimalla aluksi Nanalta paikallaan pysymistä lähdössä, vaikka tiedän, että viereisellä kentällä rataa haukkuen ja vauhdilla suorittava koirakko on Nanalle äärimmäisen iso ja vaikea häiriötekijä, kun Nanalla on näköyhteys siihen. Eihän koira lähdössä pysynyt, vaan karkasi kenttiä jakavan aidan luokse seuraamaan viereisen kentän tapahtumia ja loppuaika meidän treenistä menikin lähinnä siihen, että yritin saada takaisin kontaktin Nanaan. Jotain pientä saatiin treenattua, mutta hyvin vähän. Treeniajan päätyttyä kävin vielä treenaamassa hetken päivän rataa, jotta ei jäisi niin huono fiilis treeneistä päällimmäisenä mieleen. Nyt saatiinkin treenattua, Nana teki kivasti töitä, kun häiriötä oli vähemmän. Erityisen tyytyväinen olin keinuun.

Tällä viikolla treenattiin Anne Saviojan 1.luokan hyppyrataa. Treenattiin parissa kohdassa muutamaa eri ohjausvaihtoehtoa ja meille sopivimmat ohjaukset löydettyäni, oli aikamoisen kiva mennä rataa Nanan kanssa. Kepit jätin radalla tekemättä, kun niiden hakeminen radalla on Nanalle vielä niin haasteellista ja nyt ne olivat radalla hyppysuoran ja putken jälkeen eli vauhtia oli ihan liikaa, jotta olisi hakenut oikean aloituksen... Erityisen tyytyväinen olin siihen, kuinka hyvin Nana oli kuulolla tullessaan kovalla vauhdilla suorasta putkesta. Ehdin saada Nanan haltuun ja ohjattua oikein seuraavalle esteelle, vaikka suoraan putken edessä oli tyrkyllä hyppyeste. Kun vain saataisiin nyt kuntoon vielä toi keppien hakeminen myös radalla, kun vauhtia on paljon, niin oltaisiin vähitellen aika valmiita kisoihin...

 

Tänään meidän piti mennä hakemaan kisakokemusta I-HAH:n järjestämiin epävirallisiin kisoihin Robur Cupiin, mutta heräsin viime yönä siihen, että Nana pyytää uloa. Raukalla oli vatsa ihan löysällä ja sama meininki on jatkunut koko tämän päivän. Jää nyt sitten kisat kisaamatta, mutta onhan noita epiksiä tulossa muitakin nyt syksyllä.

 

Nanalla oli myös viime perjantaina vatsa ihan kuralla, mutta luulen sen silloin reagoineen raakaan poron luuhun, jonka Nana sai syödäkseen edellisenä iltana. Nyt en kuitenkaan osaa yhdistää vatsavaivoja oikein mihinkään. Herkkävatsaisuutta Nanalla ei juuri ole ollut aiemmin...

Treenattiin leijeröintiä

Treenattiin edelleen tällä viikolla Sini L.:n johdolla. Hän oli suunnitellut meille ihan mukavan radan, teemana edelleen enimmäkseen irtoaminen. Ratatreenin lisäksi jokainen sai valita radalta kaksi pätkää, joita tahtoi treenata erikseen enemmän. Me ei keskitytty niinkään radan treenaamiseen, vaan valittiin treenattavaksi kohdaksi leijeröinti, jonka parissa vierähtikin meidän treeniaikaosuus. Toiseksi treenattavaksi kohdaksi olin valinnut jenkkikäännöksen, mutta sitä ei valitettavasti ehditty treenata.

Leijeröintipätkässä mutkaputken molempien suiden vieressä oli hypyt, joiden lisäksi putken takana vielä yksi hyppy. Treenattiin hyppyjen ohjaamista leijeröiden putken suuaukkojen puolelta. Kouluttaja oli alkuun palkkaamassa tokan hypyn jälkeen lelulla. Odotetusti leijeröinti ei onnistunut eka yrittämillä, mutta parin toiston jälkeen Nana lähti irtoamaan yllättävänkin hyvin. Palkka siirtyi viimeisen hypyn taakse ja saatiin onnistuneita suorituksia myös näin. Silti leijeröintiä ja irtoamista ylipäätään tarvitsee vielä harjoitella. Nana reagoi niin herkästi mun liikkeeseen ja ohittikin keskimmäisen hypyn herkästi, jos oma liikkeeni suuntautui/horjahti yhtään taaksepäin, jolloin vedin Nanan hypyn ohi tulemaan hypyn ja putken välistä. Keskimmäistä hyppyä suorittaessaanhan Nana oli kaikkein kauimpana musta ja se olikin hankalin hyppy suorittaa. Olin kuitenkin loppujen lopuksi tyytyväinen treeniin. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun harjoiteltiin leijeröintiä. Tykkäsin myös Nanan draivista ja motivaatiosta. Nana kesti yllättävän hyvin toistoja ilman, että vauhti laski. Tehtiin useampi lyhyt treeni yhden pidemmän treenipätkän sijaan.

Treenien loppuun tehtiin muutama keppisuoritus, lähetyskulmat n. 30 asteen umpikulmasta n. 60 asteen avokulmaan. Lisäksi tehtiin pari toistoa puomia. Kontaktitreeniä täytyy taas vahvistaa. En tiedä, oliko Nana vain jo niin väsynyt treenistä vai mistä johtui, että luupää seisoi taas puomin alastulolla kontaktipinnalla hölmistyneenä, kuin ei olisi koskaan kuullutkaan mistään kontaktista tai koske-käskystä...

Kun näitä tylsiä tekstipostauksia on ollut taas niin monta putkeen, niin laitetaanpas tähän nyt pari kuvaa Nanasta viime sunnuntailta, kun käytiin kylässä vanhempieni luona leikkimässä Mantan ja Susun ja myöhemmin kylään saapuneen Fiinan kanssa. Korvakarvat kaipaisivat taas vähän trimmiä...

Kauden avaus

Jee, uusi treenikausi pyörähti käyntiin maanantaina! Me treenataan tällä kaudella aloittelevassa kilpailuryhmässä ja niin kuin ryhmän nimi kieliikin, tavoitteena olisi startata virallisissa kilpailuissa kauden aikana, mahdollisesti jo syyskauden puolella... Katsoo nyt, kuinka saadaan treenattua keppikulmia, vahvistettua pujottelua ja treenattua lähtökäyttäytymistä. Kun sitä peppua ei malttaisi sitten milläääään pitää maassa...

Pidettiin kolmisen viikkoa treenitaukoa nyt heinäkuussa ja paluu agilitykentälle oli riemuisa. Niinkin riemuisa, että päädyimme taas treenaamaan puolet omasta treeniajasta, ketä siellä agilitykentällä nyt taas kuunneltiinkaan. Palkkasin treenistä lelulla ja Nanan voittaessa lelun itselleen, alkoi rallattelu ja lällättely lelun kanssa 10 metrin päässä. Luokse ei Nana tullut taas ollenkaan, ettei vaan joudu luopua rakkaasta lelustaan. Ei kelvannut namit eikä toinen samanlainen lelu. Kouluttaja siis ehdotti, että kävelen pokkana pois kentältä yksin. Toimihan se, lelu tippui suusta, kun tuli hätä, mihin mami menee. Tosin jouduimme silti tekemään tämän useamman kerran, mutta loppua kohden lällättely lelulla ja kiinniantamattomuus puupäällä helpotti hieman.

Kouluttaja sanoi, että Nana tuntuu palkkaantuvan vielä leikkimistäkin paremmin ihan vain siitä, että saa lelun itselleen. Ja näinhän se taitaa olla. Nanahan ei tuo lelua takaisin, jotta leikittäis yhdessä, vaan tykkää ravistella sitä ja vetää omaa kunniakierrosta pää pystyssä ja lelu suussa. Siksi tuo luoksetulokin lelu suussa on niin hankalaa.

No, kurinpalautuksen lisäksi saatiin kyllä treenattua myös ihan irtoamistakin, joka oli treenin teema. Ratatreeniä meillä ei siis ollut, vaan treeni koostui kahdesta vastakkain olevasta putkesta, joiden välissä oli neljä hyppyä. Koiran oli tarkoitus irrota putkesta putkeen. Tehtiin ensiksi vedättämällä, jolloin Nana tuli just sitä vauhtia, jota itse juoksen. Otettiin siis askel taaksepäin ja treenattiin irtoamista ensin kahdella hypyllä, joiden takana oli kouluttaja palkkaamassa lelulla. Nana muuten yllätti mut täysin kiinnostumalla lelusta, vaikka se oli vieraan ihmisen kädessä ja lähti jopa leikkiin mukaan. Lisättiin joka suorituksella yksi hyppy ja lopulta putkesta putkeen lähetys. Nana lähtikin irtoamaan jo paremmin, mutta kyllä tuosta tytöstä löytyisi vieläkin enemmän nopeutta ja juoksuvoimaa, mutta tuon irtoamisen kanssa tarvitaan vielä treeniä lisää. Nana tarvitsee kuitenkin vielä mun oman koiran kanssa samansuuntaisen liikkeen tuekseen.

Oli puhetta myös kääntymisestä. Huomio itselle: kun treenataan käännöksiä, tulisi käännösten jälkeen tulla aina pätkä, jossa koira saa edetä lujaa. Pelkkiä käännöksiä sisältävä agility on koirasta herkästi tylsää ja tappaa vauhtia. Kouluttamassa meillä oli seuran sisältä Sini L., jolta sain taas paljon hyviä vinkkejä ja ajateltavaa.

Treenin lopuksi käytiin tekemässä muutamat keppitreenit, lähetyskulmat suorasta lähestymisestä n. 60 asteen avokulmaan. Sekä oikealta että vasemmalta ohjaten kepit tuntuivat yhtä vahvoilta. Lisäksi tehtiin kolme kertaa keinu. No problem.