Nanan kantarellikurssi alkoi viime viikon tiistaina ja nyt olemme ehtineet kahden kurssikerran ja parin kotitreenin verran tutustua hajutunnistuksen saloihin. Nana rakastaa herkkuja ja Nana rakastaa yhdessä puuhastelua. Lisäksi Nanalla on äärimmäisen tarkka muisti sellaisten paikkojen suhteen, joissa on tapahtunut jotain kivaa. Tänään toiselle kurssikerralle kuljettiin siis koirakoulun tiloja kohti kuin Mysi konsanaan agilityhallille. Ei liene epäselvää, että Nana nauttii tästä nenätyöskentelystä (ja niistä herkuista!).
Ensimmäisellä kerralla harjoittelimme kantarellin hajun tunnistamista. Nana ei alkuun ymmärtänyt haistella lasipurkkia, jonka sisällä kantarellit olivat, vaan tarjosi tassulla purkin koskettamista, kaatamista, yrittipä se kiivetäkin pienen purkin päälle etutassuillaan. Kun palkkaa ei tassutempuilla herunut, alkoi purkin kuljettelu eteenpäin nenällä tökkimällä. Lopulta kuitenkin Nana pääsi jyvälle, että jutun juju on haistella purkin kantta ja sen alta tulevaa hajua. Lopputunnista harjoitusta vaikeutettiin lisäämällä mukaan hajuton purkki. Omilla purkeilla harjoittelun lisäksi kuljettiin purkkikujan läpi palkaten jokaisesta purkkien haistelusta. Kotiin saatiin mukaan kuivattuja kantarelleja ja kotiläksynä tuli jatkaa ensimmäisen kurssikerran harjoituksia sekä miettiä omalle koiralle sopivaa ilmaisutapaa sen löytäessä kantarelleja.
Toisella kurssikerralla muistuteltiin alkuun mieleen viime kerran oppeja. Nana hakeutui toistuvasti purkille, jonka sisällä kantarelleja oli. Välillä kävi tarkastamassa hajuttoman purkin lyhyellä nuuhkaisulla ja palasi sitten heti taas nuuskuttelemaan kantarellipurkkia. Uutena asiana tuli ilmaisun harjoittelu. Toiveena olisi opettaa Nana ilmaisemaan kantarellit haukulla, kun se kuitenkin metsässä kulkee irti ja välillä etäämpänäkin ihmisistä. Nana kuitenkin haukkuu töitä tehdessään ihan minimaalisen vähän, joten pohdin, kuinkahan hankalaa olisi opettaa haukkuilmaisu. Kouluttaja neuvoi kuitenkin opettamaan koiralle ensin haukkumisen käskystä, jolloin myöhemmin käskyyn voidaan liittää kantarellin haju ja sen ilmaiseminen. Nana alkoikin tylsyyksissään haukkua aika pian, kun muut alkoivat jo hommiin (muilla kurssilaisilla siis myös muita ilmaisutapoja, esim. istuminen tai rullan suuhun ottaminen). Aloin naksuttelemaan haukkumisesta, vihjesanaa ei vielä haukkuun yhdistetty. Kouluttaja siirsi kantarellipurkkia lähemmäs meitä muuten vain. Nana ehkä vahingossakin yhdisti purkin nuuhkaisun ja haukun yhteen, mutta tästä oivalluksesta onneksi ehdin naksauttamaan, joten Nana sitten ehkä vahingossakin ilmaisi haukulla kantarellin hajun muutamia kertoja. Kotiläksyksi saatiin ilmaisutavan harjoitteleminen, kantarelleja ei ilmaisuun vielä tarvitse yhdistää. Meillä siis luvassa haukkuharjoituksia tulevan viikonlopun aikana.
Myös Mysi on alkanut opiskelemaan kotiopetuksessa sienikoiraksi niillä opeilla ja neuvoilla, joita olen saanut Nanan kanssa kurssilla. Mysi häärää vähemmän ja tarjoaa vähemmän kaikkia turhia temppuja (kun niitä ei ole Mysin kanssa yhtä paljon harjoiteltu kuin Nanan kanssa), joten Mysi alkoi tosi nopeasti tarjoamaan haistelua ja on edistynyt nopeasti. Kantarellin haju vaikuttaa myös Mysille olevan jo merkityksellinen, sillä se viihtyy kantarellipurkilla pitkään ja käy vain silloin tällöin tarkastamassa hajuttoman purkin ja palaa samantien kantarellien luo.
