Puolivuotias pikkumusta

 

Mysi-murunen täytti eilen jo puoli vuotta. Kuvat napsittiin tänään ja punnittiin pentu kotivaa'alla, jolla täysin tarkkaa lukemaa on vaikea saada. Mysi kuitenkin painaa näin 6 kuukauden iässä n. 3,9 kg. Säkää arviolta noin 31 cm. Nanan säkä on mitattu 33,5-34 cm ja sitä vasten arvioin pennun korkeutta, kun omaa säkämittaa ei ole. Pikkuinen kirppuhan tuo on, ja olen rehellisesti ihan sitä mieltä, että saisi kasvaa vielä sentin jos toisenkin. Se, mistä kuitenkin Mysissä pidän verrattuna Nanaan, on voimakkaampi rakenne. Raajojen luusto on vahvempi kuin Nanalla, jonka jalat on ihan tikut. Vaikka pentu on pieni, se on kaikin puolin tosi sopusuhtainen.

 

Viimeinen maitokulmuri irtonee tämän illan tai huomisen aikana. Se varmasti lähtisi myös itse nyppäisemällä jo irti, mutta en viitsi operoimaan suuta itse, jos pakko ei ole, kun nyt ollaan hammasharjoituksissa päästy siihen pisteeseen, että suuhun saa katsoa ja hampaisiin koskeakin. Turhaa takapakkia en viitsi ottaa. Hammaslekuriin ei kuitenkaan liene tarvetta.

 

Sisäsiisteydestä muutama sananen... Ihan täysin sisäsiisti pentu ei vielä ole, mutta kaukana siitä ei enää olla. Sisälle on tullut viime viikkoina oikeastaan vain muutamat "protestikakat". Kyllä vain, sillä nimellä niitä pieniä kikkareita kutsun, joita löytää aina samasta kohtaa mattoa, kun pennun on a) eristänyt imuroinnin ajaksi koiraportin taakse (koska pieni ärrieri on muuten hampaillaan kiinni imurin suulakkeessa, jolloin imurointi on kohtuullisen hankalaa) b) jättänyt kotiin lähdettyään ulkoilemaan/treenaamaan yksin Nanan kanssa. Muuten päivisin eikä öisinkään ole enää tarpeita sisälle tullut. Olen valmistautunut pieneen takapakkiin, kun loma ensi viikolla loppuu, ja koirille tulee silloin tällöin pidempi yksinolo keskenään työpäiviemme aikana. Itse kuitenkin palaan kesän sijaistuksien jälkeen omaan ohjaajan kolmivuorotyöhön, joka muuten on kohtuullisen p**seestä ajoittain, mutta koirien kannalta hyvä, koska pitkiä yksinoloja tulee harvoin, kun minun ja mieheni työajat limittyvät.

 

Muuten puolivuotias osaa istua, mennä maahan ja tulla luokse käskystä. Paikallaan olon alkeita aloitettiin viime sunnuntain pentukurssilla, ja tällä hetkellä pystyn ottamaan yhden askeleen taaksepäin ja palata pennun luo, niin että Mysi pysyy aloillaan. Toki katsekontakti säilyy koko ajan ja apuna on käsimerkkikin. Näyttelyremmin kaulaan laittaessa kolmatta kertaa, neiti osasi myös pönöttää aika kivasti aloillaan namia tuijotellen. Namit tälle pikkuahmatilla nimittäin maistuu paremmin kuin hyvin!

 

Hihnassa lenkkeillessä pentu osaa kulkea nätisti halutessaan, ja jos mitään kovin vauhdikasta ei ympäristössä tapahdu. Autot, pyöräilijät, juoksijat, jänikset, linnut, oravat puolestaan jahdattaisiin, jos lupa siihen olisi. Harjoittelemme siis edelleen liikkuvien kohteiden ohittamista... ja uskokaa tai älkää, mutta olemme myös edistyneet siinä. Toisinaan Mysi malttaa katsoa ohiajavia autoja aloillaan, kun itse pysähdymme. Tämän olen huomannut olevan yksi avainasemassa oleva tekijä tällä hetkellä. Kun auto on mennyt ohi, osaa Mysi ottaa katsekontaktin ja palkkaa tulee tietysti superisti, jos ei ole yrittänyt auton perään. Mysi osaa siis ottaa myös pyynnöstä katsekontaktin.

 

Muuten Mysi osaa leikkiä raivokkaasti ja täysin rinnoin. Leikkimiseen olemme pääasiassa keskittyneet ja monesti on tuntunut, että pitäisiköhän meidän harjoitella välillä vähän niitä istumisia ja maahanmenojakin. :D Mutta me tykätään leikkimisestä ja rakennetaan nyt meidän suhdetta leikin lomassa. Mysi palkkautuu lelulla hienosti. Agilitykentällä Mysi osaa juosta putken läpi ja tuosta on ehkä kasvamassa tulevaisuuden putkihullu, kun neiti siinä määrin juoksentelee putkien läpi myös ilman putkeen ohjaamista. Mysi osaa myös juosta hienosti siivekkeiden läpi ja lähteä takaakiertoon sekä seurata ohjaavaa kättä. Kotipihalla ollaan harjoiteltu valssia ja sylkkäriä ämpärin ympäri.

 

Mysin korvat ovat olleet liimattuna 9 viikon ikäisestä asti ja siitä huolimatta ne ovat sinnikkäästi nousemassa pystyyn. Hetken ehdin jo iloita, että edes toinen korva asettuisi oikeaan asentoon, kunnes sekin alkoi taas pontevasti nousta pystyyn. No, näyttelykehien loistavinta tähteä Mysistä ei ihan jo värivirheen vuoksi tule, joten korvista ei näyttelyura jää kuitenkaan kiinni. Silti jatkamme yritystä vielä hetken verran ainakin, koska omasta mielestäni oikea-asentoiset korvat tekevät myös osaltaan sheltillä toivotun suloisen ilmeen.

Laumaelämää

Koko jengi koossa

 

Fiina

 

Nemi

Susu

Nana

Mysi, Fiina & Luna

Manta

Nana

Nana & Fiina

 

Luna & Fiina

 

Soopelinelikko vauhdissa

Tällainen lauma meitä aina silloin tällöin on kasassa.

 

Menossa mukana Nana & Mysi

siskoni collie Fiina

toisen siskoni bc Nemi ja sheltti Luna

sekä vanhempieni ja nuorimman siskoni kotona asuvat sheltit Manta ja Susu.

 

Mysi on ihan hulluna Fiinaan ja Fiina suojelee Mysiä silloin, kun isommat koirat "kiusaavat" pentua (eli räksyttäen kutsuvat leikkiin, josta joukon nuorin on välillä hämillään, vaikka itse onkin hirveä kiljukaula). Nana puolestaan on roturasisti ja räksyttämisen ja vahtaamisen kohteeksi on joutunut Nemi, joka oli kai toisessa päässä riviä silloin, kun suippoja kuonoja ja puikkoneniä jaettiin.

 

 

Mysi Pentukoululainen

Nanan tokon alkeiskurssin päätyttyä liityin Koivukylän koiraharrastajien jäseneksi, jotta meidän olisi mahdollisuus jatkaa hyvin alkuun lähtenyttä tokoharrastusta ohjatuissa treeneissä. Liittymisen yhteydessä huomasin seuralla olevan tarjolla syksyllä 5 kerran mittainen pentukurssi, johon päätin ex tempore laittaa hakemuksen menemään. Ja iloisena yllätyksenä me Mysin kanssa mahduimme mukaan pentukurssille, joka alkoi viime sunnuntaina.

Ekalla kerralla treenailtiin katsekontaktin ottamista, istumista ja maahanmenoa, jotka olivat meille ihan tuttuja juttuja. Mysi tosin tuntui alkuun unohtaneen, mitä tarkoittaa "istu", mutta epäilisin unohduksen menneen uuden ympäristön piikkiin, sillä nopeasti se muistui mieleen, kun saatiin pari onnistunutta suoritusta, joista palkata. Ihan uutena juttuja tuli perusasennon harjoittelu. Meille aivan järkyttävän vaativa juttu... Mysi kyllä tuli sivulle, mutta sen sijaan, että olisi pysynyt siinä aloillaan, saatika laittanut pientä pyllyään maahan, se pomppi siinä onnellisena kuin mikäkin duracell-pupu. Perusasennon harjoittelu aloitettiin ihan lopputunnista, ja huomasin Mysistä, että sitä alkoi jo vähän väsyttämään. Väsyminen näkyi Mysissä lähinnä niin, ettei se enää jaksanut keskittyä yhtä intensiivisesti, vaan alkoi tarkkailla katseellaan ympäristöä ja toisaalta minun kanssa puuhatessaan oli höseltävä pieni raivokääpänen. Meidän osalta perusasennon opettelu jäi siis vähiin ja lopputunti kului pitkälti leikkiessä.

Olin kyllä äärimmäisen ylpeä siitä, kuinka Mysi työskenteli itselleen aivan uudessa ympäristössä. Mysi ei siis aiemmin ollut käynyt tokon koulutuskentällä lainkaan. Koulutuskentän aidan toisella puolella on koirapuisto, jossa oli geimit käynnissä koko pentukurssin ajan, joten häiriötä riitti. Pikkumusta ei kuitenkaan ympäröivistä häiriöistä ollut moksiskaan, ei oikeastaan tuntunut edes huomaavan niitä ennen kuin alkoi ihan tunnin lopussa väsyä. Mysi keskittyi yhdessä tekemiseen ja lelua riepotteli kovin hurjana. Pari kertaa kesken treenin kääntyi katsomaan bortsupentua tämän ohjaajan palkatessa pentuaan lelulla, mutta palasi heti kutsulla meidän omiin yhteiseen puuhiin. Joka kerta yllätyn ja ilahdun yhtä kovasti siitä, kuinka hienosti Mysi keskittyy ja on motivoitunut puuhailemaan yhdessä, vaikka onkin vielä niin kovin pikkuinen pentunen ja ympäröivässä maailmassa monta juttua tutkittavana. Silti ympäristön merkitys katoaa siinä vaiheessa, kun ryhdytään yhdessä leikkimään ja puuhailemaan.

*****

 

Eilen oli Mysin ohjatut agilitytreenit. Yhtälailla agilitykentällä ympäristön merkitys katosi, kun alettiin puuhailemaan yhdessä. Eilen kentällä oli vielä irti toinen samanikäinen pentu, johon Mysin kiinnostus lopahti täysin, kun otin lelun esiin ja ryhdyttiin leikkimään. Pikkukirppunen oli heti häntä tötterölle valmis toimintaan. Leikin lomassa tehtiin taas vähän putkea, tällä kertaa jo vähän pitempään ja ihan pikkuisen mutkalla olevaa, kuitenkin niin, että putken läpi pystyi vielä näkemään.

Nana oli mukana treeneissä, koska meiltä jää tänään Nanan omat ohjatut treenit välistä, kun mies vei auton kalareissulle lähtiessään. Tein siis pientä treeniä Nanan kanssa ryhmätreenien jälkeen. Ja voi, millä raivolla Nana teki, kun oli joutunut ensin tylsistymään Mysin treenien aikana itsekseen häkissä ja varmaan manailla mielessään, kuinka mami puuhailee yhdessä pentupahasen kanssa. Nanastakin kuoriutui pieni raivokääpänen, joka viiletti minkä kintuistaan pääsi ja repi raivolla villasukkaa, joka siis meillä on nykyään lelupalkkana. Tehtiin alkuun helppoa vauhtitreeniä, joka sisälsi putkia ja hyppyjä ja renkaan. Koska ohjatuissa treeneissä tulee enemmän pyöritystä ja enemmän Eräs kouluttaja mulle kerran sanoikin, että koiran kanssa olisi hyvä, että yksi treeni viikossa olisi ihan tällaista helppoa rataa, jossa tavoitteena on kova vauhti ja koiran itseluottamuksen kasvattaminen.

Lisäksi treenattiin keinua noin viiden suorituksen verran. Nana kiipesi vauhdilla kontaktialueelle. Nana on myös oppinut laskemaan itseään lähemmäs keinulautaa, jolloin tasapaino on helpompi säilyttää. Nana irtosi hyvin keinulle, mutta tarvitsee vielä keinulle kiivetessään tuekseen sen, että tulen perästä. Keinun jälkeen tehtiin puomia, jossa ei taaskaan mitään valtakunnan ongelmaa, vaan vauhdilla kiipesi puomin läpi. Alastulokontakteilla tosin tuli pari kertaa läpi pysähtymättä. En oikein tiedä, pitäisikö mun nipottaa kontakteista ja vaatia Nanan pysähtymistä. Toisaalta tahtoisin puomin suorituksesta nopeamman ja kun palautan Nanan kontaktille sen tultua läpi, hidastuu seuraavat suoritukset, kun Nana alkaa himmaamaan vauhtia jo ennen puomin alastuloa. Mutta tuleeko tuosta läpijuoksusta sitten myöhemmin ongelma, jos en nyt nipota siitä, vaan pureudun mahdolliseen ongelmaan myöhemmin, kun puomille on saatu lisää vauhtia?

Treenien lopuksi Nana järjesti mulle superyllätyksen, kun tehtiin vielä vauhtirataa, joka päättyi keppeihin (n.45 asteen umpikulmasta). Olin ihan ällikällä lyöty, kun Nana ei himmannut vauhtia kuin vain aavistuksen juuri ennen keppejä, sujahti oikeaan keppiväliin ja pujotteli kepit nopeammin kuin koskaan loppuun asti oikein. Tämä sama x3. Niin upea pikkukettu! Enpä olisi uskonut näkeväni tätä päivää vielä viime syksynä, kun tuskailin keppien opettamisen kanssa. :)

Kulmuri-infoa Mysin osalta: alakulmurit ja toinen yläkulmuri irronneet. Toinen yläkulmuri on kuitenkin edelleen sitkeästi kiinni eikä heilu juurikaan. Olen alkanut uhkailla hampaanpoistolla Mysiä, jos ei kulmuri ala pian irtoamaan luonnollisesti.

Puuhaa viikon joka päivälle

Tällaista rataa treenattiin Nanan kanssa tiistaina ohjatuissa agilitytreeneissä. Ainoa meille kinkkinen kohta oli oikeastaan 8-putkeen sujahtaminen. Nana meni kivasti pienillä kaarroksilla hyppyhässäkän ennen putkea, mutta hypyltä 7 sujahti koko ajan väärään päähän 8-putkea. Lopulta saatiin vekkauksella ja painokkaasti Nanan nimen sanomalla neiti kääntymään, niin että oikea putken pääkin löytyi. Jouduttiin toistamaan tätä kohtaa (putkelta 4 lähtien) useita, useita kertoja ja olin kovin iloinen, että Nana kesti toistoa niin hyvin vauhdin ja motivaation kärsimättä. Joskushan Nana on tällaisesta määrästä toistoja haistattanut mulle pitkät ja alkanut puuhailla omiaan.

 

Loppurata menikin sujuvasti. Erityisen iloinen olin oikean keppivälin löytämisestä, vaikka vauhtia oli. Nana irtosi myös kivasti pituudelta putkeen ja löysi myös putken suun, vaikka ollaan vain kerran tai pari harjoiteltu tällaisia kohtia. En siis mennyt itse ollenkaan putken ulkokaarretta pitkin, vaan syyhkäsin itse pituudelta putken sisäkaarteen puolelle, josta vastakäden avulla ohjasin Nanan putkeen.

 

Puomi ja keinu molemmat olivat vauhdikkaat, ei mitään valtakunnan ongelmaa, että kieltäytyisi, vaan veti kunnon draivilla esteet. Hirveän vaikeaa korjata meidän kontaktiesteongelmaa, jos sellainen on, kun en saa sitä näkyviin omalla kentällä lainkaan.

 

Mysi pääsi leikkimään kentälle ja tekemään vähän lyhyttä suoraa putkea. Lelun jätin putken ulostulolle. Neiti rallatteli useampaan otteeseen putkea pitkin myös takaisin mun luo lelun kanssa, ensi sujahdettuaan putken läpi lelulle. Mysi meni putkeen jo ohjauksen mukana eikä pentua enää tarvinnut viedä aivan putken suulle. :)

 

Keskiviikkona oli Nanan ohjatut tokotreenit. Vettä oli satanut koko päivän ja oma motivaatio ei ollut aivan huipussaan. Sisuunnuin kuitenkin ja voitin oman mukavuudenhaluni, joten lähdettiin vesisateeseen treenaamaan, koska viime viikonkin treenit jäivät väliin, kun olimme illan tyttöporukalla passissa ulko-oven takana odottamassa ovenavaajaa, kun lenkillelähtöhässäkässä kotiavain unohtui sisään.

 

Treeneihin päästyämme olinkin tosi tyytyväinen, että tuli lähdettyä. Nana työskenteli upeasti eikä vesisade haitannut neitiä laisinkaan, vaikka normaalille lenkille pientä hienohelmaista prinsessaa ei hevillä vesisateella saisi. Tehtiin paikkamakuutreeniä ja maahanmenoa liikkeestä, jotta tulisi treenattua märässä maassa makaamista, joka joillekin koirille voi olla hyvinkin epämiellyttävää. Nana tarjosi lopputreenien ajan yhtenään maahanmenoa heti perusasentoon tultuaan, ilman mitään käskyjä. Se on niin tällainen... kovasti alkaa ennakoimaan, jos treenataan paljon samaa asiaa. Tehtiin pari luoksetuloa myös pitkällä (n.20 metrin) matkalla. Nanan luoksetulot oli superhyviä - niin vauhdikkaita ja perusasentoon tulo vaati vain pienen pienen vartaloavun enää (lähinnä varmistelin suoraa perusasentoa avulla)! Mutta kovasti neiti ennakoi tässäkin liikkeessä. Toisessa luoksetulossa lähti tulemaan luokse vauhdilla heti, kun käänsin rintamasuunnan koiraan, ennen kuin mitään käskyä ehdin antamaan.

 

Torstaina oli Mysin vuoro päästä reissuun, kun suuntasimme auton nokan kohti Tuomarinkylän vinttikoirakeskusta ja avustajakoirien hyväntekeväisyys-match showta. Kehät oli jaettu FCI roturyhmittäin, aikuisiin ja pentuihin. FCI 1 ryhmän pentuja oli paikalla n. 20 koiraa. Mysin lisäksi shelttejä edustivat veljet Paavo ja Noppa, ja lisäksi neljäs söpö soopelipentu. Tuomarina kehässä oli Johan Juslin, jolta kääpiöistä jokainen sai sinisen nauhan. Mysillehän laitoin näyttelyhihnan ensimmäistä kertaa kaulaan puoli tuntia ennen kehään menoa, joten suuria odotuksia meillä ei ollut. Ehdittiin myös käydä pöydällä lyhyesti ennen kehän alkua.

 

Kehässä liikkeet meni vähän loikkimiseksi, kun koikkaloikkanen niin kovasti innostui. Pöydällä olo sujui Mysiltä hienosti. Vähän huomasin neidin jännittyvän, kun tuomari tutki takaosaa, eikä Mysi nähnyt, mitä tapahtui. Hampaat antoi katsoa nätisti. Tuomari käsitteli pentua kyllä tosi nätisti, tervehti myös ensin kunnolla ennen kuin alkoi kopeloimaan. Pyysin tuomaria odottamaan ihan hetken, jotta sain Mysin ensin kunnolla aseteltua pöydälle, kun Nanan kohdalla on kokemus myös mätsärituomareista, jotka "hyökkäävät" heti koiran kimppuun, ennen kuin se edes on kunnolla pöydällä. Tykkäsin myös siitä, että tuomari käytti kunnolla aikaa koiran arvostelemiseen pöydällä. Sitä treeniä me kuitenkin mätsäristä lähdettiin hakemaan, sijoituksesta viis. Sinisten nauhakehässä meille ei sijoitusta herunut, mutta eipä tuo ikiliikkuja oikein malttanut edes seistä aloillaan. Suuri osa muista pennuista oli selkeästi paljon enemmän treenannut pönöttämistä.

 

Veikkaan, että Mysin mielestä (ja niin kyllä minunkin) parasta oli velipoikien näkeminen ja yhteiset leikit kehäkoitoksen jälkeen. Upeasti Mysi keskittyi hälinän keskellä myös leikkimiseen ja lapasen retuuttamiseen palkkana reippaasta esiintymisestä.

 

Tämä päivä varmaan löhöillään kotona ja kerätään voimia maanantaina alkavaan kahden viikon kesälomapätkään. Huomenna olisi tarkoitus tavata uudestaan veljiä ja ehkä käydä katsomassa agilitykisoja (joihin itse asiassa piti mennä kisaamaan hypäri Nanan kanssa, mutta missasin vikan ilmopäivän!). Sunnuntaina meidän riiviö meneekin sitten pentukouluun!

 

Pst! Kuvat voi klikata suuremmiksi!

Treenikausi alkoi

Seuramme ohjatut agilitytreenit alkoivat maanantaina, kun syystreenikausi pyörähti käyntiin. Maanantaina olivat myös Mysin ekat agilitytreenit. Treenattiin pari kertaa putkea, johon Mysi sujahti kouluttajan otteesta kuin raketti, kun kutsuin pentua putken toisesta päästä lelun kanssa. Oman osansa vauhtiin saattoi tehdä se, että Mysi jostain syystä oli hyvin epäileväinen ja pidättyväinen kouluttajan suhteen aluksi, eikä itse mennyt tämän luokse lainkaan. Lelua retuutti putken läpi tultuaan kuitenkin samantien ja koko ajan vain raivokkaammin. Treenin lopussa tohti mennä itse jo moikkaamaan kouluttajaakin. Mysi suhtautuu jostain syystä hyvin vaihtelevasti ihmisiin; toiset ovat vähintäänkin epäilyttäviä ja Mysi väistää heitä, kun toisten syliin kiivettäisiin pusuttelemaan samantien. En toistaiseksi ole päässyt lainkaan jyvälle, miksi toiset kelpaavat pusutettaviksi välittömästi ja toisiin pidetään useamman metrin hajurako.

 

Tehtiin putkitreeniä kaksi lyhyttä pätkää, minkä lisäksi leikittiin paljon kentällä. Vapaatreenikentällä käytiin treenaamassa ilman kouluttajaa siivekkeiden välistä juoksua lentävän lelun perässä. Treenattiin myös kuolleelle lelulle menoa. Vein lelun siivekkeiden toiselle puolen Mysin kanssa, jonka jälkeen käveltiin toiselle puolelle "hyppyä" ja päästin Mysin juoksemaan siivekkeiden välistä lelulle. Hienosti irtosi ja toi vauhdilla lelun takaisin leikittäväksi yhdessä. Kokeilin myös uteliaisuuttani, hiffaisiko Mysi lähteä takaakiertoon siivekkeen ympäri. Kotipihallahan Mysi on kiertänyt sankoja. Mysi hiffasi heti, että samasta asiasta on kyse ja irtosi hyvin takaakiertoon. Fiksu pieni! Palkkaamiseen käytin ainoastaan lelua, ja tarkoituksena olisikin Mysin kanssa käyttää mahdollisimman paljon lelupalkkaa, koska se innostuu niin kovin leikkimisestä. Pennun silmät kirkastuvat heti, kun sille vähän vilauttaa lelua. Kaksi kertaa Mysi kävi putkitreenin aikana kenttien välisellä aidalla uteliaisuuttaan tarkastamassa, mitä toisella puolella tehdään, kun sieltä kuului vinkulelun ääntä. Hienosti tuli kuitenkin samantien takaisin luokse, kun kutsuin, mistä tietenkin superpalkka lelulla.

 

Tiistaina oli Nanan treenipäivä, jolle sattui kova helle. Meidän treeniryhmältä puuttui kouluttajakin, mutta lähdin kuitenkin tekemään Nanan kanssa lyhyen treenin. Ja voi kuinka hyvä mieli tulikaan, kun omasta väsymyksestä huolimatta lähdettiin, kun näin, miten iloinen Nana oli treenikentälle päästessään! Tehtiin todella helppoa, melko suoraa rataa (erilaisia hyppyesteitä ja putkia), tavoitteena hauskanpito ja kova vauhti. Nana painelikin hiekka pöllyten menemään ja irtosi erityisesti putkiin tosi hienosti. Itse sain laittaa ihan kunnolla töppöstä toisen eteen, että pysyin mukana. Pidin treenin lyhyenä ja lopetin ennen kuin vauhti ehti yhtään laskea.

 

Vauhtitreenin lisäksi tehtiin pari kertaa pussi, koska ei oltu tehty estettä pitkään aikaan, ja varmasti siitä johtuen Nana suoritti viime kisoissa pussin melko hitaasti. Itse ehdin hetken kisoissa epäilemään, tuleeko Nana pussista läpi ollenkaan, sen verran hidas suoritus oli. Tuli kuitenkin, mutta muistuteltiin nyt mieleen estettä lisää ja haettiin vauhtia sen suorittamiseen. Nana tulikin nyt nopeasti pussista ulos. Treenattiin muutaman kerran myös keinua, koska siinä oli myös viime kisoissa ongelmaa (kielto ja lentokeinu). Omalla kentällä keinussa ei kuitenkaan ollut minkään valtakunnan ongelmaa, vaan Nana meni reippaasti vauhdilla keinun päähän asti ja jäi keinulle sen pamahdettua maahan ja jatkoi vasta luvan kanssa matkaa. Nana irtosi keinulle hyvin ja itse sain jäädä kokonaan keinun taakse seisomaan, ilman että se vaikutti mitenkään Nanan suoritukseen. Me taidetaan tarvita eniten treeniä vierailla kentillä ja vierailla esteillä...

 

Mysi-pennelin kasvusta vielä sen verran, että 5½ kuukautta vanhalta pikkuprinsessalta on nyt irronnut molemmat alamaitokulmurit. Pysyvät yläkulmurit ovat jo puhjenneet muutaman millin ikenestä, mutta maitokulmurit ovat vielä paikoillaan. Tosin niistä vuotaa verta, kun Mysi jotain järsii, joten ehkä ne siitä vielä itsestään irtoavat... Yläkulmurit tulevat oikeaan asentoon, mitä hieman jännäilin, kun pieni riski peitsihampaiden suhteen oli olemassa. Siisti purukalusto on kuitenkin Mysin suuhun kasvamassa.

 

Järjen jättiläiset

 

 

Käytiin sunnuntaina illasta ulkoilemassa Arabianrannassa, hakemassa mulle puhtia alkavaan työviikkoon ja väsyttämässä koiria kiireisen työviikon alla. Ja kova meno tytöillä olikin, niin maalla kuin vedessä kahlaillenkin. Kuvat olivat järkevyydeltään tätä luokkaa... kyllä ne ihan kauniita koiria livenä ovat! :D

 

Tuo Arabianrannan ranta on kiva paikka uittaa koiria. Ranta mataloituu loivasti eikä ole äkkisyvä, siitä on hyvä pienemmänkin koiran mennä uimaan.

 

Rakastuin Arabianrantaan sen vajaan parin vuoden aikana, jonka siellä ehdimme asua.