Puuhaa viikon joka päivälle

Tällaista rataa treenattiin Nanan kanssa tiistaina ohjatuissa agilitytreeneissä. Ainoa meille kinkkinen kohta oli oikeastaan 8-putkeen sujahtaminen. Nana meni kivasti pienillä kaarroksilla hyppyhässäkän ennen putkea, mutta hypyltä 7 sujahti koko ajan väärään päähän 8-putkea. Lopulta saatiin vekkauksella ja painokkaasti Nanan nimen sanomalla neiti kääntymään, niin että oikea putken pääkin löytyi. Jouduttiin toistamaan tätä kohtaa (putkelta 4 lähtien) useita, useita kertoja ja olin kovin iloinen, että Nana kesti toistoa niin hyvin vauhdin ja motivaation kärsimättä. Joskushan Nana on tällaisesta määrästä toistoja haistattanut mulle pitkät ja alkanut puuhailla omiaan.

 

Loppurata menikin sujuvasti. Erityisen iloinen olin oikean keppivälin löytämisestä, vaikka vauhtia oli. Nana irtosi myös kivasti pituudelta putkeen ja löysi myös putken suun, vaikka ollaan vain kerran tai pari harjoiteltu tällaisia kohtia. En siis mennyt itse ollenkaan putken ulkokaarretta pitkin, vaan syyhkäsin itse pituudelta putken sisäkaarteen puolelle, josta vastakäden avulla ohjasin Nanan putkeen.

 

Puomi ja keinu molemmat olivat vauhdikkaat, ei mitään valtakunnan ongelmaa, että kieltäytyisi, vaan veti kunnon draivilla esteet. Hirveän vaikeaa korjata meidän kontaktiesteongelmaa, jos sellainen on, kun en saa sitä näkyviin omalla kentällä lainkaan.

 

Mysi pääsi leikkimään kentälle ja tekemään vähän lyhyttä suoraa putkea. Lelun jätin putken ulostulolle. Neiti rallatteli useampaan otteeseen putkea pitkin myös takaisin mun luo lelun kanssa, ensi sujahdettuaan putken läpi lelulle. Mysi meni putkeen jo ohjauksen mukana eikä pentua enää tarvinnut viedä aivan putken suulle. :)

 

Keskiviikkona oli Nanan ohjatut tokotreenit. Vettä oli satanut koko päivän ja oma motivaatio ei ollut aivan huipussaan. Sisuunnuin kuitenkin ja voitin oman mukavuudenhaluni, joten lähdettiin vesisateeseen treenaamaan, koska viime viikonkin treenit jäivät väliin, kun olimme illan tyttöporukalla passissa ulko-oven takana odottamassa ovenavaajaa, kun lenkillelähtöhässäkässä kotiavain unohtui sisään.

 

Treeneihin päästyämme olinkin tosi tyytyväinen, että tuli lähdettyä. Nana työskenteli upeasti eikä vesisade haitannut neitiä laisinkaan, vaikka normaalille lenkille pientä hienohelmaista prinsessaa ei hevillä vesisateella saisi. Tehtiin paikkamakuutreeniä ja maahanmenoa liikkeestä, jotta tulisi treenattua märässä maassa makaamista, joka joillekin koirille voi olla hyvinkin epämiellyttävää. Nana tarjosi lopputreenien ajan yhtenään maahanmenoa heti perusasentoon tultuaan, ilman mitään käskyjä. Se on niin tällainen... kovasti alkaa ennakoimaan, jos treenataan paljon samaa asiaa. Tehtiin pari luoksetuloa myös pitkällä (n.20 metrin) matkalla. Nanan luoksetulot oli superhyviä - niin vauhdikkaita ja perusasentoon tulo vaati vain pienen pienen vartaloavun enää (lähinnä varmistelin suoraa perusasentoa avulla)! Mutta kovasti neiti ennakoi tässäkin liikkeessä. Toisessa luoksetulossa lähti tulemaan luokse vauhdilla heti, kun käänsin rintamasuunnan koiraan, ennen kuin mitään käskyä ehdin antamaan.

 

Torstaina oli Mysin vuoro päästä reissuun, kun suuntasimme auton nokan kohti Tuomarinkylän vinttikoirakeskusta ja avustajakoirien hyväntekeväisyys-match showta. Kehät oli jaettu FCI roturyhmittäin, aikuisiin ja pentuihin. FCI 1 ryhmän pentuja oli paikalla n. 20 koiraa. Mysin lisäksi shelttejä edustivat veljet Paavo ja Noppa, ja lisäksi neljäs söpö soopelipentu. Tuomarina kehässä oli Johan Juslin, jolta kääpiöistä jokainen sai sinisen nauhan. Mysillehän laitoin näyttelyhihnan ensimmäistä kertaa kaulaan puoli tuntia ennen kehään menoa, joten suuria odotuksia meillä ei ollut. Ehdittiin myös käydä pöydällä lyhyesti ennen kehän alkua.

 

Kehässä liikkeet meni vähän loikkimiseksi, kun koikkaloikkanen niin kovasti innostui. Pöydällä olo sujui Mysiltä hienosti. Vähän huomasin neidin jännittyvän, kun tuomari tutki takaosaa, eikä Mysi nähnyt, mitä tapahtui. Hampaat antoi katsoa nätisti. Tuomari käsitteli pentua kyllä tosi nätisti, tervehti myös ensin kunnolla ennen kuin alkoi kopeloimaan. Pyysin tuomaria odottamaan ihan hetken, jotta sain Mysin ensin kunnolla aseteltua pöydälle, kun Nanan kohdalla on kokemus myös mätsärituomareista, jotka "hyökkäävät" heti koiran kimppuun, ennen kuin se edes on kunnolla pöydällä. Tykkäsin myös siitä, että tuomari käytti kunnolla aikaa koiran arvostelemiseen pöydällä. Sitä treeniä me kuitenkin mätsäristä lähdettiin hakemaan, sijoituksesta viis. Sinisten nauhakehässä meille ei sijoitusta herunut, mutta eipä tuo ikiliikkuja oikein malttanut edes seistä aloillaan. Suuri osa muista pennuista oli selkeästi paljon enemmän treenannut pönöttämistä.

 

Veikkaan, että Mysin mielestä (ja niin kyllä minunkin) parasta oli velipoikien näkeminen ja yhteiset leikit kehäkoitoksen jälkeen. Upeasti Mysi keskittyi hälinän keskellä myös leikkimiseen ja lapasen retuuttamiseen palkkana reippaasta esiintymisestä.

 

Tämä päivä varmaan löhöillään kotona ja kerätään voimia maanantaina alkavaan kahden viikon kesälomapätkään. Huomenna olisi tarkoitus tavata uudestaan veljiä ja ehkä käydä katsomassa agilitykisoja (joihin itse asiassa piti mennä kisaamaan hypäri Nanan kanssa, mutta missasin vikan ilmopäivän!). Sunnuntaina meidän riiviö meneekin sitten pentukouluun!

 

Pst! Kuvat voi klikata suuremmiksi!