Vuoden vikat ohjatut treenit

Niin saatiin tämäkin treenivuosi pakettiin, ainakin ohjattujen treenien osalta. Eilisistä treeneistä jäi hyvä mieli ja kova into käydä treenailemassa ihan itsekseen ryhmätreenien joulutauon aikana. Juoksua Nanalle odotan tammi-helmikuun vaihteen tietämillä, joten silloin olisi tulossa pidempi treenitauko joka tapauksessa.

 

Kouluttamassa meitä oli eilenkin Saviojan Anne. Ratatreeni oli ihan kiva. Päästiin treenaamaan keppejä ja keinuakin taas pitkästä aikaa. Yhtään ei Nana keinua hätkähtänyt, vaikka moneen kuukauteen ei ole keinua tehty oikeastaan ollenkaan. Hyvin tehty alkuopetus on kuitenkin kannattanut. Nana tykkää keinusta ja eilenkin kävi tekemässä pari kertaa keinun ihan itsekseen, kun itse juttelin kouluttajan kanssa. Ratatreeni oli mukavan menevä. Valitsin pariin kohtaan valssiohjaukset, valssi kun tuntuu mulle yhdeltä varmimmista ohjauksista ja tiedän Nanan kääntyvän hyvin valssilla. Anne pyysi kuitenkin treenaamaan kyseisiin kohtiin myös persjätöt. Hyvin Nana kulki niilläkin. Mun pitäisi itse vain treenata niitä lisää, jotta persjätön tekeminen tuntuisi itsestä varmemmalta.

 

Kokeiltiin keppien kohdalla, kuinka Nana hakee itsenäisesti keppien aloituksen. Keppien vieressä kulki putki, johon lähetin Nanan keppien loppupäästä. Jäin odottamaan Nanaa keppien loppupäähän ja Nanan tultua putkesta ulos, kutsuin sen kepeille. En siis ollut ollenkaan ohjaamassa Nanaa kepeille. Eka suoritus ei mennyt nappiin (Nana haki vasta toiseen keppiväliin), mutta toisella kerralla haki kepit hienosti. Suhtauduin alkuun tosi epäileväisesti siihen, että tämä meiltä onnistuisi, Nana löi mamin kyllä ihan ällikällä. Tämä on kouluttajan mukaan hyvä tapa testata, osaako koira oikeasti hakea keppien aloituksen.

 

Loppuun "rallateltiin" lähettämällä koira "solmuputkeen". Putket olivat solmussa siten, että toinen putki kulki toisen yli. Itse suhtauduin tähänkin varauksella, olin oikeastaan ihan varma, ettei Nana mene ylämäkiputkeen. Sen verran epäillen ja varuillaan Nana uusiin asioihin suhtautuu. Ekalla kerralla tulikin samaa reittiä takaisin ulos putkesta, mutta tokalla kerralla tulikin putken läpi, kun lähetyksen jälkeen juoksin kutsumaan toisesta päästä. Seuraava kerta mentiinkin jo ihan täysillä. Nana tuntui tykkäävän kovasti tästä harjoituksesta!

 

Muistiin itselle: Meille ei sovi tällainen parin viikon treeniväli alkuunkaan. Nana on käy ihan ylikierroksilla päästessään esteille. Komentaa, komentaa, komentaa mua haukulla, jos en heti anna hommia. Tuntuu, että myös iso osa Nanan keskittymisestä menee siihen, että se komentaa ja pomppii mun jaloissa räksyttämässä, jos hommaa ei tule heti just nyt!

Joulukuun puuhia ja pikkujouluja

Hui, kuinka joulukuu on hurahtanut jo puoliväliin! Viimeisetkin pahvilaatikot alkavat pian olla purettuna ja hieman olemme ehtineet laittaa jouluakin kotona. Parasta tässä joulun alla muuttamisessa on ehdottomasti se, että suurempaa joulusiivousta ei tarvitse tehdä, kun siivottavaa ei ole ehtinyt kertymään. No, kiireitä on riittänyt ilman siivoilujakin.

 

Toissaviikonloppuna olin talkoilemassa seuran hyväksi Messarissa. Seuraavana päivänä 13 tunnin seisominen painoi edelleen jaloissa sen verran, että päädyin jättämään treenit väliin. Väsymys painoi myös pääkopassa, joten päädyin siihen, että Nanaa kohtaan on reilumpaa jättää treenit kokonaan väliin sen sijaan, että lähdettäisiin hallille ja itse vetäisin puoliteholla. Se ei ole koiraa kohtaan oikein, se tekee kuitenkin töitä aina 100% koko sydämellään.

 

Väliin jääneistä treeneistä huolimatta Nanakin hyötyi Messari-päivästä. Toin tuliaisina kotiin Back On Track -toppaloimen, joka on ollut jo pidempään ostoslistalla. Nyt se oli messutarjouksessa -10% ja koska olin edellisenä iltana mittaillut Nanaa huolella, uskalsin ostaa loimen sovittamatta. Tosin standilla aloin epäröimään, mahtuuko koon 37 loimi sittenkään Nanalle (siitä huolimatta että olin mitannut selän 37cm pitkäksi). Hieman arvoin jopa kokoa 40, mutta myyjä kehoitti ottamaan pienemmän loimen. Ja onneksi otinkin, sillä isompi koko tuskin olisi edes pysynyt Nanan päällä, kun tuo 37 on reilu. Melkein vielä yksi koko pienempi olisi voinut olla parempi... ellei sitten olisi kinnannut liiaksi. No, säätövaraa onneksi loimessa on. BOT-loimen lisäksi Nana sai häkkiin uuden pehmeän ja lämpöisen karvamakuualustan ja Roger Paran harjan. Pukinkonttiin ei tullut pakattua mitään, kun kaikkea piti päästä heti testaamaan! :)

 

Eilen olimme mukana Etelä-Suomen Shelttien pikkujouluissa, joita vietettiin ensin lenkkeilemällä yhdessä Salmen ulkoilualueella Vihdissä ja lenkin päälle tarjolla oli kuumaa glögiä ja makkaraa. Shelttejä oli lenkkeilemässä varmasti lähemmäs 30, mutta siitä huolimatta isompia rähinöitä ei syntynyt, vaikka koirat juoksivat vapaana. Nuoret urokset taisivat pari kertaa toisille ärähdellä, mutta muuten lenkki sujui sopuisasti. Nanakin tuntui olevan muutaman uroksen suosiossa, vaikka seuraavaa juoksua odotan Nanalle tulevaksi vasta ensi kevättalvella. Parhaat leikit Nanalla oli selkeästi Laran kanssa. Tytöt ovat niin samalla aaltopituudella. Kameraa mulla ei lenkillä ollut mukana, mutta muissa blogeissa kuvia varmasti on näkyvissä. Nanakin on tainnut eksyä pariin kuvaan...

 

Tänään on tämän vuoden viimeiset ohjatut treenit. Kevätkausi starttaa loppiaisen jälkeen. Katsotaan, jos me kuitenkin ehdittäisiin myös vapaatreenaamaan jossain vaiheessa, kun muutto- ja joulukiireet alkavat rauhoittua.

 

Saimme muuten jo jonkin aikaa sitten Nanan kaimalta Liebster-tunnustuksen, kiitos siitä siis Nanalle & Oliverille! Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia. Liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa. Tunnustus olisi tarkoitus jakaa eteenpäin viidelle, mutta koska tämä on jo niin monessa blogissa vastaan, en nyt jaa tunnustusta eteenpäin kuin Laralle & Mialle!

Marraskuu taittui joulukuuksi

Kuun vaihteen myötä muutimme uuteen kotiin ja lumi satoi maahan. Nana vaikuttaa ottaneen muuton lopulta melko lungisti. Ensimmäiset päivät neiti höristeli korviaan kotona herkemmin, haki enemmän läheisyyttä ja ulkona hajujen sijaan keskittyminen meni enemmän uuden ympäristön tarkkailuun. Nana vaikutti hieman tavallista varovaisemmalta. Tilanne normalisoitui kuitenkin muutamassa päivässä. Koti on käynyt tutuksi ja ulkona touhotetaan taas pää viidentenä jalkana ja hännällä liputtaen eteenpäin. Nana on nauttinut myös lumesta. Puikkonokkaa on niiin ihana tökkiä umpihankeen. Samoin umpihankijuoksu on ollut kova juttu! Tuntuupa melkein siltä, että mitä korkeampi ja umpinaisempi hanki, sitä ihanampaa siinä on harrastaa hankihyppelyä...

 

Agiharkoista meillä on ollut taas parin viikon tauko. Ensin Nana oksenteli parin päivän ajan, minkä vuoksi jätettiin treenit välistä. Myös mun työvuorot ovat osuneet harkkojen kanssa päällekkäin. Toissapäivänä oltiin kuitenkin taas treenaamassa. Kouluttamassa meitä oli Anne Savioja ja teemana treenissä persjätöt. Alkuun mietin, että lähden varmaan treeneistä kotiin itku kurkussa... mulle persjätöllä ohjaaminen etenkin hypyillä on vain niin vaikea. Varmistelen liikaa Nanan tulemista enkä luota siihen, että se lähtee ohjaukseen, jolloin oma ohjaukseni onkin jo myöhässä. Saatiin kuitenkin lopulta pätkä onnistumaan ihan kivasti. Mielessäni myös mietin, kuinka paljon Nana on kehittynyt toistojen kestämisenkin suhteen.

 

Viikonloppuna sitten Messariin Voittaja-näyttelyihin, tosin ihan vain hommiin...

Marraskuun kuulumisia

Ohhoh, onpas taas venynyt tämä kirjoittelun väli... Sitten lokakuun lopun on tapahtunut paljon, mutta enimmäkseen muilla kuin suoraan koiriin liittyvillä elämän osa-alueilla. Suurimpana muutoksena meillä on edessä muutto vielä tämän kuun aikana. Nanan kanssa myös on käyty tutustumassa uuteen kotiin ja lenkkeilty tulevilla kotikulmilla. Vielä neiti hieman ihmettelee, mikä se tyhjä talo oikein on, jossa aina silloin tällöin piipahdetaan. Kovasti toivon, että muutto ja sen jälkeinen elämä uudessa kodissa sujuu Nanalta yhtä rennosti kuin viime kerrallakin. Nuoresta iästään huolimatta Nana muuttaa jo toiseen kertaan meidän kanssa, ja itseasiassa neljänteen kertaan, jos pentuajan muutot lasketaan mukaan. Tulevasta kodista ei kuitenkaan ole aikomus suunnata lähitulevaisuudessa mihinkään. Ja mikäs siinä, Nana saa oman pihan, jota pitää silmällä. Lisäksi saunakoiramme pääsee nautiskelemaan saunomisesta, kun vihdoin on ihan oma sauna! (Vaikka epäilen hieman Nanan tykkäävän saunomisesta itse saunomisen sijaan enemmän siksi, että saa olla muun lauman mukana.)

 

Agilitysta olemme pitäneet pientä taukoa parin viikon ajan. Lähinnä työvuorojeni ja em. asuntokiireiden pakottamana. Vaikka eipä tuo pieni tauko ole haitaksi ollut. Itse jaksotankin mieluummin treenivuotta niin, että lyhyitä taukoja tulee useammin pitkin vuotta esimerkiksi yhden pitkän tauon sijaan. Uskon taukojen tekevän hyvää meidän molempien pääkopalle. Omasta mielestäni esimerkiksi agi.fi-lehden koiran ylikuntoa käsittelevässä artikkelissa esitetty minimi 6 viikkoa taukoa agilitysta vuoden aikana, on aika vähäinen määrä loppujen lopuksi. Tauon aikana mm. Anna-Kaisa kävi hieromassa Nanaa. Olen niin iloinen, kun Nana ei ole joutunut nyt viime kevään jälkeen kärsimään mistään suuremmista jumituksista. Myös lannerangan alue ja selkä ovat pysyneet hyvin "auki".

 

Viime maanantaina palasimme treenitauolta takaisin ryhmätreeneihin. Meitä oli kouluttamassa Heli Kallioniemi, joka on kyl yksi mun ehdottomista lempparikouluttajista, terkut vain Helille, jos hän tänne eksyy. ;) Rata oli kiva ja siinä oli pari meille (tai mulle) hankalampaa kohtaa. Saatiin kuitenkin rata rullaamaan ihan kivasti, kun itse en hosunut ja keskityin ohjaamiseen. Nanasta huomasi, että tauolla on oltu. Ajatus ei ollut yhtä hyvin mukana kuin normaalisti koiran kaahatessa.

 

Kepit olivat tosi iloinen yllätys. Yritin alkuun lähettää Nanan kepeille ilman vauhtia, mutta pujottelu oli hidasta ja puolivälissä keppejä Nana alkoi useampaan kertaan etsiä maasta namia. Heli ehdotti lähettämään kepeille putken kautta, itse suhtaudun vähintäänkin epäilevästi, että pujottelu näin onnistuisi. Päätin kuitenkin kokeilla ja neitihän haki kepit ja pujotteli ne loistavasti loppuun, kun alla oli enemmän vauhtia. Nanan katse oli Helin mukaan kepeissä heti putkesta tultua eikä esim. mussa. Selvästi tiesi, mihin oli menossa. Tehtiin kaksi suoritusta, joista toisen jälkeen jatkettiin ratasuoritusta. Itselle muistiin nyt vain, että myös keppien jälkeen täytyy lisätä este ja palkka vasta sitten (mieluiten eteenpäin lentävä lelu), ettei tule liian kiinni käteen ja ala katselee mua keppien jälkeen, vaan irtoaa edessä oleville esteille. Nyt Nana vahtasi liikaa mua ja tuleeko jo palkka, kun tähän asti olen palkannut AINA onnistuneen keppisuorituksen jälkeen.

 

Tänään kävin mittauttamassa Nanan oman seuran kisoissa. Kovasti Nanaa mittakeppi jännitti ja se alkuun väisteli keppiä niin, että tuomarikin hetken pohti, saako mitattua koiraa ollenkaan. Sain kuitenkin tsempattua Nanan seisomaan reippaana lopuksi sen verran, että tuomari sai suoritettua mittauksen. Nana mitattiin miniksi. Tätä ovat mulle oikeastaan kaikki toitottaneet ja tuomarikin koiraa vilkaistessaan sanoi sen näyttävän miniltä... mutta pessimisti ei pety ja niinpä olin itse mielessäni hieman valmistautunut myös vähemmän mairittelevaan mittaustulokseen. Mutta nyt on mitattu ja kovin tyytyväinen olen tulokseen. Nyt vain oma lisenssi vaihtoon eli ensi vuodelle tilaukseen C-lisenssin sijaan A-lisenssi, niin ei tarvii mun vetkutella virallisissa kisoissa starttaamista enää silläkään verukkeella. :D

Tältä viikolta

Maanantaina treenattiin taas ryhmätreeneissä. Tällä kertaa oli meille hiukkasen haastavampi rata. Nana kävi tosi kuumana ja arvatenkin keppien haku n. 45 asteen avokulmasta vauhdilla putkesta tulien ei onnistunut. Eilen kuitenkin kun käytiin vapaatreenaamassa, tämä onnistui hyvin. Saatiin vinkiksi vielä vahvistaa Nanan itsenäistä keppien hakemista, jotta Nana lähtee itse hakemaan keppejä käskyn kuullessaan eikä ole niin riippuvainen mun ohjauksesta.

Treenit oli muutenkin ohjauksen puolesta hiukan katastrofaaliset. Oma ohjaukseni siis oli myöhässä tai sitten sähläsin muuten. Ohjaus olisi voinut olla selkeämpää, erityisesti vastakäden käyttö. Treeneistä jäi kuitenkin ihan superhyvä fiilis. Nanan viretila oli korkea, mutta korkeasta viretilasta huolimatta se keskittyi työntekoon. Neiti räkytti jaloissa yhtä soittoa "anna mulle jotain tehtävää", pienimmästäkin vihjeestä teki duunia (vielä kun olisin itse ohjannut edes sillä tasolla kuin normaalisti, niin oltaisiin saatu teknisestikin hyviä suorituksia). Kerran kävi jopa näpsäsemässä mua lahkeesta, kun vaihdoin kouluttajan kanssa pari sanaa. Tästä toki huomautus Nanalle, jonka jälkeen ei enää näpsinyt. Nana irtosi hyvin ja useamman metrin musta mm. hypyillä. Mun kiihkeä pieni shetlantilainen! Meille kun tällainen viretila ei tosiaankaan ole ollut aina itsestään selvyys ja oikean viretilan löytämiseksi ja luomiseksi on tehty paljon töitä, niin tuntui lottovoitolta treenata korkeassa viretilassa olevan koiran kanssa, joka kuitenkin pystyy vielä täysillä keskittymään työn tekemiseen. Nanalla ei missään vaiheessa keittänyt yli. Viretila myös laski nopeasti "normaaliksi", kun lähdettiin ulos hallista.

Eilen käytiin vapaatreenaamassa tosiaan keppejä. Tein 6 kepin sarjalla, koska tarkoitus oli enemmänkin treenata keppien hakemista putken ja hypyn kautta kepeille tullessa. Kulmat oli 45 asteen avokulmasta 45 asteen umpikulmaan. Nana haki kepit hyvin. Mun vaan tarvii vielä laskea oma juoksuvauhti kävelyvauhtiin kepeillä. Nanalla jäi kaksi kertaa yksi väli pujottelematta keppien keskeltä, kun juoksin vierellä. Kun vaihdoin juoksun kävelyyn Nanan tullessa kepeille, pujotteli Nana taas varmasti.

Lisäksi treenattiin puomia ja pysäytyskontaktia. Naksulla saatiin pysäytykset täsmällisiksi parin toiston jälkeen. Puomi on ollut musta liian hidas suoritus ja tahdon sen nopeammaksi. Eilen äkkäsin kokeilla namipalkan sijasta palkata lelulla myös puomilla (kontaktiesteillä ja kepeillähän meillä on namipalkka ollut pääasiallinen palkkaustapa). Pidin lelua ohjaavassa kädessä näkyvillä ja wau, mikä muutos vauhdissa tapahtui. Väittäisin melkein, että puomin suoritusaika lyheni puolella siitä, mitä se on ollut aiemmin. Nana meni läpi puomin kovaa vauhtia laukalla. Toki törmäsimme tällä tavalla uuteen ongelmaan, nimittäin pysähtyminen kontaktille ei näin kovasta vauhdista onnistunutkaan ja Nana rallatteli täysillä ja pysähtymättä puomin läpi ja kädessä olevaan leluun kiinni. No, mutta tästä on hyvä jatkaa harjoituksia. Tuon vauhdin nimittäin haluan puomille pysyvästi. Ihan super!!

Ekoja hallitreenejä

Ihanaa, siirryttiin lokakuun alussa halliin treenaamaan, suojaan sateen, tuulen ja kolean sään armoilta. Ollaan ehditty treenaamaan nyt kaksi kertaa hallissa ja molemmista treeneistä on jäänyt ihan huippuhyvä mieli. Nana on keskittynyt intensiivisesti työn tekoon, vauhti on ollut hyvää enkä itsekään ole pöllöillyt ihan hirveästi ohjauksen kanssa. Meitä kouluttamassa on ollut nyt Soile Lahti, joka on tehnyt tosi kivoja treenejä, sopivassa suhteessa suoraa ja irtoamista ja ohjausteknisempiä kohtia.

Toissaviikon treeneistä päällimmäisenä mieleen jäi superhyvin onnistunut päällejuoksu. Nana tuli tosi hyvin ohjauksen mukana, vaikka tätä ei ole treenattu aikoihin. Nana irtosi myös tosi hyvin hypyille. Pakkovalssia ja sen oikeaa ajoitusta treenattiin enemmän... ekalla kerralla Nana tuli nätisti ohjauksen mukana, mutta kun alettiin hinkkaamaan tuota kohtaa, niin itse olin välillä liian ajoissa ohjauksen suhteen ja lopulta Nanakin kävi vähän epävarmaksi, mitä siltä odotetaan. Lopetettiin onnistuneeseen suoritukseen ja siirryttiin eteenpäin. Soile myös sanoi, että mun liikkeen rytmitys on hyvä, mutta voisin pohtia vielä tarkemmin, missä kohti rytmitän omaa liikettäni ja miten. Oikein ajoitetut kiihdytykset lisäävät myös Nanan vauhtia. Jos olen liikaa edellä vedättämässä, Nanan vauhti monesti laskee ja se alkaa himmailemaan rauhoitellakseen(?). Meille sopii paremmin yhtä matkaa meneminen kuin kovin paljon edeltä tai takaa ohjaaminen.

Tällä viikolla oli myös oikein kiva ja menevä treeni. Persjätön oikea aikaisuutta treenattiin aika paljon, tosin samassa kohdassa oli toiminut ohjauksena myös valssi, jonka varmaan olisin valinnut esim. kisatilanteessa ohjaukseksi. Mutta kun kerta oltiin treeneissä ja mulle persjätöllä ohjaaminen on hankalaa (lähinnä sen oikea ajoittaminen), niin otettiin se treenin alle. Lisäksi huomasin, että kontaktiesteiden alastulot tarvitsevat nyt kyllä kipeästi vahvistamista. Ollaan keskitytty niin keppien hinkkaamiseen, että kontaktiesteiden treenaus jäänyt ihan sivuun. Niihin täytyy paneutua nyt! Ryhmätreenin jälkeen ehdittiin treenaamaan vähän keppejä, kun treeniaikaa jäi yli. Tehtiin siis keppejä niin, että Nana tuli kepeille joko hypyn tai putken kautta. Hyvin haki aloituksen ja pujotteli oikein. 

Kamerankin voisi ottaa taas joku kerta ulos mukaan, niin saisi uusia kuvia neitokaisesta, vaikka se kovin lyhyessä ja harvassa turkissa nyt onkin. Koira näyttää vähän hassulta, kun etuosassa pohjavilla on alkanut jo pikkuisen kasvaa takaisin ja peräpäässä Nanan normaalisti niin muhkeista pöksykarvoista on jäljellä vain muutama harva karva.

Terveyspäivityksenä voisin kertoa, että Nanalta poistettiin yläkulmureihin ja isoihin poskihampaisiin (niin ikään ylhäällä) kertynyt vähäinen hammaskivi. Nyt aion harjata oikeasti Nanan hampaita säännöllisesti, kun pelkkien luiden syömisellä nuo hampaat eivät pysy puhtaana. Nyt kun hampaat tarkastettiin kunnolla, niin saatiin myös ihan "lääkärinlausunto" hammaspuutoksista. Nanaltahan puuttuu hampaita sekä ylhäältä että alhaalta.

Treenejä, treenejä...

Taas tylsiä treenijorinoita, lähinnä muistiin, itselleni...

Ryhmätreeneissä on pari viimeistä kertaa ollut kouluttamassa Melle BAT:sta. Kivoja ratoja ja erityisesti parin viikon takaiset treenit oli muutenkin tosi hyvät, vaikka sade olikin aika hirveä ja piiskaava. Nanan viretila oli kohdillaan, vauhtia oli hyvin, mutta Nana malttoi silti tehdä tarkkaa työtä ja esimerkiksi kontaktit toimivat tosi hyvin. Vähän A:lla himmaili huipulla, kun piti tarkistaa, kuka siinä esteen vieressä oikein seisoo. Ihan treenin loppupuolella Nana kuitenkin onnistui tipauttamaan riman ja ilmeisesti hyppäsi jotenkin aika huonosti sen päälle. Lopputuloksena kompurointia ja nokkalasku maata kyntäen. Pelästyin alkuun, että kävi pahemminkin. Hiekat putsattiin pois suusta ja helppo hyppy-putki-hyppy-kombo, johon lopetettiin. Vauhti kärsi hieman, mutta Nana hyppäsi hypyt kivasti ja varomatta. Ilman tuota rimahässäkkää treenit olisivat olleet ihan 10+!

Samalla viikolla treenattiin vielä Vuokkosilla hallissa ESS:n agilityworkshopissa irtoamista. Koutsina Kallioniemen Heli. Irtoamistreeniä pitäisi tehdä ehdottomasti enemmän! Helikin kertoi, että tekniikka/ratatreenin rinnalla olisi hyvä tehdä viikottain toinen treeni ihan vain irtoamista. Treenata sai ihan koko rahan hinnalla, meitä oli nimittäin vain kolme koirakkoa kahden tunnin treenivuorolla. Tehtiin lyhyitä treenipätkiä. Nana lähti irtoamaan ihan kivasti, ajoittain tosi hyvinkin. Toiset jutut sitten taas olivat huomattavasti vaikeampia. Esim. jenkkikäännös oli meille vaikea. Oman liikkeeni pysähtyessä ei Nanakaan irronnut hypylle, jolle sitä lähetin. Jenkkikäännös siis ehdottomasti treenattavien asioiden listalle!

Viime viikon ryhmätreeneistä jäikin sitten huonompi maku suuhun. Viereisellä HSKH:n kentällä treenasi varsin kovaääninen isojen koirien sakki. Treenivuoroaan odottavat koirat siis huusivat täyttä kurkkua aitaan sidottuina... Nana alkoi kuulostella haukkua jo, kun odotettiin vielä kenttien ulkopuolella omaa vuoroamme. Nana selkeästi paineistui jonkin verran kovasta haukusta, sen vauhti ei ollut parasta mahdollista. Treenaaminen BAT:n ja HSKH:n kenttien rajalla ei onnistunut ollenkaan. Nana ei halunnut hypätä ollenkaan aidan vieressä olevia hyppyjä. Keskittyminen agilityyn katkesi täysin, Nanan kaikki energia meni viereisellä kentällä haukkuvien koirien tarkkailuun ja väistelemiseen. Eipä sitten treenattu sen enempää sillä erää, kun omakin fiilis oli ihan pohjamudissa. Jotta treenistä ei olisi jäänyt ihan paska maku suuhun, niin ryhmätreenien päätteeksi käytiin tekemässä vielä kentällä helppoa hyppy-rengas-putki-komboa ja pari putken kautta kepeille lähetystä. Meni hyvin. Kyllä tuo hakee jo suhteellisen suorasta lähestymiskulmasta kepit hyvin, kun vain annan pujottelu-käskyn tarpeeksi ajoissa enkä itse ole sähläämässä liian lähellä keppejä. Nana tarvitsee oman tilan kepeillä.

Ekat epikset

Lähdettiin keskiviikkona uhmaamaan sadetta Ojankoon HSKH:n järjestämään Tehis Cupiin. Olin miettinyt jo etukäteen, jospa me nyt syksyn cupissa startattaisiin ekaa kertaa epiksissä. Käytäisiin alkuun hakemassa kokemusta kisatilanteesta epävirallisista kisoista. Ilmoitin Nanan mölliradalle, joka keskiviikkona oli hyppyrata.

 

Kastuttiin tietysti melkein litimäriksi mediluokkaa katsoessa. Luokan jälkeen sade vähitellen lakkasi, mutta päätin viedä Nanan lepäämään autoon maksien ajaksi, minit menivät siis vikana. Rata oli tosi iisi eikä siinä ollut mitään, mitä me ei oltaisi osattu, mutta mietin silti vähän, miten kisatilanne tulee ekaa kertaa menemään. Eniten mua mietitytti lähdössä paikallaan pysyminen ja se, jos Nana paineistuisi tilanteesta ja alkaisi sijaistoimintona kovasti haistella maata radalla. Kenttä oli kuitenkin meille uusi ja koska miniluokka oli vikana, oli saman radan juossut illan aikana jo kymmeniä koiria eli hajuja siinä varmasti oli.

 

Oltiin ihan luokan lopussa, joten rataantutustumisen jälkeen hain Nanan autosta ja kävin vielä uudelleen lämppälenkillä. Ehdittiin myös lämmitellä esteillä ja sain hetsattua Nanan aika kivaan fiilikseen lelulla. Nana taisteli lelusta, vaikka kenttä oli uusi. Tyttö pysyi kivasti hallinnassa lämppäesteillä.

 

Lähdössä Nanan pää alkoi kuitenkin pyöriä sen verran ja kiinnostuneena Nana katsoi lähellä olevaa toista koirakkoa, joten tehtiin sitten suunnitelmista poiketen lentävä lähtö. Tunnistan jo tuon Nanan fiiliksen ja monesti vastaavissa tilanteissa se on karannut lähdöstä ja sen haltuun saaminen on välillä ollut haastavaa. En siis viitsinyt pilata rataa sillä, että Nana varastaisi tai karkaisi lähdöstä. Lentävä lähtö tietysti aiheutti sen, että tokalle esteelle suunnittelemasta ennakoivasta valssista olin armottomasti myöhässä ja Nanan käännös venyi. Sentään kääntyi eikä irronnut edessä olevalle hypylle tai putkeen.

 

Itse kiirehdin liikaa radalla ja oma ohjaukseni olisi voinut olla selkeämpää ja suoraviivaisempaa, jos olisin ajoittanut oman liikkeen ja vauhdin radalla paremmin. Hyvin Nana silti mun sähläyksestä huolimatta rataa luki. Nana viipyi putkissa mielestäni normaalia pidempään eli varmaan vähän haisteli. Muutenkin vauhtia olisi voinut olla enemmän, Nana kun pinkoo treeneissä nopeammin. Tehtiin kuitenkin melko ehjä rata, ratavirheitä ainakin tuli 0. Palkintopalleille ei päästy (paremmalla ohjauksella se ei varmastikaan olisi ollut mahdoton ajatus), mutta kuulutusten mukaan olimme kuitenkin kuuden parhaan joukossa eli pari cup-pistettä ropsahti suorituksesta silti. Ei olla koskaan aiemmin tehty kokonaista rataa (nyt radalla oli esteitä 18) ilman palkkaa, joten monella tapaa voin olla tulokseen ihan tyytyväinen, vaikka kriittisenä tietysti heti suorituksen jälkeen löysin monta kohtaa, jotka olisivat voineet mennä paremmin. Nyt jälkeenpäin kuitenkin kun olen kelaillut suoritusta, niin ei se ollut yhtään hullumpi ekaksi episkisan startiksi. Moneen asiaan voin olla myös tyytyväinen ja ylpeä. Tästä on ihan hyvä jatkaa.

Kepit

Jos sitä yrittäisi jotain päivityksen tynkää taas kirjoitella. Kesän ja alkusyksyn projektinahan on ollut saada kepit kisavalmiiksi. Nana pujottelee varmasti ja hakee myös aloituksen oikein, jos vain itse muistan ja ymmärrän antaa tarpeeksi tilaa keppien sisäänmenolla. Nana ei tarvitse mua sössimään sinne sisäänmenoaukolle, ja jos olen säätämässä liian lähellä keppejä, niin pilaan vain keppien aloituksen. Keppikulmia ollaan treenattu sen verran, että Nana haki eilen kepit oikein lähettäen eri kulmista 90 asteen avo- ja 90 asteen umpikulman välillä.

 

Ollaankin nyt siirrytty treeneissä siihen vaiheeseen, että aletaan vähitellen yhdistää keppejä rataan. Toistaiseksi olen lisännyt keppien edelle vasta yhden esteen (putken tai hypyn). Putkesta tullessa keppien haku on hankalampaa, kun Nana ei näe, miten rata jatkuu. Ollaan kuitenkin saatu onnistuneitakin suorituksia. Hyppyesteen jälkeen haki superhienosti kepit eilen, vaikkakin toki lähestyi keppejä suoraan edestä eli kulma oli todella helppo.

 

Nana teki eilisen ratatreenin (treeniryhmän treenit) päälle vielä tosiaan superhienoja keppisuorituksia hypyn kautta kepeille. Ihan kuin jokin lamppu olisi syttynyt sen päässä tässä puolentoista viikon aikana! Nana haki kepit varmasti ja pujotteli varmasti. Tuli todella hyvä mieli ja itseluottamuskin nousi, että onnistun vielä opettamaan Nanalle hyvät kepit ja kyl me vielä joku päivä osataan! Tosiaan puolitoista viikkoa sittenhän oltiin vapaatreenaamassa varta vasten keppejä ja olin melkein valmis lyömään hanskat tiskiin keppiprojektin suhteen ja siirtymään suosiolla mölliharrastelijaksi, joka ei koskaan opeta koiralleen keppejä... :D Nyt jälkikäteen kun olen miettinyt kyseistä treenikertaakin, niin ihan turhaan itse olen sähläämässä liian lähellä keppejä, kun en luota koiraan, että se osaisi itse. Vaikka se osaakin itse, kun vain annan tilaa sille ja mahdollisuuden näyttää mulle. Hienorakaspieni!

 

Ratatreenissä meitä oli eilen kouluttamassa Janne Karstunen. Rata oli mukava ja menevä, sisälsi kivasti kaikki kontaktiesteetkin. Saatiin hyviä suorituksia kontakteilla, vaikka ekan kerran tuli A:n juosten läpi. Keppejä en uskaltanut vielä ottaa radalla. Sain paljon hyviä vinkkejä taas liittyen omaan liikkumiseeni. Vaikka Nana kääntyykin hyvin, voisin omalla sulavalla liikkeelläni ohjata paremmin sen linjoja. Eihän tämä mikään uusi juttu ole mulle, mutta kun tarpeeksi moni ja usein siitä mulle huomauttaa, niin ehkä joskus opin. Huidon mä käsilläkin nykyään paljon vähemmän kuin vuosi sitten! Enkä ole enää niin kyyryssäkään! :D

Treenejä ja vatsavaivoja

Toissaviikon treeneistä ei jäänyt kovin paljon mainittavaa jälkipolville. Treenattiin seuran kentistä keskimmäisellä, toisella reunakentällä treenasi koira, joka haukkui yhtenään radalla. Myös vapaatreenikentälle sattui juuri meidän vuorolla samanlainen koirakko. Me sitten yritimme treenata siinä välissä. Itse oikeastaan varmaan mokasin meidän treenin vaatimalla aluksi Nanalta paikallaan pysymistä lähdössä, vaikka tiedän, että viereisellä kentällä rataa haukkuen ja vauhdilla suorittava koirakko on Nanalle äärimmäisen iso ja vaikea häiriötekijä, kun Nanalla on näköyhteys siihen. Eihän koira lähdössä pysynyt, vaan karkasi kenttiä jakavan aidan luokse seuraamaan viereisen kentän tapahtumia ja loppuaika meidän treenistä menikin lähinnä siihen, että yritin saada takaisin kontaktin Nanaan. Jotain pientä saatiin treenattua, mutta hyvin vähän. Treeniajan päätyttyä kävin vielä treenaamassa hetken päivän rataa, jotta ei jäisi niin huono fiilis treeneistä päällimmäisenä mieleen. Nyt saatiinkin treenattua, Nana teki kivasti töitä, kun häiriötä oli vähemmän. Erityisen tyytyväinen olin keinuun.

Tällä viikolla treenattiin Anne Saviojan 1.luokan hyppyrataa. Treenattiin parissa kohdassa muutamaa eri ohjausvaihtoehtoa ja meille sopivimmat ohjaukset löydettyäni, oli aikamoisen kiva mennä rataa Nanan kanssa. Kepit jätin radalla tekemättä, kun niiden hakeminen radalla on Nanalle vielä niin haasteellista ja nyt ne olivat radalla hyppysuoran ja putken jälkeen eli vauhtia oli ihan liikaa, jotta olisi hakenut oikean aloituksen... Erityisen tyytyväinen olin siihen, kuinka hyvin Nana oli kuulolla tullessaan kovalla vauhdilla suorasta putkesta. Ehdin saada Nanan haltuun ja ohjattua oikein seuraavalle esteelle, vaikka suoraan putken edessä oli tyrkyllä hyppyeste. Kun vain saataisiin nyt kuntoon vielä toi keppien hakeminen myös radalla, kun vauhtia on paljon, niin oltaisiin vähitellen aika valmiita kisoihin...

 

Tänään meidän piti mennä hakemaan kisakokemusta I-HAH:n järjestämiin epävirallisiin kisoihin Robur Cupiin, mutta heräsin viime yönä siihen, että Nana pyytää uloa. Raukalla oli vatsa ihan löysällä ja sama meininki on jatkunut koko tämän päivän. Jää nyt sitten kisat kisaamatta, mutta onhan noita epiksiä tulossa muitakin nyt syksyllä.

 

Nanalla oli myös viime perjantaina vatsa ihan kuralla, mutta luulen sen silloin reagoineen raakaan poron luuhun, jonka Nana sai syödäkseen edellisenä iltana. Nyt en kuitenkaan osaa yhdistää vatsavaivoja oikein mihinkään. Herkkävatsaisuutta Nanalla ei juuri ole ollut aiemmin...

Treenattiin leijeröintiä

Treenattiin edelleen tällä viikolla Sini L.:n johdolla. Hän oli suunnitellut meille ihan mukavan radan, teemana edelleen enimmäkseen irtoaminen. Ratatreenin lisäksi jokainen sai valita radalta kaksi pätkää, joita tahtoi treenata erikseen enemmän. Me ei keskitytty niinkään radan treenaamiseen, vaan valittiin treenattavaksi kohdaksi leijeröinti, jonka parissa vierähtikin meidän treeniaikaosuus. Toiseksi treenattavaksi kohdaksi olin valinnut jenkkikäännöksen, mutta sitä ei valitettavasti ehditty treenata.

Leijeröintipätkässä mutkaputken molempien suiden vieressä oli hypyt, joiden lisäksi putken takana vielä yksi hyppy. Treenattiin hyppyjen ohjaamista leijeröiden putken suuaukkojen puolelta. Kouluttaja oli alkuun palkkaamassa tokan hypyn jälkeen lelulla. Odotetusti leijeröinti ei onnistunut eka yrittämillä, mutta parin toiston jälkeen Nana lähti irtoamaan yllättävänkin hyvin. Palkka siirtyi viimeisen hypyn taakse ja saatiin onnistuneita suorituksia myös näin. Silti leijeröintiä ja irtoamista ylipäätään tarvitsee vielä harjoitella. Nana reagoi niin herkästi mun liikkeeseen ja ohittikin keskimmäisen hypyn herkästi, jos oma liikkeeni suuntautui/horjahti yhtään taaksepäin, jolloin vedin Nanan hypyn ohi tulemaan hypyn ja putken välistä. Keskimmäistä hyppyä suorittaessaanhan Nana oli kaikkein kauimpana musta ja se olikin hankalin hyppy suorittaa. Olin kuitenkin loppujen lopuksi tyytyväinen treeniin. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun harjoiteltiin leijeröintiä. Tykkäsin myös Nanan draivista ja motivaatiosta. Nana kesti yllättävän hyvin toistoja ilman, että vauhti laski. Tehtiin useampi lyhyt treeni yhden pidemmän treenipätkän sijaan.

Treenien loppuun tehtiin muutama keppisuoritus, lähetyskulmat n. 30 asteen umpikulmasta n. 60 asteen avokulmaan. Lisäksi tehtiin pari toistoa puomia. Kontaktitreeniä täytyy taas vahvistaa. En tiedä, oliko Nana vain jo niin väsynyt treenistä vai mistä johtui, että luupää seisoi taas puomin alastulolla kontaktipinnalla hölmistyneenä, kuin ei olisi koskaan kuullutkaan mistään kontaktista tai koske-käskystä...

Kun näitä tylsiä tekstipostauksia on ollut taas niin monta putkeen, niin laitetaanpas tähän nyt pari kuvaa Nanasta viime sunnuntailta, kun käytiin kylässä vanhempieni luona leikkimässä Mantan ja Susun ja myöhemmin kylään saapuneen Fiinan kanssa. Korvakarvat kaipaisivat taas vähän trimmiä...

Kauden avaus

Jee, uusi treenikausi pyörähti käyntiin maanantaina! Me treenataan tällä kaudella aloittelevassa kilpailuryhmässä ja niin kuin ryhmän nimi kieliikin, tavoitteena olisi startata virallisissa kilpailuissa kauden aikana, mahdollisesti jo syyskauden puolella... Katsoo nyt, kuinka saadaan treenattua keppikulmia, vahvistettua pujottelua ja treenattua lähtökäyttäytymistä. Kun sitä peppua ei malttaisi sitten milläääään pitää maassa...

Pidettiin kolmisen viikkoa treenitaukoa nyt heinäkuussa ja paluu agilitykentälle oli riemuisa. Niinkin riemuisa, että päädyimme taas treenaamaan puolet omasta treeniajasta, ketä siellä agilitykentällä nyt taas kuunneltiinkaan. Palkkasin treenistä lelulla ja Nanan voittaessa lelun itselleen, alkoi rallattelu ja lällättely lelun kanssa 10 metrin päässä. Luokse ei Nana tullut taas ollenkaan, ettei vaan joudu luopua rakkaasta lelustaan. Ei kelvannut namit eikä toinen samanlainen lelu. Kouluttaja siis ehdotti, että kävelen pokkana pois kentältä yksin. Toimihan se, lelu tippui suusta, kun tuli hätä, mihin mami menee. Tosin jouduimme silti tekemään tämän useamman kerran, mutta loppua kohden lällättely lelulla ja kiinniantamattomuus puupäällä helpotti hieman.

Kouluttaja sanoi, että Nana tuntuu palkkaantuvan vielä leikkimistäkin paremmin ihan vain siitä, että saa lelun itselleen. Ja näinhän se taitaa olla. Nanahan ei tuo lelua takaisin, jotta leikittäis yhdessä, vaan tykkää ravistella sitä ja vetää omaa kunniakierrosta pää pystyssä ja lelu suussa. Siksi tuo luoksetulokin lelu suussa on niin hankalaa.

No, kurinpalautuksen lisäksi saatiin kyllä treenattua myös ihan irtoamistakin, joka oli treenin teema. Ratatreeniä meillä ei siis ollut, vaan treeni koostui kahdesta vastakkain olevasta putkesta, joiden välissä oli neljä hyppyä. Koiran oli tarkoitus irrota putkesta putkeen. Tehtiin ensiksi vedättämällä, jolloin Nana tuli just sitä vauhtia, jota itse juoksen. Otettiin siis askel taaksepäin ja treenattiin irtoamista ensin kahdella hypyllä, joiden takana oli kouluttaja palkkaamassa lelulla. Nana muuten yllätti mut täysin kiinnostumalla lelusta, vaikka se oli vieraan ihmisen kädessä ja lähti jopa leikkiin mukaan. Lisättiin joka suorituksella yksi hyppy ja lopulta putkesta putkeen lähetys. Nana lähtikin irtoamaan jo paremmin, mutta kyllä tuosta tytöstä löytyisi vieläkin enemmän nopeutta ja juoksuvoimaa, mutta tuon irtoamisen kanssa tarvitaan vielä treeniä lisää. Nana tarvitsee kuitenkin vielä mun oman koiran kanssa samansuuntaisen liikkeen tuekseen.

Oli puhetta myös kääntymisestä. Huomio itselle: kun treenataan käännöksiä, tulisi käännösten jälkeen tulla aina pätkä, jossa koira saa edetä lujaa. Pelkkiä käännöksiä sisältävä agility on koirasta herkästi tylsää ja tappaa vauhtia. Kouluttamassa meillä oli seuran sisältä Sini L., jolta sain taas paljon hyviä vinkkejä ja ajateltavaa.

Treenin lopuksi käytiin tekemässä muutamat keppitreenit, lähetyskulmat suorasta lähestymisestä n. 60 asteen avokulmaan. Sekä oikealta että vasemmalta ohjaten kepit tuntuivat yhtä vahvoilta. Lisäksi tehtiin kolme kertaa keinu. No problem.

Valeraskaus

Nanalla alkoi yllättäen viime viikon maanantain ja tiistain välisenä yönä valeraskaus. Aikaisemminhan meillä ei tällaisia oireita ole ollut, tosin eipä noita juoksujakaan ole ollut vielä kuin kahdet. No niin mutta siis ensimmäisen juoksun jälkeen tällaista ei ollut ja nytkin edellisestä juoksusta (huhtikuussa) on sen verran paljon aikaa, että Nanan oireilu tuli ihan puun takaa yllätyksenä. Olimme viettäneet edellisen viikonlopun mökkeilen kaveripariskunnan kanssa, jolla on 16-viikkoinen shelttipentu. Voiko sellainen laukaista valeraskauden...?!

Yön aikana Nana oli siis kantanut petiinsä neljä lelua: lemppariköysilelunsa, vinkuvan kukkolelun, vinkuvan heppalelun ja käsinukkekoiran. Köyttä lukuun ottamatta lelut on ihanan pehmoisia ja karvaisia. Ihmettelin vähän ja ajattelin koiralla olleen tavallista tylsempää yöllä, joten siivosin lelut pedistä lelukoriin ennen töihin lähtöä. Iltapäivällä töistä tullessa vastassa olikin koira, jolla oli kova kiire eteisestä makkariin ja kun kävin katsomassa, mistä äärimmäisen epänormaali käytös johtuu, löytyi samaiset lelut uudelleen pedistä. :(

Nana ei malttanut lähteä ulos ollenkaan, joten jouduin kantamaan sen eteiseen, jotta sain pannan kaulaan. Hississä alkoi hirveä ulvonta. En ole kuullut Nanan ulvovan niin ennen. Pikaisesti malttoi tehdä tarpeensa ulos ja lähti hinaajan lailla vetämään takaisin kotiin. Hississä alkoi uikuttaa ja uikuttaminen jatkui, kun päästiin kotiin. Mies oli tehnyt takavarikon sillä aikaa eli siivonnut lelut pois Nanan ulottuvilta. Uikutus jatkui ja Nana läähätteli levottomana. Mies oli nostanut lelut korissa makuuhuoneen lipaston päälle, josta Nana ne haistoi, hirveää vinkumista... Nostin lelut lopulta eteisen yläkaappiin, jonka jälkeen Nana alkoi illan mittaan rauhoittua. Loppuviikko oltiin ilman leluja (lelut saatavilla ainoastaan ulkona, kun leikitin Nanaa niillä). Sunnuntai-iltana otin lelut takaisin esille ja toistaiseksi ainakin niillä on vain leikitty.

Agilitysta ollaan pidetty nyt heinäkuussa taukoa. Kuun lopussa päästään taas treenaamisen pariin. Meidän treeniryhmä vaihtuu nyt uuden kauden alkaessa. Jatkossa treenataan seuran aloittelevassa kilpailuryhmässä. Jotain alustavia suunnitelmia kisaamisesen suhteen jo pohtinut, mutta kilpailulisenssiä en ole vielä hankkinut eikä Nanaa ole vielä mitattu. Tarkoitus olisi käydä mittauttaa Nana ennen ekoja virallisia kisoja. Peukut ja pottuvarpaat pystyyn, että se on mini. ;)

Viehettä ajamassa

Nanaltahan tuota saalisviettiä löytyy jonkin verran... Nana on ajanut takaa mm. fasaania ja oravaa. Aamu- ja iltahämärissä en uskalla pitää Nanaa kodin lähellä vapaana ollenkaan, koska citykanit alkavat liikkua silloin ja kanithan kovasti Nanaa kiinnostavat jo hihnassa kytkettynä ollessaankin. Takaa-ajoleikit ovat kivoimpia kaikista. Vietin laukaisevat myös lujaa ohi pyöräilevät ja juoksevat ihmiset. Jos en ole huomannut niitä jo kaukaa ja kerennyt ottaa koiraa kontaktiin, niin johan lähtee neiti ajamaan räksyttäen koko hihnan mitalta. Autot ovat onneksi saaneet jäädä rauhaan.

Tästä syystä innostuinkin kovasti, kun seurakaveri oli järkkäämässä viehejuoksu-iltaa. Olisi kiva nähdä, kuinka Nana lähtee ajamaan viehettä. Ilmottauduttiin oitis mukaan ja viime torstaina oli vihdoin pitkään odotettu ilta. Äkkiä siis töistä kotiin, Nana pikapissalle ja auton nokka kohti Tuomarinkylän vinttikoirakeskusta. Käytiin vielä uudestaan lämppälenkillä Tuomarinkylän kivoissa maastoissa ennen radalle menoa.

Itse vinttikoirien kilparadalle meillä ei ollut pääsyä, vaan koirat pääsivät juoksemaan radan takana olevalla suoralla harjoitusradan pätkällä, jossa oli käsin kelattava viehelaite. Kopeista koiria ei lähetetty, vaan pidettiin kiinni koirasta/valjaista ja päästettiin irti, kun viehe oli ehtinyt paeta jokusen metrin.

Mun neiti näppärä lähti ekalla vedolla jahtaamaan viehettä ja ehti ajaa sitä  reilut 10 metriä, kunnes vähän himmasi vauhtia ja kääntyi katsomaan mua, ihan kuin lupaa olisi kysynyt, et saanko ihan oikeasti mennä. Huusin Nanalle vain "mene mene" ja sit neiti pinkas taas vauhdilla perään. Niin liikkis pieni nöyrä paimenkoira. :D Seuraavilla vedoilla ei sitten enää kysellytkään mitään, vaan ampaisi vauhdilla ja ajoi viehettä loppuun asti. Ei kuitenkaan käynyt vieheeseen kiinni, vaan menetti mielenkiinnon melko pitkälti, kun viehe "kuoli" eli ei liikkunut enää. Hirveän paljon Nana kyllä tästä puuhasta tykkäsi. Samanlainen vuoronperäinen uikutus ja räksytys, jota esiintyy agilitykentän läheisyydessä. Veti myös hihnassa melkein yhtä kovasti lähtöpaikalle kuin vetää agilitykentille mentäessä.

Oli kyllä niin hauskaa, että toivottavasti tätä puuhaa päästään kokeilemaan toistekin. Kiitokset seurakaverille tämän järkkäämisestä. Tästä voisi olla meille apua myös agilityssa irtoamisen suhteen. Nanahan pysyttelee agilityradallakin melko kiinni mussa, vaikka onkin alkanut pikkuisen paremmin irtoamaan... saisi silti irrota enemmänkin.

On tässä viehejuoksussa ehkä omat pienet pahatkin puolensa. Meillä on nimittäin sen jälkeen ajettu myös lentoon lähteviä sorsia ja eilen illalla valitettavasti myös autoa... Aikaisemmin ne eivät ole Nanaa kiinnostaneet siinä mielessä, että ajaisi niitä takaa.

Kennelliiton lausunnot

Nanan lonkka- ja kyynärnivelkuvat on lausuttu nyt myös virallisesti Kennelliitossa. Päivä oli ollut muutenkin työn puolesta raskas, mutta lonkkanivellausunto veti mielen vielä matalammaksi, vaikka en A-lonkkia uskaltanutkaan odottaa, kun eläinlääkäri silloin sanoi, ettei lonkat välttämättä ihan A:t ole. Nanan lonkat siis virallisesti B/C. Vaikka olin mielessäni jo valmistautunutkin vähän tähän, niin harmittaahan tuo C:n lonkka silti. Lääkäri mainitsikin kuvauspäivänä, että toinen lonkkamalja saisi olla syvempi ja lonkissa on hieman löysyyttä. Tärkeintä kuitenkin, että merkkiä nivelrikosta ei kuvissa näkynyt. Lääkäri mukaan Nanan lonkat olivat kuitenkin hyvät ja tuskin tulevat koskaan koiraa haittaamaan/vaivaamaan mitenkään. Tätä tietysti toivon koko sydämestäni. Nanan rakenne on lääkärin mukaan hyvä eikä rajoita Nanan arkea tai elämää millään tavalla. Kyynärnivelet olikin odotetusti priimaa eli 0/0.

Kehäketkuilemassa pitkästä aikaa (ja vähän agilityakin...)

Innostuin viemään viime maanantaina Nanan piiitkästä aikaa match showhun, kun siskotkin oli menossa Fiinan ja Nemin kanssa. Mätsärit on just niin tylsää odottelua odottelun perään, joten kun kerrankin oli seuraa kehän laidalle, niin ajattelin lähteä mukaan. Mätsärikehässä oltiin viimeksi oltu joskus viime kesänä viimeksi ja edellisestä näyttelykehäkäynnistäkin aikaa noin 10 kuukautta, joten lähdettiin muistuttelemaan mieleen, kuinka siellä kehässä oikein kuuluikaan käyttäytyä. Suunnaksi otettiin Koivukylän koiraharrastajien mätsäri, Munkkiniemessä olisi ollut toinen mätsäri samaan aikaan.

Muistuteltiin ennen kehään menoa vähän ravausta ja hienosti meni. Kehässä sit taas Nana hieman innostui ja meinasi vaihtaa pari kertaa laukkaan. Korjasi kuitenkin hienosti, kun huomautin asiasta. Pöydälle en oikein ehtinyt Nanaa edes kunnolla asettaa, kun tuomari tuli jo katsomaan hampaat. Nana väisti ensin tuomaria selvästi, mutta antoi tuomarin koskea ja tutkia hampaat, kun pidin näyttelyhihnasta kiinni pannan kohdalta. Mulle tuli yllätyksenä, kuinka voimakkaasti Nana tuomaria väisti, mutta toisaalta onhan siitä pitkä aika, kun viimeksi ollaan näyttelypöydällä seisty. Meillä oli kehässä parina staffi. Tuomari kertoi meidän olleen tasaisia pareja ja kummastakin parista huomasi, että koiran esittäminen on tuttua. Meille kuitenkin tällä kertaa sininen nauha siitä syystä, että kun Nana väisti pöydällä. Tykkäsin tuomarista, koska hän perusteli hyvin valintansa (myös muiden parien kohdalla) ja antoi jokaiselle vinkkejä, kuinka esittämistä/esiintymistä voisi treenata lisää.

Ihan hirveästi ei koiria ollut mätsäriin ilmoitettu, joten ei jouduttu odottamaan sinisten kehää ihan ikuisuutta. Olin todella tyytyväinen Nanan esiintymiseen sinisten kehässä. Nana jaksoi seisoa hienosti ottamatta häiriötä muista koirista tai kehän ulkopuolisista tapahtumista. Myös liikkeet meni todella hyvin eikä Nana juuri pyrkinyt enää vaihtamaan laukkaan. Koiria tippui ympäriltä, seisottiin taas, välillä ravattiin ja sitten taas seisottiin. Ihan lopussa huomasin Nanan keskittymisen jo vähän herpaantuvan ja se alkoi vilkuilla ympäristöä. Hienosti kuitenkin tsemppasi ja tuomari sijoitti meidät lopulta pienten koirien sinisten ensimmäiseksi (SIN1). Palkinnoksi saatiin koirien hammasharjoja ja mintun makuista hammastahnaa. Uskallan epäillä, ettei Nana tule arvostamaan tota minttutahnaa niin kuin kananmakuista hammastahnaa, jota normaalisti olen sille ostanut. :D Pari nahkaista puruluuta löytyi lisänä palkintopussista.

Jäätiin vielä BIS-kehään, mutta se oli meidän osalta läpijuoksujuttu. Nana kyllä seisoi hienosti siihen asti, kun meidän takaa parin metrin päästä meni ohi pyöräilevä ja kovaan ääneen pärisyttelevä pikkupoika. Nana säikähti ja rupesi haukkumaan. Sain kyllä rauhoitettua Nanan hyvin ja välikohtauksesta huolimatta Nana malttoi seistä rauhallisesti. Mentiin kerran kehän ympäri ja sit meidät käteltiin pois.

Jäätiin tekemään vähän perusasentoon tulemista, seuraamista ja seuraamisesta pysähtymistä BIS-kehän viereen. Olin kyllä niin ylpeä tosta pienestä, joka jaksoi niin hienosti tehdä töitä ja keskittyä omaan treeniin, vaikka vieressä oli vielä kehä kesken. Ei olisi Nanan keskittyminen vielä vuosi tai puoli vuotta sitten riittänyt siihen. Nanan hermoilu on mielestäni vähentynyt paljon tässä viimeisen puolen vuoden aikana ja keskittymiskyky kasvanut hurjasti. :)

Torstaina meillä ei ollut ryhmätreenejä, kun muu ryhmä yhtä treenikaveria lukuun ottamatta oli jo karannut juhannuksen viettoon. Me käytiin tekemässä vapaatreeniä teemana kontaktiesteet, kepit ja rengas. Treenattiin kokonaista keinu suoritusta ja otettiin myös hypyn kautta keinulle menoa. Eka suoritus meni vähän lentokeinun puolelle... Nana meni niin vauhdilla ihan keinun päähän, että keinun pamahtaessa maahan tasapaino petti ja Nana kellahti pois keinulta. Eipä se hurjapäätä haitannut, uudelleen vaan keinulle. Tosin  tällä kertaa Nana ei mennyt ihan päähän, mutta kontaktipinnalle kuitenkin ja pysyi hienosti keinulla. Keinusta näyttäisi tulleen Nanalle melkoisen mieluinen este.

Treenattiin pari kertaa puomia, Nana otti kontaktit hyvin ja odotti vapautuskäskyä hyvin. Tehtiin myös pari kertaa A osana rataa, hyvin malttoi ottaa kontaktin. Nana kestää myös hyvin mun sivuttaisliikettä suorittaessaan A:ta. Myös renkaalla treenattiin mun irtoamista sivummalle sekä renkaan hakemista eri lähestymiskulmista. Nana hakee renkaan hyvin, kertaakaan ei tullut läpi renkaan ja kehikon välistä.

Treenin alkuun ja loppuun tehtiin keppejä 8 kepillä. Keppien ohjaaminen niin, että Nana on mun oikealla puolella, on ollut meille pitkään huomattavasti heikompi puoli verrattuna toiseen puoleen (Nana mun vasemmalla puolella). Nyt tasoero on tasoittunut paljon, ero on enää ihan pieni. Lähinnä Nana tarvitsee hieman enemmän mun tsemppaamista ja kehumista pujotellessaan mun oikealla puolella. Treenattiin myös avokulmasta kepeille menoa n. 60 asteen kulmaan asti. Nana meni kerran tokaa väliin, mutta muuten haki oikean aloituksen. Suljettua kulmaahan ei olla vielä alettu treenaamaan, koska Nanan on ollut muutenkin hankalampaa hakea oikea aloitus, kun se on mun oikealla puolella, vaikka lähestyisikin keppejä suoraan edestä. Nana on silloin tullut mm. ekan kepin väärältä puolelta. Nyt treenatessa palkkasinkin namilla vaihdellen koko keppisarjan pujottelusta ja oikeasta sisäänmenosta. Tämä toi myös vauhtia lisää suoritukseen. Kaiken kaikkiaan oon ihan tosi tyytyväinen edistykseen kepeillä ja torstain treeniin muutenkin. :)

Agilitya ja läpivalaisu

Wau, ihan mahtavat treenit takana eiliseltä! Meidän ryhmää oli kouluttamassa Melle seuran sisältä ja rata oli meille tosi passeli. Pari ohjausteknistä kohtaa ja sit loppuradan saikin rallatella vauhdilla. Juuri tällaisia treenejä me tarvitaan ja siksi niin kovasti tykkäänkin Mellen treeneistä. Liikaa ohjaustekniikkaan keskittyvä treeni pienessä tilassa menee meiltä yleensä sellaiseksi hinkkaamiseksi ja koska Nana ei hirveän paljon kestä toistoja ottamatta niitä itseensä, niin motivaatio treeniin laskee sillä yleensä nopeasti ja sit minullakin.

Tokalla esteellä tehtiin pakkovalssi, jota me ei ollakaan tehty ööö... kahteen kuukauteen? Hyvin kuitenkin Nana sen muisti ja kääntyi, kun vain merkkasin tarpeeksi selkeästi siivekkeen kierron, ettei koira hypännyt hyppyä suoraan. Ja wuhuu! Nyt aplodeja mulle! Tein varmaan elämäni ensimmäisen onnistuneen persjätön hypyn ja putken väliin! :D Kyllä voi ihminen olla pienestä iloinen, mut kun normaalisti aina jään himmailemaan siihen Nanan tielle, kun en luota, että se tulee. Ja sitten koira pyöriikin siinä jaloissa, mä kompuroin ja Nana päättää ottaa omia vapauksia kehnon ohjauksen vuoksi. Pitäisi vain luottaa enemmän itseensä ja koiraan. Kouluttajakin mulle eilen sanoi, että Nana tulee tosi hyvällä vauhdilla ja etenee hyvin, kun vain ohjauksesta näkee selvästi, mihin rata seuraavaksi jatkuu.

Ratatreenin jälkeen käytiin vielä tekemässä muutama toisto keinulle ensin niin, että keinun toinen pää oli tuettuna siivekkeeseen ja keinu siis vaakatasossa. Parin toiston jälkeen tehtiin kokonainen keinu. Vauhti on tässä vaiheessa mulle riittävä. Nana nousee vauhdilla keinusta 3/4 osaa ja pysähtyy sit odottamaan keinun laskeutumista. Vielä olen palkannut heti tömähdyksen jälkeen keinun päällä ja sit vapautuksesta uudelleen. Tehtiin myös pari kertaa puomia. Nana teki hyvällä vauhdilla enkä havainnut merkkejä siitä, että se muistaisi/välittäisi kevättalvisesta tipahduksesta enää.

Nana mökillä kesäkuussa 2012

Tiistaina 12.6. käytiin Mevetissä luustokuvauksissa. Lääkäri ei sen enempää lähtenyt arvioimaan, mitä lonkista ja kyynäristä Kennelliitossa lausutaan, mutta totesi kaiken näyttävän sillä tavalla hyvältä, että Nanan on hyvä elää ja harrastaa lonkkiensa ja kyynäriensä kanssa.

Lonkkien ja kyynärien lisäksi Nanalta kuvattiin selkä. Otettiin kaksi kuvaa, yksi lannerangasta ja toinen keskiselästä kylkiluiden kohdalta. Selkä on muutoin terve, mutta Nanalla havaittiin olevan yksi ylimääräinen eli nk. kahdeksas lannenikama selässä. Tämä käytännössä aiheuttaa sen, että lantio on "yliliikkuva", jolloin rankaan voi syntyä herkemmin jäykkyyttä. Kahdeksas lannenikama aiheuttaa usein kuulemma myös sen, että koiran lantio on vino. Nanalla kuitenkin lantio on suora. Lääkäri kertoi monen koiran elävän koko elämänsä ilman mitään ongelmia ylimääräisen nikaman vuoksi eikä meidänkään missään tapauksessa pidä agilitya lopettaa sen vuoksi.

On kuitenkin hyvä olla tietoinen tosta ylimääräistä lannenikamasta. Jos Nanan takapäässä alkaa olla jatkuvaa jäykkyyttä tai koira alkaa kipuilla, niin siinä tapauksessa lääkäri suositteli tarkempaa ortopedistä tutkimusta.

Nanan selkä ja lantiohan on pysynyt nyt hyvänä sen jälkeen, kun se jumitus saatiin sieltä avatuksi.

Nana 2 vuotta!

Synttärionnea kultatytöllemme!

Synttäripäivän iloksi käytiin agiliitämässä Ojangossa. Hyi, törmättiin taas käärmeeseen, tällä kertaa metsäpolulla. Olkaa ihan oikeasti kaikki varuillanne Ojangossa liikkuessanne, niitä käärmeitä on siellä. Itse en uskalla pitää Nanaa lainkaan vapaana alueella, neiti kun ei ainakaan viime kesänä näyttänyt pelkäävän käärmettä, vaan oli menossa tekemään lähempääkin tuttavuutta. Onneksi huomasin ajoissa...

Tämän päivän treenilistalla oli sylkkärin ohjaus. Nana otti tapansa mukaan nokkiinsa, kun heti ei onnistunut. :D Sain kuitenkin motivoitua ja innostettua sen hyvin uudelleen treeniin. Tehtiin myös keinua ekaa kertaa kokonaisena estesuorituksena niin, ettei Nana vahingossa kiivennyt keinulle. Hyvältä näyttää, Nana ei arkaillut keinua laisinkaan.

Huomenna olisi tarkoitus karistaa muutamaksi päiväksi ainakin kaupungin pölyt ja suunnata mökkeilemään. Nana pääsee nuuskuttamaan metsätuoksuja, vaikka minähän tietysti stressaan vähän käärmeistä sielläkin... (Mikä se sellainen mami olisi, joka ei jatkuvasti vähän olisi syrän syrjällä...;)

Uusista lauman ulkojäsenistä en oikein ole kai edes muistanut kertoa, mutta mun perheen koirat ovat tuplanneet määränsä viimeisen puolen vuoden aikana. Vanhemmillani asuu Mantan lisäksi nykyään myös nyt noin 9 kk ikäinen Susu-shetlantilainen, yksi siskoistani otti Fiina-collievaavin (nyt n. 4kk) ja toisen siskon koiralauma sai jatkoa puolitoista viikkoa sitten Luna-sheltistä, joka asuu nyt Nemi-bortsun kaverina. Pientä pentukuumetta on, vilkuiltukin on vähän "pikkusiskoa" Nanalle, mutta toistaiseksi vielä vain vilkuiltu...

Kesän kynnyksellä

Liki koko kevään mittaiseksi venähtänyt agilitytauko on nyt kesän kynnyksellä vihdoin ja viimein takana! Tauko meni Nanan toipuessa lantiojumista, tokoillessa keskenämme, tavallista koiranelämää viettäessä (alkuun tosin huomattavasti rauhallisemmissa merkeissä jumiutuneen lantion ja selän vuoksi) ja juoksujen merkeissä. Viikko sitten palattiin agilityn pariin, pikkuketun onnea ei oikein voi kuvaillakaan, niin innoissaan se on esteistä.

Ollaan käyty nyt kertaalleen vapaatreenaamassa ja kaksi kertaa ohjatuissa harkoissa. Huomaa kyllä, että ollaan taas ekoja harkkoja ulkona. Nana ei oikein tahdo palkkaantua lelulla kovin hyvin, vaan kärkkyy ennemmin nameja. Olen siis palkannut namilla. Toivon kyllä kovasti, että päästäisiin taas pikku hiljaa palkkaamaan pääosin lelulla, koska lelu toimii kuitenkin meillä lisämoottorina. Vauhdissa on enemmän potkua, kun palkka tulee leikin muodossa.

Mua jännitti hurjasti, onko Nana unohtanut kahden kuukauden mittaiseksi venyneen tauon aikana kepit, jotka olivat alkaneet luistamaan aika hyvin ennen tauolle jäämistä. No, turhaan jännitin, neiti muisti hyvin, mikä on homman nimi. Kepit ovat ehkä jopa vähän paremmat! Keppien ohjaaminen niiden vasemmalta puolelta on ollut meille haastavampi puoli ja musta se ei töki niin pahasti kuin ennen taukoa. Ollaan myös vähän alettu treenaamaan keppien hakemista avokulmasta.

Puomitrauma näyttäisi unohtuneen. Neiti pyrähti sinne reippaasti torstain treeneissä, vaikka yritin kyllä ohjata puomin vieressä, noin metrin, puolentoista verran puomista irrallaan olevaan suoraan putkeen. Mistä tulikin mieleeni, että puomi-putki-erottelutreeni on meillä varmasti edessä... Nansu on varmasti joka kerta puomilla/A:lla, vaikka tyrkyllä olisi putki. Niin kovasti se tykkää kontaktiesteistä, kun niillä on tupannut saamaan namia...

Ollaan myös aloiteltu keinun treenaaminen. Sain seurakaveri-Siniltä hyviä vinkkejä keinun opettamiseen. Ollaan nyt aloiteltu treenaaminen vinkkien mukaan ja hyvältä näyttää. Treenattiin siis alkuun ihan sitä, että Nana itse kopsauttaa keinulaudan maahan noin 10cm korkeudelta. Neiti ymmärsi jujun nopeasti (laudan maahan painamisesta tuli aina nami) ja nostettiinkin nopeasti lautaa aina vain korkeammalle, kunnes Nana ei ylettänyt siihen enää. Tän jälkeen siirryttiin treenaamaan niin, että keinu on vaakatasossa (toisessa päässä hypyn siiveke tukena) ja nostin Nanan keinulle. Nanan tehtävä oli mennä laudan päähän, jolloin keinu painuu maahan. Tässäkään ei tuntuisi olevan ongelmia, vaan keinun pamahduksesta ja tärähdyksestä huolimatta Nana menee reipasta vauhtia ja iloisesti keinun päähän. Tässä siis mennään kolmen treenikerran jälkeen.

Anna-Kaisa kävi hieromassa Nanaa perjantaina. Pientä jäykkyyttä lantiossa on, mutta ei mitään jumituksia tai kipua. Nana antoi hienosti hieroa ja retkotti rentona ja rauhallisena käsittelyn ajan.

Tauko se vaan jatkuu...

Anna-Kaisa kävi hieromassa Nanan uudelleen viime torstaina. Niskan ja selän jumitukset oli poissa, mutta lantio oli edelleen jumissa. Tosin Anna-Kaisa sanoi saaneensa sen paremmin auki nyt toisella hierontakerralla. Kehityksestä parempaan kielisi myös se, että Nana vastustaa alueen venyttämistä paljon vähemmän kuin ennen hierontaa, joten elämme toivossa, että vapun jälkeen varatun hieronnan jälkeen pääsisimme jumituksesta eroon kokonaan. Nyt ollaankin tehty kuuliaisesti venytyksiä joka ilta ja lämpöhoitoakin annettu useampia kertoja.

Jumituksen lisäksi meitä pidättää pois agikentiltä nyt myös Nanan juoksu, joten palaamme takaisin kentille toivottavasti entistä terävämpinä toukokuun puolessa välissä! Aikamoiseksihan Nanan juoksuväli venähti, tosin en pane pahakseni ollenkaan tällaista 10 kuukauden juoksuväliä. Äärimmäisen rasittavaa välillä lyllertää ulkona etanan vauhtia, kun jokainen ruohotupsu on perinpohjaisesti haisteltava, sitten merkattava ja jokaiseen näköetäisyydellä olevaan koiraan luotava kaihoisia lemmenkatseita ja uikuttaa perään...

Ei me ihan toimettomina olla oltu, vaan viime viikkoina ollaan treenattu tokojuttuja. Perusasentoahan Nanan kanssa en ole koskaan opetellut, mutta nyt se sujuu jo melko mukavasti.

Motivointiklinikka

On vähän jäänyt tarinointi Elina Rantakankaan motivointikoulutuksesta, johon osallistuttiin Nanan kanssa tammikuun lopussa ja helmikuun puolessa välissä. Tai alkuun se jäi, sitten unohtui, nyt taas muistin asian... Kirjaan nyt muistiin päällimmäiseksi mieleen jääneitä asioita, jotka meitä ovat auttaneet paljon eteenpäin.

Koulutuskertojen välissä oli kolme viikkoa ja ensimmäisellä kerralla keskityttiin motivaatioon ja motivointiin liittyvään teoriaan ja löytämään jokaiselle koirakolle se palkka (mieluiten tietysti lelu), joka motivoi eniten. Meillä oli jo aika selvää, että se makein palkka on köysilelu, jota saa repiä ja josta saa taistella, joten aikaa kivoimman lelun löytämiseen ei mennyt.

Sen sijaan keskityttiin siihen, kuinka tehdään leikistä mahdollisimman kivaa ja kannattavaa Nanalle. Ellun neuvojen perusteella opin katsomaan meidän leikkiä ihan uudesta näkökulmasta ja valitettavasti itse myös olen aiemmin tuonut leikkiin elementtejä, jotka tekevät leikistä Nanalle vähemmän kivaa ja kannattavaa.

Ajatuksia, vinkkejä leikkiin:

• Lelu (saalis) liikkuu aina pois päin koirasta! Kuitenkin sellaisen matkan päässä, että koiran on mahdollista saada se kiinni, jolloin lelu toimii ärsykkeenä laukaisten saalisvietin. Saavuttamattomissa olevaa saalista ei kannata jahdata.
• Älä dominoi liikaa leikkiä! Töniminen ja tuuppiminen rinnasta tuntuu koirasta harvoin mukavalta ja voi luoda koiralle liian suuren paineen, jolloin koira lopettaa leikin. (Itse ainakin aikaisemmin olen sortunut paljon tuuppimiseen tarkoituksena ärsyttää koiraa taistelemaan kovemmin lelusta.)
• Anna koiran voittaa leikissä!!! Voittaminen ei tarkoita ainoastaan sitä, että lelu luovutetaan koiralle, vaan myös se, että koira saa viedä leikissä ohjaajaa, on voittamista. Liiku siis koiran mukana koiran vetäessä lelua taaksepäin. (Meillä tämän hiffaaminen vaikutti leikkiin ihan merkittävästi. Nana nauttii siitä, että saa viedä mua leikissä ja leikkiin on tullut paljon lisää viettiä ja draivia, kun olen tajunnut antaa Nanan voittaa leikissä. Leluahan en ole aiemmin "viitsinyt" antaa Nanan voittaa, kun se lähtee sen jälkeen lelun kanssa karkuun eikä halua tuoda sitä takaisin.)
• Sopivan mittaisia leikkihetkiä, jotta koira ei ehdi kyllääntyä leluun/leikkimiseen. Meille Ellu suositteli "leikkiä treenatessa" tosi lyhyitä, n. puolesta minuutista minuuttiin kestäviä leikkihetkiä monta kertaa päivässä. Leikkiä olisi hyvä treenata päivittäin ja useissa eri ympäristöissä.

Toisella kerralla yhdistettiin leikkiä lyhyihin pieniin agilityharjoituksiin. Tavoitteena oli leikin avulla motivoida koiraa ja nostaa viettitaso mahdollisimman korkeaksi leikittäen - lähettäen putkeen - leikittäen - putkeen jne. Ellu suositteli, että kun koiralle halutaan lisää vauhtia radalle, tehdään vain niin monta estettä putkeen, että koira menee kovaa ja korkeassa vietissä, mikä voi tarkoittaa alkuun yhtä, kahta estettä.

Meille motivaatiokoulutuksesta oli hirveästi hyötyä! Ennen kaikkea se auttoi mua ymmärtämään, miten voin itse vaikuttaa hyvässä ja pahassa leikkiin. Koulutuksen jälkeen olen käyttänyt ratatreenissä palkkana ainoastaan lelua, kun vielä viime syksynä ensisijainen palkka oli aina nami. Lelu on kelvannut palkaksi talvesta asti, mutta koulutuksen jälkeen Nana on ollut entistä motivoituneempi leikkiin ja taistelee raivokkaammin lelusta, myös yhdessä tekeminen on sitä myöten ollut intensiivisempää ja Nana keskittyy HUOMATTAVAN paljon enemmän muhun kuin ympäristöön, kun vertaa tilannetta viime syksyyn. Ihan mieletön kurssi!

Pientä taukoa...

Nyt sitten pukkaisi pientä taukoa meille agilityn parista... Viime torstain treenithän meiltä jäi jo välistä, koska koirahieroja Anna-Kaisa tuli meille kotiin hieromaan Nanan. Edellisestä hieronnasta oli aikaa ihan hirveästi, joten päätin, että jätetään suosiolla treenit väliin, kun saatiin lyhyellä varoitusajalla hieronta-aika treenipäivälle. Kyllä sitä ehtii treenata myöhemminkin.

Ja ihan hyvä, että päätin jättää treenit väliin, sillä Nana olikin päässyt melko pahasti jumiin lannerangan kohdalta. Myös muualla selässä oli vähän jumitusta, mutta sen Anna-Kaisa sai hierottua aika hyvin auki samantien. Etuosa oli sen sijaan hyvässä kondiksessa, samoin takajalkojen lihakset. Anna-Kaisa epäili, että koska Nana on niin kevytrakenteinen ja raajaluustokin niin siro, niin Nana joutuu ottamaan voimaa mm. hyppyihin selästä, mikä aiheuttaa jumitusta sinne. Hypythän meillä on ollut enintään 35 cm. Jännä silti, sillä hypyt tuntuvat olevan melkein Nanan lemppareita agilitykentällä, se hakee niitä itsekin tosi aktiivisesti ja mm. lelu suussa tykkää rallatella pitkin kenttää hakien itse hyppyjä matkan varrelta.

Sovittiin seuraava hierontakerta parin viikon päähän ja siihen asti päätin nyt, että me pidetään taukoa agilitysta. Johan me ollaankin treenattu tosi aktiivisesti tässä alkuvuosi. Juoksuhan Nanalla on edelleen tulematta, joten toivon nyt kovasti, että se alkaisi tämän tauon aikana. Anna-Kaisa arveli, että seuraavan hieronnan jälkeen voidaan sopia uusi hieronta-aika taas pidemmän ajan päähän.

Mua tietysti harmittaa ja olen itseäni nyt soimannut, kun en ole saanut varattua hierontaa Nanalle aiemmin alkuvuoden aikana. Harmittaa myös se, etten ole huomannut Nanan päässeen jumiin, se on ollut oma vilkas iloinen itsensä ja aina valmiina kaikkeen puuhaan. Voi, kun se olisi osannut kertoa, että nyt on lihakset jumissa. :( Luustokuvaukset ja erityisesti tuo lannerangan kuvaus pitää nyt hoitaa pikapuoliin myös kuntoon. (Pessimistisen) Mielen perukoilla lymyää pieni pelko, jos lannerangassa onkin jotain rakenteellista vikaa ja jumiutuminen johtuu siitä...

Puomista

Huomio perjantailta: Nanalla ei ole mitään ongelmaa puomin suhteen Hakkilan agilityhallilla. Puomi on siellä vähän eri näköinen ja pinta erilainen kuin omalla hallilla, joten en tiedä, yhdistääkö se nyt tippumisen puomin pintaan vai halliin vai mihin?!?! Toisaalta A:n suhteen ei Vuokkosillakaan ole mitään ongelmaa ja pintahan siinä on samanlainen kuin puomissakin... Salatiedettä! :D

Supertreeni!

Wau, mitkä treenit meillä eilen oli! Siis ihan superia! Nana hieno pieni keskittyi niin intensiivisesti, vaikka kentän laidalla oli aika paljonkin häiriötä (väliseinät kentän ja häkkialueen välistä oli pois eli meteliä (haukkua) ja seisoskelevia ihmisiä radan laidalla riitti). Enpä olisi varmasti viime syksynä uskonut, että Nanan kanssa on mahdollista treenata niin, että se keskittyy vain ja ainoastaan muhun ja yhteiseen treeniin. Treenikaverikin tuli lopuksi huomauttamaan, kuinka paljon me ollaan menty eteenpäin ja Nanan keskittymiskyky kasvanut. :)

Ratatreeni oli aika mieletön, seuran sisältä meitä oli kouluttamassa Tapio Niemi. Kaikki kunnia meidän hyvästä treenistä hänelle! Saatiin mielettömän paljon hyvää ja rakentavaa palautetta. Hiottiin lähinnä kolmea radanpätkää, joissa ennakoivaa valssia, välistävetoa ja takaakierto yhdistettynä twistiin. Itse sain paljon vinkkejä, kuinka omalla sijoittumisella teen treenistä/radasta Nanalle epäselvän, kuinka mun pitäisi liikkua/sijoittua ja miksi. Tuntuu siltä, että opin ihan hirveästi omasta ohjaamisesta ja sen pulmakohdista ton 10-15 minuutin mittaisen treenin aikana. Nana teki todella hyvällä asenteella töitä, vauhti oli ja pysyi kovana, vaikka jouduttiinkin tekemään samasta pätkästä aina pari toistoa ainakin (Nana kyky kestää toistojahan on myös ollut aika onneton jossain vaiheessa).

Olin mielessäni pilkkonut 20 esteen radan neljään osaan, joiden välissä palkkaan koiraa. Saatiin tehtyä osia kolme eli radan loppupätkän jätin tekemättä, koska Nana alkoi mun mielestä väsyä. Nanan väsyessä sen vauhti laskee ja sijaistoimintoja (haistelua ja ympäristön vahtimista) alkaa myös esiintyä herkemmin. En aio enää sabotoida meidän treenejä sillä, että venytän treenin liian pitkäksi, jolloin treenin loppu ei ole enää yhtä intensiivistä työskentelyä kuin tahdon agilityn meillä olevan. Tahdon vauhdin pysyvän kovana ja Nanan huomion mussa ja treenissä.

Hetsasin muuten Nanaa lelulla ennen kuin aloitettiin ratatreeni. Saatiin tämä vinkiksi Elina Rantakankaan motivaatioklinikalta, johon osallistuttiin tammi-helmikuussa. Hetsaamisen jälkeen Nanan maltti pysyä lähdössä paikoillaan, on ollut tosi haastavaa, mutta eilen sekin onnistui. Olin niin ylpeä ja tyytyväinen pikkukettuun! Voisin joku päivä tarinoida lisääkin tosta Elinan motivaatiokoulutuksesta, en olekaan tainnut muistaa kirjoittaa siitä ollenkaan...

Ja ettei nyt ihan pelkäksi hehkutukseksi menisi, niin täytyy todeta, että meidän puomisuoritushan on ihan perseestä nykyään. Nana arasteli eilenkin puomia ja sain sen kulkemaan puomin läpi vain lihapullan avulla. Ärsyttää ja harmittaa ihan hirveästi, koska puomi oli jo niin hyvällä mallilla ja nyt näyttää siltä, että edessä on pitkä ja kivinen tie ja saadaan aloittaa puomin kanssa ihan alusta (ainut vaan ettei Nana edes ekoilla kerroilla varonut/arastellut puomia)...

Treenailua: serpentiini, välistävedot, puomi ja kepit

Jos vaikka oikeasti yrittäisi aktivoitua taas tämän bloggailun suhteen. Jälkikäteen on kuitenkin kiva lueskella, mitä on treenattu ja kuinka on sujunut. Ja ehkä huomata jotain edistymistäkin... :)

Kahden viime viikon aikana treenattiin oman ryhmän harkoissa serpentiiniä ja välistävetoa. Meitä oli kouluttamassa Kati omasta seurasta ja hän oli suunnitellut mun mielestä treenit tosi kivasti. Ekalla treenikerralla tehtiin enemmän tekniikanomaisesti välistävetoa ja serpentiiniä ja viikon päästä yhdistettiin serpentiini osaksi rataa. Nanahan on pikku hiljaa alkanut irtoamaan enemmän musta eikä ole enää niin kädessä kiinni kuin aiemmin. Sen myötä myös käännökset ovat alkaneet valumaan pidemmiksi irtoamisen ja vauhdin vaikutuksesta... hieman siis saatiin ekalla viikolla tehdä töitä, ettei tyty irronnut kokonaan serpentiinissä keskimmäisen hypyn ohi. Nana tuumi vetää hienot kunniakiekat ekalta hypyltä suoraan kolmoselle, mitä turhaan hyppimään sitä keskimmäistä! :D Tehtiin sitten pari suoritusta ilman että hypyille otettiin vauhtia putkesta ja vedin Nanaa vastakädellä voimakkaammin itseäni kohti, jolloin saatiin palkattua keskimmäisen hypyn suorituksesta, jolloin treeni alkoi sujuakin paremmin. Ratatreenin osana serpentiini onnistuikin seuraavissa treeneissä hyvin parin yrityksen jälkeen. Alkuun oli lähinnä ongelmaa rytmityksen kanssa (mun oma liike?). Huomasin myös, että Nana tarvitsee aika paljon tilaa multa vikan hypyn suoritukseen. Kun ymmärsin jäädä ohjaamaan kauemmas hypystä, Nana suoritti sen hienosti, muuten meinasi lähteä 2. ja 3. hypyn välistä takaakiertoon. Rata loppui renkaaseen, jonka Nana suoraan edestä lähestyttäessä lukitsee tosi hienosti ja suorittaa itsenäisesti, vaikka jäisin paikoilleni, tosi makeeta!

Ryhmätreenien lisäksi ollaan käyty pari kertaa vapaatreenaamassa Vuokkosilla, lähinnä puomia, A-estettä ja keppejä. Puomilta putoaminen muistui vielä sunnuntaina Nanan mieleen. Nana lähti kyllä kiipeämään puomia, mutta ylösnousun lopussa kääntyi taas alaspäin. Mentiin siis taas puomi kerran lihapullaa samalla kädestä nakertaen, jonka jälkeen Nana taas uskalsi suorittaa puomin vauhdilla ja ilman lihapulla-apuja. Tein pientä radanpätkää, joka päättyi puomiin, jolloin Nana juoksi pari kertaa puomista ohi, kun olisi pitänyt kiivetä. En tiedä, ohjasinko vain epäselvästi vai liittyikö kieltäminen jotenkin puomiin. Uskon (ja toivon) vahvasti, että saadaan silti puomi vielä pelittämään entiseen malliin, vaikka se varmaan jonkin verran työtä tulee teettämäänkin herkän koiran kanssa.

Keppien suoritus etenkin niin, että itse olen keppien oikealla puolella, on jo aika hyvä. Viime kerralla kokeilin merkata Nanalle oikean sisäänmenon "jes"-sanalla (meillä siis "jes" toimii radalla naksuttimen tapaan merkkinä oikeasta suorituksesta ja kannustaa myös Nanaa). Se toimi paremmin kuin odotin - sisäänmeno näytti varmemmalta ja Nana sai selkeästi potkua ja vauhtia lisää pujotteluun myös! Nana pujottelee hyvässä rytmissä, kun olen oikealla puolella, mutta mun ollessa vasemmalla on rytmi aika rikkonainen. Pujottelua mun ollessa vasemmalla puolella, on siis vahvistettava hurjasti, se ero oikealla olemiseen on nimittäin aika huomattava. Lähdettiin vähän treenaamaan myös kepeille tuloa avokulmasta, päästiin n. 45 asteen kulmaan ja lopetettiin siihen, kun oikean sisäänmenon haku ja pujottelu näytti vielä varmalta.

(Kuva on viime viikolta. Toista etujalkaa ei ole amputoitu, vaan se on höntisti tuolla toisen jalan takana.)

Hui kauhistus!

Oltiin eilen vapaatreenaamassa Vuokkosilla ja huh, kun tuo neiti säikäytti mut ihan kunnolla! Treenattiin puomia osana lyhyttä estesarjaa (hyppyjä ennen puomia). Alan olla aika tyytyväinen puomin suoritukseen. Nana suorittaa sen vauhdilla ja hidastaa vauhtia vasta alastulolla ja pysähtyy oikealla mestalle kontaktiin! Naksuttelusta kontaktilla on ollut huimasti hyötyä.

Mutta siihen säikäytykseen siis - oltiin tehty jo pari suoritusta, kun Nana itse yht'äkkiä puomilla kiinnitti huomionsa viereisellä kentällä treenavaan kaveriin ja astui harhaan puomilla. Itse olin tietysti toisella puolella puomia ja kauhulla en voinut kuin katsoa, kun Nana putoaa puomilta! Näppärästi neiti kyllä ehti korjata asentonsa tiputuksen aikana niin, että tuli normaalisti etujaloilleen ja joustaen alas ja sit hölmistyneenä ihmetteli, mitä tapahtui. Minä tietysti olin paniikissa, sattuiko pahemminkin. Koiran tsekattuani se ei aristanut mitään kohtaa ja liikkuminen oli normaalia, joten tehtiin vielä pari kertaa puomi läpi, ettei mitään kammoja esteestä jäisi. Pari kertaa Nana kieltäytyi puomin ylösnousulla ja kääntyi takaisin alaspäin nousun loppupäässä. Tehtiin sitten puomi pari kertaa läpi niin, että Nana sai puomin läpi kulkiessaan mussuttaa lihapullaa kädestä ja minä tietysti tsemppasin ja kannustin niin hyvin kuin osasin. Onneksi puomi on ollut Nanalle hyvin mieluinen este, yksi lemppareista. Säikähdyksestä selvittiin ja lopuksi saatiin tehtyä yhtä vauhdikas puomin suoritus kuin ennen putoamista ilman erityisiä apuja. Siihen olikin hyvä lopettaa treeni.

Illalla kävin Nanan vielä perusteellisesti läpi, eikä aristuksia löytynyt. Nana antoi tehdä myös venyttelyt ja tavalliseen tapaan nautti niistä silmät sirrillään. Liikkeet ovat normaalit, mutta täytyy neidille varmasti nyt pikapuoliin saada aika fyssarille/hierojalle, joka osaa käydä koiran paremmin ja tarkemmin läpi. Lepoa ja kevyttä liikuntaa siis tiedossa meillä nyt lähipäivinä.

Pelästyin kyllä itse ihan hulluna ja toisella puolella puomia ollessa se tunne on hirveä, kun itse ei voi tehdä muuta kuin katsoa, miten koiran käy. Onneksi me vaikutettaisiin nyt selvinneen pelkällä säikähdyksellä! Sit kun itsekin vielä selviäisi ilman kammoa, että näin käy uudestaan... vaikka ainahan se riski tässä lajissa on, että esteillä sattuu jokin vahinko. :(

Talvikuulumisia

Hoh, onpas taas päässyt vierähtämään viime päivityksestä. Laiskoteltu ei olla kuitenkaan, vaan treenattu nyt alkuvuodelle tuttuun tahtiin torstaisin ja perjantaisin. Ollaan nyt oman seuran koulutusryhmän treenien lisäksi treenattu Etelä-Suomen Shelttien järjestämässä agilitykoulutuksessa, jota on jäljellä vielä pari kertaa. Kovasti olisin tahtonut jatkaa siellä myös loppukevään, mutta työpaikalla se vaatii aika paljon järjestelyjä, kun kuitenkin työni painottuu iltaan. Kovasti ollaan kyllä opittu ja tykätty. On tuntunut kivalta, ettei joka kerta ole joutunut selittämään, millainen herkkis oma koira on ja mitä sen kanssa voi tehdä ja mitä ei.

Ehkä isoimmat edistysaskeleet agilityn saralla on puomin kontaktin vahvistuminen, kepit ja yleisesti treenaaminen häiriön alla.

Nanahan on aikaisemmin hakenut paljonkin oikeaa pysäytyskontaktin paikkaan alastulolla (vaihdellen 2 on 2 off, kaikki neljä kinttua kontaktipinnalla tai kaikki neljä kinttua ylempänä alastulolla). Oon nyt ottanut naksuttimen käyttöön merkatakseni Nanalle oikean pysähtymispaikan ja puomin kontakti alkaa olla jo melko varma myös kokonaisena estesuorituksena. Nyt vaan samaa treeniä A-esteellä... Nana kun on saanut päähänsä, että A suoritetaan juosten se läpi ja sitten palaten alastulon kontaktille. :D

Kepeistä sen verran, että Nana pujottelee! Aloitus vaatii vielä vahvistusta (kummalta puolelta eka keppi suoritetaan) ja kovin kovassa vauhdissa neiti ei vielä malta pujotella keppejä loppuun. Ollaan kuitenkin saatu häivytettyä käsiavulla vetäminen pois kokonaan. Tällä hetkellä Nanalle riittää tueksi kepeillä se, että kuljen vierellä.

Ja sitten tuo treenaaminen häiriössä. Agilitytauko teki meille kyl mielettömän hyvää, sillä Nana keskittyy paljon paremmin yhteiseen tekemiseen ja sijaistoiminta kentällä on vähentynyt hurjan paljon viime syksystä. Edelleen Nana välillä bongaa häiriötä (esim. viereisellä kentällä seisovat ihmiset joskus, viereisellä kentällä rämähtävä muuri tms.), mutta ei jää niin paljon enää jumiin häiriön vahtaamiseen, vaan malttaa tulla jatkamaan treeniä ja keskittyä siihen. Toi uusi Ojangon Vuokkoset-areena on meille kyl taivaan lahja treenikenttien umpinaisine väliseinineen! :)

Kuulumisia meillä on myös terveys-rintamalta. Nana kävi nimittäin tammikuun lopulla silmäpeilauksessa ja polvitutkimuksessa. Polvet todettiin terveiksi 0/0 ja vasemmassa silmässä todettiin lievä disthiasis (ylimääräisiä luomikarvoja). Muilta osin silmätkin terveet! Nyt pitäisi vain huolehtia luustokuvaukset kuntoon.

Vuoden eka agilitytreeni

Vuoden eka agilitytreeni takana ja samalla myös eka treeni meidän 1,5 kuukauden mittaiseksi venyneen agilitytauon jälkeen. Oltiin Etelä-Suomen Shelttien järkkäämässä agilitykoulutuksessa Heli Kallioniemen koutsattavana. Ratapiirros saatiin etukäteen ja sen perusteella arvelin, että menee ihan plörinäksi, estekulmia sai hakea ja muutenkin sai pyöritellä ja kiemurrella, haastetta siis mun koordinaatiokyvylle ihan riittävästi! :D Arvelin myös, että Nanalla ei pysy pää kasassa laisinkaan näin pitkän tauon jälkeen. Edes pissalle ei lämppälenkillä malttanut, kun kova kiirus oli koko ajan takaisin hallille päin, et pääsis jo tekee aksaa. :)

Oikeastaan ainoa tavoitteeni treenille oli, että meillä molemmilla on törkeen hauskaa taas tauon jälkeen ja osaan innostaa ja kannustaa ja tsempata Nanaa. Pikkuneiti yllätti kuitenkin mut ihan! Niin hieno pieni, joka teki töitä ihan sydämellä ja tosi innoissaan. Haki esteitä oikein kivasti ja nautti ihan joka hetkestä. Enemmän meistä häsläsin minä. Kontaktiesteiden suorittamiseen en ollut tyytyväinen, mutta me ei ollakaan tehty niitä osana rataa kuin pari kertaa. Erityisesti A-esteen pysäytyskontakti on Nanalle vaikea. Se ei ehdi(/halua?) himmaamaan vauhtia tarpeeksi kontaktipinnalle tullessaan, vaan syyhkäisee vauhdilla alas.

Olin myös varma, että Nana häiriintyy hallista ympäristönä ja mahdollisesti myös uusista esteistä. Mut neitipä keskittyikin tosi hyvin ja halusi tehdä mun kanssa töitä. Pressun takana toisella puolella hallia kovaan ääneen ja melkein taukoamatta haukkuvat koirat aiheutti ainoastaan häiriötä eikä Nana olisi ollut kovin halukas mennä lähellä pressua oleville esteille.

Uskon, että meille molemmille jäi mielettömän kiva ja hyvä fiilis treenistä, oma motivaatio ainakin nousi taas potenssiin sata ja parasta on, että muistan taas paremmin, miksi ME tehdään tätä, vaikka aina ei menekään treenit lähellekään putkeen.

Nana ansaitsee ja tarvitsee mun tsemppausta radalla ja jos yhden uuden vuoden lupauksen tekisin, niin olkoon se, että pyrin siihen, etten näytä omaa turhautumistani Nanalle, vaan tsemppaan ja kannustan sitä läpi joka treenin. Se kuitenkin tykkää niin paljon ja yrittää parhaansa.