Wau, ihan mahtavat treenit takana eiliseltä! Meidän ryhmää oli kouluttamassa Melle seuran sisältä ja rata oli meille tosi passeli. Pari ohjausteknistä kohtaa ja sit loppuradan saikin rallatella vauhdilla. Juuri tällaisia treenejä me tarvitaan ja siksi niin kovasti tykkäänkin Mellen treeneistä. Liikaa ohjaustekniikkaan keskittyvä treeni pienessä tilassa menee meiltä yleensä sellaiseksi hinkkaamiseksi ja koska Nana ei hirveän paljon kestä toistoja ottamatta niitä itseensä, niin motivaatio treeniin laskee sillä yleensä nopeasti ja sit minullakin.
Tokalla esteellä tehtiin pakkovalssi, jota me ei ollakaan tehty ööö... kahteen kuukauteen? Hyvin kuitenkin Nana sen muisti ja kääntyi, kun vain merkkasin tarpeeksi selkeästi siivekkeen kierron, ettei koira hypännyt hyppyä suoraan. Ja wuhuu! Nyt aplodeja mulle! Tein varmaan elämäni ensimmäisen onnistuneen persjätön hypyn ja putken väliin! :D Kyllä voi ihminen olla pienestä iloinen, mut kun normaalisti aina jään himmailemaan siihen Nanan tielle, kun en luota, että se tulee. Ja sitten koira pyöriikin siinä jaloissa, mä kompuroin ja Nana päättää ottaa omia vapauksia kehnon ohjauksen vuoksi. Pitäisi vain luottaa enemmän itseensä ja koiraan. Kouluttajakin mulle eilen sanoi, että Nana tulee tosi hyvällä vauhdilla ja etenee hyvin, kun vain ohjauksesta näkee selvästi, mihin rata seuraavaksi jatkuu.
Ratatreenin jälkeen käytiin vielä tekemässä muutama toisto keinulle ensin niin, että keinun toinen pää oli tuettuna siivekkeeseen ja keinu siis vaakatasossa. Parin toiston jälkeen tehtiin kokonainen keinu. Vauhti on tässä vaiheessa mulle riittävä. Nana nousee vauhdilla keinusta 3/4 osaa ja pysähtyy sit odottamaan keinun laskeutumista. Vielä olen palkannut heti tömähdyksen jälkeen keinun päällä ja sit vapautuksesta uudelleen. Tehtiin myös pari kertaa puomia. Nana teki hyvällä vauhdilla enkä havainnut merkkejä siitä, että se muistaisi/välittäisi kevättalvisesta tipahduksesta enää.
Tiistaina 12.6. käytiin Mevetissä luustokuvauksissa. Lääkäri ei sen enempää lähtenyt arvioimaan, mitä lonkista ja kyynäristä Kennelliitossa lausutaan, mutta totesi kaiken näyttävän sillä tavalla hyvältä, että Nanan on hyvä elää ja harrastaa lonkkiensa ja kyynäriensä kanssa.
Lonkkien ja kyynärien lisäksi Nanalta kuvattiin selkä. Otettiin kaksi kuvaa, yksi lannerangasta ja toinen keskiselästä kylkiluiden kohdalta. Selkä on muutoin terve, mutta Nanalla havaittiin olevan yksi ylimääräinen eli nk. kahdeksas lannenikama selässä. Tämä käytännössä aiheuttaa sen, että lantio on "yliliikkuva", jolloin rankaan voi syntyä herkemmin jäykkyyttä. Kahdeksas lannenikama aiheuttaa usein kuulemma myös sen, että koiran lantio on vino. Nanalla kuitenkin lantio on suora. Lääkäri kertoi monen koiran elävän koko elämänsä ilman mitään ongelmia ylimääräisen nikaman vuoksi eikä meidänkään missään tapauksessa pidä agilitya lopettaa sen vuoksi.
On kuitenkin hyvä olla tietoinen tosta ylimääräistä lannenikamasta. Jos Nanan takapäässä alkaa olla jatkuvaa jäykkyyttä tai koira alkaa kipuilla, niin siinä tapauksessa lääkäri suositteli tarkempaa ortopedistä tutkimusta.
Nanan selkä ja lantiohan on pysynyt nyt hyvänä sen jälkeen, kun se jumitus saatiin sieltä avatuksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti