Vihdoin terve?

Käytiin eilen taas Viikin pieneläinsairaalassa. Nanalla oli sinne kontrolliaika. Pikkuneiti muisti hyvin, mihin tultiin, vaikka edellisestä vierailusta Viikissä olikin kolme viikkoa aikaa. Sairaalan ovella Nana löi nelitassujarrutuksen päälle ja odotushuoneessa tärisi hetken, ennen kuin rauhoittui sylissä. Pienelle pennulle ei varmastikaan jäänyt niistä kolmen viikon takaisista tutkimuksista kovin hyvä muisto mieleen, kun joutui jäämään silloin yksin täysin vieraaseen paikkaan muiden ronklattavaksi, vaikka reipas pentu Nana onkin.

Nanahan on ollut nyt kaksi viikkoa yskimättä ja eilen tehtiin perusterveystarkastus, otettiin verikoe ja kuvattiin keuhkot. Perustarkastuksessa kaikki oli normaalisti, sydän ja keuhkot kuulostivat hyviltä. Nana antaa hienosti myös vieraiden käsitellä ja tutkia itseään, vaikka se aika jännittävää Nanasta taisikin olla. En ole koskaan ennen nähnyt koiran turkin alkavan hilseillä niin voimakkaasti niin lyhyessä ajassa ja toisaalta myös hilseilyn loppuvan kuin seinään, kun tutkimus oli ohi. Röntgeniin pääsin tällä kertaa Nanan mukaan ja sain pidellä tyttöä aloillaan kuvauksen ajan. Pariin kertaan se katsoi anovasti "mami, pelasta mut!"-katseella, mutta pysyi hienosti rauhallisena kuvauksen ajan. Keuhkokuvissa näkyi edelleen tiivistymää keuhkoputkien kohdalla, mutta lääkäri rauhoitteli mua, että on täysin normaalia ja yleistä, että röntgenkuvissa muutokset näkyvät vasta viikkojen tai jopa kuukausien viiveellä.

Kuvauksen jälkeen päästiin lähtemään kotiin ja jännäilemään verikokeen tulosten valmistumista. Iltapäivällä soitin lääkärille, tulokset olivat valmistuneet ja JEEEEEEEEEEEEEEE kaikki verikokeessa oli ok eikä siinä näkynyt enää merkkejä tulehduksesta. Lääkkeet lopetettiin siis eilisaamuun ja nyt jos mitään oireita ei nyt lähipäivinä enää tule, niin Nana sai lääkäriltä luvan alkaa taas tavata aikuisia terveitä ja rokotettuja koiria! Saatiin myös lupa alkaa lenkkeilemään kunnolla ja juoksuttaa Nanaa vapaana. Se on hieno juttu, koska Nanalle on päässyt kertymään pikkuisen ylimääräistä kylkiin viime kuukausien aikana, kun kaikkea rasitusta on käsketty välttämään.

Ensi viikon tiistaina olisi sitten vielä kontrolliaika. Lääkärin kanssa oli puhetta, että Nana voisi saada siinä yhteydessä ne lykkääntyneet tehosterokotuksetkin, jos Nanan vointi on pysynyt yhtä hyvänä kuin se on nämä viimeiset kaksi viikkoa ollut.

Sunnuntaina muuten mitattiin Nanan säkää ja tulokseksi saatiin kotimittauksella 33cm. Painoa Nanalla oli eilen lääkärissä 4,9 kg. Ylämaitokulmureistakin päästiin eroon: lauantaina lähti ensimmäinen ja eilen lääkärireissun jälkeen riehuessa toinen. Nyt on pysyvillä kulmureilla hyvin tilaa kasvaa.

Nyt vain iloitaan siitä, että päästään vihdoin taas nauttimaan normaalista koiraperheen arjesta ja toivotaan kovasti, ettei mitään takapakkeja enää tulisi. Pitäkää tekin kaikki meille peukkuja!

Pikkukaivuri

Turha luulo, että kaivuuhommat loppuisivat lumen tuloon! Nana rakastaa tunkea kuononsa syvälle lumihankeen ja kaivaa kuonolla tökittyä kuoppaa isommaksi ja syvemmäksi. Esiin kaivettuja nurmikonkorsia olisi neiti myös maistellut mielellään.

Tänään viikko yskimättä! \o/ Hiljalleen ollaan uskallettu pikkaisen pidentää kävelylenkkejä. Ei vielä mitään maraton-lenkkejä, mutta pikkuisen pidempiä kuitenkin. Hihnassahan Nana lenkkeilee, että sen riehuminen on jotenkin kontrolloitavissa. Metsälenkeille mennään sitten, kun saadaan siihen lupa. Nanasta on ihanaa haistella vieraampia hajua. Kotikulmien hajut kun on aika moneen kertaa haisteltu tässä menneiden viikkojen ajan, kun Nana on saanut käydä vain lyhyillä pissatuslenkeillä.

Päivänsäde

Nana on meidän pieni päivänsäteemme, kimaltava, kimmeltävä, loistava tähti, shining star. Mies oli onnistunut nappaamaan pari viikkoa sitten Nanasta tosi kauniin kuvan, jonka tahdon jakaa kanssanne. Meidän arkeemme Nana on tuonut niin paljon valoa ja iloa (älkää nyt ymmärtäkö väärin, ei se niin synkkää ennenkään ollut). Pientä pentua katsellessa ei voi olla muuta kuin onnellinen. Nana ja Nanan sairastelu on myös opettanut minua laittamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Loppujen lopuksi millään muilla arjen huolilla ei ole mitään väliä, vaan tärkeintä on Nanan hyvinvointi. Tänä aamuna retuutettiin yhdessä köydenpätkää ja taisteltiin siitä ja olin pakahtua onnesta, koska me olemme saaneet Nanan osaksi elämäämme. Olen niin onnellinen ja kiitollinen siitä, että me olemme saaneet antaa Nanalle kodin. Nana, olet meille käsittämättömän rakas.

Nanan sairastelusta ja tervehtymisestä sen verran, että toistaiseksi on näyttänyt vahvasti siltä, että viimein selätetään se hiton yskä. Tänään alkaa neljäs/viides päivä yskimättä riippuen siitä, lasketaanko keskiviikko kahden yskähdyksen vuoksi yskäpäiväksi vai ei.

Nanan ensimmäinen ensilumi

Yön aikana oli pyryttänyt maahan 10-15 cm:n lumihanki! Nanan elämän ensimmäinen ensilumi! Hetken tyttö epäröi kotiovella aamulenkille lähdettäessä, kun kuisti oli peittynyt johonkin epäilyttävään valkoiseen... Outoon valkoiseen tutustuttuaan neiti sitten tykkäsikin siitä hurjan paljon. Tohkeissaan tyttö pomppi lumihangessa niin kovaa vauhtia eteenpäin kuin pienistä lumeen hautautuneista kintuistaan pääsi! Rakkautta ensisilmäyksellä...

Pikkuisen oli haastavaa saada pysymään pentu hetken ajan paikoillaan, kun kirmauskuvissa koira ehti aina juosta kuvasta ohi ennen kuin ehdin näpätä kuvan... No, namin avulla Nana malttoi hetkeksi pysähtyä, siksi tällaisia mässytyskuvia. :D

Ulkona

Muistinpas pitkästä aikaa ottaa kameran mukaan, kun lähdettiin Nanan kanssa ulos. Meidän takana tuli lastenvaunut, joita Nanan piti kovasti tähystää. Käytin tilaisuuden hyväksi, kun tuo elohiiri oli kerrankin paikallaan ihan omasta aloitteestaan, ja räpsäisin parit kuvat. Kovasti on neiti kasvanut ja karvan kasvunkin alkaa jo huomata kuvissa. Nanahan muuten jännitti jossain vaiheessa tosi paljon lastenvaunuja ja yritti aina pakoon, kun vaunut tulivat kohti. Nyt lastenvaunujen ja -rattaiden ohitus sujuu jo nätisti ja ilman suurempaa stressiä. Vähän pitää kuitenkin katseella varmistella, että meneväthän ne vaunut nätisti ohi eivätkä syö.

Nanan yskästä sen verran, että viime päivinä tyttö on yskinyt tosi vähän. Tänään olen kuullut ainoastaan yhden kerran Nanan yskäisevän. Pitkiä yskäkohtauksia ei enää ole, kun Nana köhii, niin se yskäisee kerran tai kaksi. Myös viimeiset pari yötä ollaan saatu nukkua niin, ettei ole tarvinnut aamuyöstä herätä Nanan köhimiseen, kun pikkuneiti herää ja alkaa liikkua. Eilen aloitettiin uusi antibioottikuuri (Doximed). Uskallan jopa olla taas pikkuisen toiveikas sen suhteen, jos vihdoin päästäisiin siitä pirulaisen taudista eroon...

Pieneläinsairaalassa

Viime viikot on ollut sitä samaa arkea kotona neljän seinän sisällä. Nana on liimautunut olkkarin ikkunaan ja lyö jarrut pohjaan ulkona, kun tullaan kotipihaan ja sisälle pitäisi taas mennä. Nanan yskään on turhautunut jokainen tämän kodin asukas, niin ihmiset kuin koirakin. Itsellä tietysti päällimmäisenä mielessä huoli, miksi Nanan sairastelu vain jatkuu ja jatkuu. Keskittymiskykyni on nykyään aika olematon, kun ajatukset harhailevat ja huoli kulkee koko ajan mukana.

Eilen ja tänään Nana on käynyt Viikin pieneläinsairaalassa tutkittavana. Erityisesti eilisen päivän aikana Nanaa oli jännittänyt hurjan paljon. Koiran turkki oli täynnä hilsettä, kun haettiin sitä kotiin. Kotona harjasin hilseet pois ja kummasti hilseily loppui eli silkasta jännityksestä ja stressistä oli selkä muuttunut hilseestä valkoiseksi. Tänään jätin Nanalle tutun peiton sitä sairaalaan viedessäni ja neitihän oli nukutettuna melkein koko päivän, niin ei ollut pahemmin kai ehtinyt jännitelläkään. Aamulla tosin paikka muistui heti mieleen ja tyttö vähän vapisi sylisi, kun tultiin aulaan, mutta rentoutui kyllä sitten.

Eilisen päivän aikana Nanasta otettiin verinäyte, josta on tarkisteltu yhtä sun toista, kaikki arvot oli normaalit. Ulostenäytteet tutkittiin ja ne oli negatiiviset. Nanasta otettiin eilen myös uudet keuhkokuvat, joissa näkyi lievää ja vähäistä tihentymää, joka viittaisi tulehdukseen. Perusterveydentarkastuksessa ei huomattu mitään normaalista poikkeavaa.

Tänään oli vuorossa sitten hengitysteiden tähystys ja keuhkohuuhtelunäytteen otto. Keuhkoputkissa oli näkynyt runsaasti limaa ja siltähän tuo yskäkin on kuulostanut, että limaa keuhkoissa on, mutta jostain syystä Nana ei saa yskittyä sitä pois. Nyt on edessä taas odottelua seuraavien päivien ajan, mutta siihenhän tässä onkin jo totuttu, hekoheko... Keuhkohuuhtelunäytteen bakteeriviljelyn ja soluerittelylaskennan tulokset tulevat viimeistään ensi viikon alussa ja sitten toivottavasti ollaan viisaampia, mistä tämä pitkittynyt yskä johtuu ja kuinka sitä lähdetään hoitamaan.

Toivoisin, että löydettäisiin vihdoin oikea hoitotapa ja oikeat lääkkeet, jotta saataisiin pikkukettu kuntoon ja viettämään sitä normaalia koiraperheen arkea. Olen kantanut Nanasta niin paljon huolta tämän kuluneen puolentoista kuukauden aikana, että ei ole tosikaan. Välillä ihmettelen, että olen edelleen järjissäni ja saanut kirjoitettua mm. opinnäytetyön valmiiksi kaiken tämän huolen keskellä. Mutta jospa tästä vihdoin olisi suunta ylöspäin...

Pikkuinen lepäilee sairaalareissun jälkeen

Nanan leikkivideo

Nana leikkii tuikkukipolla from Janita on Vimeo.

Alkaa leikki-ideat olla aika vähissä, kun toipilaalle pitäisi keksiä jotain uutta, kivaa ja tarpeeksi rauhallista tekemistä. Leikittiin eilen naminetsintää. Olin jemmannut Nanalle pieniä namipaloja tuikkukippojen alle. Kipot jäi leikin loputtua lattialle ja kiinnostivatkin Nanaa enemmän kuin osasin arvata. Tyttö pyöritteli innoissaan kippoja pitkin olkkaria ja keittiöönkin saakka. Tv-tason alle mennyttä kippoa piti tietysti haukkua, että mami tulisi antamaan sen takaisin. Nana kun itse ei enää mahdu tason alle. Kipot olivatkin niin kiva uusi lelu, että neiti kävi tiputtamassa niitä pariin kertaan tv-tasolta lattialle, kun olin julmana nostanut uudet lelut pois lattialta. Onneksi on matala tv-taso, muovilattia ja kipot paksua lasia, niin ei ihan pienimmästä pudotuksesta hajoa. (Heh, jotain hyötyä niistä maailman rumimmista muovimatoistakin!) Kieltämättä kävi mielessä, oliko tämä sittenkään niin hyvä idea, mutta toinen tuntui nauttivan hirveästi uudesta leikistä!