Naksutellaan!

Me ollaan parin viime viikon aikana keskitytty ihan vain yhteiseen rauhalliseen hauskanpitoon. Ollaan lenkkeilty normaaliin tapaan paljon ja melkein joka ilta naksuteltu iltaruualla. Nana vierasti nuorempana naksuttimesta lähtevää ääntä. Nykyään naksutin on kiva kaveri, koska sehän tietää temputtelua ja namia. Namiksihan kelpaa ihan omat nappulatkin, joten iltaisin Nana on saanut iltaruuan usein temppupalkkana. Nana tykkää temputtelusta kovasti ja temppuilu tuntuu itsestäkin hurjan kivalta, kun toinen niin täpinöissään vinkuu, häntä huiskaa ja välillä tyttö intoutuu tanssimaankin tassuillaan! Innokkuudesta huolimatta toimintakyky kuitenkin säilyy, toki me ollaankin naksuteltu pääasiassa kotona eli häiriöt on minimissä. Silti kun saman moodin saisi siirrettyä myös agikentälle, niin vähänkö olisi makeeta!

Lauantaina käytiin parin viikon agilitytauon jälkeen Ojangossa treenailemassa itseksemme. Voi sitä riemun ja onnen määrää, kun päästiin kentälle! Nana oli niin tohkeissaan, iloinen ja onnellinen. Ja koska muita ei ollut, pysyi pääkin kasassa. Vahvistettiin putken hakemista vaikeista kulmista ja pidemmän lähetysmatkan päästä, hienosti neiti hakee putken! Kontakteja myös vahvisteltiin. Keppejä muistuteltiin mieleen ensin neljällä kepillä ja sitten kahdeksalla. Nana hiffaa hyvin pujottelun liikkeen, mutta tarvii vielä käsiapua keppien vierelle. Kepit on edistynyt hurjan nopeasti nyt, kun luovuttiin kujakepeistä ja alettiin treenaamaan suorilla kepeillä käsiavun kanssa. Toki tota kättä täytyy sitten häivytellä pois... Pientä häiriötreeniäkin saatiin, kun työmies kulki kentän laidalla. Nananhan piti tietysti käydä haukkumassa ja uhoilemassa jonkin matkan päässä, mutta korvat ei kadonneetkaan kokonaan, vaan pikkukettu tuli kutsuttaessa luokse. Toki kävi vielä uudelleen tuhahtelemassa, mutta kun kutsuin uudestaan luokse, tuli neiti touhottaen mun luo maiskuttelemaan namia siksi aikaa, että odotettiin miehen lähtevän kentältä. Nana pystyi myös jatkamaan treeniä välikohtauksen jälkeen lähes samalla intensiteetillä kuin ennen työmiehen ilmestymistä kentälle. Hieno tyttö! Oli kyl niin kivaa ja vaikkei meidän treenaaminen olekaan ruusuilla tanssimista kuin toisinaan, niin hirveästi sitä saa itsekin tsemppiä, kun huomaa, kuinka paljon oma rakas koira agilitysta nauttii. :)

Sit uudesta tulokkaasta... käytiin viime tiistaina äidin kanssa hakemassa vanhemmpieni kotiin uusi pentu Mantalle kaveriksi. Ihana pikkuinen tumma soopeli tyttönen! Nana ei ole vielä Susua tavannut, mutta tarkoitus olisi, että tytöt pääsisivät pian tutustumaan toisiinsa!

Häiriöherkkä

Nanan kanssa treenaaminen ryhmätreeneissä on viime aikoina ollut aikamoista partaveitsen terällä taiteilua. Onnistuminen on niin pienestä kiinni. Yksikin liian suuri häiriötekijä riittää leväyttämään pakan, jota yritän epätoivoisesti sitten kasata lopputreenien ajan. Nana on niin hieno ja sen kanssa on mielettömän kivaa treenata silloin, kun neidin viretila on kohdillaan. Mutta taustalla hiipii koko ajan Nanan häiriöherkkyys.

Viime aikoina niitä häiriöitä on ollut alkusyksyä huomattavasti enemmän, kun kenttien viereen rakennetaan uutta koiraurheiluhallia. Työmiehet urakoivat myöhäiseen iltaan asti ja herkimmillään häiriöksi riittää kentän laidalla liikkuvat työmiehet. Viereisellä kentällä kovaa vauhtia treenaava agilitykoirakko on häiriöistä vaikein. Olipa agility Nanasta kuinka kivaa tahansa, silloin sen hermot ei riitä keskittymään omaan treenaamiseen ja suoritukseen, vaan viereisen kentän tapahtumia on pakko vahtia. Nyt kun neiti on saanut itseluottamustakin roppakaupalla lisää, pari kertaa on pitänyt karata ihan viereiselle kentälle asti pällistelemään toisten menoa. :(

On me silti menty pienin askelin eteenpäinkin. Lähdöissä Nana pysyy hienosti paikallaan eikä yritä enää varastaa. Toisaalta myös onnistuneet lähdöt vaatii multa itseltäni jatkuvaa ympäristön tarkkailua. Liian suuri häiriö leväyttää sen lähdönkin, sillä hetken paikallaan istuessaan Nana myös bongaa häiriöt paremmin kuin treenatessa.

On meillä joka treeneissä onnistuneitakin pätkiä, mutta välillä se ei hirveästi lohduta, kun pakka hajoaa Nanan kierrosten noustessa liian korkeiksi. Agilitykenttä jo itsessään nostaa Nanan kierroksia hurjasti, se alkaa vetää hihnassa lämppälenkillä jo hyvän matkaa ennen kuin edes tullaan kentälle. Agilityn näkeminen taas räjäyttäisi varmaan Nanan pään, jos se fyysisesti olisi mahdollista. Agilityn katsominen edes sylissä on Nanalle kovin vaikeaa, kun itse pitäisi päästä tekemään just sit heti. Lelupalkka nostaa jo ennestään korkeita kierroksia ja joudun myös miettimään, missä tilanteissa viitsin käyttää lelupalkkaa, ettei viretila nouse liiaksi. Liian korkea viretila nimittäin johtaa väistämättä siihen, että Nana on entistä herkempi reagoimaan häiriöihin. Kiva oravanpyörä. Häiriön bongatessaan Nana on välillä sellaisessa tilassa, ettei se tunnu huomaavan, näkevän tai kuulevan mua ollenkaan, yritänpä houkutella millä lelulla tai namilla tahansa tai tekisinpä agilitya sitten ihan yksikseni ilman sitä. Silloin, kun pakka hajoaa näin täydellisesti, on agitreenit meidän osaltamme usein ohi, koska Nanan viretila harvoin laskee sellaiselle tasolle harkkojen aikana, että se kykenisi keskittymään agilityyn. Ollaan sitten muiden treenatessa esteitä/rataa harjoiteltu kontaktin ylläpitämistä hihnassa.

Nanan häiriöherkkyyshän tulee esiin lähinnä ryhmätreeneissä, joissa tapahtuu koko ajan kaikenlaista. Kun treenataan kaksistaan kentällä, on Nana aivan eri koira, koska ulkopuolisten häiriöiden puuttuessa se pystyy keskittymään omaan treeniin. Se osaa myös hämmästyttävän paljon silloin, kun se keskittyy. Ryhmätreenit alkavatkin tältä syksyltä olla ohi ja nyt se mitä treenataan, treenataan niin, että ulkopuolisia häiriöitä on mahdollisimman vähän. Kohtahan Nanalla alkaa varmaan myös juoksu haisteluista ja pissailuista päätellen, joten sitten on tiedossa ihan kunnon agitauko. Ehkä se tulee tässä vaiheessa tarpeeseen...?!

Jos jollain on hyviä vinkkejä, miten häiriöherkkää koiraa opetetaan kestämään häiriötä ja työskentelemään myös häiriön alla, niin kuulen mielelläni niitä!?! Myös viretilan laskemista meidän tarvitsee opetella, sillä liian korkea viretaso on myös selkeä stressi Nanalle käytöksestä päätellen.

Meidän kepit on muuten edistyneet hyvää vauhtia! Nana pujotteli hiljattain neljä keppiä ilman käsiapua ja nyt ollaan lisätty keppien määrää kahdeksaan. Pientä käsiapua Nana tarvitsee keppien loppupuolella, mutta isompi keppimäärä on mielestäni auttanut Nanaa hahmottamaan pujottelua, kuinka kepit kuuluu suorittaa.

Ja mä oon vihdoin hiffannut pakkovalssin ohjaamisen eikä se tunnu enää niin kököltä. Nana osaa myös ohjauksen hyvin, se menee hienosti ja pienillä käännöksillä! Älyttömän hienosti mun ohjauksen tasoon nähden! Mun hieno pieni rakas!

Syksyn kuulumisia

Blogin päivittäminen tuntuu olleen vähän retuperällä, mutta ei me silti olla vain laiskoteltu. Ollaan nautittu ihanista lämpimistä syyspäivistä eri tavoin! Nana oranssiin taittavassa turkissaan tuntuu maastoutuvan tämän hetkiseen luontoon ihan täysin, kun värikkäät lehdet ovat tippuneet puista maahan. Eilen nappasin kameran mukaan, kun käytiin heittämässä reipas parin tunnin lenkki syksyisellä luontopolulla. Kaikki kuvat ovat siis eiliseltä. Paljon ollaan lenkkeilty ja nautittu värikkäästä luonnosta ja syksyn tuoksuista. Kohta kaikki alkaa muuttua taas harmaaksi ja sit me toivottaisiinkin se jää tuohon meren päälle, kiitos! ;)

 Agilityharkoissa ollaan käyty viikottain ja viime viikolla olikin syksyn viimeiset harkat, joihin oli hommattu kouluttaja. Loppusyksy treenaillaan sitten vapaatreeniä itseksemme niin pitkään, kun Ojangossa tarkenee ulkona treenata. Seura on toki vuokrannut joitain tunteja eri halleilta loppuvuodelle, kun odotellaan oman hallin valmistumista, mutta katsotaan tohditaanko me mennä niille, kun Nanalla ei oikein vielä kärsivällisyys riitä treenaamaan muiden kanssa samalla kentällä ja vuorothan on toki seuran kaikkien jäsenten käytössä.

Nanan kanssa olen siirtynyt opettelemaan kepit kujan sijaan käsiavun avulla. Nyt kepit onkin Nanasta huikean kiva este, kun saa syödä masun täyteen namia niitä treenatessa. Kepit onkin edistyneet nyt vauhdilla aiempaan verrattuna. Olen päässyt häivyttämään käsiapua jo tosi hyvin poiskin ja Nana pujottelee neljä keppiä melkeinpä ilman apua. :)

Uusia ohjaustekniikoitakin ollaan päästy treenailemaan nyt parin viimeisen viikon aikana ryhmätreeneissä. Sylkkäriä ja poispäinkäännöstä ollaan treenattu ilman esteitä ja Nana kääntyy aika näppärästi. Ehkä niillä koiratanssikurssilla opetelluilla kieputuksillakin on jotain tekemistä asian kanssa... :) Viime viikolla opeteltiin persjättöä putkella ja itselle se tuntui tosi hyvältä ohjaustekniikalta ja jotenkin luontevalta. Kaikkien ohjausten kohdalla ei tosiaan ole tuntunut yhtä luontevalta... mm. pakkovalssi on jotenkin tosi vaikea meikäläiselle... Nana on viime kerroilla pystynyt myös keskittymään paremmin yhdessä tekemiseen myös ryhmätreeneissä, mikä on tuntunut itsestä hyvältä ja nostanut vähän itseluottamusta, että kyllä meistä saadaan vielä ihan hyvä agilitykoirakko.

Oon myös nyt ottanut hetkeksi pallon sivuun palkkausleluna, kun Nana alkoi omia sitä huomattavasti enemmän ja rillutteli sen kanssa ympäri kenttää eikä tahtonut tulla luokse, koska voisin ottaa pallon pois. Lelupalkkana olen käyttänyt nyt köyttä ja se toimii hyvin. Nanahan ei alkuun leikkinyt köydellä vetoleikkejä agikentällä ollenkaan, vaikka kotona ne on ihanimpia leikkejä. Nykyään neiti taistelee köydestä samalla intensiteetillä niin agikentällä kuin kotona. Ihanaa!

Tänään Nanalla onkin ollut hemmottelupäivä, kun kotona kävi koirahieroja. Nanan lihaksisto tuntui hyvältä (jee, sille koiralle on oikeasti kehittynyt lihaksia). Takapää tuntui tosi hyvältä, mutta etuosassa ja lannerangassa tuntui lihaskireyttä ja -jäykkyyttä. Kipua ei kuitenkaan tuntunut olevan missään. Selkä hierottiin oikein kunnolla. Nana tajusi muutenkin nopeasti jutun juonen ja pääasiassa makoili silmät sirrillään nautiskellen hieronnasta. Välillä tosin meinasi maltti loppua ja neiti olisi könynnyt ylös. Kiltisti kuitenkin kävi takaisin makuulleen. Pikkuisen takajalan tärinästä päätellen alkuun jännitti, mutta Nana rentoutui tosi nopeasti. Nanalla ja hierojalla synkkasi heti ja Nana jakeli pusujaan avokätisesti ennen ja jälkeen hieronnan. Itselle tuli oikeastaan yllätyksenä, kuinka rauhallinen ja rento Nana hierontatilanteessa oli, vaikka tilanne oli ihan uusi. Seuraavan kerran hierotaan sitten parin kuukauden kuluttua.