Wau, olipas meillä eilen kivat treenit! Jäi ihan mielettömän hyvä fiilis: pikkukettu teki mielettömällä vauhdilla ja yllättikin mut parissa kohtaa (joo, pessimisti-mami taas turhaan epäili, osaako koira vai ei) ja omat jalkanikin liikkuivat suhteellisen vikkelästi siihen nähden, että olin edellisenä yönä ollut yövuoroputken viimeisessä yövuorossa ja nukkunut päivällä vain pari tuntia, jotta rytmin kääntäminen onnistuisi. Meitä oli kouluttamassa Leena Saarela, joka oli suunnitellut tosi kivan treeniradan. Sai juosta lujaa, mutta ei kuitenkaan ihan vaan estettä esteen perään suoralla linjalla, vaan vähän joutui miettimään ohjaustakin. Rata alla:
Meillähän ensimmäinen treenin paikka oli jo ensimmäisellä hypyllä! Nana ei meinannut hypätä hyppyä millään, vaikka kuinka vastaisellakin kädellä yritin kutsua hypyn yli. Neiti olisi vain joka kerta ampunut vauhdilla putkeen (2). No, palautteena koira takaisin hypyn taakse joka kerta ja tulihan se lopulta hypyn yli. Hypyllä (3) ohjasin Nanan taaksetyönnöllä hyppäämään oikeasta suunnasta ja hyppyjen 3&4 ja 4&5 väliin tein persjätön. Eka yritys meni mun osalta vähän sähläämiseksi, meinasin mm. juosta hypyn (4) siivekettä päin. :D Toisella yrittämällä menikin paremmin, kun keskityin kunnolla ohjaamiseen. Nana tulee persjättöihin nykyään hyvin eikä enää sooloile selän taakse jäädessään niin pahasti, kun olen itse oppinut tekemään ohjauksen tarpeeksi selväksi. Ansaitsisin vähintään papukaijamerkin siitä, että olen vihdoin oppinut kyseisen ohjauksen! Se on tuntunut jotenkin niin vaikealta ja luonnottomalta. Vaihtoehtoiseksi ohjaukseksi mietin hypylle 5 myös takaaleikkausta, jolloin putken (6) jälkeen olisin tehnyt persjätön. Ei kuitenkaan ehditty kokeilla tätä vaihtoehtoa. Putkeen (6) käänsin Nanan siis valssilla.
Hypyn (7) jälkeen käänsin suuntaa valssilla. A:n ohjasin vasemmalta puolelta pysähtyen tuonne putken (10) ja hypyn (15) väliin. Epäröin kovasti, kestäisikö Nana näinkään paljon taaksejääntiä ja sivuttaisetäisyyttä vielä kontaktilla. Olen aina tullut niin lähelle alastuloa. Alastuloa pitäisi kyllä treenata näillä muillakin variaatioilla, sivuttaisetäisyydellä, taaksejäännillä jne. Neiti kuitenkin yllätti mut näyttäen osaavansa. Hieno tyttö! Haki putkeen myös hyvin ja itsekin sain etumatkaa jäämällä reilusti tuonne sivuun/taakse, niin että ehdin ohjaamaan Nanan putkeen (11). Nana irtosi tuossa putkien välissä sivuttaissuunnassa tosi hyvin ja haki putken hienosti itse sanallisella käskytyksellä, vaikka itse paahdoin jo minkä kintuistani pääsin kohti hyppyä (12), jotta ehtisin ohjaamaan Nanan takaakiertoon. Kiirehän siinä tuli, mutta ehdin juuri ja juuri ja onneksi Nana lukitsee takaakierron hyvin ja irtoaa siihen pidemmänkin matkan päästä, ettei mun tarvitse olla ihan siivekkeen vierellä ohjaamassa.
Putkeen (14) olin suunnitellut Nanan ohjaavani vedolla ja vippaavani sit vetokädellä putkeen tehden takaaleikkauksen. Sitten juoksisin KOVAA merkkaamaan kädellä putken suulta, mihin suuntaan käännytään. Nana ei kuitenkaan irronnut vippauksella putkeen niin kuin olin suunnitellut, jolloin mä en yksinkertaisesti ehtinyt kiertämällä A:ta vasemmalta puolelta ajoissa ohjaamaan radan loppua. Lopulta siis lennossa ohjauksen vaihto niin, että vedolla toin A:n ohi, ohjasin putken ohi juostessani Nanan putkeen ja kiersinkin putken oikealta puolelta. Sain juosta niin lujaa, kuin pystyin, mutta ehdin juuri ajoissa juosta putken suun ohi, ennen kuin Nana tuli putkesta ulos, ettei törmätty. Itse asiassa näin Nana myös näki mun juoksusuunnasta, mihin rata jatkuu ja kääntyi putkelta pienellä käännöksellä seuraavalle hypylle (15). Puomin yli vedätin lelu kädessä, jolloin saatiin puomille tosi hyvä vauhti.
Mun tekisi kovasti mieli ilmoittaa Nana kisaamaan, mutta en ole varma, meneekö se vielä keppejä kisatilanteessa. Tai siis, pystynkö itse kisatilanteessa ohjaamaan kepeille tarpeeksi rauhallisesti ja hosumatta... Sit taas toisaalta mietin, että ekat kisat on kuitenkin ekat kisat eikä meiltä odota kukaan muu mitään kuin korkeintaan minä itse. Jotkut kisat on kuitenkin ne ensimmäiset, jos kisaamaan aikoo. Kisapaikan fiiliskin on aivan toinen ja kuin treeneissä, joten miksi ei mentäisi treenaamaan yleisesti sitä kisatilannetta, ilman että itse asetan meille mitään tavoitetta puhtaasta 0-radasta.
