Keskikesän huippujuttuja

 

Ihan vielä ei päästä näitä keltaisia herkkuja metsästä etsimään eikä niistä nauttimaan (viimeinen satsi pakkasesta tuli käytettyä pari viikkoa sitten), mutta odotellessa on hyvää aikaa kouluttaa perheen nenätyöskentelyä rakastavasta prinsessasta kantarellikoira! Nana on ilmoitettu Koirakoulu Kompassin kantarellikurssille, joka alkaa tänään. Olen halunnut kokeilla tätä Nanan kanssa jo pari vuotta ja nyt vihdoin löysin meille sopivaan ajankohtaan sijoittuvan kurssin. Kurssi kestää yhteensä viisi kertaa ja elokuun puolella pääsisikin heti pian kurssin päätteeksi testaamaan kurssilla opittuja taitoja käytännössä sienimetsään. Yksi ihan pieni huoli tässä kuitenkin on...

molemmat tytöt vaikuttavat tekevän hyvää vauhtia juoksua tulevaksi ja koirakoulun kurssille ei juoksuisen nartun kanssa saa osallistua. Toivotaan siis, että ainakin Nana panttaisi juoksua vielä kuukauden verran. Mysillä puolestaan olisikin nyt oiva hetki juosta, kun agilitysta on joka tapauksessa kesätauko ryhmätreeneistä.

 

Mysiltä jos kysytään, kesän kohokohta on varmasti uiminen. Kovin montaa kertaa ei ole vielä kesäkuun kurjien säiden vuoksi päästy polskimaan, mutta ne harvat kerrat ovat olleet sitäkin riemun täyteisempiä. Veteen pitää päästä heti pian uudelleen ja uudelleen, vaikka jo väsyttäisikin. Sunnuntaina käytiin uimaretkellä yhdessä shelttiporukan kanssa. Kyselin samana aamuna Facebookin shelttiryhmässä uimaseuraa ja lopulta meitä olikin kasassa oikein mukavan kokoinen joukko, koiria kymmenkunta matkassa. Kivaa oli - siitä kiitos mukavalle seuralle; Anne-Marille, Mialle, Satulle ja Suville!

 

Kolmantena, kovasti arkea helpottaneena juttuna, huomasin tässä pari iltaa sitten yllättäen iltalenkillä kulkiessani, että Mysin kanssa hihnalenkkeily on alkanut vihdoin sujumaan rennommin. Juoksijat saavat nykyään juosta ohi, ilman että joutuvat kuunnella perään kiljuvan Mysin ääntä. Sen sijaan Mysi ottaa katsekontaktin minuun. Tämä varmasti kuulostaa monelle pikkujutulta, mutta meidän kohdalla se on iso edistys. Myös pyörien ja autojen perään sinkoillaan harvemmin. Toki kaikenlaiset ohitustilanteet edelleen vaativat keskittymistä ja panosta meiltä molemmilta, mutta paljon on tapahtunut vuoden takaisesta. Voidaan kulkea lenkillä molemmat paljon rennompana eikä mun enää tarvitse tarkkailla alituiseen pää pyörien ympäristöä, mistä tulee seuraava liikkuva kohde, jotta olisin itse tilanteen tasalla tai mieluiten edellä.

Missä kuljimme kerran

 

 

 

 

Oikeastaan me kuljemme näitä polkuja pitkin liki päivittäin.

Metsässä

 

 

 

 

Kuvia parin viikon takaiselta metsäretkeltä tuossa meidän lähimetsikössä. Näistä kuvista käy niin hyvin ilmi tyttöjen erilaiset persoonat. Mysi on alituisessa liikkeessä ja siitä on hankala saada kuvaa, jossa se vain poseeraa. Tuo tyttöjen yhteiskuva istumassakin oli monen yrityksen takana. Ja kun sain Mysin hetkeksi paikoilleen, niin sitten pyöri pää alituiseen. Nana puolestaan on niin ahne pikkuinen, että se poseeraisi paikoillaan söpösti vaikka maailman tappiin, kunhan vain tiedossa on herkkua kuvauksen jälkeen! :)

 

Lomaviikko on alkanut upeilla ilmoilla. Toivotaan, että näitä aurinkoisia kelejä riittää koko viikoksi! Ollaan jo viikonlopun aikana liikuttu hurjasti ulkona nauttien auringosta. Oma pihakin alkaa olla melko kuiva, jotta siihenkin viitsii päästää koirat puuhastelemaan. Viikon loppupuolella eletäänkin sitten jänniä hetkiä, sillä meidän Mysi-vauvalla on luvassa viralliset luustokuvaukset. Jännittää ihan hurjan paljon!!

Sorakasoilla

On meidän elämä enimmäkseen muuta kuin treenaamista, vaikka viime aikoina blogiin on päivittynytkin lähinnä treenipulinoita omaksi muistiksi. Kuten vaikka päivittäisiä leikkituokioita metsälenkeillä. Alkuviikosta eksyttiin ensimmäistä kertaa kohtuullisen lähellä kotia oleville sorakasoille.

 

 

 

Leikittäiskö vielä?

Tahtoisin näyttää sulle auringon

 

 

 

 

 

Ja sitten oli taas pimeää.

Pentuvuosi 2013

Vuosi 2013 alkoi jännittävissä merkeissä ja niin kovin hartaasti toivoin, että tämä vuosi olisi meidän perheessä pentuvuosi. Uudesta karvaisesta perheenjäsenestä oli meidän kotona haaveiltu tosi kovasti jo kesästä 2012 lähtien ja toivoin niin paljon, että vuoden 2013 aikana pentuhaave toteutuisi. Heti alkuvuodesta jotain odottelinkin, mutta narttu jäi tyhjäksi. Silloin harmitti kovasti ja tuntui, ettei kiinnostavaa yhdistelmää, jossa kaikki menisi loppuun asti hyvin, löytyisi ikinä. Tämä kun ei ollut ensimmäinen samantapainen pettymys. Ei auttanut kuin alkaa odottaminen ja etsiminen taas alusta. Alkuvuodesta treenailtiin normaaliin tahtiin Nanan kanssa agilitya ja maaliskuussa oli tarkoitus startata ensimmäisen kerran virallisissa agilitykilpailuissa, mutta sitten Nanalla alkoikin juoksu.

Talven taituttua kevääksi huhtikuu toikin tullessaan niin pitenevät valoisat päivät kuin muutakin koiramaista puuhaa agilityn lisäksi. Niin ja huhtikuun puolivälin jälkeen meidän kotiin tassutteli lopulta aika yllättäen niin kauan kaivattu pienen pieni trikkipentu. Mun haaveilemani trikkinarttu. Mysi valloitti minun ja mieheni sydämet heti ja Nanakin lämpeni parissa viikossa pennulle, kun sopeutui ensin siihen, ettei ole enää mamin ainoa mussukka. Mysi sujahti osaksi meidän perhettä tosi luonnollisesti. Sen jälkeen kun Mysi tuli osaksi elämääni, olen lopulta ollut iloinen, että asiat menivät lopulta näin. Menneen syksyn ja talven pennun hankintaan liittyvillä pettymyksillä oli merkitys ja ilman niitä pettymyksiä meillä ei olisi Mysiä. Huhtikuussa Nanan kanssa kokeiltiin rally-tokoa Etelä-Suomen Shelttien järjestämällä kurssilla ja Nana pyörähti myös erkkarissa. Lisäksi hain treenipaikkaa Koivukylän koiraharrastajien tokon alkeisryhmästä, johon meidät hyväksyttiinkin.

 

Toukokuussa alettiin treenaamaan tokoa tavoitteellisemmin Nanan kanssa. Tokotreenit jatkuivat syyskuun loppuun, jolloin jäätiin tokosta talveksi tauolle, kun en ottanut Nanalle ryhmäpaikkaa tokoon hallikaudelle. Tai eihän me nyt totaalisella tokotauolla ole oltu, vaan silloin tällöin ollaan treenattu kotona ja kotipihalla. Toukokuussa pari viikkoa luovutuksen jälkeen Mysi kävi moikkaamassa sisaruksiaan ja äitiään pilvimarjalaisten kasvattitapaamisessa Riihimäellä.

Koko kesän ajan nautittiin ekasta kesästä omalla pihalla ja pentuarjesta iloineen ja hampaiden kiristelyineen. Mysi osoittautui tosi vilkkaaksi pennuksi ja noin 11-12 viikon iässä sen saalisvietti puhkesi loistoonsa, jonka jälkeen ollaankin harjoiteltu ahkerasti takaa-ajoon liittyvien halujen hillitsemistä arkielämän puolella. Aika monta kertaa olin helisemässä Mysin hihnakäytöksen vuoksi, mutta vuoden loppua kohden alkoi lopulta näkyä myös positiivista kehitystä ohitustilanteissa. Muistan edelleen sen merkityksellisen iltalenkin, kun me ensi kertaa ohitettiin enemmän ohiajavia autoja niiden perään sinkoilematta ja haukkumatta kuin sinkoiltiin niiden perään.

Palatakseni vielä kesään, käveltiin paljon lähimetsiköissä ja Mysi kävi pulikoimassa jokaisessa ojassa ja pikkupurossa. Mökillä Mysi uskaltautui pari kertaa uimaan järveen. Treffattiin myös Mysin pääkaupunkiseudulla asuvia veljiä leikkitreffien merkeissä. Mysi pyörähti myös yhdessä mätsärissä totuttelemassa näyttelymeininkiin - pöytään ja tuomarinkäsittelyyn.

Kesän jännittävimpiä juttuja oli Nanan ensimmäiset viralliset startit agilitykisoissa. Ihan puhtaita ensimmäiset radat eivät olleet, mutta jokaisessa radassa on ollut myös paljon onnistuneita asioita. Syksyn tullen kisoista irtosi ensimmäinen LUVA. Toistaiseksi meitä on 1-luokassa pidätellyt kontaktit, joita tulisi treenata lisää.

 

 

Myös Mysi aloitti agilityn saloihin tutustumisen kesän aikana. Elokuussa Mysi aloitti oman seuramme penturyhmässä treenaamisen joka toinen viikko. Tällä hetkellä agility on jotain siisteintä Mysin mielestä. Kun saavutaan Ojankoon, tulee Mysin käytökseen maailmanomistajan elkeet sen haukkuessa ja komentaessa muita. Jotain hirveintä pikkumustan mielestä on katsoa, kun joku toinen saa olla esteillä hänen sijaansa. Kävin Mysin kanssa kesän aikana myös muutaman kerran mittaisen pentukurssin.

Syksy toi tullessaan rutiinit, joka pitää sisällään päivittäisiä lenkkejä lähimetsiköissä ja viikkotreenejä. Loppuvuodesta juostiin Nanan kanssa vielä yhdet agilitykisat, joista toinen LUVA jäi harmillisen 1 sekunnin yliajan päähän. Nanan kanssa kävin kokeilemassa myös raunioetsintää Etelä-Suomen Shelttien järjestämässä pelastuskoiratoimintaan tutustuttavassa päivässä. Mysi kävi marraskuussa puolestaan pulikoimassa Etelä-Suomen Shelttien järjestämässä kerhoillassa Helsingin koirauimalassa. Alkujärkytyksestä toivuttuaan neiti tuntui jopa tykkäävän uimisesta ja tarkoituksena oli käydä uudelleen uimassa vielä ennen joulua. Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos, kun Mysin juoksu alkoi joulukuun puolivälissä Mysin ollessa 9,5 kuukauden ikäinen. Juuri ennen juoksun alkua ehdittiin käydä pilvimarjalaisten omassa agilitykoulutuksessa ja treffaamassa sukulaiskoiria. Jouluna myös Nana aloitti juoksunsa, joten loppuvuosi on ollut meillä harrastusrintaman osalta rauhallinen.

Vuosi 2014

 

Mitä tulee meidän ensi vuoteen... mitään kovin kummoisia tavoitteita en tahdo asettaa meille. Mysi täyttää kuitenkin helmikuun lopussa vuoden, jonka jälkeen on tarkoitus käyttää Mysi virallisissa terveystarkastuksissa. Niissä onkin ihan riittävästi jännitettävää minulle. Nana jää nyt hetkeksi tauolle agilitysta ja tarkkailen sen selän vointia. Tokotreenit jatkuvat Nanan osalta myöhemmin keväällä. Tokoa on tarkoitus treenata Nanan kanssa tavoitteellisesti, mutta mitään kisasuunnitelmia en tahdo vielä tehdä. Katsotaan vuoden mittaan, miten me kehitytään ja milloin alokasluokan liikkeet olisivat ns. kisavalmiita. Mysi puolestaan siirtyy treenaamaan agilitya vuoden vaihteessa joka viikko. Kevään tullen on tarkoitus aloittaa myös kontaktiesteiden ja keppien treenaaminen, jos terveys antaa sen myöten. Mysi tulee kisaikään elokuun lopussa, mutta me lähdetään kisaamaan sitten, kun ollaan siihen valmiita. Se mitä toivon meidän tulevalle vuodelle, on terveyttä ja iloisia yhdessäolon hetkiä harrastuskentillä ja arjessa, Nanalle vähemmän selkäjumeja ja Mysin luustokuvauksista terveen tuloksia.

Reipasta, aktiivista ja onnellista vuotta 2014 kaikille blogimme lukijoille!