Tunnustuksia

Tämä blogeissa viime aikoina kiertänyt tunnustus & haaste tupsahti myös meidän kommenttiboksiin Sannalta & Taavilta ja Anulta & Rommilta & Nitrolta. Kiitos vain kunniasta haastajille! :)

Tunnustuksen/haasteen saaneen täytyy:

1. Kiittää tunnustuksen saajaa.

2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.

3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.

4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

4 tunnustusta Nanasta:

1. Nana rakastaa kinttuja! Pienestä pitäen painileikit Mantan kanssa on leikitty heittäytymällä maahan makaamaan ja näykkimään Mantan jalkoja. Myös ihmisten kintut on vastustamattomia - Nana tietää, ettei saisi, mutta innostuessa täytyy aina yrittää käydä napsaisemassa vähän meidän jommankumman nilkkaa. Harmi vain, että napsaisu johtaa joka kerta kivan loppumiseen.

2. Agility on kasvattanut hurjasti Nanan itseluottamusta, mikä näkyy valitettavasti välillä myös huonona käytöksenä, kuten mulle kukkoiluna agilitykentällä ja räksyttämisenä lenkillä (täytyyhän koko kulmakunnan kuulla ja huomata, että nyt on lähdetty ulos).

3. Nanan ruuankätkemisvietti on tosi voimakas. Nana "kaivaa" koloja sohvaan ja mattoon, tökkii pureskeltaviksi saatuja luita näihin koloihin ja peittelee piilot joko ihan oikeasti vilteillä tai jos viltit on korjattu sivuun, niin pelkkä ilmakin kelpaa nenulla tuupittavaksi piilon päälle. Koska Nana tuppaa ennemmin kätkemään kuin pureskelemaan luut, niin ollaan viime viikkojen aikana opeteltu myös harjaamaan hampaat. Nana antaa muuten harjata hampaat nykyään tosi nätisti, koska ei voi vastustaa kananmakuista hammastahnaa.

4. Agility nostattaa Nanan kierrokset vähintään viiteen tuhanteen. Se ei kestä katsoa muiden tekevän agilitya, vaan haukkuu ja vinkuu epätoivoisesti nykyään myös sylissä (aiemmin syli on ollut paikka, jossa Nana on rauhoittunut oitis). Kierrosten noustessa Nanan häiriöherkkyys tulee myös esiin, minkä vuoksi ryhmätreenit ei aina ole meille paras paikka harjoitella ainakaan uusia asioita.

4 tunnustusta minusta:

1. Pääasiassa en pidä kylmästä enkä pakkasesta. Nyt kuitenkin odotan jo mielettömästi talvea, jotta meri jäätyy ja päästään taas lenkkeilemään jäälle. Kodin lähellä kuin ei oikein voi lenkkeilyttää Nanaa irti kuin talvella jään päällä.

2. Haaveilen toisesta sheltistä, mutta tahdon toistaiseksi panostaa Nanan kanssa harrastamiseen. Pitkään ajattelin, että meidän kotiin tassuttelisi toinen sheltti ensi kesänä, mutta voi olla, ettei näin käykään. Tahtoisin meidän olevan kisavalmiista agissa Nanan kanssa ennen uutta pentua.

3. Sheltti on mun rotu, mutta mielenperukoilla kutkuttelee ajatus myös isommasta koirasta lauman jatkona. Belgi ja holsku kiinnostavat...

4. Koirat ovat olleet aina tosi tosi lähellä mun sydäntä. Pienenä luin kaikki kirjaston koirakirjat lukemattomia kertoja läpi, tunnistin pienestä pitäen koirarodut ja meidän ensimmäinen koira, Bella, oli unelmien täyttymys pienen koirahullun tytön elämässä. Omasta koirasta, jonka kanssa harrastaa, olen haaveillut teini-ikäisestä asti.

Sitten se vaikein osuus, eli kenet haastamme, kun tunnustus/haaste on pyörinyt jo niin monessa blogissa...

Haaste meiltä lähtee:

1 Zeldalle ja Fionalle

2 Pellelle ja Axelille

3 Sanille, Tipille & Saanalle

4 Taralle ja Neldalle

5 Natille ja Javalle

6 Kirpulle, Pandalle ja Hipille

7 Iipulle ja Taikalle

8 Sirulle ja Evelle

Hahaa, keksinpäs 8 haastettavaa! ;)

Kalkkikalliolla

Nana kävi viime perjantaina 1-vuotisrokotuksilla. Ihanaa, kun tyttö on saanut olla terve! Pari päivää sitten katselin Nanan pentukuvia ja muistui mieleen viime syksyn sairastelut ja huoli. Nyt se tuntuu niin kaukaiselta ja terveys tavallaan taas niin itsestään selvyydeltä, vaikka sen ei pitäisi olla niin. Vuosi takaperin olin seota huolesta, kun Nana sairasti.

Rokotusten jälkeen käytiin mun vanhempien luona kaffella ja vein koirat riekkumaan syksyiseen metsään Kalkkikallioille. Meno oli kova eikä epätasainen metsämaasto paljon pidätellyt tai vauhtia hiljentänyt. Hetkeksi sain koirat pysähtymään paikoilleen, niin että sain napattua pari hyvin nopeaa kuvaa, vaikka se haasteellista olikin.

Nana ja Manta Kalkkikalliolla from Janita on Vimeo.

ESS:n kerhoilta: koirahieronta

Meiltä jäi torstain agitreenit ryhmässä väliin, kun päätettiin suunnata auton nokka tällä kertaa Ojangon sijaan Konalaan Koirakoulu Kompassin tiloihin. Agility on vetänyt viime aikoina aika usein pitemmän korren, kun agijutut ja shelttiyhdistyksen jutut ovat osuneet päällekkäin. Tällä kertaa ajateltiin kuitenkin mennä moikkaamaan shelttiväkeä, kun kerhoillassakin oli itseä kovasti kiinnostava aihe - koirahieronta. Paljon juteltiin myös koiran lihashuollosta yleensä ja myös agilitysta juteltiin useampi sananen. Luennoimassa oli Timo Rannikko, joka itse on koirahieroja ja myös aktiivinen harrastaja/kilpailija useammassa koiraharrastuslajissa. Mielenkiintoisia uusia asioita ja jo ennestään tuttujen asioiden mieleenpalauttelua.

Timo näytti myös demokoiralla, kuinka itse voi varovaisesti hieroa oman koiran lihaksia ja venytellä niitä. Tämän jälkeen päästiin harjoittelemaan itse omien koiriemme kanssa. Nanalta alkoi takajaloista löytyä jo ihan kivasti lihasta, mutta etuosan lihakset on edelleen niin pienet, että hyvä kun niitä löysinkään. Toisaalta ei kai tuollaiselta kirpulta voikaan löytyä jättimuskeleita.

Tunsin kyllä pienen omantunnon pistoksen mielessäni, kun Nanan kanssa ollaan jo useampi kuukausi treenattu aika tiheällä tahdilla agilitya eikä koira ole vielä päässyt koirahierojan tsekattavaksi. Eli nyt to do -listalle koirahieronta-ajan varaaminen Nanalle. Hierojia, joista lukijoilla on hyviä kokemuksia, saa esittää!

Eikä meillä muuten torstai kerhoillasta huolimatta ollut vapaapäivä agilitysta, vaan käytiin tekemässä iltapäivällä oma vapaatreeni. Kentällä oli valmiina rata, josta tehtiin kuuden esteen mittaista pätkää. Päästiin pätkällä päästelemään ihan täysillä, mutta myös treenaamaan takaaleikkausta hypyllä. Lähdöissä malttoi odottaa pääasiassa lupaa ja tietää kyllä, että vasta luvan kanssa saa lähteä liikkeelle. Pari kertaa yritti kuitenkin varastaa, mutta palautin aina takaisin lähtöön istumaan, jossa Nana sitten malttoikin odottaa lupaa lähteä liikkeelle. Hitsi, kun lähdöt sujuisivat yhtä hyvin myös ryhmätreeneissä, kun häiriötä on paljon enemmän. Nanalla on radanlukutaito ja estehakuisuus kehittynyt huimasti tämän syksyn aikana. Mielettömästi toi neiti on edistynyt lyhyessä ajassa!

Loppuun vielä Satu Tuomelan nappaama kuva Nanasta erkkarissa.

Reenaamassa taas...

Nana pääsi lepäämään erkkariväsymystä pois jo erkkari-iltana, kun ihmisväki (erityisesti minä) lähti sosialisoimaan vaihteeksi muiden kuin koiraihmisten kanssa. Oma elämä pyörii kyl nykyään niin tuon koiran ympärillä ja vapaapäivinä ja -iltoina ollaan lähes poikkeuksetta jossain jotain treenailemassa, touhuilemassa tai lenkkeilemässä... Eli eilen aamupäivällä oltiin hyvin levänneitä ja täpäkkinä lähdössä Ojankoon reenailemaan. Nanakin ekaa kertaa oli eteisessä valmiina odottamassa lähtöä, kun huomasi mun alkavan pakkailemaan treenireppua. Tavallisestihan Nana on linnoittautunut olohuoneen pöydän alle, koska treenirepun pakkaaminen tietää aina ensin inhottavaa automatkaa, ennen kuin pääsee agikentälle revittelemään.

Saatiin treenailla ihan vain kahdestaan ja tulipa huomattua, että kyllä toi koira osaa odottaa lupaa lähdössä niin halutessaan. Yhden kerran yritti varastaa ja jouduin palauttamaan sen lähtöön, muuten sain jätettyä koiran lähtöön (vaikka vähän nykienhän Nana siellä kökötti, mutta pysyi kuitenkin paikallaan) ja käveltyä itse kahden esteen päähän, josta sit aloitin ohjaamisen. Ryhmätreeneissähän ollaan viime aikoina jouduttu suosimaan lähinnä lentäviä lähtöjä, kun Nana ei pysy paikallaan itse ja toisaalta ahdistuu, jos siitä pidetään lähdössä kiinni. Ilmeisesti ryhmätreeneissä on sit vain liiaksi vielä häiriötä, ettei Nanan pää kestä sitä paikallaan odottelua, kun olisi niin paljon siistimpää päästä tekemään, kun muutkin ympärillä tekevät. Harjoittelemme siis jatkossa tylsästi ihan vain paikallaan olemista silloin, kun muut tekevät.

Saatiin tehtyä onnistunut keppitreeni, vaikka oltiinkin kahden. Palkka oli siis kannen alla, jolloin Nana ei päässyt varastamaan palkalle, ei kyllä yrittänytkään kertaakaan. Kuja on ollut nyt pari kertaa pikkasen leveämmällä kuin se on kapeimmillaan ollut ja tämä askel taaksepäin näyttää auttaneen paljon keppiongelman kanssa. Oon siis todennäköisesti itse mokannut kaventamalla kujaa liian aikaisin.

Lisäksi tehtiin pentukeinua, sitä ollaan treenailtu nyt viime kerroilla. Totutellaan nyt ensin kunnolla keinun liikkeeseen ja tömähdykseen ennen kuin aletaan treenata oikealla keinulla. Nana on nimittäin pikkuisen epävarma keinulla. Samoin juoksutin pari kertaa A:n läpi ja Nana teki hyvät kontaktit. Myös puomilla treenattiin kontakteja. Kontaktit alkaa olla jo aika varmat, tosin Nana tarvitsee vielä tueksi sen, että itse hiljennän omaa vauhtia ja tulen melko lähelle alastuloa. Otin kuitenkin ekaa kertaa puomin osana radanpätkää niin, että puomi oli viimeinen este ja palkka tuli onnistuneen kontaktin jälkeen. Nana haki hienosti puomin myös radalla ja teki hienot kontaktit alastulolla. Tehtiin kolme tosi hyvää ratasuoritusta ja sit lopetettiin, alkuun kun oltiin ehditty tehdä ratatreeniä jo ilman puomia, teemalla "lähetän vasemmalla kädellä putkeen". Huomasin viime harkoissa, että Nana hakee huonommin putken, kun ohjaan vasemmalla kuin oikealla kädellä. Kun aloin kelailemaan juttua, niin todennäköisesti johtuu ihan vain siitä, että oikea on mulle luontevampi ohjauskäsi ja olen siis varmaan tiedostamatta ohjannut enemmän sillä kädellä, jolloin vasen on jäänyt heikommaksi.

Ihan loppuun tehtiin vielä rengasta yksittäisenä esteenä. Edelleen Nana on epävarma, mikä on se kolo, mistä kuuluu mennä läpi, mutta hakeutuu kyllä renkaan läpi, kun itse näytin tarpeeksi selvästi, mistä välistä tahdon Nanan tulevan. Kertaakaan ei tullut renkaan ja kehikon välistä, suurta edistystä! :D

Huomaan, että Nanan treenikestävyys on lisääntynyt huimasti. Toki se pitkien harkkojen jälkeen lopussa alkaa väsymään ja itse onneksi tunnistan Nanasta hyvin ne merkit, jolloin tyttö alkaa olla väsy. Nykyään Nana jaksaa kuitenkin hyvin ratatreenin lisäksi treenailla myös paria yksittäistä estettä/keppejä/kontakteja treenien aikana, myös ratasuorituksia jaksaa tehdä paljon enemmän/kauemmin kuin vielä kesällä.

Tänään oli tarkoitus käydä tekemässä lyhyttä treeniä ennen mun työvuoroa, mutta ulkona sataakin vettä kaatamalla. Eilisestä treenistä jäi tosi hyvä mieli ja tuntui hyvältä huomata, kuinka paljon enemmän Nana oikeasti osaa kuin esim. ryhmätreeneissä koskaan ajattelisi, kun häiriötä on vähemmän ja Nana voi keskittyä paremmin omaan tekemiseen. :)

Sivuerikoisnäyttely

Oltiin eilen shetlanninlammaskoirien sivuerikoisnäyttelyssä ja olipas kiva erkkaripäivä kokonaisuudessaan. Näyttelyhihna meillä on ollut haudattuna laatikon pohjalle elokuun puolivälin ryhmiksestä asti, joten vähän etukäteen mietin, kuinka esiintyminen tulee sujumaan... Nana muisti kuitenkin hyvin jutun juonen ja esiintyi tosi kivasti ja reippaasti, maininta siitä tuli myös arvosteluun. Neiti oli niin liikkis, kun olin hakemassa mulle ja äidille kaffetta, kun huomasin, että junioriluokka kutsutaan kehään... Yritin sit kädet täynnä pullaa ja kahvia kiirehtiä ja Nana liikuttavana ihan innoissaan, kun huomasi mun tulevan takaisin, vaikka poissa olin ehkä 20 minuuttia korkeintaan. Hyppi ja pomppi ja riehui ja itse mietin, kuinka saan sen seisomaan rauhallisesti rivissä. Mut Nana yllättikin ja sain rauhoitettua sen tosi hyvin ja siinä neiti nöpötti sit kiltisti patsaana sen ajan, kun tuomari katsoi koko luokan läpi. Myös yksilöarvostelussa esiintyi iloisesti, muutaman itsetietoinen haukkukin piti päästää ilmoille liikkeitä esittäessä. Nana oli myös pöydällä melko itsevarma ja antoi hienosti tuomarin tunnustella itseään.

Nanan arvosteluun olin itse tosi tyytyväinen. Tuomarina oli Päivi Eerola ja hän jakoi luokan koirille kyl ihan jokaista väriä. Punainen nauha ei ollut mikään itsestäänselvyys, eikä oikeastaan sininenkään. Nanan hän arvosteli eilen EH:n arvoiseksi. Arvostelu kuvaa Nanaa mielestäni aika hyvin ja siinä on kuvattu Nanaa kauniilla tavalla, myös niiden Nanan puutteiden osalta.

Päivi Eerolan näkemys Nanasta eilen:

"Siroluustoinen. Keskikokoinen. Selvä sukupuolileima. Siro kokonaisuus. Kuono-osa tulisi olla täyteläisempi. Tummat hieman pyöreät silmät. Reilusti taittuvat korvat. Lyhyt rintakehä. Raajaluusto saisi olla voimakkaampi. Lupaava karvanlaatu. Reipas esiintyminen. Kevyet liikkeet. Tarvitsee aikaa."

Kamerasta oli akku niin lopussa, että valitettavasti kaikki kuvat ovat kovin huonosti tarkentuneita, sumuisia ja rakeisia. Ensi kerralla voisi muistaa ladata sen kameran akun etukäteen, niin jälkeenpäin ei tarvitse harmitella. Alla kuitenkin pari kuvaa Nanasta viime viikon tiistailta, Nana siis noin viikon vajaa 16 kuukautta näissä kuvissa.