Mysin kesäkuulumisia

Mysin kesä on pitänyt sisällä paljon riehumista kotipihalla, metsälenkkejä Nanan ja muun perheen kanssa ja tietysti uimista. Neidistä on kuoriutunut kesän aikana hurja vesipeto! Pallo tuodaan vedestä juuri ja juuri rannalle, kun neiti odottelee jo rantavedessä uutta heittoa - ja jos sitä ei tule, niin uimaan voi mennä ilmankin. Anovia katseita pallosta voi luoda myös vedestä käsin, jolloin palvelusväki viimeistään heltyy heittämään pallon vielä kerran, ja taas vielä kerran. ;)

Mysillä oli heinäkuussa myös juoksu, lähes päivälleen 7 kuukautta edellisestä juoksusta. Hämmästyksekseni tällä kertaa tytöt eivät juosseetkaan peräjälkeen, vaan Nanan juoksua edelleen odotellaan. Tosin Nanan juoksuvälihän on ollut noin 10 kuukautta, joten siiän mielessä soopelineidin juoksulla ei ole vielä mikään kiire.

Juoksu ja heinäkuun järjetön helle piti meidät pois agilitykentiltä kesäkuun lopulta elokuun puolivälin tienoille. Treenitauko teki hyvää. Tauon jälkeen Mysi on ollut revetä liitoksistaan päästessään nyt pari kertaa treenaamaan. Mysi on keskittynyt treeniin hyvin ja tuntuu ottaneen vähemmän häiriötä ympäristöstä kuin kevätkaudella. Pujottelua emme ole vielä ehtineet tauon jälkeen treenaamaan, mutta luotan, ettei taito ole mihinkään kadonnut. Sen verran hyvällä mallilla kepit olivat ennen kesän taukoa.

Olemme saaneet nyt elokuussa olleiden parin treenin aikana paljon positiivista palautetta osaamistasosta. Mysi on saanut kehuja estehakuisuudesta ja radanlukutaidosta sekä ohjauksen tarkasta lukemisesta. Me molemmat ollaan saatu kehuja radan suorittamisesta, vauhdista ja yhteisestä tekemisestä. Pari viikkoa sitten kouluttaja rohkaisi treenaamaan kontaktiesteet syksyn aikana kuntoon. Hänen mukaansa ollaan ihan kisavalmiita, kun vain esteosaaminen kaikkien esteiden osalta on valmis.

Eilen vietettiin lauantaipäivä aamusta pitkälle iltapäivään Ojangossa BAT:n leiripäivän merkeissä. Tarkoituksena oli viettää mukava treenipäivä seurajäsenten parissa nauttien huippukouluttajien opeista. On hienoa, että omasta seurasta löytyy näin upeaa osaamista! Me Mysin kanssa päästiin eilen osallisiksi Janne Karstusen ratatreenistä, Petri Heinosen kontaktiopeista ja Iida Vakkurin tekniikkatreenistä. Leiripäivän aikana koirakoiden osaamista arvioitiin syksyn treeniryhmien muodostamisen tueksi. BAT:n koulutusjärjestelmää kehitetään parhaillaan ja tarkoitus on panostaa jo nuorien koirien treeniin ja luoda ikään kuin porrasjärjestelmä, jossa lupaavien koirakoiden on mahdollista edetä asteittain (4 eri tasoista ryhmää) penturyhmästä aina valmennusryhmään asti. Myös minä olen hakenut Mysin kanssa tulevalle kaudelle yhteen näistä ryhmistä. Nähtäväksi jää, mikä treeniryhmä meille osoitetaan tulevalle kaudelle.

Jannen rata oli huomattavasti hankalampi kuin olin ajatellut ilmoittaessani meidät ratatreeniin. Rata oli kolmosluokan tasoinen ja sisälsi kaikki kontaktit. Näin ollen me pilkottiin treeni noin 5 esteen treenipätkiin ja keskityttiin ohjausten hiomiseen näillä pätkillä. Oli hienoa huomata, että nämä radanpätkät oli ihan suoritettavissa, vaikka rataan tutustuessa olin varma, ettei treenistä tule mitään ja se on aivan liian hankala meille. Saatiin kuitenkin paljon rohkaisevaa ja positiivista palautetta.

Petrin koulutus piti sisällään lähinnä teoriatietoa juoksukontaktien opetuksesta. Näin ollen en enää voi käyttää tekosyynä kontaktiestetreenin viivyttelemiseen sitä, etten tietäisi, kuinka juoksukontaktien treenaamisessa lähdetään liikkeelle. Alkavan lomaviikon yhtenä tavoitteena onkin lähteä tarvikeostoksille, jotta saadaan kontaktitreeni aluille. Lisäksi muutaman kerran muistutettiin varmaan 3 kuukauden tauon jälkeen paikalleen tuetun keinun päähän juoksua. Mysi tuli ensimmäiset kerrat varovaisesti, mutta muisti sen jälkeen ilmeisesti, mistä tässä olikaan kysymys, koska keinulaudan päähän pinkaisi taas hyvällä vauhdilla kuten viimeksi, kun keinun alkeisopetusta on tehty.

Iltapäivän päätteeksi päästiin vielä Iidan oppeihin treenaamaan tekniikkaa. Iida oli suunnitellut 8 esteen radan, jolle tuli suunnitella kolme vaihtoehtoista ohjaustapaa teemoilla a) varmin, b) edellistä mahdollisesti nopeampi mutta sisältää jonkin riskin ja c) jotain uutta, mitä tahdon oppia. Koska Iidalla oli kiire maajoukkueen tapahtumaan, ehdimme treenata vain kaksi ekaa teemaa. Mutta wau, kuinka paljon nopeammalta ja sujuvammalta meidän b-vaihtoehto tuntuikaan ja saatiin Iidan neuvoilla myös hiottua tekniikoita paremmiksi, jolloin saatiin kaarroksiakin huomattavasti pienemmiksi. Mysi esitteli myös irtoamistaitojaan irroten putkeen pitkänkin matkan päästä. Itse puolestani sain hyviä vinkkejä takaaleikkauksiin ja hei - me oikeasti osataan takaaleikkaukset eikä Mysillä ole mitään ongelmia niiden kanssa esteille irtoamisessa, kun vain itse rytmitän oman liikkeeni oikein. Tähänkin sain superhyvää ohjausta.

Pussin kanssa otettiin pientä takapakkia. Pussi on muutenkin ollut vielä kesken ja pussin suuta on pidetty raollaan. Nyt pussia ei ole tehty kuin viimeksi joskus pitkän aikaa sitten ja Mysi taisi hieman säikähtää selkään laskevaa pussia eikä halunnut mennä pussiin enää ollenkaan. Kun leiripäivä loppui, jäätiin vielä Mysin kanssa hetkeksi tutustumaan pussiin, jotta säikähdyksestä huolimatta mieleen jäisi mukava muisto pussista. Leikittiin riehakkaasti kahisevan pussikankaan päällä ja viskelin Mysille pussin sisään nameja (pidin koko ajan pussia auki), joita pikkumusta kävi sieltä imuroimassa. Kun pussi ei enää tuntunut jännittävän vaan Mysi tepasteli sinne sisään odottamaan nameja, niin jätettiin homma siihen ja lähdettiin kotiin lepäilemään. Ja kyllä vaan uni maittoikin pikkumustalle pitkän leiripäivän jälkeen.

Kantarellikurssi 3/5 - 5/5

Kolmannella kurssikerralla jatkettiin ilmaisun treenaamista. Sain naksuteltua Nanalle hyvin purkin haistelusta ja haukusta heti perään. Nana selvästi alkoi päästä jyvälle kantarellin hajun ja ilmaisun yhdistämisestä. Kun olimme kukin treenanneet ilmaisua itseksemme omilla purkeilla, rakennettiin koulutuskujan keskelle kantarellipolku, jonka varrella oli suljettuja lasipurkkeja, jotka sisälsivät kantarelleja, kantarelleja lattialla käsipaperipyyhkeiden alla sekä kantarelleja ämpärissä. Ilmaisua koiralta ei tarvinnut nyt vaatia, vaan palkata sai ja pitikin jo siitä, että koira hakeutuu nuuskuttelemaan kantarellin hajua. Lopputunnista kujaa vaikeutettiin, kun mukaan lisättiin myös tyhjiä lasipurkkeja. Lisäksi lisättiin ilmaisun harjoittelu niille purkeille, joissa on kantarellia. Nana ilmaisi käskystä haukulla kantarellit, mutta haukkui myös viimeisenä olevalle tyhjälle purkille. Haukku oli kuitenkin aivan erilainen kuin ilmaisuhaukku - enemmänkin turhautunutta haukkua, kun purkissa ei enää ollutkaan kantarellia ja näin ollen pieni ahne shetlantilainen jäi ilman palkkaa tällä purkilla. ;)

Neljäs kurssikerta järjestettiin ulkona koirakoulun takana olevan puistotien varressa. Häiriötä siis riitti. Ensinnäkin jo ulkoilma kaikkine muine mielenkiintoisine hajuineen tietysti tuotti häiriötä, mutta sen lisäksi puistotiellä käveli ja pyöräili paljon ihmisiä koirineen. Ensin tehtiin taas jo tuttua purkkikujaa, osassa purkeista oli kantarelleja, osa oli tyhjiä. Ilmaisua ei tarvinnut vaatia, koska ympäristö oli totuttua haastavampi. Palkaksi riitti siis purkin haistelu. Osa kurssilla olevista koirista kyllä ilmaisikin jo sieniä oma-aloitteisesti. Itse kuitenkin palkkasin Nanaa jo kantarellipurkkien haistelusta. Hyvin muuten huomasi tässä, kuinka kantarellin hajusta oli tullut jo selkeästi merkityksellinen ja Nana ohittikin kantarellittomat purkit vain nopeasti varmistusnuuhkaisun nuuhkaisten, mutta touhotti jo vauhdilla purkille, josta tuli kantarellin haju.

Lopputunnista kouluttaja kävi piilottamassa jokaiselle koirakolle heinikkoon/pensaiden juuriin neljä purkkia, joiden sisällä oli kantarelleja. Nämä oli koiran tarkoitus löytää. Palkka tuli purkin löytämisestä. Nana ei aluksi oikein päässyt jyvälle, mitä nyt oikein ollaan tekemässä, vaan alkoi turhautuneena haukkua, kun odottelin eleettömänä. Kävelin hissukseen lähemmäs yhtä purkkia ja oli hauska huomata, kuinka yht'äkkiä Nanan nenä nappasi hajun ja se alkoi tosissaan nuuskutella ilmaa ja löysikin pian ensimmäisen purkin. Neiti jäi alkuun vähän jumiin tähän jo löydettyyn purkkiin ja palasi useita kertoja sille, mutta lopulta löysi kaikki neljä purkkia pensaikosta. Toisella kierroksella purkit oli piilotettu heinikkoon ja Nana löysi ne parissa minuutissa kaikki. Sillä oli selkeästi idea, mitä nyt ollaan etsimässä ja määrätietoisesti se etsi purkin toisensa jälkeen. Tämä oli kurssikerroista mielestäni kivoin. Oli kiva päästä harjoittelemaan myös ulkoilmaan ja harjoitukset olivat kivoja eikä niin yksitoikkoisia kuin sisätiloissa.

Viimeisellä kurssikerralla aloitettiin tunti taas tutulla ilmaisutreenillä jokainen omilla purkeillaan. Tämän jälkeen me kurssilaiset menimme toiseen huoneeseen sillä välin, kun kouluttaja sijoitteli ympäri koulutustilaa 5 purkkia, joista yhdessä oli kantarelleja, loput olivat tyhjiä. Yksitellen pääsimme koulutustilaan, jossa kouluttaja kertoi, missä purkissa kantarellit ovat, jotta osaamme palkata oikeasta toiminnasta. Tarkoitus oli lähettää koira tekemään itsenäisesti töitä ja etsimään oikea purkki ja myös ilmaisemaan se. Nana löysi oikean purkin nopeasti, mutta kävi myös useaan otteeseen tarkastelemassa muita, kun palkkaa ei heti tullut, koska Nana ei ilmaissut haukulla itsenäisesti. Kun Nana oli hetken kiertänyt purkeilta toiselle aina palaten oikealle purkille, avitin sitä antamalla haukkukäskyn. Neiti sinkosi onnellisena haukkumaan mun jalkoihin. Sama toistui myös toisella yrittämällä. Meille tulikin kurssin jälkeiseksi kotiläksyksi harjoitella sitä, että Nana ilmaisee sienet haukulla sienten luona eikä juokse jalkoihin haukkumaan. Meillähän on ollut myös tokon kaukokäskyjen kanssa samaa ongelmaa, kun Nana juoksee mun jalkoihin suorittamaan annetun tehtävän. Suurempi hyöty sienikoirasta metsällä on silloin, kun se jää sienten luokse odottamaan ja haukkumaan eikä sieniä tarvitse etsiä kahteen kertaan siksi, että koira juoksee ilmaisemaan sienet jalkoihin. ;)