Tahdomme toivottaa...

Meidän joulukuu on kulunut enemmän ja vähemmän aktiivisissa merkeissä. Agilitykentiltä on pidetty nyt vähän lomaa, kun esteet Ojangon ulkokentiltä on kerätty pois talven ajaksi. Ollaan siis puuhasteltu enemmän kotona ja lähiympäristössä lenkkeillen. Vähän ollaan alettu treenailemaan rally-tokon alokasluokan liikkeitä. Tokoon mulla ei varmaan oma kärsivällisyys riittäisi viilaamaan liikkeitä, joten toi rally-toko on tuntunut hyvältä vaihtoehdolta. Se on kivaa puuhastelua yhdessä ja toivon sen kautta myös meidän suhteen ja yhteistyön syventyvän ja ehkä myös Nanan keskittymiskyvyn kasvavan ja neidin oppivan toimimaan oikeassa viretilassa. :)

Nanalle olen odottanut ja toivonutkin juoksua alkavaksi nyt. Käyttäytymisessä on ollut jo kuukauden päivät selviä merkkejä siitä, että juoksu pian alkaa, mutta ei sitten kuitenkaan. Harmittaa vain, kun tammikuussa jatkuvat ryhmätreenit ja olen ilmoittanut Nanan myös ESS:n agilitykurssille ja nyt näyttäisi, että juoksun alkaminen venyy ainakin vuodenvaihteeseen, voihan pöhnä!

Viime viikon perjantaina käytiin viettämässä shelttiväen pikkujouluja Konalan Koirakoulun Kompassin kisoissa! Kivaa ohjelmaakin olivat ESS:n puuhaihmiset järjestäneet. Nana kävi mm. osallistumassa nakinsyöntikisaan, mutta eipä tule meille siinä lajissa voittoa, sellainen herkuttelija ja nautiskelija Nana on. Eihän nyt nakkia voi oitis hotkaista, vaan se syödään nautiskellen ja maiskutellen! Ihana herkkusuuni! Äiti oli myös mukana Mantan ja Susulaisen kanssa ja Nana pääsi tekemään tuttavuutta pikkuneidin kanssa. Kovasti häntä heilui, saa nähdä millaista rallia jouluaattona vedetään, kun kimpassa ovat Nana, Manta, Susu ja siskon Nemi-bc. :)

Kotona ollaan valmisteltu joulua ja Nana tietysti tyypilliseen tapaan on tahtonut olla kaikessa puuhassa mukana. Neitokainen on ahkerasti mm. vaaninut, saalistanut ja kutsunut leikkiin lattiamoppia, levittänyt askartelutarvikkeita pitkin poikin, avannut lahjanarut rullistaan ympäri olohuoneen lattiaa... se on ahkera työnteko, mikä lopulta palkitaan ja Nana on selkeästi sisäistänyt asian! ;)

Tunnustuksia

Tämä blogeissa viime aikoina kiertänyt tunnustus & haaste tupsahti myös meidän kommenttiboksiin Sannalta & Taavilta ja Anulta & Rommilta & Nitrolta. Kiitos vain kunniasta haastajille! :)

Tunnustuksen/haasteen saaneen täytyy:

1. Kiittää tunnustuksen saajaa.

2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.

3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.

4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

4 tunnustusta Nanasta:

1. Nana rakastaa kinttuja! Pienestä pitäen painileikit Mantan kanssa on leikitty heittäytymällä maahan makaamaan ja näykkimään Mantan jalkoja. Myös ihmisten kintut on vastustamattomia - Nana tietää, ettei saisi, mutta innostuessa täytyy aina yrittää käydä napsaisemassa vähän meidän jommankumman nilkkaa. Harmi vain, että napsaisu johtaa joka kerta kivan loppumiseen.

2. Agility on kasvattanut hurjasti Nanan itseluottamusta, mikä näkyy valitettavasti välillä myös huonona käytöksenä, kuten mulle kukkoiluna agilitykentällä ja räksyttämisenä lenkillä (täytyyhän koko kulmakunnan kuulla ja huomata, että nyt on lähdetty ulos).

3. Nanan ruuankätkemisvietti on tosi voimakas. Nana "kaivaa" koloja sohvaan ja mattoon, tökkii pureskeltaviksi saatuja luita näihin koloihin ja peittelee piilot joko ihan oikeasti vilteillä tai jos viltit on korjattu sivuun, niin pelkkä ilmakin kelpaa nenulla tuupittavaksi piilon päälle. Koska Nana tuppaa ennemmin kätkemään kuin pureskelemaan luut, niin ollaan viime viikkojen aikana opeteltu myös harjaamaan hampaat. Nana antaa muuten harjata hampaat nykyään tosi nätisti, koska ei voi vastustaa kananmakuista hammastahnaa.

4. Agility nostattaa Nanan kierrokset vähintään viiteen tuhanteen. Se ei kestä katsoa muiden tekevän agilitya, vaan haukkuu ja vinkuu epätoivoisesti nykyään myös sylissä (aiemmin syli on ollut paikka, jossa Nana on rauhoittunut oitis). Kierrosten noustessa Nanan häiriöherkkyys tulee myös esiin, minkä vuoksi ryhmätreenit ei aina ole meille paras paikka harjoitella ainakaan uusia asioita.

4 tunnustusta minusta:

1. Pääasiassa en pidä kylmästä enkä pakkasesta. Nyt kuitenkin odotan jo mielettömästi talvea, jotta meri jäätyy ja päästään taas lenkkeilemään jäälle. Kodin lähellä kuin ei oikein voi lenkkeilyttää Nanaa irti kuin talvella jään päällä.

2. Haaveilen toisesta sheltistä, mutta tahdon toistaiseksi panostaa Nanan kanssa harrastamiseen. Pitkään ajattelin, että meidän kotiin tassuttelisi toinen sheltti ensi kesänä, mutta voi olla, ettei näin käykään. Tahtoisin meidän olevan kisavalmiista agissa Nanan kanssa ennen uutta pentua.

3. Sheltti on mun rotu, mutta mielenperukoilla kutkuttelee ajatus myös isommasta koirasta lauman jatkona. Belgi ja holsku kiinnostavat...

4. Koirat ovat olleet aina tosi tosi lähellä mun sydäntä. Pienenä luin kaikki kirjaston koirakirjat lukemattomia kertoja läpi, tunnistin pienestä pitäen koirarodut ja meidän ensimmäinen koira, Bella, oli unelmien täyttymys pienen koirahullun tytön elämässä. Omasta koirasta, jonka kanssa harrastaa, olen haaveillut teini-ikäisestä asti.

Sitten se vaikein osuus, eli kenet haastamme, kun tunnustus/haaste on pyörinyt jo niin monessa blogissa...

Haaste meiltä lähtee:

1 Zeldalle ja Fionalle

2 Pellelle ja Axelille

3 Sanille, Tipille & Saanalle

4 Taralle ja Neldalle

5 Natille ja Javalle

6 Kirpulle, Pandalle ja Hipille

7 Iipulle ja Taikalle

8 Sirulle ja Evelle

Hahaa, keksinpäs 8 haastettavaa! ;)

Pikkusheltin kokoinen siansaparo

Oli siinä ihmeteltävää ja ihasteltavaa, kun läheisen eläinkaupan luuhyllystä löytyi jättimäisiä siansaparoita. Koko on pienen sheltin mielestä kohdallaan - saparo häviää vain parilla sentillä pituuskilpailussa.

Tänään oltiin treenaamassa match showssa kehäkettuilua, jos loppukesästä sitten uskaltautuisi ihan virallisiin näyttelykehiin... treeniä me kyllä tarvitaan vielä. Tänään irtosi punainen nauha mätsärikehästä, mutta loppukehässä ei sijoituttu. No, treeniä, treeniä... Nana antoi tuomarin myös katsoa hampaat ja kopeloida, tuosta hampaiden katsomisesta en ollut niin varma, antaako neiti tuomarin sen tehdä, mutta nätisti antoi.

Köysi

Köysi on yksi Nanan rakkaimmista leluista. Se oli ensimmäinen lelu, josta Nana äristen ja muristen taisteli. Nykyään Nana tykkää taistella kaikista leluista, mutta köysi on silti kai yksi niistä mieluisimmista. Sitä Nana kiikuttaa päivittäin viereen ja syliin ja käsiä kohti. Jos Nana itse saisi päättää, se leikkisi varmasti aina köydellä, vaikka toki muutkin lelut kelpaavat. Köysi on myös kooltaan sellainen, että se mahtuu hyvin taskuun, ja onkin siksi usein myös ulkona mukana.

Nana ja köysi 15.3.2011

Nanan leikkivideo

Nana leikkii tuikkukipolla from Janita on Vimeo.

Alkaa leikki-ideat olla aika vähissä, kun toipilaalle pitäisi keksiä jotain uutta, kivaa ja tarpeeksi rauhallista tekemistä. Leikittiin eilen naminetsintää. Olin jemmannut Nanalle pieniä namipaloja tuikkukippojen alle. Kipot jäi leikin loputtua lattialle ja kiinnostivatkin Nanaa enemmän kuin osasin arvata. Tyttö pyöritteli innoissaan kippoja pitkin olkkaria ja keittiöönkin saakka. Tv-tason alle mennyttä kippoa piti tietysti haukkua, että mami tulisi antamaan sen takaisin. Nana kun itse ei enää mahdu tason alle. Kipot olivatkin niin kiva uusi lelu, että neiti kävi tiputtamassa niitä pariin kertaan tv-tasolta lattialle, kun olin julmana nostanut uudet lelut pois lattialta. Onneksi on matala tv-taso, muovilattia ja kipot paksua lasia, niin ei ihan pienimmästä pudotuksesta hajoa. (Heh, jotain hyötyä niistä maailman rumimmista muovimatoistakin!) Kieltämättä kävi mielessä, oliko tämä sittenkään niin hyvä idea, mutta toinen tuntui nauttivan hirveästi uudesta leikistä!

Nanan takki

Ollaan viime päivinä mietitty miehen kanssa, tarvitsisikohan Nana takkia loppusyksyn ja talven sade- ja räntäkeleihin. Viime päivinä on ollut ainakin ihmisten mielestä jo hirveän kylmä, kun tuulee niin hyisesti. Nyt kun Nanan flunssa alkaa vihdoin näyttää paremmalta (aivastelee ja yskii enää harvakseltaan kotona, ulkonakin vain remmissä vetäessään) ja en tahtoisi ottaa takapakkia toipumisessa kylmän saamisen vuoksi. Ns. koirien turhasta pukemisesta en tykkää ollenkaan, mutta koiran suojaaminen kylmältä vaatteilla on mielestäni ok.

Tänään oltiin ruokaostoksilla Jumbossa ja käytiin samalla katsomassa Faunattaresta koiran takkeja. Lähinnä tsekkaamassa tarjonta, jotta voitaisiin mahdollisesti tulla myöhemmin Nanan kanssa sovitusreissulle. Mitään kovin hyviä tai kivoja siellä ei ollut, mutta Cittarista löytyikin sitten poistomyynnistä 10 eurolla Best Friend -merkkinen koiran fleecevuorattu tuulen- ja sateenpitävä ulkoilutakki. Ei todellakaan hinnalla pilattu takki! Kokoja oli jäljellä vain L:stä ylöspäin ja yksi XS. Palautus- tai vaihto-oikeutta takissa ei ollut, koska se oli poistomyynnissä. Arveltiin vähän XS:n kuitenkin riittävän, koska Nana on niin pienikokoinen (jää varmaan aika pikkuiseksi sheltiksi). Pikkuisen riskillä siis ostettiin se vika XS.



Mutta onneksi ostettiin, sillä sehän passaa Nanalle täydellisesti! Pikkuisen kasvuvaraakin jää.

Tykkään siitä, että takissa on noi heijastimetkin valmiiksi. Syksyn pimeinä iltoina liikkuessa ne ei ole ollenkaan turhia. Nana oli ehkä aluksi vähän hämmentynyt uudesta takistaan, mutta otti sen kuitenkin vastaan ihan hyvin. Illalla päästään varmaan kokeilemaan ulkoilua takki päällä.

Flamingo

Kuvia parin päivän takaisesta leikkihetkestä. Flamingo on ollut ekoista päivistä asti yksi Nanan lempileluista tennispallon ja köyden rinnalla. Nana tulee usein vinguttamaan Flamingon peppua viereen silloin, kun hänen mielestään on leikkihetken aika. Toisaalta Nana tykkää myös itsekseen leikkiä ja riepotella Flamingoa. Kevyttä Flamingoa on kiva heitellä ilmaan ja syöksyä perään raatelemaan.

Nana innostuu leluista niin paljon, että ollaan käytetty lelua aika paljon myös palkkauksessa. Uutta liikettä harjoitellessa toki on ollut namit käytössä, koska namilla pystyy palkkaamaan välittömästi ja lyhyen ajan sisällä pystyy tekemään useampia toistoja. Siinä vaiheessa kuitenkin, kun Nana on hiffannut vihjesanan ja toivotun toiminnan yhteyden, ollaan jätetty namit pääasiassa sivuun ja harjoiteltu leikkihetkien varjossa käyttäen palkkiona lelua. Ainoana poikkeuksena on luoksetulo. Ulkoillessa lelu ei aina ole matkassa, mutta taskun pohjalla on yleensä aina nameja. Pidän luoksetuloa itse niin tärkeänä käskynä, että sen noudattamisesta rapsahtaa aina palkkio (toki vaihtelevasti nami, lelu tai joskus pelkkä kehu).

PS. Hampaat vaihtuvat nyt hurjaa vauhtia. Etuhampaita harvahampaalla on suussa tällä hetkellä vain muutama. Kulmahampaat ei vielä heilu, mutta poskesta puskee esiin uusia poskihampaita.