Liki koko kevään mittaiseksi venähtänyt agilitytauko on nyt kesän kynnyksellä vihdoin ja viimein takana! Tauko meni Nanan toipuessa lantiojumista, tokoillessa keskenämme, tavallista koiranelämää viettäessä (alkuun tosin huomattavasti rauhallisemmissa merkeissä jumiutuneen lantion ja selän vuoksi) ja juoksujen merkeissä. Viikko sitten palattiin agilityn pariin, pikkuketun onnea ei oikein voi kuvaillakaan, niin innoissaan se on esteistä.
Ollaan käyty nyt kertaalleen vapaatreenaamassa ja kaksi kertaa ohjatuissa harkoissa. Huomaa kyllä, että ollaan taas ekoja harkkoja ulkona. Nana ei oikein tahdo palkkaantua lelulla kovin hyvin, vaan kärkkyy ennemmin nameja. Olen siis palkannut namilla. Toivon kyllä kovasti, että päästäisiin taas pikku hiljaa palkkaamaan pääosin lelulla, koska lelu toimii kuitenkin meillä lisämoottorina. Vauhdissa on enemmän potkua, kun palkka tulee leikin muodossa.
Mua jännitti hurjasti, onko Nana unohtanut kahden kuukauden mittaiseksi venyneen tauon aikana kepit, jotka olivat alkaneet luistamaan aika hyvin ennen tauolle jäämistä. No, turhaan jännitin, neiti muisti hyvin, mikä on homman nimi. Kepit ovat ehkä jopa vähän paremmat! Keppien ohjaaminen niiden vasemmalta puolelta on ollut meille haastavampi puoli ja musta se ei töki niin pahasti kuin ennen taukoa. Ollaan myös vähän alettu treenaamaan keppien hakemista avokulmasta.
Puomitrauma näyttäisi unohtuneen. Neiti pyrähti sinne reippaasti torstain treeneissä, vaikka yritin kyllä ohjata puomin vieressä, noin metrin, puolentoista verran puomista irrallaan olevaan suoraan putkeen. Mistä tulikin mieleeni, että puomi-putki-erottelutreeni on meillä varmasti edessä... Nansu on varmasti joka kerta puomilla/A:lla, vaikka tyrkyllä olisi putki. Niin kovasti se tykkää kontaktiesteistä, kun niillä on tupannut saamaan namia...
Ollaan myös aloiteltu keinun treenaaminen. Sain seurakaveri-Siniltä hyviä vinkkejä keinun opettamiseen. Ollaan nyt aloiteltu treenaaminen vinkkien mukaan ja hyvältä näyttää. Treenattiin siis alkuun ihan sitä, että Nana itse kopsauttaa keinulaudan maahan noin 10cm korkeudelta. Neiti ymmärsi jujun nopeasti (laudan maahan painamisesta tuli aina nami) ja nostettiinkin nopeasti lautaa aina vain korkeammalle, kunnes Nana ei ylettänyt siihen enää. Tän jälkeen siirryttiin treenaamaan niin, että keinu on vaakatasossa (toisessa päässä hypyn siiveke tukena) ja nostin Nanan keinulle. Nanan tehtävä oli mennä laudan päähän, jolloin keinu painuu maahan. Tässäkään ei tuntuisi olevan ongelmia, vaan keinun pamahduksesta ja tärähdyksestä huolimatta Nana menee reipasta vauhtia ja iloisesti keinun päähän. Tässä siis mennään kolmen treenikerran jälkeen.
Anna-Kaisa kävi hieromassa Nanaa perjantaina. Pientä jäykkyyttä lantiossa on, mutta ei mitään jumituksia tai kipua. Nana antoi hienosti hieroa ja retkotti rentona ja rauhallisena käsittelyn ajan.
