Muuttohässäkkää

Viikon päivät ollaan pyöritetty tätä muuttoa ja kaikkia siihen liittyviä asioita. Pakattu muuttokuormaa, kannettu muuttokuormaa, purettu muuttokuormaa, siivottu ja puunattu vanhaa kotia, totuteltu uuteen kotiin. Nopeasti ollaan asetuttu tänne uuteen kotiin. Tämä on tuntunut alusta asti kodilta.

Nana oli muuttopäivän hoidossa äitini luona Bella- ja Manta-sheltin kaverina. Uutta kotia ja muuttolaatikoiden kasaa pentu tutki kotiin tultuaan uteliaana. Kovin läheisyydenkipeähän Nana oli ekan ja tokan päivän kyhnöttäen koko ajan jaloissa ja sohvalla vieressä. Nyt uusi koti tuntuu jo niin turvalliselta, että omissa oloissaankin uskaltaa olla eikä tarvitse koko ajan hakea turvaa mamista tai papista.

Rappukäytävään totuttelua taisin jännittää ihan turhaa. Muutaman päivän Nana kulki rapussa varoen ja ihan luimussa matalana. Pienet nakinpalat taisivat kuitenkin tepsiä, toissapäivästä asti Nana on kulkenut rapussa kuin vanha tekijä, reippaana tyttönä eikä arastele rappukäytävää enää yhtään. Päätettiin siis totuttaa Nanaa rappukäytävään samalla tavalla kuin aiemmin autoihin ja lastenvaunuihin, joita Nana jännitti, eli yhdistettiinkin jännä juttu (nyt siis rappu) johonkin ihanaan herkkuun. Tepsi tälläkin kertaa! :)

Nyt kun pahin muuttohärdelli alkaa olla takana päin, on myös Nanan kanssa puuhasteluun ollut taas enemmän aikaa. Tänään käytiin tutustumassa läheisiin luontopolkuihin ja tosi kivoja ulkoilureittejä löytyy myös täältä. Auringonnousut ovat täällä kauniimpia, kun aurinko nousee jäätyneen meren takaa. Eilen piipahdettiin kasvattajan luona kaffella ja teippauttamassa Nanan korvat uudelleen. Korvat on nyt teipattu kevyemmin kuin viimeksi ja laitettu liimalla pään päälle, etteivät teippaukset vahingossakaan pääse valahtamaan alas ja painamaan korvaa virheasentoon sivulle. Niin kauhean kovasti olisi Nana tahtonut kyläreissun aikana leikkiä emän kanssa, mielisteli ja oli sulaa vahaa emän läheisyydessä, muttei äippä oikein innostunut, komenteli vain, kun pentunen niin toheloi vieressä. :D

Tällainen pikapäivitys nyt, elossa ollaan ja oikein hyvin sopeuduttu uuteen kotiin. Kun kamera jostain muuttolaatikosta löytyy, niin sitten on luvassa taas kuvallisiakin päivityksiä.

Vikoja lenkkejä näillä kulmilla...

Sunnuntaina olisi suunnitelmien mukaan muuttopäivä. Koko tammikuu on ollut järjetöntä hössötystä ja odotan, että päästään asettumaan uuteen kotiin. Kaiken kiireen keskellä olen yrittänyt järjestää parhaani mukaan aikaa myös Nanalle. Kaikki vapaa-aika, joka ei ole kulunut muuttoasioita järjestellen, onkin melkein vierähtänyt Nanan kanssa ulkoillen ja puuhaten. Eilen käytiin pitkästä aikaa siskoni luona leikkimässä Nemi-pennun kanssa.

Olen tykännyt järjettömän paljon nykyisen kotimme lähellä olevista ulkoilureiteistä ja siitä, että koiraa voi pitää suhteellisen huolettomasti myös vapaana, koska autoliikennettä ei lähettyvillä ole. Olen tykännyt koirapuistoista tässä lähellä. Tuntuu vähän haikealta luopua näistä ulkoilumaastoista, vaikka uuden kotimmekin lähellä on ihan kelvolliset lenkkeilyreitit. Joillain paikoin on varmasti myös mahdollisuus pitää Nanaa irti, vaikka muutammekin lähemmän keskustaa.

Vähän myös jännittää, kuinka Nana tulee sopeutumaan kerrostaloon. Toki me asutaan nytkin pienkerrostalossa, mutta ulko-ovesta pääsee kirjaimellisesti ulos eikä rappuun. Kerrostaloissa asuvilla tutuilla vierailtuamme Nana on jännittänyt rappukäytäviä, joten senkin puolesta hieman hirvittää, kuinka elämä uudessa kodissa lähtee rullaamaan.

Yksi suuri kysymys, vaikkei vieläkään ajankohtainen, kuinka opetat koiranpennun sisäsiistiksi, kun 6. kerroksesta alas ja ulos on aika pitkä matka...? Haaveissa kun olisi hankkia parin vuoden päästä Nanalle lajitoverin seuraa...

Kamera oli tänään päivälenkillä mukana, tässä pari kuvaa Nanasta ja niistä niin ihanista ulkoilumaastoista... Otin eilen Nanalta toisestakin korvasta teipin pois, kun se oli alkanut repsottaa. Pienen muutoksen voi kuvissa oikeanpuoleisessa korvassa huomata. Muutos oli suurempi vielä eilen teipin poistamisen jälkeen, mutta yön aikana korvalehti on taittunut alemmas. On se taitos silti vähän ylempänä, mutta raskaathan noi korvat edelleen on.

Tuulitukka

Muistin vihdoin perjantaina ottaa kameran mukaan päivälenkille ja sain pitkästä aikaa räpsittyä muutamia kuvia tytöstämme. Arjessa Nanan kasvua ei huomaa samalla tavalla kuin valokuvia katsellessa. Kun näitä kuvia vertaa kuukauden takaisiin, voi huomata Nanan turkin tuuhentuneen ja kasvaneen hurjasti! Oli ihana lenkki: meillä oli kivat leikit keskenämme, Nana sai juosta melkein koko lenkin vapaana ja lopuksi käytiin vielä koirapuistossa, kun sinne oli sattunut toinen sheltti! Vaikka Nana tykkääkin kaikista koirista, on sheltit siltikin kaikista ihanimpia!

Kuvista huomaakin, että Nanalla on teippi enää vain toisessa korvassa. Toisen korvan teippaus oli niin raskas, että korva alkoi kääntyä sivulle vinoon virheasentoon. Päädyttiin sitten kasvattajan kanssa siihen, että oikein kannettu liian raskas korva on kuitenkin parempi kuin virheasentoon kääntynyt ja mahdollisesti edelleen liian raskas korva. Ensi viikolla varmaan otetaan teipit toisestakin korvasta pois ja katsotaan, miltä se näyttää.

Niin iso tyttö jo...

Teippikorva esittäytyy

Nana "Teippikorva" täyttää kahden päivän päästä 7 kuukautta, aika iso tyttö jo! Oltiin eilen kasvattajan järjestämässä pentutapaamisessa hänen kotonaan. Paikalle oli Nanan siskoista päässyt kaikki yhtä lukuun ottamatta ja nuorilla neideillä oli muuten aika kova meno päällä, kun pääsivät pihalla keskenään kirmaamaan. Myös syksyn pentue ja pari tuontipentua Virosta olivat kasvattamassa joukkoa - kaiken kaikkiaan pentuja oli paikalla 8 kappaletta... ja menokin sen mukainen!

Ja niinhän siinä nyt kävi, että Nanalta kuitenkin päädyttiin teippaamaan noi sen korvat. Ongelmanahan meillä ei ole pystyyn nousevat korvaat, vaan korvat ovat ennemminkin liian raskaat ja taittuvat jo puolesta välistä korvalehteä, kun rotumääritelmän mukaanhan ihanne on, että 1/3 osa korvasta taittuu. Mitään painoja ei olla missään vaiheessa korvissa pidetty, vaan korvat ovat sen verran kookkaat, että ne eivät ole luonnostaan pystympään nousseet. Teipeillä yritetään nyt korjata taitosta oikeaan kohtaan. Vaikka eipä minulle sillä niin ole väliä, vaikka korvan asento ei korjautuisikaan, Nanaa ei ole kuitenkaan ensisijaisesti hankittu näyttelykoiraksi, vaan näyttelypuuha on alkanut vasta hiljattain herättämään jonkinlaista mielenkiintoa kokeilumielessä.

Kaikilta pentusilta mitattiin myös säkät, Nana oli siskokatraastaan matalin säkältään ja selkeästi kevyin ja siroin myös rakenteeltaan. Ehkä enemmän emäänsä tullut, kun kaksi muuta paikalla ollutta siskoaan muistuttavat taas suuresti pentueen isää. Nanan säkäkorkeus näin liki 7 kuukauden ikäisenä on 34 cm. Pennuista napattiin myös kuvat pöydällä, mutta Nanan kuvat eivät mielestäni tee oikeutta meidän nöpöläiselle. En ymmärrä, kuinka Nana voikin näyttää niin sysirumalta niissä kuvissa! :D Omakin kamera oli mukana, mutta en sitten saanut sitä kaivettua ollenkaan esille, näin jälkikäteen tietysti harmittaa, ettei pentutapaamisesta tullut räpsittyä kuvia muistoksi. Nanan kanssa emme ole harjoitelleet ollenkaan pöydällä seisomista, mutta aika hienostihan tyttö pöydällä seisoi tutkiskeltavana. Heh, ollaanhan me tavallaan aika paljon pöytätreeniä saatu tässä syksyn aikana... tosin lääkärin pöydällä.

Ei ole muuten tullut kurkittua Nanan hampaitakaan vähään aikaan, mutta nyt eilen havaittiin, että alhaalta puuttuu toiselta puolelta yksi hammas. Saa nähdä, vieläkö se ikenestä putkahtaa...

Uusi vuosi, uudet kujeet

Elokuun 3. päivä oli yksi mieleenpainuvimmista vuonna 2010. Olin ollut pari päivää aikaisemmin yhteydessä tulevaan kasvattajaamme koira-asioissa ja puhetta oli ollut, että soittelen myöhemmin syksyn tullen uudelleen lähempänä syyspentueen syntymää. Tiistaiaamuna 3.8. puhelin kuitenkin soi kesken aamupuuron keittämisen. Kasvattajamme kyseli, oltaisiinko sittenkin vielä kiinnostuneita kesäkuun alussa syntyneistä pennuista, kaunis vaalea soopelityttö olisikin vielä vailla kotia. Sovittiin, että tullaan seuraavana päivänä katsomaan pentua. Aamupuuro paloi sinä aamuna pohjaan.

Keskiviikkoaamun työvuoro mateli minuutti minuutilta eteenpäin, kunnes se vihdoin oli ohi ja päästiin matkaan. Menomatkalla käytiin ostamassa Jumbon Faunattaresta ihan vain varmuuden vuoksi köysilelu, että pienellä olisi edes yksi lelu, jos koiranpentu nyt sattuisikin mukaamme lähtemään. Alunperinhän oli suunnitelmissa, että pentu tulisi vasta syksymmällä eikä siksi oltu ehditty hankkia vielä mitään valmiiksi. Nana oli kovin hurmaava ja ihastuin sen rohkeuteen ja avoimuuteen heti pennun tavattuani. Pidin paljon myös Nanan emästä ja emän ja pennun välisestä vuorovaikutuksesta. Mies jossain vaiheessa kuiskasi mulle, että kyllä tämä on meidän pentu. Nana muutti meille 4.8.2010, joka on ehkä elämäni paras päivä.

Pikkuprinsessa 5.8.2010 8,5 viikkoa

Loppukesä taittui syksyksi, joka toi tullessaan myös kurjia asioita. Nana sairasti melkein 1,5 kuukautta kestäneen hengitystieinfektion (bordetella bronchiseptican ja mykoplasman aiheuttama sekainfektio). Pirteänä tyttömme pysyi koko ajan, mutta huoli oli silti järjettömän suuri. Talven saapuessa päästiin kuitenkin vihdoin pöpöstä eroon ja Nana on ollut nyt terve 1,5 kuukautta. Ollaan vihdoin päästy nauttimaan kunnolla ulkoilusta ja koirakavereiden kanssa leikkimisestä. Tämän viikon maanantaina tavattiin ekaa kertaa Nanan Leia-siskoa. Tytöt eivät olleet tavanneet toisiaan sitten luovutuspäivän. Keskiviikkona oltiin leikkimässä siskoni luona Nemi-pennun kanssa. Nemi puolestaan oli vastavierailulla meillä torstaina. Nana ja Nemi ovat nyt samankokoisia, viikon päästä Nemi on varmasti kasvanut jo ohi Nanasta.

Nanasta on kasvanut syksyn aikana kaunokainen, 7.12.2010 6kk 2 pv

Vuosi vaihtui ja rakettipaukkeesta selvittiin. Mies lähti edustamaan meidän poppoota uuden vuoden juhliin. Me tytöt jäätiin kotiin viettämään vähän rauhallisempaa uuden vuoden juhlaa. Telkkari ja musa olivat koko illan päällä, mutta rakettipauke hermostutti silti Nanaa hieman. Nana pysyi koko illan mun jaloissa/sylissä, haukotteli vähän väliä, levätä uskalsi vasta lähempänä klo 1, kun pauke alkoi laantumaan. Siansaparokaan Nanalle ei maistunut kuin vasta yöllä ilotulituksen loputtua, vaikka annoin herkun jo alkuillasta.

Uusi vuosi 2011 tuo mukanaan varmasti paljon uusia kokemuksia. Ensimmäinen suuri muutos meidän elämässä tapahtuu tammikuun aikana, kun muutamme nykyisestä kodista isompaan ja lähemmäs kaupunkia. Toki uudella asuinalueellakin on kivat ulkoilureitit, siitä olen pitänyt huolen Nanan vuoksi. Päästään myös asumaan meren äärelle. Tuolla alueella asuminen on miehen suuri unelma, joten nythän meidän molempien haaveet ovat toteutuneet puolen vuoden sisällä. Nana on ollut minun suurin haaveeni jo useamman vuoden ajan.

Olen miettinyt muutenkin paljon jo ensi vuotta ja sitä, asetanko jonkinlaisia tavoitteita Nanan ja mun yhteiselle puuhastelulle. Viime yönä heräsin yllättäen kesken unien ja äkkiä meidän ensi vuoden tavoitteet olivat mielessä kristallinkirkkaina.

Nanan ja Janitan tavoitteet 2011:

1. Vahvistetaan perustottelevaisuutta
2. Ohitukset kuntoon remmilenkeillä
3. Aloitellaan agilitya
4. Käydään kokeilemassa näyttelyitä
5. Mahdollisesti etsijäkoiraliiton alkeiskurssi, jos sellaiselle satuttaisiin pääsemään
6. Viralliset terveystarkastukset, vähintään silmät ja lonkat
7. Nauttia yhteisestä puuhastelusta ja toistemme seurasta, ulkoilla paljon ja tavata koirakavereita

Pitkä listahan tuossa on erilaisia asioita, mutta pari niistä on ihan kertaluontoisia juttuja (terveystarkastukset ja näyttelyt). Ellei sitten Nana saa paljon mainetta ja kunniaa näyttelyissä ja innostun niistä... Ennemmin meillä kuitenkin on pääpaino ihan arkisissa jutuissa ja sit tietysti tuossa agilityn aloituksessa, josta oon aika innoissani. Koska laji on mullekin uusi, niin jollekin ohjatulle kurssille ollaan menossa keväällä/kesällä. Jos joku osaa suositella jotain hyvää kurssia/koirakoulua/kouluttajaa, niin saa vinkata!

Ihanaa, hyvää, menestyksekästä ja tervettä uutta vuotta 2011 tutuille ja tuntemattomille!