Kenkävaras

Oon jo jonkin aikaa, oikeastaan koko sen ajan, kun Nana on meillä ollut, uhkarohkeasti odottanut, milloin pikkukettu keksii kenkähyllyn... No, tänään se tapahtui! Nana oli ensimmäistä kertaa kokonaisen työpäivän yksin kotona, kun papi oli töissä ja mä koulussa käymässä. Ja viihdyttänyt itseään raahaamalla yhden kengän pesään ja toisen leikkipeitolle. No, kuten kuvista näkyy, ainoa vahinko, jonka neiti sai kenkien kanssa on ulos revityt pohjalliset ja irrotettu kengännauha. Sen kovakouraisemmin kengille ei ollut naskalihampaita näytetty. Onneksi. Muuten Nanan päivä vaikutti menneen ihan kivasti - aktivointipallon Nana oli tyhjentänyt parista herkusta, jotka sen sisään jätin. Sanomalehdet ja lattiat oli kuivat eli neiti on varmasti nukkunut suurimman osan ajasta. Ei se valveilla kykene kahdeksaa tuntia pidättelemään.

Nuharaporttia: nenän niiskutus ja vuotaminen on loppunut kokonaan. Innostuessaan tai unissaan Nana yskii hetken rohisevasti. Oikein kuulee, kuinka limat liikkuu. :D

Hammaskeiju kävi kylässä

Huomasin tänään, että hammaskeiju on tainnut käydä kylässä meillä. Nanalta on lähtenyt ensimmäinen hammas. Eihän toi kuva järin tarkka ole (yritä pitää toisella kädellä koiran kuonoa paikallaan ja suuta auki ja toisella näpätä valokuvaa niin, ettei kamera tärise kädessä - siinä haastetta), mutta selkeästi siinä alarivissä kulmahampaiden välissä nököttää vain viisi pientä naskalihammasta. Kuudennen kohdalla on kolo. Saa nähdä, millainen harvahammas toi kohta on, kun pentuhampaat alkavat vaihtua. Meidän pikkuneiti kasvaa. :)

Nuhasta sen verran, että antibiootit näyttäisivät alkavan puremaan vähitellen. Tänään ei Nanan nenä ole enää vuotanut eikä neiti niiskutellut. Edelleen kakoo kyllä välillä limaa kurkusta, mutta ei ole enää kävelevä räkälinko, jeee! :) Myös silmien huuhtelu steriilillä vedellä on rauhoittanut mielestäni silmien vuotamista.

Niiskuneiti lääkärissä

Olin varannut tälle päivälle Nanalle lääkäriajan tehosterokotuksiin. Sen verran paljon Nanan nenä kuitenkin aamullakin vielä vuoti, että olin aika epäileväinen sen suhteen, että lääkäri pennun rokottaisi. Ja niinhän siinä kävikin, että rokotteita lykätään nyt viikolla eteenpäin ja kotiin tuomisiksi Nana sai viikon mittaisen antibioottikuurin.

Saatiin myös keittosuolaliuosta, jolla olisi tarkoitus huuhdella Nanan vuotavia silmiä. Tulehdusta silmissä ei ollut eikä lääkäri havainnut silmää ärsyttäviä ripsiä tai karvoja. Lääkärin mukaan tällainen silmien vuotaminen voi olla ohimenevää pennuilla ja loppua kasvun myötä. Tietysti jos silmät vain jatkavat vuotamistaan, niin sitten voitaisiin jossain vaiheessa varata aikaa silmälääkärin kontrolliin, jos vuotaminen johtuu esim. ahtaista kyynelkanavista. Kasvattajan kanssa kun puhuin puhelimessa, niin hänen mukaansa Nanan silmien vuotaminen ei kuitenkaan ole sitä tasoa, että kyseessä voisi olla ahtaat kyynelkanavat. No, seuraillaan tilannetta... nyt voi vuotaminen johtua jo ihan tosta nuhastakin.

Tänään 16 viikkoa vanha neitokaisemme painoi lääkärissä 3,4 kg. Reilussa viikossa painoa on tullut vain 100g lisää, mikä on n. puolet Nanan aiemmasta painonkehityksestä.

Nanan pikaisesti räpsäistyt 16vko kuvat.

Nuhanenä

Nana on vilustunut ja saanut nuhan siitä huolimatta, että sateella ollaan käyty ihan vain lyhyillä lenkeillä ja kuivattu koira tosi huolella. Nana alkoi yskiä ja aivastella sunnuntaiaamuna ja nukkuikin silloin tosi paljon. Osa oli varmasti väsymystä edellispäivän pentutapaamisesta, mutta flunssa verotti varmasti myös voimia. Aivastelu jatkui maanantaina, samoin neitiä yskitti aina herätessä ja liikaa innostuessa. Myös nenä alkoi vuotaa maanantai-iltana. Maanantaipäiväkin meni aika pitkälti lepäillessä.

Eilinen oli selkeästi jo parempi: Nana ei yskinyt enää juurikaan ja aivastelikin huomattavasti vähemmän, nenä sen sijaan vuosi ja vuotaa edelleen. Tänään ei ole enää yskittänyt ja aivastuttanut on ihan vain pari kertaa ja niiskutuskin on jo vähäisempää. Selkeä merkki siitä, että parantumassa ollaan, on kuitenkin se, että maanantai-illasta lähtien Nana on ollut kiikuttanut syliin leluja ja haastanut leikkimään. Ja kun kotiväki on yrittänyt toppuutella eikä lähtenyt mukaan riehuntaleikkeihin, niin neiti heittelee yksikseen itselleen leluja ja syöksyy hakemaan niitä. Eilen illalla sai hirveän juoksuhepulikohtauksenkin ulkona ja sisällä. Myöskään ulkoa ei huvittaisi tulla sisään millään niin nopeasti.

Ollaan viety Nanaa ihan vain lyhyille pissatuslenkeille nyt, ettei koira rasitu ja saa kylmää. Eilen kun oli sadepäivä, laitoin sanomalehdet takaisin lattialle (otettiin ne tosiaan viikko sitten pysyvästi pois), josko Nana tekisi tarpeensa niille, ettei ulos sateeseen tarvitsisi lähteä ollenkaan palelemaan. Ei kelvannut paperit enää, vaan Nana vinkui ja raapi eteisen ovea, kun ulos pissalle ja kakalle tarvitsi päästä. Itse kun en tehnyt aloitetta ulos lähtemisestä.

Koko nuhan ajan Nana on syönyt ja juonut hyvin, samoin kuin leikkinyt ja touhuillut. Siinä mielessä en ole ollut koirasta huolissani. Soitin kuitenkin maanantaina aamulla eläinlääkärille ja sielläkin neuvoivat, ettei tarvitse olla huolissaan niin pitkään, kun pentu syö ja juo ja on toimelias. Jos koira muuttuu syömättömäksi/juomattomaksi ja ihan apaattiseksi, niin sitten heti lääkäriin. Varattiin joka tapauksessa aika lääkärille lauantaiksi ja jos pikkuneiti on silloin kunnossa, niin hän saa tehosterokotteet. Jos ei ole, niin sitten tutkitaan, josko nuhaan tarvittaisiin jotain lääkettä. Nyt olen kuitenkin jo aika luottavainen, että neiti on rokotuskunnossa lauantaina. Nuha ei enää menoa hidasta ja välillä täytyy itse kopata Nana syliin rauhoittumaan, ettei liikaa kiihdytä itseään, kun nyt kuitenkin on vielä toipilas.



Kuvituksena kuvasarja Nanan ja mamin leikeistä viime perjantailta, jolloin Nana oli päivän vaille 15 vko vanha. Ostettiin uusi kamera ja papi halusi testailla sitä. ;)

Pentutapaaminen

Oltiin eilen reissussa Riihimäellä kasvattajamme järjestämässä pentutapaamisessa. Nana ainakin otti kaiken ilon irti siskojen kanssa remuamisesta. Neiti nukahti heti, kun päästiin kotiin, ja lepäili koko illan. Vieläkin väsyttää, tämäkin päivä on mennyt enimmäkseen lepäillessä. Nanaa olisi kiinnostanut kovasti myös 3 viikkoa vanhat pikkupennut. Leikin lomassa piti käydä aina välillä vähän päivystämässä pentuaitauksen läheisyydessä.

Oli ihanaa, että Nana pääsi leikkimään vaihteeksi ikätoverien kanssa. Kotona kun leikkikaverina on vain tuttuja aikuisia koiria. Kovasti oltaisiin toivottu näkevämme myös se sisko, joka ei paikalle ollut päässytkään. No, kolmisinkin oli tytöillä kivaa. Tosi ihana reissu oli!



Nana painoi muuten keskiviikkona (14,5 vko) punnittaessa 3,3 kg. Painoa oli tullut reilut puoli kiloa puolessatoista viikossa. Naapuritkin ovat alkaneet huomaamaan, että Nana tosiaan pikkuisesta koostaan huolimatta kasvaa.

Kasvattaja muuten mainitsi eilen Nanan vuotavista silmistä. En jotenkin ollut osannut ollenkaan huolestua niistä, kun Bellallakin on ajoittain silmät vuotaneet. Saatiin kotiohjeeksi pyyhkiä silmät kostealla pumpulilla aamuin illoin ja jos vuotaminen ei lakkaa, niin pyydetään sitten silmätippaa eläinlääkäriltä, kun mennään tehosterokotuksiin. Nana sai kehuja siitä, kuinka rauhassa ja luottavaisena se on sylissä. Varmasti sillä on vaikutusta, että Nanaa saa kantaa kierreportaissa ylös alas moneen kertaan päivässä, aina kun käydään ulkona. Ja tykkäähän toi pötkötellä viekussa ja sylissä silloin, kun malttaa rauhoittua lepäilemään. :)

Vahtikoira

Nykyään, kun Nana pääsee omin avuin sohvalle, pitkien hiljaisten hetkien (juuri sellaisien, että on varma, että nyt koira on pahanteossa) päätteeksi neitokaisen löytää usein tuijottelemasta olkkarin ikkunasta ulos takapihalle. Kaikkea epäilyttävää, kuten fasaania ja naapurin leikkimopolla ajelevaa pikkupoikaa, täytyy tietysti haukkua. Jos etupihalta kuuluu tavallisuudesta poikkeavia ääniä, on Nana ensimmäisenä kuulostelemassa niitä keittiön ikkunan alla tai eteisessä. Meidän pikku vahtikoira!

Vahtikoira 14,5 vko



Siivouspäivä

Näin syksyn tullen muistuu taas mieleen koiranomistajan arki - imurin saa kaivaa esiin vähintään kahdesti viikossa. Nanan tassuissa kulkeutuu tassupesuista huolimatta jo nyt hiekkaa kotiin paljon, en malta odottaa, että pikkuneidin masukarvat kasvavat niin, että hiekka alkaa kulkeutua myös niissä... No, hyvä vain, tulipahan Nanan myötä joku roti tämänkin huushollin siivouspolitiikkaan.

Nimimerkki: viikottainen siivouspäivä oli muuttunut kuukausittaiseksi

Ekoilla siivouskerroilla Nana arasteli möly-imuria (siitä lähtee oikeasti järkyttävä ääni) sen verran, että meni turvaan sängyn alle, vaikka totutettiinkin Nanaa ensin pelkkää imurin ääneen, niin ettei vekotin vielä liikkunut mihinkään. Nykyään siivous sujuu jo ihan rutiinilla ja jännityksettä. Nana suhtautuu edelleen imuriin vähän epäluuloisesti tarkkaillen sitä sohvalta (kuva viime keskiviikolta) tai lepäillen eteisessä. Sohvalle pelastettuna Nanan rakas Flamingo ja maailman tylsin fudispallo. Ei tule neidistä futaajaa, vaikka mami on ollutkin...

Kotikulmilla

Aamu valkeni tänään pitkästä aikaa ihanan aurinkoisena ja lämpimänäkin. Muistin kerrankin ottaa kameran mukaan aamupäivän lenkille. Tässä kuvia meidän kotikulmilta ja tietysti  13,5-viikkoisesta Nanasta. Tykätään tosi paljon tästä meidän asuinalueesta. Täällä on hyvät ulkoilureitit: hiekkatiet, nurtsia ja vähän matkan päässä metsääkin, jossa seikkailla koiran kanssa. Parin kilometsin säteellä on lukemattomia koirapuistoja. Täällä on hyvä asua koiran kanssa.

Valtaosa Nanasta otetuista kuvista on näitä, joissa neiti touhottaa hirveällä vauhdilla kohti kameraa...

Vintiö malttoi pysähtyä hetkeksi aloilleen, niin että mami ehti näpätä pari kuvaa

Meidän lähikoirapuisto, kävelymatkaa kotoa n. 3 minuuttia

Nana kotikadulla

Ulkoilusta sen verran, että Nana ulkoilee pääosin flexissä, kun kävelyllä on aina niin paljon muitakin ihmisiä kävelysauvoineen, lastenrattaineen ja pyöräillen. Paljon tulee vastaan myös muita koiria. Ja Nanahan on aina touhottamassa hirveää vauhtia kaikkien luo. Aamupäivisin kun muita ulkoilijoita on vähän, olen nyt muutaman kerran laskenut Nanan irti juoksentelemaan isolla nurmikkokentällä, jossa ei kulje autoteitä mailla eikä halmeilla ja hiekkateillekin matkaa reippaasti. Hienosti Nana noudattaa myös vapaana luoksetulokäskyä ja pysyy lähettyvillä. Sitten kun Nana on saanut tehosterokotukset, niin varmasti mennään myös koirapuistoon juoksentelemaan ja leikkimään koirakavereiden kanssa.

Just kerkesin tarinoimaan pitkät pätkät Nanan sisäsiisteyskasvatuksesta, kun neiti yllätti aamulla kuivin sanomalehtipaperein. Käytiin iltapissalla klo 23 aikaan ja aamulla ekan kerran ulkona klo 7.30 eikä sisältä löytynyt yöpissoja, jeeeee!

Nanan kuulumisia

Pikkuinen paimenkoiramme on tänään 13 viikkoa vanha. Ajattelin koota tähän vähän Nanan kuulumisia yleisesti...

Sisäsiisteydestä: Nanahan osasi jo meille tullessaan etsiä sisällä sanomalehden tarpeiden tekoa varten. Ekoista päivistä lähtien Nana on tehnyt pissoja ja kakkoja myös ulos. Nyt kun Nana on ollut meillä kuukauden, tulee pissat ja kakat päivisin pääasiassa ulos. Kakat oikeastaan aina. Yhdet tai parit pissat saattaa päivän aikana tulla silloin tällöin sisälle, mutta väitän sen johtuvan siitä, ettei ihmisväki ole huomannut ajankulua ja Nanan merkkejä, että ulos tarvis päästä. Ja on paljon niitäkin päiviä, kun sisäpissoja ei tule. Nana pystyy päivisin pidättelemään pari tuntia, kauemminkin yksin ollessaan. En muista, milloin viimeksi kotiin tullessa, olisin löytänyt pissat sanomalehdeltä. Tyttö pidättelee hienosti siihen, että kotiväki palaa ja vie pihalle. Yön yli selvitään yksillä pissoilla, kun illalla ulkona on käyty klo 22-23 välillä ja aamulla viimeistään klo 8 pintaan.

Yksinolosta: Nana jää ja on nätisti ollessaan yksin kotona. Koska itse opiskelen tämän syksyn kotoa käsin, on Nana saanut totutella vähitellen yksinoloon eikä sen ole tarvinnut olla pitkiä päiviä yksin kotona, pisimmillään n. 4 tuntia. Ollaan kuitenkin pidetty tärkeänä sitä, että Nana oppii olemaan myös itsekseen kotona ja siksi Nana viettää oikeastaan melkein päivittäin vähintään pari tuntia yksin kotona. Jäädessään yksin Nana saattaa hetken vinkua, viime aikoina on myös haukkumalla yrittänyt komentaa jäämään kotiin. Tyttö rauhoittuu kuitenkin oikeastaan samantien, kun ulko-ovi menee kiinni. Mitään tuhotöitä ei ole kertaakaan ollut kotona odottamassa kotiin tullessa, vaan ovelle vastaan pyyhältää makkarista unenpöpperöinen Nana.

Nana rakastaa tällä hetkellä: ulkoilua (kotiin päin ei suostuisi kävellä millään, jos on käyty vain nopealla pissatuksella ulkona), ihmisten ja muiden koirien tervehtimistä (aina olisi pakko päästä), vessapaperirullia, likapyykin varastamista, yhdessä tekemistä, sormien pureskelua

Nana jännittää: vähän koirapuiston isojen puolen ohi kävelemistä, jos isot koirat kovasti haukkuvat. Isoja koiria Nana ei jännitä, vaan niitäkin on päästävä moikkaamaan aina, mutta ison koiran haukku on vähän jännä. Tosin nyt Nana kulkee jo reippaammin koirapuiston ja haukkuvien koirien ohi, kun useamman kerran ollaan siitä ohi kävelty ja aina hengissä selvitty. Autoja Nana ei jännitä enää ollenkaan.

Pieni paimenkoira: Liekö paimennusvietti vai mikä puhkeamassa, mutta parin viime viikon aikana Nana on äkännyt nilkat, kengännauhat ja housunpuntit, joissa olisi kovin kiva roikkua. Ulkona intoutuu välillä juoksemaan edestakaisin, puolelta toiselle, välillä täysillä nilkkoja kohti syöksyen. Ollaan tosin aika hyvin saatu kitkettyä housunlahkeissa roikkumista, kun ollaan kielletty siltä tiukasti tällainen "paimentaminen".

Nana osaa: ei, tänne, istu. Ollaan keskitytty paljon tänne-käskyn vahvistamiseen ja toissapäivänä aloitettiin istu-käskyn opettelu. Nana hiffaa uudet jutut tosi nopsasti. Istuakin osaa nyt pyynnöstä, jos häiritseviä tekijöitä ei ole. Samoin luokse Nana malttaa tulla pyynnöstä silloin, kun mitään ihan hirveän jännää ei lähettyvillä ole tapahtumassa: käytännössä kotona sisällä aina ja ulkona silloin, kun lähettyvillä ei ole muita koiria eikä mikään erityisen mielenkiintoisen hajun haistelu kesken. Nana osaa myös antaa tutkia silmät, korvat ja hampaat nätisti, samoin antaa tunnustella kropan ja hännän nätisti. Kynsienleikkuu ei ole mitään hirveän mieluista, mutta onnistuu, kun palkkioksi saa kalkkunaleikettä.

Nanan vasen korva on lerpallaan kärjestä vähemmän kuin oikea. Oon miettinyt, meinaakohan korva nousta siitä pystyyn ja pitäisikö korvanlehteen jotain painoa tms. laittaa, että korva pysyisi lerpallaan...

Bussi

Nana matkusti toissapäivänä ensimmäistä kertaa bussilla. Automatkustajana Nana alkaa olla konkari ja osaa jo rentoutua automatkoilla. Ekoja kertoja autossa Nana läähätti hermostuneesti, mutta nykyään neiti on ihan mallikkaasti autossa ja malttaa pysyä omalla paikallaan jalkatilassa. Bussimatka sen sijaan jännitti alkuun hurjasti. Nana ihan tärisi jännityksestä sylissä, tosin parin namipalan jälkeen neiti ei ollut enää moksiskaan bussin paukkuvista ovista ja sisään ja ulos lampsivista ihmisistä. Olisi kai lähtenyt seikkailemaan enemmänkin bussissa, jos mami vain olisi sylistä pois laskenut... Bussimatka toi taas hyvin esiin sen piirteen, mistä Nanassa niin pidän. Vaikka neitiä aluksi jokin jännittäisi kovastikin, suhtautuu Nana kaikkeen uuteen avoimen uteliaasti ja voittaa jännityksensä nopeasti ja hetken tilannetta tarkkailtuaan lähtee reippaasti tutkiskelemaan uutta ja jännittävää.

Oon mä jo aika iso ja pitkä, kun oikein venyttelen... (Nana 12,5 vko)