Kivikossa ja pienimuotoinen katastrofi

 

 

 

 

Kuvia viime viikolta. Mysi on näissä kuvissa n. 8kk 3vko vanha. Nana pian 3,5-vuotias.

 

Mitä tulee tuohon pieneen mustaan raivokääpäseen, niin eiliset agilitytreenit olivat pienimuotoinen katastrofi. Mysi käyttäytyy kuin maailman omistaja, kun tullaan hallin pihaan. Haukku raikaa, kaikkea liikkuvaa täytyy komentaa ja hallin vetää kuin pieni hinaaja. Tutustuttiin ensin päivän harjoitukseen ja kuulin pikkumustan rääkyvän häkissään. Se kävikin ihan ylikierroksilla siinä vaiheessa, kun oma treenivuoro tuli, vaikka käytiinkin sitä ennen vielä haukkaamassa raitista ilmaa ja rauhoittumassa ulkona. Mutta eipä paljon rauhoittumiset auttanut, kun kierrokset nousivat heti takaisin halliin astuttuamme. Kentällä pikkumusta sinkoilikin sitten pitkin treenikenttiä rajaavia sermejä rääkyen. Korvat tuntuivat hetkittäin koristeena ja siinä vaiheessa, kun Mysi muisti ja kuuli, että mamikin oli täällä, se sinkoili takaisin luo, kävi hakemassa putken ja sama oma ralli jatkui. Jos pyysin Mysiä rauhoittumaan, ei sitä paljon kiinnostanut, vaan se säntäsi jatkamaan mieluummin riekkumista kuin olisi hetken odottanut, että jatketaan treenejä. Pikkuisen turhautti ja raivostuttikin ja tuli fiilis "ei tätä samaa paskaa kuin aikoinaan Nanan kanssa", kun kilpailen koirani huomiosta ympäristön kanssa.

 

Toista treenikiekkaa odotellessa pysyttelinkin koko ajan häkin lähellä ja kielsin kaiken riekkumisen häkissä ja rauhoittelin, jotta pentu ei pääsisi keräämään hirveitä kierroksia jo häkissä odottaessaan.  Toinen treenikierros menikin paljon paremmin. Mysi oli fokusoitunut muhun ja yhdessä tekemiseen. Alkuun toki katse haki pitkin sermejä, mutta päästin irti Mysistä vasta, kun sen katse kohdistui muhun ja esteisiin. Treenattiin valssia ja vähän välistävetoon tulemista. Mä oon niin onnettoman surkea valssaaja ja näin nopean koiran kanssa kuin Mysi, käännökset valuu järkyttävän suuriksi mun valsseilla. Paljon on mulla treenattavaa noissa valsseissa. Mysi kun varmasti kääntyy myös hyvin pienesti, jos oma ohjaukseni on kunnossa. Mulla on muutenkin paljon opeteltavaa Mysin ohjaamisessa. Se on nopeampi, sähäkämpi ja irtoavampi kuin Nana ja välillä tuntuu, etten osaa liikkua sen kanssa ja sen tahtiin lainkaan. Treeneistä jäi lopulta ihan hyvä fiilis, vaikka ekan treenikierroksen jälkeen tekikin mieli pakata koira ja kamat autoon ja hurauttaa kotiin. Onneksi jäätiin. Mysi sai paljon kehuja sen nopeudesta ja kuinka keskittyneesti se työskentelee, kun se keskittää huomionsa oikeisiin asioihin.