Pikkukettu palaa tokokentälle

Nana nuppunenkin on nyt juoksunsa juossut ja eilen päästiin pitkästä aikaa treenaamaan tokoa ESS:n tokokurssille. Ja olipa mahtava katsoa toisen onnea, kun viime aikoina Mysi on päässyt mukaan treeneihin ja Nana jäänyt kotisohvalle löhöämään. Pikkukettu oli hieman täpinöissään, kun tajusi pääsevänsä mukaan ja vieläpä ilman Mysiä. Treenien aiheena oli kaukokäskyt, tunnistusnouto ja luoksetulo. Näiden lisäksi treenasimme itseksemme välissä lyhyitä pätkiä seuraamista, paikkamakuuta ja säpäkkää maahanmenoa liikkeestä.

 

Kaukokäskyt

 

Nanan kanssa alettiin treenata kaukokäskyjumppaa (istu-maahan vuoronperään). Kaukokäskyjen treenaaminen meillä olikin aivan alkutekijöissään. Nana hiffasi tosi nopeasti jumpan idean ja innostui niin, että alkoi ennakoimaan lähes tulkoon heti. Tämä ei kuitenkaan tässä vaiheessa vielä mikään suuri ongelma ole, tärkeämpää on täpäkkä ja iloinen asenne. Aika pian voidaan kuitenkin lähteä kasvattamaan matkaa. Takajalat pysyivät hienosti paikallaan koko ajan, mutta itseä varten muistiin, että jos jossain vaiheessa lähtee liikkumaan, niin kosketusalusta takajalkojen alla voi auttaa, samoin taka- tai sivupalkka.

 

Tunnari

 

Myös tunnarin opetus aloitettiin aivan alkutekijöistä. Olen jostain syystä kammonnut kyseisen liikkeen opettamista ja vetkutellut sitä, kun olen käsittänyt sen niin vaikeaksi. Nana etsi treeneissä tunnarin 4 kertaa, joista ensimmäinen oli oikeastaan vain lähetys tunnistuskapulalle, koska kapula näkyi selvästi. Toinen oli osittain piilossa ja kolmas sitten jo kunnolla piilossa. Tässä vaiheessa kun kapulaa ei enää selvästi näkynytkään, iski Nanalle mietintätauko. Minulla oli jo ajatuksena lähteä avustamaan koiraa, mutta Jenni-koutsi pyysi malttamaan vielä hetken ja muistutti, ettei treeniä tule lähteä heti helpottamaan, kun koira ei heti toimi/osaa. Ja Nana toden totta lähti haistelemalla etsimään tunnaria ja löysikin sen. Viimeisellä kierroksella Jenni hämäsi koiraa "laittamalla" tunnarin useaan kohtaan. Nana lähti nuuskuttaen etsimään ja löysi kapulan. Palkka tuli kapulan löytämisestä enkä vaatinut sen suuhun ottamista vielä ollenkaan. Tunnaritreeniä jatketaankin nyt kotona ja Jennin ohjeena oli, että treeniä voi alkaa vaikeuttamaan aika nopeastikin lisäämällä sekaan hajuttomia kapuloita.

 

Luoksetulo

Loppuun ehdittiin tehdä yhdet vauhtiluoksetulot. Nanalla alkaa alokasluokan luoksetulo olla aika valmis, joten seuraavaksi olisi sillä saralla vuorossa luoksetulon stoppien opettaminen.

 

 

Muutama sananen häiriöherkkyydestä

 

Treenien jälkeen oli ihan äärettömän hyvä mieli. Oli ihanaa treenata tokoa pitkästä aikaa Nanan kanssa. Pohdin myös, että nyt 3,5-vuotiaana Nana alkaa olla aika mukava treenikaveri. Kaikki pentumaiset turhat hötkyilyt ja sähläilyt ovat jääneet. En olisi vielä pari vuotta sitten uskonut, että mulla on joskus koira, jonka kanssa voin treenata tokoa, kun matalan sermin toisella puolella treenataan agilitya. En olisi tosiaankaan pari vuotta sitten Nanan häiriöherkkyyden aiheuttamien keskittymisvaikeuksien kanssa painiessani uskonut, että tämä päivä tulee vielä.

 

Nana ei ottanut minkäänlaista häiriötä myöskään kovaan ääneen pauhaavasta ilmastointilaitteesta, joka aika ajoin pamahti kovalla äänellä hurisemaan. Se kyllä havaitsi sen, mutta jätti sen omaan arvoonsa. Vielä jonkin aikaa sitten äänelle olisi jääty puhisemaan ja keskittyminen omaan tekemiseen olisi pahimmillaan ollut mahdotonta. Naapurikentän agilityharkat toki kiinnostivat, mutta Nana oli rilluttelureissun sijaan motivoituneempi treenaamaan mun kanssa. Kun treenattiin aktiivisesti, agilitykenttä naapurissa unohtui. Lepohetkillä Nana kyllä huomasi taas sen, mutta oli taas samantien valmis meidän duuniin, kun vinkkasin siihen suuntaan. Erityisen ylpeä olen, että Nana pysyi paikkamakuussa, vaikka sermin toisella puolella, parin metrin päässä rallateltiin putkessa. Varmuuden vuoksi tosin annoin paikkamakuukäskyn uudestaan tässä vaiheessa, kun Nana niin säpäkkänä terästäytyi putkirallin ääneen suuntaan. Mutta se pysyi paikkamakuussa!

 

Pitkä matka on tultu siitä kaikille ympäristön häiriötekijöille puhisevasta pikkuketusta, jonka keskittyminen katkesi pienimmästäkin häiriötekijästä. Toki Nanalle on tullut ikää ja suoritusvarmuutta sen myötä, mutta arvelen, että tärkeimmässä asemassa on silti Nanalle oikean palkkaamistyylin löytäminen. Nyt kun Mysillä usein vielä pinna katkeaa kesken treenin ja maltti unohtuu kokonaan, en toisaalta olekaan enää niin hirveän huolissani. Kyllä pikkumustakin vielä jonain päivänä malttaa, ihan niin kuin Nanakin.