Pieneläinsairaalassa

Viime viikot on ollut sitä samaa arkea kotona neljän seinän sisällä. Nana on liimautunut olkkarin ikkunaan ja lyö jarrut pohjaan ulkona, kun tullaan kotipihaan ja sisälle pitäisi taas mennä. Nanan yskään on turhautunut jokainen tämän kodin asukas, niin ihmiset kuin koirakin. Itsellä tietysti päällimmäisenä mielessä huoli, miksi Nanan sairastelu vain jatkuu ja jatkuu. Keskittymiskykyni on nykyään aika olematon, kun ajatukset harhailevat ja huoli kulkee koko ajan mukana.

Eilen ja tänään Nana on käynyt Viikin pieneläinsairaalassa tutkittavana. Erityisesti eilisen päivän aikana Nanaa oli jännittänyt hurjan paljon. Koiran turkki oli täynnä hilsettä, kun haettiin sitä kotiin. Kotona harjasin hilseet pois ja kummasti hilseily loppui eli silkasta jännityksestä ja stressistä oli selkä muuttunut hilseestä valkoiseksi. Tänään jätin Nanalle tutun peiton sitä sairaalaan viedessäni ja neitihän oli nukutettuna melkein koko päivän, niin ei ollut pahemmin kai ehtinyt jännitelläkään. Aamulla tosin paikka muistui heti mieleen ja tyttö vähän vapisi sylisi, kun tultiin aulaan, mutta rentoutui kyllä sitten.

Eilisen päivän aikana Nanasta otettiin verinäyte, josta on tarkisteltu yhtä sun toista, kaikki arvot oli normaalit. Ulostenäytteet tutkittiin ja ne oli negatiiviset. Nanasta otettiin eilen myös uudet keuhkokuvat, joissa näkyi lievää ja vähäistä tihentymää, joka viittaisi tulehdukseen. Perusterveydentarkastuksessa ei huomattu mitään normaalista poikkeavaa.

Tänään oli vuorossa sitten hengitysteiden tähystys ja keuhkohuuhtelunäytteen otto. Keuhkoputkissa oli näkynyt runsaasti limaa ja siltähän tuo yskäkin on kuulostanut, että limaa keuhkoissa on, mutta jostain syystä Nana ei saa yskittyä sitä pois. Nyt on edessä taas odottelua seuraavien päivien ajan, mutta siihenhän tässä onkin jo totuttu, hekoheko... Keuhkohuuhtelunäytteen bakteeriviljelyn ja soluerittelylaskennan tulokset tulevat viimeistään ensi viikon alussa ja sitten toivottavasti ollaan viisaampia, mistä tämä pitkittynyt yskä johtuu ja kuinka sitä lähdetään hoitamaan.

Toivoisin, että löydettäisiin vihdoin oikea hoitotapa ja oikeat lääkkeet, jotta saataisiin pikkukettu kuntoon ja viettämään sitä normaalia koiraperheen arkea. Olen kantanut Nanasta niin paljon huolta tämän kuluneen puolentoista kuukauden aikana, että ei ole tosikaan. Välillä ihmettelen, että olen edelleen järjissäni ja saanut kirjoitettua mm. opinnäytetyön valmiiksi kaiken tämän huolen keskellä. Mutta jospa tästä vihdoin olisi suunta ylöspäin...

Pikkuinen lepäilee sairaalareissun jälkeen